Täti yrittää änkeä väkisin yökylään
Tätini soitti eilen, että hän voisi tulla käymään pitkästä aikaa, mikä sopii kyllä. Mutta hän tahtoisi jäädä yöksi, koska välimatkaa on paljon, mutta minä ja mieheni emme tahdo häntä tänne yöksi. Lopetin puhelun aika nopeasti jollakin tekosyyllä ja lupasin soittaa hänelle tänään asiasta.
Emme tahdo häntä yöksi tänne monestakaan syystä. Mm. hän tahtoisi sanella säännöt kun on täällä, milloin pitää olla hiljaa, milloin mennään nukkumaan, milloin noustaan ylös, milloin syödään jne. Ihan kaikessa, jopa siinä, kuka saa ensin pestä hampaat. Hänen ei koskaan ole annettu täällä meitä pompottaa, mutta silti tuo on ärsyttävää.
Toinen syy on se, että minä nukun aivan äärettömän huonosti, jos meillä on vieraita. Kerran otimme yhdeksi yöksi miehen kaverin meille, jolla oli hätätilanne ja koko yön heräilin 15min välein. Heräilen muutenkin öisin paljon koska minulla on kipuja, joten en kaipaa mitään yövieraita vielä pahentamaan tilannetta. Minulla on täysi työ selvitä päivästä ja kun saan lapsen nukkumaan, en todellakaan jaksa tehdä mitään kivuiltani, enkä todellakaan kestittää vierasta.
Hän käy muutaman kerran vuodessa meillä, mutta ei tahdo ajaa pimeällä, joten lähtee ajamaan siiä 9 aikaan aamulla ja kotiin meiltä klo 16-17 aikaan. Meillä ei ole kuin 150km välimatkaa, mutta täti ajaa tuota matkaa 3-4h, koska ei uskalla ajaa lujaa. Ajaa siis ihan motarilla 120km/h alueella 80km/h. Kaikkialla ajaa reipasta alinopeutta, siksi matkanteko kestää.
Me emme usein vieraile hänen luonaan, koska on hamstraaja, joten kotinsa on hyvin saastainen. Lisäksi en pysty pitkiä matkoja istumaan autossa kipujeni takia ja jos istunkin, olen sitten pari päivää todella kipeä, joten en tahdo lähteä pitkälle automatkalle.
Täti on hyvin hankala ihminen, jonka mielestä esim. sairauteni katoaisi jos venyttelisin, allergiat katoavat jos vain siedättää itseään (myös vakavat allergiat) jne.
Mietinkin, pitäisikö keksiä jokin tekosyy vai sanoa suoraan. Jos sanon suoraan, sanoo vain ettei hän mikään vieras ole, ei hän häiritse jne. Saattaa jopa kielloista huolimatta yrittää jäädä yöksi. Aikataulua hän ei vielä tiennyt, milloin olisi tulossa, joten en voi vedota menoihinkaan.
ei ahlua ajaa pimeällä
Kommentit (169)
Pidä vaan pintasi ap ja estä sukulaisten numerot, jos alkavat pommittamaan. jos joku tulee oven taakse älä avaa.
Vierailija kirjoitti:
Pidä vaan pintasi ap ja estä sukulaisten numerot, jos alkavat pommittamaan. jos joku tulee oven taakse älä avaa.
Kyllä pidän, olen saanut tarpeekseni nyt tästä. Muutama sukulainen on soitellut, muttei häiritsevästi ainakaan vielä. Ja yllätysvieraille en tosiaan avaa ovea, vaikka tuskin tulevat.
Ap
Äitis vielä tunkee teille väkisellä tädin kanssa ja pakottaa ottamaan yökylään :D
Ei mutta hyvin olen pintasi pitänyt!
Vierailija kirjoitti:
Äitis vielä tunkee teille väkisellä tädin kanssa ja pakottaa ottamaan yökylään :D
Ei mutta hyvin olen pintasi pitänyt!
No toivottavasti ei nyt ihan tähän mennä =D
Ap
Helppihan tuo täti on heittää pellolle jos änkeää väkisin teille. Pillistä kiinni niin alkaa uskomaan että sinun sanasi on laki teidän talossa.
En hyväksy huonoa käytöstä, mutta onko ihan ok ignoorata täti elämästä? Se on varmasti helppoa, jos ajattelee pääsääntöisesti vain itseään.
Ihmissuhteissa ei voi olettaa, että kaikki käyttäytyvät samojen normien mukaan. Geenit ja ympäristötekijät muokkaavat meistä jokaisesta omanlaisensa.
Tökeröt teot eivät ehkä tarkoita pahaa, funktio on joskus hyvinkin erikoinen, jolla saattaa olla hyvä tarkoitus. Meitä ihmisiä on todella moneen junaan persoonaltaan, harva on pahantahtoinen, vaikka se saattaa siltä joskus näyttääkin. Ongelmatilanteissa voi auttaa esim. huumori tai mielenkiinnon kääntäminen toisaalle. Toki voi myös harjoittaa siedätystä, sitähän elämässä tarvitsee työpaikassakin jatkuvasti. Suvaisevaisuus on kultaa.
Nuorten ja vanhempien ihmisten välillä on valtavan suuri ero siinä, miten elämä on muuttunut. Aiemmin joutui taistelemaan hengissä pysymisestä. Eikä siitä ole kovin kauan, kun naisetkin tekivät niin raskasta työtä Helsingissä, että osa menehtyi sairauksiin ja ravinnon puutteeseen parhaassa iässään.
Verratkaapa ongelmaa vaikka afrikkalaiseen kulttuuriin, siinä paljastuu suuri ero. Vanhempia sukulaisia ei hylätä vaan heitä arvostetaan. Ketään ei tökitä pois.
On ehkä helppo poistaa täti elämästään, mutta oletko ajatellut siinä lähinnä itseäsi vai myös tätiäsi. Usenhan tädit ovat seuranneet sisarustensa lapsien elämää syntymästä saakka ja eläneet mukana jokaisen sairaiden ja ongelman, kenties tukeneet lasta elämänsä varrella paljonkin.
Rakkaus on suurta ja ilmenee ihmisillä hyvinkin eri tavoin.
Haluatko itse, että rakkaat sisarustesi lapset unohtavat sinut, kun olet vanha, sairas, oikutteleva, joskus hankala täti? Onko ok jättää esim. lapsettomat tädit ja sedät oman onnen nojaan vanhoina ja sairaina? Entä mummot ja vaarit?
Lapsia opetetaan tulemaan kaikkien kanssa toimeen syrjimättä, entäs aikuiset?
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy huonoa käytöstä, mutta onko ihan ok ignoorata täti elämästä? Se on varmasti helppoa, jos ajattelee pääsääntöisesti vain itseään.
Ihmissuhteissa ei voi olettaa, että kaikki käyttäytyvät samojen normien mukaan. Geenit ja ympäristötekijät muokkaavat meistä jokaisesta omanlaisensa.Tökeröt teot eivät ehkä tarkoita pahaa, funktio on joskus hyvinkin erikoinen, jolla saattaa olla hyvä tarkoitus. Meitä ihmisiä on todella moneen junaan persoonaltaan, harva on pahantahtoinen, vaikka se saattaa siltä joskus näyttääkin. Ongelmatilanteissa voi auttaa esim. huumori tai mielenkiinnon kääntäminen toisaalle. Toki voi myös harjoittaa siedätystä, sitähän elämässä tarvitsee työpaikassakin jatkuvasti. Suvaisevaisuus on kultaa.
Nuorten ja vanhempien ihmisten välillä on valtavan suuri ero siinä, miten elämä on muuttunut. Aiemmin joutui taistelemaan hengissä pysymisestä. Eikä siitä ole kovin kauan, kun naisetkin tekivät niin raskasta työtä Helsingissä, että osa menehtyi sairauksiin ja ravinnon puutteeseen parhaassa iässään.
Verratkaapa ongelmaa vaikka afrikkalaiseen kulttuuriin, siinä paljastuu suuri ero. Vanhempia sukulaisia ei hylätä vaan heitä arvostetaan. Ketään ei tökitä pois.
On ehkä helppo poistaa täti elämästään, mutta oletko ajatellut siinä lähinnä itseäsi vai myös tätiäsi. Usenhan tädit ovat seuranneet sisarustensa lapsien elämää syntymästä saakka ja eläneet mukana jokaisen sairaiden ja ongelman, kenties tukeneet lasta elämänsä varrella paljonkin.
Rakkaus on suurta ja ilmenee ihmisillä hyvinkin eri tavoin.
Haluatko itse, että rakkaat sisarustesi lapset unohtavat sinut, kun olet vanha, sairas, oikutteleva, joskus hankala täti? Onko ok jättää esim. lapsettomat tädit ja sedät oman onnen nojaan vanhoina ja sairaina? Entä mummot ja vaarit?
Lapsia opetetaan tulemaan kaikkien kanssa toimeen syrjimättä, entäs aikuiset?
Kyllä on ok, jos täti käyttäytyy tuolla tavoin. Kaikkea ei todellakaan tarvitse sietää!
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy huonoa käytöstä, mutta onko ihan ok ignoorata täti elämästä? Se on varmasti helppoa, jos ajattelee pääsääntöisesti vain itseään.
Ihmissuhteissa ei voi olettaa, että kaikki käyttäytyvät samojen normien mukaan. Geenit ja ympäristötekijät muokkaavat meistä jokaisesta omanlaisensa.Tökeröt teot eivät ehkä tarkoita pahaa, funktio on joskus hyvinkin erikoinen, jolla saattaa olla hyvä tarkoitus. Meitä ihmisiä on todella moneen junaan persoonaltaan, harva on pahantahtoinen, vaikka se saattaa siltä joskus näyttääkin. Ongelmatilanteissa voi auttaa esim. huumori tai mielenkiinnon kääntäminen toisaalle. Toki voi myös harjoittaa siedätystä, sitähän elämässä tarvitsee työpaikassakin jatkuvasti. Suvaisevaisuus on kultaa.
Nuorten ja vanhempien ihmisten välillä on valtavan suuri ero siinä, miten elämä on muuttunut. Aiemmin joutui taistelemaan hengissä pysymisestä. Eikä siitä ole kovin kauan, kun naisetkin tekivät niin raskasta työtä Helsingissä, että osa menehtyi sairauksiin ja ravinnon puutteeseen parhaassa iässään.
Verratkaapa ongelmaa vaikka afrikkalaiseen kulttuuriin, siinä paljastuu suuri ero. Vanhempia sukulaisia ei hylätä vaan heitä arvostetaan. Ketään ei tökitä pois.
On ehkä helppo poistaa täti elämästään, mutta oletko ajatellut siinä lähinnä itseäsi vai myös tätiäsi. Usenhan tädit ovat seuranneet sisarustensa lapsien elämää syntymästä saakka ja eläneet mukana jokaisen sairaiden ja ongelman, kenties tukeneet lasta elämänsä varrella paljonkin.
Rakkaus on suurta ja ilmenee ihmisillä hyvinkin eri tavoin.
Haluatko itse, että rakkaat sisarustesi lapset unohtavat sinut, kun olet vanha, sairas, oikutteleva, joskus hankala täti? Onko ok jättää esim. lapsettomat tädit ja sedät oman onnen nojaan vanhoina ja sairaina? Entä mummot ja vaarit?
Lapsia opetetaan tulemaan kaikkien kanssa toimeen syrjimättä, entäs aikuiset?
Eihän kukaan sanonut että ap:n pitäisi poistaa täti kokonaan. Ei yökylästä tai yhdestä vierailusta kieltäytyminen tarkoita, että täti olisi nyt kuollut ap:lle.
Pitääkö sinun mielestä oikeasti antaa ihmisten aina tulla kotiisi yökylään kun he haluavat ja käyttäytyä aivan miten he haluavat (huomaa, että ap:n täti tietää kyllä, että ap ei halua hänen järjestelevän kaappejaan, ap on konkreetttisesti taluttanut hänet pois kaapeilta, eli se selitys että tädille ei ole kerrottu miten pitäisi käyttäytyä, ei toimi), tai muuten heitä syrjitään?
Huh huh, minkähänlaista itkuvirttä tätisi on äidillesi vollottanut kerta äitisikin sinua koettaa komennella ottamaan tätiparka yökylään :D plus itkemistä ollut puhelimessa varmaan koko muulle suvulle... Pidä ap pintasi, nyt on suunta eteenpäin ja kerran kun pääsi saat pidettyä loppuun asti, niin kaikki tajuavat ettet ole mikään kiltti kynnysmatto, joka suostuu kaikkeen.
En ole nyt tältä istumalta poistamassa tätiä koko elämästäni, katsotaan jos alkaisi vaikka käyttäytyä tämän jälkeen. Yöksi hän nyt kuitenkaan ei tule ja piste. Päätäni ei käännä mikään tässä asiassa, en aio enää alistua sukuni tahtoon ja sääntöihin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, minkähänlaista itkuvirttä tätisi on äidillesi vollottanut kerta äitisikin sinua koettaa komennella ottamaan tätiparka yökylään :D plus itkemistä ollut puhelimessa varmaan koko muulle suvulle... Pidä ap pintasi, nyt on suunta eteenpäin ja kerran kun pääsi saat pidettyä loppuun asti, niin kaikki tajuavat ettet ole mikään kiltti kynnysmatto, joka suostuu kaikkeen.
No itkuvirsi tai ei, ei äidilläkään ole kaikki kohdallaan jos soittelee painostuspuheluja ap:lle.
Hyvä ap, oot mun sankari! Toi ei varmasti ollut helppoa ♡
Mullakin on ollut riesana ihminen, joka väkisin tunkee iholle. Haluaa olla tietoinen jokaisesta liikkeestä ja sanasta. Tajusin, että paras lääke on olla välittämättä. Voi kulkea vaikka varjonani jos haluaa siihen ajan käyttää.
Sano suoraan, että teillä ei voi olla yötä. Voit selittää, ettei kumpikaan halua sitä ja että esim. sairautesi vuoksi tarvitset lepoa.
Itse olen kieltäytynyt yövieraista vaikka olisivat olleet ihan mukavia ihmisiä, koska en kertakaikkiaan halua kotiini yövieraita. Koti on mulle introvertin rauhan pesä, jossa saan rentoutua. En pysty siihen, jos on vieraita. En esim. voi käydä rauhassa vessassa.
Sanot selvästi, että TEILLE ei sovi yövieraat. Ihan sama missä kohtaa huushollia suostuisivat yöpymään, niin TEILLE ei käy. Piste.
Mitään perusteluja ei tarvitse antaa; jos niitä tinkaa, niin sanot, että se riittää perusteluksi, että teille ei käy, etkä halua sen tarkemmin eritellä. Piste.
Ja mahdollisesti yhteystiedot läheiseen hotelliin tms.
Mitkään VIHJAILUT ei tällaisille tunkeilijoille vaan riitä.
Hyvä AP! Tiedän tuon kasvatuksen, se on niin selkäytimessä että välillä ahdistaakin. Pitäisi pyhittää oma elämä vain sukulaisten palvelemiseen ja kilttinä olemiseen itsensä ja oma elämänsä unohtaen. Siitä poikkeaminen ei ole helppoa. Toivon, että yllätysvieraat ei tunge teille ja myrsky vesilasissa laantuu!
Tämä oli yllättävän helppoa, kun puhuin tädin kanssa puhelimessa ja esitti asian sillä tavalla ja mietin tätä ketjua. En edes ehtinyt kunnolla tajuta mitä sanoin, minä vain sanoin sen ja suljin puhelun. Sitten vasta oikeastaan tajusin, mitä tein.
Minussakin on hieman erakon vikaa ja sosiaaliset tapaamiset kuluttavat minut loppuun, koti on minulle paikka, jossa saan olla rauhassa. Vaikka minulla ei olisi kipuja, en silti tahtoisi yövieraita, en ole koskaan pitänyt niistä. Jatkuvasti pitää miettiä mitä voi tehdä, esim. öisin nukun alasti, enkä todella jaksaisi pukea päälle keskellä yötä vieraiden takia, kun menen vessaan.
Tädin ihan tarkkaa ikää en muista, mutta siinä 60 paikkeilla, muistaakseni hiukan yli.
Juu todellakin on, en ole ennen osannut kyseenalaistaa tätä, mutta onneksi se muuttui nyt. Tänään meillä kävi ihan sovitusti samalla paikkakunnalla asuva sukulainen, täti oli hänelle soittanut myös. Onneksi hän on tolkun ihminen, eikä sättinyt tai yrittänyt kääntää päätäni. Eiköhän tämä tästä, otin tänään tädin numeron eston pois, mutta ei ole vielä soittanut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy huonoa käytöstä, mutta onko ihan ok ignoorata täti elämästä? Se on varmasti helppoa, jos ajattelee pääsääntöisesti vain itseään.
Ihmissuhteissa ei voi olettaa, että kaikki käyttäytyvät samojen normien mukaan. Geenit ja ympäristötekijät muokkaavat meistä jokaisesta omanlaisensa.Tökeröt teot eivät ehkä tarkoita pahaa, funktio on joskus hyvinkin erikoinen, jolla saattaa olla hyvä tarkoitus. Meitä ihmisiä on todella moneen junaan persoonaltaan, harva on pahantahtoinen, vaikka se saattaa siltä joskus näyttääkin. Ongelmatilanteissa voi auttaa esim. huumori tai mielenkiinnon kääntäminen toisaalle. Toki voi myös harjoittaa siedätystä, sitähän elämässä tarvitsee työpaikassakin jatkuvasti. Suvaisevaisuus on kultaa.
Nuorten ja vanhempien ihmisten välillä on valtavan suuri ero siinä, miten elämä on muuttunut. Aiemmin joutui taistelemaan hengissä pysymisestä. Eikä siitä ole kovin kauan, kun naisetkin tekivät niin raskasta työtä Helsingissä, että osa menehtyi sairauksiin ja ravinnon puutteeseen parhaassa iässään.
Verratkaapa ongelmaa vaikka afrikkalaiseen kulttuuriin, siinä paljastuu suuri ero. Vanhempia sukulaisia ei hylätä vaan heitä arvostetaan. Ketään ei tökitä pois.
On ehkä helppo poistaa täti elämästään, mutta oletko ajatellut siinä lähinnä itseäsi vai myös tätiäsi. Usenhan tädit ovat seuranneet sisarustensa lapsien elämää syntymästä saakka ja eläneet mukana jokaisen sairaiden ja ongelman, kenties tukeneet lasta elämänsä varrella paljonkin.
Rakkaus on suurta ja ilmenee ihmisillä hyvinkin eri tavoin.
Haluatko itse, että rakkaat sisarustesi lapset unohtavat sinut, kun olet vanha, sairas, oikutteleva, joskus hankala täti? Onko ok jättää esim. lapsettomat tädit ja sedät oman onnen nojaan vanhoina ja sairaina? Entä mummot ja vaarit?
Lapsia opetetaan tulemaan kaikkien kanssa toimeen syrjimättä, entäs aikuiset?
Jopa oli bessevissermäinen, syyllistävä ja täydellisesti Ap:n todellisuutta tajuamaton kirjoitus.
Jopa ilkeämielinen.
Kiitos, tuntuu että koko suku on minua vastaan juuri nyt ja se on vaikeaa, kun olen saanut tällaisen kasvatuksen. Jotain hyvää tässäkin palstassa, tuskin ilman tätä ketjua olisin uskaltanut sanoa heille vastaan.
En todellakaan anna periksi, en aio enää sietää tällaista käytöstä vaan käännän kelkkani nyt.
Ap