Lue keskustelun säännöt.
Hermo menee tähän hoitoon psykiatrisella puolella!!
08.04.2019 |
Olen avohoidon piirissä syömishäiriön vuoksi ja alan lopullisesti menettämään hermoni tähän niin sanottuun hoitoon. Aikaisemmin psykiatrisissa yksiköissä tilaani on rankasti vähätelty vaikka olen ollut pahimmillaan hengenvaarallisessa tilassa. Myöhemmin hoidon tarve on määritelty puhtaasti BMI:n mukaan vaikka sairaus on nimenomaan psyykkinen. En siis ole saanut riittävää tukea ja apua vaan tuntuu, että minut on määritelty puhtaasti painoni mukaan. Tuntuu, että oikeaan ongelmaan ei perehdytä tarpeeksi.
Nykyisessä hoitopaikassa sovittuja aikoja perutaan jatkuvasti heidän puoleltaan ilman mitään järkevää syytä. Usein syyksi sanotaan kiire, vaikka ajat on saatettu lyödä lukkoon jo viikkoja etukäteen. Tulee sellainen fiilis, että joku muu jyrää ylitseni ja hänen kanssaan sovitaan aika minun aikani päälle, koska "tarvitsee apua enemmän kuin minä" vaikka todellisuudessa todella huonokuntoisten potilaiden paikka ei edes ole avohoidossa, vaan sisätaudeilla sairaalahoidossa. Henkilökunta unohtaa jatkuvasti asioitani, mm. määrätä tarvittavat verikokeet ja tarkistaa että ovat voimassa ja varmasti oikein kirjattu ja sen vuoksi joudun ravaamaan labrassa useamman kerran. Nyt viime viikolla minulle piti kirjoittaa reseptille lisää lääkettä joka oli lopussa, eikä reseptiä ole vieläkään uusittu. Soittelen jatkuvasti perään milloin hoitavalle työntekijälleni ja milloin sihteerille, mutta tuntuu että aina joku unohtaa viedä viestin eteenpäin tai hoitaa asiat. Huoh, turhauttaa niin paljon ja oli vain pakko päästä avautumaan asiasta. Mihinköhän tästä voi valittaa, jos meininki ei pian muutu? Tuntuu, etten saa ansaitsemaani ja tarvitsemaani apua.
Kommentit (277)
Tähän se johtaa. Ei sen takia, ettäkö ei haluaisi hoitaa, vaan ettei kyetä. Potilaita on enemmän, kuin hoitavia yksiköitä eikä varaa palkata enenpää. Sama ongelma on lastenhuollossakin. Vähän sosiaalityöntekijöitä, järjetön määrä asiakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen avohoidon piirissä syömishäiriön vuoksi ja alan lopullisesti...'''
"Tuntuu etta oikeaan ongelmaan ei perehdytä tarpeeksi"
Mikä se on tämä oikea ongelmasi johon ei perehdytä?
Miten siihen mielestäsi pitäisi perehtyä?
"Myöhemmin hoidon tarve on määritelty puhtaasti BMI:n mukaan vaikka sairaus on nimenomaan psyykkinen"
Anoreksia on varmaankin tätä sairaus. Haluaisit siis hoitoa mielenongelmaasi, mutta olla hyvässä, ei anorektisessä kuosissa. Eli tämä laihduttaminen on ilmeisesti ollut se millä olet huomiota hakenut pahaan oloosi, eikä itse sairaus. Ja kyllä, on olemassa mt-ongelmia, joissa potilas kehittää itsellensä esim. anoreksian, vaikka hän ei olisikaan anoreksiaa sairastava henkilö. Potilas voi oireilla, eli hommata itsensä sairaralloisen laihaksi, vaikka kyse ei olisikaan syömishäiriöstä, sillä näin radikaalilla toimella saa yleensä huomion itseen, ja tilaansa hoitavilta tahoilta. Ongelma on kuitenkin näissä aina se, että että potilasta hoidetaan syömishäiriöisenä, jolloin potilas ei hyödy hoidosta. Kannattaa siis miettiä onko diagnoosisi varmasti oikea, tai riittävä.
Suosittelen miettimään mitä se on se apu jota mielestäsi ansaitset ja tarvitset.
Jos veikkaan oikein, niin olet nuorena ollut nuorten psyk osastolla sairautsei vuoksi, ja siitä sitten siirtynyt aikuisten avopuolelle. Hommahan on ihan erilaista kun on kyse aikuisista. Enää ei pidetä joka käänteessä kädestä kiinni.
Moni myös sairastuu psyk.hoidossa siten, että hän alkaa pitämään henkilökuntaa itseään pinnalla pitävänä voimana, liian läheisinä, ja ajattelee heidän olevan maailmassa vain yhtä potilasta varten. Kirjoituksestasi saa kuvan että haluaisit terveydenhuollosta itsellesi ns. kodin, ja henkilöitä sieltä perheeksesi, koska tunnut olevan jopa ihan kateellinen niille muille potilaille, jotka ovat nyt huonommassa kunnossa kuin sinä, eli heitä pitää auttaa ensin, ja sinä koet tämän loukkaavana.
Voit joko miettiä mitä haluat itse hoidolta, ja ihin sitä hoito tarvitset, teetättää itsellesi niin pahat oireet että pääset suljetulle, tai alkaa miettimään ihan itse näitä asioita, koska ei sinua voi kukaan muu parantaa kuin sinä itse. Pyykkiset ongelmat ovat vähän sen luontoisia tauteja.
Niin, tuota nimenomaan kutsutaan anoreksiaksi. Ei kukaan ihminen huvikseen laihduta itseään sairaalakuntoon, siinä on kyse sairaudesta, tarkemmin syömishäiriöstä.
Syömishäiriö on syömättömyyttä, hoitona ruokaa ettei kuole:)
Syömishäiriössä suhde ruokaan on hyvin häiriintynyttä, ja ihminen tarvitsee siihen syömiseensä , mikä sinulle on ehkä yhtä helppoa kuin hengittäminen, paljon apua. Ne mielen ongemat ja kivut tulee esiin suhteena ruokaan anoreksiassa, ne oikeat ongelmat siellä mielessä tulee selvittää ja ne on isoja juttuja. Siihen saa tarvita apua, ja siinä tilanteessa saa olla heikko autettava jota kannetaan ja autetaan. Ymmärrätkö tätä näkökulmaa?
Näin juuri korostankin että suhde ruokaan on häiriintynyt. Sillä kiristetään. Sillä pelataan. Se ei ole sairaus vaan kommunikaatio ongelma koko juttu.
Tosi noloa vain ja ainoastaan itsesi kannalta väittää, ettei anoreksia ole sairaus kun sitä on jo vuosia tutkittu ja se on virallisesti määritelty sairaudeksi. "Anoreksia nervosa on psykiatrian alaan kuuluva pitkäaikaissairaus ja se on syömishäiriöistä tunnetuin."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ns anorektikot (valehtelijat) pelaatte ruualla koska teillä on sitä ruokaa millä pelata. Jos ei olisi niin anoreksiat loppuisivat siihen paikkaan. Teidät pitäisi viedäkin minusta Afrikan leirille viikoksi muitten sekään jotka ei saa ruokaa. Tulisitte hyvin terveinä takaisin väitän.
Haha, voin ilmoittautua vapaaehtoiseksi kokeilemaan, sinä kai haluat toimia maksumiehenä? T. anoreksiaa sairastava
Ei sun tarvi enää ilmoittautua koska valitsithan jo sen eikö niin? Siitä vaan. Mutta matkasi maksat jälleen ihan itse.
Onkohan tässä ketjussa useampikin totaalisen hukassa oleva tapaus vai vaan tuo yksi hullu joka jankkaa kommentista toiseen sitä, miten anoreksia on vain peli ja ihmisen oma valinta jne. Jos jaksaisin loukkaantua, varmaan loukkaantuisin mutta en pysty muuta kuin nauramaan nykyään näille, jotka eivät viitsi ottaa asioista selvää ja silti esittävät omat kapeakatseiset mielipiteensä jonain faktoina. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ns anorektikot (valehtelijat) pelaatte ruualla koska teillä on sitä ruokaa millä pelata. Jos ei olisi niin anoreksiat loppuisivat siihen paikkaan. Teidät pitäisi viedäkin minusta Afrikan leirille viikoksi muitten sekään jotka ei saa ruokaa. Tulisitte hyvin terveinä takaisin väitän.
Haha, voin ilmoittautua vapaaehtoiseksi kokeilemaan, sinä kai haluat toimia maksumiehenä? T. anoreksiaa sairastava
Ei sun tarvi enää ilmoittautua koska valitsithan jo sen eikö niin? Siitä vaan. Mutta matkasi maksat jälleen ihan itse.
Ei, vaan sulla kun kerran on jokin pakkomielle verrata anoreksiaa ja nälänhädässä olevia kehitysmaalaisia toisiinsa ja todella uskot että anoreksia parannetaan sillä että sitä sairastavat lähetetään Afrikkaan, olet varmasti itse halukas maksamaan siitä että väitteesi voidaan todeta toteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen avohoidon piirissä syömishäiriön vuoksi ja alan lopullisesti...'''
"Tuntuu etta oikeaan ongelmaan ei perehdytä tarpeeksi"
Mikä se on tämä oikea ongelmasi johon ei perehdytä?
Miten siihen mielestäsi pitäisi perehtyä?
"Myöhemmin hoidon tarve on määritelty puhtaasti BMI:n mukaan vaikka sairaus on nimenomaan psyykkinen"
Anoreksia on varmaankin tätä sairaus. Haluaisit siis hoitoa mielenongelmaasi, mutta olla hyvässä, ei anorektisessä kuosissa. Eli tämä laihduttaminen on ilmeisesti ollut se millä olet huomiota hakenut pahaan oloosi, eikä itse sairaus. Ja kyllä, on olemassa mt-ongelmia, joissa potilas kehittää itsellensä esim. anoreksian, vaikka hän ei olisikaan anoreksiaa sairastava henkilö. Potilas voi oireilla, eli hommata itsensä sairaralloisen laihaksi, vaikka kyse ei olisikaan syömishäiriöstä, sillä näin radikaalilla toimella saa yleensä huomion itseen, ja tilaansa hoitavilta tahoilta. Ongelma on kuitenkin näissä aina se, että että potilasta hoidetaan syömishäiriöisenä, jolloin potilas ei hyödy hoidosta. Kannattaa siis miettiä onko diagnoosisi varmasti oikea, tai riittävä.
Suosittelen miettimään mitä se on se apu jota mielestäsi ansaitset ja tarvitset.
Jos veikkaan oikein, niin olet nuorena ollut nuorten psyk osastolla sairautsei vuoksi, ja siitä sitten siirtynyt aikuisten avopuolelle. Hommahan on ihan erilaista kun on kyse aikuisista. Enää ei pidetä joka käänteessä kädestä kiinni.
Moni myös sairastuu psyk.hoidossa siten, että hän alkaa pitämään henkilökuntaa itseään pinnalla pitävänä voimana, liian läheisinä, ja ajattelee heidän olevan maailmassa vain yhtä potilasta varten. Kirjoituksestasi saa kuvan että haluaisit terveydenhuollosta itsellesi ns. kodin, ja henkilöitä sieltä perheeksesi, koska tunnut olevan jopa ihan kateellinen niille muille potilaille, jotka ovat nyt huonommassa kunnossa kuin sinä, eli heitä pitää auttaa ensin, ja sinä koet tämän loukkaavana.
Voit joko miettiä mitä haluat itse hoidolta, ja ihin sitä hoito tarvitset, teetättää itsellesi niin pahat oireet että pääset suljetulle, tai alkaa miettimään ihan itse näitä asioita, koska ei sinua voi kukaan muu parantaa kuin sinä itse. Pyykkiset ongelmat ovat vähän sen luontoisia tauteja.
Niin, tuota nimenomaan kutsutaan anoreksiaksi. Ei kukaan ihminen huvikseen laihduta itseään sairaalakuntoon, siinä on kyse sairaudesta, tarkemmin syömishäiriöstä.
Syömishäiriö on syömättömyyttä, hoitona ruokaa ettei kuole:)
Syömishäiriössä suhde ruokaan on hyvin häiriintynyttä, ja ihminen tarvitsee siihen syömiseensä , mikä sinulle on ehkä yhtä helppoa kuin hengittäminen, paljon apua. Ne mielen ongemat ja kivut tulee esiin suhteena ruokaan anoreksiassa, ne oikeat ongelmat siellä mielessä tulee selvittää ja ne on isoja juttuja. Siihen saa tarvita apua, ja siinä tilanteessa saa olla heikko autettava jota kannetaan ja autetaan. Ymmärrätkö tätä näkökulmaa?
Näin juuri korostankin että suhde ruokaan on häiriintynyt. Sillä kiristetään. Sillä pelataan. Se ei ole sairaus vaan kommunikaatio ongelma koko juttu.
Voit olla tietyllä tapaa oikeassa, mutta oletko tullut ajatelleeksi että samaa asiaa voi tutkailla monesta eri näkökulmasta ja ne kaikki ovat oikeassa. Vähän niinkuin palikka. Kaikki palikan seinämät kuuluvat samaaan palikkaan vaikka sitä tarkastelisi eri puolilta. Mutta varsinkin monimutkaisimmissa aiheissa toiset näkökulmat ovat rakentavampia kuin toiset. Kun puhut kommunikaatioongelmasta ja pelistä niin olet päässyt vasta puoliväliin, mutta et ole kiinnostunut menemään johtopäätöksessäsi loppuun asti. Tyydyt puolivillaiseen vastaukseen, joka ei oikeastaan auta ketään paitsi ehkä tyydyttää sinua itseäsi. Olemme kaukana ongelman ratkaisusta. Näin ollen asiaa pitäisi tarkastella enemmän kuin yhdeltä palikan sivulta. Tämä kyky sinulta puuttuu täysin. Olet jo monen sivun verran jauhanut palikan yhdestä sivusta, vaikka meidän pitäisi pohtia niitä muitakin.
rn kyl ihan ymmärrä mitä potilat kuvittelevat psykiatrisen hoidon voivan tarjota. Ei sielä ketään paranneta.
Voivat ehkä tarjota täyshoidon jos tämä on jotenkin oleellista samalla kun henkilö neuvottelee liskoaivojen kanssa että pääsee eroon harhaisesta käytöksestään.
Pakottaminen tai ny loppuu ei koskaan toimi sen paremmin kuin addiktioiden kohdalla ja varmaan puolet päätyy itsariin ku eivät pysty neuvottelemaan vanhaa arvomaailmaa uusiksi.
Tai edes saisi nukkumis ja kipupilleireitä että voi olla maailmasta veks suurin osa päivästä jos ei vaan halua elää, olla ja nauttia elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä ketjussa useampikin totaalisen hukassa oleva tapaus vai vaan tuo yksi hullu joka jankkaa kommentista toiseen sitä, miten anoreksia on vain peli ja ihmisen oma valinta jne. Jos jaksaisin loukkaantua, varmaan loukkaantuisin mutta en pysty muuta kuin nauramaan nykyään näille, jotka eivät viitsi ottaa asioista selvää ja silti esittävät omat kapeakatseiset mielipiteensä jonain faktoina. :D
Heh, samaa mietin itsekin. Onkohna hän juuri sellainen "trolli" mistä puhutaan keskusteluissa, eli hämmentää ja on inhottava tarkoituksella? mitäköhän siitä saa ja miksi sitä tehdään? olisko vaikea-asteista huomiohakuisuutta sekin, ja pitäisi ihan lisätä mt ongelmien tautiluokitukseen jatkossa sekin? noh, ei mene läpi hänen inhottavuutensa mutta ilmaiskoon nyt itseään noinkin kun ei kehittävämpään ole vielä resursseja... :)
Vierailija kirjoitti:
rn kyl ihan ymmärrä mitä potilat kuvittelevat psykiatrisen hoidon voivan tarjota. Ei sielä ketään paranneta.
Voivat ehkä tarjota täyshoidon jos tämä on jotenkin oleellista samalla kun henkilö neuvottelee liskoaivojen kanssa että pääsee eroon harhaisesta käytöksestään.
Pakottaminen tai ny loppuu ei koskaan toimi sen paremmin kuin addiktioiden kohdalla ja varmaan puolet päätyy itsariin ku eivät pysty neuvottelemaan vanhaa arvomaailmaa uusiksi.
Tai edes saisi nukkumis ja kipupilleireitä että voi olla maailmasta veks suurin osa päivästä jos ei vaan halua elää, olla ja nauttia elämästä.
Ne paranevat jotka ovat valmiita muuttumaan. on kuitenkin pajon mt-ongelmaisia ja syömishäiriöisiä, jotka eivät halua. Käyvät hoidossa, mutta eivät suostu kuitenkaan täysin päästämään irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
rn kyl ihan ymmärrä mitä potilat kuvittelevat psykiatrisen hoidon voivan tarjota. Ei sielä ketään paranneta.
Voivat ehkä tarjota täyshoidon jos tämä on jotenkin oleellista samalla kun henkilö neuvottelee liskoaivojen kanssa että pääsee eroon harhaisesta käytöksestään.
Pakottaminen tai ny loppuu ei koskaan toimi sen paremmin kuin addiktioiden kohdalla ja varmaan puolet päätyy itsariin ku eivät pysty neuvottelemaan vanhaa arvomaailmaa uusiksi.
Tai edes saisi nukkumis ja kipupilleireitä että voi olla maailmasta veks suurin osa päivästä jos ei vaan halua elää, olla ja nauttia elämästä.
Kyllä mä silti lämpimästi suosittelen, että yrität sitäkin polkua jossain vaiheessa elämässäsi. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rn kyl ihan ymmärrä mitä potilat kuvittelevat psykiatrisen hoidon voivan tarjota. Ei sielä ketään paranneta.
Voivat ehkä tarjota täyshoidon jos tämä on jotenkin oleellista samalla kun henkilö neuvottelee liskoaivojen kanssa että pääsee eroon harhaisesta käytöksestään.
Pakottaminen tai ny loppuu ei koskaan toimi sen paremmin kuin addiktioiden kohdalla ja varmaan puolet päätyy itsariin ku eivät pysty neuvottelemaan vanhaa arvomaailmaa uusiksi.
Tai edes saisi nukkumis ja kipupilleireitä että voi olla maailmasta veks suurin osa päivästä jos ei vaan halua elää, olla ja nauttia elämästä.Ne paranevat jotka ovat valmiita muuttumaan. on kuitenkin pajon mt-ongelmaisia ja syömishäiriöisiä, jotka eivät halua. Käyvät hoidossa, mutta eivät suostu kuitenkaan täysin päästämään irti.
He eivät ehkä ole vielä valmiita siihen psyykkiseen muutokseen, jota parantumisen aloittaminen vaatii. Se vaatii kypsymistä sekin ja että tulee tilalle sellaista hyvää että voi päästää sairaudesta pikku hiljaa irti ja oppii elämään terveemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rn kyl ihan ymmärrä mitä potilat kuvittelevat psykiatrisen hoidon voivan tarjota. Ei sielä ketään paranneta.
Voivat ehkä tarjota täyshoidon jos tämä on jotenkin oleellista samalla kun henkilö neuvottelee liskoaivojen kanssa että pääsee eroon harhaisesta käytöksestään.
Pakottaminen tai ny loppuu ei koskaan toimi sen paremmin kuin addiktioiden kohdalla ja varmaan puolet päätyy itsariin ku eivät pysty neuvottelemaan vanhaa arvomaailmaa uusiksi.
Tai edes saisi nukkumis ja kipupilleireitä että voi olla maailmasta veks suurin osa päivästä jos ei vaan halua elää, olla ja nauttia elämästä.Ne paranevat jotka ovat valmiita muuttumaan. on kuitenkin pajon mt-ongelmaisia ja syömishäiriöisiä, jotka eivät halua. Käyvät hoidossa, mutta eivät suostu kuitenkaan täysin päästämään irti.
Pitää myös muistaa se, että nämä ovat todella monimutkaisia ja moniulotteisia sairauksia ja riippuvuuksia. Ihminen voi haluta parantua, mutta ei tiedä miten sen tekee. Anoreksiassa aivot saattavat olla niin pahasti nälkiintyneet, että ajattelu selkeästi on vaikeaa ja täten toipuminen hidasta. Huumeriippuvaisella sama juttu, kroppa huutaa ainetta eikä ajattelu selkeästi onnistu. Harva mt-ongelmasta kärsivä pystyy täysillä heti päästämään irti (vaikka haluaisi) sillä moniin tuollaisiin sairauksiin kuuluu todellisuuden pakoilu sekä oman tilan vakavuuden vähättely tai kykenemättömyys nähdä se realistisesti. Moni saattaa siis joutua käymään kauankin hoidossa ennen kuin tietyt lukot päässä aukeavat ja itsensä antaa ottaa apua vastaan täysillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rn kyl ihan ymmärrä mitä potilat kuvittelevat psykiatrisen hoidon voivan tarjota. Ei sielä ketään paranneta.
Voivat ehkä tarjota täyshoidon jos tämä on jotenkin oleellista samalla kun henkilö neuvottelee liskoaivojen kanssa että pääsee eroon harhaisesta käytöksestään.
Pakottaminen tai ny loppuu ei koskaan toimi sen paremmin kuin addiktioiden kohdalla ja varmaan puolet päätyy itsariin ku eivät pysty neuvottelemaan vanhaa arvomaailmaa uusiksi.
Tai edes saisi nukkumis ja kipupilleireitä että voi olla maailmasta veks suurin osa päivästä jos ei vaan halua elää, olla ja nauttia elämästä.Ne paranevat jotka ovat valmiita muuttumaan. on kuitenkin pajon mt-ongelmaisia ja syömishäiriöisiä, jotka eivät halua. Käyvät hoidossa, mutta eivät suostu kuitenkaan täysin päästämään irti.
He eivät ehkä ole vielä valmiita siihen psyykkiseen muutokseen, jota parantumisen aloittaminen vaatii. Se vaatii kypsymistä sekin ja että tulee tilalle sellaista hyvää että voi päästää sairaudesta pikku hiljaa irti ja oppii elämään terveemmin.
Nimenomaan. Itselläni on todella vaikeaa päästää syömishäiriöstä irti, sillä muu vieras ja uusi pelottaa. Tästä on vuosien aikana tullut niin iso osa identiteettiäni, tapa kontrolloida pahaa oloa etten enää tiedä mitä olen tai tekisin ilmankaan. Haluan kyllä elää ilman syömishäiriötä, mutta se on oikeasti vaikeaa kohdata se muutos, sillä se pelottaa. Kuten sanoit, nuo muutokset pitää tulla pikku hiljaa, ketään ei voi pakottaa toipumaan hetkessä tai valita joko toipuminen tai sairaus tai sitten olet ulkona etkä saa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sairastuin anoreksiaan, kun äiti tökki aina mahaani huokaillen "voi voi" ja mummo kailotti, että "joko se tyttö on pieniin päin!" Olin siis täysin normaalipainossa, mutta orastava vyötörälihavuus näkyi pömppövatsana. Notkoselkä vielä pahensi asiaa, oikein pullautti vatsan eteen .
Joten aloin laihduttaa. En huomion vuoksi, vaan nimenomaan koska EN halunnut sitä huomiota, halusin tökkimisen ja vitsailun loppuvan !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ns anorektikot (valehtelijat) pelaatte ruualla koska teillä on sitä ruokaa millä pelata. Jos ei olisi niin anoreksiat loppuisivat siihen paikkaan. Teidät pitäisi viedäkin minusta Afrikan leirille viikoksi muitten sekään jotka ei saa ruokaa. Tulisitte hyvin terveinä takaisin väitän.
Haha, voin ilmoittautua vapaaehtoiseksi kokeilemaan, sinä kai haluat toimia maksumiehenä? T. anoreksiaa sairastava
Ei sun tarvi enää ilmoittautua koska valitsithan jo sen eikö niin? Siitä vaan. Mutta matkasi maksat jälleen ihan itse.
Ei, vaan sulla kun kerran on jokin pakkomielle verrata anoreksiaa ja nälänhädässä olevia kehitysmaalaisia toisiinsa ja todella uskot että anoreksia parannetaan sillä että sitä sairastavat lähetetään Afrikkaan, olet varmasti itse halukas maksamaan siitä että väitteesi voidaan todeta toteen.
Ei vaan anorektikot maksavat itse koska venkoilu ei kuulu tähän hoitoon. Kaikesta otettava vastuu ihan itse. Se on ydinasia ihan. Kun siellä kuukauden kaksi venkoilee syömättä eikä tarjota ruokaa niin voi juolahtaa mieleen vaikka saada ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä sairastuin anoreksiaan, kun äiti tökki aina mahaani huokaillen "voi voi" ja mummo kailotti, että "joko se tyttö on pieniin päin!" Olin siis täysin normaalipainossa, mutta orastava vyötörälihavuus näkyi pömppövatsana. Notkoselkä vielä pahensi asiaa, oikein pullautti vatsan eteen .
Joten aloin laihduttaa. En huomion vuoksi, vaan nimenomaan koska EN halunnut sitä huomiota, halusin tökkimisen ja vitsailun loppuvan !
Ei vaan halusit huomiota sille ettei sinua tökitä, ja väärä tapa eli kommunikaatio-ongelma. Joku muu vaan sanoa päräyttää että eläpä kuule töki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ns anorektikot (valehtelijat) pelaatte ruualla koska teillä on sitä ruokaa millä pelata. Jos ei olisi niin anoreksiat loppuisivat siihen paikkaan. Teidät pitäisi viedäkin minusta Afrikan leirille viikoksi muitten sekään jotka ei saa ruokaa. Tulisitte hyvin terveinä takaisin väitän.
Haha, voin ilmoittautua vapaaehtoiseksi kokeilemaan, sinä kai haluat toimia maksumiehenä? T. anoreksiaa sairastava
Ei sun tarvi enää ilmoittautua koska valitsithan jo sen eikö niin? Siitä vaan. Mutta matkasi maksat jälleen ihan itse.
Ei, vaan sulla kun kerran on jokin pakkomielle verrata anoreksiaa ja nälänhädässä olevia kehitysmaalaisia toisiinsa ja todella uskot että anoreksia parannetaan sillä että sitä sairastavat lähetetään Afrikkaan, olet varmasti itse halukas maksamaan siitä että väitteesi voidaan todeta toteen.
Ei vaan anorektikot maksavat itse koska venkoilu ei kuulu tähän hoitoon. Kaikesta otettava vastuu ihan itse. Se on ydinasia ihan. Kun siellä kuukauden kaksi venkoilee syömättä eikä tarjota ruokaa niin voi juolahtaa mieleen vaikka saada ruokaa.
Valitettavasti ei mene ihan noin. Kun se mieli on kerran sairastunut, niin ei se parane sillä että lähetetään Afrikkaan nälkää näkevien keskuuteen. Minä kun olin osastolla missä kukaan ei katsonut perääni söinkö muruakaan, se oli minulle oikea lottovoitto silloin siis, kun sairaus oli kaikista pahimmillaan. En siis usko, että se, että minut olisi lähetetty nälkää näkevien keskelle, olisi myöskään saanut minua syömään.
Vierailija kirjoitti:
Minä sairastuin anoreksiaan, kun äiti tökki aina mahaani huokaillen "voi voi" ja mummo kailotti, että "joko se tyttö on pieniin päin!" Olin siis täysin normaalipainossa, mutta orastava vyötörälihavuus näkyi pömppövatsana. Notkoselkä vielä pahensi asiaa, oikein pullautti vatsan eteen .
Joten aloin laihduttaa. En huomion vuoksi, vaan nimenomaan koska EN halunnut sitä huomiota, halusin tökkimisen ja vitsailun loppuvan !
Juu sehän on aina toisten vika ettei joku syö tai sitten juo. Aina.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen henkilökohtaisesti kaksi anorektikkoa. Kumpikaan ei ole laiha. Toinen on tunnistanut itsessään anoreksian ja ihailun laihoja ihmisiä kohtaan ja halun olla huomion keskipisteenä. Toinen on kaveripiirin kiristäjä. Aina kun menee jonkun pojan kanssa huonosti tai tullut mokailtua kännissä, niin yhtäkkiä anoreksia iskee ja kaverit pyörii ympärillä hyysäämässä.
Aiemmin itsekkin olin sitä mieltä, että anoreksia on psyykkinen sairaus ja ihminen tarvitsee kaikenmaailman hoitoja. Mutta kun näitä oppii tuntemaan itse ja paremmin, niin mielikuva on muuttunut aika lailla.
Juuri näin, Victoriakin "sairastui" kun sen ranskalainen kundikaveri jätti ja petti. Se otti noin koville, sillä on ihmisiä joita ei loukata....
Haha, voin ilmoittautua vapaaehtoiseksi kokeilemaan, sinä kai haluat toimia maksumiehenä? T. anoreksiaa sairastava