Jos vielä +kolmekymppisenä on kaupankassa

Kassamyyjän työ on kyllä nykypäivänä aika stressaavaa, istut siinä ja yrität vauhdikkaasti lappaa ja piippailla tuotteet liukuhihnaa pitkin, puhuakaan ei paljoa tarvitse, sanot asiakkaalle "Hei" ja "Kiitos Hei". Taukoja pystyy pitämään vain rajallisesti ja työajat vaihtelee aamukahdeksasta iltayhdeksään.

Mutta ilmeisesti se on joidenkin unelmaduuni...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon on +30 kaupan kassalla.

Itse olisin "mihin mun elämä on mennyt".

Av:lla taitaa olla aika paljon myyjiä/kassatyöntekijöitä. Itse en tunne ketään joka olisi sanonut haaveilevansa kassamyyjän työstä tai päässeensä unelmia vastaavaan työhön päädyttyään kassamyyjäksi. Mutta täällä avllä heitä on vissiin useampia.

Pari on sanonut olevansa. Vastaajien joukossa on meitä, jotka eivät arvostele muiden ammatteja. Kaikilla haaveet ja unelmat eivät toteudu. Siitä huolimatta pystyvät elämään täysipainoista ja onnellista elämää itsensä elättäen. Eivätkä edes ole kateellisia muille.

Vierailija kirjoitti:

Kassamyyjän työ on kyllä nykypäivänä aika stressaavaa, istut siinä ja yrität vauhdikkaasti lappaa ja piippailla tuotteet liukuhihnaa pitkin, puhuakaan ei paljoa tarvitse, sanot asiakkaalle "Hei" ja "Kiitos Hei". Taukoja pystyy pitämään vain rajallisesti ja työajat vaihtelee aamukahdeksasta iltayhdeksään.

Mutta ilmeisesti se on joidenkin unelmaduuni...

No kotipaikkakunnallani kassamyyjät on siellä kylän ainoassa kaupassa todella tärkeässä roolissa. Ehtivät jutella asiakkaille ja ovat varmaan monelle yksinäiselle ihmiselle päivän piristys ja sosiaalinen kontakti. Voin hyvin kuvitella, että pitävät työtään merkityksellisenä, mitä se myös onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon on +30 kaupan kassalla.

Itse olisin "mihin mun elämä on mennyt".

Av:lla taitaa olla aika paljon myyjiä/kassatyöntekijöitä. Itse en tunne ketään joka olisi sanonut haaveilevansa kassamyyjän työstä tai päässeensä unelmia vastaavaan työhön päädyttyään kassamyyjäksi. Mutta täällä avllä heitä on vissiin useampia.

Pari on sanonut olevansa. Vastaajien joukossa on meitä, jotka eivät arvostele muiden ammatteja. Kaikilla haaveet ja unelmat eivät toteudu. Siitä huolimatta pystyvät elämään täysipainoista ja onnellista elämää itsensä elättäen. Eivätkä edes ole kateellisia muille.

Tuo on sinun tulkintaasi. Moni varmasti vastannut sen pohjalta miten itse kokisi omalle kohdalle onko epäonnistunut jos olisi kassamyyjänä vielä yli 30v ja mikä on oma unelma-ammatti. Ei niin että arvostelisi toisten unelmia missä toiset haluaa työskennellä.

Ihan oikeastiko halveksitte jonkun ammattia? :0 Ei voi olla totta!

Ei kaikki voi olla vaativissa asiantuntijatehtävissä. Vaikka tässä ketjussa niitä yllättävän paljon onkin. Av:lla niitä kyllä taitaa löytyä joka ketjusta.

Olen akateemsiesti koulutettu ja menossa kassatöihin. En ole koskaan identifioinut itseäni koulutustasoon tai "hyviin" töihin enkä pidä kumpaakaan statuskysymyksenä. Pankkitilillä (tai oikeammin sijoitettuna, koska ei ole järkevää makuuttaa rahojaan nollakoroilla) on 770k euroa, töitä teen ihan vain pysyäkseni kiinni työelämässä, vapaa-ajalla teen sitten oman yrityksen hommia + vietän vapaa-aikaa.

Kassatyössä parasta on se ettei tarvitse kuunnella idioo ttien työtoverien jatkuvaa puhetta ja somevoivotuksia,  kun pitää keskittyä palvelemaan asiakasta.  Saa oikeasti tehdä töitä.

Tähän asti olen huomannut, että kassatyöntekijöiden parissa on hyvinkin välkkyä väkeä; koskaan ei kannata arvioida toista pelkän ammatin perusteella... tunnen esim. yhden siivoojan, jonka äo on 147. Hän tykkää siivoamisesta ja halusi olla töissä, joissa saa olla rauhassa, kävellä, nähdä työnsä jäljen heti ja kuunnella musiikkia, siispä alkoi siivoojaksi.  Sanoi että tämä on täydellinen työ hänelle. Vapaa-ajalla hän sitten tekee älyään stimuloivia hommia.

Vierailija kirjoitti:

Kassamyyjän työ on kyllä nykypäivänä aika stressaavaa, istut siinä ja yrität vauhdikkaasti lappaa ja piippailla tuotteet liukuhihnaa pitkin, puhuakaan ei paljoa tarvitse, sanot asiakkaalle "Hei" ja "Kiitos Hei". Taukoja pystyy pitämään vain rajallisesti ja työajat vaihtelee aamukahdeksasta iltayhdeksään.

Mutta ilmeisesti se on joidenkin unelmaduuni...

Niin ja edes vessaan et pääse millon vaan tai pysty vastaamaan ystävien puheluihin tai viesteihin. Ei ole mun unelmaduuni.

Vierailija kirjoitti:

Olen akateemsiesti koulutettu ja menossa kassatöihin. En ole koskaan identifioinut itseäni koulutustasoon tai "hyviin" töihin enkä pidä kumpaakaan statuskysymyksenä. Pankkitilillä (tai oikeammin sijoitettuna, koska ei ole järkevää makuuttaa rahojaan nollakoroilla) on 770k euroa, töitä teen ihan vain pysyäkseni kiinni työelämässä, vapaa-ajalla teen sitten oman yrityksen hommia + vietän vapaa-aikaa.

Kassatyössä parasta on se ettei tarvitse kuunnella idioo ttien työtoverien jatkuvaa puhetta ja somevoivotuksia,  kun pitää keskittyä palvelemaan asiakasta.  Saa oikeasti tehdä töitä.

Tähän asti olen huomannut, että kassatyöntekijöiden parissa on hyvinkin välkkyä väkeä; koskaan ei kannata arvioida toista pelkän ammatin perusteella... tunnen esim. yhden siivoojan, jonka äo on 147. Hän tykkää siivoamisesta ja halusi olla töissä, joissa saa olla rauhassa, kävellä, nähdä työnsä jäljen heti ja kuunnella musiikkia, siispä alkoi siivoojaksi.  Sanoi että tämä on täydellinen työ hänelle. Vapaa-ajalla hän sitten tekee älyään stimuloivia hommia.

😂

Ei. Miten ihmeessä tuollainen kysymys voi tulla edes mieleen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon on +30 kaupan kassalla.

Itse olisin "mihin mun elämä on mennyt".

Av:lla taitaa olla aika paljon myyjiä/kassatyöntekijöitä. Itse en tunne ketään joka olisi sanonut haaveilevansa kassamyyjän työstä tai päässeensä unelmia vastaavaan työhön päädyttyään kassamyyjäksi. Mutta täällä avllä heitä on vissiin useampia.

Pari on sanonut olevansa. Vastaajien joukossa on meitä, jotka eivät arvostele muiden ammatteja. Kaikilla haaveet ja unelmat eivät toteudu. Siitä huolimatta pystyvät elämään täysipainoista ja onnellista elämää itsensä elättäen. Eivätkä edes ole kateellisia muille.

Tässäkin ketjussa noita kateellisia jotka nimittelevät toisia ammatinedustajia pyrkyreiksi yms. Aika monella kassatädillä ja siivoojatädillä on omituinen kateellinen asenne paremmin koulutettuja ihmisiä kohtaan. Varsinkin hyvin kouluttautuneita naisia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon on +30 kaupan kassalla.

Itse olisin "mihin mun elämä on mennyt".

Av:lla taitaa olla aika paljon myyjiä/kassatyöntekijöitä. Itse en tunne ketään joka olisi sanonut haaveilevansa kassamyyjän työstä tai päässeensä unelmia vastaavaan työhön päädyttyään kassamyyjäksi. Mutta täällä avllä heitä on vissiin useampia.

Pari on sanonut olevansa. Vastaajien joukossa on meitä, jotka eivät arvostele muiden ammatteja. Kaikilla haaveet ja unelmat eivät toteudu. Siitä huolimatta pystyvät elämään täysipainoista ja onnellista elämää itsensä elättäen. Eivätkä edes ole kateellisia muille.

Tuo on sinun tulkintaasi. Moni varmasti vastannut sen pohjalta miten itse kokisi omalle kohdalle onko epäonnistunut jos olisi kassamyyjänä vielä yli 30v ja mikä on oma unelma-ammatti. Ei niin että arvostelisi toisten unelmia missä toiset haluaa työskennellä.

Juuri tuo epäonnistumisen tunne saa aikaan mt-ongelmia ja syrjäytymistä. Kaikkien pitäisi olla asiantuntijoita, että arvostettaisiin ihmisenä. Ei voi tehdä toista suunnitelmaa, vaikka perse ei kestänyt opiskelua. Terapiaan vaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon on +30 kaupan kassalla.

Itse olisin "mihin mun elämä on mennyt".

Av:lla taitaa olla aika paljon myyjiä/kassatyöntekijöitä. Itse en tunne ketään joka olisi sanonut haaveilevansa kassamyyjän työstä tai päässeensä unelmia vastaavaan työhön päädyttyään kassamyyjäksi. Mutta täällä avllä heitä on vissiin useampia.

Pari on sanonut olevansa. Vastaajien joukossa on meitä, jotka eivät arvostele muiden ammatteja. Kaikilla haaveet ja unelmat eivät toteudu. Siitä huolimatta pystyvät elämään täysipainoista ja onnellista elämää itsensä elättäen. Eivätkä edes ole kateellisia muille.

Tuo on sinun tulkintaasi. Moni varmasti vastannut sen pohjalta miten itse kokisi omalle kohdalle onko epäonnistunut jos olisi kassamyyjänä vielä yli 30v ja mikä on oma unelma-ammatti. Ei niin että arvostelisi toisten unelmia missä toiset haluaa työskennellä.

Juuri tuo epäonnistumisen tunne saa aikaan mt-ongelmia ja syrjäytymistä. Kaikkien pitäisi olla asiantuntijoita, että arvostettaisiin ihmisenä. Ei voi tehdä toista suunnitelmaa, vaikka perse ei kestänyt opiskelua. Terapiaan vaan...

Voit yrittää etsiä onnistumisia muilta elämänalueilta jos koet epäonnistuneesi yhdellä alueella. Tai hakeudu psykologin juttusille kuten jo tuossa itse ehdotatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kassamyyjän työ on kyllä nykypäivänä aika stressaavaa, istut siinä ja yrität vauhdikkaasti lappaa ja piippailla tuotteet liukuhihnaa pitkin, puhuakaan ei paljoa tarvitse, sanot asiakkaalle "Hei" ja "Kiitos Hei". Taukoja pystyy pitämään vain rajallisesti ja työajat vaihtelee aamukahdeksasta iltayhdeksään.

Mutta ilmeisesti se on joidenkin unelmaduuni...

Niin ja edes vessaan et pääse millon vaan tai pysty vastaamaan ystävien puheluihin tai viesteihin. Ei ole mun unelmaduuni.

Ei s.aatana, eikö pysty edes puheluihin tai viesteihin vastaamaan?

Olennaista on tekeekö työtä vai elääkö muiden rahoilla.

Olen asiantuntijatehtävissä, kyllä mä joskus kaipaan simppelimpää työtä, eli juuri sitä kassatyötå.

Se työ meni täydellä automaatiolla, jopa ongelmatilanteet oppi ratkomaan ihan tuosta noin vaan. Pahin kiire oli juuri parasta - vuoro meni sutjakasti. Vastuu pieni ja asiakaskontaktit sopivan lyhyitä.

Työ tai työstressi ei seuraa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen asiantuntijatehtävissä, kyllä mä joskus kaipaan simppelimpää työtä, eli juuri sitä kassatyötå.

Se työ meni täydellä automaatiolla, jopa ongelmatilanteet oppi ratkomaan ihan tuosta noin vaan. Pahin kiire oli juuri parasta - vuoro meni sutjakasti. Vastuu pieni ja asiakaskontaktit sopivan lyhyitä.

Työ tai työstressi ei seuraa kotiin.

Niin ja ei todellakaan ole stressiä kassatyöstä ainakaan omasta mielestäni.

Olin lyhyesti töissä kaupankassalla ja silloin kyllä tunsin ensi kertaa tekeväni työtä jolla on merkitystä ja jota me kaikki tarvitaan!

Minä olen 35v ja tehnyt töitä mm.vaatekaupoissa ja r-kioskilla. Silti meillä on kaksi uutta bemaria pihassa (velattomia), iso okt, uusi viime vuonna rakennettu saunamökki joka maksoi 150 000e (velaton), metsää noin miljoonalla eurolla, matkustellaan pari kertaa vuodessa. Kaikki hankittu itse, kumpikaan ei ole vielä perintöjä saanut.

Olenko epäonnistunut elämässäni?

En todellakaan. Olen saanut tehdä mukavaa, helppoa työtä ja olla paljon lasten kanssa kotona. Mulla on sopivasti kaikkea elämässä ja lapset ovat saaneet tulla koulun jälkeen aina kotiin jossa on äiti vastassa.

Nämä ovat myös arvovalintoja.

Kaupankassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon on +30 kaupan kassalla.

Itse olisin "mihin mun elämä on mennyt".

Av:lla taitaa olla aika paljon myyjiä/kassatyöntekijöitä. Itse en tunne ketään joka olisi sanonut haaveilevansa kassamyyjän työstä tai päässeensä unelmia vastaavaan työhön päädyttyään kassamyyjäksi. Mutta täällä avllä heitä on vissiin useampia.

Pari on sanonut olevansa. Vastaajien joukossa on meitä, jotka eivät arvostele muiden ammatteja. Kaikilla haaveet ja unelmat eivät toteudu. Siitä huolimatta pystyvät elämään täysipainoista ja onnellista elämää itsensä elättäen. Eivätkä edes ole kateellisia muille.

Tuo on sinun tulkintaasi. Moni varmasti vastannut sen pohjalta miten itse kokisi omalle kohdalle onko epäonnistunut jos olisi kassamyyjänä vielä yli 30v ja mikä on oma unelma-ammatti. Ei niin että arvostelisi toisten unelmia missä toiset haluaa työskennellä.

Juuri tuo epäonnistumisen tunne saa aikaan mt-ongelmia ja syrjäytymistä. Kaikkien pitäisi olla asiantuntijoita, että arvostettaisiin ihmisenä. Ei voi tehdä toista suunnitelmaa, vaikka perse ei kestänyt opiskelua. Terapiaan vaan...

Voit yrittää etsiä onnistumisia muilta elämänalueilta jos koet epäonnistuneesi yhdellä alueella. Tai hakeudu psykologin juttusille kuten jo tuossa itse ehdotatkin.

En tee enää töitä. Ei tarvitse enää etsiä onnistumisia. Olen jo onnistunut. Kaksitoista työntekijää

tekee työt.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 35v ja tehnyt töitä mm.vaatekaupoissa ja r-kioskilla. Silti meillä on kaksi uutta bemaria pihassa (velattomia), iso okt, uusi viime vuonna rakennettu saunamökki joka maksoi 150 000e (velaton), metsää noin miljoonalla eurolla, matkustellaan pari kertaa vuodessa. Kaikki hankittu itse, kumpikaan ei ole vielä perintöjä saanut.

Olenko epäonnistunut elämässäni?

En todellakaan. Olen saanut tehdä mukavaa, helppoa työtä ja olla paljon lasten kanssa kotona. Mulla on sopivasti kaikkea elämässä ja lapset ovat saaneet tulla koulun jälkeen aina kotiin jossa on äiti vastassa.

Nämä ovat myös arvovalintoja.

Kaupankassa

Juuri näin. Tämä on todella outo ketju. Tai onko täällä aina näin tyhmää sakkia, en tiedä.