Jos vielä +kolmekymppisenä on kaupankassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nauran paskaisesti tradenomimuijille, jolta en ole saanut pillua ja työskentelevät Prisman kassalla. Muahhahha. Trademuijat oli aikanaan hyvin ylimielistä sakkia, nyt ovat tajunneet paikkansa työelämässä. 

t: DI

Minun tuntemat tradenomit ovat Tupperware myyjiä tai Sotkan :"D

Tiedän paljon menestyneitä tradenomeja (minä itse myös), mutta se on jännä, miten jotkut oikeasti päätyy myyjiksi.

Omasta koulustani näyttää porukka pärjäävän hyvin, mut ihan jo Espoon puolella vaikuttaa peer learning -tradetutkinto olevan aikamoista roskaa.

Ja hei, kassalla on suht OK palkka versus esim. siivous, kahvila tai vaikka puhelinaspa. 😊 Itse opintojen aikana aina harkitsin, että vaihdan vaikka chatti- ja puhelinaspaksi, mutta siinä olisi saanut 9-10 e tunti ja kassalla 12-14 e plus muut lisät.

Missä ketjussa noin hyvä tuntipalkka on? Mä olen ollut kaupan alalla vuodesta 1994 ja tuntipalkkani on nyt 12,53 joka on suurin kokemuslisäinen palkka.

Ihme narinaa, ei tossa ammatissa mitään vikaa ole.Kaikki jotka itsensä elättävät, nostan hattua.Monelle yksinäiselle se kaupan kassan kanssa rupattelu on päivän kohokohta.

Provo trolli täytyy tän alotteen tekijän olla,tai sitten joku vihaamansa ihminen työskentelee tässä työssä.

Kukaan palkkatyötä tekevä ei ole elämässään epäonnistunut. Itse en ainakaan arvostele ihmisiä enkä varsinkaan heidän elämässä onnistumistaan työtehtävien, nimikkeiden ja titteleiden perusteella, vaan ihmisinä ja kuinka he käyttäytyvät ja kohtelevat kanssaihmisiä. Kaikki ovat samalla viivalla, huolimatta siitä onko toisen asteen koulupohjalla vai onko rivi akateemisia tutkintoja ja titteleitä. Samalla viivalla kaikki.

Joillakin vaan virtsa nousee päähän. Jotkut eivät ymmärrä sitä, että kaikkien ihmisten tavoite ei ole päästä mahdollisimman korkealle. Se ei tee kenestäkään huonompaa, kuten ei myöskään siitä korkealle tavoittelevasta uraihmisestä parempaa. Samalla viivalla ihmisinä kaikki.

Olisiko sitten hienompaa olla joku virkamies, joka sanoo kaikkeen että, asia ei kuulu minulle, en kommentoi, kuuluu toiselle virkamiehelle/osastolle/hallinnonalalle ja palaa työpöytänsä ääreen laskeskelemaan lomapäivien määrää tai vuosia/kuukausia eläkkeelle pääsyyn. Siinä vasta upea ja tarpeellinen virka!

Muiden ihmisten verorahoilla loisijat vielä kehtaavat halveksua työssäkäyviä ihmisiä...

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin, kun kaikki miespuoliset asiakkaat haluavat kuitenkin mennä niitten nuorien tyttöjen kassoille.

Heh, huomattu on.  

Olen 54-vuotias ja usein vastapäätäni työskentelee hemaiseva kaksikymppinen. On todella kaunis. Jos kummatkin olemme vapaita, niin 90-prosenttisesti miespuolinen asiakas suuntaa hänen kassalleen. Loput vissiin ovat ho mo ja :D

Mutta ei se mitään. 

Itse kysymykseen. Olen akateeminen ja jäin työttömäksi pari vuotta sitten. En koe mitenkään nöyryyttävänä olla asiallisessa työssä palvelutehtävissä. Jos joku minut näin näkee, että olen täysin epäonnistunut elämässäni, niin se on hänen asiansa. Eipä kukaan ainkaan naamatusten tällaista ole tullut sanomaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan ei kovin pajon kunnianhimoa löydy tai sitten taitoja...

Kaikilla meillä on erilaisia taitoja ja erilaiset arvot. Joku on hyvä matematiikassa ja toinen ompelemisessa. Toinen lasten kasvattamisessa toimen sosiaalisissa tilanteissa. Kaikille on oma paikkansa ja kaikkia tarvitaan että elämämme pyörii. En ymmärrä sitä että toista väheksytään. Pelkän ammatin perusteella ei voi mielestäni arvottaa ihmistä. Ei mitenkään voi mennä niin että sinä olisit onnistunut elämässäsi jos olet lakimies ja naapurin pirjo epäonnistunut kun on aupan kassalla töissä. Hänelle ykkösasia elämässä voi olla perhe ja vapaaehtoistyö, ja hän voi olla hyvin onnellinen. Sinä taas voit olla sisäisesti yksinäinen tai vaikka sairastaa 2 tyypin diabetesta, mikä toisen mielestä on epäonnistumista.

Tämän on pakko olla trolli.

Ei tulisi mieleenkään arvostella toisen työtä. Oli se mitä tahansa (lääkäri, poliisi, puhelinmyyjä, malli, siivooja), pääasia että nauttii siitä mitä tekee ja tekee sen sydämestä. Työtehtävällä, nimikkeillä ja titteleillä ei ole minkään valtakunnan merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sitten hienompaa olla joku virkamies, joka sanoo kaikkeen että, asia ei kuulu minulle, en kommentoi, kuuluu toiselle virkamiehelle/osastolle/hallinnonalalle ja palaa työpöytänsä ääreen laskeskelemaan lomapäivien määrää tai vuosia/kuukausia eläkkeelle pääsyyn. Siinä vasta upea ja tarpeellinen virka!

Tai nimettömänä, työryhmän taakse piiloutuneena, tekee toisten ihmisten loppuelämän tuhoavia päätöksiä.

Pahinta mitä minä voin työssäni tehdä, on tosiaan joku 5 sentin laskuvirhe tai maitopurkin rikkoontuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin, kun kaikki miespuoliset asiakkaat haluavat kuitenkin mennä niitten nuorien tyttöjen kassoille.

Heh, huomattu on.  

Olen 54-vuotias ja usein vastapäätäni työskentelee hemaiseva kaksikymppinen. On todella kaunis. Jos kummatkin olemme vapaita, niin 90-prosenttisesti miespuolinen asiakas suuntaa hänen kassalleen. Loput vissiin ovat ho mo ja :D

Mutta ei se mitään. 

Itse kysymykseen. Olen akateeminen ja jäin työttömäksi pari vuotta sitten. En koe mitenkään nöyryyttävänä olla asiallisessa työssä palvelutehtävissä. Jos joku minut näin näkee, että olen täysin epäonnistunut elämässäni, niin se on hänen asiansa. Eipä kukaan ainkaan naamatusten tällaista ole tullut sanomaan. 

Meillä ne tulee mun kassalle, kun olen nopeampi, mutta kuikuilee sitten sen nuoren tytön perään (kirjaimellisesti) naapurikassalle.  :)

Ei haittaa. Kivempi olla töissä, kun kukaan ei ehdottele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kassamyyjän työ on kyllä nykypäivänä aika stressaavaa, istut siinä ja yrität vauhdikkaasti lappaa ja piippailla tuotteet liukuhihnaa pitkin, puhuakaan ei paljoa tarvitse, sanot asiakkaalle "Hei" ja "Kiitos Hei". Taukoja pystyy pitämään vain rajallisesti ja työajat vaihtelee aamukahdeksasta iltayhdeksään.

Mutta ilmeisesti se on joidenkin unelmaduuni...

Niin ja edes vessaan et pääse millon vaan tai pysty vastaamaan ystävien puheluihin tai viesteihin. Ei ole mun unelmaduuni.

TYÖAJALLA tarkoitushan onkin vastailla ystävien puheluihin ja viesteihin? Silloin tehdään töitä. Tässä näkee että tämä on usemmalta varsinkin nuorelta unohtunut, kun työajalla on koko ajan se naama kiinni luurissa. Sais kieltää puhelimet vaan työajalla vielä usemmassa paikassa...