Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kummallisin tietämäni elämäntyyli lapsiperheessä
kolmekymppinen
08.04.2019 |
Olen vaimoni kautta saanut tutustua ja nähdä erään perheen elämää läheltä. Kyläilemme heillä ja he meillä ja olemme muutenkin paljon tekemisissä. Perheessä on 2 alle 3v lasta. Toinen vanhemmista on terveydenhuollon ammattilainen, mutta kumpikaan ei ollut ennen omia lapsia saanut kokemusta vauvan tai lapsen hoidosta. He olivat ehkä kokemattomuutensa takia siis ensimmäisen lapsen synnyttyä vanhempina tietysti extravarovaisia oikeastaan kaikessa, eikä siinä sinänsä mitään. (Kun ensimmäinen lapsi syntyi, isä otti ihailtavasti vastuuta lapsesta, hän oli useamman kuukauden pois töistä, hoiti vauvan kaikki vaipanvaihdot, vaikka jännitti niin paljon vauvan käsittelyä, että tämä huusi kuin syötävä ensimmäiset kuukaudet pyllyä pestessä. Hän piti ja pitää edelleen pientä vauvaa erittäin jännittyneenä sylissä. Hän ei esimerkiksi voinut istuutua sohvalle vauva sylissään, vaan jonkun täytyi se hänelle antaa, kun oli ensin saanut tarpeeksi tyynyjä kyynärpäänsä alle jne. Ajattelin, että ehkä seuraavan vauvan kanssa hän ei enää jännittäisi ja vauvakin pystyisi rentoutumaan...mutta ei. ) Kyllähän vauva tottuu ajan myötä vanhempiensa käsittelyyn ja kaikilla on omat tapansa toimia, eikä siihen pidä ulkopuolisten puuttua, jos lapsesta kuitenkin huolehditaan hyvin.
Yksi asia mistä itse Hieman huolestuin ja kummastelin, kun he eivät ikinä puhuneet esikoiselle mitään, siis edes, kun hän oli jo yli 1v! Itse olen omaksunut, että selitän tapahtumia ja esineitä ja asioita jo pienelle vauvalle, ja hätkähdin sitä kuinka he eivät tosiaan kerro lapselle mitään esimerkiksi uloslähtemisestä tai nukkumaan menosta, lapsi vaan kaapataan mukaan sanomatta mitään ja puetaan osallistamatta lasta yhtään mitenkään :O. No sitten kun esikoinen täytti suunnilleen 2v, hänen viivästyneeseen puheenkehitykseen alettiin kiinnittää onneksi huomiota päivähoidossa ja VASTA silloin he alkoivat oikeasti puhua lapselle! JATKUU..
Kommentit (62)
Olin vaihtamassa vauvalta vaippaa, kun isä tuli yllättävän lähelle vauvaa ja sanoi minulle hieman nolostellen jännittävänsä pieniä vauvoja, kun ne ovat niin heiveröisiä. Ymmärrän, mutta olin silti äärimmäisen surullinen kuopuksen puolesta, kun näin miten isä antaa kaiken huomionsa vanhemmalle lapselle. Ja edelleen yli 1,5v myöhemmin vanhemmat nukkuvat omissa huoneissa, kummallakin yksi lapsi kainalossa. Eikä mitään kiirettä siirtää lapsia omiin sänkyihin ja vanhempia samaan vielä pitkään aikaan. :D. Ei tämä tietysti minun napaa pitäisi niin kauheasti kaivella, mutta olen ollut aistivinani lapsissakin jo turhautumista itsenäisyyden puutteesta ja "pakottamisesta". Vanhemmat tietysti tarkoittavat hyvää, mutta varsinkin isä on hyvin tarkka siitä että vanhempi lapsi juo vähintään 5 täyttä lasia maitoa päivässä!! Yli 2-vuotias lapsi tunnistaa jo oman kylläisyyden tunteen ja osaa jo sanoa, jos ei halua lisää, mutta isä ei kuuntele näitä juttuja lapsen suusta vaan puoliväkisin pakottaa hänet juomaan toisen tai kolmannen maitolasin tai lisää leipää. Pelottaa, että lapsen puheenkehitys viivästyy entisestään, kun hänen toiveitaan ei yhtään kuunnella :( . Vanhempi lapsi ei alle 2 vuotiaana saanut MITÄÄN muuta kuin aivan hienoksi soseutettua ruokaa (paitsi hoidossa), koska vanhempien mukaan, hän tukehtuu jos esim.kurkkua ei raasta aivan pieneksi mössöksi puhumattakaan lihasta. Jopa banaani piti soseuttaa haarukalla. Siispä lapsi eli pitkälti 4-5 kuisten pilteillä, jugurtilla ja maitopulloilla pari ensimmäistä vuotta. Olin usein vain niin järkyttynyt kaikesta, etten tiennyt mitä sanoa, ja kun en voi puuttua toisten kasvatustyyliin, niin on todella avuton olo. Joutuu itsekin olemaan varpaillaan heidän seurassa, kun ei tiedä mitä voi tehdä ja mitä ei. Tarjosimme heille kerran mexicanrisottoa ja korvapuusteja, mutta riisiä ei saa kuulemma antaa alle 3- vuotiaille, vaikka härregyyd päikyssä julmat hoitajat esikoiselle antavat ainakin riisipiirakoita. Kanelia ei voi myöskään syödä, edes aikuiset, koska siihen laitetaan hiekkaa.
Anteeksi, kun tämä teksti poukkoilee ihan mahdottomasti ja on älyttömän pitkä. Asiaa olisi niin paljon, mutta ehkä nämä riittävät esimerkeistä tällä erää. Olenko minä outo ja vain tietämätön ja jäävi sanomaan lapsettomana yhtään mitään, vai onko teidän mielestä tällaisessa elämäntyylissä jotain kummallista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sä ainakaan mies ole, vaikka sulla vaimo onkin.
Palstan novellikirjailijan tahti vain kiihtyy ja tekstit pitenee.
Vierailija kirjoitti:
Palstan novellikirjailijan tahti vain kiihtyy ja tekstit pitenee.
Paljon sanoja mutta vähän sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi että neuvolassa olisi kiinnitetty huomiota vanhempien ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen (puhumattomuuteen)?!
Olet omaksunut, että selität vauvalle paljon asioita jne. siis kun sulla ei ole omia lapsia, niin kenen vauvalle? Näiden ystävien vauvalle? Viiden päivän aikana omaksuit, että on tärkeää puhua vauvalle?
Mies sä et ainakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan novellikirjailijan tahti vain kiihtyy ja tekstit pitenee.
Paljon sanoja mutta vähän sisältöä.
Anteeksi, yritin kertoa lyhyesti, mutta en näköjään osaa kovin hyvin. Yritän tiivistää tähän pääkysymykset jos tuota ei jaksa lukea (Nämä on siis sellaisia joihin oikeesti kaipaisin lapsellisilta mielipiteitä ja tietoa) :
- Onko lapselle oikeasti vaarallista syöttää riisiä ja kanelia?
- Aiheuttaako lapsen kieltäminen tai jäähylle laitto lapsen psyykelle vahinkoa?
- Suostuisitko nukkumaan muutaman vuoden erossa puolisostasi? ( Ja huom. lapset nukkuvat todella hyvin ja heräävät harvoin yöllä)
- Tiedätkö vastaavia perheitä tai oletko itse jopa tällaista kasvatustyyliä kannattava?
Vierailija kirjoitti:
Olet omaksunut, että selität vauvalle paljon asioita jne. siis kun sulla ei ole omia lapsia, niin kenen vauvalle? Näiden ystävien vauvalle? Viiden päivän aikana omaksuit, että on tärkeää puhua vauvalle?
Mies sä et ainakaan ole.
En ole mies, kuten sanoinkin jo tuossa ylempänä. Olen hoitanut 0-10v lapsia ja vauvoja todella paljon viimeisen 15 vuoden aikana 5 eri maassa ja opiskellut varhaiskasvatusta. Tuo vierailu oli vain yksi esimerkki monista, enkä sillä kerralla ollut edes vastuussa vauvanhoidosta, kun äitikin oli koko ajan kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että neuvolassa olisi kiinnitetty huomiota vanhempien ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen (puhumattomuuteen)?!
Jep! Tätä itsekin ihmettelen, miten ei ole siellä huomattu tai ovatko sitten vähän niinkuin olettaneet, että toisella vanhemmalla on koulutuksensa puolesta riittävästi tietotaitoa asiasta. Vanhemmat olivat vihaisia siitä, kun esikoisen toisessa hoitopaikassa kiinnitettiin huomiota puheenkehitykseen ym asioihin. Olivat siis näreissään siitä, että jos lapsi ei olisi ollut kyseisessä hoitopaikassa, nämä "syytökset" lapsen puheenkehityksen viivästymisestä ja mm. autismi/erityisherkkyysepäilyistä eivät olisi tulleet ilmi! Itse olin onnellinen, että näihin puututtiin, jolloin vanhemmat alkoivat suhtautua lapsiin eri tavalla, puhua heille ja antaa itsekin opetella uusia asioita jne.
kolmekymppinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet omaksunut, että selität vauvalle paljon asioita jne. siis kun sulla ei ole omia lapsia, niin kenen vauvalle? Näiden ystävien vauvalle? Viiden päivän aikana omaksuit, että on tärkeää puhua vauvalle?
Mies sä et ainakaan ole.
En ole mies, kuten sanoinkin jo tuossa ylempänä. Olen hoitanut 0-10v lapsia ja vauvoja todella paljon viimeisen 15 vuoden aikana 5 eri maassa ja opiskellut varhaiskasvatusta. Tuo vierailu oli vain yksi esimerkki monista, enkä sillä kerralla ollut edes vastuussa vauvanhoidosta, kun äitikin oli koko ajan kotona.
Tolla kokemuksella sun luulis tietävän vastaukset kysymyksiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tolla kokemuksella sun luulis tietävän vastaukset kysymyksiisi.[/quote]
:) Tiedän kyllä mitä itse ajattelne asioista ja olen omilla hoitolapsilla nähnyt johdonmukaiset säännöt ja niiden rikkomisesta aiheutuvat jäähyt hedelmällisiksi. Mutta minulla ei ole tutkimustietoa siitä, onko se todellakin lapselle vahingollista pidemmällä tähtäimellä?
Itse syön kanelia ja riisiä ja tarjoaisin niitä lapsillekin, mutta kuulemma Ruotsissa jo monet vanhemmat jättäneet riisin pois sen myrkyllisyyden vuoksi?
kolmekymppinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan novellikirjailijan tahti vain kiihtyy ja tekstit pitenee.
Paljon sanoja mutta vähän sisältöä.
Anteeksi, yritin kertoa lyhyesti, mutta en näköjään osaa kovin hyvin. Yritän tiivistää tähän pääkysymykset jos tuota ei jaksa lukea (Nämä on siis sellaisia joihin oikeesti kaipaisin lapsellisilta mielipiteitä ja tietoa) :
- Onko lapselle oikeasti vaarallista syöttää riisiä ja kanelia?
- Aiheuttaako lapsen kieltäminen tai jäähylle laitto lapsen psyykelle vahinkoa?
- Suostuisitko nukkumaan muutaman vuoden erossa puolisostasi? ( Ja huom. lapset nukkuvat todella hyvin ja heräävät harvoin yöllä)
- Tiedätkö vastaavia perheitä tai oletko itse jopa tällaista kasvatustyyliä kannattava?
Selailin vähän koska wall of text ×3 mutta:
-suuret määrät joo, itsekin rajoitan niiden antamista, en tosin mitenkään hirveän tarkasti laske.
-ei tuota kukaan varmasti tiedä. Itse en pidä jäähyjä hyvinä enkä ole niitä käyttänyt (lapset 10, 5 ja vauva) mutta en ole mikään siitä muille sanomaan. Päiväkodissa ymmärrän että niitä saattaa olla pakko käyttää joissain tilanteissa.
Mun mielestä pienten lasten kohdalla parhaiten toimii se, että estetään fyysisesti "väärä" toiminta ja samalla selitetään miksi niin ei saa tehdä. Kuulosti että kaverisi tekevät aika lailla noin? Olen tavannut yhden tällaisen "ei koskaan sanota lapselle ei" ja se näytti kyllä aika naurettavalta. Mutta en tiedä ovatko kaverinne ihan sellaisia.
-suostuisin, tärkeintä on kaikkien hyvä uni. Mulla on kolmonen nyt vauva ja mies nukkuu patjalla keskimmäisen huoneessa. Toimii hyvin.
-en ole varma, en paljosta infosta huolimatta saanut hirveän selkeää kuvaa näistä vanhemmista. Se ettei lapsille puhuta on kyllä tosi outoa ja huolestuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä, tämän palstan henkinen ja älyllinen taso ei riitä ymmärtämään asiallista tekstiäsi. Neljän äitinä näen laillasi, et tuossa perheessä on paljon korjattavaa, vaikka näkyvät parhaansa yrittävän. Jotenkin kapeasektorinen tapa suhtautua lapsiin. Yritä vinkata heille lapsenhoitoa käsittelevää kirjallisuutta tai osta muutama vastaava lehti, jos nämä avaisivat heidän silmänsä näkemään muutakin kuin oman hoitotapansa.
"Selailin vähän koska wall of text ×3 mutta:
-suuret määrät joo, itsekin rajoitan niiden antamista, en tosin mitenkään hirveän tarkasti laske.
-ei tuota kukaan varmasti tiedä. Itse en pidä jäähyjä hyvinä enkä ole niitä käyttänyt (lapset 10, 5 ja vauva) mutta en ole mikään siitä muille sanomaan. Päiväkodissa ymmärrän että niitä saattaa olla pakko käyttää joissain tilanteissa.
Mun mielestä pienten lasten kohdalla parhaiten toimii se, että estetään fyysisesti "väärä" toiminta ja samalla selitetään miksi niin ei saa tehdä. Kuulosti että kaverisi tekevät aika lailla noin? Olen tavannut yhden tällaisen "ei koskaan sanota lapselle ei" ja se näytti kyllä aika naurettavalta. Mutta en tiedä ovatko kaverinne ihan sellaisia.
-suostuisin, tärkeintä on kaikkien hyvä uni. Mulla on kolmonen nyt vauva ja mies nukkuu patjalla keskimmäisen huoneessa. Toimii hyvin.
-en ole varma, en paljosta infosta huolimatta saanut hirveän selkeää kuvaa näistä vanhemmista. Se ettei lapsille puhuta on kyllä tosi outoa ja huolestuttavaa.[/quote] "
Kiitos vastauksista!
Joo tuo kuulostaa hyvältä tavalta, että selitetään miksi jotain ei saa tehdä varsinkin pienten lasten kohdalla. He kyllä sanovat joskus ei, mutta välttävät sen käyttöä, koska lapset loukkaantuvat herkästi ja alkavat itkeä, jos heitä kielletään. Mutta se mikä minun mielestäni on vähän outoa, että jos lapsi tekee väärin, häntä "palkitaan" ottamalla syliin?? Esim. esikoinen tuntui tekevän tätä selkeästi nuoremman tultua taloon, kun halusi äidin laskevan vauvan sylistään.. No en kyllä tiedä mikä sitten olisi paras tapa..
Miksi sille lapselle pitää sanoa ei?
Paljon parempi sanoa Varo tai Pysähdy tai Lopeta lyöminen kuin inttää sitä EItä. Ei lapsi tiedä, mitä EI tarkoittaa, mutta lapsi tietää kyllä, mitä tarkoittaa lyömisen lopettaminen.
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä, tämän palstan henkinen ja älyllinen taso ei riitä ymmärtämään asiallista tekstiäsi. Neljän äitinä näen laillasi, et tuossa perheessä on paljon korjattavaa, vaikka näkyvät parhaansa yrittävän. Jotenkin kapeasektorinen tapa suhtautua lapsiin. Yritä vinkata heille lapsenhoitoa käsittelevää kirjallisuutta tai osta muutama vastaava lehti, jos nämä avaisivat heidän silmänsä näkemään muutakin kuin oman hoitotapansa.
Tämä onkin yksi ongelma. :) He kun eivät halua lukea tai kuulla mistään, missä saattaa olla vahingollista tietoa. Esim. kun esikoinen oli vauva ja äiti paljon yksin kotona neljän seinän sisällä, niin ehdotin, että jos häntä kiinnostaa, lähistöllä saattaisi olla muita äitejä tai äiti-lapsitoimintaa. Mutta hän ei halunnut osallistua sellaiseen, koska siellä kuulemma vain vertaillaan lapsia negatiiviseen sävyyn tms. Olen arastellut vinkata heille esim. lastenpsykiatrien opuksia useinkaan, koska he tuntuvat ajattelevan asioista omalla tietyllä tyylillään, piste. Viime kerralla puhuin esim. Suomen supernannysta, että olin yllättynyt kuinka hyviä jaksoja ollut ja he heti sanoivat, etteivät katso sitä jos siinä on jäähyjä ja muutenkin liian julmia sääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sille lapselle pitää sanoa ei?
Paljon parempi sanoa Varo tai Pysähdy tai Lopeta lyöminen kuin inttää sitä EItä. Ei lapsi tiedä, mitä EI tarkoittaa, mutta lapsi tietää kyllä, mitä tarkoittaa lyömisen lopettaminen.
Tää on totta ja tosi hyvä pointti! Itse yritän muistaa keskittyä lasten kanssa käyttämään "selittävää" tyyliä tekemisessä. Esim. nyt kävellään, ensin syödään jne jne. mahdollisimman paljon korvata "ei juosta" jne ylipäänsä EItä. Mutta en ihan ymmärrä sitä miksi lapselle ei voisi opettaa mikä on kiellettyä, sen sijaan kun lapsi vaan viedään pois paikalta ja "kielletty" esine tai asia siirretään lapsen ulottumattomiin?
Ei ole vielä kukaan lasua ehdottanut. Ihme.
Alue: Aihe vapaa
Näen, että oli onni, kun heille syntyi toinen lapsi melko pienellä ikäerolla, ja he saivat ehkä perspektiiviä vähän paremmin, eivätkä voineet jatkaa enää ihan niin tiivistä curling- tyylistä kasvatusta kuin aiemmin. Tarkoitan tällä esim. sitä, että he eivät anna lasten liikkua yli metriä kauemmaksi itsestään, koska jotain voi sattua, ja lapselle tulee ojennella leluja (oikealla tyylillä!) ja pitää lähes taukoamatta lapsi vähintään toisen vanhemman jakamattoman huomion kohteena. Lapselle ei tule tuottaa pettymyksiä. Jos hän tekee jotain "sopimatonta", hänet otetaan halaukseen eli ei esimerkiksi toruta tai kielletä roikkumasta verhoissa vaan otetaan syliin..Lapsen vieressä tulee maata kokoajan, kun häntä nukutetaan JA kun hän nukkuu! Sängystä ei siis voi enää poistua, koska lapsi voi tippua tai alkaa esim. itkeä. Vanhemmat muuttivat eri makuuhuoneisiin kuopuksen synnyttyä, äiti nukkui vauvan kanssa toisessa parisängyssä ja isä isomman kanssa vierashuoneen parisängyssä. Myös koin sen hieman häiritsevänä, että isä harvoin meni metriä lähemmäs kuopusvauvaa, puhumattakaan, että olisi pitänyt häntä sylissä useinkaan vauvan ollessa noin alle 4kk. Kuopuksen ollessa 6 viikkoa vanha, vietin heidän luonaan 5 päivää ja hoidin vauvaa paljon tuolloin, koska rakastan sitä ja muutenkin halusin auttaa. Koko tuon vierailuni aikana isä ei kertaakaan pitänyt vauvaa sylissä (ei käynyt edes kodin ulkopuolella silloin). JATKUU