Voiko laihduttaminen tosiaan olla näin helppoa?

Tuliko yllätyksenä että kalorimäärä vaikuttaa laihdutukseen?

Ei se laihduttaminen ole perusterveelle ole useinkaan se vaikein asia vaan se, kuinka pitää  painonsa vakaana ilman, että se nouseev yhtä nopeasti takaisin tai yli.

Terveydenkannakta ei ole nyöskään hyväksi, jos paino alkaa jojoilemaan (ylös-alas-ylös...). 

Veikkaan että käytät Ozempicia tai Rybelsusta? Lääke korvaa sen kylläisyyshormonin, mikä ylipainoisilla usein puuttuu. Ruokahalu vähenee ja sitä kautta kalorimäärä vähenee.

Mutta lääkkeen käytön jälkeen voi kilot palautua, jos ei ole omaksunut uusia elintapoja.

Itsekin olen käyttänyt näitä ja tulos -15 kg vuodessa

Minulla alkoi muu lääkitys yhteen sairauteen, ja se vei pois näläntunteen, ruokahalun ja mielihalut. En tiedä, että paljonko olen laihtunut, mutta kiloja on lähtenyt. Syönnykyään 3x päivässä.

Mulla ero auttoi laihtumisessa. Paino myös pysynyt jo puoli vuotta samassa

Joo, minullakin laihdutus oli todella helppoa, kun sain kunnollisen lääkityksen unettomuuteeni. Kilot alkoivat hävitä ihan huomaamatta. Mikäpäs siinä oli, kun ei ollut enää koko ajan univajeessa ja jaksoi taas liikkua ja tehdä järkevää kotiruokaa ja ylipäätään oli energiaa tehdä elämässä muita kivoja asioita kuin karkinsyönti.

Kokeile vielä karkkien sijaan xylitolipastilleja ruoan päälle! Montaa eri makua löytyy, omani on salmiakki. Ja lisäksi itse ainakin tankkaan sitä ruokaa-ruokaa sen verran ettei iltaisin tule mielitekoja esim. sipsiä. Kokiksesta luopumiseen jouduin tekemään oikein päätöksen.

Mulla hiilareiden radikaali vähentäminen. Käytännössä kaksi palaa leipää päivässä, täysjyväruista. Aikaisemmin leipää meni varmaan 10 palaa päivässä, rakastan leipää. Leivän päällyksien tarkistaminen. Parissa kuukaudessa tippui noin 10 kiloa.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että käytät Ozempicia tai Rybelsusta? Lääke korvaa sen kylläisyyshormonin, mikä ylipainoisilla usein puuttuu. Ruokahalu vähenee ja sitä kautta kalorimäärä vähenee.

Mutta lääkkeen käytön jälkeen voi kilot palautua, jos ei ole omaksunut uusia elintapoja.

Itsekin olen käyttänyt näitä ja tulos -15 kg vuodessa

Mikset lukenut aloitusta?

Itse vaihdoin aikanaan kokonaisen karkkipussin ahmimisen siihen, että ostin jotain oikeaa ruokaa ensin ja lisäksi minipussin. Samoin sipsien kanssa herkutellessa niin kylkeen dipin kanssa porkkanaa, paprikaa ja kurkkua. Matkalle ostan kiireessä ja nälkäisenä välipalaksi esim. sämpylän karkkipussin sijasta jne.

Pidän myös huolen siitä, etten menisi nälkäisenä kauppaa. Mutta kuten aiemmin tuossa mainitsin, nälkäisenä juna-asemalla menee R:lle ja ostaa sen sämpylän välillä eli niitäkin hetkiä väkisin tulee.

Olen laihtunut vuosien aikana reilu 10kg ja pysynyt nykyisissä mitoissani ollen normaalipainoinen.

Mielestäni tärkeintä ei ole nopea laihduttaminen vaan elintapojen pysyvä muuttaminen, jolloin saavutettu normaalipaino pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Mulla hiilareiden radikaali vähentäminen. Käytännössä kaksi palaa leipää päivässä, täysjyväruista. Aikaisemmin leipää meni varmaan 10 palaa päivässä, rakastan leipää. Leivän päällyksien tarkistaminen. Parissa kuukaudessa tippui noin 10 kiloa.

Minulla kanssa hiilarien vähentäminen auttoi laihtumaan.

Myönnän olevani sen verran heikko, että en pysty jemmailemaan herkkuja. Sen takia parempi olla ilman tai jos tekee kuitenkin mieli esim suklaata, sitten pieni suklaapatukka suklaalevyn sijaan

Lidlin 100g suklaalevyt on tosi hyviä suklaan vähentämiseen. Ryhdyin myös juomaan kaakaota suklaan syömisen sijaan, mutta välillä on saatava, niin sit tuo 100-grammainen. En välttämättä syö koko levyä, mutta vaikka menisi kokonainenkin, niin puolet vähemmän kuin fasun levyissä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, minullakin laihdutus oli todella helppoa, kun sain kunnollisen lääkityksen unettomuuteeni. Kilot alkoivat hävitä ihan huomaamatta. Mikäpäs siinä oli, kun ei ollut enää koko ajan univajeessa ja jaksoi taas liikkua ja tehdä järkevää kotiruokaa ja ylipäätään oli energiaa tehdä elämässä muita kivoja asioita kuin karkinsyönti.

Ja lisään vielä, ettei se vaatinut mitään ihmeellistä itsekuria. Päinvastoin kaikenlaiset mieliteot muuttuivat paljon vähäisemmiksi, kun univaje katosi, niin ettei niiden vastustaminen enää vaatinut itsekuria. Kun puhutaan itsekurista laihduttamisessa tai painonhallinnassa, niin luulen, että varsin monella ihmisellä sitä ongelmaa ei olisikaan, jos heillä ei olisi jotakin toista (joko fyysistä, päänsisäistä tai elämäntilanteeseen liittyvää) ongelmaa.

Käytin Ozempicia parin vuoden ajan kun se ei ollut vielä muotia ja paino tippui tai ainakin mahduin vaatteisiin joita en ollut käyttänyt pitkään aikaan. Liikuin ja söin sen mukaan miten oli nälkä eli oli todella helppoa. Saatavuusongelmien vuoksi painoa on tullut takaisin. Ehkä on aka kokeilla  Rybelsus lääkettä ja katsoa auttaako se.

Vierailija kirjoitti:

Käytin Ozempicia parin vuoden ajan kun se ei ollut vielä muotia ja paino tippui tai ainakin mahduin vaatteisiin joita en ollut käyttänyt pitkään aikaan. Liikuin ja söin sen mukaan miten oli nälkä eli oli todella helppoa. Saatavuusongelmien vuoksi painoa on tullut takaisin. Ehkä on aka kokeilla  Rybelsus lääkettä ja katsoa auttaako se.

Ozempic on kemiallinen keto. Jos vähennät hililareita ja lisäät rasvaa, tulos on sama, nälkää ei ole. Joskus riittää, että hiilareita vähentää vain puoleen (100g/vrk) suositusten määrästä (250 g/vrk). Siihen mahtuu täysjyväruisleipää ja iltapuurokin, jos se ei suista nälänhallintaa raiteiltaan.

Minä laihduin niin että aloin vaan treenaamaan joka päivä ja lopetin herkkujen syömisen. 6 kk paino putosi 34 kg.

Panin pudotus on helppoa, kun siitä saa tavallaan kiinni ja motivoituu omalle keholle sopivasta tavasta. Mutta suurin haaste itselleni on se, että laihdutus "pääsee käyntiin". No, sitten kun pääsee vauhtiin, niin sehän on suhteellisen helppoa ja painon pudotukseen jää tavallaan koukkuun. Lopulta seuraa seuraava haaste - painon pudotuksen pysäyttäminen. Ja sitä seuraava haaste painon pitäminen tavoitteessa. On se välillä vaikeaa. Ensin pysyy ehkä kuukausiakin, siiten hiipii pari kiloa ja hetken päästä taas 1-2 kiloa. Se on todella raivostuttavaa, kun tuntuu kamppailevan kuin ulkopuolisena, vaikka totta kai tietää, että se on jotenkin oman tekemisen tulos. Kuitenkin sitä tuntee että paino nousee tekee mitä hyvänsä.

Olen juuri nyt siitä painon putoamisen euforisessa tilassa. Paino putoaa suht tasaisesti ja nopeasti. Tiedän, että painon tulisi laskea hitaammin, mutta en malta vaan olen koukussa siihen että näen puntarissa nopeita muutoksia. Silti taas kerran uskon, että nyt tiedän miten pidän painon ihannelukemissa kun sinne pääsen. Tavoitteeni on - 15 kg, josta hieman yli puolet on nitistetty. Nyt teen kaikkeni, jotta tällä kertaa saisin painoni vakiinnutettua alemmalle tasolle. Tämän taistelun olen käynyt läpi kolmekymppisenä, nelikymppisenä ja nyt kolmannen kerran viisikymmpisenä. Näköjään tällaiset 10 v periodit jojoilussani.