Kummallisin tietämäni elämäntyyli lapsiperheessä

Toki näillä vanhemmilla saattaa olla jotain ihan oikeita ongelmia, erityisesti tuo puhumattomuus viittaa siihen. Mutta, yleensä on parasta antaa vanhempien itse kasvaa vanhemmiksi ja perheeksi ja itse hoksata, miten homma toimii. Lapset ovat myöskin todella yksilöllisiä ja yleispäteviä ohjeita kaikkiin tilanteisiin on huono antaa. Ja ulkopuolinen näkee vain väläyksiä siitä perhe-elämästä, yleensä ei tiedä millainen päivä lapsilla on ollut mikä on edeltänyt juuri sitä tilannetta minkä sä olet nähnyt. Ja näin tosi yleisellä tasolla toi lempeys ja lapsiin keskittyminen on yleensä parempi tyyli kuin päinvastainen.

Lopuksi, uskon, että tarkoitat hyvää, mutta neuvojen antaminen pyytämättä on huonoa käytöstä eikä sitäpaitsi yleensä saa aikaan toivottua lopputulosta.

Kuvauksestasi tulee esiin että tää äiti oikein yrittää välttää kuulemasta neuvoja, ehkä häntä neuvotaan liikaakin ja se ehkä häiritsee hänen omaa kehittymistään äitinä. Ovatko he koskaan pyytäneet neuvoja tai uskoutuneet mistään vaikeuksista?

14/21 luki tarkemmin ja lisää, että tuo pakkosyöttäminen on vahingollista ja siitä sanoisin suoraan vanhemmille, välien menemisen uhallakin.

Itse olen seurannut läheltä toisenlaista lapsiperhettä jonka elämäntyyliä en vaan tajua.

Sitä jatkuvaa jossain kylässä tai risteilyllä Tai kylpylässä tai missä vaan ramppaamista!

Oikeesti. Pikkukoululaiset lapset Ei ikinä ole vanhempiensa kanssa keskenään ihan vaan rauhassa kotonaan.

Viikolla on harrastuksia, ihan kallista, joihin viedään ja tuodaan ja kunhan viimeistään lauantai aamu koittaa, niin lapset autoon ja liikkeelle.

Aika nuoret vanhemmat jotka tähän saakka eläneet ns itsekkäästi ja kovasti elämyksiä kokien.

Ei näytä kummallakaan riittävän hermot eikä halu olla vaan kotona omien lastensa kanssa

Huomasin kun mitään joulu- taikka vaikka pääsisäisaskarteluja ei heillä tehdä vaan ” kyllä kait ne koulussa tehdään”.

Kamalan surullista minusta.

Vierailija kirjoitti:

Toki näillä vanhemmilla saattaa olla jotain ihan oikeita ongelmia, erityisesti tuo puhumattomuus viittaa siihen. Mutta, yleensä on parasta antaa vanhempien itse kasvaa vanhemmiksi ja perheeksi ja itse hoksata, miten homma toimii. Lapset ovat myöskin todella yksilöllisiä ja yleispäteviä ohjeita kaikkiin tilanteisiin on huono antaa. Ja ulkopuolinen näkee vain väläyksiä siitä perhe-elämästä, yleensä ei tiedä millainen päivä lapsilla on ollut mikä on edeltänyt juuri sitä tilannetta minkä sä olet nähnyt. Ja näin tosi yleisellä tasolla toi lempeys ja lapsiin keskittyminen on yleensä parempi tyyli kuin päinvastainen.

Lopuksi, uskon, että tarkoitat hyvää, mutta neuvojen antaminen pyytämättä on huonoa käytöstä eikä sitäpaitsi yleensä saa aikaan toivottua lopputulosta.

Kuvauksestasi tulee esiin että tää äiti oikein yrittää välttää kuulemasta neuvoja, ehkä häntä neuvotaan liikaakin ja se ehkä häiritsee hänen omaa kehittymistään äitinä. Ovatko he koskaan pyytäneet neuvoja tai uskoutuneet mistään vaikeuksista?

Tämä on ihan totta, olenkin oikeasti hyvin varovainen sanomisissa ja harvoin sanon yhtään mitään, ja ymmärrän kyllä, että kaikki kasvattavat omalla tyylillään. He eivät kysele neuvoja tai uskoudu muutenkaan mistään syvällisestä kovin helposti edes perheelleen. Kysyivät meiltä mielipidettä ainoastaan siihen, onko meidän mielestä heidän esikoisensa erityisherkän tai autistin oloinen, kuten päikyn henkilökunta väitti. Siksi uskon, että olevat melko keskenään kasvatuksellisten asioiden kanssa.  Eivätkä niistä muutenkaan paljon halua keskustella. Eräs toinen perhe oli heillä kerran samaan aikaan kylässä kuin me, ja tällä perheellä oli heidän esikoisensa ikäinen poika, joka tuli illalla puoli 8 aikaan sanomaan äidille haluavansa puuroa ja sitten kotiin nukkumaan. Tämän meidän kaveriperheen isä siihen tuhahti, että olisi ongelmallista jos heidän esikoisensa noin aikaisin illalla sanoisi tällaista (lapsihan ei edes sanoisi tällaista, mutta jos olisi puhunut). Heidän lapsensa kukkuu onneksi 10-11 asti illalla... (Lapset olivat tuolloin vähän vajaa 2v)

Normi kaupan kaneli ON myrkyllistä, sisältää maksalle myrkyllistä kumariinia ja turvaraja ylittyy pienellä lapsella hyvin nopeasti. Riisiäkään en itsekään syö ilman kunnollista riisin huuhtelua (on myös myrkyllistä, en muista tähän hätään nimeä). 

Nykyään saa myös ceyloninkanelia suht helposti, se ei muistaakseni ole toksista.

Vierailija kirjoitti:

14/21 luki tarkemmin ja lisää, että tuo pakkosyöttäminen on vahingollista ja siitä sanoisin suoraan vanhemmille, välien menemisen uhallakin.

Joo :( Tämä on ollut itselle järkyttävää ja surullista katsoa sivusta. Esim. viime kerralla, kun he olivat meillä kylässä ja lähdössä lounaan jälkeen kotiin, esikoinen makasi eteisen matolla väsyneenä ja jutustelin siinä hänen kanssaan jotain siitä milloin nähdään taas jne. Lapsi oli siis jo syönyt ruokansa, juonut 1,5 lasia maitoa ja syönyt leivänkin vielä. Isä istui keittiön pöydässä ja jutteli sieltä, että "Kerttu, otatko maitoa?" - Lapsi sanoi hyvin selkeästi " Ei enää isi, ei enää." isä muutaman kerran kysyi vielä uudestaan ja kohta tuli ja sieppasi lapsen maasta ja istutti pöytään juomaan maitolasin loppuun. :O ( Lapsi ei ollut alunperinkään halunnut lisää maitoa, sitä vain kaadettiin uusi täysi lasi kysymättä) olin ihan ihmeissäni. Lapsi alistui kohtaloonsa, joi maitonsa loppuun ja isä alkoi hihkua innoissaan " Hyvä Kerttu, hienoa, sinä teit sen ja taputtaa."

Onko ideoita miten tuota asiaa lähestyisi varovasti ja nätisti..? 

En siis edes pidä maidon pakkojuottamista NIIN pahana asiana, mutta sitä, että lapsen harvoja sanoja ei edes kunnioiteta tai kuunnella : /. Pelkään, että tämä voi entisestään viivästyttää puheenkehittymistä. Myös kun olimme leikkipuistossa käymässä, lapset istutettiin keinuun, keinuttiin siinä n.10min ja sen jälkeen kannettiin kotiin (toinen mahtuu kerrallaan rattaisiin). He eivät saaa möyriä maassa tai kokeilla telineissä kiipeilemistä tai juuri mitään muutakaan kivaa mitä ulkona voi tehdä :(. Vanhempi lapsi oli vuoden ikäinen, kun pidin häntä sylissä pihalla ja laskin maahan, jotta hän saisi kontata siinä, kun tuntui olevan kiinnostunut asiasta. Äiti sitten varovasti sanoi, että he eivät ole päästäneet häntä vielä maahan ollenkaan, mutta ei kai tuo niin vaarallista ole jos hän siinä pari minuuttia konttaa..

kolmekymppinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

14/21 luki tarkemmin ja lisää, että tuo pakkosyöttäminen on vahingollista ja siitä sanoisin suoraan vanhemmille, välien menemisen uhallakin.

Joo :( Tämä on ollut itselle järkyttävää ja surullista katsoa sivusta. Esim. viime kerralla, kun he olivat meillä kylässä ja lähdössä lounaan jälkeen kotiin, esikoinen makasi eteisen matolla väsyneenä ja jutustelin siinä hänen kanssaan jotain siitä milloin nähdään taas jne. Lapsi oli siis jo syönyt ruokansa, juonut 1,5 lasia maitoa ja syönyt leivänkin vielä. Isä istui keittiön pöydässä ja jutteli sieltä, että "Kerttu, otatko maitoa?" - Lapsi sanoi hyvin selkeästi " Ei enää isi, ei enää." isä muutaman kerran kysyi vielä uudestaan ja kohta tuli ja sieppasi lapsen maasta ja istutti pöytään juomaan maitolasin loppuun. :O ( Lapsi ei ollut alunperinkään halunnut lisää maitoa, sitä vain kaadettiin uusi täysi lasi kysymättä) olin ihan ihmeissäni. Lapsi alistui kohtaloonsa, joi maitonsa loppuun ja isä alkoi hihkua innoissaan " Hyvä Kerttu, hienoa, sinä teit sen ja taputtaa."

Onko ideoita miten tuota asiaa lähestyisi varovasti ja nätisti..? 

Tiedät itsekin että tuo on jo lasun paikka. Tuo lapsihan on tuomittu sairastumaan syömishäiriöihin 100% varmuudella, tai sitten alkaa vaan syödä älyttömiä määriä ja hänestä tulee todella lihava.

Ja muutenkin kaikki tuo mitä kerrot siitä isästä on todellakin huolestuttavaa, että ei ole tottunut käsittelemään vauvaa vieläkään.

Ja molempien puhumattomuus vauvalle... ihmiset tapaa puhua lemmikeilleenkin joiden ei edes oleteta opettelevan puhumaan. Puhuivatko he sille kuopukselle sitten silloin kun tämä oli vauva?

Onhan tuo nyt aivan sairasta. Näiden ihmisten pitäisi tajuta, että lapset ovat IHMISIÄ. Eivätkö he muista lainkaan omaa lapsuuttaan, tai osaa kuvitella miltä tuntuu kun aikuiset sivuuttavat täysin lapsen itsenäisenä persoonana?

"Tiedät itsekin että tuo on jo lasun paikka. Tuo lapsihan on tuomittu sairastumaan syömishäiriöihin 100% varmuudella, tai sitten alkaa vaan syödä älyttömiä määriä ja hänestä tulee todella lihava.

Ja muutenkin kaikki tuo mitä kerrot siitä isästä on todellakin huolestuttavaa, että ei ole tottunut käsittelemään vauvaa vieläkään.

Ja molempien puhumattomuus vauvalle... ihmiset tapaa puhua lemmikeilleenkin joiden ei edes oleteta opettelevan puhumaan. Puhuivatko he sille kuopukselle sitten silloin kun tämä oli vauva?[/quote]"

He puhuivat kuopuksen synnyttyä jo ihan vähän vanhemmalle lapselle ja ehkä sitä myötä puhuivat jo jonkin verran vauvalle yksinkertaisia äännähdyksiä, lähinnä hei, heihei, heeei, tällaista. Mikä on tärkeää sekin, en sitä kiellä. Kun esikoinen oli vauva, he usein mainitsivat, että saisin aina olla heillä kylässä, koska vauva nukahti syliini monesti eikä itkeskellyt (en ole mikään vauvaspesialisti, mutta olen hoitanut vauvoja sen verran paljon, että en jännitä niiden käsittelyä, ja ehkä vauva vaistoaa sen.)

 Yritin ja yritän edelleen näyttää esimerkkiä heille puhumalla/selittämällä itse lapsille ja näin ja olen huomannut sillä pientä vaikutusta vanhempiin, kun he ovat nähneet toisenlaista tyyliä olla lasten kanssa. Nuorempi lapsi tuntuu kehittyneen siinä mielessä nopeammin kuin vanhempi, koska häneltä on vaadittu enemmän ja annettu hieman enemmän vapauksia kuin vanhemman lapsen ollessa saman ikäinen ainokainen

Mitä lasuun tulee, minua jännittäisi ihan liikaa tehdä se, koska pelkään, että he asettuisivat vain enemmän puolustuskannalle, jos joku ulkopuolinen tulisi heitä neuvomaan. Siksi olen pohtinut lähestyä tätä asiaa heille itse, jos ja kun vain saan rohkeutta kerättyä. 

kolmekymppinen kirjoitti:

Mitä lasuun tulee, minua jännittäisi ihan liikaa tehdä se, koska pelkään, että he asettuisivat vain enemmän puolustuskannalle, jos joku ulkopuolinen tulisi heitä neuvomaan. Siksi olen pohtinut lähestyä tätä asiaa heille itse, jos ja kun vain saan rohkeutta kerättyä. 

Kyllä se lasu tuossa paikassa voisi olla parempi juuri siksi että heitä haastattelisi vieras ammattilainen eikä vaan joku tuttu tule pätemään ja neuvomaan. Ehkä se herättelisi vanhempia miettimään että mitä he oikeasti niille lapsille tekevät kun eivät puhu ja pakkosyöttävät, ja se isä voisi saada jotain kunnon opastusta lapsen käsittelyyn. 

Tee lasu! Ihan oikeasti. Se on lasten parhaaksi. Tuo ei ole normaalia käytöstä vanhemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin kun mitään joulu- taikka vaikka pääsisäisaskarteluja ei heillä tehdä vaan ” kyllä kait ne koulussa tehdään”.

Kamalan surullista minusta.

Minä olen lasten kanssa askarrellut ehkä kolme kertaa. Lapset ovat nyt 9 ja 10. Askartelu on mielestäni vaan ihan hirveetä ja olen siitä tosi huono. Lapsille on kyllä tarjolla askarteluvälineitä, mikäli haluavat jotain askarrella. Mielummin leikin heidän kanssaan legoilla.

kolmekymppinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstan novellikirjailijan tahti vain kiihtyy ja tekstit pitenee. 

Paljon sanoja mutta vähän sisältöä.

Anteeksi, yritin kertoa lyhyesti, mutta en näköjään osaa kovin hyvin. Yritän tiivistää tähän pääkysymykset jos tuota ei jaksa lukea (Nämä on siis sellaisia joihin oikeesti kaipaisin lapsellisilta mielipiteitä ja tietoa) :

- Onko lapselle oikeasti vaarallista syöttää riisiä ja kanelia?

- Aiheuttaako lapsen kieltäminen tai jäähylle laitto lapsen psyykelle vahinkoa?

- Suostuisitko nukkumaan muutaman vuoden erossa puolisostasi? ( Ja huom. lapset nukkuvat todella hyvin ja heräävät harvoin yöllä)

- Tiedätkö vastaavia perheitä tai oletko itse jopa tällaista kasvatustyyliä kannattava?

Kaneli on hermomyrkky, eikä sitä suositella edes aikuiselle päivittäiseen käyttöön.

Tosiaan pitkä tarina, ilman sanoja.

Et ole mies, vaan 15v

Vanhemmathan ovat päivästä varmaan sitten ison osan ihan hiljaa, jos eivät puhu lapsilleen ja ovat eri huoneissa joten eivät puhu toisilleenkaan :D

Minä puhuin lapsilleni heidän syntymästään lähtien. Yksi lapsistani on syntynyt joulukuun lopussa ja minulle yksi rakkaimmista lasten vauva-ajan muistoista on se, kun uuden vuoden aattona katselin sairaalan ikkunan äärellä vauvan kanssa ilotulitusta ja ihmettelin hänelle ääneen rakettiloistoa. Minä olen selittäny lapsille ihan koko ajan :D Kerron mitä tehdään nyt, mitä seuraavaksi, höpötellyt kotiaskareita tehdessä, syöttäessä, leikkiessä jne. Esikoinen puhui jo monen sanan lauseita alle puolitoistavuotisena, joka ihmetytti neuvolassakin. Eihän vauvoilta mitään vastauksia saa, mutta tuntee olonsa vähemmän hulluksi kun juttelee lapselle eikä höpise itsekseen. 

Tunnen myös perheen jossa on kohta 3  vuotias lapsi joka puhu juuri mitään. Toisaalta isä käy töissä, äiti on edelleen kotona ja tuijottaa päivisin lähinnä kännykkää tai antaa lapsen katsoa tauotta piirrettyjä. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmathan ovat päivästä varmaan sitten ison osan ihan hiljaa, jos eivät puhu lapsilleen ja ovat eri huoneissa joten eivät puhu toisilleenkaan :D

He puhuvat kyllä toisilleen melko paljon, jos eivät tuijota ruutua. Eivät harrasta mitään kodin ulkopuolella, erikseen tai yhdessäkään. Äiti sanoi ihan tosissaan, että se saavat omaa aikaa maatessaan lapsen vieressä kännykän kanssa lapsen nukkuessa ja vanhemmat voivat lähetellä toisilleen viestejä toiseen huoneeseen. ( Lapsen nukkuessa ei tietenkään voi puhua). Meitä harmittaa melko paljon tämä, että kun esim. yökyläillessämme heillä tai he meillä, he viettävät joka ikisen sekunnin lasten kanssa. Olisi ihana vaikka aikuisten kesken jutella hetki lasten mentyä nukkumaan tai jotain ilman, että lapset vievät kaiken huomion ja energian ja heidän mentyä nukkumaan muutkaan aikuiset eivät voi esimerkiksi katsoa elokuvaa tai jutella olohuoneessa koska lapset nukkuvat... Olen sen verran hoitanut lapsia, että ymmärrän kyllä miten paljon he vaativat huomiota ja energiaa, mutta minusta olisi kohtuutonta, että ihan kaikessa lapset menevät aina aikuisten edelle. ( Esim. niin että vieraat saavat nukkua lasten sängyissä tai lattialla, koska lapsia ei voi laittaa niihin nukkumaan :D. Tämä on minusta jo lähinnä koomista.)

Vierailija kirjoitti:

Miksi sille lapselle pitää sanoa ei?

Paljon parempi sanoa Varo tai Pysähdy tai Lopeta lyöminen kuin inttää sitä EItä. Ei lapsi tiedä, mitä EI tarkoittaa, mutta lapsi tietää kyllä, mitä tarkoittaa lyömisen lopettaminen.

Mikset opeta lapsillesi mitä sana Ei tarkoittaa? Varmaan kannattaisi. 

Kyllä heillä kannattaisi perhetyöntekijä tulla opastamassa unikouluun.

Meillä alle 6 kk vauva oli sellainen joka nukkui parhaiten vieressä, päiväunet ilman että olin vieressä oli 3x30 min , kun olin vieressä nukkui 2h helposti. Mutta kyllä niitä lapsia pitää vähitellen opettaa nukkumaan itsekseen.

Kyllä lasu voisi olla kohdillaan sillä pakkoruokkiminen on väkivaltaa.

Lapsi syö sitä mitä on tarjolla, mutta lapsi itse päättää mitä määriä.

Todellakin olisin huolissani tuosta perheestä ja heidän käytöksestään lapsia kohtaan.