Millä tavoin markkinat tulee tulevaisuudessa muuttumaan kun voi tilata netistä tuotteeet ja drone kuljettaa niitä jokapuolelle suomea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungit varmaankin muuttuvat autioimmiksi, kun kivijalkakaupat käyvät yhä harvinaisemmiksi. Kaupan työntekijät jäävät työttömiksi tietysti, mutta pienyrittäjyys ylipäätään käy vaikeammaksi sillä suuryritysten on huomattavasti helpompi pyörittää laajamittaista postituspalvelua ja dronetoimintaa. Suuryritykset maksavat kuitenkin kokoonsa nähden mitättömästi veroja ja muun yhteiskunnan näivettyessä ympärillä, yhteiskunnan veropohja tulee kapenemaan ja varallisuus keskittymään yhä enemmän muutamien harvojen käsiin.

Tavallinen kansa on ensin iloinen kaiken vaivattomuudesta, koska kotoa käsin voi tilata ja hoitaa kaiken. Sosiaaliset suhteet jäävät kuitenkin yhä enemmän Tinderin kaltaisten appien kontolle, ja niissä menestyy loppujen lopuksi vähemmistö ihmisistä. Suurelle osalle väestöstä tämä tämä tulevaisuuskuva tarkoittaa syrjäytymistä sekä sosiaalisista suhteista että työelämästä, kun markkinoilla on yhä vähemmän kilpailukykyisiä yrityksiä. Tässä on minun hilpeä ennustukseni.

Jos suurelle osalle ainoat ihmissuhteet on kauppojen kassat, niin mun mielestä nämä ihmiset ovat jo nyt aika syrjäytyneitä. 

Tuo tekstini pointti ei ollut asiakkaan ja kauppiaan kohtaaminen, vaan se että mitä suuremman osan kaupasta hoitaa Amazonin kaltaiset suuryhtiöt, sitä vähemmän yhteiskunnassa on tilaa pienemmille yrityksille. Se tarkoittaa vähemmän työpaikkoja, ja suuri osa ihmisistä uskoakseni sosialisoituu ja tapaa ihmisiä nimenomaan työelämän kautta. Jos työttömyys on suurta tai ihmiset muuten vain tekee duunia vaikka kotoa käsin päätteen kautta, se vaikuttaa myös ihmisten sosiaalisiin suhteisiin.

Kyllä, mutta miten annamme sen vaikuttaa? Kun hehkulamppu keksittiin, ihmiset eivät jääneetkään auringonlaskusta nukkumaanmenoon asti tuijottamaan yksinään tuvan seinää vaan keksivät pidentyneeseen valoon itselleen tekemistä. Mun mielestä ei ole mitään syytä olettaa, että kun työmatkoihin ja kauppareissuihin käytettävä aika muuttuukin vapaa-ajaksi, ihminen ei keksisi sille ajalle mitään käyttöä. Monet valittavat, että arki on niin hektistä ja työelämä vie kaikki mehut, ettei edes jakseta vapaa-ajalla tavata ketään. Eikö silloin voisi kuvitella, että lisääntynyt vapaa-aika toisi helpotusta nykyiseen tilanteeseen? Kun viikon päivittäistavaraostokset tulevat eteiseesi kahvitauollasi ja työpäivän päätteeksi nouset vain ylös tuolista, aikaa ja voimia ja ihan eri tavalla pitää yhteyttä ystäviin, kavereihin ja sukulaisiin ja ihan eri tavalla jaksaa vaikka hypätä bussiin ja lähteä kaverin kanssa leffaan kuin jos ensin olisit tullut ruokakaupan kautta töistä kotiin ja sen jälkeen pitäisi lähteä uudelleen bussilla kaupungille mennäkseen kaverinsa kanssa leffaan. 

Mutta kun monelle se työmatka ei ole mitenkään pitkä ja ei jakseta tavata= ei haluta tavata. Kyllä ihminen keksii ja on jo hyvin keksinytkin. Pelit, somen ja netflixin. Kyllä varmasti moni some ja nettiriippuvainen nuo ruuat kotiinsa varmaan tilaisikin. Mutta onko se hyväksi lopulta kenellekään?

Olen ihan vakuuttunut, että olet pk-seudulla tai vastaavassa paikassa asuva. Mutta moni muu ei ole ja heille tämä muuttuva todellisuus näyttäytyy kyllä ihan eri valossa. Kaikki mihin voisit mennä, tehdään sinulle kotiin tuotavaksi tai tehtäväksi. Elokuvat, ruuat, urheilu, kauneudenhoito, opiskelu, pelaaminen, ystävien kanssa jutteleminen, ostamien. Ei ole enää syytä mennä ulos, paitsi matkalle lähtiessään.

Olet oikeassa siinä, että asun pk-seudulla. Mutta jos mietin aikaa vaikkapa 1960-luvulla, niin nimenomaan maaseudulla oli paljon enemmän kaikenlaista yhteisin voimin järjestettyä toimintaa kuin esimerkiksi Helsingissä. Oli seurojentaloilla tansseja, oli markkinoita ja myyjäisiä yms. Vaikka suomalaiset vuonna 2019 käpertyvätkin mieluummin yksin koteihinsa kuin lähtevät tapaamaan ystäviään tai sukulaisiaan tai kutsuisivat ketään sunnuntaipäivälliselle, sen ei ole pakko olla niin enää vuonna 2050. Yhteisöllisempää ajattelutapaa voidaan alkaa tuoda esille ihan vaikka varhaiskasvatuksessa. Opetetaan pienet lapset toimimaan yhdessä. Koulussa voidaan järjestää - vaikka opetus muuttuisikin teoria-aineiden osalta virtuaaliseksi - monenlaista livejuttuakin, joihin voisi osallistua muutkin kuin opettajat ja oppilaat. Tarvitaan vain asennemuutosta.

Voidaan tietenkin, mutta sellaista ei ole nyt kuitenkaan tekosissa eikä edes suunnitelmissa, joten trendi tulee jatkumaan miten sen nyt kulkee. Minä asun ns. maaseudulla ja hiljaista tuolla ulkona on. Vaikka jotain järjestettäisiin, niin niihin tilaisuuksiin saapuu aina määrätyn ikäiset ihmiset. Eivätkä ne ole nuoria, Kaikki tilastot kertovat kuinka nuoret eivät enää tapaa edes toisiaan kuin suunnilleen netin välityksellä. Koska vaikka he menisivät ulos, niin se on yksi ja sama kun siellä ei ole ketään muuta. Olen seissyt lukemattomia tunteja lasten kanssa ihan yksin leikkipuistossa, koska kuka tietää missä muut ovat. Enää ei onneksi tarvitse. Nykyisin pelailevat kavereidensa kanssa netissä kaikki omissa kodeissaan.

Yhteisöllisyys katoaa, kun toisia tai heidä apuaan ei enää tarvita mihinkään. Paljon yhteisöllisyydestä on ollut juuri sitä toisen auttamista ja kun koneet hoitavat sen homman sitä toista ihmistä ei enää tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIten drone voi varmistaa, että vastaanottaja on oikea? Kenelle voi valittaa, jos tuote ei tullutkaan.

Esimerkiksi pyytämällä koodin, kuten pakettiautomaattikin tekee.

Mutta jos se vaan tiputtaa sen paketin pihalle, kuten aiemmin sanoit...?

-ohis

Miksei se voisi pyytää koodia ennen tiputusta? Eihän pakettiautomaattikaan avaa luukkua ennen kuin se koodi on annettu.

Tietenkin jos antaa koodin (puhelimella esimerkiksi) dronelle, jotta tiputtaa paketin pihalle, samalla kun itse vaikka potee krapulaa lähipuiston ojassa, niin omalla vastuullahan se paketti sinne pihalle jää. Huomattavan paljon järkevämpää on vain itse olla paikalla silloin, kun drone paketin tuo, ja dronehan tuo paketin silloin, kun se sinulle itsellesi sopii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungit varmaankin muuttuvat autioimmiksi, kun kivijalkakaupat käyvät yhä harvinaisemmiksi. Kaupan työntekijät jäävät työttömiksi tietysti, mutta pienyrittäjyys ylipäätään käy vaikeammaksi sillä suuryritysten on huomattavasti helpompi pyörittää laajamittaista postituspalvelua ja dronetoimintaa. Suuryritykset maksavat kuitenkin kokoonsa nähden mitättömästi veroja ja muun yhteiskunnan näivettyessä ympärillä, yhteiskunnan veropohja tulee kapenemaan ja varallisuus keskittymään yhä enemmän muutamien harvojen käsiin.

Tavallinen kansa on ensin iloinen kaiken vaivattomuudesta, koska kotoa käsin voi tilata ja hoitaa kaiken. Sosiaaliset suhteet jäävät kuitenkin yhä enemmän Tinderin kaltaisten appien kontolle, ja niissä menestyy loppujen lopuksi vähemmistö ihmisistä. Suurelle osalle väestöstä tämä tämä tulevaisuuskuva tarkoittaa syrjäytymistä sekä sosiaalisista suhteista että työelämästä, kun markkinoilla on yhä vähemmän kilpailukykyisiä yrityksiä. Tässä on minun hilpeä ennustukseni.

Jos suurelle osalle ainoat ihmissuhteet on kauppojen kassat, niin mun mielestä nämä ihmiset ovat jo nyt aika syrjäytyneitä. 

Ja sitähän suurin osa tulee olemaan, koska a) heidän älynsä ei riitä tulevaisuuden työtehtäviin ja siten heillä ei ole työkavereita b) töitä ei ylipäätään ole tarpeeksi kaikille, jotta he voisivat saada töitä ja työkavereita c) sinkkujen ja lapsettomien määrä lisääntyy e) erot lisääntyvät d) ihmiset ovat yhä yksinäisempiä, koska harrastaminenkin on työttömille liian kallista.

Sä näet asian niin, että muutos koskee vain tuota ostotapaa ja työllisyyttä, mutta ihmiset eivät aio muuten muuttaa mitään elämässään. Entäpä, jos lisääntynyt vapaa-aika tulevaisuudessa tarkoittaisikin sitä, että työkavereiden sijasta sosiaaliset suhteet olisivatkin taas naapurustossa? Alkaisi olla taas yhteisöllisyyttä, jota niin moneen otteeseen on jo kaivattu? Syntyisi pieniä kyläyhteisöjä, jotka muodostusivat vaikkapa lähiön asukkaista tai jopa isommissa lähiöissä joistain lähiö osista? Jos työkavereiden sijasta voisikin jutella naapureiden kanssa? Syntyisi alueille oleskelupaikkoja, joissa voisi tavata muita, lukea lehtiä, osallistua alueen yhteiseen toimintaan (osa toiminnasta voisi olla vaikka harrastuksia) tms? 

Miten kuvittelet, että nämä kyläyhteisöt syntyvät? Se vaatisi, jonkun paikan jonka ympärille kerääntyä ja halua tehdä sitä. Nythän tätä hommaa on hoitanut lähinnä ostoskeskukset. Yhteisöllisyys on monesti aiemmin syntynyt kirkon, leikkikentän tai baarin ympärille. Nyky-yhteiskunnassamme baareja ei sinne asuntojen keskelle haluta ja kirkkoon kuuluvat ovat kohta vähemmistö ja lapsitilanteen tiedämme.

Jo nyt harrastukset alkavat olla todella kalliita. Miten jotkut kotona olevat ilman palkkatuloja sellaisia maksavat? Kukaan ei enää halua tehdä mitään talkoojuttuja ja verottaja iskee viimeistään lopuksi. Toisilleen vieraat Ihmiset kerrostaloissa asuvat toisiaan lähemmin, kuin koskaan aiemmin historiassa, mutta ei heille mitään yhteisöjä silti ole syntynyt. Jo moikkaaminen on monelle vaikeaa. Lisää vapaata aikaa tarkoittaa ainoastaan enemmän aikaa todennäköisesti virtuaalitodellisuudessa ihmiselle.

Tilanne on tosiaan muuttunut, mutta aina vaan yksinäisempään suuntaan, mitä helpommaksi koneet elämämme ovat tehneet. Ruohonleikkurirobotti ei naapurin kanssa jää keskustelemaan, eikä postimies enää jää juttelemaan pakettia tuodessaan.

Yhteisöllisyys vaatii jotain yhteistä ja siihen ei riitä saman droonin käyttäminen.

Kuten sanoin aiemmin. Yhä vähemmän on syitä mennä ulos ja siksi yhä vähemmän tullaan menemään ulos ja sitä vähemmän noita paikkoja tarvitaan, kun ketään ei kuitenkaan ole liikenteessä.

Niin, yhteiskunnassa on koko ajan menty siihen suuntaan, että jokainen pitää huolen vain omasta navastaan ja päivä on hyvä, jos ei ole tarvinnut sanoa edes naapurille huomenta. Mutta pitääkö sen olla meidän lastenlastemmekin tulevaisuudessa näin? Miksei seurakunnan tilojen tai kauppakeskusten tilalle voisi tulla jotain muuta? Jotain, mitä vielä ei ole, koska ei ole tarvittu? Entä, jos meidän lastenlastemme mielestä - siis kun he ovat aikuisia - talkootyö onkin ihan mukavaa? Että on mukavaa järjestää asuinalueelle erilaisia tapahtumia? Ja he kasvattavat omat lapsensa siihen, että yhdessä toimiminen on mukavaa? 

Niin voisi, mutta mikään ei viittaa siihen, että kehitys menisi tuohon suuntaan. Ei mikään. Ihminen on laiska. Hän haluaa helpotusta. Ehdotathan sinäkin drooneja juuri helpottaakseen jotain. Perustelet rahalla. Miksi joku tekisi talkootyötä, kun robotit tekevät sen melkein ilmaiseksi? Kyllähän nytkin festarit vetävät hyvin. Jotain tekemistä kesällä ihmisille, mutta se ei ole ilmaista.

Tämän hetkisen nuorison pitäisi kasvattaa yhteisöllinen sukupolvi? Eihän he edes halua lapsia. Oletko käynyt leikkipuistoissa? Ennen valitettiin kun äidit olivat kännyissä kiinni. Nyt ei enää valiteta, kun niitä äitejä ei oikein enää missään näe. Ei suuntaus ole menossa avoimempaan suuntaan vaan aina vaan sulkeutuneempaan ja itsekeskeisempään. Jopa mopojengit alkavat olla katoava luonnonvara.

Mä en ole perustellut tässä ketjussa yhtään mitään rahalla. Mutta olen elänyt jo niin monta vuosikymmentä, että olen nähnyt muutoksen. Miten yhteisöllisyys on kadonnut ja ihmiset alkaneet - kuka mistäkin syystä - arvostaa enemmän sitä, että saa käpertyä yksin kopperoonsa eikä ole pakko tavata ketään, jos ei halua. Ei ihmiset ihan oikeasti niissä kauppakeskuksissa tutustu uusiin ihmisiin ja harvempi viettää vapaa-aikaansa työkavereidenkaan kanssa. Mun mielestä pitää osata katsoa asioita laatikon ulkopuoleltakin. Miettiä ennemmin mahdollisuuksia kuin tyrmätä kaikki muka mahdottomana. Entä, jos jonain päivänä äänestäjät äänestäisivätkin niitä, jotka eivät halua vapaaehtoistyötä verotettavan? Jotka eivät halua, että työtön ei voi tehdä vapaaehtoistyötä? Jotka haluavat, että asuinalueet yhdistäisivät ihmisiä eikä työpaikat ja kauppakeskukset? Myös maaseudulla.  Entä, jos ihmiset innostuisivatkin enemmän lähiruuasta ja paikkakunnille syntyisi paikkoja, joissa tulevaisuuden Marttaliitot voisivat järjestää perinneruokien maistiaisia? Talkootyöllä voisi lunastaa oman ateriansa? Tietenkään muutos ei tapahdu yhden sukupolven aikana, ei tapahtunut yksinäisyyteen suuntautuva muutoskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungit varmaankin muuttuvat autioimmiksi, kun kivijalkakaupat käyvät yhä harvinaisemmiksi. Kaupan työntekijät jäävät työttömiksi tietysti, mutta pienyrittäjyys ylipäätään käy vaikeammaksi sillä suuryritysten on huomattavasti helpompi pyörittää laajamittaista postituspalvelua ja dronetoimintaa. Suuryritykset maksavat kuitenkin kokoonsa nähden mitättömästi veroja ja muun yhteiskunnan näivettyessä ympärillä, yhteiskunnan veropohja tulee kapenemaan ja varallisuus keskittymään yhä enemmän muutamien harvojen käsiin.

Tavallinen kansa on ensin iloinen kaiken vaivattomuudesta, koska kotoa käsin voi tilata ja hoitaa kaiken. Sosiaaliset suhteet jäävät kuitenkin yhä enemmän Tinderin kaltaisten appien kontolle, ja niissä menestyy loppujen lopuksi vähemmistö ihmisistä. Suurelle osalle väestöstä tämä tämä tulevaisuuskuva tarkoittaa syrjäytymistä sekä sosiaalisista suhteista että työelämästä, kun markkinoilla on yhä vähemmän kilpailukykyisiä yrityksiä. Tässä on minun hilpeä ennustukseni.

Jos suurelle osalle ainoat ihmissuhteet on kauppojen kassat, niin mun mielestä nämä ihmiset ovat jo nyt aika syrjäytyneitä. 

Tuo tekstini pointti ei ollut asiakkaan ja kauppiaan kohtaaminen, vaan se että mitä suuremman osan kaupasta hoitaa Amazonin kaltaiset suuryhtiöt, sitä vähemmän yhteiskunnassa on tilaa pienemmille yrityksille. Se tarkoittaa vähemmän työpaikkoja, ja suuri osa ihmisistä uskoakseni sosialisoituu ja tapaa ihmisiä nimenomaan työelämän kautta. Jos työttömyys on suurta tai ihmiset muuten vain tekee duunia vaikka kotoa käsin päätteen kautta, se vaikuttaa myös ihmisten sosiaalisiin suhteisiin.

Kyllä, mutta miten annamme sen vaikuttaa? Kun hehkulamppu keksittiin, ihmiset eivät jääneetkään auringonlaskusta nukkumaanmenoon asti tuijottamaan yksinään tuvan seinää vaan keksivät pidentyneeseen valoon itselleen tekemistä. Mun mielestä ei ole mitään syytä olettaa, että kun työmatkoihin ja kauppareissuihin käytettävä aika muuttuukin vapaa-ajaksi, ihminen ei keksisi sille ajalle mitään käyttöä. Monet valittavat, että arki on niin hektistä ja työelämä vie kaikki mehut, ettei edes jakseta vapaa-ajalla tavata ketään. Eikö silloin voisi kuvitella, että lisääntynyt vapaa-aika toisi helpotusta nykyiseen tilanteeseen? Kun viikon päivittäistavaraostokset tulevat eteiseesi kahvitauollasi ja työpäivän päätteeksi nouset vain ylös tuolista, aikaa ja voimia ja ihan eri tavalla pitää yhteyttä ystäviin, kavereihin ja sukulaisiin ja ihan eri tavalla jaksaa vaikka hypätä bussiin ja lähteä kaverin kanssa leffaan kuin jos ensin olisit tullut ruokakaupan kautta töistä kotiin ja sen jälkeen pitäisi lähteä uudelleen bussilla kaupungille mennäkseen kaverinsa kanssa leffaan. 

Mutta kun monelle se työmatka ei ole mitenkään pitkä ja ei jakseta tavata= ei haluta tavata. Kyllä ihminen keksii ja on jo hyvin keksinytkin. Pelit, somen ja netflixin. Kyllä varmasti moni some ja nettiriippuvainen nuo ruuat kotiinsa varmaan tilaisikin. Mutta onko se hyväksi lopulta kenellekään?

Olen ihan vakuuttunut, että olet pk-seudulla tai vastaavassa paikassa asuva. Mutta moni muu ei ole ja heille tämä muuttuva todellisuus näyttäytyy kyllä ihan eri valossa. Kaikki mihin voisit mennä, tehdään sinulle kotiin tuotavaksi tai tehtäväksi. Elokuvat, ruuat, urheilu, kauneudenhoito, opiskelu, pelaaminen, ystävien kanssa jutteleminen, ostamien. Ei ole enää syytä mennä ulos, paitsi matkalle lähtiessään.

Olet oikeassa siinä, että asun pk-seudulla. Mutta jos mietin aikaa vaikkapa 1960-luvulla, niin nimenomaan maaseudulla oli paljon enemmän kaikenlaista yhteisin voimin järjestettyä toimintaa kuin esimerkiksi Helsingissä. Oli seurojentaloilla tansseja, oli markkinoita ja myyjäisiä yms. Vaikka suomalaiset vuonna 2019 käpertyvätkin mieluummin yksin koteihinsa kuin lähtevät tapaamaan ystäviään tai sukulaisiaan tai kutsuisivat ketään sunnuntaipäivälliselle, sen ei ole pakko olla niin enää vuonna 2050. Yhteisöllisempää ajattelutapaa voidaan alkaa tuoda esille ihan vaikka varhaiskasvatuksessa. Opetetaan pienet lapset toimimaan yhdessä. Koulussa voidaan järjestää - vaikka opetus muuttuisikin teoria-aineiden osalta virtuaaliseksi - monenlaista livejuttuakin, joihin voisi osallistua muutkin kuin opettajat ja oppilaat. Tarvitaan vain asennemuutosta.

Voidaan tietenkin, mutta sellaista ei ole nyt kuitenkaan tekosissa eikä edes suunnitelmissa, joten trendi tulee jatkumaan miten sen nyt kulkee. Minä asun ns. maaseudulla ja hiljaista tuolla ulkona on. Vaikka jotain järjestettäisiin, niin niihin tilaisuuksiin saapuu aina määrätyn ikäiset ihmiset. Eivätkä ne ole nuoria, Kaikki tilastot kertovat kuinka nuoret eivät enää tapaa edes toisiaan kuin suunnilleen netin välityksellä. Koska vaikka he menisivät ulos, niin se on yksi ja sama kun siellä ei ole ketään muuta. Olen seissyt lukemattomia tunteja lasten kanssa ihan yksin leikkipuistossa, koska kuka tietää missä muut ovat. Enää ei onneksi tarvitse. Nykyisin pelailevat kavereidensa kanssa netissä kaikki omissa kodeissaan.
Yhteisöllisyys katoaa, kun toisia tai heidä apuaan ei enää tarvita mihinkään. Paljon yhteisöllisyydestä on ollut juuri sitä toisen auttamista ja kun koneet hoitavat sen homman sitä toista ihmistä ei enää tarvita.

Juuri siksi pitääkin keksiä uusia asioita, joissa toista ihmistä tarvitaan. Aivan kuten on pitänyt keksiä uusia töitä ja ammatteja, kun teknologia on viimeisen sadan vuoden aikana korvannut vanhat menetelmät ja ammatit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungit varmaankin muuttuvat autioimmiksi, kun kivijalkakaupat käyvät yhä harvinaisemmiksi. Kaupan työntekijät jäävät työttömiksi tietysti, mutta pienyrittäjyys ylipäätään käy vaikeammaksi sillä suuryritysten on huomattavasti helpompi pyörittää laajamittaista postituspalvelua ja dronetoimintaa. Suuryritykset maksavat kuitenkin kokoonsa nähden mitättömästi veroja ja muun yhteiskunnan näivettyessä ympärillä, yhteiskunnan veropohja tulee kapenemaan ja varallisuus keskittymään yhä enemmän muutamien harvojen käsiin.

Tavallinen kansa on ensin iloinen kaiken vaivattomuudesta, koska kotoa käsin voi tilata ja hoitaa kaiken. Sosiaaliset suhteet jäävät kuitenkin yhä enemmän Tinderin kaltaisten appien kontolle, ja niissä menestyy loppujen lopuksi vähemmistö ihmisistä. Suurelle osalle väestöstä tämä tämä tulevaisuuskuva tarkoittaa syrjäytymistä sekä sosiaalisista suhteista että työelämästä, kun markkinoilla on yhä vähemmän kilpailukykyisiä yrityksiä. Tässä on minun hilpeä ennustukseni.

Jos suurelle osalle ainoat ihmissuhteet on kauppojen kassat, niin mun mielestä nämä ihmiset ovat jo nyt aika syrjäytyneitä. 

Ja sitähän suurin osa tulee olemaan, koska a) heidän älynsä ei riitä tulevaisuuden työtehtäviin ja siten heillä ei ole työkavereita b) töitä ei ylipäätään ole tarpeeksi kaikille, jotta he voisivat saada töitä ja työkavereita c) sinkkujen ja lapsettomien määrä lisääntyy e) erot lisääntyvät d) ihmiset ovat yhä yksinäisempiä, koska harrastaminenkin on työttömille liian kallista.

Sä näet asian niin, että muutos koskee vain tuota ostotapaa ja työllisyyttä, mutta ihmiset eivät aio muuten muuttaa mitään elämässään. Entäpä, jos lisääntynyt vapaa-aika tulevaisuudessa tarkoittaisikin sitä, että työkavereiden sijasta sosiaaliset suhteet olisivatkin taas naapurustossa? Alkaisi olla taas yhteisöllisyyttä, jota niin moneen otteeseen on jo kaivattu? Syntyisi pieniä kyläyhteisöjä, jotka muodostusivat vaikkapa lähiön asukkaista tai jopa isommissa lähiöissä joistain lähiö osista? Jos työkavereiden sijasta voisikin jutella naapureiden kanssa? Syntyisi alueille oleskelupaikkoja, joissa voisi tavata muita, lukea lehtiä, osallistua alueen yhteiseen toimintaan (osa toiminnasta voisi olla vaikka harrastuksia) tms? 

Miten kuvittelet, että nämä kyläyhteisöt syntyvät? Se vaatisi, jonkun paikan jonka ympärille kerääntyä ja halua tehdä sitä. Nythän tätä hommaa on hoitanut lähinnä ostoskeskukset. Yhteisöllisyys on monesti aiemmin syntynyt kirkon, leikkikentän tai baarin ympärille. Nyky-yhteiskunnassamme baareja ei sinne asuntojen keskelle haluta ja kirkkoon kuuluvat ovat kohta vähemmistö ja lapsitilanteen tiedämme.

Jo nyt harrastukset alkavat olla todella kalliita. Miten jotkut kotona olevat ilman palkkatuloja sellaisia maksavat? Kukaan ei enää halua tehdä mitään talkoojuttuja ja verottaja iskee viimeistään lopuksi. Toisilleen vieraat Ihmiset kerrostaloissa asuvat toisiaan lähemmin, kuin koskaan aiemmin historiassa, mutta ei heille mitään yhteisöjä silti ole syntynyt. Jo moikkaaminen on monelle vaikeaa. Lisää vapaata aikaa tarkoittaa ainoastaan enemmän aikaa todennäköisesti virtuaalitodellisuudessa ihmiselle.

Tilanne on tosiaan muuttunut, mutta aina vaan yksinäisempään suuntaan, mitä helpommaksi koneet elämämme ovat tehneet. Ruohonleikkurirobotti ei naapurin kanssa jää keskustelemaan, eikä postimies enää jää juttelemaan pakettia tuodessaan.

Yhteisöllisyys vaatii jotain yhteistä ja siihen ei riitä saman droonin käyttäminen.

Kuten sanoin aiemmin. Yhä vähemmän on syitä mennä ulos ja siksi yhä vähemmän tullaan menemään ulos ja sitä vähemmän noita paikkoja tarvitaan, kun ketään ei kuitenkaan ole liikenteessä.

Niin, yhteiskunnassa on koko ajan menty siihen suuntaan, että jokainen pitää huolen vain omasta navastaan ja päivä on hyvä, jos ei ole tarvinnut sanoa edes naapurille huomenta. Mutta pitääkö sen olla meidän lastenlastemmekin tulevaisuudessa näin? Miksei seurakunnan tilojen tai kauppakeskusten tilalle voisi tulla jotain muuta? Jotain, mitä vielä ei ole, koska ei ole tarvittu? Entä, jos meidän lastenlastemme mielestä - siis kun he ovat aikuisia - talkootyö onkin ihan mukavaa? Että on mukavaa järjestää asuinalueelle erilaisia tapahtumia? Ja he kasvattavat omat lapsensa siihen, että yhdessä toimiminen on mukavaa? 

Niin voisi, mutta mikään ei viittaa siihen, että kehitys menisi tuohon suuntaan. Ei mikään. Ihminen on laiska. Hän haluaa helpotusta. Ehdotathan sinäkin drooneja juuri helpottaakseen jotain. Perustelet rahalla. Miksi joku tekisi talkootyötä, kun robotit tekevät sen melkein ilmaiseksi? Kyllähän nytkin festarit vetävät hyvin. Jotain tekemistä kesällä ihmisille, mutta se ei ole ilmaista.

Tämän hetkisen nuorison pitäisi kasvattaa yhteisöllinen sukupolvi? Eihän he edes halua lapsia. Oletko käynyt leikkipuistoissa? Ennen valitettiin kun äidit olivat kännyissä kiinni. Nyt ei enää valiteta, kun niitä äitejä ei oikein enää missään näe. Ei suuntaus ole menossa avoimempaan suuntaan vaan aina vaan sulkeutuneempaan ja itsekeskeisempään. Jopa mopojengit alkavat olla katoava luonnonvara.

Mä en ole perustellut tässä ketjussa yhtään mitään rahalla. Mutta olen elänyt jo niin monta vuosikymmentä, että olen nähnyt muutoksen. Miten yhteisöllisyys on kadonnut ja ihmiset alkaneet - kuka mistäkin syystä - arvostaa enemmän sitä, että saa käpertyä yksin kopperoonsa eikä ole pakko tavata ketään, jos ei halua. Ei ihmiset ihan oikeasti niissä kauppakeskuksissa tutustu uusiin ihmisiin ja harvempi viettää vapaa-aikaansa työkavereidenkaan kanssa. Mun mielestä pitää osata katsoa asioita laatikon ulkopuoleltakin. Miettiä ennemmin mahdollisuuksia kuin tyrmätä kaikki muka mahdottomana. Entä, jos jonain päivänä äänestäjät äänestäisivätkin niitä, jotka eivät halua vapaaehtoistyötä verotettavan? Jotka eivät halua, että työtön ei voi tehdä vapaaehtoistyötä? Jotka haluavat, että asuinalueet yhdistäisivät ihmisiä eikä työpaikat ja kauppakeskukset? Myös maaseudulla.  Entä, jos ihmiset innostuisivatkin enemmän lähiruuasta ja paikkakunnille syntyisi paikkoja, joissa tulevaisuuden Marttaliitot voisivat järjestää perinneruokien maistiaisia? Talkootyöllä voisi lunastaa oman ateriansa? Tietenkään muutos ei tapahdu yhden sukupolven aikana, ei tapahtunut yksinäisyyteen suuntautuva muutoskaan. 

Tämä on täysin jossittelua. Kaikkea voi tapahtua en kiellä sitä, mutta mikään ei viittaa siihen tällähetkellä, Jonain päivänä ihmisistä tulee taas kirkossa käyviä. Jonain päivänä jokaisen kerrostalon pohjakerrokseen tulee pikkubaari. Jonain päivänä kerrostalojen pihalle tehdään yhteisiä puutarhoja jne. Nykypäivänä taloyhtiössä kielletään vieraan talon lapsia leikkimästä heidän leikkipihallaan. Ja kirkosta erotaan enemmän kuin koskaan aiemmin ja kahvilatkin haluttaisiin tehdä kahvikuppeja lennätäviksi drooneiksi.

Ihminen kun tottuu saaman kaiken käteen, ei opi tekemään itse yhtään mitään. Joten jos haluat kahvisi droonilla kotiisi, niin mikä on todennäköisyys, että lähdet ulos sitä keittämään muille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungit varmaankin muuttuvat autioimmiksi, kun kivijalkakaupat käyvät yhä harvinaisemmiksi. Kaupan työntekijät jäävät työttömiksi tietysti, mutta pienyrittäjyys ylipäätään käy vaikeammaksi sillä suuryritysten on huomattavasti helpompi pyörittää laajamittaista postituspalvelua ja dronetoimintaa. Suuryritykset maksavat kuitenkin kokoonsa nähden mitättömästi veroja ja muun yhteiskunnan näivettyessä ympärillä, yhteiskunnan veropohja tulee kapenemaan ja varallisuus keskittymään yhä enemmän muutamien harvojen käsiin.

Tavallinen kansa on ensin iloinen kaiken vaivattomuudesta, koska kotoa käsin voi tilata ja hoitaa kaiken. Sosiaaliset suhteet jäävät kuitenkin yhä enemmän Tinderin kaltaisten appien kontolle, ja niissä menestyy loppujen lopuksi vähemmistö ihmisistä. Suurelle osalle väestöstä tämä tämä tulevaisuuskuva tarkoittaa syrjäytymistä sekä sosiaalisista suhteista että työelämästä, kun markkinoilla on yhä vähemmän kilpailukykyisiä yrityksiä. Tässä on minun hilpeä ennustukseni.

Jos suurelle osalle ainoat ihmissuhteet on kauppojen kassat, niin mun mielestä nämä ihmiset ovat jo nyt aika syrjäytyneitä. 

Tuo tekstini pointti ei ollut asiakkaan ja kauppiaan kohtaaminen, vaan se että mitä suuremman osan kaupasta hoitaa Amazonin kaltaiset suuryhtiöt, sitä vähemmän yhteiskunnassa on tilaa pienemmille yrityksille. Se tarkoittaa vähemmän työpaikkoja, ja suuri osa ihmisistä uskoakseni sosialisoituu ja tapaa ihmisiä nimenomaan työelämän kautta. Jos työttömyys on suurta tai ihmiset muuten vain tekee duunia vaikka kotoa käsin päätteen kautta, se vaikuttaa myös ihmisten sosiaalisiin suhteisiin.

Kyllä, mutta miten annamme sen vaikuttaa? Kun hehkulamppu keksittiin, ihmiset eivät jääneetkään auringonlaskusta nukkumaanmenoon asti tuijottamaan yksinään tuvan seinää vaan keksivät pidentyneeseen valoon itselleen tekemistä. Mun mielestä ei ole mitään syytä olettaa, että kun työmatkoihin ja kauppareissuihin käytettävä aika muuttuukin vapaa-ajaksi, ihminen ei keksisi sille ajalle mitään käyttöä. Monet valittavat, että arki on niin hektistä ja työelämä vie kaikki mehut, ettei edes jakseta vapaa-ajalla tavata ketään. Eikö silloin voisi kuvitella, että lisääntynyt vapaa-aika toisi helpotusta nykyiseen tilanteeseen? Kun viikon päivittäistavaraostokset tulevat eteiseesi kahvitauollasi ja työpäivän päätteeksi nouset vain ylös tuolista, aikaa ja voimia ja ihan eri tavalla pitää yhteyttä ystäviin, kavereihin ja sukulaisiin ja ihan eri tavalla jaksaa vaikka hypätä bussiin ja lähteä kaverin kanssa leffaan kuin jos ensin olisit tullut ruokakaupan kautta töistä kotiin ja sen jälkeen pitäisi lähteä uudelleen bussilla kaupungille mennäkseen kaverinsa kanssa leffaan. 

Mutta kun monelle se työmatka ei ole mitenkään pitkä ja ei jakseta tavata= ei haluta tavata. Kyllä ihminen keksii ja on jo hyvin keksinytkin. Pelit, somen ja netflixin. Kyllä varmasti moni some ja nettiriippuvainen nuo ruuat kotiinsa varmaan tilaisikin. Mutta onko se hyväksi lopulta kenellekään?

Olen ihan vakuuttunut, että olet pk-seudulla tai vastaavassa paikassa asuva. Mutta moni muu ei ole ja heille tämä muuttuva todellisuus näyttäytyy kyllä ihan eri valossa. Kaikki mihin voisit mennä, tehdään sinulle kotiin tuotavaksi tai tehtäväksi. Elokuvat, ruuat, urheilu, kauneudenhoito, opiskelu, pelaaminen, ystävien kanssa jutteleminen, ostamien. Ei ole enää syytä mennä ulos, paitsi matkalle lähtiessään.

Olet oikeassa siinä, että asun pk-seudulla. Mutta jos mietin aikaa vaikkapa 1960-luvulla, niin nimenomaan maaseudulla oli paljon enemmän kaikenlaista yhteisin voimin järjestettyä toimintaa kuin esimerkiksi Helsingissä. Oli seurojentaloilla tansseja, oli markkinoita ja myyjäisiä yms. Vaikka suomalaiset vuonna 2019 käpertyvätkin mieluummin yksin koteihinsa kuin lähtevät tapaamaan ystäviään tai sukulaisiaan tai kutsuisivat ketään sunnuntaipäivälliselle, sen ei ole pakko olla niin enää vuonna 2050. Yhteisöllisempää ajattelutapaa voidaan alkaa tuoda esille ihan vaikka varhaiskasvatuksessa. Opetetaan pienet lapset toimimaan yhdessä. Koulussa voidaan järjestää - vaikka opetus muuttuisikin teoria-aineiden osalta virtuaaliseksi - monenlaista livejuttuakin, joihin voisi osallistua muutkin kuin opettajat ja oppilaat. Tarvitaan vain asennemuutosta.

Voidaan tietenkin, mutta sellaista ei ole nyt kuitenkaan tekosissa eikä edes suunnitelmissa, joten trendi tulee jatkumaan miten sen nyt kulkee. Minä asun ns. maaseudulla ja hiljaista tuolla ulkona on. Vaikka jotain järjestettäisiin, niin niihin tilaisuuksiin saapuu aina määrätyn ikäiset ihmiset. Eivätkä ne ole nuoria, Kaikki tilastot kertovat kuinka nuoret eivät enää tapaa edes toisiaan kuin suunnilleen netin välityksellä. Koska vaikka he menisivät ulos, niin se on yksi ja sama kun siellä ei ole ketään muuta. Olen seissyt lukemattomia tunteja lasten kanssa ihan yksin leikkipuistossa, koska kuka tietää missä muut ovat. Enää ei onneksi tarvitse. Nykyisin pelailevat kavereidensa kanssa netissä kaikki omissa kodeissaan.
Yhteisöllisyys katoaa, kun toisia tai heidä apuaan ei enää tarvita mihinkään. Paljon yhteisöllisyydestä on ollut juuri sitä toisen auttamista ja kun koneet hoitavat sen homman sitä toista ihmistä ei enää tarvita.

Juuri siksi pitääkin keksiä uusia asioita, joissa toista ihmistä tarvitaan. Aivan kuten on pitänyt keksiä uusia töitä ja ammatteja, kun teknologia on viimeisen sadan vuoden aikana korvannut vanhat menetelmät ja ammatit. 

Mutta kun nyt pyrimme keksimään koneita, kuten drooni, jotta sen naapurin ei tarvitsisi koskaan tuoda sitä sinun kahviasi. Eikä sen pojan viedä sitä vanhaa äitiään kauppaan. Ja lapsetkin voisi droonilla, silloin harvoin kun he kävisivät koulussa kuljettaa kotiin, ettei tarvitse edes koulumatkaa kavereiden kanssa mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungit varmaankin muuttuvat autioimmiksi, kun kivijalkakaupat käyvät yhä harvinaisemmiksi. Kaupan työntekijät jäävät työttömiksi tietysti, mutta pienyrittäjyys ylipäätään käy vaikeammaksi sillä suuryritysten on huomattavasti helpompi pyörittää laajamittaista postituspalvelua ja dronetoimintaa. Suuryritykset maksavat kuitenkin kokoonsa nähden mitättömästi veroja ja muun yhteiskunnan näivettyessä ympärillä, yhteiskunnan veropohja tulee kapenemaan ja varallisuus keskittymään yhä enemmän muutamien harvojen käsiin.

Tavallinen kansa on ensin iloinen kaiken vaivattomuudesta, koska kotoa käsin voi tilata ja hoitaa kaiken. Sosiaaliset suhteet jäävät kuitenkin yhä enemmän Tinderin kaltaisten appien kontolle, ja niissä menestyy loppujen lopuksi vähemmistö ihmisistä. Suurelle osalle väestöstä tämä tämä tulevaisuuskuva tarkoittaa syrjäytymistä sekä sosiaalisista suhteista että työelämästä, kun markkinoilla on yhä vähemmän kilpailukykyisiä yrityksiä. Tässä on minun hilpeä ennustukseni.

Jos suurelle osalle ainoat ihmissuhteet on kauppojen kassat, niin mun mielestä nämä ihmiset ovat jo nyt aika syrjäytyneitä. 

Ja sitähän suurin osa tulee olemaan, koska a) heidän älynsä ei riitä tulevaisuuden työtehtäviin ja siten heillä ei ole työkavereita b) töitä ei ylipäätään ole tarpeeksi kaikille, jotta he voisivat saada töitä ja työkavereita c) sinkkujen ja lapsettomien määrä lisääntyy e) erot lisääntyvät d) ihmiset ovat yhä yksinäisempiä, koska harrastaminenkin on työttömille liian kallista.

Sä näet asian niin, että muutos koskee vain tuota ostotapaa ja työllisyyttä, mutta ihmiset eivät aio muuten muuttaa mitään elämässään. Entäpä, jos lisääntynyt vapaa-aika tulevaisuudessa tarkoittaisikin sitä, että työkavereiden sijasta sosiaaliset suhteet olisivatkin taas naapurustossa? Alkaisi olla taas yhteisöllisyyttä, jota niin moneen otteeseen on jo kaivattu? Syntyisi pieniä kyläyhteisöjä, jotka muodostusivat vaikkapa lähiön asukkaista tai jopa isommissa lähiöissä joistain lähiö osista? Jos työkavereiden sijasta voisikin jutella naapureiden kanssa? Syntyisi alueille oleskelupaikkoja, joissa voisi tavata muita, lukea lehtiä, osallistua alueen yhteiseen toimintaan (osa toiminnasta voisi olla vaikka harrastuksia) tms? 

Miten kuvittelet, että nämä kyläyhteisöt syntyvät? Se vaatisi, jonkun paikan jonka ympärille kerääntyä ja halua tehdä sitä. Nythän tätä hommaa on hoitanut lähinnä ostoskeskukset. Yhteisöllisyys on monesti aiemmin syntynyt kirkon, leikkikentän tai baarin ympärille. Nyky-yhteiskunnassamme baareja ei sinne asuntojen keskelle haluta ja kirkkoon kuuluvat ovat kohta vähemmistö ja lapsitilanteen tiedämme.

Jo nyt harrastukset alkavat olla todella kalliita. Miten jotkut kotona olevat ilman palkkatuloja sellaisia maksavat? Kukaan ei enää halua tehdä mitään talkoojuttuja ja verottaja iskee viimeistään lopuksi. Toisilleen vieraat Ihmiset kerrostaloissa asuvat toisiaan lähemmin, kuin koskaan aiemmin historiassa, mutta ei heille mitään yhteisöjä silti ole syntynyt. Jo moikkaaminen on monelle vaikeaa. Lisää vapaata aikaa tarkoittaa ainoastaan enemmän aikaa todennäköisesti virtuaalitodellisuudessa ihmiselle.

Tilanne on tosiaan muuttunut, mutta aina vaan yksinäisempään suuntaan, mitä helpommaksi koneet elämämme ovat tehneet. Ruohonleikkurirobotti ei naapurin kanssa jää keskustelemaan, eikä postimies enää jää juttelemaan pakettia tuodessaan.

Yhteisöllisyys vaatii jotain yhteistä ja siihen ei riitä saman droonin käyttäminen.

Kuten sanoin aiemmin. Yhä vähemmän on syitä mennä ulos ja siksi yhä vähemmän tullaan menemään ulos ja sitä vähemmän noita paikkoja tarvitaan, kun ketään ei kuitenkaan ole liikenteessä.

Niin, yhteiskunnassa on koko ajan menty siihen suuntaan, että jokainen pitää huolen vain omasta navastaan ja päivä on hyvä, jos ei ole tarvinnut sanoa edes naapurille huomenta. Mutta pitääkö sen olla meidän lastenlastemmekin tulevaisuudessa näin? Miksei seurakunnan tilojen tai kauppakeskusten tilalle voisi tulla jotain muuta? Jotain, mitä vielä ei ole, koska ei ole tarvittu? Entä, jos meidän lastenlastemme mielestä - siis kun he ovat aikuisia - talkootyö onkin ihan mukavaa? Että on mukavaa järjestää asuinalueelle erilaisia tapahtumia? Ja he kasvattavat omat lapsensa siihen, että yhdessä toimiminen on mukavaa? 

Niin voisi, mutta mikään ei viittaa siihen, että kehitys menisi tuohon suuntaan. Ei mikään. Ihminen on laiska. Hän haluaa helpotusta. Ehdotathan sinäkin drooneja juuri helpottaakseen jotain. Perustelet rahalla. Miksi joku tekisi talkootyötä, kun robotit tekevät sen melkein ilmaiseksi? Kyllähän nytkin festarit vetävät hyvin. Jotain tekemistä kesällä ihmisille, mutta se ei ole ilmaista.

Tämän hetkisen nuorison pitäisi kasvattaa yhteisöllinen sukupolvi? Eihän he edes halua lapsia. Oletko käynyt leikkipuistoissa? Ennen valitettiin kun äidit olivat kännyissä kiinni. Nyt ei enää valiteta, kun niitä äitejä ei oikein enää missään näe. Ei suuntaus ole menossa avoimempaan suuntaan vaan aina vaan sulkeutuneempaan ja itsekeskeisempään. Jopa mopojengit alkavat olla katoava luonnonvara.

Mä en ole perustellut tässä ketjussa yhtään mitään rahalla. Mutta olen elänyt jo niin monta vuosikymmentä, että olen nähnyt muutoksen. Miten yhteisöllisyys on kadonnut ja ihmiset alkaneet - kuka mistäkin syystä - arvostaa enemmän sitä, että saa käpertyä yksin kopperoonsa eikä ole pakko tavata ketään, jos ei halua. Ei ihmiset ihan oikeasti niissä kauppakeskuksissa tutustu uusiin ihmisiin ja harvempi viettää vapaa-aikaansa työkavereidenkaan kanssa. Mun mielestä pitää osata katsoa asioita laatikon ulkopuoleltakin. Miettiä ennemmin mahdollisuuksia kuin tyrmätä kaikki muka mahdottomana. Entä, jos jonain päivänä äänestäjät äänestäisivätkin niitä, jotka eivät halua vapaaehtoistyötä verotettavan? Jotka eivät halua, että työtön ei voi tehdä vapaaehtoistyötä? Jotka haluavat, että asuinalueet yhdistäisivät ihmisiä eikä työpaikat ja kauppakeskukset? Myös maaseudulla.  Entä, jos ihmiset innostuisivatkin enemmän lähiruuasta ja paikkakunnille syntyisi paikkoja, joissa tulevaisuuden Marttaliitot voisivat järjestää perinneruokien maistiaisia? Talkootyöllä voisi lunastaa oman ateriansa? Tietenkään muutos ei tapahdu yhden sukupolven aikana, ei tapahtunut yksinäisyyteen suuntautuva muutoskaan. 

Tämä on täysin jossittelua. Kaikkea voi tapahtua en kiellä sitä, mutta mikään ei viittaa siihen tällähetkellä, Jonain päivänä ihmisistä tulee taas kirkossa käyviä. Jonain päivänä jokaisen kerrostalon pohjakerrokseen tulee pikkubaari. Jonain päivänä kerrostalojen pihalle tehdään yhteisiä puutarhoja jne. Nykypäivänä taloyhtiössä kielletään vieraan talon lapsia leikkimästä heidän leikkipihallaan. Ja kirkosta erotaan enemmän kuin koskaan aiemmin ja kahvilatkin haluttaisiin tehdä kahvikuppeja lennätäviksi drooneiksi.

Ihminen kun tottuu saaman kaiken käteen, ei opi tekemään itse yhtään mitään. Joten jos haluat kahvisi droonilla kotiisi, niin mikä on todennäköisyys, että lähdet ulos sitä keittämään muille?

Vaikka tämä:
http://www.elo-saatio.fi/tutkimus-suomalaiset-kaipaavat-rentoa-yhdessa-syomista

Tietenkin, jos ei edes halua juoda kahviaan kenenkään kanssa, tilanne on toinen. Mutta silloinhan on ihan omasta tahdostaan yksin kahvimukinsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungit varmaankin muuttuvat autioimmiksi, kun kivijalkakaupat käyvät yhä harvinaisemmiksi. Kaupan työntekijät jäävät työttömiksi tietysti, mutta pienyrittäjyys ylipäätään käy vaikeammaksi sillä suuryritysten on huomattavasti helpompi pyörittää laajamittaista postituspalvelua ja dronetoimintaa. Suuryritykset maksavat kuitenkin kokoonsa nähden mitättömästi veroja ja muun yhteiskunnan näivettyessä ympärillä, yhteiskunnan veropohja tulee kapenemaan ja varallisuus keskittymään yhä enemmän muutamien harvojen käsiin.

Tavallinen kansa on ensin iloinen kaiken vaivattomuudesta, koska kotoa käsin voi tilata ja hoitaa kaiken. Sosiaaliset suhteet jäävät kuitenkin yhä enemmän Tinderin kaltaisten appien kontolle, ja niissä menestyy loppujen lopuksi vähemmistö ihmisistä. Suurelle osalle väestöstä tämä tämä tulevaisuuskuva tarkoittaa syrjäytymistä sekä sosiaalisista suhteista että työelämästä, kun markkinoilla on yhä vähemmän kilpailukykyisiä yrityksiä. Tässä on minun hilpeä ennustukseni.

Jos suurelle osalle ainoat ihmissuhteet on kauppojen kassat, niin mun mielestä nämä ihmiset ovat jo nyt aika syrjäytyneitä. 

Tuo tekstini pointti ei ollut asiakkaan ja kauppiaan kohtaaminen, vaan se että mitä suuremman osan kaupasta hoitaa Amazonin kaltaiset suuryhtiöt, sitä vähemmän yhteiskunnassa on tilaa pienemmille yrityksille. Se tarkoittaa vähemmän työpaikkoja, ja suuri osa ihmisistä uskoakseni sosialisoituu ja tapaa ihmisiä nimenomaan työelämän kautta. Jos työttömyys on suurta tai ihmiset muuten vain tekee duunia vaikka kotoa käsin päätteen kautta, se vaikuttaa myös ihmisten sosiaalisiin suhteisiin.

Kyllä, mutta miten annamme sen vaikuttaa? Kun hehkulamppu keksittiin, ihmiset eivät jääneetkään auringonlaskusta nukkumaanmenoon asti tuijottamaan yksinään tuvan seinää vaan keksivät pidentyneeseen valoon itselleen tekemistä. Mun mielestä ei ole mitään syytä olettaa, että kun työmatkoihin ja kauppareissuihin käytettävä aika muuttuukin vapaa-ajaksi, ihminen ei keksisi sille ajalle mitään käyttöä. Monet valittavat, että arki on niin hektistä ja työelämä vie kaikki mehut, ettei edes jakseta vapaa-ajalla tavata ketään. Eikö silloin voisi kuvitella, että lisääntynyt vapaa-aika toisi helpotusta nykyiseen tilanteeseen? Kun viikon päivittäistavaraostokset tulevat eteiseesi kahvitauollasi ja työpäivän päätteeksi nouset vain ylös tuolista, aikaa ja voimia ja ihan eri tavalla pitää yhteyttä ystäviin, kavereihin ja sukulaisiin ja ihan eri tavalla jaksaa vaikka hypätä bussiin ja lähteä kaverin kanssa leffaan kuin jos ensin olisit tullut ruokakaupan kautta töistä kotiin ja sen jälkeen pitäisi lähteä uudelleen bussilla kaupungille mennäkseen kaverinsa kanssa leffaan. 

Mutta kun monelle se työmatka ei ole mitenkään pitkä ja ei jakseta tavata= ei haluta tavata. Kyllä ihminen keksii ja on jo hyvin keksinytkin. Pelit, somen ja netflixin. Kyllä varmasti moni some ja nettiriippuvainen nuo ruuat kotiinsa varmaan tilaisikin. Mutta onko se hyväksi lopulta kenellekään?

Olen ihan vakuuttunut, että olet pk-seudulla tai vastaavassa paikassa asuva. Mutta moni muu ei ole ja heille tämä muuttuva todellisuus näyttäytyy kyllä ihan eri valossa. Kaikki mihin voisit mennä, tehdään sinulle kotiin tuotavaksi tai tehtäväksi. Elokuvat, ruuat, urheilu, kauneudenhoito, opiskelu, pelaaminen, ystävien kanssa jutteleminen, ostamien. Ei ole enää syytä mennä ulos, paitsi matkalle lähtiessään.

Olet oikeassa siinä, että asun pk-seudulla. Mutta jos mietin aikaa vaikkapa 1960-luvulla, niin nimenomaan maaseudulla oli paljon enemmän kaikenlaista yhteisin voimin järjestettyä toimintaa kuin esimerkiksi Helsingissä. Oli seurojentaloilla tansseja, oli markkinoita ja myyjäisiä yms. Vaikka suomalaiset vuonna 2019 käpertyvätkin mieluummin yksin koteihinsa kuin lähtevät tapaamaan ystäviään tai sukulaisiaan tai kutsuisivat ketään sunnuntaipäivälliselle, sen ei ole pakko olla niin enää vuonna 2050. Yhteisöllisempää ajattelutapaa voidaan alkaa tuoda esille ihan vaikka varhaiskasvatuksessa. Opetetaan pienet lapset toimimaan yhdessä. Koulussa voidaan järjestää - vaikka opetus muuttuisikin teoria-aineiden osalta virtuaaliseksi - monenlaista livejuttuakin, joihin voisi osallistua muutkin kuin opettajat ja oppilaat. Tarvitaan vain asennemuutosta.

Voidaan tietenkin, mutta sellaista ei ole nyt kuitenkaan tekosissa eikä edes suunnitelmissa, joten trendi tulee jatkumaan miten sen nyt kulkee. Minä asun ns. maaseudulla ja hiljaista tuolla ulkona on. Vaikka jotain järjestettäisiin, niin niihin tilaisuuksiin saapuu aina määrätyn ikäiset ihmiset. Eivätkä ne ole nuoria, Kaikki tilastot kertovat kuinka nuoret eivät enää tapaa edes toisiaan kuin suunnilleen netin välityksellä. Koska vaikka he menisivät ulos, niin se on yksi ja sama kun siellä ei ole ketään muuta. Olen seissyt lukemattomia tunteja lasten kanssa ihan yksin leikkipuistossa, koska kuka tietää missä muut ovat. Enää ei onneksi tarvitse. Nykyisin pelailevat kavereidensa kanssa netissä kaikki omissa kodeissaan.
Yhteisöllisyys katoaa, kun toisia tai heidä apuaan ei enää tarvita mihinkään. Paljon yhteisöllisyydestä on ollut juuri sitä toisen auttamista ja kun koneet hoitavat sen homman sitä toista ihmistä ei enää tarvita.

Juuri siksi pitääkin keksiä uusia asioita, joissa toista ihmistä tarvitaan. Aivan kuten on pitänyt keksiä uusia töitä ja ammatteja, kun teknologia on viimeisen sadan vuoden aikana korvannut vanhat menetelmät ja ammatit. 

Mutta kun nyt pyrimme keksimään koneita, kuten drooni, jotta sen naapurin ei tarvitsisi koskaan tuoda sitä sinun kahviasi. Eikä sen pojan viedä sitä vanhaa äitiään kauppaan. Ja lapsetkin voisi droonilla, silloin harvoin kun he kävisivät koulussa kuljettaa kotiin, ettei tarvitse edes koulumatkaa kavereiden kanssa mennä.

Sä ajattelet taas pelkästään käytännön asioita. Entä henkinen puoli? Tunteet? Se, että voi nauraa jonkun kanssa? Halata tai muuten koskettaa? Muistella hauskoja juttuja? Suunnitella, ideoida? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungit varmaankin muuttuvat autioimmiksi, kun kivijalkakaupat käyvät yhä harvinaisemmiksi. Kaupan työntekijät jäävät työttömiksi tietysti, mutta pienyrittäjyys ylipäätään käy vaikeammaksi sillä suuryritysten on huomattavasti helpompi pyörittää laajamittaista postituspalvelua ja dronetoimintaa. Suuryritykset maksavat kuitenkin kokoonsa nähden mitättömästi veroja ja muun yhteiskunnan näivettyessä ympärillä, yhteiskunnan veropohja tulee kapenemaan ja varallisuus keskittymään yhä enemmän muutamien harvojen käsiin.

Tavallinen kansa on ensin iloinen kaiken vaivattomuudesta, koska kotoa käsin voi tilata ja hoitaa kaiken. Sosiaaliset suhteet jäävät kuitenkin yhä enemmän Tinderin kaltaisten appien kontolle, ja niissä menestyy loppujen lopuksi vähemmistö ihmisistä. Suurelle osalle väestöstä tämä tämä tulevaisuuskuva tarkoittaa syrjäytymistä sekä sosiaalisista suhteista että työelämästä, kun markkinoilla on yhä vähemmän kilpailukykyisiä yrityksiä. Tässä on minun hilpeä ennustukseni.

Jos suurelle osalle ainoat ihmissuhteet on kauppojen kassat, niin mun mielestä nämä ihmiset ovat jo nyt aika syrjäytyneitä. 

Ja sitähän suurin osa tulee olemaan, koska a) heidän älynsä ei riitä tulevaisuuden työtehtäviin ja siten heillä ei ole työkavereita b) töitä ei ylipäätään ole tarpeeksi kaikille, jotta he voisivat saada töitä ja työkavereita c) sinkkujen ja lapsettomien määrä lisääntyy e) erot lisääntyvät d) ihmiset ovat yhä yksinäisempiä, koska harrastaminenkin on työttömille liian kallista.

Sä näet asian niin, että muutos koskee vain tuota ostotapaa ja työllisyyttä, mutta ihmiset eivät aio muuten muuttaa mitään elämässään. Entäpä, jos lisääntynyt vapaa-aika tulevaisuudessa tarkoittaisikin sitä, että työkavereiden sijasta sosiaaliset suhteet olisivatkin taas naapurustossa? Alkaisi olla taas yhteisöllisyyttä, jota niin moneen otteeseen on jo kaivattu? Syntyisi pieniä kyläyhteisöjä, jotka muodostusivat vaikkapa lähiön asukkaista tai jopa isommissa lähiöissä joistain lähiö osista? Jos työkavereiden sijasta voisikin jutella naapureiden kanssa? Syntyisi alueille oleskelupaikkoja, joissa voisi tavata muita, lukea lehtiä, osallistua alueen yhteiseen toimintaan (osa toiminnasta voisi olla vaikka harrastuksia) tms? 

Miten kuvittelet, että nämä kyläyhteisöt syntyvät? Se vaatisi, jonkun paikan jonka ympärille kerääntyä ja halua tehdä sitä. Nythän tätä hommaa on hoitanut lähinnä ostoskeskukset. Yhteisöllisyys on monesti aiemmin syntynyt kirkon, leikkikentän tai baarin ympärille. Nyky-yhteiskunnassamme baareja ei sinne asuntojen keskelle haluta ja kirkkoon kuuluvat ovat kohta vähemmistö ja lapsitilanteen tiedämme.

Jo nyt harrastukset alkavat olla todella kalliita. Miten jotkut kotona olevat ilman palkkatuloja sellaisia maksavat? Kukaan ei enää halua tehdä mitään talkoojuttuja ja verottaja iskee viimeistään lopuksi. Toisilleen vieraat Ihmiset kerrostaloissa asuvat toisiaan lähemmin, kuin koskaan aiemmin historiassa, mutta ei heille mitään yhteisöjä silti ole syntynyt. Jo moikkaaminen on monelle vaikeaa. Lisää vapaata aikaa tarkoittaa ainoastaan enemmän aikaa todennäköisesti virtuaalitodellisuudessa ihmiselle.

Tilanne on tosiaan muuttunut, mutta aina vaan yksinäisempään suuntaan, mitä helpommaksi koneet elämämme ovat tehneet. Ruohonleikkurirobotti ei naapurin kanssa jää keskustelemaan, eikä postimies enää jää juttelemaan pakettia tuodessaan.

Yhteisöllisyys vaatii jotain yhteistä ja siihen ei riitä saman droonin käyttäminen.

Kuten sanoin aiemmin. Yhä vähemmän on syitä mennä ulos ja siksi yhä vähemmän tullaan menemään ulos ja sitä vähemmän noita paikkoja tarvitaan, kun ketään ei kuitenkaan ole liikenteessä.

Niin, yhteiskunnassa on koko ajan menty siihen suuntaan, että jokainen pitää huolen vain omasta navastaan ja päivä on hyvä, jos ei ole tarvinnut sanoa edes naapurille huomenta. Mutta pitääkö sen olla meidän lastenlastemmekin tulevaisuudessa näin? Miksei seurakunnan tilojen tai kauppakeskusten tilalle voisi tulla jotain muuta? Jotain, mitä vielä ei ole, koska ei ole tarvittu? Entä, jos meidän lastenlastemme mielestä - siis kun he ovat aikuisia - talkootyö onkin ihan mukavaa? Että on mukavaa järjestää asuinalueelle erilaisia tapahtumia? Ja he kasvattavat omat lapsensa siihen, että yhdessä toimiminen on mukavaa? 

Niin voisi, mutta mikään ei viittaa siihen, että kehitys menisi tuohon suuntaan. Ei mikään. Ihminen on laiska. Hän haluaa helpotusta. Ehdotathan sinäkin drooneja juuri helpottaakseen jotain. Perustelet rahalla. Miksi joku tekisi talkootyötä, kun robotit tekevät sen melkein ilmaiseksi? Kyllähän nytkin festarit vetävät hyvin. Jotain tekemistä kesällä ihmisille, mutta se ei ole ilmaista.

Tämän hetkisen nuorison pitäisi kasvattaa yhteisöllinen sukupolvi? Eihän he edes halua lapsia. Oletko käynyt leikkipuistoissa? Ennen valitettiin kun äidit olivat kännyissä kiinni. Nyt ei enää valiteta, kun niitä äitejä ei oikein enää missään näe. Ei suuntaus ole menossa avoimempaan suuntaan vaan aina vaan sulkeutuneempaan ja itsekeskeisempään. Jopa mopojengit alkavat olla katoava luonnonvara.

Mä en ole perustellut tässä ketjussa yhtään mitään rahalla. Mutta olen elänyt jo niin monta vuosikymmentä, että olen nähnyt muutoksen. Miten yhteisöllisyys on kadonnut ja ihmiset alkaneet - kuka mistäkin syystä - arvostaa enemmän sitä, että saa käpertyä yksin kopperoonsa eikä ole pakko tavata ketään, jos ei halua. Ei ihmiset ihan oikeasti niissä kauppakeskuksissa tutustu uusiin ihmisiin ja harvempi viettää vapaa-aikaansa työkavereidenkaan kanssa. Mun mielestä pitää osata katsoa asioita laatikon ulkopuoleltakin. Miettiä ennemmin mahdollisuuksia kuin tyrmätä kaikki muka mahdottomana. Entä, jos jonain päivänä äänestäjät äänestäisivätkin niitä, jotka eivät halua vapaaehtoistyötä verotettavan? Jotka eivät halua, että työtön ei voi tehdä vapaaehtoistyötä? Jotka haluavat, että asuinalueet yhdistäisivät ihmisiä eikä työpaikat ja kauppakeskukset? Myös maaseudulla.  Entä, jos ihmiset innostuisivatkin enemmän lähiruuasta ja paikkakunnille syntyisi paikkoja, joissa tulevaisuuden Marttaliitot voisivat järjestää perinneruokien maistiaisia? Talkootyöllä voisi lunastaa oman ateriansa? Tietenkään muutos ei tapahdu yhden sukupolven aikana, ei tapahtunut yksinäisyyteen suuntautuva muutoskaan. 

Tämä on täysin jossittelua. Kaikkea voi tapahtua en kiellä sitä, mutta mikään ei viittaa siihen tällähetkellä, Jonain päivänä ihmisistä tulee taas kirkossa käyviä. Jonain päivänä jokaisen kerrostalon pohjakerrokseen tulee pikkubaari. Jonain päivänä kerrostalojen pihalle tehdään yhteisiä puutarhoja jne. Nykypäivänä taloyhtiössä kielletään vieraan talon lapsia leikkimästä heidän leikkipihallaan. Ja kirkosta erotaan enemmän kuin koskaan aiemmin ja kahvilatkin haluttaisiin tehdä kahvikuppeja lennätäviksi drooneiksi.

Ihminen kun tottuu saaman kaiken käteen, ei opi tekemään itse yhtään mitään. Joten jos haluat kahvisi droonilla kotiisi, niin mikä on todennäköisyys, että lähdet ulos sitä keittämään muille?

Vaikka tämä:
http://www.elo-saatio.fi/tutkimus-suomalaiset-kaipaavat-rentoa-yhdessa-syomista

Tietenkin, jos ei edes halua juoda kahviaan kenenkään kanssa, tilanne on toinen. Mutta silloinhan on ihan omasta tahdostaan yksin kahvimukinsa kanssa.

Varmasti, mutta kun se ei konkretisoidu mitenkään tällä hetkellä. Haluttaisiin, mutta eipä niitä sitten kuitenkaan lopulta ole.

Haluttaisiin perhepäivällisiä, muttei lapsia. Haluttaisiin yhteisiä kahvihetkiä, mutta silti oltaisiin tilaamassa se kahvi sinne kotiin yksin juotavaksi. Istutaan 1,5h bussissa kymmenien ihmisten kanssa ja toivotaan kuinka voisi yksin matkustaa droonilla kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungit varmaankin muuttuvat autioimmiksi, kun kivijalkakaupat käyvät yhä harvinaisemmiksi. Kaupan työntekijät jäävät työttömiksi tietysti, mutta pienyrittäjyys ylipäätään käy vaikeammaksi sillä suuryritysten on huomattavasti helpompi pyörittää laajamittaista postituspalvelua ja dronetoimintaa. Suuryritykset maksavat kuitenkin kokoonsa nähden mitättömästi veroja ja muun yhteiskunnan näivettyessä ympärillä, yhteiskunnan veropohja tulee kapenemaan ja varallisuus keskittymään yhä enemmän muutamien harvojen käsiin.

Tavallinen kansa on ensin iloinen kaiken vaivattomuudesta, koska kotoa käsin voi tilata ja hoitaa kaiken. Sosiaaliset suhteet jäävät kuitenkin yhä enemmän Tinderin kaltaisten appien kontolle, ja niissä menestyy loppujen lopuksi vähemmistö ihmisistä. Suurelle osalle väestöstä tämä tämä tulevaisuuskuva tarkoittaa syrjäytymistä sekä sosiaalisista suhteista että työelämästä, kun markkinoilla on yhä vähemmän kilpailukykyisiä yrityksiä. Tässä on minun hilpeä ennustukseni.

Jos suurelle osalle ainoat ihmissuhteet on kauppojen kassat, niin mun mielestä nämä ihmiset ovat jo nyt aika syrjäytyneitä. 

Tuo tekstini pointti ei ollut asiakkaan ja kauppiaan kohtaaminen, vaan se että mitä suuremman osan kaupasta hoitaa Amazonin kaltaiset suuryhtiöt, sitä vähemmän yhteiskunnassa on tilaa pienemmille yrityksille. Se tarkoittaa vähemmän työpaikkoja, ja suuri osa ihmisistä uskoakseni sosialisoituu ja tapaa ihmisiä nimenomaan työelämän kautta. Jos työttömyys on suurta tai ihmiset muuten vain tekee duunia vaikka kotoa käsin päätteen kautta, se vaikuttaa myös ihmisten sosiaalisiin suhteisiin.

Kyllä, mutta miten annamme sen vaikuttaa? Kun hehkulamppu keksittiin, ihmiset eivät jääneetkään auringonlaskusta nukkumaanmenoon asti tuijottamaan yksinään tuvan seinää vaan keksivät pidentyneeseen valoon itselleen tekemistä. Mun mielestä ei ole mitään syytä olettaa, että kun työmatkoihin ja kauppareissuihin käytettävä aika muuttuukin vapaa-ajaksi, ihminen ei keksisi sille ajalle mitään käyttöä. Monet valittavat, että arki on niin hektistä ja työelämä vie kaikki mehut, ettei edes jakseta vapaa-ajalla tavata ketään. Eikö silloin voisi kuvitella, että lisääntynyt vapaa-aika toisi helpotusta nykyiseen tilanteeseen? Kun viikon päivittäistavaraostokset tulevat eteiseesi kahvitauollasi ja työpäivän päätteeksi nouset vain ylös tuolista, aikaa ja voimia ja ihan eri tavalla pitää yhteyttä ystäviin, kavereihin ja sukulaisiin ja ihan eri tavalla jaksaa vaikka hypätä bussiin ja lähteä kaverin kanssa leffaan kuin jos ensin olisit tullut ruokakaupan kautta töistä kotiin ja sen jälkeen pitäisi lähteä uudelleen bussilla kaupungille mennäkseen kaverinsa kanssa leffaan. 

Mutta kun monelle se työmatka ei ole mitenkään pitkä ja ei jakseta tavata= ei haluta tavata. Kyllä ihminen keksii ja on jo hyvin keksinytkin. Pelit, somen ja netflixin. Kyllä varmasti moni some ja nettiriippuvainen nuo ruuat kotiinsa varmaan tilaisikin. Mutta onko se hyväksi lopulta kenellekään?

Olen ihan vakuuttunut, että olet pk-seudulla tai vastaavassa paikassa asuva. Mutta moni muu ei ole ja heille tämä muuttuva todellisuus näyttäytyy kyllä ihan eri valossa. Kaikki mihin voisit mennä, tehdään sinulle kotiin tuotavaksi tai tehtäväksi. Elokuvat, ruuat, urheilu, kauneudenhoito, opiskelu, pelaaminen, ystävien kanssa jutteleminen, ostamien. Ei ole enää syytä mennä ulos, paitsi matkalle lähtiessään.

Olet oikeassa siinä, että asun pk-seudulla. Mutta jos mietin aikaa vaikkapa 1960-luvulla, niin nimenomaan maaseudulla oli paljon enemmän kaikenlaista yhteisin voimin järjestettyä toimintaa kuin esimerkiksi Helsingissä. Oli seurojentaloilla tansseja, oli markkinoita ja myyjäisiä yms. Vaikka suomalaiset vuonna 2019 käpertyvätkin mieluummin yksin koteihinsa kuin lähtevät tapaamaan ystäviään tai sukulaisiaan tai kutsuisivat ketään sunnuntaipäivälliselle, sen ei ole pakko olla niin enää vuonna 2050. Yhteisöllisempää ajattelutapaa voidaan alkaa tuoda esille ihan vaikka varhaiskasvatuksessa. Opetetaan pienet lapset toimimaan yhdessä. Koulussa voidaan järjestää - vaikka opetus muuttuisikin teoria-aineiden osalta virtuaaliseksi - monenlaista livejuttuakin, joihin voisi osallistua muutkin kuin opettajat ja oppilaat. Tarvitaan vain asennemuutosta.

Voidaan tietenkin, mutta sellaista ei ole nyt kuitenkaan tekosissa eikä edes suunnitelmissa, joten trendi tulee jatkumaan miten sen nyt kulkee. Minä asun ns. maaseudulla ja hiljaista tuolla ulkona on. Vaikka jotain järjestettäisiin, niin niihin tilaisuuksiin saapuu aina määrätyn ikäiset ihmiset. Eivätkä ne ole nuoria, Kaikki tilastot kertovat kuinka nuoret eivät enää tapaa edes toisiaan kuin suunnilleen netin välityksellä. Koska vaikka he menisivät ulos, niin se on yksi ja sama kun siellä ei ole ketään muuta. Olen seissyt lukemattomia tunteja lasten kanssa ihan yksin leikkipuistossa, koska kuka tietää missä muut ovat. Enää ei onneksi tarvitse. Nykyisin pelailevat kavereidensa kanssa netissä kaikki omissa kodeissaan.
Yhteisöllisyys katoaa, kun toisia tai heidä apuaan ei enää tarvita mihinkään. Paljon yhteisöllisyydestä on ollut juuri sitä toisen auttamista ja kun koneet hoitavat sen homman sitä toista ihmistä ei enää tarvita.

Juuri siksi pitääkin keksiä uusia asioita, joissa toista ihmistä tarvitaan. Aivan kuten on pitänyt keksiä uusia töitä ja ammatteja, kun teknologia on viimeisen sadan vuoden aikana korvannut vanhat menetelmät ja ammatit. 

Mutta kun nyt pyrimme keksimään koneita, kuten drooni, jotta sen naapurin ei tarvitsisi koskaan tuoda sitä sinun kahviasi. Eikä sen pojan viedä sitä vanhaa äitiään kauppaan. Ja lapsetkin voisi droonilla, silloin harvoin kun he kävisivät koulussa kuljettaa kotiin, ettei tarvitse edes koulumatkaa kavereiden kanssa mennä.

Sä ajattelet taas pelkästään käytännön asioita. Entä henkinen puoli? Tunteet? Se, että voi nauraa jonkun kanssa? Halata tai muuten koskettaa? Muistella hauskoja juttuja? Suunnitella, ideoida? 

En, vaan juuri siksi vastustankin tätä kaiken koneistamista. Minusta teimme suuren virheen jos siinä, että kouluista tehtiin suuria ja kaukana lasten kodeista, että monet pankit ja postit lopetettiin. Että, kirkkoa mustamaalattiin niin paljon, että ihmiset alkoivat eroamaan siitä. Että talkootyötä verotetaan ja harrastukset annettiin ammattivalmentajien tehtäviksi.

Minä toivoisin ihmisille yhteisöllisyyttä ja syytä mennä ulos ja puhua muille, mutta kehityksemme vie sitä vain kauemmas siitä.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa niin sanotusti sataa mannaa taivaalta, kun ampuu alas pakettikuljetukset ja vie muiden kamat parempaan talteen.

Vielä enemmän sataa mannaa kun ryöstää arvokuljetuksen, mutta aika harva taitaa sitäkään harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungit varmaankin muuttuvat autioimmiksi, kun kivijalkakaupat käyvät yhä harvinaisemmiksi. Kaupan työntekijät jäävät työttömiksi tietysti, mutta pienyrittäjyys ylipäätään käy vaikeammaksi sillä suuryritysten on huomattavasti helpompi pyörittää laajamittaista postituspalvelua ja dronetoimintaa. Suuryritykset maksavat kuitenkin kokoonsa nähden mitättömästi veroja ja muun yhteiskunnan näivettyessä ympärillä, yhteiskunnan veropohja tulee kapenemaan ja varallisuus keskittymään yhä enemmän muutamien harvojen käsiin.

Tavallinen kansa on ensin iloinen kaiken vaivattomuudesta, koska kotoa käsin voi tilata ja hoitaa kaiken. Sosiaaliset suhteet jäävät kuitenkin yhä enemmän Tinderin kaltaisten appien kontolle, ja niissä menestyy loppujen lopuksi vähemmistö ihmisistä. Suurelle osalle väestöstä tämä tämä tulevaisuuskuva tarkoittaa syrjäytymistä sekä sosiaalisista suhteista että työelämästä, kun markkinoilla on yhä vähemmän kilpailukykyisiä yrityksiä. Tässä on minun hilpeä ennustukseni.

Jos suurelle osalle ainoat ihmissuhteet on kauppojen kassat, niin mun mielestä nämä ihmiset ovat jo nyt aika syrjäytyneitä. 

Ja sitähän suurin osa tulee olemaan, koska a) heidän älynsä ei riitä tulevaisuuden työtehtäviin ja siten heillä ei ole työkavereita b) töitä ei ylipäätään ole tarpeeksi kaikille, jotta he voisivat saada töitä ja työkavereita c) sinkkujen ja lapsettomien määrä lisääntyy e) erot lisääntyvät d) ihmiset ovat yhä yksinäisempiä, koska harrastaminenkin on työttömille liian kallista.

Sä näet asian niin, että muutos koskee vain tuota ostotapaa ja työllisyyttä, mutta ihmiset eivät aio muuten muuttaa mitään elämässään. Entäpä, jos lisääntynyt vapaa-aika tulevaisuudessa tarkoittaisikin sitä, että työkavereiden sijasta sosiaaliset suhteet olisivatkin taas naapurustossa? Alkaisi olla taas yhteisöllisyyttä, jota niin moneen otteeseen on jo kaivattu? Syntyisi pieniä kyläyhteisöjä, jotka muodostusivat vaikkapa lähiön asukkaista tai jopa isommissa lähiöissä joistain lähiö osista? Jos työkavereiden sijasta voisikin jutella naapureiden kanssa? Syntyisi alueille oleskelupaikkoja, joissa voisi tavata muita, lukea lehtiä, osallistua alueen yhteiseen toimintaan (osa toiminnasta voisi olla vaikka harrastuksia) tms? 

Miten kuvittelet, että nämä kyläyhteisöt syntyvät? Se vaatisi, jonkun paikan jonka ympärille kerääntyä ja halua tehdä sitä. Nythän tätä hommaa on hoitanut lähinnä ostoskeskukset. Yhteisöllisyys on monesti aiemmin syntynyt kirkon, leikkikentän tai baarin ympärille. Nyky-yhteiskunnassamme baareja ei sinne asuntojen keskelle haluta ja kirkkoon kuuluvat ovat kohta vähemmistö ja lapsitilanteen tiedämme.

Jo nyt harrastukset alkavat olla todella kalliita. Miten jotkut kotona olevat ilman palkkatuloja sellaisia maksavat? Kukaan ei enää halua tehdä mitään talkoojuttuja ja verottaja iskee viimeistään lopuksi. Toisilleen vieraat Ihmiset kerrostaloissa asuvat toisiaan lähemmin, kuin koskaan aiemmin historiassa, mutta ei heille mitään yhteisöjä silti ole syntynyt. Jo moikkaaminen on monelle vaikeaa. Lisää vapaata aikaa tarkoittaa ainoastaan enemmän aikaa todennäköisesti virtuaalitodellisuudessa ihmiselle.

Tilanne on tosiaan muuttunut, mutta aina vaan yksinäisempään suuntaan, mitä helpommaksi koneet elämämme ovat tehneet. Ruohonleikkurirobotti ei naapurin kanssa jää keskustelemaan, eikä postimies enää jää juttelemaan pakettia tuodessaan.

Yhteisöllisyys vaatii jotain yhteistä ja siihen ei riitä saman droonin käyttäminen.

Kuten sanoin aiemmin. Yhä vähemmän on syitä mennä ulos ja siksi yhä vähemmän tullaan menemään ulos ja sitä vähemmän noita paikkoja tarvitaan, kun ketään ei kuitenkaan ole liikenteessä.

Niin, yhteiskunnassa on koko ajan menty siihen suuntaan, että jokainen pitää huolen vain omasta navastaan ja päivä on hyvä, jos ei ole tarvinnut sanoa edes naapurille huomenta. Mutta pitääkö sen olla meidän lastenlastemmekin tulevaisuudessa näin? Miksei seurakunnan tilojen tai kauppakeskusten tilalle voisi tulla jotain muuta? Jotain, mitä vielä ei ole, koska ei ole tarvittu? Entä, jos meidän lastenlastemme mielestä - siis kun he ovat aikuisia - talkootyö onkin ihan mukavaa? Että on mukavaa järjestää asuinalueelle erilaisia tapahtumia? Ja he kasvattavat omat lapsensa siihen, että yhdessä toimiminen on mukavaa? 

Niin voisi, mutta mikään ei viittaa siihen, että kehitys menisi tuohon suuntaan. Ei mikään. Ihminen on laiska. Hän haluaa helpotusta. Ehdotathan sinäkin drooneja juuri helpottaakseen jotain. Perustelet rahalla. Miksi joku tekisi talkootyötä, kun robotit tekevät sen melkein ilmaiseksi? Kyllähän nytkin festarit vetävät hyvin. Jotain tekemistä kesällä ihmisille, mutta se ei ole ilmaista.

Tämän hetkisen nuorison pitäisi kasvattaa yhteisöllinen sukupolvi? Eihän he edes halua lapsia. Oletko käynyt leikkipuistoissa? Ennen valitettiin kun äidit olivat kännyissä kiinni. Nyt ei enää valiteta, kun niitä äitejä ei oikein enää missään näe. Ei suuntaus ole menossa avoimempaan suuntaan vaan aina vaan sulkeutuneempaan ja itsekeskeisempään. Jopa mopojengit alkavat olla katoava luonnonvara.

Mä en ole perustellut tässä ketjussa yhtään mitään rahalla. Mutta olen elänyt jo niin monta vuosikymmentä, että olen nähnyt muutoksen. Miten yhteisöllisyys on kadonnut ja ihmiset alkaneet - kuka mistäkin syystä - arvostaa enemmän sitä, että saa käpertyä yksin kopperoonsa eikä ole pakko tavata ketään, jos ei halua. Ei ihmiset ihan oikeasti niissä kauppakeskuksissa tutustu uusiin ihmisiin ja harvempi viettää vapaa-aikaansa työkavereidenkaan kanssa. Mun mielestä pitää osata katsoa asioita laatikon ulkopuoleltakin. Miettiä ennemmin mahdollisuuksia kuin tyrmätä kaikki muka mahdottomana. Entä, jos jonain päivänä äänestäjät äänestäisivätkin niitä, jotka eivät halua vapaaehtoistyötä verotettavan? Jotka eivät halua, että työtön ei voi tehdä vapaaehtoistyötä? Jotka haluavat, että asuinalueet yhdistäisivät ihmisiä eikä työpaikat ja kauppakeskukset? Myös maaseudulla.  Entä, jos ihmiset innostuisivatkin enemmän lähiruuasta ja paikkakunnille syntyisi paikkoja, joissa tulevaisuuden Marttaliitot voisivat järjestää perinneruokien maistiaisia? Talkootyöllä voisi lunastaa oman ateriansa? Tietenkään muutos ei tapahdu yhden sukupolven aikana, ei tapahtunut yksinäisyyteen suuntautuva muutoskaan. 

Tämä on täysin jossittelua. Kaikkea voi tapahtua en kiellä sitä, mutta mikään ei viittaa siihen tällähetkellä, Jonain päivänä ihmisistä tulee taas kirkossa käyviä. Jonain päivänä jokaisen kerrostalon pohjakerrokseen tulee pikkubaari. Jonain päivänä kerrostalojen pihalle tehdään yhteisiä puutarhoja jne. Nykypäivänä taloyhtiössä kielletään vieraan talon lapsia leikkimästä heidän leikkipihallaan. Ja kirkosta erotaan enemmän kuin koskaan aiemmin ja kahvilatkin haluttaisiin tehdä kahvikuppeja lennätäviksi drooneiksi.

Ihminen kun tottuu saaman kaiken käteen, ei opi tekemään itse yhtään mitään. Joten jos haluat kahvisi droonilla kotiisi, niin mikä on todennäköisyys, että lähdet ulos sitä keittämään muille?

Vaikka tämä:
http://www.elo-saatio.fi/tutkimus-suomalaiset-kaipaavat-rentoa-yhdessa-syomista

Tietenkin, jos ei edes halua juoda kahviaan kenenkään kanssa, tilanne on toinen. Mutta silloinhan on ihan omasta tahdostaan yksin kahvimukinsa kanssa.

Varmasti, mutta kun se ei konkretisoidu mitenkään tällä hetkellä. Haluttaisiin, mutta eipä niitä sitten kuitenkaan lopulta ole.

Haluttaisiin perhepäivällisiä, muttei lapsia. Haluttaisiin yhteisiä kahvihetkiä, mutta silti oltaisiin tilaamassa se kahvi sinne kotiin yksin juotavaksi. Istutaan 1,5h bussissa kymmenien ihmisten kanssa ja toivotaan kuinka voisi yksin matkustaa droonilla kotiin.

Tuon tutkimuksenkin mukaan suurin ongelma on kiire ja ajanpuute. Jos ei enää (etätyö) menisi työmatkoihin aikaa eikä (drone) ruokakaupassa käyntiin, sen ajan voisi käyttää johonkin muuhun. Vaikka siihen, että järjestäisi jotain ystävien kanssa yhdessä. Jospa lisääntynyt vapaa-aika aiheuttaisikin konkretisoitumisen? Tietenkään tämä ei koske niitä, jotka eivät edes halua järjestää yhtään mitään eivätkä halua osallistua yhtään mihinkään. On kuitenkin ihmisiä, jotka haluaisivat, mutta ei ole aikaa. 

Realisti kirjoitti:

Sori vaan, mutta ei tule koskaan onnistumaan kuin suht pienellä rajatulla alueella, kuten rakennustyömaa-alueella betonisäkkien ynnä muiden tavaroiden siirtämiseen pisteestä A pisteeseen B. 

Älä vaan kerro tätä Amazonille. Siellä kun ne hölmöt jo toimittavat paketteja miehittämättömillä droneilla useissa kaupungeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungit varmaankin muuttuvat autioimmiksi, kun kivijalkakaupat käyvät yhä harvinaisemmiksi. Kaupan työntekijät jäävät työttömiksi tietysti, mutta pienyrittäjyys ylipäätään käy vaikeammaksi sillä suuryritysten on huomattavasti helpompi pyörittää laajamittaista postituspalvelua ja dronetoimintaa. Suuryritykset maksavat kuitenkin kokoonsa nähden mitättömästi veroja ja muun yhteiskunnan näivettyessä ympärillä, yhteiskunnan veropohja tulee kapenemaan ja varallisuus keskittymään yhä enemmän muutamien harvojen käsiin.

Tavallinen kansa on ensin iloinen kaiken vaivattomuudesta, koska kotoa käsin voi tilata ja hoitaa kaiken. Sosiaaliset suhteet jäävät kuitenkin yhä enemmän Tinderin kaltaisten appien kontolle, ja niissä menestyy loppujen lopuksi vähemmistö ihmisistä. Suurelle osalle väestöstä tämä tämä tulevaisuuskuva tarkoittaa syrjäytymistä sekä sosiaalisista suhteista että työelämästä, kun markkinoilla on yhä vähemmän kilpailukykyisiä yrityksiä. Tässä on minun hilpeä ennustukseni.

Jos suurelle osalle ainoat ihmissuhteet on kauppojen kassat, niin mun mielestä nämä ihmiset ovat jo nyt aika syrjäytyneitä. 

Tuo tekstini pointti ei ollut asiakkaan ja kauppiaan kohtaaminen, vaan se että mitä suuremman osan kaupasta hoitaa Amazonin kaltaiset suuryhtiöt, sitä vähemmän yhteiskunnassa on tilaa pienemmille yrityksille. Se tarkoittaa vähemmän työpaikkoja, ja suuri osa ihmisistä uskoakseni sosialisoituu ja tapaa ihmisiä nimenomaan työelämän kautta. Jos työttömyys on suurta tai ihmiset muuten vain tekee duunia vaikka kotoa käsin päätteen kautta, se vaikuttaa myös ihmisten sosiaalisiin suhteisiin.

Kyllä, mutta miten annamme sen vaikuttaa? Kun hehkulamppu keksittiin, ihmiset eivät jääneetkään auringonlaskusta nukkumaanmenoon asti tuijottamaan yksinään tuvan seinää vaan keksivät pidentyneeseen valoon itselleen tekemistä. Mun mielestä ei ole mitään syytä olettaa, että kun työmatkoihin ja kauppareissuihin käytettävä aika muuttuukin vapaa-ajaksi, ihminen ei keksisi sille ajalle mitään käyttöä. Monet valittavat, että arki on niin hektistä ja työelämä vie kaikki mehut, ettei edes jakseta vapaa-ajalla tavata ketään. Eikö silloin voisi kuvitella, että lisääntynyt vapaa-aika toisi helpotusta nykyiseen tilanteeseen? Kun viikon päivittäistavaraostokset tulevat eteiseesi kahvitauollasi ja työpäivän päätteeksi nouset vain ylös tuolista, aikaa ja voimia ja ihan eri tavalla pitää yhteyttä ystäviin, kavereihin ja sukulaisiin ja ihan eri tavalla jaksaa vaikka hypätä bussiin ja lähteä kaverin kanssa leffaan kuin jos ensin olisit tullut ruokakaupan kautta töistä kotiin ja sen jälkeen pitäisi lähteä uudelleen bussilla kaupungille mennäkseen kaverinsa kanssa leffaan. 

Mutta kun monelle se työmatka ei ole mitenkään pitkä ja ei jakseta tavata= ei haluta tavata. Kyllä ihminen keksii ja on jo hyvin keksinytkin. Pelit, somen ja netflixin. Kyllä varmasti moni some ja nettiriippuvainen nuo ruuat kotiinsa varmaan tilaisikin. Mutta onko se hyväksi lopulta kenellekään?

Olen ihan vakuuttunut, että olet pk-seudulla tai vastaavassa paikassa asuva. Mutta moni muu ei ole ja heille tämä muuttuva todellisuus näyttäytyy kyllä ihan eri valossa. Kaikki mihin voisit mennä, tehdään sinulle kotiin tuotavaksi tai tehtäväksi. Elokuvat, ruuat, urheilu, kauneudenhoito, opiskelu, pelaaminen, ystävien kanssa jutteleminen, ostamien. Ei ole enää syytä mennä ulos, paitsi matkalle lähtiessään.

Olet oikeassa siinä, että asun pk-seudulla. Mutta jos mietin aikaa vaikkapa 1960-luvulla, niin nimenomaan maaseudulla oli paljon enemmän kaikenlaista yhteisin voimin järjestettyä toimintaa kuin esimerkiksi Helsingissä. Oli seurojentaloilla tansseja, oli markkinoita ja myyjäisiä yms. Vaikka suomalaiset vuonna 2019 käpertyvätkin mieluummin yksin koteihinsa kuin lähtevät tapaamaan ystäviään tai sukulaisiaan tai kutsuisivat ketään sunnuntaipäivälliselle, sen ei ole pakko olla niin enää vuonna 2050. Yhteisöllisempää ajattelutapaa voidaan alkaa tuoda esille ihan vaikka varhaiskasvatuksessa. Opetetaan pienet lapset toimimaan yhdessä. Koulussa voidaan järjestää - vaikka opetus muuttuisikin teoria-aineiden osalta virtuaaliseksi - monenlaista livejuttuakin, joihin voisi osallistua muutkin kuin opettajat ja oppilaat. Tarvitaan vain asennemuutosta.

Voidaan tietenkin, mutta sellaista ei ole nyt kuitenkaan tekosissa eikä edes suunnitelmissa, joten trendi tulee jatkumaan miten sen nyt kulkee. Minä asun ns. maaseudulla ja hiljaista tuolla ulkona on. Vaikka jotain järjestettäisiin, niin niihin tilaisuuksiin saapuu aina määrätyn ikäiset ihmiset. Eivätkä ne ole nuoria, Kaikki tilastot kertovat kuinka nuoret eivät enää tapaa edes toisiaan kuin suunnilleen netin välityksellä. Koska vaikka he menisivät ulos, niin se on yksi ja sama kun siellä ei ole ketään muuta. Olen seissyt lukemattomia tunteja lasten kanssa ihan yksin leikkipuistossa, koska kuka tietää missä muut ovat. Enää ei onneksi tarvitse. Nykyisin pelailevat kavereidensa kanssa netissä kaikki omissa kodeissaan.
Yhteisöllisyys katoaa, kun toisia tai heidä apuaan ei enää tarvita mihinkään. Paljon yhteisöllisyydestä on ollut juuri sitä toisen auttamista ja kun koneet hoitavat sen homman sitä toista ihmistä ei enää tarvita.

Juuri siksi pitääkin keksiä uusia asioita, joissa toista ihmistä tarvitaan. Aivan kuten on pitänyt keksiä uusia töitä ja ammatteja, kun teknologia on viimeisen sadan vuoden aikana korvannut vanhat menetelmät ja ammatit. 

Mutta kun nyt pyrimme keksimään koneita, kuten drooni, jotta sen naapurin ei tarvitsisi koskaan tuoda sitä sinun kahviasi. Eikä sen pojan viedä sitä vanhaa äitiään kauppaan. Ja lapsetkin voisi droonilla, silloin harvoin kun he kävisivät koulussa kuljettaa kotiin, ettei tarvitse edes koulumatkaa kavereiden kanssa mennä.

Sä ajattelet taas pelkästään käytännön asioita. Entä henkinen puoli? Tunteet? Se, että voi nauraa jonkun kanssa? Halata tai muuten koskettaa? Muistella hauskoja juttuja? Suunnitella, ideoida? 

En, vaan juuri siksi vastustankin tätä kaiken koneistamista. Minusta teimme suuren virheen jos siinä, että kouluista tehtiin suuria ja kaukana lasten kodeista, että monet pankit ja postit lopetettiin. Että, kirkkoa mustamaalattiin niin paljon, että ihmiset alkoivat eroamaan siitä. Että talkootyötä verotetaan ja harrastukset annettiin ammattivalmentajien tehtäviksi.

Minä toivoisin ihmisille yhteisöllisyyttä ja syytä mennä ulos ja puhua muille, mutta kehityksemme vie sitä vain kauemmas siitä.

Sitä samaa yhteisöllisyyttä minäkin toivoisin. En vain osaa ajatella niin, että mitä vähemmän ihmisillä kuluu aikaa  arkirutiineihin, sitä vähemmän he haluaisivat tehdä mitään muutakaan tai tavata muita ihmisiä. Yhteiskunta muodostuu meistä ihmisist. Yksilöistä. Mitään yhteisöllisyyttä ei tietenkään synny, jos kukaan ei halua tehdä mitään vaan kaikki odottavat, että se kuuluisa  Joku Muu tekee. Mä pystyn oikein hyvin kuvittelemaan, että joskus tulevaisuudessa yhteiskunnan instituutiot (kirkko, koulut jne) eivät enää määrittele, missä yksilö voi tavata muita ihmisiä  ja milloin vaan vastuu siirtyy yksilöille itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan hukkuu paljon tavaraa. Vankiloissa on jo tekniikkaa, jolla dronen signaalia voi häiritä. Kyllä se yleistyy muuallakin, joten varkaat voi "ampua" alas näitä postidroneja ja viedä lähetykset.

Dronehan voi tarvittaessa lentää kohteeseensa täysin ilman mitään signaaleita. Lisäksi ne voivat myös kommunoida laserien välityksellä, joita ei häiritse yksikään vankilakundi.

Posteljooninkin voi ampua alas ja viedä lähetykset. Oliko sulla jokin pointtikin siis?

GPS:llä ne taitaa nykyisin suunnistaa ja sitähän voi häiritä.

Kyllä ne saadaan suunnistamaan muutenkin kuin GPS:llä, kuten kartoilla.

Kuluttajavehkeissä tuskin on mitään karttoja, koska ei niitä ole tarvittu. Mutta jos niitä tarvitaan, niin ei se ole kummoinenkaan temppu. Onhan ohjuksissakin usein kartat, joilla suunnistavat, koska sotatilanteessa ei GPS aina toimi ilman häirintää.

Inertiasuunnistuslaitteet yhtään monimutkaisemmissa ohjuksissa on. Risteilyohjuksissa myös maaston seuranta.

Lisää nämä droneen niin onnittelut sen hinta juuri satakertaistui.

Ei tuollainen drone tarvi kuin kameran. Kaupungit ovat jo pääosin niin hyvin 3D-mallinnettuja että lentoreittien opettaminen kuvadatan pohjalta ei ole konsti eikä mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungit varmaankin muuttuvat autioimmiksi, kun kivijalkakaupat käyvät yhä harvinaisemmiksi. Kaupan työntekijät jäävät työttömiksi tietysti, mutta pienyrittäjyys ylipäätään käy vaikeammaksi sillä suuryritysten on huomattavasti helpompi pyörittää laajamittaista postituspalvelua ja dronetoimintaa. Suuryritykset maksavat kuitenkin kokoonsa nähden mitättömästi veroja ja muun yhteiskunnan näivettyessä ympärillä, yhteiskunnan veropohja tulee kapenemaan ja varallisuus keskittymään yhä enemmän muutamien harvojen käsiin.

Tavallinen kansa on ensin iloinen kaiken vaivattomuudesta, koska kotoa käsin voi tilata ja hoitaa kaiken. Sosiaaliset suhteet jäävät kuitenkin yhä enemmän Tinderin kaltaisten appien kontolle, ja niissä menestyy loppujen lopuksi vähemmistö ihmisistä. Suurelle osalle väestöstä tämä tämä tulevaisuuskuva tarkoittaa syrjäytymistä sekä sosiaalisista suhteista että työelämästä, kun markkinoilla on yhä vähemmän kilpailukykyisiä yrityksiä. Tässä on minun hilpeä ennustukseni.

Jos suurelle osalle ainoat ihmissuhteet on kauppojen kassat, niin mun mielestä nämä ihmiset ovat jo nyt aika syrjäytyneitä. 

Tuo tekstini pointti ei ollut asiakkaan ja kauppiaan kohtaaminen, vaan se että mitä suuremman osan kaupasta hoitaa Amazonin kaltaiset suuryhtiöt, sitä vähemmän yhteiskunnassa on tilaa pienemmille yrityksille. Se tarkoittaa vähemmän työpaikkoja, ja suuri osa ihmisistä uskoakseni sosialisoituu ja tapaa ihmisiä nimenomaan työelämän kautta. Jos työttömyys on suurta tai ihmiset muuten vain tekee duunia vaikka kotoa käsin päätteen kautta, se vaikuttaa myös ihmisten sosiaalisiin suhteisiin.

En tiedä oletko Amazonista koskaan mitään ostanut, mutta suurin osa niistä tuotteista on pienien pikkufirmojen myymiä ja toimittamia. Amazon on itse lähinnä kaupankäyntialusta tätä nykyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungit varmaankin muuttuvat autioimmiksi, kun kivijalkakaupat käyvät yhä harvinaisemmiksi. Kaupan työntekijät jäävät työttömiksi tietysti, mutta pienyrittäjyys ylipäätään käy vaikeammaksi sillä suuryritysten on huomattavasti helpompi pyörittää laajamittaista postituspalvelua ja dronetoimintaa. Suuryritykset maksavat kuitenkin kokoonsa nähden mitättömästi veroja ja muun yhteiskunnan näivettyessä ympärillä, yhteiskunnan veropohja tulee kapenemaan ja varallisuus keskittymään yhä enemmän muutamien harvojen käsiin.

Tavallinen kansa on ensin iloinen kaiken vaivattomuudesta, koska kotoa käsin voi tilata ja hoitaa kaiken. Sosiaaliset suhteet jäävät kuitenkin yhä enemmän Tinderin kaltaisten appien kontolle, ja niissä menestyy loppujen lopuksi vähemmistö ihmisistä. Suurelle osalle väestöstä tämä tämä tulevaisuuskuva tarkoittaa syrjäytymistä sekä sosiaalisista suhteista että työelämästä, kun markkinoilla on yhä vähemmän kilpailukykyisiä yrityksiä. Tässä on minun hilpeä ennustukseni.

Jos suurelle osalle ainoat ihmissuhteet on kauppojen kassat, niin mun mielestä nämä ihmiset ovat jo nyt aika syrjäytyneitä. 

Tuo tekstini pointti ei ollut asiakkaan ja kauppiaan kohtaaminen, vaan se että mitä suuremman osan kaupasta hoitaa Amazonin kaltaiset suuryhtiöt, sitä vähemmän yhteiskunnassa on tilaa pienemmille yrityksille. Se tarkoittaa vähemmän työpaikkoja, ja suuri osa ihmisistä uskoakseni sosialisoituu ja tapaa ihmisiä nimenomaan työelämän kautta. Jos työttömyys on suurta tai ihmiset muuten vain tekee duunia vaikka kotoa käsin päätteen kautta, se vaikuttaa myös ihmisten sosiaalisiin suhteisiin.

Kyllä, mutta miten annamme sen vaikuttaa? Kun hehkulamppu keksittiin, ihmiset eivät jääneetkään auringonlaskusta nukkumaanmenoon asti tuijottamaan yksinään tuvan seinää vaan keksivät pidentyneeseen valoon itselleen tekemistä. Mun mielestä ei ole mitään syytä olettaa, että kun työmatkoihin ja kauppareissuihin käytettävä aika muuttuukin vapaa-ajaksi, ihminen ei keksisi sille ajalle mitään käyttöä. Monet valittavat, että arki on niin hektistä ja työelämä vie kaikki mehut, ettei edes jakseta vapaa-ajalla tavata ketään. Eikö silloin voisi kuvitella, että lisääntynyt vapaa-aika toisi helpotusta nykyiseen tilanteeseen? Kun viikon päivittäistavaraostokset tulevat eteiseesi kahvitauollasi ja työpäivän päätteeksi nouset vain ylös tuolista, aikaa ja voimia ja ihan eri tavalla pitää yhteyttä ystäviin, kavereihin ja sukulaisiin ja ihan eri tavalla jaksaa vaikka hypätä bussiin ja lähteä kaverin kanssa leffaan kuin jos ensin olisit tullut ruokakaupan kautta töistä kotiin ja sen jälkeen pitäisi lähteä uudelleen bussilla kaupungille mennäkseen kaverinsa kanssa leffaan. 

Mutta kun monelle se työmatka ei ole mitenkään pitkä ja ei jakseta tavata= ei haluta tavata. Kyllä ihminen keksii ja on jo hyvin keksinytkin. Pelit, somen ja netflixin. Kyllä varmasti moni some ja nettiriippuvainen nuo ruuat kotiinsa varmaan tilaisikin. Mutta onko se hyväksi lopulta kenellekään?

Olen ihan vakuuttunut, että olet pk-seudulla tai vastaavassa paikassa asuva. Mutta moni muu ei ole ja heille tämä muuttuva todellisuus näyttäytyy kyllä ihan eri valossa. Kaikki mihin voisit mennä, tehdään sinulle kotiin tuotavaksi tai tehtäväksi. Elokuvat, ruuat, urheilu, kauneudenhoito, opiskelu, pelaaminen, ystävien kanssa jutteleminen, ostamien. Ei ole enää syytä mennä ulos, paitsi matkalle lähtiessään.

Olet oikeassa siinä, että asun pk-seudulla. Mutta jos mietin aikaa vaikkapa 1960-luvulla, niin nimenomaan maaseudulla oli paljon enemmän kaikenlaista yhteisin voimin järjestettyä toimintaa kuin esimerkiksi Helsingissä. Oli seurojentaloilla tansseja, oli markkinoita ja myyjäisiä yms. Vaikka suomalaiset vuonna 2019 käpertyvätkin mieluummin yksin koteihinsa kuin lähtevät tapaamaan ystäviään tai sukulaisiaan tai kutsuisivat ketään sunnuntaipäivälliselle, sen ei ole pakko olla niin enää vuonna 2050. Yhteisöllisempää ajattelutapaa voidaan alkaa tuoda esille ihan vaikka varhaiskasvatuksessa. Opetetaan pienet lapset toimimaan yhdessä. Koulussa voidaan järjestää - vaikka opetus muuttuisikin teoria-aineiden osalta virtuaaliseksi - monenlaista livejuttuakin, joihin voisi osallistua muutkin kuin opettajat ja oppilaat. Tarvitaan vain asennemuutosta.

Voidaan tietenkin, mutta sellaista ei ole nyt kuitenkaan tekosissa eikä edes suunnitelmissa, joten trendi tulee jatkumaan miten sen nyt kulkee. Minä asun ns. maaseudulla ja hiljaista tuolla ulkona on. Vaikka jotain järjestettäisiin, niin niihin tilaisuuksiin saapuu aina määrätyn ikäiset ihmiset. Eivätkä ne ole nuoria, Kaikki tilastot kertovat kuinka nuoret eivät enää tapaa edes toisiaan kuin suunnilleen netin välityksellä. Koska vaikka he menisivät ulos, niin se on yksi ja sama kun siellä ei ole ketään muuta. Olen seissyt lukemattomia tunteja lasten kanssa ihan yksin leikkipuistossa, koska kuka tietää missä muut ovat. Enää ei onneksi tarvitse. Nykyisin pelailevat kavereidensa kanssa netissä kaikki omissa kodeissaan.
Yhteisöllisyys katoaa, kun toisia tai heidä apuaan ei enää tarvita mihinkään. Paljon yhteisöllisyydestä on ollut juuri sitä toisen auttamista ja kun koneet hoitavat sen homman sitä toista ihmistä ei enää tarvita.

Juuri siksi pitääkin keksiä uusia asioita, joissa toista ihmistä tarvitaan. Aivan kuten on pitänyt keksiä uusia töitä ja ammatteja, kun teknologia on viimeisen sadan vuoden aikana korvannut vanhat menetelmät ja ammatit. 

Mutta kun nyt pyrimme keksimään koneita, kuten drooni, jotta sen naapurin ei tarvitsisi koskaan tuoda sitä sinun kahviasi. Eikä sen pojan viedä sitä vanhaa äitiään kauppaan. Ja lapsetkin voisi droonilla, silloin harvoin kun he kävisivät koulussa kuljettaa kotiin, ettei tarvitse edes koulumatkaa kavereiden kanssa mennä.

Sä ajattelet taas pelkästään käytännön asioita. Entä henkinen puoli? Tunteet? Se, että voi nauraa jonkun kanssa? Halata tai muuten koskettaa? Muistella hauskoja juttuja? Suunnitella, ideoida? 

En, vaan juuri siksi vastustankin tätä kaiken koneistamista. Minusta teimme suuren virheen jos siinä, että kouluista tehtiin suuria ja kaukana lasten kodeista, että monet pankit ja postit lopetettiin. Että, kirkkoa mustamaalattiin niin paljon, että ihmiset alkoivat eroamaan siitä. Että talkootyötä verotetaan ja harrastukset annettiin ammattivalmentajien tehtäviksi.

Minä toivoisin ihmisille yhteisöllisyyttä ja syytä mennä ulos ja puhua muille, mutta kehityksemme vie sitä vain kauemmas siitä.

Sitä samaa yhteisöllisyyttä minäkin toivoisin. En vain osaa ajatella niin, että mitä vähemmän ihmisillä kuluu aikaa  arkirutiineihin, sitä vähemmän he haluaisivat tehdä mitään muutakaan tai tavata muita ihmisiä. Yhteiskunta muodostuu meistä ihmisist. Yksilöistä. Mitään yhteisöllisyyttä ei tietenkään synny, jos kukaan ei halua tehdä mitään vaan kaikki odottavat, että se kuuluisa  Joku Muu tekee. Mä pystyn oikein hyvin kuvittelemaan, että joskus tulevaisuudessa yhteiskunnan instituutiot (kirkko, koulut jne) eivät enää määrittele, missä yksilö voi tavata muita ihmisiä  ja milloin vaan vastuu siirtyy yksilöille itselleen. 

Tässä tulee esille ehkä suurin näkemyseromme. Minä taas uskon, että se on juuri ollut noiden arkirutiinien ansiosta, että aikanaan oli niin suuri yhteisöllisyys. Ihmiset tunsivat kylän papin, postimiehen, pankkivirkailjan, leipäkauppiaan ja naapurinsa. Koska hän kävi niissä paikoissa usein ja törmäsi niissä aina samoihin ihmisiin, joista tuli hänen tuttujaan. Hän jäi kirkon jälkeen juttelemaan sen kiireisen perheenäidin kanssa tai törmäsi naapuriin leipäkaupassa. Mutta nyt? Jos sinulla ei ole perhettä ja ystäviä, voit mennä minne tahansa, mutta silti olet aina yksin. Totuus on, että elämme juuri näiden ”joku muu” ihmisten kanssa. Ja he käyttäytyvät juuri niinkuin joku muu ihminen käyttäytyy. Ei hän huomenna ala käyttäytymään jotenkin muulla tavoilla. Hän on mitä on. Kukaan ei estä ihmisiä käyttäytymästä jollain määrätyllä tavalla ja tähän käytökseen olemme tulleet. Juuri tähän. Vaikka sisimmässämme jotain muuta ehkä haluaisimme, niin todellisuus on kuitenkin tämä eikä jotain ruusunpunaisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungit varmaankin muuttuvat autioimmiksi, kun kivijalkakaupat käyvät yhä harvinaisemmiksi. Kaupan työntekijät jäävät työttömiksi tietysti, mutta pienyrittäjyys ylipäätään käy vaikeammaksi sillä suuryritysten on huomattavasti helpompi pyörittää laajamittaista postituspalvelua ja dronetoimintaa. Suuryritykset maksavat kuitenkin kokoonsa nähden mitättömästi veroja ja muun yhteiskunnan näivettyessä ympärillä, yhteiskunnan veropohja tulee kapenemaan ja varallisuus keskittymään yhä enemmän muutamien harvojen käsiin.

Tavallinen kansa on ensin iloinen kaiken vaivattomuudesta, koska kotoa käsin voi tilata ja hoitaa kaiken. Sosiaaliset suhteet jäävät kuitenkin yhä enemmän Tinderin kaltaisten appien kontolle, ja niissä menestyy loppujen lopuksi vähemmistö ihmisistä. Suurelle osalle väestöstä tämä tämä tulevaisuuskuva tarkoittaa syrjäytymistä sekä sosiaalisista suhteista että työelämästä, kun markkinoilla on yhä vähemmän kilpailukykyisiä yrityksiä. Tässä on minun hilpeä ennustukseni.

Jos suurelle osalle ainoat ihmissuhteet on kauppojen kassat, niin mun mielestä nämä ihmiset ovat jo nyt aika syrjäytyneitä. 

Tuo tekstini pointti ei ollut asiakkaan ja kauppiaan kohtaaminen, vaan se että mitä suuremman osan kaupasta hoitaa Amazonin kaltaiset suuryhtiöt, sitä vähemmän yhteiskunnassa on tilaa pienemmille yrityksille. Se tarkoittaa vähemmän työpaikkoja, ja suuri osa ihmisistä uskoakseni sosialisoituu ja tapaa ihmisiä nimenomaan työelämän kautta. Jos työttömyys on suurta tai ihmiset muuten vain tekee duunia vaikka kotoa käsin päätteen kautta, se vaikuttaa myös ihmisten sosiaalisiin suhteisiin.

Kyllä, mutta miten annamme sen vaikuttaa? Kun hehkulamppu keksittiin, ihmiset eivät jääneetkään auringonlaskusta nukkumaanmenoon asti tuijottamaan yksinään tuvan seinää vaan keksivät pidentyneeseen valoon itselleen tekemistä. Mun mielestä ei ole mitään syytä olettaa, että kun työmatkoihin ja kauppareissuihin käytettävä aika muuttuukin vapaa-ajaksi, ihminen ei keksisi sille ajalle mitään käyttöä. Monet valittavat, että arki on niin hektistä ja työelämä vie kaikki mehut, ettei edes jakseta vapaa-ajalla tavata ketään. Eikö silloin voisi kuvitella, että lisääntynyt vapaa-aika toisi helpotusta nykyiseen tilanteeseen? Kun viikon päivittäistavaraostokset tulevat eteiseesi kahvitauollasi ja työpäivän päätteeksi nouset vain ylös tuolista, aikaa ja voimia ja ihan eri tavalla pitää yhteyttä ystäviin, kavereihin ja sukulaisiin ja ihan eri tavalla jaksaa vaikka hypätä bussiin ja lähteä kaverin kanssa leffaan kuin jos ensin olisit tullut ruokakaupan kautta töistä kotiin ja sen jälkeen pitäisi lähteä uudelleen bussilla kaupungille mennäkseen kaverinsa kanssa leffaan. 

Mutta kun monelle se työmatka ei ole mitenkään pitkä ja ei jakseta tavata= ei haluta tavata. Kyllä ihminen keksii ja on jo hyvin keksinytkin. Pelit, somen ja netflixin. Kyllä varmasti moni some ja nettiriippuvainen nuo ruuat kotiinsa varmaan tilaisikin. Mutta onko se hyväksi lopulta kenellekään?

Olen ihan vakuuttunut, että olet pk-seudulla tai vastaavassa paikassa asuva. Mutta moni muu ei ole ja heille tämä muuttuva todellisuus näyttäytyy kyllä ihan eri valossa. Kaikki mihin voisit mennä, tehdään sinulle kotiin tuotavaksi tai tehtäväksi. Elokuvat, ruuat, urheilu, kauneudenhoito, opiskelu, pelaaminen, ystävien kanssa jutteleminen, ostamien. Ei ole enää syytä mennä ulos, paitsi matkalle lähtiessään.

Olet oikeassa siinä, että asun pk-seudulla. Mutta jos mietin aikaa vaikkapa 1960-luvulla, niin nimenomaan maaseudulla oli paljon enemmän kaikenlaista yhteisin voimin järjestettyä toimintaa kuin esimerkiksi Helsingissä. Oli seurojentaloilla tansseja, oli markkinoita ja myyjäisiä yms. Vaikka suomalaiset vuonna 2019 käpertyvätkin mieluummin yksin koteihinsa kuin lähtevät tapaamaan ystäviään tai sukulaisiaan tai kutsuisivat ketään sunnuntaipäivälliselle, sen ei ole pakko olla niin enää vuonna 2050. Yhteisöllisempää ajattelutapaa voidaan alkaa tuoda esille ihan vaikka varhaiskasvatuksessa. Opetetaan pienet lapset toimimaan yhdessä. Koulussa voidaan järjestää - vaikka opetus muuttuisikin teoria-aineiden osalta virtuaaliseksi - monenlaista livejuttuakin, joihin voisi osallistua muutkin kuin opettajat ja oppilaat. Tarvitaan vain asennemuutosta.

Voidaan tietenkin, mutta sellaista ei ole nyt kuitenkaan tekosissa eikä edes suunnitelmissa, joten trendi tulee jatkumaan miten sen nyt kulkee. Minä asun ns. maaseudulla ja hiljaista tuolla ulkona on. Vaikka jotain järjestettäisiin, niin niihin tilaisuuksiin saapuu aina määrätyn ikäiset ihmiset. Eivätkä ne ole nuoria, Kaikki tilastot kertovat kuinka nuoret eivät enää tapaa edes toisiaan kuin suunnilleen netin välityksellä. Koska vaikka he menisivät ulos, niin se on yksi ja sama kun siellä ei ole ketään muuta. Olen seissyt lukemattomia tunteja lasten kanssa ihan yksin leikkipuistossa, koska kuka tietää missä muut ovat. Enää ei onneksi tarvitse. Nykyisin pelailevat kavereidensa kanssa netissä kaikki omissa kodeissaan.
Yhteisöllisyys katoaa, kun toisia tai heidä apuaan ei enää tarvita mihinkään. Paljon yhteisöllisyydestä on ollut juuri sitä toisen auttamista ja kun koneet hoitavat sen homman sitä toista ihmistä ei enää tarvita.

Juuri siksi pitääkin keksiä uusia asioita, joissa toista ihmistä tarvitaan. Aivan kuten on pitänyt keksiä uusia töitä ja ammatteja, kun teknologia on viimeisen sadan vuoden aikana korvannut vanhat menetelmät ja ammatit. 

Mutta kun nyt pyrimme keksimään koneita, kuten drooni, jotta sen naapurin ei tarvitsisi koskaan tuoda sitä sinun kahviasi. Eikä sen pojan viedä sitä vanhaa äitiään kauppaan. Ja lapsetkin voisi droonilla, silloin harvoin kun he kävisivät koulussa kuljettaa kotiin, ettei tarvitse edes koulumatkaa kavereiden kanssa mennä.

Sä ajattelet taas pelkästään käytännön asioita. Entä henkinen puoli? Tunteet? Se, että voi nauraa jonkun kanssa? Halata tai muuten koskettaa? Muistella hauskoja juttuja? Suunnitella, ideoida? 

En, vaan juuri siksi vastustankin tätä kaiken koneistamista. Minusta teimme suuren virheen jos siinä, että kouluista tehtiin suuria ja kaukana lasten kodeista, että monet pankit ja postit lopetettiin. Että, kirkkoa mustamaalattiin niin paljon, että ihmiset alkoivat eroamaan siitä. Että talkootyötä verotetaan ja harrastukset annettiin ammattivalmentajien tehtäviksi.

Minä toivoisin ihmisille yhteisöllisyyttä ja syytä mennä ulos ja puhua muille, mutta kehityksemme vie sitä vain kauemmas siitä.

Sitä samaa yhteisöllisyyttä minäkin toivoisin. En vain osaa ajatella niin, että mitä vähemmän ihmisillä kuluu aikaa  arkirutiineihin, sitä vähemmän he haluaisivat tehdä mitään muutakaan tai tavata muita ihmisiä. Yhteiskunta muodostuu meistä ihmisist. Yksilöistä. Mitään yhteisöllisyyttä ei tietenkään synny, jos kukaan ei halua tehdä mitään vaan kaikki odottavat, että se kuuluisa  Joku Muu tekee. Mä pystyn oikein hyvin kuvittelemaan, että joskus tulevaisuudessa yhteiskunnan instituutiot (kirkko, koulut jne) eivät enää määrittele, missä yksilö voi tavata muita ihmisiä  ja milloin vaan vastuu siirtyy yksilöille itselleen. 

Tässä tulee esille ehkä suurin näkemyseromme. Minä taas uskon, että se on juuri ollut noiden arkirutiinien ansiosta, että aikanaan oli niin suuri yhteisöllisyys. Ihmiset tunsivat kylän papin, postimiehen, pankkivirkailjan, leipäkauppiaan ja naapurinsa. Koska hän kävi niissä paikoissa usein ja törmäsi niissä aina samoihin ihmisiin, joista tuli hänen tuttujaan. Hän jäi kirkon jälkeen juttelemaan sen kiireisen perheenäidin kanssa tai törmäsi naapuriin leipäkaupassa. Mutta nyt? Jos sinulla ei ole perhettä ja ystäviä, voit mennä minne tahansa, mutta silti olet aina yksin. Totuus on, että elämme juuri näiden ”joku muu” ihmisten kanssa. Ja he käyttäytyvät juuri niinkuin joku muu ihminen käyttäytyy. Ei hän huomenna ala käyttäytymään jotenkin muulla tavoilla. Hän on mitä on. Kukaan ei estä ihmisiä käyttäytymästä jollain määrätyllä tavalla ja tähän käytökseen olemme tulleet. Juuri tähän. Vaikka sisimmässämme jotain muuta ehkä haluaisimme, niin todellisuus on kuitenkin tämä eikä jotain ruusunpunaisempaa.

Ymmärrän, mitä tarkoitat. Mun lähistöllä on pieni lähikauppa, mutta sielläkin henkilökunta vaihtuu ja lisäksi  heillä on vuorotyö, joten eipä kaupan kassat ole tulleet tutuiksi. Jos kävisin kauempana isossa marketissa, eivät tulisi senkään vertaa. Sen vuoksi en ajattele, että dronekuljetukset muuttaisivat nykytilannetta tuon suhteen yhtään miksikään. Mun mielestä muutos tapahtui jo silloin, kun marketit tappoivat pikkukaupat ja työsuhteet muuttuivat epäsäännöllisiksi. Postimieskin taitaa nykyisin käydä jakamassa postit siihen aikaan, kun ihmiset ovat töissä. En edes muista, milloin olen viimeksi ollut pihalla samaan aikaan kuin postimies on käynyt jakamassa postia. Ihmiset muuttavat ja vaihtavat työpaikkaa, joten tuohon entisaikojen pikkukylien aikaan tuskin on paluuta. 

Kirkon  osalta tosin sanoisin, että jos käy usein kirkossa, varmasti oppii papinkin tuntemaan, jos haluaa. Mä tunnen oman alueeni kirkkoherran ja välillä tuolla kadulla pysähdytään juttelemaankin, vaikka en edes kuulu kirkkoon. 

Koska emme monista syistä voi palata menneeseen, pitää keksiä jotain uutta. Ja mä näen parhaimman mahdollisuuden siinä, että yhteisöllisyyttä ja muiden ihmisten seuraa kaipaavat ihmiset samalta asuinalueelta alkavat järjestää yhteistä toimintaa. Jotain sellaista, mihin on uusien, hiljattain alueelle muuttaneiden  asukkaidenkin helppo lähteä mukaan. Mitä se toiminta olisi, riippuu ihan alueesta. Lisäksi pitäisi päästä eroon nykyisestä ikäongelmasta. Siis siitä, että eskarilaiset voivat olla vain toisten eskarilaisten kanssa, ekaluokkalaisen kavereiden pitää olla samalta luokalta, äitiyslomalla olevan äidin seuraksi kelpaa vain toinen äitiyslomalla oleva äiti, eläkeläiselle vain toinen eläkeläinen jne. Jos kirkossa ei enää käydä, voitaisiinko käydä jossain muualla? Vaikka juuri niissä tapahtumissa, mitä alueella järjestetään? Ei voi kuitenkaan jäädä odottamaan, että ensin tulee joku yhteisöministeri, sitten perustetaan kuntiin yhteisölautakunnat ja sen jälkeen yhteisövirkamiehet, joiden tehtäviin kuuluu järjestää veronmaksajille yhteisöpalveluita. 

Mä veikkaan, että verkkokaupan lisääntymisen myötä ihmiset vetäytyvät yhä enemmän koteihinsa. Ne, jotka ovat muutenkin syrjäytyneet koteihinsa pelaamaan, syrjäytyvät lopullisesti. Verkkokauppa tulee ajamaan konkurssiin monia erikoiskaupan myymälöitä. Dronejen yleistymiseen en vielä usko kovin vahvasti, koska on halvempia keinoja siirtää tavaroita paikasta A paikkaan B.

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan, että verkkokaupan lisääntymisen myötä ihmiset vetäytyvät yhä enemmän koteihinsa. Ne, jotka ovat muutenkin syrjäytyneet koteihinsa pelaamaan, syrjäytyvät lopullisesti. Verkkokauppa tulee ajamaan konkurssiin monia erikoiskaupan myymälöitä. Dronejen yleistymiseen en vielä usko kovin vahvasti, koska on halvempia keinoja siirtää tavaroita paikasta A paikkaan B.

Suomalaiset tykkäävät olla kotona.