Mitä sinä viestit sillä, kun puhuttelet toista mainiten tämän etunimen?

Vierailija kirjoitti:

Monet puhelinmyyjät puhuttelevat etunimellä. Ärsyttävää!

Kysy niiltä, että milloinkas me olemme tehneet sinunkaupat!

Jos kyse on sähköpostista, aloitan aina tyyliin "Hei "nimi", ". Jos chättään niin nimellä pyrin kiinnittämään huomion, että kaipaisin mielipidettäsi / ajatuksiasi. Ei siis mitään ihmeellistä salaliittoteoriaa oman käytökseni pohjana.

Tämä keskustelu on ollut osin mielipuolista luettavaa ja käytin siihen ihan liikaa aikaa. Toivottavasti yksikään työkavereistani ei analysoi lähettämiäni sähköposteja, pikaviesteja tai käytävillä törmätessämme käyttämiäni tervehdyksiä tälla tasolla kuin jotkut täällä...

Luin jostain joskus, että elämä on miellyttävämpää, kun lähtökohtaisesti ajattelee muiden toimivan positiivisista tai vähintään neutraaleista motiiveista. Sinisilmäinen ei tietysti pidä olla koska kaikenlaisia huijauksia on liikkeellä, mutta miksi käyttää energiaa siihen että suuttuu kollegalle etunimen käytöstä, kun se kollega ei todennäköisesti ajatellut yhtään mitään asiasta.

Pidän hieman yksinkertaisena ja wannabe-jenkkinä.

Vierailija kirjoitti:

En ole ennen kuullut kenenkään pitävän etunimen käyttöä valta-aseman korostamisena. Taas opin uutta.

Oli se ennen vanhaan, kun kaikilla oli titteli, mutta renki oli vaan joku Mauri tai Kalervo. "Mauri on työnsä tehnyt, Mauri saa mennä", sanoi pehtoori:) Ylempiarvoinen sai sinutella toista, vaikka ylempiä teititeltiin. Ei kukaan Kekkosellekaan sanonut, että hei Urho :)

Se on tietysti eri asia, jos huoneessa on monta ihmistä ja haluaa Maijalle puhua, niin tietysti mainitaan etunimi. Mutta jos se on sellaista "mitenkäs se Maijan päivä on nyt sujunut"-tyylistä alentuvaa ja alaspäin katsovaa jutustelua, niin ei se ehkä tee kovin hyvää vaikutusta, etenkään alaiseen.

Ei tulisi mieleenkään vastata puhelimeen "Hei Ulla!" kun ko. Ulla soittaa. Mulla on yksi kaveri, joka tekee tätä jatkuvasti. Sanooko hän soittajan etunimen siksi, että mahdollisesti vieressä istuva ukkonsakin saa tietää, kuka rouvalle soittaa??

Suomalaiseen perinteeseen ei kai "nimittely" kuulu jos keskustellaan kahden kesken. Ryhmässä etunimen käyttö selventää kenelle puhuja asiansa kohdistaa jos kyseessä ei ole jokin yleisempi keskusteluun liittyvä kommentti. Itse käytän etunimeä jos ko. henkilö ei kuule, haluan osoittaa sanani juuri hänelle ryhmässä.

Etunimen käyttö tosiaan opettaa käyttäjäänsä muistamaan henkilön etunimen, ei siinä välttämättä ole mistään sen kummemmasta kyse. Nykyajan johtamiskoulutuksen joku jo mainitsi, samoin suomen kielen "englannistuminen" tuo myös joitain mm. brittien tapoja mukanaan eli etunimiä käytetään kohteliaisuudesta.

Itse en käytä etunimiä ellen tarvitse juuri tuon henkilön huomiota tai painottaa että puhun juuri tälle henkilölle juurikin porukassa, ryhmäkeskustelussa tai sähköpostissa josta kopioita lähtee muillekin. Tiedän ettei asiassa ole mitään epäkohteliasta tai muita ketun häntiä kainaloissa mutta kyllä se minusta aina kuulostaa jotenkin... oudolta jos joku puhuu kanssani kahden kesken suomeksi ja toistelee nimeäni.

Ajat muuttuvat ja niiden myötä tavat, tämä on sentään kai lopulta aika harmiton asia.

Minä muistan nimet, mutta kasvomuisti on onneton... 

Jos kuulen nimen ekaa kertaa, niin toistelen sitä puheessa, että muistaisin nimen.

Muistisääntönä siis.

Kun uudelleen tapaan sano kerran nimen. Tehdäkseni vaikutuksen, että tämä lady muistaa sut ja nimes. Uu, upeaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenkään vastata puhelimeen "Hei Ulla!" kun ko. Ulla soittaa. Mulla on yksi kaveri, joka tekee tätä jatkuvasti. Sanooko hän soittajan etunimen siksi, että mahdollisesti vieressä istuva ukkonsakin saa tietää, kuka rouvalle soittaa??

Ei vaan perseennuolentaa ko soittajaa kohtaan. Pätemistä. Tekoystävällisyyttä. Teeskentelyä.

Enimmäkseen käytän yksinkertaisesti kiinnittääkseni puhuteltavan huomion, jos ympärillä on vaikka paljon muuta porukkaa ja hälinää yms. Joskus huomaan myös itseni ja oletettavasti muiden käyttävän etunimeä jonkinlaisena merkkinä ystävyydestä ja toisen hyväksymisestä, ikään kuin tehtäisiin sinun kaupat. Eli kun on vielä vasta tutustumassa toiseen, mutta kokee tämän jo tarpeeksi läheiseksi ja hyväksi tyypiksi, etunimen mainitseminen muutamassa yhteydessä voi lähentää. Totta kai tällainen käyttö tyypillisesti putoaa pois näiden muutaman kerran jälkeen, kun läheisempi yhteys on jo luotu. Ymmärrän tosin kyllä, että etunimittelyä voi käyttää myös kielteisesti. Hyvin tapauskohtaista. 

Miten suomalaista: etunimen käyttö on esiintymistä ja teeskentelyä, narsistista pätemistä! Turpaan tuollaista ja heti!

Rikollisten kirjoittamissa kirjoissa on usein mainittu tämä puhuttelutapa siten, että joku muu on puhutellut heitä etunimen mainiten. Esim. Janne Ranisen kirjassa tämä oli silmiinpistävää:

Janne, ajattele asiaa siltä kannalta ....

Janne sitä ja Janne tätä.

Kirjoista lukiessa tämä on entistä ärsyttävämpää ja itselle tuli se kuva, että tämä kirjoittaja oli halunnut antaa kuvan, miten läheisiä he olivat tämän puhujan kanssa, kun häntäkin oikein puhuteltiin etunimellä. 

Suosittelen ap:lle lääkitystä näihin ahdistuksiin. 

Käytän etunimeä vain kun olen ihastunut intohimoisesti tähän puhuteltavaan. 

Ne jotka itse on sitä tyyppiä joka puhuttelisi etunimellä ''alistaakseen'' tai manipuloidakseen, kuvittelee että toisetkin toimii samoista syistä. Henkisesti aikuinen ihminen toki tajuaa, että ihmiset eivät ole samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Viestin sillä sitä, Tiina, että mielestäni olet vit tumainen kus ipää ja minä olen sinua paljon ylempi, Tiina.

Kuules Taavi Tökerö. Tiinana olenkin fiksumpi kuin osaat Taaviseni edes ajatella. Jos nyt leikin ymmärrät. 

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka itse on sitä tyyppiä joka puhuttelisi etunimellä ''alistaakseen'' tai manipuloidakseen, kuvittelee että toisetkin toimii samoista syistä. Henkisesti aikuinen ihminen toki tajuaa, että ihmiset eivät ole samanlaisia.

Ei pidä paikkaansa. En etunimittelisi ketään perheeni ulkopuolista aikuista ja tästäkin huolimatta sitä hätkähtää aika lailla ja alkaa mielikuvittelemaan kaikenlaista, kun ammatillisesti tapahtuvat viestintä yhtäkkiä siirtyykin toisen osapuolen toimesta etunimittelyyn. 

Edellisessä työpaikassani kaikkia muita kutsuttiin nimellä, mutta minä olin 'sihteeri': "sihteeri hoitaa", "sihteeri tietää" ym. Olin hyödyllinen aputarvike, epähenkilö - yhtä isosti persoona kuin esimerkiksi kahvinkeitin.

Hauskinta oli, kun joku kysyi minulta "Tuleeko Marjaana illalla mukaan?" Olo oli kuin 1920-luvun fiinin kodin palvelijattarella, jota somasti häneteltiin.

Nykyään minua kutsutaan etunimelläni. Kelpaa.