Jos älypuhelimia ei olisi, mitä tekisit mm. bussissa, junassa, jonoissa yms.?
Itsellä jäi puhelin kotiin kun jonotin kaupassa ja säikähdin oikein itsekin, että enkö kestä muutamaa minuuttia ilman älypuhelinta.
Kommentit (55)
Olen. Tässä ja nyt. Ei tähän mediaa tarvita.
Samaa mitä nytkin, mietin kaikenlaista ja katselen mitä ympärillä tapahtuu. En tarvitse kännykkää viihdyttämään itseäni, harvemmin käytän sitä julkisilla paikoilla muuten kuin kirjoittaakseni jollekulle viestiä tai tarkistaakseni bussiaikataulut tms.
En löydä puhelimella mitään tuijoteltavaa.Lehdet ja esim.tämä palsta selattu vartissa.Sen voi tehdä kotona.
Kuuntelisin musiikkia mp3-soittimelta. Aikoinaan kannoin mukana CD-soitinta. Nykyään kuuntelen puhelimella.
Katselen nykyisinkin vaan ikkunasta ja joskus kuuntelen musiikkia. Sama juttu oli jo lapsena ja minulle riitti vaan maisemat ja se, että auton radio oli auki. Joskus saatan lukea jotain. Tylsää ehkä jonkun mielestä, mutta olen aina vaan nauttinut kaikista pitkistä auto ja bussimatkoista ja en juuri koskaan pitkästy. En ole puhelinriippuvainen yhtään.
Vierailija kirjoitti:
En katso älypuhelintani ulkona liikkuessani tai asioidessani. Kyllä minun täytyy pystyä jonottamaan ja matkustamaan kaupungin sisäisiä matkoja ilman jatkuvaa viihdykettä. Joskus harvoin toki kuuntelen musiikkia mutta mitään somea en todellakaan ala selaamaan, kun ympärilläni tapahtuu oikeaa elämää.
Tapahtuu oikeaa elämää = tuijotetaan edessä istuvan niskaa. Minä mieluummin kuuntelen musiikkia, äänikirjoja, luentoja, luen uutisia jne.
En omista älypuhelinta ja ihan hyvin on pärjännyt. Bussissa on ihanaa katsella ulos ikkunasta ja omistautua sen pikkuhetken ajan omiin ajatuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Kuljin 95-96 tunnin koulumatkaa aamuisin, kuuntelin miniradiolla henkan ja jennin aamutiimiä ja radio mafiaa eli kuuntelisin radiota on vastaus
Miten koulumatka voi olla noin pitkä? Sehän veisi neljä vuorokautta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuljin 95-96 tunnin koulumatkaa aamuisin, kuuntelin miniradiolla henkan ja jennin aamutiimiä ja radio mafiaa eli kuuntelisin radiota on vastaus
Miten koulumatka voi olla noin pitkä? Sehän veisi neljä vuorokautta!
Illan parhaat naurut tuosta aiemman typosta. Tai hörähdykset.
Saatan kotonakin istua pitkiä aikoja seinää tuijotellen. Tuntien junamatkat ei ole ollut ongelma. Tekisin siis samaa kuin aina, ajattelisin, haaveilisin ja katselisin maisemia tai ihmisiä. Joskus jopa juttelen jonkun tuntemattoman kanssa.
En yleensä käytä puhelinta työmatkoilla. Julkisilla kulkeminen lukeutuu päiväni mukavimpiin hetkiin, tuijottelen ikkunasta ulos ja mietin omia juttujani, haaveilen kaikenlaista. Aivot lepää.
Katselisin maisemia tai muuten ympärilleni, tai lukisin kirjaa. Luen nykyisinkin kirjaa ainakin junamatkoilla.
Lasken numeroita saksaksi sadasta alaspäin.