Lue keskustelun säännöt.
Jos älypuhelimia ei olisi, mitä tekisit mm. bussissa, junassa, jonoissa yms.?
07.04.2019 |
Itsellä jäi puhelin kotiin kun jonotin kaupassa ja säikähdin oikein itsekin, että enkö kestä muutamaa minuuttia ilman älypuhelinta.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Jos olet nykyään junassa etkä halua käyttää älypuhelinta matkan aikana, voit yrittää laskea (jos näet), montako muuta kaltaistasi vaunussa on. Yleensä ei kovin montaa :D
On suorastaan huvittavaa, miten istumaan päästyä viimeistään se niska painuu kumaraan ja puhelimen räpläys ja tuijotus alkaa. Ihmiset ovat kuin sopuleita. Ja ei ne ihmiset lue sieltä mitään e-kirjoja, ne surffaa eri sivustoilla.
Mua kans yhtä aikaa huvittaa ja ärsyttää, kuinka laumasieluja ihmiset on. Toikkaroi siihen puhelimeensa uppoutuneena ja just vaikka bussissa lösöttää naama kiinni ruudussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelaisin matopeliä vanhalla Nokialaisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuljen sen verran harvoin bussilla että katselen ikkunasta ulos ruuhkaa ja muita siellä kulkijoita ja ohi vilistäviä rakennuksia. Pitkän matkan bussimatkalla tämä ei onnistuisi, kuolisin tylsyyteen ilman nettilukemista.
Oletko kuullut kirjoista? Niissä on kannet ja sivut, mitkä sisältävät tekstiä.
Oletko kuullut kieliopista? "...jotka sisältävät tekstiä."
Minä voin istua paikallani esim. kahdeksan tuntia tekemättä yhtään mitään, joten juna- ja bussimatkat eivät ole mikään ongelma. Älypuhelinta minulla ei ole. En ole ikinä kaivannut matkoilla mitään muuta tekemistä, pelkkä istuminen ja ajatteleminen on riittänyt.
Tuijotan ikkunasta ulos, tai siitä heijastuvia lähimmäisiä, tai luomieni sisäpuolta, jos ei ole pelkoa nukkua pysäkin/aseman ohi. Haistelen, kuka tupakoi, kuka ei lankaa hampaitaan, kuka on alkkis pastilleistaan huolimatta, kellä on koira kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älypuhelin kyllä löytyy, mutta en käytä sitä julkisissa/ulkona kävellessä/jonoissa ollenkaan. Tietysti, jos joku soittaa, niin sitten kaivan sen esille takin taskusta. Viestit katson, kun muistan ja töissä tauoilla saatan uutisia ym. selailla.
Mitä teen bussissa? Olen omissa ajatuksissani, katselen maisemia (vaikka olen nähnyt ne jo monia kertoja), on kiva huomata kuinka luonto ja maisema muuttuu vuodenaikojen mukaan ja seuraan vaivihkaa muita ihmisiä. Oma työmatkani on niin lyhyt, että ei siinä ajassa tarvitse viihdykkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Luen kirjaa. Oikeaa kovakantista kirjaa. On kiva nähdä ratikoissa/busseissa ihmisiä, jotka lukee. Arvostan heitä 🙂
Mäkin luen kirjoja, aina ja kaikkialla missä on pienikin hetki luppoaikaa, jonoissa, busseissa, odotushuoneissa. Oon tehnyt niin koko ikäni. Nykyään en enää aina kanna käsilaukussa painettuja kirjoja, koska e-kirjat kulkevat niin paljon kätevämmin mukana. En ihan tavoita, miksi joillekin tuntuu olevan outo marinan aihe jos luen e-kirjaa puhelimella, mutta sit mua yhtäkkiä arvostetaan jos luen ihan samaa kirjaa paperille painettuna.
Eli jos älypuhelinta ei olisi, tekisin samaa kuin nytkin mutta hieman hankalammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukuin pitkillä matkoilla ( ja kuolasin vieressä istuvan päälle)
Lyhyemmillä matkoila katselin ikkunasta ulos.
Samaa kuin nytkin. Juttelisin siis samalla junalla kulkevan työkaverin kanssa, kassajonossa lasten kanssa. Katselisin ympäristöä ja vaivihkaa muita ihmisiä (niin etten vaikuta miltään ahdistelijalta). Yksin junassa ollessa ei tulisi katseltua sarjoja, mitä nykyään teen. Varmaan lukisin lehteä tai kirjaa sen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä samaa, mitä tähänkin asti(älypuhelin taskussa): katselisin ulos ikkunasta/ seiniinbtai laittaisin silmät kiinni ja uppoutuisin ajatuksiini.
Joko seuraan ympäristöä tai laitan itseni virransäästötilaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En katso älypuhelintani ulkona liikkuessani tai asioidessani. Kyllä minun täytyy pystyä jonottamaan ja matkustamaan kaupungin sisäisiä matkoja ilman jatkuvaa viihdykettä. Joskus harvoin toki kuuntelen musiikkia mutta mitään somea en todellakaan ala selaamaan, kun ympärilläni tapahtuu oikeaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Hakkaisin halkoja, polkisin kuntopyörää tai perhokalastaisin.
Vau, näitä toimintoja en ole koskaan nähnyt bussissa enkä junassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä voin istua paikallani esim. kahdeksan tuntia tekemättä yhtään mitään, joten juna- ja bussimatkat eivät ole mikään ongelma. Älypuhelinta minulla ei ole. En ole ikinä kaivannut matkoilla mitään muuta tekemistä, pelkkä istuminen ja ajatteleminen on riittänyt.
Olen matkustanut vanhaan aikaan Uuteen-Seelantiin niin että koneessa oli yksi valkokangas matkustamon etuosassa eli ei kummoista viihdettä ollut tarjolla. Itselläni oli mukana mp3-soitin ja yksi kirja, mutta niitäkään en paljon käyttänyt. Matka kestää 2.5 + 12 + 12 tuntia :D.
Kohta 37v elämää takana ilman ensimmäistäkään älypuhelinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voin istua paikallani esim. kahdeksan tuntia tekemättä yhtään mitään, joten juna- ja bussimatkat eivät ole mikään ongelma. Älypuhelinta minulla ei ole. En ole ikinä kaivannut matkoilla mitään muuta tekemistä, pelkkä istuminen ja ajatteleminen on riittänyt.
Olen matkustanut vanhaan aikaan Uuteen-Seelantiin niin että koneessa oli yksi valkokangas matkustamon etuosassa eli ei kummoista viihdettä ollut tarjolla. Itselläni oli mukana mp3-soitin ja yksi kirja, mutta niitäkään en paljon käyttänyt. Matka kestää 2.5 + 12 + 12 tuntia :D.
Tarkennus: mp3-soitin oli siis kannettava cd-soitin, jolla pystyi toistamaan cd:lle tallennettuja mp3-kappaleita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakkaisin halkoja, polkisin kuntopyörää tai perhokalastaisin.
Vau, näitä toimintoja en ole koskaan nähnyt bussissa enkä junassa.
Kiitos, kaljat purskahti näppäimistölle.
Bussissa ja junassa tuijottaisin maisemaa ja antaisin ajatuksen lentää. Jonossa en katsoisi maisemaa mutta antaisin silti ajatuksen lentää. Teen tätä siis nykyäänkin, koska en ole missään vaiheessa tottunut siihen että puhelin olisi joku ajanvietevempele.
Seurustelin aikoinaan erään kolmen lapsen yh-mamman kanssa, joka ei pystynyt ajamaan autoa ilman älypuhelintaan. Joko facebookia piti selata koko ajan ajaessa tai puhua jonkun kaverin kanssa puhelimessa. Aina, koko ajan autolla ajaessa. Ei tiennyt mitä tarkoittaa turvaväli, ihan oikeasti väitti ettei tiedä mitä sen turvavälin pitää olla. Roikkui aina edellä ajavan puskurissa kiinni ja puolet ajasta katse puhelimessa. Aivan käsittämättömän vastuutonta, eikä koskaan menny järkipuhe perille.
Hakkaisin halkoja, polkisin kuntopyörää tai perhokalastaisin.