Kaikki prismaperheitä kammoksuvat palstavelat, lukekaa tämän päivän Heltsingin Sanomista

Vierailija kirjoitti:

Minusta joku voisi kirjoittaa jutun yhteiskunnan arvojen koventumisesta, joka johtuu pitkälti lapsettomista. KUn itsellä on lapsia, arvot muuttuvat vastuuntuntoisimmiksi melko automaattisesti. Vasta lapsi kasvattaa vanhemmastaan aikuisen.

Tämä on  niin totta! Minulla on useita lapsettomia ystäviä ja vielä viidenkympin korvalla ovat siellä lapsen asteella. "Minä, minä, minä ja minun napani!"

Luulevat kustantavansa kaikkien lapsiperheiden kaikki kustannukset. Ikävää, ettei enää ole vanhanpiian veroa...

Vierailija kirjoitti:

Ihmisenä kasvamiseen liittyy kasvukipuja. Lapsista on paljon vaivaa ja vanhemmuus on joskus melkein sietämättömän raskasta, mutta siinä ihminen juuri kasvaa. Keskusteluissa vanhemmat ja lapsettomat erottaa mm. siitä, että ihminen, jolla on lapsia, tietää jaksavansa elämänsä myös hyvin vähillä yöunilla, kun taas lapseton valittaa jos yöunet on jääneet viiteen tuntiin. Sama kaikessa muussa. Äitiys on välillä melkoista sissihommaa, eikä sitä opi kuin tekemällä.

Tämä on just sitä höpönpöppöä. Itse valvoin esikoiseni kanssa 5 esimmäistä vuotta, ja senkin jälkeen heräilin joka yö, lapsi nukkui ihan ok ikävuodet 10-12, sitten alkoikin jo yölle valvomiset ja taas karmeat aamutappelut kun hän ei nouse ylös kouluun.

Lopputuloksena se, että nyt kun olen 19-vuotiaan vanhempi, en pysty enää olemaan vähillä unilla ollenkaan. Terveys meni valvomisten takia, eikä kroppa kestä yhtään yötä jossa unta tulee vähemmän kuin 7h putkeen. Jos en saa nukuttua kuin vaikka 5h, niin en pysty lähtemään aamulla töihin, vaan joudun ilmoittamaan etten tule täään töihin. Onneksi on liukuva työaika, niin voin mennä töihin sitten vasta kun olen nukkunnut tarpeeksi. Minulta siis lapsi vei yöunien mukana terveyden, enkä todellakaan "tiedä pärjääväni mitättömillä yöunilla" vaan tiedän että EN pärjää.

Vastatkaa nyt velat mitä mieltä olette sellaisista ihmisistä, jotka päättävät hankkia lapsia? Ovatko näm ä henkilöt typriä ja väitättekö, että nämä heittävät elämänsä aina hukkaan  ja että on sataprosenttisesti mahdotonta hankkia elämyksiä? 

Ihan oikeasti vastatkaa tähän kysymykseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta joku voisi kirjoittaa jutun yhteiskunnan arvojen koventumisesta, joka johtuu pitkälti lapsettomista. KUn itsellä on lapsia, arvot muuttuvat vastuuntuntoisimmiksi melko automaattisesti. Vasta lapsi kasvattaa vanhemmastaan aikuisen.

Tämä on  niin totta! Minulla on useita lapsettomia ystäviä ja vielä viidenkympin korvalla ovat siellä lapsen asteella. "Minä, minä, minä ja minun napani!"

Tuo ajattelumallihan pätee lähinnä lapsia hankkiviin. Vähät välitetään ilmastonmuutoksesta ja muista ihmisistä kuin niistä lapsista.

"Mutta kun minulla on oikeus tehdä lapsia!! Maksakaa minulle lisää tukia heti!!!!!! Päästäkää ilmaiseksi sinne ja tänne koska minulla on vaunut!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisenä kasvamiseen liittyy kasvukipuja. Lapsista on paljon vaivaa ja vanhemmuus on joskus melkein sietämättömän raskasta, mutta siinä ihminen juuri kasvaa. Keskusteluissa vanhemmat ja lapsettomat erottaa mm. siitä, että ihminen, jolla on lapsia, tietää jaksavansa elämänsä myös hyvin vähillä yöunilla, kun taas lapseton valittaa jos yöunet on jääneet viiteen tuntiin. Sama kaikessa muussa. Äitiys on välillä melkoista sissihommaa, eikä sitä opi kuin tekemällä.

Tämä on just sitä höpönpöppöä. Itse valvoin esikoiseni kanssa 5 esimmäistä vuotta, ja senkin jälkeen heräilin joka yö, lapsi nukkui ihan ok ikävuodet 10-12, sitten alkoikin jo yölle valvomiset ja taas karmeat aamutappelut kun hän ei nouse ylös kouluun.

Lopputuloksena se, että nyt kun olen 19-vuotiaan vanhempi, en pysty enää olemaan vähillä unilla ollenkaan. Terveys meni valvomisten takia, eikä kroppa kestä yhtään yötä jossa unta tulee vähemmän kuin 7h putkeen. Jos en saa nukuttua kuin vaikka 5h, niin en pysty lähtemään aamulla töihin, vaan joudun ilmoittamaan etten tule täään töihin. Onneksi on liukuva työaika, niin voin mennä töihin sitten vasta kun olen nukkunnut tarpeeksi. Minulta siis lapsi vei yöunien mukana terveyden, enkä todellakaan "tiedä pärjääväni mitättömillä yöunilla" vaan tiedän että EN pärjää.

Se minun piti vielä viestiini lisäämän, että toisin kuin sinusta, minusta ei tullut muiden vanhempien, tai lapsettomien dissaajaa, vaan oman kokemuksen myötä tiedän miten tärkeitä ne yöunet ovat, ja olenkin montaa perhettä auttanut asian tiimoilta, ja valistanut esimerkilläni että tavalla tai toisella, ne yöunet on saatava jossain vaiheessa, ennen kuin menee liian pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta joku voisi kirjoittaa jutun yhteiskunnan arvojen koventumisesta, joka johtuu pitkälti lapsettomista. KUn itsellä on lapsia, arvot muuttuvat vastuuntuntoisimmiksi melko automaattisesti. Vasta lapsi kasvattaa vanhemmastaan aikuisen.

Tämä on  niin totta! Minulla on useita lapsettomia ystäviä ja vielä viidenkympin korvalla ovat siellä lapsen asteella. "Minä, minä, minä ja minun napani!"

Tuo ajattelumallihan pätee lähinnä lapsia hankkiviin. Vähät välitetään ilmastonmuutoksesta ja muista ihmisistä kuin niistä lapsista.

"Mutta kun minulla on oikeus tehdä lapsia!! Maksakaa minulle lisää tukia heti!!!!!! Päästäkää ilmaiseksi sinne ja tänne koska minulla on vaunut!"

Eli lapsia ei saisi missään nimessä hankkia ja jos hankkii, niin pitää pärjätä täysin omillaan eikä pitäisi olla oikeutta julkisiin palveluihin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta joku voisi kirjoittaa jutun yhteiskunnan arvojen koventumisesta, joka johtuu pitkälti lapsettomista. KUn itsellä on lapsia, arvot muuttuvat vastuuntuntoisimmiksi melko automaattisesti. Vasta lapsi kasvattaa vanhemmastaan aikuisen.

Tämä on  niin totta! Minulla on useita lapsettomia ystäviä ja vielä viidenkympin korvalla ovat siellä lapsen asteella. "Minä, minä, minä ja minun napani!"

Luulevat kustantavansa kaikkien lapsiperheiden kaikki kustannukset. Ikävää, ettei enää ole vanhanpiian veroa...

Mikä ihana ystävä oletkaan...

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt velat mitä mieltä olette sellaisista ihmisistä, jotka päättävät hankkia lapsia? Ovatko näm ä henkilöt typriä ja väitättekö, että nämä heittävät elämänsä aina hukkaan  ja että on sataprosenttisesti mahdotonta hankkia elämyksiä? 

Ihan oikeasti vastatkaa tähän kysymykseen? 

Minusta se on vain ihanaa kun ihmiset haluavat ja saavat lapsia. Pidän lapsista itsekin ja olen sellainen "suosikki-sukulaistäti" joka rahtaa lähisuvun lapsia ilolla huvipuistoihin, museoihin ja sen sellaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta joku voisi kirjoittaa jutun yhteiskunnan arvojen koventumisesta, joka johtuu pitkälti lapsettomista. KUn itsellä on lapsia, arvot muuttuvat vastuuntuntoisimmiksi melko automaattisesti. Vasta lapsi kasvattaa vanhemmastaan aikuisen.

Tämä on  niin totta! Minulla on useita lapsettomia ystäviä ja vielä viidenkympin korvalla ovat siellä lapsen asteella. "Minä, minä, minä ja minun napani!"

Luulevat kustantavansa kaikkien lapsiperheiden kaikki kustannukset. Ikävää, ettei enää ole vanhanpiian veroa...

Erikoista haukkua ystäviään täällä. Jos he ovat noin vastenmielisiä miksi olet heidän ystävänsä? Toisekseen tietävätkö he, mitä mieltä olet heistä/lapsettomista? Kerro toki, ei ihmisten tarvitse olla seurassa jossa eivät viihdy. 

Oman kokemukseni mukaan ihmiset ovat erilaisia persoonia huolimatta siitä onko heillä lapsia vai ei. Ehkäa lle 20 % lapsellisista muuttuu lapsen saatuaan sietämättömiksi ja nimen omaan omaan napaan tuijottajiksi. Tai ehkä jotkut ihmisen olemassaolevat luonteenpiirteet vain vahvistuvat elämäntilanteen vuoksi? Olen havainnut että itsekeskeisyyteen taipuvaisilla tämä vain vahvistuu. Keskeytetään, hymähdellään ja kiusataan myös muita, järkeviä lapsellisia pitkäveteisillä jaarituksilla Palle-Viivin viikon tapahtumilla. Oletetaan että kaikki lapsettomatkin haluavat puhua vaikka aikuisten juhlissa lapsista. Oma persoona katoaa, ei mitään mielenkiintoa esim. yleisiin puheenaiheisiin. Katse on koko ajan lapsessa (en puhu pikkupiltistä joka toki tarvitsee huomioita) vaikka keskustelee aikuisen kanssa, jopa kouluikäinen lapsi saa keskeyttää jatkuvasti, ja äiti menee mukaan lässytetään, ei kasvateta. Lapsi ei rasita minua ollenkaan, vain aikuinen joka oikeuttaa röyhkeän käytöksensä vanhemmuudella. Sitten kun tähän ei mene mukaan, on itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt velat mitä mieltä olette sellaisista ihmisistä, jotka päättävät hankkia lapsia? Ovatko näm ä henkilöt typriä ja väitättekö, että nämä heittävät elämänsä aina hukkaan  ja että on sataprosenttisesti mahdotonta hankkia elämyksiä? 

Ihan oikeasti vastatkaa tähän kysymykseen? 

Tähän kysymykseen on vastattu näissä ketjuissa jo vaikka kuinka monta kertaa. Ihmisillä on erilaisia kiinnostuksen aiheita, se kuka haluaa niin hankkii lapsia ja se on aivan ok. Hän haluaa elämältään sitä. Joku toinen taas ei halua lapsia ja sekin on aivan ok, eikä tässä ketään tarvitse puolin tai toisin käännyttää mihinkään. Jokainen tekee omat valintansa. Ok? Menikö perille?

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt velat mitä mieltä olette sellaisista ihmisistä, jotka päättävät hankkia lapsia? Ovatko näm ä henkilöt typriä ja väitättekö, että nämä heittävät elämänsä aina hukkaan  ja että on sataprosenttisesti mahdotonta hankkia elämyksiä? 

Ihan oikeasti vastatkaa tähän kysymykseen? 

Ja kaikenhan on pakko olla täysin mustavalkoista, eikö niin? Joko vihaat tai rakastat, ja omat valintasi tarkoittavat että muut ovat täysin p   seestä?

En vastannut kysymykseesi koska en ole vela, vaan eipä-tullut-hankittua-lapsia-vaikka-olisin-voinutkin-lapseton. Lisäksi olen sinkku, tuo joidenkin mielestä kastijärjestelmän alin olento:). 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisenä kasvamiseen liittyy kasvukipuja. Lapsista on paljon vaivaa ja vanhemmuus on joskus melkein sietämättömän raskasta, mutta siinä ihminen juuri kasvaa. Keskusteluissa vanhemmat ja lapsettomat erottaa mm. siitä, että ihminen, jolla on lapsia, tietää jaksavansa elämänsä myös hyvin vähillä yöunilla, kun taas lapseton valittaa jos yöunet on jääneet viiteen tuntiin. Sama kaikessa muussa. Äitiys on välillä melkoista sissihommaa, eikä sitä opi kuin tekemällä.

Ja kirkkaimman kruunun saa..? Tämä on aina yhtä mielenkiintoinen näkökanta, että vain lasten saaminen kasvattaa ihmistä. Tai ainakin se on se asia, joka kasvattaa ihmistä ENITEN. Koska kärsimys kasvattaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisenä kasvamiseen liittyy kasvukipuja. Lapsista on paljon vaivaa ja vanhemmuus on joskus melkein sietämättömän raskasta, mutta siinä ihminen juuri kasvaa. Keskusteluissa vanhemmat ja lapsettomat erottaa mm. siitä, että ihminen, jolla on lapsia, tietää jaksavansa elämänsä myös hyvin vähillä yöunilla, kun taas lapseton valittaa jos yöunet on jääneet viiteen tuntiin. Sama kaikessa muussa. Äitiys on välillä melkoista sissihommaa, eikä sitä opi kuin tekemällä.

Kukaan lapseton ei mistään syystä kärsi unettomuudesta tai muuten saa lyhyitä unia lähes joka yö? 

Sitä paitsi eivät lyhyet yöunet yksinään mitään kasvata, sen sijaan ne tutkitusti lyhentävät elinajanodotetta.

Se on ehkä ainut "hyöty" että väsymys antaa mahdollisuuden opetella pitempää pinnaa, mutta tämäkään ei näytä toteutuvan kun tuolla ulkona katsoo pää punaisena karjuvia vanhempia.

Toi on mun mielestä lisääntyneiden ihmisten kaikkein hauskin ja yleisin harhaluulo. Tosiaan, lapsi on ainut syy minkä takia ihminen voi kärsiä univajeesta. Muita syitä ei ole, tai jos oletkin valvonut niin et ole yhtä väsynyt kuin lapsellinen ihminen koska... No, et nyt vain ole.

Ystäväni, pienen vauvan äiti laittoi aikanaan mulle viestin että mitä kuuluu ja voidaanko nähdä. Sanoin että nyt ei pysty, olen niin univelassa että tuntuu kuin sydän pysähtyisi. Tein siis täyspäiväisten opintojen ohessa melkein täyspäiväistä kolmivuoroa, eli valvoin ympäri vuorokauden kun tentti lähestyi. Yön olin töissä, ja aamulla kotiin päästyäni nappasin kirjan ja aloin lukea.

Ystäväni vastaus: sä et tiedä univelasta mitään kun sulla ei ole lapsia.

Vastasin tähän kylmästi (joo pinna oli jostain kumman syystä hiukan kireällä) että jos kerran vielä vetää äitikortin esille vähätelläkseen minun kuulumisiani, en halua tavata enää koskaan. Pyysi kyllä anteeksi ja edelleen ollaan hyviä ystäviä.

Mutta tosiaan, lisääntyneille ihmisille tiedoksi: univaje on univajetta ja aiheuttaa samoja oireita riippumatta valvomisen syystä.

/35

Pointti tässä oli siis se, että äitinä et voi valita univajetta. Jos itse päätät tehdä monta työtä yhtä aikaa, se on valinta, jonka voit perua milloin hyvänsä. Lasta ei voi antaa pois, tai ainakaan useimmat eivät halua. Asia on niin, että jos ei ole lapsia, niin ei voi ymmärtää mitä se vanhemmuus on. Kuvitelmia meillä kaikilla on ollut, mutta vain lapsia hankkineet oikeasti tietävät mitä se on.

Ei minua haittaa jos kaikki eivät hanki lapsia, mutta sitä ihmettelen kuinka he voivat kuvitella tietävänsä jotain asiasta, jota eivät ole kokeneet.

Miten ihmeessä se EI OLE valinta tehdä apsia täällä suomenmaasa? Ihan samanlainen valinta kuin opiskelu tai tmonen työn tekeminenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt velat mitä mieltä olette sellaisista ihmisistä, jotka päättävät hankkia lapsia? Ovatko näm ä henkilöt typriä ja väitättekö, että nämä heittävät elämänsä aina hukkaan  ja että on sataprosenttisesti mahdotonta hankkia elämyksiä? 

Ihan oikeasti vastatkaa tähän kysymykseen? 

Tähän kysymykseen on vastattu näissä ketjuissa jo vaikka kuinka monta kertaa. Ihmisillä on erilaisia kiinnostuksen aiheita, se kuka haluaa niin hankkii lapsia ja se on aivan ok. Hän haluaa elämältään sitä. Joku toinen taas ei halua lapsia ja sekin on aivan ok, eikä tässä ketään tarvitse puolin tai toisin käännyttää mihinkään. Jokainen tekee omat valintansa. Ok? Menikö perille?

Jatkuvasti sanotaan, että elämä menee täysin pilalle jos hankkii lapsia ja, että terveys menee kokonaan. Välillä tuntuu siltä, että yritetään saada myös lapsia haluavat ihmiset epäröimään perheen perustamisen. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli hätkähdyttävää että nuo kaikki artikkelissa julkaistut kertomukset olivat äitien kokemuksia. Eikö isistä oikeasti vieläkään irtoa tunnemateriaalia omasta perheestä? Kai joku kertomus olisi mukaan otettu, jos niitä olisi ollut?

Voin miehenä irroittaa itsestäni tunnemateriaalia sen verran, että en olisi ikinä tehnyt lapsia jos olisin tiennyt että jään etäisäksi lasteni elämään, jolta vaaditaan ja pyydetään jatkuvasti rahaa ja palveluksia, mutta en saa viettää lasteni kanssa perhe-elämää jota olisin halunnut. Yritän olla katkeroitumatta, ihan jokainen päivä, ja toivon vain että lapset kasvaisivat nopeasti aikuiseksi, jotta voin saada heihin edes "normaalin" aikuinenlpasi-vanhempisuhteen.

Vain lapsettomat edes yrittävät rinnastaa jonkun opiskeluista johtuvan univajeen ja lapsen kanssa tulevan univajeen. Samoin kuin opiskelusta johtuvan töistä poissa olon hoitovapaaseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt velat mitä mieltä olette sellaisista ihmisistä, jotka päättävät hankkia lapsia? Ovatko näm ä henkilöt typriä ja väitättekö, että nämä heittävät elämänsä aina hukkaan  ja että on sataprosenttisesti mahdotonta hankkia elämyksiä? 

Ihan oikeasti vastatkaa tähän kysymykseen? 

Tähän kysymykseen on vastattu näissä ketjuissa jo vaikka kuinka monta kertaa. Ihmisillä on erilaisia kiinnostuksen aiheita, se kuka haluaa niin hankkii lapsia ja se on aivan ok. Hän haluaa elämältään sitä. Joku toinen taas ei halua lapsia ja sekin on aivan ok, eikä tässä ketään tarvitse puolin tai toisin käännyttää mihinkään. Jokainen tekee omat valintansa. Ok? Menikö perille?

Jatkuvasti sanotaan, että elämä menee täysin pilalle jos hankkii lapsia ja, että terveys menee kokonaan. Välillä tuntuu siltä, että yritetään saada myös lapsia haluavat ihmiset epäröimään perheen perustamisen. 

No itse asiassa mun pari PERHEELLISTÄ kaveria sanoo näin. Millaiset terveiset haluaisit minun sanovan heille seuraavalla kerralla kun saunaillassa alkavat (mahdollisesti) avautumaan asiasta :)

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt velat mitä mieltä olette sellaisista ihmisistä, jotka päättävät hankkia lapsia? Ovatko näm ä henkilöt typriä ja väitättekö, että nämä heittävät elämänsä aina hukkaan  ja että on sataprosenttisesti mahdotonta hankkia elämyksiä? 

Ihan oikeasti vastatkaa tähän kysymykseen? 

No minäpä vastaan.

Olen lapsia hankkivista ihmisistä sitä mieltä, että kiva jos sellainen ihminen joka lapsia haluaa heitä myös saa. Lapsia hankkivat ihmiset eivät ole typeriä eivätkä heitä elämäänsä hukkaan. He kokevat varmasti monenlaisia elämyksiä.

Kelpasiko vastaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta joku voisi kirjoittaa jutun yhteiskunnan arvojen koventumisesta, joka johtuu pitkälti lapsettomista. KUn itsellä on lapsia, arvot muuttuvat vastuuntuntoisimmiksi melko automaattisesti. Vasta lapsi kasvattaa vanhemmastaan aikuisen.

Tämä on  niin totta! Minulla on useita lapsettomia ystäviä ja vielä viidenkympin korvalla ovat siellä lapsen asteella. "Minä, minä, minä ja minun napani!"

Luulevat kustantavansa kaikkien lapsiperheiden kaikki kustannukset. Ikävää, ettei enää ole vanhanpiian veroa...

Jännä homma, minä kun tunnen paljon enemmän lapset tehneitä viisikymppisiä joilla on minä ja minun elämäni-vihdoinkin! vaihe päällä. No ilmankos, kun on käytetty joku 3o vuotta elämästä vain muiden tarpeiden tyydytykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt velat mitä mieltä olette sellaisista ihmisistä, jotka päättävät hankkia lapsia? Ovatko näm ä henkilöt typriä ja väitättekö, että nämä heittävät elämänsä aina hukkaan  ja että on sataprosenttisesti mahdotonta hankkia elämyksiä? 

Ihan oikeasti vastatkaa tähän kysymykseen? 

Vastaus on...... Ei meitä kiinnosta.