Kaikki prismaperheitä kammoksuvat palstavelat, lukekaa tämän päivän Heltsingin Sanomista

Vierailija kirjoitti:

Hei te ei-hefarin tilaajat, kokeilisko joku aukeaako linkin takana oleva juttu teille vai pitääkö kopsata se  tänne?

Sinne se painuu maksumuurin taakse tuokin juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ei minun mielestä veloja kannata yrittää käännyttää. Hyvä vain että eletään aikaa kun lapsivihaajien ei tarvitse yhteiskunnan paineen alla väkisin hankkia jälkipolvea. Aiemmin tilanne on ollut eri ja vanhemmiksi on joutunut enemmän ihmisiä, jotka eivät ole koskaan osanneet oppia rakastamaan lapsiaan. Seurauksena vanhempiensa rakkaudettomuudesta traumatisoituneita aikuisia, jotka ajallaan siirtäneet haavansa seuraavalle polvelle. Suuremmassa kuvassa tämä vela-ilmiö on vain hyvä asia.

Lisääntymisvietti on yksi ihmisen normaaleista vieteistä. Jotakinhan on pielessä sellaisessa ihmisessä, joka ei halua lisääntyä. Luonnon valintaa ehkä tämäkin. Olkoot rauhassa, mutta älkööt yrittäkö tuputtaa normaaleille niitä todellisuudesta vieraantuneita ajatuksiaan ja elämäntapaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisenä kasvamiseen liittyy kasvukipuja. Lapsista on paljon vaivaa ja vanhemmuus on joskus melkein sietämättömän raskasta, mutta siinä ihminen juuri kasvaa. Keskusteluissa vanhemmat ja lapsettomat erottaa mm. siitä, että ihminen, jolla on lapsia, tietää jaksavansa elämänsä myös hyvin vähillä yöunilla, kun taas lapseton valittaa jos yöunet on jääneet viiteen tuntiin. Sama kaikessa muussa. Äitiys on välillä melkoista sissihommaa, eikä sitä opi kuin tekemällä.

Kukaan lapseton ei mistään syystä kärsi unettomuudesta tai muuten saa lyhyitä unia lähes joka yö? 

Sitä paitsi eivät lyhyet yöunet yksinään mitään kasvata, sen sijaan ne tutkitusti lyhentävät elinajanodotetta.

Se on ehkä ainut "hyöty" että väsymys antaa mahdollisuuden opetella pitempää pinnaa, mutta tämäkään ei näytä toteutuvan kun tuolla ulkona katsoo pää punaisena karjuvia vanhempia.

Toi on mun mielestä lisääntyneiden ihmisten kaikkein hauskin ja yleisin harhaluulo. Tosiaan, lapsi on ainut syy minkä takia ihminen voi kärsiä univajeesta. Muita syitä ei ole, tai jos oletkin valvonut niin et ole yhtä väsynyt kuin lapsellinen ihminen koska... No, et nyt vain ole.

Ystäväni, pienen vauvan äiti laittoi aikanaan mulle viestin että mitä kuuluu ja voidaanko nähdä. Sanoin että nyt ei pysty, olen niin univelassa että tuntuu kuin sydän pysähtyisi. Tein siis täyspäiväisten opintojen ohessa melkein täyspäiväistä kolmivuoroa, eli valvoin ympäri vuorokauden kun tentti lähestyi. Yön olin töissä, ja aamulla kotiin päästyäni nappasin kirjan ja aloin lukea.

Ystäväni vastaus: sä et tiedä univelasta mitään kun sulla ei ole lapsia.

Vastasin tähän kylmästi (joo pinna oli jostain kumman syystä hiukan kireällä) että jos kerran vielä vetää äitikortin esille vähätelläkseen minun kuulumisiani, en halua tavata enää koskaan. Pyysi kyllä anteeksi ja edelleen ollaan hyviä ystäviä.

Mutta tosiaan, lisääntyneille ihmisille tiedoksi: univaje on univajetta ja aiheuttaa samoja oireita riippumatta valvomisen syystä.

/35

Pointti tässä oli siis se, että äitinä et voi valita univajetta. Jos itse päätät tehdä monta työtä yhtä aikaa, se on valinta, jonka voit perua milloin hyvänsä. Lasta ei voi antaa pois, tai ainakaan useimmat eivät halua. Asia on niin, että jos ei ole lapsia, niin ei voi ymmärtää mitä se vanhemmuus on. Kuvitelmia meillä kaikilla on ollut, mutta vain lapsia hankkineet oikeasti tietävät mitä se on.

Ei minua haittaa jos kaikki eivät hanki lapsia, mutta sitä ihmettelen kuinka he voivat kuvitella tietävänsä jotain asiasta, jota eivät ole kokeneet.

Normaalit kunniaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minun mielestä veloja kannata yrittää käännyttää. Hyvä vain että eletään aikaa kun lapsivihaajien ei tarvitse yhteiskunnan paineen alla väkisin hankkia jälkipolvea. Aiemmin tilanne on ollut eri ja vanhemmiksi on joutunut enemmän ihmisiä, jotka eivät ole koskaan osanneet oppia rakastamaan lapsiaan. Seurauksena vanhempiensa rakkaudettomuudesta traumatisoituneita aikuisia, jotka ajallaan siirtäneet haavansa seuraavalle polvelle. Suuremmassa kuvassa tämä vela-ilmiö on vain hyvä asia.

Lisääntymisvietti on yksi ihmisen normaaleista vieteistä. Jotakinhan on pielessä sellaisessa ihmisessä, joka ei halua lisääntyä. Luonnon valintaa ehkä tämäkin. Olkoot rauhassa, mutta älkööt yrittäkö tuputtaa normaaleille niitä todellisuudesta vieraantuneita ajatuksiaan ja elämäntapaansa.

Lisääntymisvietin puuttuminen ei todellakaan tee ihmisestä mitenkään epänormaalia saatika viallista. Ihmisessä lisääntymisvietti ilmenee seksuaalisuutena, jonka seurauksena syntyy lapsi, halusit tai et. Nykyään tietenkin tilanne on eri kun ehkäisy on keksitty ja suurimman osan saatavilla.

Näkeehän sen jo siitäkin, että nyt kun sosiaalinen paine lisääntyä on poistumassa, velojen määrä sen kuin lisääntyy jatkuvasti. Ennen oli hankittava lapsia, halusit tai et, tai muuten olit eräänlainen yhteiskunnan hylkiö. Nykyään onneksi tässäkin asiassa ihmisillä on valinnanvapaus.

/35

Minusta oli hätkähdyttävää että nuo kaikki artikkelissa julkaistut kertomukset olivat äitien kokemuksia. Eikö isistä oikeasti vieläkään irtoa tunnemateriaalia omasta perheestä? Kai joku kertomus olisi mukaan otettu, jos niitä olisi ollut?

Normaalit kunniaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minun mielestä veloja kannata yrittää käännyttää. Hyvä vain että eletään aikaa kun lapsivihaajien ei tarvitse yhteiskunnan paineen alla väkisin hankkia jälkipolvea. Aiemmin tilanne on ollut eri ja vanhemmiksi on joutunut enemmän ihmisiä, jotka eivät ole koskaan osanneet oppia rakastamaan lapsiaan. Seurauksena vanhempiensa rakkaudettomuudesta traumatisoituneita aikuisia, jotka ajallaan siirtäneet haavansa seuraavalle polvelle. Suuremmassa kuvassa tämä vela-ilmiö on vain hyvä asia.

Lisääntymisvietti on yksi ihmisen normaaleista vieteistä. Jotakinhan on pielessä sellaisessa ihmisessä, joka ei halua lisääntyä. Luonnon valintaa ehkä tämäkin. Olkoot rauhassa, mutta älkööt yrittäkö tuputtaa normaaleille niitä todellisuudesta vieraantuneita ajatuksiaan ja elämäntapaansa.

No lisääntyneille lieneekin aikamoisen turhaa ”tuputtaa” lapsettomuutta elämäntapana, veloille sitä kun ei mitenkään tarvitse tuputtaa. 🙂 Tiesitkö muuten, ettei ”luonnonvalinnalla” ole mitään sellaista jaloa ja ylhäistä päämäärää, mitä tunnut viestisi perusteella kuvittelevan, kun vihjailet ”pielessä olevien” periytyvyyden katkeamisesta?

Ootte te hassuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisenä kasvamiseen liittyy kasvukipuja. Lapsista on paljon vaivaa ja vanhemmuus on joskus melkein sietämättömän raskasta, mutta siinä ihminen juuri kasvaa. Keskusteluissa vanhemmat ja lapsettomat erottaa mm. siitä, että ihminen, jolla on lapsia, tietää jaksavansa elämänsä myös hyvin vähillä yöunilla, kun taas lapseton valittaa jos yöunet on jääneet viiteen tuntiin. Sama kaikessa muussa. Äitiys on välillä melkoista sissihommaa, eikä sitä opi kuin tekemällä.

Kukaan lapseton ei mistään syystä kärsi unettomuudesta tai muuten saa lyhyitä unia lähes joka yö? 

Sitä paitsi eivät lyhyet yöunet yksinään mitään kasvata, sen sijaan ne tutkitusti lyhentävät elinajanodotetta.

Se on ehkä ainut "hyöty" että väsymys antaa mahdollisuuden opetella pitempää pinnaa, mutta tämäkään ei näytä toteutuvan kun tuolla ulkona katsoo pää punaisena karjuvia vanhempia.

Toi on mun mielestä lisääntyneiden ihmisten kaikkein hauskin ja yleisin harhaluulo. Tosiaan, lapsi on ainut syy minkä takia ihminen voi kärsiä univajeesta. Muita syitä ei ole, tai jos oletkin valvonut niin et ole yhtä väsynyt kuin lapsellinen ihminen koska... No, et nyt vain ole.

Ystäväni, pienen vauvan äiti laittoi aikanaan mulle viestin että mitä kuuluu ja voidaanko nähdä. Sanoin että nyt ei pysty, olen niin univelassa että tuntuu kuin sydän pysähtyisi. Tein siis täyspäiväisten opintojen ohessa melkein täyspäiväistä kolmivuoroa, eli valvoin ympäri vuorokauden kun tentti lähestyi. Yön olin töissä, ja aamulla kotiin päästyäni nappasin kirjan ja aloin lukea.

Ystäväni vastaus: sä et tiedä univelasta mitään kun sulla ei ole lapsia.

Vastasin tähän kylmästi (joo pinna oli jostain kumman syystä hiukan kireällä) että jos kerran vielä vetää äitikortin esille vähätelläkseen minun kuulumisiani, en halua tavata enää koskaan. Pyysi kyllä anteeksi ja edelleen ollaan hyviä ystäviä.

Mutta tosiaan, lisääntyneille ihmisille tiedoksi: univaje on univajetta ja aiheuttaa samoja oireita riippumatta valvomisen syystä.

/35

Pointti tässä oli siis se, että äitinä et voi valita univajetta. Jos itse päätät tehdä monta työtä yhtä aikaa, se on valinta, jonka voit perua milloin hyvänsä. Lasta ei voi antaa pois, tai ainakaan useimmat eivät halua. Asia on niin, että jos ei ole lapsia, niin ei voi ymmärtää mitä se vanhemmuus on. Kuvitelmia meillä kaikilla on ollut, mutta vain lapsia hankkineet oikeasti tietävät mitä se on.

Ei minua haittaa jos kaikki eivät hanki lapsia, mutta sitä ihmettelen kuinka he voivat kuvitella tietävänsä jotain asiasta, jota eivät ole kokeneet.

En minä ainakaan väittänyt tietäväni vanhemmuudesta mitään. Tiedän vain sen että itse en halua olla vanhempi.

Kaikki mitä velat tekevät eivät aina ole täysin omasta, vapaasta tahdosta tehtäviä valintoja, vaikka lisääntyneet niin ehkä katkerina kuvittelevatkin. Minun oli rahatilanteen vuoksi pakko tehdä töitä, ja samalla opiskella jotta en joutuisi tekemään sitä paskaduunia lopun ikääni. Oma valinta siis monella tavalla kyllä, mutta niin on lisääntyminenkin. Sataprosenttisesti.

Lisäksi vauvan voi kyllä aina antaa hoitoon jotta saa itse nukkua edes välillä. Suurimmalla osalla on tähän jonkinlainen mahdollisuus.

Pointti nyt kuitenkin oli se, että univelkaa voi olla myös veloilla, joten lisääntyneiden on turha nostaa itseään ja kärsimystään mitenkään jalustalle. Vela voi valvoa myös vaikka ihan univaikeuksien vuoksi, jolloin kyse on vielä vähemmän omasta valinnasta kuin tuossa minun tapauksessani.

/35

Vierailija kirjoitti:

Ei minun mielestä veloja kannata yrittää käännyttää. Hyvä vain että eletään aikaa kun lapsivihaajien ei tarvitse yhteiskunnan paineen alla väkisin hankkia jälkipolvea. Aiemmin tilanne on ollut eri ja vanhemmiksi on joutunut enemmän ihmisiä, jotka eivät ole koskaan osanneet oppia rakastamaan lapsiaan. Seurauksena vanhempiensa rakkaudettomuudesta traumatisoituneita aikuisia, jotka ajallaan siirtäneet haavansa seuraavalle polvelle. Suuremmassa kuvassa tämä vela-ilmiö on vain hyvä asia.

En vihaa lapsia yhtään. Minua ei vaan kiinnosta perhe-elämä ja se tuomat ongelmat ja menemiset. Enkä usko, että olen saman kumppanin kanssa lopunelämää yhdessä, joten sekin kallistuu yksinhuoltajuuden puolelle ja kun tässä yhteiskunnassa se vastuu on suurimmaksi osaksi naisen vastuu kasvattaa sitä lasta. En minä näe itsessä sellaistakaan roolia, että olisin kahden lapsen kanssa. Oma kaveripiirini on täynnä yksinhuoltajia ja eivät he kovin onnellisilta näytä. Valittavat väsymystä ja sitä kun omaa ei ole koskaan ja ne, jotka on yhdessä vielä perheenä, niin haukkuvat miehiään kun ei tee mitään.

Olen minä prismassa käynyt kaupassa ja nähnyt niitä perheitä siellä. Lapset huutaa ja sörkkii paikkoja. Isä kävelee 5m erossa muista tuskan ilme naamalla. Sitten riidellään parkkipaikalla ja ladotaan ostoksia konttiin ja revitään lapset autoon sisään. Tällaista perhearkea minä näen ymäpärillä paljon enemmän kun pusuttelevia pareja jotka ovat liikkeellä lasten kanssa. En tuomitse niitä jotka haluavat perheen ja elää sitä arkea. Välillä se vaan ottaa päähän, kun kaverit valittaa siitä asiasta.

Tässä kaikille ihmisille, myös vanhemmille uutinen siitä mitä niistä/meistä söpöistä 2-vuotiaista pellavapäistä voi tulla myöhemmin: 

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/20ebcbe7-dd4b-4876-b173-c9160a241e2a

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisenä kasvamiseen liittyy kasvukipuja. Lapsista on paljon vaivaa ja vanhemmuus on joskus melkein sietämättömän raskasta, mutta siinä ihminen juuri kasvaa. Keskusteluissa vanhemmat ja lapsettomat erottaa mm. siitä, että ihminen, jolla on lapsia, tietää jaksavansa elämänsä myös hyvin vähillä yöunilla, kun taas lapseton valittaa jos yöunet on jääneet viiteen tuntiin. Sama kaikessa muussa. Äitiys on välillä melkoista sissihommaa, eikä sitä opi kuin tekemällä.

Kukaan lapseton ei mistään syystä kärsi unettomuudesta tai muuten saa lyhyitä unia lähes joka yö? 

Sitä paitsi eivät lyhyet yöunet yksinään mitään kasvata, sen sijaan ne tutkitusti lyhentävät elinajanodotetta.

Se on ehkä ainut "hyöty" että väsymys antaa mahdollisuuden opetella pitempää pinnaa, mutta tämäkään ei näytä toteutuvan kun tuolla ulkona katsoo pää punaisena karjuvia vanhempia.

Toi on mun mielestä lisääntyneiden ihmisten kaikkein hauskin ja yleisin harhaluulo. Tosiaan, lapsi on ainut syy minkä takia ihminen voi kärsiä univajeesta. Muita syitä ei ole, tai jos oletkin valvonut niin et ole yhtä väsynyt kuin lapsellinen ihminen koska... No, et nyt vain ole.

Ystäväni, pienen vauvan äiti laittoi aikanaan mulle viestin että mitä kuuluu ja voidaanko nähdä. Sanoin että nyt ei pysty, olen niin univelassa että tuntuu kuin sydän pysähtyisi. Tein siis täyspäiväisten opintojen ohessa melkein täyspäiväistä kolmivuoroa, eli valvoin ympäri vuorokauden kun tentti lähestyi. Yön olin töissä, ja aamulla kotiin päästyäni nappasin kirjan ja aloin lukea.

Ystäväni vastaus: sä et tiedä univelasta mitään kun sulla ei ole lapsia.

Vastasin tähän kylmästi (joo pinna oli jostain kumman syystä hiukan kireällä) että jos kerran vielä vetää äitikortin esille vähätelläkseen minun kuulumisiani, en halua tavata enää koskaan. Pyysi kyllä anteeksi ja edelleen ollaan hyviä ystäviä.

Mutta tosiaan, lisääntyneille ihmisille tiedoksi: univaje on univajetta ja aiheuttaa samoja oireita riippumatta valvomisen syystä.

/35

Pointti tässä oli siis se, että äitinä et voi valita univajetta. Jos itse päätät tehdä monta työtä yhtä aikaa, se on valinta, jonka voit perua milloin hyvänsä. Lasta ei voi antaa pois, tai ainakaan useimmat eivät halua. Asia on niin, että jos ei ole lapsia, niin ei voi ymmärtää mitä se vanhemmuus on. Kuvitelmia meillä kaikilla on ollut, mutta vain lapsia hankkineet oikeasti tietävät mitä se on.

Ei minua haittaa jos kaikki eivät hanki lapsia, mutta sitä ihmettelen kuinka he voivat kuvitella tietävänsä jotain asiasta, jota eivät ole kokeneet.

Voi toki valita ja valitsekin sen jo siinä vaiheessa, kun harkitset lapsen hankintaa. Ei se sinun valintasi lisääntyä tee unettomuuden kärsimystä yhtään suuremmaksi kuin velan muista syistä ”valitsema” unettomuus. Älytöntä edes verrata univajeen avulla valintojen paremmuutta. Lisäksi unettomuutta todellakaan ei aina valita itse, oli vela, äiti tai mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta joku voisi kirjoittaa jutun yhteiskunnan arvojen koventumisesta, joka johtuu pitkälti lapsettomista. KUn itsellä on lapsia, arvot muuttuvat vastuuntuntoisimmiksi melko automaattisesti. Vasta lapsi kasvattaa vanhemmastaan aikuisen.

Totta. Lapsettomana ei tarvitse ajatella ketään muuta kuin itseään. Itseä ja omaa etenemistään.

Omituista, kyllä minä velana ajattelen, että lapset ovat osa yhteiskuntaa samoin kuin velat ja että kaikkien yhteiskuntaan kuuluvien hyvinvoinnista on pidettävä huolta.

Vierailija kirjoitti:

Ei minun mielestä veloja kannata yrittää käännyttää. Hyvä vain että eletään aikaa kun lapsivihaajien ei tarvitse yhteiskunnan paineen alla väkisin hankkia jälkipolvea. Aiemmin tilanne on ollut eri ja vanhemmiksi on joutunut enemmän ihmisiä, jotka eivät ole koskaan osanneet oppia rakastamaan lapsiaan. Seurauksena vanhempiensa rakkaudettomuudesta traumatisoituneita aikuisia, jotka ajallaan siirtäneet haavansa seuraavalle polvelle. Suuremmassa kuvassa tämä vela-ilmiö on vain hyvä asia.

Vela ei ole yhtäkuin lapsivihaaja. Vela voi työskennellä lasten kanssa, koska pitää lapsista. Hän ei vain halua omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta joku voisi kirjoittaa jutun yhteiskunnan arvojen koventumisesta, joka johtuu pitkälti lapsettomista. KUn itsellä on lapsia, arvot muuttuvat vastuuntuntoisimmiksi melko automaattisesti. Vasta lapsi kasvattaa vanhemmastaan aikuisen.

Höpön-pöpön. Mun tuntemat lapsettomat on huomattavasti vastuuntuntoisempia ja suvaitsevaisempia kuin kovempia arvoja omaavat lapsiperheelliset. Siinä missä lapsiperhellisillä on semmoinen köyhät kyykkyyn-asenne, lapsettomat kokee huomattavasti enemmän sosiaalista vastuuta myös heikommistaan.

Olen huomannut saman. Monet perheelliset eivät laske lapsettomia osaksi yhteiskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Normaalit kunniaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minun mielestä veloja kannata yrittää käännyttää. Hyvä vain että eletään aikaa kun lapsivihaajien ei tarvitse yhteiskunnan paineen alla väkisin hankkia jälkipolvea. Aiemmin tilanne on ollut eri ja vanhemmiksi on joutunut enemmän ihmisiä, jotka eivät ole koskaan osanneet oppia rakastamaan lapsiaan. Seurauksena vanhempiensa rakkaudettomuudesta traumatisoituneita aikuisia, jotka ajallaan siirtäneet haavansa seuraavalle polvelle. Suuremmassa kuvassa tämä vela-ilmiö on vain hyvä asia.

Lisääntymisvietti on yksi ihmisen normaaleista vieteistä. Jotakinhan on pielessä sellaisessa ihmisessä, joka ei halua lisääntyä. Luonnon valintaa ehkä tämäkin. Olkoot rauhassa, mutta älkööt yrittäkö tuputtaa normaaleille niitä todellisuudesta vieraantuneita ajatuksiaan ja elämäntapaansa.

Lisääntymisvietin puuttuminen ei todellakaan tee ihmisestä mitenkään epänormaalia saatika viallista. Ihmisessä lisääntymisvietti ilmenee seksuaalisuutena, jonka seurauksena syntyy lapsi, halusit tai et. Nykyään tietenkin tilanne on eri kun ehkäisy on keksitty ja suurimman osan saatavilla.

Näkeehän sen jo siitäkin, että nyt kun sosiaalinen paine lisääntyä on poistumassa, velojen määrä sen kuin lisääntyy jatkuvasti. Ennen oli hankittava lapsia, halusit tai et, tai muuten olit eräänlainen yhteiskunnan hylkiö. Nykyään onneksi tässäkin asiassa ihmisillä on valinnanvapaus.

/35

Lisääntymisvietti voi olla voimakas ja silti voi valita olla tekemättä lapsia muista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalit kunniaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minun mielestä veloja kannata yrittää käännyttää. Hyvä vain että eletään aikaa kun lapsivihaajien ei tarvitse yhteiskunnan paineen alla väkisin hankkia jälkipolvea. Aiemmin tilanne on ollut eri ja vanhemmiksi on joutunut enemmän ihmisiä, jotka eivät ole koskaan osanneet oppia rakastamaan lapsiaan. Seurauksena vanhempiensa rakkaudettomuudesta traumatisoituneita aikuisia, jotka ajallaan siirtäneet haavansa seuraavalle polvelle. Suuremmassa kuvassa tämä vela-ilmiö on vain hyvä asia.

Lisääntymisvietti on yksi ihmisen normaaleista vieteistä. Jotakinhan on pielessä sellaisessa ihmisessä, joka ei halua lisääntyä. Luonnon valintaa ehkä tämäkin. Olkoot rauhassa, mutta älkööt yrittäkö tuputtaa normaaleille niitä todellisuudesta vieraantuneita ajatuksiaan ja elämäntapaansa.

Lisääntymisvietin puuttuminen ei todellakaan tee ihmisestä mitenkään epänormaalia saatika viallista. Ihmisessä lisääntymisvietti ilmenee seksuaalisuutena, jonka seurauksena syntyy lapsi, halusit tai et. Nykyään tietenkin tilanne on eri kun ehkäisy on keksitty ja suurimman osan saatavilla.

Näkeehän sen jo siitäkin, että nyt kun sosiaalinen paine lisääntyä on poistumassa, velojen määrä sen kuin lisääntyy jatkuvasti. Ennen oli hankittava lapsia, halusit tai et, tai muuten olit eräänlainen yhteiskunnan hylkiö. Nykyään onneksi tässäkin asiassa ihmisillä on valinnanvapaus.

/35

Lisääntymisvietti voi olla voimakas ja silti voi valita olla tekemättä lapsia muista syistä.

Niimpä, tämäkin vielä. Itselläni suurin syy on ympäristösyyt, en halua jättää jälkeläisiä maailmaan jossa suurimmat ympäristökatastrofit ovat vasta edessä.

/35

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikessa ole kyse siitä, että mitä ne lapset tuo mukaan vaan kyse on siitäkin mitä itsellään ja tällä yhteiskunnalla on tarjottavana. Koulutusta supistetaan, työpaikat vähenee, luonnonvarat supistuu, kehitysmaiden väestönkasvu, pahoinvoivat lapset ja nuoret, elintasopakol...jne...

Itse olen kärsinyt lähes koko lapsuuteni henkisistä- ja fyysisistä ongelmista ja joudun selittelemään miksi en ota vastuuta, kasva aikuiseksi, olen itsekäs ja leikin jotain teiniä, kun en ole lapsia tehnyt.

Luin nuo tänne kopioidut jutut, ja nehän ovat vain normaalia lapsiarkea. Kyllä ilman lapsia on paljon helpompi elää ja seurata unelmiaan ja saada jokaisesta päivästä kaikki irti. Oma elämä päättyy siihen, kun saa lapsia. Nykynuorilla on huikea etu, kun lapsettomuus on jo täysin sallittua. Vielä kymmenen vuotta sitten sosiaalinen paine hankkia lapsia oli täysin erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikessa ole kyse siitä, että mitä ne lapset tuo mukaan vaan kyse on siitäkin mitä itsellään ja tällä yhteiskunnalla on tarjottavana. Koulutusta supistetaan, työpaikat vähenee, luonnonvarat supistuu, kehitysmaiden väestönkasvu, pahoinvoivat lapset ja nuoret, elintasopakol...jne...

Itse olen kärsinyt lähes koko lapsuuteni henkisistä- ja fyysisistä ongelmista ja joudun selittelemään miksi en ota vastuuta, kasva aikuiseksi, olen itsekäs ja leikin jotain teiniä, kun en ole lapsia tehnyt.

Olen pahoillani kokemastasi. Moni varmaan kyseleekin ja vaatii selityksiä lapsettomuuteesi, mutta et sinä ole kenellekään mitään selityksiä velkaa. Voit lopettaa selittämisen aivan heti, jos haluat. Hyvää jatkoa, toivottavasti olet selviytynyt vaikeuksista.

No voi, kun ihanaa. En tee yhtäkään kakaraa. Vituttaako?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisenä kasvamiseen liittyy kasvukipuja. Lapsista on paljon vaivaa ja vanhemmuus on joskus melkein sietämättömän raskasta, mutta siinä ihminen juuri kasvaa. Keskusteluissa vanhemmat ja lapsettomat erottaa mm. siitä, että ihminen, jolla on lapsia, tietää jaksavansa elämänsä myös hyvin vähillä yöunilla, kun taas lapseton valittaa jos yöunet on jääneet viiteen tuntiin. Sama kaikessa muussa. Äitiys on välillä melkoista sissihommaa, eikä sitä opi kuin tekemällä.

Kukaan lapseton ei mistään syystä kärsi unettomuudesta tai muuten saa lyhyitä unia lähes joka yö? 

Sitä paitsi eivät lyhyet yöunet yksinään mitään kasvata, sen sijaan ne tutkitusti lyhentävät elinajanodotetta.

Se on ehkä ainut "hyöty" että väsymys antaa mahdollisuuden opetella pitempää pinnaa, mutta tämäkään ei näytä toteutuvan kun tuolla ulkona katsoo pää punaisena karjuvia vanhempia.

Toi on mun mielestä lisääntyneiden ihmisten kaikkein hauskin ja yleisin harhaluulo. Tosiaan, lapsi on ainut syy minkä takia ihminen voi kärsiä univajeesta. Muita syitä ei ole, tai jos oletkin valvonut niin et ole yhtä väsynyt kuin lapsellinen ihminen koska... No, et nyt vain ole.

Ystäväni, pienen vauvan äiti laittoi aikanaan mulle viestin että mitä kuuluu ja voidaanko nähdä. Sanoin että nyt ei pysty, olen niin univelassa että tuntuu kuin sydän pysähtyisi. Tein siis täyspäiväisten opintojen ohessa melkein täyspäiväistä kolmivuoroa, eli valvoin ympäri vuorokauden kun tentti lähestyi. Yön olin töissä, ja aamulla kotiin päästyäni nappasin kirjan ja aloin lukea.

Ystäväni vastaus: sä et tiedä univelasta mitään kun sulla ei ole lapsia.

Vastasin tähän kylmästi (joo pinna oli jostain kumman syystä hiukan kireällä) että jos kerran vielä vetää äitikortin esille vähätelläkseen minun kuulumisiani, en halua tavata enää koskaan. Pyysi kyllä anteeksi ja edelleen ollaan hyviä ystäviä.

Mutta tosiaan, lisääntyneille ihmisille tiedoksi: univaje on univajetta ja aiheuttaa samoja oireita riippumatta valvomisen syystä.

/35

Pointti tässä oli siis se, että äitinä et voi valita univajetta. Jos itse päätät tehdä monta työtä yhtä aikaa, se on valinta, jonka voit perua milloin hyvänsä. Lasta ei voi antaa pois, tai ainakaan useimmat eivät halua. Asia on niin, että jos ei ole lapsia, niin ei voi ymmärtää mitä se vanhemmuus on. Kuvitelmia meillä kaikilla on ollut, mutta vain lapsia hankkineet oikeasti tietävät mitä se on.

Ei minua haittaa jos kaikki eivät hanki lapsia, mutta sitä ihmettelen kuinka he voivat kuvitella tietävänsä jotain asiasta, jota eivät ole kokeneet.

Sinä itse valitsit synnyttää lapsia, joten ihan yhtälailla unettomuus on oma valintasi. 

Ja mitä tulee tähän ikuiseen jankkaukseen "et voi tietää mitä vanhemmuus on" - no ei kai kukaan väitäkään kokeneensa sellaista mitä ei ole kokenut. Mutta tähän pätee vanha kunnon vanhempien käyttämä esimerkki "ei sinun tarvitse laittaa kättäsi tuleen tietääksesi että tuli polttaa". Meillä lapsettomilla on päässä silmät ja korvat, olemme itse eläneet lapsuuden sekä ympärillämme näemme mitä lapsiperheen elämä on. Minun ei tarvitse saada omaa lasta tietääkseni etten sellaista halua.