Kaikki prismaperheitä kammoksuvat palstavelat, lukekaa tämän päivän Heltsingin Sanomista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä pistänyt merkille, että lapsettomat ovat itsekkäämpiä muissakin asioissa kuin suhteessa lapsiin. Lapsettomilla ystävälläni on paljon menoja ja harrastuksia, joista eivät ole valmiita joustamaan, vaan minun pitää joustaa, jos haluamme tavata. Niin ikään pyydän lastenhoitoapua vain niiltä ystäviltäni, joilla on lapsia, koska lapsettomilla ystävälläni on AINA jotain tärkempää tekemistä. Toki niin voi ollakin, mutta ystävyydelle se ei tee hyvää. Toki mun pitäisi aina olla valmis illanviettoihin ja seuranpitoon.

Elät selvästi erilaista elämää lapsellisena kuin ystäväsi. En kylläkää väittäisi ystäviäsi itsekkäiksi, he vain elävät omaa elämäänsä. Jos he eivät kerkeä sinua näkemään, on siihen varmasti joku syy. Eikä kukaan ole velvollinen kaitsemaan toisen lapsia, joten siitäkin asiasta on turha natista. Itse olet lapset valinnut.

Toki olen itse lapset valinnut ja harvoin tarvitsen hoitoapua. Niin ikään lapsettomat ystäväni ovat valinneet olla auttamatta minua, kun tarvitsisin apua. Näin ollen olen lopettanut muutaman ystävyyden yksipuolisena, kun kaikki muu oli tärkeämpää, aikatauluista ei ikinä voinut joustaa, että edes olisi voitu tavata. Ystäväni, joilla on lapsia ovat vain jotenkin rennompia, eivätkä tuijota vain omaan napaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä pistänyt merkille, että lapsettomat ovat itsekkäämpiä muissakin asioissa kuin suhteessa lapsiin. Lapsettomilla ystävälläni on paljon menoja ja harrastuksia, joista eivät ole valmiita joustamaan, vaan minun pitää joustaa, jos haluamme tavata. Niin ikään pyydän lastenhoitoapua vain niiltä ystäviltäni, joilla on lapsia, koska lapsettomilla ystävälläni on AINA jotain tärkempää tekemistä. Toki niin voi ollakin, mutta ystävyydelle se ei tee hyvää. Toki mun pitäisi aina olla valmis illanviettoihin ja seuranpitoon.

Elät selvästi erilaista elämää lapsellisena kuin ystäväsi. En kylläkää väittäisi ystäviäsi itsekkäiksi, he vain elävät omaa elämäänsä. Jos he eivät kerkeä sinua näkemään, on siihen varmasti joku syy. Eikä kukaan ole velvollinen kaitsemaan toisen lapsia, joten siitäkin asiasta on turha natista. Itse olet lapset valinnut.

Toki olen itse lapset valinnut ja harvoin tarvitsen hoitoapua. Niin ikään lapsettomat ystäväni ovat valinneet olla auttamatta minua, kun tarvitsisin apua. Näin ollen olen lopettanut muutaman ystävyyden yksipuolisena, kun kaikki muu oli tärkeämpää, aikatauluista ei ikinä voinut joustaa, että edes olisi voitu tavata. Ystäväni, joilla on lapsia ovat vain jotenkin rennompia, eivätkä tuijota vain omaan napaansa.

Minulla se ei ole aikatauluista kiinni, mutta en ole koskaan pitänyt lapsista (silloinkin, kun olin itse lapsi, viihdyin paremmin aikuisten seurassa), ja tunnen oloni erittäin epämukavaksi ja vaivaantuneeksi lasten seurassa. En osaa olla lasten seurassa, ja ainakin minun perheelliset ystäväni ovat ymmärtäneet tämän, ja ystävyytemme on jatkunut yhtä hyvänä kuin ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä pistänyt merkille, että lapsettomat ovat itsekkäämpiä muissakin asioissa kuin suhteessa lapsiin. Lapsettomilla ystävälläni on paljon menoja ja harrastuksia, joista eivät ole valmiita joustamaan, vaan minun pitää joustaa, jos haluamme tavata. Niin ikään pyydän lastenhoitoapua vain niiltä ystäviltäni, joilla on lapsia, koska lapsettomilla ystävälläni on AINA jotain tärkempää tekemistä. Toki niin voi ollakin, mutta ystävyydelle se ei tee hyvää. Toki mun pitäisi aina olla valmis illanviettoihin ja seuranpitoon.

Elät selvästi erilaista elämää lapsellisena kuin ystäväsi. En kylläkää väittäisi ystäviäsi itsekkäiksi, he vain elävät omaa elämäänsä. Jos he eivät kerkeä sinua näkemään, on siihen varmasti joku syy. Eikä kukaan ole velvollinen kaitsemaan toisen lapsia, joten siitäkin asiasta on turha natista. Itse olet lapset valinnut.

Toki olen itse lapset valinnut ja harvoin tarvitsen hoitoapua. Niin ikään lapsettomat ystäväni ovat valinneet olla auttamatta minua, kun tarvitsisin apua. Näin ollen olen lopettanut muutaman ystävyyden yksipuolisena, kun kaikki muu oli tärkeämpää, aikatauluista ei ikinä voinut joustaa, että edes olisi voitu tavata. Ystäväni, joilla on lapsia ovat vain jotenkin rennompia, eivätkä tuijota vain omaan napaansa.

Onko ikinä tullut mieleen, että itsekkäät ihmiset pysyvät luultavimmin aina itsekkäinä, oli heillä lapsia tai ei. Itse olet ystäväsi valinnut. Ystävyyssuhteissasi voi olla jotain muutakin häikkää, kun nyt tässä kuulemme vain sinun kokemuksesi asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä pistänyt merkille, että lapsettomat ovat itsekkäämpiä muissakin asioissa kuin suhteessa lapsiin. Lapsettomilla ystävälläni on paljon menoja ja harrastuksia, joista eivät ole valmiita joustamaan, vaan minun pitää joustaa, jos haluamme tavata. Niin ikään pyydän lastenhoitoapua vain niiltä ystäviltäni, joilla on lapsia, koska lapsettomilla ystävälläni on AINA jotain tärkempää tekemistä. Toki niin voi ollakin, mutta ystävyydelle se ei tee hyvää. Toki mun pitäisi aina olla valmis illanviettoihin ja seuranpitoon.

Elät selvästi erilaista elämää lapsellisena kuin ystäväsi. En kylläkää väittäisi ystäviäsi itsekkäiksi, he vain elävät omaa elämäänsä. Jos he eivät kerkeä sinua näkemään, on siihen varmasti joku syy. Eikä kukaan ole velvollinen kaitsemaan toisen lapsia, joten siitäkin asiasta on turha natista. Itse olet lapset valinnut.

Toki olen itse lapset valinnut ja harvoin tarvitsen hoitoapua. Niin ikään lapsettomat ystäväni ovat valinneet olla auttamatta minua, kun tarvitsisin apua. Näin ollen olen lopettanut muutaman ystävyyden yksipuolisena, kun kaikki muu oli tärkeämpää, aikatauluista ei ikinä voinut joustaa, että edes olisi voitu tavata. Ystäväni, joilla on lapsia ovat vain jotenkin rennompia, eivätkä tuijota vain omaan napaansa.

Minulla on elämässä paljon menoa ja tekemistä. Kun olen tavannut näitä kavereita joilla on pieniä lapsia, niin he eivät puhu mistään muusta kun siitä lapsesta. Ei sitä jaksa tauotta kuunnella, koska minä tapaan kavereitani ihan muun kuin heidän lasten takia ja siihen samaan tapaamiseen kuuluu myös sen oman miehen haukkuminen ja erolla puhuminen. En ymmärrä miksi pitää lisääntyä sellaisen ihmisen kanssa, joka on valmiiksi ilmeisesti huono valinta ja  sellanen on pakko tiedostaa, koska nämä on 1-3 vuotiaita lapsia. Niin on tollanen aika raskasta kuunneltavaa, kun tapaamiselta olisi kiva odottaa ihan jotain muuta. Vaikka yrittää keskustella muusta, niin ei se onnistu. Parilla kaverilla se tapaaminen myös liittyy siihen pyyntöön voisinko hoitaa lasta silloin ja silloin tai lainata rahaa. Tämä  pyyntö on joka kerta, kun ollaan nähty.  Oikeasti heitä ei taida kiinnostaa edes tavata minua ellei ole jotain vailla. Minä ihan tietoisesti elän oman kalenterin mukaan ja ei juurikaan enää kiinnosta tavata niitä. Jos tämä on omaa napaan katsomista, niin sitten se on sitä.

ERI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä pistänyt merkille, että lapsettomat ovat itsekkäämpiä muissakin asioissa kuin suhteessa lapsiin. Lapsettomilla ystävälläni on paljon menoja ja harrastuksia, joista eivät ole valmiita joustamaan, vaan minun pitää joustaa, jos haluamme tavata. Niin ikään pyydän lastenhoitoapua vain niiltä ystäviltäni, joilla on lapsia, koska lapsettomilla ystävälläni on AINA jotain tärkempää tekemistä. Toki niin voi ollakin, mutta ystävyydelle se ei tee hyvää. Toki mun pitäisi aina olla valmis illanviettoihin ja seuranpitoon.

Elät selvästi erilaista elämää lapsellisena kuin ystäväsi. En kylläkää väittäisi ystäviäsi itsekkäiksi, he vain elävät omaa elämäänsä. Jos he eivät kerkeä sinua näkemään, on siihen varmasti joku syy. Eikä kukaan ole velvollinen kaitsemaan toisen lapsia, joten siitäkin asiasta on turha natista. Itse olet lapset valinnut.

Toki olen itse lapset valinnut ja harvoin tarvitsen hoitoapua. Niin ikään lapsettomat ystäväni ovat valinneet olla auttamatta minua, kun tarvitsisin apua. Näin ollen olen lopettanut muutaman ystävyyden yksipuolisena, kun kaikki muu oli tärkeämpää, aikatauluista ei ikinä voinut joustaa, että edes olisi voitu tavata. Ystäväni, joilla on lapsia ovat vain jotenkin rennompia, eivätkä tuijota vain omaan napaansa.

Itse kyllä järjestän lapsettomana myös perheellisille aikaa ja kyläillessä saatan viihdyttää lapsia jotta äiti saa jonkun homman tehtyä. Välillä on pakko kieltäytyä, koska en väsyneenä jaksa erinäistä hulabaloota ja tämä onkin syy miksi lapsia en ole hankkinut. Jos saan valita, ei vapaa-aikani mene lasten seurassa, vaikka ystävääni mielelläni näenkin. Tämä voi suoraan sanottuna vaikuttaa näkemisen tiheyteen.

En myöskään halua ottaa lapsia hoitoon, mutten toisaalta pyydä ystäviä vahtimaan kissojani lomien aikana, järjestän sen muuten.

Kuulostaa että ystävilläsi on vilkas sosiaalinen elämä ja paljon harrastuksia, tällöin luonnollisesti vaikeampaa sopia tapaamisia. Toisen ei pidä joutua aina joustamaan, mutta lapseton voi olla yhtälailla sitoutunut harrastuksiin ja menee niiden ehdoilla. Se on hänen elämäänsä, lapsiperhe-elämä sinun ja jokainen voi vapaasti valita. Tärkeintä on jousto kumpaankin suuntaan ja lapsista erityisesti pitävien voi olla vaikea ymmärtää, että muille jo lapsien seurassa oleminen on kuluttavaa, he joustavat laittamalla itsensä näihin tilanteisiin ystävän vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä pistänyt merkille, että lapsettomat ovat itsekkäämpiä muissakin asioissa kuin suhteessa lapsiin. Lapsettomilla ystävälläni on paljon menoja ja harrastuksia, joista eivät ole valmiita joustamaan, vaan minun pitää joustaa, jos haluamme tavata. Niin ikään pyydän lastenhoitoapua vain niiltä ystäviltäni, joilla on lapsia, koska lapsettomilla ystävälläni on AINA jotain tärkempää tekemistä. Toki niin voi ollakin, mutta ystävyydelle se ei tee hyvää. Toki mun pitäisi aina olla valmis illanviettoihin ja seuranpitoon.

Elät selvästi erilaista elämää lapsellisena kuin ystäväsi. En kylläkää väittäisi ystäviäsi itsekkäiksi, he vain elävät omaa elämäänsä. Jos he eivät kerkeä sinua näkemään, on siihen varmasti joku syy. Eikä kukaan ole velvollinen kaitsemaan toisen lapsia, joten siitäkin asiasta on turha natista. Itse olet lapset valinnut.

Toki olen itse lapset valinnut ja harvoin tarvitsen hoitoapua. Niin ikään lapsettomat ystäväni ovat valinneet olla auttamatta minua, kun tarvitsisin apua. Näin ollen olen lopettanut muutaman ystävyyden yksipuolisena, kun kaikki muu oli tärkeämpää, aikatauluista ei ikinä voinut joustaa, että edes olisi voitu tavata. Ystäväni, joilla on lapsia ovat vain jotenkin rennompia, eivätkä tuijota vain omaan napaansa.

Itse kyllä järjestän lapsettomana myös perheellisille aikaa ja kyläillessä saatan viihdyttää lapsia jotta äiti saa jonkun homman tehtyä. Välillä on pakko kieltäytyä, koska en väsyneenä jaksa erinäistä hulabaloota ja tämä onkin syy miksi lapsia en ole hankkinut. Jos saan valita, ei vapaa-aikani mene lasten seurassa, vaikka ystävääni mielelläni näenkin. Tämä voi suoraan sanottuna vaikuttaa näkemisen tiheyteen.

En myöskään halua ottaa lapsia hoitoon, mutten toisaalta pyydä ystäviä vahtimaan kissojani lomien aikana, järjestän sen muuten.

Kuulostaa että ystävilläsi on vilkas sosiaalinen elämä ja paljon harrastuksia, tällöin luonnollisesti vaikeampaa sopia tapaamisia. Toisen ei pidä joutua aina joustamaan, mutta lapseton voi olla yhtälailla sitoutunut harrastuksiin ja menee niiden ehdoilla. Se on hänen elämäänsä, lapsiperhe-elämä sinun ja jokainen voi vapaasti valita. Tärkeintä on jousto kumpaankin suuntaan ja lapsista erityisesti pitävien voi olla vaikea ymmärtää, että muille jo lapsien seurassa oleminen on kuluttavaa, he joustavat laittamalla itsensä näihin tilanteisiin ystävän vuoksi.

Lisäisin vielä että ihan tarkoituksen mukaista pyytää muita lapsellisia lastenvahdiksi, en pyytäisi kissavahdiksi juuri sitä ystävää, joka ei pidä kissoista ja pelkää niitä. Tämä siis vain esimerkki, en pelkää lapsia :)

Minulla on yksi aikuinen lapsi. Menestyvä asianajaja ja perhe ja velaton omakotitalo. Silti ole koko ajan huolissani. Mitä, jos hän sairastuu, ajaa kolarin, lapsensa sairastuu. Tätä huolta vihaan vanhemmuudessa.

Lapsien hankkiminen tähän maailmaan on vähän kuin raahaisi halkoja palavaan taloon

kai opetatte lapsille selviytymiskeinoja? 10-20 vuotta niin maailmamme ei ole enää turvallinen paikka, taistelemme ruoasta ja vedestä, suojasta jne...

ikävä fakta. Toki jos nyt muutetaan asioita niin ei ehkä mene noin. Ihmisten pitäisi luopua kulutuskulttuurista, luksusesta, matkailusta ja eläintuotteista. Sitten ehkä selviydymme.