Kaikki prismaperheitä kammoksuvat palstavelat, lukekaa tämän päivän Heltsingin Sanomista

Tulipa negatiivinen ketju toisten onnellisuudesta. Oliko tää nyt joku uhka erilaisille mielipiteille, kun tarjottiin toinen näkökulma tähän aiheeseen, josta on lähinnä kitisty koko ajan?

En kokenut, että tämä artikkeli painostaisi minua hankkimaan lapsia. Olipa ihanan kuuloisia tuokiokuvia elämän pienistä iloista! Itse juon tässä aamukahvia yksin rauhassa, mukava arjen ilo minulle, mutta ymmärrän, että jollekin "yksin aamukahvia tänäänkin" ei ole arjen ilo.

Toivotan päivääsi iloa sinulle tärkeistä asioista!

Vierailija kirjoitti:

Minusta joku voisi kirjoittaa jutun yhteiskunnan arvojen koventumisesta, joka johtuu pitkälti lapsettomista. KUn itsellä on lapsia, arvot muuttuvat vastuuntuntoisimmiksi melko automaattisesti. Vasta lapsi kasvattaa vanhemmastaan aikuisen.

Höpön-pöpön. Mun tuntemat lapsettomat on huomattavasti vastuuntuntoisempia ja suvaitsevaisempia kuin kovempia arvoja omaavat lapsiperheelliset. Siinä missä lapsiperhellisillä on semmoinen köyhät kyykkyyn-asenne, lapsettomat kokee huomattavasti enemmän sosiaalista vastuuta myös heikommistaan.

No minä nyt aikuisen lapsen äitinä olen sitä mieltä että vanhemmuudesta ei tiedä juuri mitään kun lapset ovat 0-12-vuotiaita. Kyllä se "ihanuus" aletaan punnitsemaan siinä teini-iän kynnyksellä, ja niitä juttuja ei kehdata enää netissä hehkuttaa. Kun oma lapsi mokaa, eikä ole enää se "herranenkeli" joka päiväkodin pihalla huutelee innoissaan äitiä, ja leffailtailu herkutteluineen kotosalla onkin vaihtunut karaneen teinin etsintään autolla epämääräisissä paikoissa ajellen...

Tietty prosentti niistä ihanistakin lapsosista päätyy huonoon seuraan teini-iässä, tekee karmeitakin virheitä, pilaa tulevaisuuttaan, tai joutuu hyväksikäytön/muun rikoksen uhriksi. 

Tämä on tabu, eikä siitä saisi puhua, koska ne on ne HUONOJEN PERHEIDEN JA EPÄONNISTUNEIDEN vanhempien lapset jotka mieron tielle joutuvat. 

Ja kun asiasta ei puhuta, saadaan julkisuuteen se vaikutelma että näiden vanhemmuutta pikkulapsiaikana hehkuttelevien lapset tulevat menestymään elämässä, ja kaikki menee hyvin, ja ne joille käy huonommin, ovat vain tulosta paskasta vanhemmuudesta, joten kukaan ei tietenkään halua siitä puhua ettei leimautuisi. Se on kaksinkertainen kurjuus, kun tiedät itse kaikkesi tehneenä miten asiat ovat, mutta kun tarvitsisit apua, tai/ja lapsesi tarvitsisi, niin syylliseksi määritellään sinut, monesti sekä lastesuojelun, yhteiskunnan, kuin niiden läheistenkin taholta. 

Uskon että ne jotka päättävät olla lisääntymättä, ymmärtävät jotain sellaista jota lisääntyjät eivät ymmärrä. Sen että kaikki se ikävä voi oikeasti osua omalle kohdalle, ja että vaikka voi päättää omasta puolestaan miten asiat tekee, ja saada kaiken onnistumaan omassa elämässään kovalla tekemisellä, niin se ei enää itsestä irrallisen, mutta siitä itse täysin vastuussa olevana ei enää välttämättä onnistukaan. 

Niin kauan kuin lapset ovat hauskuudessaan, ja ihanuudessaan "kaikkien" ansiota, mutta väärään suuntaan mennessään vanhempiensa mokailujen tulos, tulee lisääntyminen vähentymään.

Riskit vain alkavat olla liian isot.

No täytyy sanoa, että nuo kuvaukset eivät millään lailla saa haluamaan lasta, itselleni tulee päinvastainen olo. Mikään näistä kuvauksista ei vetoa minuun.

Olen joka päivä onnellinen, ettei ole lapsia. Joku yksi kaunis hetki päivässä ei riitä, kun muu aika on täyttä hvettiä. Naapureilla on 2 poikaa, ovat koko ajan toistensa ja kaiken muun kimpussa, hajottavat ja tappelevat ja vanhemmat eivät muuta ehdi tekemään kun sovittelemaan riitoja ja pitämään puhutteluja. Kauhulla odotan kun ovat teini-iässä. Toivottavasti muuttavat ennen sitä pois.

Ei herättänyt mitään tunteita, olisiko pitänyt?

Ihmisenä kasvamiseen liittyy kasvukipuja. Lapsista on paljon vaivaa ja vanhemmuus on joskus melkein sietämättömän raskasta, mutta siinä ihminen juuri kasvaa. Keskusteluissa vanhemmat ja lapsettomat erottaa mm. siitä, että ihminen, jolla on lapsia, tietää jaksavansa elämänsä myös hyvin vähillä yöunilla, kun taas lapseton valittaa jos yöunet on jääneet viiteen tuntiin. Sama kaikessa muussa. Äitiys on välillä melkoista sissihommaa, eikä sitä opi kuin tekemällä.

Minulla oli ihana ja onnellinen lapsuus. Nyt aikuisena vanhempia ei kiinnosta ollenkaan olla tekemisissä kanssani. Kun muutin kotoa ei tullut yhtään yhteydenottoa useampaan kuukauteen. Pistää miettimään sitä, kuinka paljon lapsuudestani oli pelkkää valvollisuudentunnosta tekemistä ja kuinka rankkaa se oli vanhemmilleni, vaikka ei sillä nyt olekaan mitään väliä enää. Mutta minä voin tehdä fiksummin ja säästää itseni siltä (turhalta) vaivalta.

Lapsista ei tietenkään saa puhua mitään positiivista. Sopii kysyä, saako lapsia ylipäätään hankkia vai onko perheelliben ihminen teidän mielestänne ihmissaasta?

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan kammoksua prismaperheitä, vaan esimerkiksi heidän jatkuvaa narinaansa rahan puutteesta. Kyse on kuitenkin omista valinnoista ja rahaa kaadetaan tukien sekä ilmaisten palveluiden muodossa ihan tarpeeksi.

Sinun mielestäsikö perheellisille ja lapsille ei kuulu mitään julkisia palveluja ja heidän tulisi tulla aina toimeen itse ja olla sataprosenttisesti oman onnensa seppiä?

Miksi ihmeessä minua, prismaperheitä kammoksuvaa velaa, kiinnostaisi tippaakaan lukea mammojen mössötystä siitä, miten on kivaa kun lapsi juoksee tarhan portille vastaan? Ei mitään logiikkaa. En ole kiinnostunut lapsista, piste. Sitä eivät onnelliset mammat muuta mihinkään.

Ihme että tällaisistakin asioista pitää edes keskustella vuonna 2019.

Vierailija kirjoitti:

Hei te ei-hefarin tilaajat, kokeilisko joku aukeaako linkin takana oleva juttu teille vai pitääkö kopsata se  tänne?

Ei aukea.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ihana ja onnellinen lapsuus. Nyt aikuisena vanhempia ei kiinnosta ollenkaan olla tekemisissä kanssani. Kun muutin kotoa ei tullut yhtään yhteydenottoa useampaan kuukauteen. Pistää miettimään sitä, kuinka paljon lapsuudestani oli pelkkää valvollisuudentunnosta tekemistä ja kuinka rankkaa se oli vanhemmilleni, vaikka ei sillä nyt olekaan mitään väliä enää. Mutta minä voin tehdä fiksummin ja säästää itseni siltä (turhalta) vaivalta.

Lisäksi myös epäilen näiden kovimpaan ääneen perhe-elämän onnea kailottavien aitoja tunteita. Voi olla yhtä lailla syyllisyyttä valinnan katumisesta, velvollisuudentunnetta, sekä katumusta yhtä lailla. Jos omien valintojen kanssa on sinut, ei luulisi tulevan tarvetta tyrkyttää samaa elämäntapaa jollekin toiselle, perustellen samalla itselleen, että kyllä sitä tuli tehtyä oikein, vaikka pieni ääni päässä sanoo, että nuo velat pääsevät helpommalla.

Pahoittelut skeptisyydestäni, mutta tosiaankin, minun perheeni oli tuollainen "onnellinen prismaperhe", mutta vanhempani ovat selkeästi onnellisempia kahdestaan.

Lässytilää... Kuinkahan paljon näitä "palstaveloja" oikeasti on? Veikkaisin 1-5 kpl.

Saako lapsia mielestänne hankkia vai ovatko kaikki lapsia hankkineet tyhmiä ja epäonnellisia?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisenä kasvamiseen liittyy kasvukipuja. Lapsista on paljon vaivaa ja vanhemmuus on joskus melkein sietämättömän raskasta, mutta siinä ihminen juuri kasvaa. Keskusteluissa vanhemmat ja lapsettomat erottaa mm. siitä, että ihminen, jolla on lapsia, tietää jaksavansa elämänsä myös hyvin vähillä yöunilla, kun taas lapseton valittaa jos yöunet on jääneet viiteen tuntiin. Sama kaikessa muussa. Äitiys on välillä melkoista sissihommaa, eikä sitä opi kuin tekemällä.

Kukaan lapseton ei mistään syystä kärsi unettomuudesta tai muuten saa lyhyitä unia lähes joka yö? 

Sitä paitsi eivät lyhyet yöunet yksinään mitään kasvata, sen sijaan ne tutkitusti lyhentävät elinajanodotetta.

Se on ehkä ainut "hyöty" että väsymys antaa mahdollisuuden opetella pitempää pinnaa, mutta tämäkään ei näytä toteutuvan kun tuolla ulkona katsoo pää punaisena karjuvia vanhempia.

Olen vela, eikä tuo herättänyt juuri mitään ajatuksia. Olen kyllä ollut tietoinen siitä, että jotkut tykkäävät lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisenä kasvamiseen liittyy kasvukipuja. Lapsista on paljon vaivaa ja vanhemmuus on joskus melkein sietämättömän raskasta, mutta siinä ihminen juuri kasvaa. Keskusteluissa vanhemmat ja lapsettomat erottaa mm. siitä, että ihminen, jolla on lapsia, tietää jaksavansa elämänsä myös hyvin vähillä yöunilla, kun taas lapseton valittaa jos yöunet on jääneet viiteen tuntiin. Sama kaikessa muussa. Äitiys on välillä melkoista sissihommaa, eikä sitä opi kuin tekemällä.

Kukaan lapseton ei mistään syystä kärsi unettomuudesta tai muuten saa lyhyitä unia lähes joka yö? 

Sitä paitsi eivät lyhyet yöunet yksinään mitään kasvata, sen sijaan ne tutkitusti lyhentävät elinajanodotetta.

Se on ehkä ainut "hyöty" että väsymys antaa mahdollisuuden opetella pitempää pinnaa, mutta tämäkään ei näytä toteutuvan kun tuolla ulkona katsoo pää punaisena karjuvia vanhempia.

Toi on mun mielestä lisääntyneiden ihmisten kaikkein hauskin ja yleisin harhaluulo. Tosiaan, lapsi on ainut syy minkä takia ihminen voi kärsiä univajeesta. Muita syitä ei ole, tai jos oletkin valvonut niin et ole yhtä väsynyt kuin lapsellinen ihminen koska... No, et nyt vain ole.

Ystäväni, pienen vauvan äiti laittoi aikanaan mulle viestin että mitä kuuluu ja voidaanko nähdä. Sanoin että nyt ei pysty, olen niin univelassa että tuntuu kuin sydän pysähtyisi. Tein siis täyspäiväisten opintojen ohessa melkein täyspäiväistä kolmivuoroa, eli valvoin ympäri vuorokauden kun tentti lähestyi. Yön olin töissä, ja aamulla kotiin päästyäni nappasin kirjan ja aloin lukea.

Ystäväni vastaus: sä et tiedä univelasta mitään kun sulla ei ole lapsia.

Vastasin tähän kylmästi (joo pinna oli jostain kumman syystä hiukan kireällä) että jos kerran vielä vetää äitikortin esille vähätelläkseen minun kuulumisiani, en halua tavata enää koskaan. Pyysi kyllä anteeksi ja edelleen ollaan hyviä ystäviä.

Mutta tosiaan, lisääntyneille ihmisille tiedoksi: univaje on univajetta ja aiheuttaa samoja oireita riippumatta valvomisen syystä.

/35

Miksi jotkut vanhemmat ovat kauhean varpaillaan ja aggressiivisia lapsettomien mielipiteistä tai siitä että joku kertoo ettei halua lapsia? ihmeellistä kategorisointia tyyliin lapsettomat ovat itsekkäitä ja vain lapsi tekee ihmisestä aikuisen, no hohhoijaa. Karsein oli että lapsettomana ei tarvitse ajatella ketään muuta, vain omaa etenemistään. Tästä varmaan joku vanhaa äitiään hoitava keski-ikäinen lapseton on tosi kiitollinen. 

 Eläkää toki sitä elämäänne ja antakaa muiden olla. 

Ei kaikessa ole kyse siitä, että mitä ne lapset tuo mukaan vaan kyse on siitäkin mitä itsellään ja tällä yhteiskunnalla on tarjottavana. Koulutusta supistetaan, työpaikat vähenee, luonnonvarat supistuu, kehitysmaiden väestönkasvu, pahoinvoivat lapset ja nuoret, elintasopakol...jne...