Kaikki prismaperheitä kammoksuvat palstavelat, lukekaa tämän päivän Heltsingin Sanomista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa vapaaehtoisesti lapsetonta. Se on vain tapa, jolla (syystä tai toisesta) lapsettomaksi jääneet selittävät lapsettomuuttaan. Lapsettomuus on aina tragedia. Ei ole kukaan ole ansainnut sitä, että elää ensin kulutus- ja minäkeskeistä elämää ikänsä, ja vanhana sitten istuu yksin ilman että kukaan häntä kaipaa.

Miksi koet tarvetta olla älyllisesti epärehellinen, tuskin noin tolvana oikeasti kuitenkaan olet. Lapsettomuus ei ole tragedia, kun ei halua lapsia. Emme ole koskaan halunneet lapsia, emme ole kokaan yrittäneet lasta saada. Emme vihaa lapsia, emmekä lapsiperheitä tai yksinhuoltajia.

Emme elä kulutus-, tai minä-keskeisesti. Emme juuri matkusta, emme autoile, emme syö lihaa, emme osta wishiltä krääsää. Elämme pienesti, tyytyväistä elämää.

Lasten saanti ei takaa suloista vanhuutta. Oletko tietoinen siitä, että hiljaisissa tuvissa, kroonikko-osastoilla ja hoivakodeissa makoilee lapset saaneita vailla muuta ihmiskontaktia kuin henkilökunta?

Kuolemassa olemmekin sitten kaikki lopulta yksin, siinä ei lapsetkaan auta.

Luulen että moinen tyhmyyden muoto juontaa juurensa kyvyttömyydestä ymmärtää, että ihmiset voivat olla hyvinkin erilaisia ja oikeasti haluta elämältään erilaisia asioita. Monet velanvihaajat tuntuvat ahdistuvan siitä etteivät kaikki halua heidän elämäänsä, aivan kuin se muka jotenkin veisi siltä arvoa. On turvallisempaa (ja lapsellisempaa) ajatella että kyllä kaikki oikeasti tahtovat samaa kuin minä, he eivät vain suostu myöntämään sitä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut vanhemmat ovat kauhean varpaillaan ja aggressiivisia lapsettomien mielipiteistä tai siitä että joku kertoo ettei halua lapsia? ihmeellistä kategorisointia tyyliin lapsettomat ovat itsekkäitä ja vain lapsi tekee ihmisestä aikuisen, no hohhoijaa. Karsein oli että lapsettomana ei tarvitse ajatella ketään muuta, vain omaa etenemistään. Tästä varmaan joku vanhaa äitiään hoitava keski-ikäinen lapseton on tosi kiitollinen. 

 Eläkää toki sitä elämäänne ja antakaa muiden olla. 

En kanssa ymmärrä miksi sitä prisma perhe elämää pitää perustella että kivaa on. Kun näkeehän sen kaikki että ei se niin kivaa ole ja hermot on riekaleina.

Jos olisin ihminen joka saa nautinnon lapsien rääkynästä olisin varmasti myös töissä lastentarhassa, mutta kun en saa nautintoa, niin en ole. Enkä ymmärrä miksi pitäisikään, vain velvollisuudesta olla lisääntyväinen.

Luin. Musta on oikein kivaa, että nuo kommentoineet perheelliset ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa hankkia lapsia, mutta mikään noissa kommenteissa ei herättänyt minussa halua hankkia lapsia, päinvastoin. Kuulostaa juuri sellaiselta elämältä, johon en halua itse ryhtyä. Yksinkertaisesti tuo kuulostaa minusta kuolettavan tylsältä. Ymmärrän siis, että joillekin tuo on se elämän suurin täyttymys ja tarkoitus, mutta minulle se kuulostaa puuduttavalta ja väsyttävältä.

Erityisesti itseä rassaavina kohtina voisin mainita kaikki töhryjen ja kissanpaskan siivoamiset, leikkimiset, rakkaudesta tuntikausia jankkaamiset, vierekkäin kyhnyttämiset ja kaikki "mistä kananmunat tulee"-pohdiskelut. Varsinkin toi viimeinen. En vaan jotenkin jaksaisi koko ajan selittää kaikkea, nautin aikuisten seurassa juuri siitä, että ihmiset tietävät perusasiat eikä heitä tarvitse opettaa vaan voi keskustella muilla tasoilla milloin mistäkin asioista.

Hyvä että rakkaus riittää ja nämä kommentit kirjoittaneet ihmiset vaikuttavat onnellisilta. Itse tuohon pystyisi ja osaan onneksi ja saan tehdä valintani elämässä sen mukaan. Aina ei ole ollut näin ja voin vain olla kiitollinen siitä, ettei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa vapaaehtoisesti lapsetonta. Se on vain tapa, jolla (syystä tai toisesta) lapsettomaksi jääneet selittävät lapsettomuuttaan. Lapsettomuus on aina tragedia. Ei ole kukaan ole ansainnut sitä, että elää ensin kulutus- ja minäkeskeistä elämää ikänsä, ja vanhana sitten istuu yksin ilman että kukaan häntä kaipaa.

Etköhän sinä ole trolli, mutta miten voi olla tahattomasti lapseton jos on koko elämänsä käyttänyt vimmattuun ehkäisyn varmistamiseen ja käynyt lopulta sterkassa? Enhän minä aikanaan sterkan jälkeen saa edes tietää olisinko voinut saada lapsia, enkä sillä tiedolla myöskään yhtään mitään tee.

/35

Vierailija kirjoitti:

Luin. Musta on oikein kivaa, että nuo kommentoineet perheelliset ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa hankkia lapsia, mutta mikään noissa kommenteissa ei herättänyt minussa halua hankkia lapsia, päinvastoin. Kuulostaa juuri sellaiselta elämältä, johon en halua itse ryhtyä. Yksinkertaisesti tuo kuulostaa minusta kuolettavan tylsältä. Ymmärrän siis, että joillekin tuo on se elämän suurin täyttymys ja tarkoitus, mutta minulle se kuulostaa puuduttavalta ja väsyttävältä.

Erityisesti itseä rassaavina kohtina voisin mainita kaikki töhryjen ja kissanpaskan siivoamiset, leikkimiset, rakkaudesta tuntikausia jankkaamiset, vierekkäin kyhnyttämiset ja kaikki "mistä kananmunat tulee"-pohdiskelut. Varsinkin toi viimeinen. En vaan jotenkin jaksaisi koko ajan selittää kaikkea, nautin aikuisten seurassa juuri siitä, että ihmiset tietävät perusasiat eikä heitä tarvitse opettaa vaan voi keskustella muilla tasoilla milloin mistäkin asioista.

Hyvä että rakkaus riittää ja nämä kommentit kirjoittaneet ihmiset vaikuttavat onnellisilta. Itse tuohon pystyisi ja osaan onneksi ja saan tehdä valintani elämässä sen mukaan. Aina ei ole ollut näin ja voin vain olla kiitollinen siitä, ettei ole pakko.

Mikä sinun elämäsi syvin tarkoitus sitten on? Matkustelu, viininjuonti ja jooga?

Vierailija kirjoitti:

Onko kiva riidellä? Miksi palstalla ainoastaan nämä samat riidankylväjät aloittavat ketjuja samoista varmoista aiheista, ihmiset ryhmittyvät omille puolilleen ja aloittavat aivottoman ja tylsän sodan. Tuleeko siitä parempi mieli vai lisää adrenaliinia? Kaikki kivat ketjut häviävät, kukaan ei oikeasti jaksa keskustella mistään mielekkäästä.

Tämä.

Minusta on ihanaa, ettei tulevaisuudessa enää käy niin, että sosiaalisen painostuksen ja velvollisuudentunteen takia hankitut lapset elävät rakkaudettoman ja kylmän lapsuuden, vaan lapset saavat syntyä haluttuina.

Pitää olla sairas, kylmä ja todella ajattelematon ihminen, jos ajattelee että sosiaalinen paine lasten hankintaan olisi jotenkin hyvä asia.

En ole katkera tai traumatisoitunut, mutta vielä aikuisenakin haluaisin, että vanhemmat rakastaisivat minua ja olisivat ylpeitä siitä, mitä olen saanut aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin. Musta on oikein kivaa, että nuo kommentoineet perheelliset ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa hankkia lapsia, mutta mikään noissa kommenteissa ei herättänyt minussa halua hankkia lapsia, päinvastoin. Kuulostaa juuri sellaiselta elämältä, johon en halua itse ryhtyä. Yksinkertaisesti tuo kuulostaa minusta kuolettavan tylsältä. Ymmärrän siis, että joillekin tuo on se elämän suurin täyttymys ja tarkoitus, mutta minulle se kuulostaa puuduttavalta ja väsyttävältä.

Erityisesti itseä rassaavina kohtina voisin mainita kaikki töhryjen ja kissanpaskan siivoamiset, leikkimiset, rakkaudesta tuntikausia jankkaamiset, vierekkäin kyhnyttämiset ja kaikki "mistä kananmunat tulee"-pohdiskelut. Varsinkin toi viimeinen. En vaan jotenkin jaksaisi koko ajan selittää kaikkea, nautin aikuisten seurassa juuri siitä, että ihmiset tietävät perusasiat eikä heitä tarvitse opettaa vaan voi keskustella muilla tasoilla milloin mistäkin asioista.

Hyvä että rakkaus riittää ja nämä kommentit kirjoittaneet ihmiset vaikuttavat onnellisilta. Itse tuohon pystyisi ja osaan onneksi ja saan tehdä valintani elämässä sen mukaan. Aina ei ole ollut näin ja voin vain olla kiitollinen siitä, ettei ole pakko.

Mikä sinun elämäsi syvin tarkoitus sitten on? Matkustelu, viininjuonti ja jooga?

Mikä sun elämän syvin tarkoitus on? Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä nyt aikuisen lapsen äitinä olen sitä mieltä että vanhemmuudesta ei tiedä juuri mitään kun lapset ovat 0-12-vuotiaita. Kyllä se "ihanuus" aletaan punnitsemaan siinä teini-iän kynnyksellä, ja niitä juttuja ei kehdata enää netissä hehkuttaa. Kun oma lapsi mokaa, eikä ole enää se "herranenkeli" joka päiväkodin pihalla huutelee innoissaan äitiä, ja leffailtailu herkutteluineen kotosalla onkin vaihtunut karaneen teinin etsintään autolla epämääräisissä paikoissa ajellen...

Tietty prosentti niistä ihanistakin lapsosista päätyy huonoon seuraan teini-iässä, tekee karmeitakin virheitä, pilaa tulevaisuuttaan, tai joutuu hyväksikäytön/muun rikoksen uhriksi. 

Tämä on tabu, eikä siitä saisi puhua, koska ne on ne HUONOJEN PERHEIDEN JA EPÄONNISTUNEIDEN vanhempien lapset jotka mieron tielle joutuvat. 

Ja kun asiasta ei puhuta, saadaan julkisuuteen se vaikutelma että näiden vanhemmuutta pikkulapsiaikana hehkuttelevien lapset tulevat menestymään elämässä, ja kaikki menee hyvin, ja ne joille käy huonommin, ovat vain tulosta paskasta vanhemmuudesta, joten kukaan ei tietenkään halua siitä puhua ettei leimautuisi. Se on kaksinkertainen kurjuus, kun tiedät itse kaikkesi tehneenä miten asiat ovat, mutta kun tarvitsisit apua, tai/ja lapsesi tarvitsisi, niin syylliseksi määritellään sinut, monesti sekä lastesuojelun, yhteiskunnan, kuin niiden läheistenkin taholta. 

Uskon että ne jotka päättävät olla lisääntymättä, ymmärtävät jotain sellaista jota lisääntyjät eivät ymmärrä. Sen että kaikki se ikävä voi oikeasti osua omalle kohdalle, ja että vaikka voi päättää omasta puolestaan miten asiat tekee, ja saada kaiken onnistumaan omassa elämässään kovalla tekemisellä, niin se ei enää itsestä irrallisen, mutta siitä itse täysin vastuussa olevana ei enää välttämättä onnistukaan. 

Niin kauan kuin lapset ovat hauskuudessaan, ja ihanuudessaan "kaikkien" ansiota, mutta väärään suuntaan mennessään vanhempiensa mokailujen tulos, tulee lisääntyminen vähentymään.

Riskit vain alkavat olla liian isot.

Äärettömän hyvin kirjoitettu, juuri näin asia on. Ei meilläkään ongelmia ollut kun muksut oli pieniä, mutta niinvain yksi lapsista joutui huumeiden reunustamalle polulle, pitkä ja raskas taival oli kaikille eikä tuommoista edes ajatellut silloin kun lapsi moiskautteli pusuja ja kiipesi pienenä syliin. Ei nuoren päihteidenkäyttöön suinkaan aina ole syynä huonot kotiolot, vastuuttomat tai kylmät vanhemmat, se on aikas monisyinen juttu. Noiden karmeiden vuosien aikana vanhemmuus koeteltiin ja kiitollinen olen kun asiat kääntyi hyvinpäin ja nyt jo aikuisella lapsella kaikki hyvin. Tarkoitus on tässä tuoda ilmi että näitä erilaisia onnen- ja kiitollisuuden hetkiä (kamaluuksien jälkeen) voi olla monenlaisia ja muulloinkin kuin muksujen ollessa pieniä.

Mitä tekijöitä pitäisit tärkeimpänä siinä, että lapsesi pääsi pois huumepolulta?

Ensimmäinen ja tärkein oli lapsen oma halu päästä huumeista eroon ja taistelutahto. Helppoa se ei ollut, varsinkaan kun apua ei saanut mistään vaikka kuinka halusi. Toinen oli meidän hyvät keskinäiset välit ja se että kotiin sai tulla aina kun halusi, tiesi ettei koskaan hylätä, tätä lapsi pitää äärettömän tärkeänä juttuna selviytymisen kannalta. Ja korvaushoitoon pääseminen oli tosi ratkaiseva tekijä. Tietenkin vanhoista ympyröistä ja kavereista piti luopua. Paljon on muitakin tärkeitä asioita jotka yhdessä auttoi selviytymiseen mutta tässä ne tärkeimmät.

Vierailija kirjoitti:

Minusta joku voisi kirjoittaa jutun yhteiskunnan arvojen koventumisesta, joka johtuu pitkälti lapsettomista. KUn itsellä on lapsia, arvot muuttuvat vastuuntuntoisimmiksi melko automaattisesti. Vasta lapsi kasvattaa vanhemmastaan aikuisen.

Olen pikkulapsesta saakka huolehtinut vanhemmistani toisin kuin he minusta, ja nyt kolmekymppisenä olen täysin kypsä tähän "lapsistani" huolehtimiseen. En ole saanut kokea niitä perhe-elämän riemuja, joita lapset ja vanhemmat normaalisti kokisivat. Isäni kuoli juuri pari viikkoa sitten, ja se on toisaalta suuri suru ja toisaalta suuri helpotus. Ehkä nyt pystyn viimeinkin alkaa elää omaa elämääni, kun pelkästä äidistä huolehtiminen ei ole niin raskasta. Uhrasin parhaat vuoteni vanhemmilleni, joten en todellakaan tunne minkäänlaista syyllisyyttä siitä, etten halua uhrata tulevia vuosiani uusille lapsille. Syntymäni ei siis kasvattanut vanhemmistani vastuuntuntoisia aikuisia, mutta minusta tuli vastuuntuntoinen lapsi ja myöhemmin aikuinen keskenkasvuisten vanhempieni takia.

En jaksa lukea mutta en ymmärrä mitä kauheaa on prisma-perheissä. Käyn itsekin prismassa ruokaostoksilla rutiininomaisesti ja lapsena käytiin perheen kanssa myös. Ihan tavallista elämää ja minusta on mukavaa olla tavallinen. :D

Vela N30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin. Musta on oikein kivaa, että nuo kommentoineet perheelliset ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa hankkia lapsia, mutta mikään noissa kommenteissa ei herättänyt minussa halua hankkia lapsia, päinvastoin. Kuulostaa juuri sellaiselta elämältä, johon en halua itse ryhtyä. Yksinkertaisesti tuo kuulostaa minusta kuolettavan tylsältä. Ymmärrän siis, että joillekin tuo on se elämän suurin täyttymys ja tarkoitus, mutta minulle se kuulostaa puuduttavalta ja väsyttävältä.

Erityisesti itseä rassaavina kohtina voisin mainita kaikki töhryjen ja kissanpaskan siivoamiset, leikkimiset, rakkaudesta tuntikausia jankkaamiset, vierekkäin kyhnyttämiset ja kaikki "mistä kananmunat tulee"-pohdiskelut. Varsinkin toi viimeinen. En vaan jotenkin jaksaisi koko ajan selittää kaikkea, nautin aikuisten seurassa juuri siitä, että ihmiset tietävät perusasiat eikä heitä tarvitse opettaa vaan voi keskustella muilla tasoilla milloin mistäkin asioista.

Hyvä että rakkaus riittää ja nämä kommentit kirjoittaneet ihmiset vaikuttavat onnellisilta. Itse tuohon pystyisi ja osaan onneksi ja saan tehdä valintani elämässä sen mukaan. Aina ei ole ollut näin ja voin vain olla kiitollinen siitä, ettei ole pakko.

Mikä sinun elämäsi syvin tarkoitus sitten on? Matkustelu, viininjuonti ja jooga?

Vaikka sinä et keksisi mitään muuta vaihtoehtoa perhe-elämälle, meillä muilla saattaa olla jotain muutakin. Eipä noissakaan kyllä mitään vikaa ole.

Oli se mikä tahansa, ei se oikeastaan kysyjälle kuulu vähääkään, saati että oikeuttaisi arvostelemaan toisen elämäntapaa, eikä varsinkaan se tee valittua lapsettomuutta vähääkään kenenkään toisen valintaa arvottomammaksi.

Eri, jolta kysyit

Taistat esiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli hätkähdyttävää että nuo kaikki artikkelissa julkaistut kertomukset olivat äitien kokemuksia. Eikö isistä oikeasti vieläkään irtoa tunnemateriaalia omasta perheestä? Kai joku kertomus olisi mukaan otettu, jos niitä olisi ollut?

Voin miehenä irroittaa itsestäni tunnemateriaalia sen verran, että en olisi ikinä tehnyt lapsia jos olisin tiennyt että jään etäisäksi lasteni elämään, jolta vaaditaan ja pyydetään jatkuvasti rahaa ja palveluksia, mutta en saa viettää lasteni kanssa perhe-elämää jota olisin halunnut. Yritän olla katkeroitumatta, ihan jokainen päivä, ja toivon vain että lapset kasvaisivat nopeasti aikuiseksi, jotta voin saada heihin edes "normaalin" aikuinenlpasi-vanhempisuhteen.

Millaista perhe-elämää olisit halunnut? Vaimo passaa ja itse leikit lasten kanssa viisi minuuttia ja lähdet sitten omiin harrastuksiisi tai salarakkaan luo? Etkö osaa olla iloinen ihan vaan siitä asiasta, että saat olla isä ja lapsesi ovat terveet ja heistä pidetään hyvää huolta?

Olipas outo vastaus. Varmaan tuo kirjoittaja tahtoisi olla osana lastensa elämää, vanhempana, mukana arjessa. Miksi luulet että hän haluaisi vain viisi minuuttia olla mukana? Ihmeoletuksia.

Koita miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on lahja kirjoitti:

Lapsettomien pitää vaan nyt tyytyä osaansa ja asemaansa yhteiskunnassa. Jos et halua osallistua lisääntymiseen ja suvunjatkamiseen niin kuka sinua palvelee varsinkin kun olet vanha tai sairas? Muisen lapsetko? Tämä on niin normaalia luonnon kiertokulkua, mitä tietyt piirit yrittää vähätellä. Lapsia saadaan, mikä on IHANINTA elämässä, ja heitä hoidetaan ja kasvatetaan ja he puolestaan hoitavat ja auttavat meitä tarvittaessa. Yhteiskunnan lapsettomat SAAVAT osallistua lasten kasvatukseen. Heidän tulisi olla iloisia, että heihin luotetaan niin paljon, että saavat osallistua lasten hoitoon. Kun biologistenkin vanhempien on joskua vaikea kestää lasten temppuja niin he ovat kyllä parhaiten siihen ohjelmoituja.

Tuo on niin huono selitys lasten tekemiselle, että ne lapset sitten hoitaa kun vanhemmat ovat vanhoja ja mahdollisesti sairaita. Ei läheskään kaikki hoida! 

Hei se ei ole mikään selitys vaan näin se maailma pyörii. Vaikkei juuri omat lapsesi sinua hoitaisi ja auttaisi niin jonkun lapset sen tekee!

Erittäin harvat, voin sanoa kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Tajuatko edes pikkuisen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huohh kirjoitti:

Vain lapsettomat edes yrittävät rinnastaa jonkun opiskeluista johtuvan univajeen ja lapsen kanssa tulevan univajeen.

Esittäisitkö nyt tieteelliset faktat siitä miten keho tunnistaa syyn, joka aiheuttaa univajetta? Mallintaisitko myös kehon muutokset A) lapsista johtuvasta univajeessa ja B) opinnoista, töistä ja muista syistä johtuvasta univajeessa? Kiitos!

No kun noin kauniisti kysyit, niin vastaan, mutta vastaukseni on sinulle va4maan ihan täyttä hepreaa, mutta täs on. Kukaan ei kuole, kuole nälkään tai viivästy muuten kehityksessä, jos sinä lapseton et herää keskellä yötä, kun lapsi tarvitsee äitiä/isää/hoitajaa. Se on se vastuu ihan eri.

Entä kun puoliso sairastuu vakavasti ja siitä seuraa stressiä ja unettomuutta? Onko se unettomuus jotenkin "väärää" unettomuutta, ei niin hyväksyttävää kuin lapsista johtuva univaje?

Kyllä, yhteiskunnassa se on väärää unettomuutta ja ei niin hyväksyttävää kuin lapsista johtuva univaje.

Kun työkaverini jolla on lapsia, haluaa jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta, se hyväksytään ja hän saa palkankin. Ei tarvitse kuin pomolle laittaa viesti.

Kun minä haluan hoitaa sairasta omaistani, joudun erikseen hakemaan palkatonta sairaslomaa. Tästä epäkohdasta on puhuttu, muttei poliitikkoja, liittoja ym kiinnosta sille mitään tehdä. Koska lapsiperheiden etujen ajamista pidetään tärkeämpänä.

Hyvähyvä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on lahja kirjoitti:

Lapsettomien pitää vaan nyt tyytyä osaansa ja asemaansa yhteiskunnassa. Jos et halua osallistua lisääntymiseen ja suvunjatkamiseen niin kuka sinua palvelee varsinkin kun olet vanha tai sairas? Muisen lapsetko? Tämä on niin normaalia luonnon kiertokulkua, mitä tietyt piirit yrittää vähätellä. Lapsia saadaan, mikä on IHANINTA elämässä, ja heitä hoidetaan ja kasvatetaan ja he puolestaan hoitavat ja auttavat meitä tarvittaessa. Yhteiskunnan lapsettomat SAAVAT osallistua lasten kasvatukseen. Heidän tulisi olla iloisia, että heihin luotetaan niin paljon, että saavat osallistua lasten hoitoon. Kun biologistenkin vanhempien on joskua vaikea kestää lasten temppuja niin he ovat kyllä parhaiten siihen ohjelmoituja.

Minulla ei ole aikomustakaan hoitaa omia vanhempiani vanhana. Sen sijaan erästä lapsetonta sukulaista olen kyllä hoitanut, joka on todella läheinen ja tärkeä. Ei se biologia, vaan ne valinnat.

Eli jotain traumaa siellä on tämänkin lapsettoman(oletus) elämässä, kun näin valitsee... Mutta hyvä, ettet siirrä sitä eteenpäin .

Ei lapsettomuus tarkoita että olis traumoja elämässä. Eikä lapsien hankkiminen sitä, ettei traumoja voisi olla.

Yritän selittää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuatko edes pikkuisen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huohh kirjoitti:

Vain lapsettomat edes yrittävät rinnastaa jonkun opiskeluista johtuvan univajeen ja lapsen kanssa tulevan univajeen.

Esittäisitkö nyt tieteelliset faktat siitä miten keho tunnistaa syyn, joka aiheuttaa univajetta? Mallintaisitko myös kehon muutokset A) lapsista johtuvasta univajeessa ja B) opinnoista, töistä ja muista syistä johtuvasta univajeessa? Kiitos!

No kun noin kauniisti kysyit, niin vastaan, mutta vastaukseni on sinulle va4maan ihan täyttä hepreaa, mutta täs on. Kukaan ei kuole, kuole nälkään tai viivästy muuten kehityksessä, jos sinä lapseton et herää keskellä yötä, kun lapsi tarvitsee äitiä/isää/hoitajaa. Se on se vastuu ihan eri.

Entä kun puoliso sairastuu vakavasti ja siitä seuraa stressiä ja unettomuutta? Onko se unettomuus jotenkin "väärää" unettomuutta, ei niin hyväksyttävää kuin lapsista johtuva univaje?

Lapsi on silti ihan eri asia, kuin aikuinen, mutta tämä on juuri sellainen asia, jota lapsettoman on vaikea ymmärtää. Kyse ei ole siitä, että unettomuus olisi jotenkin väärää ta ei hyväksyttävää. Sairaat aikuiset vaan useimmiten voidaan laittaa hoitoon muualle. Lapset ja vauvat harvemmin. Minulle lapsi on aina arvokkaampi kuin sairas aikuinen. Nyt päästäänkin sitten muihin syvällisiin asioihin... Mutta siis normaali ihminen haluaa saada lapsia ja perheen. Kiistätkö sen?

Miksi sairas aikuinen pitäisi laittaa muualle kodistaan, jossa voi parhaiten? Lapsi ei ole arvokkaampi kuin aikuinen, työikäinen tai vanhus. Hoitopaikkoja ei edes ole kaikille jotka niihin haluavat!

Normaali ihminen voi haluta lapsia tai olla haluamatta. Se ettei halua lapsia ei tee ihmisestä epänormaalia.

"Lapsi on aina arvokkaampi..." tuo on juuri se yhteiskunnankin asenne. Jos autan sairasta aikuista, en tee arvokasta työtä. Ainoastaan lasta hoitaessani teen arvokasta työtä, kasvatan tulevaa veronmaksajaa...ai niin, lapsikin voi sairastua vakavasti...eikä ehkä toivu ja kasva veronmaksajaksi.  Olet todella, todella väärässä noine arvostuksinesi.

Ei jutun tarkoitus ole käännyttää lapsettomia ihmisiä, vaan tuottaa iloa perheellisille! Hyvä Hesari, kun teette juttuja myös toimituskunnan elämänpiirin ulkopuolelta. Veikkaan nimittäin suurinta osaa toimittajista lapsettomiksi kaupunkilaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin. Musta on oikein kivaa, että nuo kommentoineet perheelliset ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa hankkia lapsia, mutta mikään noissa kommenteissa ei herättänyt minussa halua hankkia lapsia, päinvastoin. Kuulostaa juuri sellaiselta elämältä, johon en halua itse ryhtyä. Yksinkertaisesti tuo kuulostaa minusta kuolettavan tylsältä. Ymmärrän siis, että joillekin tuo on se elämän suurin täyttymys ja tarkoitus, mutta minulle se kuulostaa puuduttavalta ja väsyttävältä.

Erityisesti itseä rassaavina kohtina voisin mainita kaikki töhryjen ja kissanpaskan siivoamiset, leikkimiset, rakkaudesta tuntikausia jankkaamiset, vierekkäin kyhnyttämiset ja kaikki "mistä kananmunat tulee"-pohdiskelut. Varsinkin toi viimeinen. En vaan jotenkin jaksaisi koko ajan selittää kaikkea, nautin aikuisten seurassa juuri siitä, että ihmiset tietävät perusasiat eikä heitä tarvitse opettaa vaan voi keskustella muilla tasoilla milloin mistäkin asioista.

Hyvä että rakkaus riittää ja nämä kommentit kirjoittaneet ihmiset vaikuttavat onnellisilta. Itse tuohon pystyisi ja osaan onneksi ja saan tehdä valintani elämässä sen mukaan. Aina ei ole ollut näin ja voin vain olla kiitollinen siitä, ettei ole pakko.

Mikä sinun elämäsi syvin tarkoitus sitten on? Matkustelu, viininjuonti ja jooga?

Olla olemassa, kunnes lakkaan olemasta. Jos sillä matkalla saan aikaan jotain sellaista, että kuoltuani minua muistetaan hyvällä, niin se on pelkkää plussaa.

eri, mutta tuo ensimmäinen kommentti voisi olla minunkin kirjoittamani

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan voi vieläkään käsittää, miksi lapsellisia ärsyttää velat niin älyttömästi. Yrittääkö ne saada meidät samaan ansaan vai mikä juttu tää on? Ei me velatkaan tehdä täällä jatkuvasti aloituksia, missä me painostetaan ihmisiä olemaan lapsettomia.

Juuri näin. Vaikka onhan täälläkin just joku väittänyt, että velat markkinoivat omaa "sairasta elämäntapaansa" (mitä h-vetin elämäntapaa?) ja tyrkyttävät sitä muille, ym älyttömyyksiä...