Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3693)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli teininä sellainen peacemerkkiriipus, noin 10cm halkaisijaltaan ja siinä oli kiinni vahva (ei ihan ohut) nahkahinha. Siinä korussa oli hihnaa varten valmiina reikä. Kerran se nahkahihna ja riipus olivat irti toisistaan, mutta muuten olivat siinä vieretysten kuten aina. Ei kukaan sitä hihnan tiukaksi vedettyä solmua olisi saanut auki, tai jos olisikin, kuka olisi nähnyt sen vaivan että olisi sen tehnyt? Riipus oli siis huoneessani. Meni kyllä kylmät väreet selkärankaa pitkin, sillä (tai pahalta hengeltä) tuollainen tuntui. Peacemerkkiinhän on piilotettuna alaspäin riippuva risti ja koska en uskovana nuorena sellaista halunnut kanniskella niin peacemerkki lensikin sitten roskiin. Piru oli itse näyttänyt että kyllä sinne se alaspäin riippuva risti oli piilotettu.
Täh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lasten radio-ohjattavat autot ovat ajelleet itsestään lasten ollessa isänsä kanssa reissussa satojen kilometrien päässä.
Säikäytti kyllä, vaikka en usko yliluonnolliseen.
Todennäköisesti autot vain nappasivat jonkun singnaalin ja reagoivat siihen.
Itselläkin on useita kokemuksia lapsiemme patterileluista, joissa patterit sisällä mutta muuten lelut sammuksissa. Aina öisin (miksi juuri yöaikaan) alkoivat metelöidä, aivan kuin joku olisi leikkinyt niillä. Karmivaa joka kerta herätä siihen.
Nuoruudessani, minulla oli tuohon aikaan ollut paljon vastoinkäymisiä elämässäni ja olin henkisesti aika lopussa. Eräänä päivänä kotiin tultuani katsoin hyllyllä olevaa kelloa (tavallinen halpa marketista hankittu kello herätystoiminnolla) ja totesin sen käyvän takaperin! Ajattelin että mitä *ittua, olenko tullut hulluksi, menin tutkimaan kelloa lähempää ja todellakin, sekuntiviisari tikitteli normaaliin tapaan mutta vastapäivään! Tuli tosi creepy ja kauhuelokuvamainen fiilis, mietin että mikähän tuomiopäivän merkki tää nyt on. Peloissani sitten paiskasin kellon säpäleiksi lattiaan. Koskaan myöhemmin ei mitään vastaavaa ole tapahtunut eikä tuosta mitään erikoista seurannut. Hengissä ollaan edelleen. :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle tapahtui parin viikon sisään useampi juttu, jotka mieleni halusi liittää yhteen vaikka eivät toisiinsa liitykkään millään tavalla.
Kaikki alkoi siitä, kun eräs kelloni jämähti aikaan 02.06. Siitä parin päivän päästä olin pitänyt bileet ja keräsin tölkkejä kauppaan. Kävin koko kämpän läpi useaan otteeseen ja keräsin kaikki, muistan vielä ovelta katsoneeni taakseni ettei mitään jäänyt (minulla oli useampi muovipussi pulloja sekä roskia joten tarkistin ottaneeni kaikki). Kun sitten tulin kaupasta, oven avatessani huomasin yhden tölkin lattialla aivan keskellä käytävää pystyasennossa. Silloin vain ärsytti, että kuinka sokea voin olla kun en tuota huomannut.
Seuraavana yönä näin unta, että menin ovelle ja katsoin ovisilmästä josta näin pienen mummon, yhtäkkiä tämä mummo irvisti luonnottoman leveästi ja heräsin. Kuulin rappukäytävästä kolinaa ja menin katsomaan. Rappukäytävässä on liikkeentunnistavat valot, jotka rämähtää päälle aina kun samassa rapussa on liikettä. Katsoin ovisilmästä ja kaikki valot olivat pimeinä (asun ylimmässä kerroksessa). Ääniä ei kuulunut enää. Yhtäkkiä valot räpsähtivät päälle vain omasta kerroksestani, muu käytävä pimeänä. Siellä ei kuitenkaan ollut mitään liikettä missään. Tätä vähän säikähdin, mutta ei jäänyt mieltä vaivaamaan.
Parin yön päästä heräsin keskellä yötä kun vaatekaapistani kuului hirveä ryminä. Kello oli 02.06. Tiesin hyllyn tippuneen sijoiltaan ja aamulla katsoin näin olleenkin. Kun lähdin töihin, ulko-oveni viereen rappukäytävän puolella oli ilmestynyt musta kädenjälki josta näki, että kättä oli vedetty seinällä alaspäin 5cm pituudelta. Jälki oli reilun parin metrin korkeudella. Kerroksessani asuu vain minä ja seinänaapuri, eikä jälki ollut siinä vielä edellisenä iltana kun tulin töistä.
Illalla katsoin telkkaria ja nukahdin sohvalle. Heräsin ääneen, joka kuulosti siltä kuin takanani olevaan ikkunaan koputtaisi kynnellä. Tätä tapahtui muutamaan kertaan kunnes käännyin katsomaan ikkunaan eikä siellä tietenkään näkynyt mitään. Kello oli taas 2 yöllä.
Tämän jälkeen vielä siivouskaappini avautui yöllä itsekseen johon heräsin jälleen kun mopit rytisi lattialle ja telkkari oli mennyt itsekseen yön aikana päälle. Tyhjästä naapuriasunnosta kuului koputusta sänkyni kohdalta suoraan pään vierestä."Viimeisenä" yönä minulle tuli unihalvaus, jossa vanha harmaa mummo oli asunnossani. Minä makasin sängyssä ja katsoin kuinka hän hitaasti laahusti kohti sänkyäni katse maassa. Sängyn päätyyn tullessaan hän pysähtyi ja nosti katseensa minuun. Katsoimme toisiamme hetken kunnes heräsin ja asunto oli tyhjä ja valoisa.
Jämähtänyttä kelloani olin yrittänyt venkslata tuloksetta, mutta sain sen tuolloin taas toimimaan.Tulehan kertomaan jos sinulle tapahtuu jotain 2.6.
En ikinä ajatellut kyseistä kellonaikaa päivämääränä, mutta 2.6 on erään exäni syntymäpäivä. Hän teki itsemurhan joskus eromme jälkeen. Taas kummallinen sattuma.
Kiitos vaan sinullekin kun nyt voin jatkaa tätä pohdiskelua tapahtumien kulusta😄
Tähän viestiin saakka jaksoin uskoa stoorisi, mutta kun vedit tuon itsemurhakortin ja just tuohon päivään, niin enpä viitsi enää uskoa juttujasi.
Mä en uskoni ensinkään, tuo vielä vahvisti asian. Niinpä niin, juupa juu, aikamoiset sattumat!
Tämä tapahtui aivan muutama päivä sitten. Asun ulkomailla ja olin illalla partsilla röökillä. Hiljainen ilta, pimeä taivas, jonne killistelin aikani kuluksi. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi kirkas valopallo, se kulki länsi-itäsuunnassa aika hitaasti ja äänettömästi. Pallo tuli talon takaa, asuntomme on siis itäänpäin. Katselin pallon kulkua, se oli täysin äänetön ja liikkui tasaisesti itää kohti, kunnes katosi taivaanrannalla oleviin pilviin.
En tiedä, mikä se oli. Ei ainakaan lentokone, drone eikä helikopteri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Teininä puhuin ystäväni kanssa (lanka) puhelimessa, äkkiä kuulin miten möreä miesääni sanoi ystäväni nimen. Nauroin että onko sun faijalla flunssa, mutta ystäväni supisi paniikista tukkoisella äänellä että on yksin himassa ja vaati minua sinne
-Venasin bussia 6.00 sumuisena syysaamuna, pysäkillä ei ollut muita. Pysäkin takana on iso niitty ja kun kun vilkaisin sinne, näin mörkömäisen hahmon häämöttävän sumun keskellä Kun katsoin uudestaan, hahmo näytti siirtyneen vähän lähemmäs ja siinä vaiheessa alkoi kyllä olla jännäpissa pöksyssä. Onneksi bussi tuli
- Eräs ystäväni teki itsarin, pian sen jälkeen näin unta jossa ollaan jossain kalliolla ja tiedän että roikkuvien hiusten alla kaverin naama on jotenkin päin halvattua, vaatteetkin ovat veressä ja ääni kuin puuroa suussa. Ystäväni sanoi ettei tahtonut olla enää kuollut ja otti ranteestani kiinni, tunsin otteen vielä herättyäni
- Esikoista odottaessa en saanut kahvia alas ja jäin koukkuun Redbull energiajuomaan, yhtenä päivänä yksi tölkki syöksyi jääkaapista kuin ohjus pamauttaen jääkaapin oven jysähdyksellä seinään ja päätyen itse pöydän alle viiden metrin päähän, seisoin vain kädet sämpylätaikinassa että mitä hiivattia
Mä uskon, että on jotain muutakin kuin tämä maailma.
Joskus aikoinaan olimme parhaan ystäväni kanssa hänen luonaan. Oli kesä ja päätimme nukkua vanhan ladon yläkertaan rakennetussa huoneessa. Ylös pääsi menemällä vain yhden korkeat tikkaan, joten sinne pääsy/pois meno oli suht hidasta.
Illalla oltiin huoneessa juttelemassa, kunnes yhtäkkiä joku paukautti huoneen ovea todella kovaäänisesti. Hankala selittää, mutta ikäänkuin joku olisi juossut huoneen ovea päin ulkopuolelta, ääni oli todella kova. Säikähdettiin tietysti ja oltiin ihan hiljaa, eikä sen jälkeen kuulunut pihaustakaan. Mentiin kuitenkin nopeasti ulos huoneesta ja tutkittiin koko yläkerta mutta ketään ei näkynyt ja kaikki oli ennallaan. Mietittiin, jos kaverin isä olisi käynyt säikäyttämässä, mutta hän ei olisi mitenkään ehtinyt mennä suuren rakennuksen toiseen päähän ja tikkaita alas, varsinkaan äänettömästi. Kissakaan ei olisi voinut noin suurta ääntä saada aikaan. Hankala sanoa, oliko kyseessä jotain yliluonnollista, mutta mitään järkevää selitystä äänelle en ole vieläkään saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minulle on tapahtunut paljon ns. yliluonnollisia asioita. En ole uskossa, en kuulu kirkkoon, en harrasta minkäänlaista "huuhaata" enkä ole kiinnostunut ko. aiheista. Tai en ollut, ennenkuin itselle alkoi tapahtumaan yhtä ja toista. En tiedä millaisia selityksiä kokemuksilleni löytyisi ja ehdottomasti uskoisin, jos joku osaisi ne oikeasti selittää. Itse en osaa. Ajattelen ehkä, että täytyy olla jotain, mistä emme vielä tiedä, onko se jokin meissä itsessämme vai meidän ulkopuolella, sitä en tiedä. Varon kuitenkin, etten ala liikaa näitä juttuja pohtimaan ja yleensä ne unohtuvat pitkäksi aikaa ja sitten taas tapahtuu jotain, jolloin asia luonnollisesti taas jonkun aikaa mietityttää. Kerron muutaman.
Muutimme uuteen kotiimme ja vähän aikaa asuttuamme heräsin yöllä usein outoihin ääniin, kuulin selviä askeleita, wc:n vetämistä jne. Päivällä usein soi ovikello. Koskaan ketään ei ollut missään kun menin katsomaan. Aluksi mies epäili, mutta sitten hän alkoi kuulla itse samoja asioita. Saatoimme istua olkkarissa ja ovikello soi, meidän olkkarista näkyy suoraan ovelle, joten näimme heti, että ei siellä ketään ollut. Talvella kuulimme miten lumi narskui ikäänkuin joku olisi kävellyt ikkunan alla. Mitään jälkiä ei näkynyt. Joskus kuului koputus ikkunaan, joskus ulko-oven kahvaa käännettiin. Telkkari meni itsestään päälle keskellä yötä. Puhelimeeni soitettiin yöllä (heräsimme molemmat), mutta siinä ei näkynytkään, että kukaan olisi soittanut. Näitä sattui jatkuvasti, jos olisikin ollut jotain joskus, olisin pistänyt sattuman piikkiin. Yhtäkkiä ne sitten vain loppuivat n. vuoden kuluttua, eikä mitään ole koskaan sen jälkeen tapahtunut.
Eräänä iltana luin kirjaa olkkarissa ja vasta kuollut setäni ilmaantui huoneeseen. Näin hänet selvästi ja sain häneltä viestin vaimolleen. Viesti ei ollut mikään "minulla on kaikki hyvin", vaan tyyliä: "sano Annikille, että avain on vihreän piirongin ylälaatikossa peltipurkissa". En tiennyt mistä oli kyse, enkä välittänyt viestiä. VAsta kun Annikki kertoi etsivänsä "avainta", kerroin ja se oli siellä missä setäni oli sanonut. En kuullut hänen ääntään, mutta jotenkin hän asiansa minulle ilmaisi. Setä oli luonani hyvin lyhyen hetken, mutta se tuntui pitkältä. Emme olleet kovin läheisiä, en tiennyt mistään "avaimesta ja piirongista", en ollut käynyt heillä vuosiin, enkä ollut koko piironkia nähnytkään.
Appeni kuoli ihan yllättäen, ei siis ollut mitenkään sairas eikä edes hirveän vanha, ei ollut mitään syytä olettaa, että hän olisi kuolemassa. Heräsin yöllä siihen, että joku kiskoi patjaani. Samalla kuulin aivan selkeän äänen sanovan, että "Erkki lähtee nyt". En saanut enää unta, kun asia pyöri mielessäni, mutta en herättänyt miestäni. Aamulla heti sanoin hänelle miehelle, että soita isällesi kun näin kummaa unta. Hän soitti, mutta isänsä ei vastannut moneen soittoyritykseen, joten mieheni soitti veljelleen, että pitäisikö käydä katsomassa, hän kun asui vain parin kilometrin päässä. Hän meni sisälle isänsä taloon ja löysi tämän kuolleena, oli saanut yöllä sairauskohtauksen. En tiedä oliko ihan sama aika milloin sain viestin, kun en kelloon katsonut.
Näitä on hirveän paljon ollut vuosien varrella. En millään keksi selitystä kaikille näille. Oudointa on se, että nykyään pystyn jollain tavalla parantamaan tai ainakin helpottamaan kipuja. Käteni muuttuvat kuumiksi kun laitan ne vaikka jonkun kipeän paikan päälle ja jotkut sanovat, että tuntevat outoa liiketta esim. kipeässä nivelessä, joillakin jopa on alkanut käsi tai jalka liikkua itsestään. En tiedä mitä pitäisi ajatella ja useimmiten yritän olla ajattelematta koko asiaa. Enkä varsinkaan puhu siitä mitään, kun en halua hullun leimaa.
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudessani, minulla oli tuohon aikaan ollut paljon vastoinkäymisiä elämässäni ja olin henkisesti aika lopussa. Eräänä päivänä kotiin tultuani katsoin hyllyllä olevaa kelloa (tavallinen halpa marketista hankittu kello herätystoiminnolla) ja totesin sen käyvän takaperin! Ajattelin että mitä *ittua, olenko tullut hulluksi, menin tutkimaan kelloa lähempää ja todellakin, sekuntiviisari tikitteli normaaliin tapaan mutta vastapäivään! Tuli tosi creepy ja kauhuelokuvamainen fiilis, mietin että mikähän tuomiopäivän merkki tää nyt on. Peloissani sitten paiskasin kellon säpäleiksi lattiaan. Koskaan myöhemmin ei mitään vastaavaa ole tapahtunut eikä tuosta mitään erikoista seurannut. Hengissä ollaan edelleen. :-)
Kun kellon keskiruuvi löystyy niin viisarit voivat käydä takaperin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui aivan muutama päivä sitten. Asun ulkomailla ja olin illalla partsilla röökillä. Hiljainen ilta, pimeä taivas, jonne killistelin aikani kuluksi. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi kirkas valopallo, se kulki länsi-itäsuunnassa aika hitaasti ja äänettömästi. Pallo tuli talon takaa, asuntomme on siis itäänpäin. Katselin pallon kulkua, se oli täysin äänetön ja liikkui tasaisesti itää kohti, kunnes katosi taivaanrannalla oleviin pilviin.
En tiedä, mikä se oli. Ei ainakaan lentokone, drone eikä helikopteri.
Plasmapallo ydinvoimaloista karkaa noita. On Youtubellakin kuvattu, yleensä punertava.
Asuin lapsena vanhalla maatilalla(niin perus paikka kummittelulle:D), jossa tapahtui niin paljon kaikkea kummaa, että kaikkea ei voi edes muistaa. Kerran olin tulossa vintin portaita alas, kun joku sanoi minun nimeni, se ei ollut huuto, vaan selvästi kuului samasta tilasta. Katsoin ikkunasta ulos ja huomasin, että kaikki muut perheenjäsenet olivat ulkona. En osannut tunnistaa, kenelle ääni kuului.
Yhtenä iltana olin yksin kotona ja istuin keittiössä. Yhtäkkiä raskas ulko-ovi aukeaa vauhdilla sepposen selälleen. Ulkona ei tuullut ollenkaan, eikä ovi ole ikinä ennen tai sen jälkeen auennut itsekseen. Suljin oven, enkä miettinyt asiaa sen kummemmin. Aamulla olin sitten lähdössä kouluun (edellisenä iltana maahan oli satanut lunta). Näin lumessa pihan toisesta päästä talon rappusille asti tulevat jalanjäljet, jotka päättyivät kuin seinään, eikä takaisinmeno jälkiä näkynyt. Joku ilmeisesti tuli siis sisälle, hyi.
Pahin oli kuitenkin varmaan se, kun olin nukkumassa vintillä. Kuu valaisi huoneen ikkunasta jonkun verran. Heräsin yön aikana ja huomasin ikkunan edessä mustan hahmon katsomassa ulos ikkunan edessä. Hahmo kääntyi katsomaan minua kohti, mutta säikähdin niin paljon, että menin peiton alle saman tien. Hetken päästä kurkkasin uudelleen ja hahmo oli kadonnut. Unihalvaus se ei voinut olla, koska pystyin liikkumaan. Kyseinen hahmo on ennekin nähty siellä, mutta minä näin sen onneksi vaan kerran.
Minä olen ihan varma, että yliluonnolliset asiat ovat totta. Eihän se, että emme pysty todistamaan sitä tieteellä tarkoita, että yliluonnoisia asioita ei ole, koska emmehän me tiedä tieteen rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minulle on tapahtunut paljon ns. yliluonnollisia asioita. En ole uskossa, en kuulu kirkkoon, en harrasta minkäänlaista "huuhaata" enkä ole kiinnostunut ko. aiheista. Tai en ollut, ennenkuin itselle alkoi tapahtumaan yhtä ja toista. En tiedä millaisia selityksiä kokemuksilleni löytyisi ja ehdottomasti uskoisin, jos joku osaisi ne oikeasti selittää. Itse en osaa. Ajattelen ehkä, että täytyy olla jotain, mistä emme vielä tiedä, onko se jokin meissä itsessämme vai meidän ulkopuolella, sitä en tiedä. Varon kuitenkin, etten ala liikaa näitä juttuja pohtimaan ja yleensä ne unohtuvat pitkäksi aikaa ja sitten taas tapahtuu jotain, jolloin asia luonnollisesti taas jonkun aikaa mietityttää. Kerron muutaman.
Muutimme uuteen kotiimme ja vähän aikaa asuttuamme heräsin yöllä usein outoihin ääniin, kuulin selviä askeleita, wc:n vetämistä jne. Päivällä usein soi ovikello. Koskaan ketään ei ollut missään kun menin katsomaan. Aluksi mies epäili, mutta sitten hän alkoi kuulla itse samoja asioita. Saatoimme istua olkkarissa ja ovikello soi, meidän olkkarista näkyy suoraan ovelle, joten näimme heti, että ei siellä ketään ollut. Talvella kuulimme miten lumi narskui ikäänkuin joku olisi kävellyt ikkunan alla. Mitään jälkiä ei näkynyt. Joskus kuului koputus ikkunaan, joskus ulko-oven kahvaa käännettiin. Telkkari meni itsestään päälle keskellä yötä. Puhelimeeni soitettiin yöllä (heräsimme molemmat), mutta siinä ei näkynytkään, että kukaan olisi soittanut. Näitä sattui jatkuvasti, jos olisikin ollut jotain joskus, olisin pistänyt sattuman piikkiin. Yhtäkkiä ne sitten vain loppuivat n. vuoden kuluttua, eikä mitään ole koskaan sen jälkeen tapahtunut.
Eräänä iltana luin kirjaa olkkarissa ja vasta kuollut setäni ilmaantui huoneeseen. Näin hänet selvästi ja sain häneltä viestin vaimolleen. Viesti ei ollut mikään "minulla on kaikki hyvin", vaan tyyliä: "sano Annikille, että avain on vihreän piirongin ylälaatikossa peltipurkissa". En tiennyt mistä oli kyse, enkä välittänyt viestiä. VAsta kun Annikki kertoi etsivänsä "avainta", kerroin ja se oli siellä missä setäni oli sanonut. En kuullut hänen ääntään, mutta jotenkin hän asiansa minulle ilmaisi. Setä oli luonani hyvin lyhyen hetken, mutta se tuntui pitkältä. Emme olleet kovin läheisiä, en tiennyt mistään "avaimesta ja piirongista", en ollut käynyt heillä vuosiin, enkä ollut koko piironkia nähnytkään.
Appeni kuoli ihan yllättäen, ei siis ollut mitenkään sairas eikä edes hirveän vanha, ei ollut mitään syytä olettaa, että hän olisi kuolemassa. Heräsin yöllä siihen, että joku kiskoi patjaani. Samalla kuulin aivan selkeän äänen sanovan, että "Erkki lähtee nyt". En saanut enää unta, kun asia pyöri mielessäni, mutta en herättänyt miestäni. Aamulla heti sanoin hänelle miehelle, että soita isällesi kun näin kummaa unta. Hän soitti, mutta isänsä ei vastannut moneen soittoyritykseen, joten mieheni soitti veljelleen, että pitäisikö käydä katsomassa, hän kun asui vain parin kilometrin päässä. Hän meni sisälle isänsä taloon ja löysi tämän kuolleena, oli saanut yöllä sairauskohtauksen. En tiedä oliko ihan sama aika milloin sain viestin, kun en kelloon katsonut.
Näitä on hirveän paljon ollut vuosien varrella. En millään keksi selitystä kaikille näille. Oudointa on se, että nykyään pystyn jollain tavalla parantamaan tai ainakin helpottamaan kipuja. Käteni muuttuvat kuumiksi kun laitan ne vaikka jonkun kipeän paikan päälle ja jotkut sanovat, että tuntevat outoa liiketta esim. kipeässä nivelessä, joillakin jopa on alkanut käsi tai jalka liikkua itsestään. En tiedä mitä pitäisi ajatella ja useimmiten yritän olla ajattelematta koko asiaa. Enkä varsinkaan puhu siitä mitään, kun en halua hullun leimaa.
En kehtaa kirjoittaa tähän miten ja milloin ja missä mutta samanlaisia ja myös parantajanlahja tuli pyytämättä. Itse tulin lopulta uskoon sillä tajusin ettei kaikki ole tässä. Koskaan en itse pyytänyt mitään tapahtuvaksi, mutta kukaa ei uskoisi jos kertoisin mitä ollaan annettu etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologisen äitini lisäksi minulla oli äitipuoli, joka tuli kuvioihin ollessani teini-ikäinen emmekä tulleet toimeen. Äitipuoli valitti meikkaamisestani, vaatteistani ja koetti laittaa minulle ihan pikkulasten kotiintuloajat, tyyliin viikonloppuisin kello 19. En ollut mikään vaikea teini, noudatin kyllä järkeviä sääntöjä mutta äitipuoleni sai minusta kunnes rebelin esiin ! Olin 25-vuotias kun äitipuoleni sitten yllättäen kuoli suihkuun, isä oli ihmetellut miksi oli niin pitkään pesulla ja murtanut lopulta oven.
Pari viikkoa äitipuolen kuoleman jälkeen olin yksin tämän ja isän yhteisessä asunnossa. Kun maleksin kahvikupin kanssa ympäriinsä, huomasin rippi ja ylioppilas-kuvieni olevan käännetty ympäri, kun kysyin tätä myöhemmin isältä kielsi koskeneensa niihin. Keittiössä ostamani pullapussi hyppäsi keskeltä pöytää lattialle kun kävin tupakalla. Kaikista hirvein juttu ja se, joka ajoi minut tukka putkella ulos asunnosta oli kun suihku meni itsekseen päälle! Soitin isälle että juodaan pullakahvit toiste, tuli migreeni.
Pari vuotta myöhemmin kovassa humalassa isä paljasti asunnossa tapahtuneen "kaikkee hulluu " hautajaisia edeltäneinä päivinä ja parina niiden jälkeenkin. Suihku oli mennyt pariinkin kertaan itsekseen päälle, valokuvia oli tippuillut ja isä oli nähnyt punahiuksisen hahmon keittiön ikkunassa. Oli kuulemma syönyt pahasti jumalaan, mutta ei kummituksiin uskovan miehen maailmankuvaa.
Jumalaan uskovien tulisi kyllä uskoa myös riivaajiin ja henkiin. Ks. Raamattu. Ei "kummituksiin", mutta siihen että henkimaailma on todellinen.
Henkivallat ovat mutta meille kristityille ollaan kerrottu ettei niillä ole lupaa eikä valtaa meihin. Ja että Kuolemassa me joudumme ensin joko Paratiisiin tai Tuonelaan ja vasta sitten nousemme viimeisenä Tuomiopäivänä vastaamaan tekosistamme ja uskostamme tai uskomattomuudestamme.
Tuonela on todellinen paikka kuten Paratiisikin- tuo taivaan esikartano. Jeesus meni kuoltuaan vapaasti molempiin paikkoihin, (tavikset eivät voi siirtyä niitten paikkojen välillä) ja ryövärille jeesus lupasi olevansa paratiisissa kanssaan koska ryöväri kääntyi. Raamattu sanoo, että Jeesus meni alas Tuonelaan ja saarnasi siellä vangittuina oleville hengille. Eli heitäkin on Tuonelassa.
Ei tiedetä miksi Jeesus meni Hengille saarnaamaan mutta ehkä siksi koska Juudas hirtti itsensä kun petti Jeesuksen, ehkä hän neuvotteli vielä sellaisten kanssa esim.
Sen sijaan kuolleilla ei ole lupa tulla elävien puolelle, en tiedä pääsevätkö he esim valeasussa tänne yhä. Kaikki on mahdollista. Jeesukseen uskova ei heidän seuraansa pyri eikä pyytele elämäänsä. Eivätkä ne voi vahingoittaa keritittyjä.
Toisaalta voihan olla että joku kääntynyt Tuonelasta käy tekemässä vaikka hyvääkin ja varoittamassa tms.
Kuollut siis kuolee ruumiillisesti ensin mutta saa erilaisen ruumiin ja menee Paratiisiin tai Tuonelaan, triippuen uskooko ylösnousemukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologisen äitini lisäksi minulla oli äitipuoli, joka tuli kuvioihin ollessani teini-ikäinen emmekä tulleet toimeen. Äitipuoli valitti meikkaamisestani, vaatteistani ja koetti laittaa minulle ihan pikkulasten kotiintuloajat, tyyliin viikonloppuisin kello 19. En ollut mikään vaikea teini, noudatin kyllä järkeviä sääntöjä mutta äitipuoleni sai minusta kunnes rebelin esiin ! Olin 25-vuotias kun äitipuoleni sitten yllättäen kuoli suihkuun, isä oli ihmetellut miksi oli niin pitkään pesulla ja murtanut lopulta oven.
Pari viikkoa äitipuolen kuoleman jälkeen olin yksin tämän ja isän yhteisessä asunnossa. Kun maleksin kahvikupin kanssa ympäriinsä, huomasin rippi ja ylioppilas-kuvieni olevan käännetty ympäri, kun kysyin tätä myöhemmin isältä kielsi koskeneensa niihin. Keittiössä ostamani pullapussi hyppäsi keskeltä pöytää lattialle kun kävin tupakalla. Kaikista hirvein juttu ja se, joka ajoi minut tukka putkella ulos asunnosta oli kun suihku meni itsekseen päälle! Soitin isälle että juodaan pullakahvit toiste, tuli migreeni.
Pari vuotta myöhemmin kovassa humalassa isä paljasti asunnossa tapahtuneen "kaikkee hulluu " hautajaisia edeltäneinä päivinä ja parina niiden jälkeenkin. Suihku oli mennyt pariinkin kertaan itsekseen päälle, valokuvia oli tippuillut ja isä oli nähnyt punahiuksisen hahmon keittiön ikkunassa. Oli kuulemma syönyt pahasti jumalaan, mutta ei kummituksiin uskovan miehen maailmankuvaa.
Jumalaan uskovien tulisi kyllä uskoa myös riivaajiin ja henkiin. Ks. Raamattu. Ei "kummituksiin", mutta siihen että henkimaailma on todellinen.
Henkivallat ovat mutta meille kristityille ollaan kerrottu ettei niillä ole lupaa eikä valtaa meihin. Ja että Kuolemassa me joudumme ensin joko Paratiisiin tai Tuonelaan ja vasta sitten nousemme viimeisenä Tuomiopäivänä vastaamaan tekosistamme ja uskostamme tai uskomattomuudestamme.
Tuonela on todellinen paikka kuten Paratiisikin- tuo taivaan esikartano. Jeesus meni kuoltuaan vapaasti molempiin paikkoihin, (tavikset eivät voi siirtyä niitten paikkojen välillä) ja ryövärille jeesus lupasi olevansa paratiisissa kanssaan koska ryöväri kääntyi. Raamattu sanoo, että Jeesus meni alas Tuonelaan ja saarnasi siellä vangittuina oleville hengille. Eli heitäkin on Tuonelassa.
Ei tiedetä miksi Jeesus meni Hengille saarnaamaan mutta ehkä siksi koska Juudas hirtti itsensä kun petti Jeesuksen, ehkä hän neuvotteli vielä sellaisten kanssa esim.
Sen sijaan kuolleilla ei ole lupa tulla elävien puolelle, en tiedä pääsevätkö he esim valeasussa tänne yhä. Kaikki on mahdollista. Jeesukseen uskova ei heidän seuraansa pyri eikä pyytele elämäänsä. Eivätkä ne voi vahingoittaa keritittyjä.
Toisaalta voihan olla että joku kääntynyt Tuonelasta käy tekemässä vaikka hyvääkin ja varoittamassa tms.
Kuollut siis kuolee ruumiillisesti ensin mutta saa erilaisen ruumiin ja menee Paratiisiin tai Tuonelaan, triippuen uskooko ylösnousemukseen.
Tuli mieleen että jos Jeesus neuvottelee Tuonelassa vangittujen Henkienkin kanssa että hän niinkuin toimisi heidän kanssaan varoittelijana tai muuta. Turvaisaa se sitten olisi, monet kertovatkin että hengen näkemisestä koitui suojelusta tai muuta hyvää. Toiset taas kertovat enemmän mustan enkelin vaikutuksesta.
Jos Jeesus meni alas Tuonelaan saarnaamaan vangittuina oleville hengille niin sielläkin on yhä taistelu sieluista joten ylläoleva jako on mahdollinen, Toiset henget tulevat hyvissä aikeissa ja toiset ei hyvissä. Riippuen onko Jeesus vaikuttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologisen äitini lisäksi minulla oli äitipuoli, joka tuli kuvioihin ollessani teini-ikäinen emmekä tulleet toimeen. Äitipuoli valitti meikkaamisestani, vaatteistani ja koetti laittaa minulle ihan pikkulasten kotiintuloajat, tyyliin viikonloppuisin kello 19. En ollut mikään vaikea teini, noudatin kyllä järkeviä sääntöjä mutta äitipuoleni sai minusta kunnes rebelin esiin ! Olin 25-vuotias kun äitipuoleni sitten yllättäen kuoli suihkuun, isä oli ihmetellut miksi oli niin pitkään pesulla ja murtanut lopulta oven.
Pari viikkoa äitipuolen kuoleman jälkeen olin yksin tämän ja isän yhteisessä asunnossa. Kun maleksin kahvikupin kanssa ympäriinsä, huomasin rippi ja ylioppilas-kuvieni olevan käännetty ympäri, kun kysyin tätä myöhemmin isältä kielsi koskeneensa niihin. Keittiössä ostamani pullapussi hyppäsi keskeltä pöytää lattialle kun kävin tupakalla. Kaikista hirvein juttu ja se, joka ajoi minut tukka putkella ulos asunnosta oli kun suihku meni itsekseen päälle! Soitin isälle että juodaan pullakahvit toiste, tuli migreeni.
Pari vuotta myöhemmin kovassa humalassa isä paljasti asunnossa tapahtuneen "kaikkee hulluu " hautajaisia edeltäneinä päivinä ja parina niiden jälkeenkin. Suihku oli mennyt pariinkin kertaan itsekseen päälle, valokuvia oli tippuillut ja isä oli nähnyt punahiuksisen hahmon keittiön ikkunassa. Oli kuulemma syönyt pahasti jumalaan, mutta ei kummituksiin uskovan miehen maailmankuvaa.
Jumalaan uskovien tulisi kyllä uskoa myös riivaajiin ja henkiin. Ks. Raamattu. Ei "kummituksiin", mutta siihen että henkimaailma on todellinen.
Henkivallat ovat mutta meille kristityille ollaan kerrottu ettei niillä ole lupaa eikä valtaa meihin. Ja että Kuolemassa me joudumme ensin joko Paratiisiin tai Tuonelaan ja vasta sitten nousemme viimeisenä Tuomiopäivänä vastaamaan tekosistamme ja uskostamme tai uskomattomuudestamme.
Tuonela on todellinen paikka kuten Paratiisikin- tuo taivaan esikartano. Jeesus meni kuoltuaan vapaasti molempiin paikkoihin, (tavikset eivät voi siirtyä niitten paikkojen välillä) ja ryövärille jeesus lupasi olevansa paratiisissa kanssaan koska ryöväri kääntyi. Raamattu sanoo, että Jeesus meni alas Tuonelaan ja saarnasi siellä vangittuina oleville hengille. Eli heitäkin on Tuonelassa.
Ei tiedetä miksi Jeesus meni Hengille saarnaamaan mutta ehkä siksi koska Juudas hirtti itsensä kun petti Jeesuksen, ehkä hän neuvotteli vielä sellaisten kanssa esim.
Sen sijaan kuolleilla ei ole lupa tulla elävien puolelle, en tiedä pääsevätkö he esim valeasussa tänne yhä. Kaikki on mahdollista. Jeesukseen uskova ei heidän seuraansa pyri eikä pyytele elämäänsä. Eivätkä ne voi vahingoittaa keritittyjä.
Toisaalta voihan olla että joku kääntynyt Tuonelasta käy tekemässä vaikka hyvääkin ja varoittamassa tms.
Kuollut siis kuolee ruumiillisesti ensin mutta saa erilaisen ruumiin ja menee Paratiisiin tai Tuonelaan, triippuen uskooko ylösnousemukseen.
Tuli mieleen että jos Jeesus neuvottelee Tuonelassa vangittujen Henkienkin kanssa että hän niinkuin toimisi heidän kanssaan varoittelijana tai muuta. Turvaisaa se sitten olisi, monet kertovatkin että hengen näkemisestä koitui suojelusta tai muuta hyvää. Toiset taas kertovat enemmän mustan enkelin vaikutuksesta.
Jos Jeesus meni alas Tuonelaan saarnaamaan vangittuina oleville hengille niin sielläkin on yhä taistelu sieluista joten ylläoleva jako on mahdollinen, Toiset henget tulevat hyvissä aikeissa ja toiset ei hyvissä. Riippuen onko Jeesus vaikuttamassa.
Jeesushan voi pyytää siellä Tuonelassa olevalle vangitulle hengelle vaikka että ok tupeksit mutta vapautan sinut Paratiisiin ja elämään jos käyt sovittamassa hyvällä työllä jollekin elävälle tekosesi vaikka vaan esiintymällä suojelijana vielä kerran tms. Hänhän saarnasi siellä Raamatun mukaan, ja neuvotteleminen on juuri tuollaista ....
Jos joku jää pelkäämään tai säikähtää kovasti, kun on "nähnyt" yöllä jonkun hahmon (esim. enkeli, äiti), hyvin moni täälläkin kerrotuista tarinoista selittyy unihalvauksella, joten ei hätää.
Mielenkiintoisia kokemuksia. Sääli, että julkisuudessa tällaisia kokemuksia omaavia ihmisiä ivataan ja heille nauretaan. Sitten luullaan, että näitä kokemuksia on vain harvoilla, vaikka itseasiassa niitä tapahtuu hyvinkin paljon. Tarkoitan siis näitä, joita kukaan ei osaa selittää. Minullakin on ystävä, jolla on ns. parantavat kädet ja hän parantaa ihmisiä myös matkojen päähän niin ettei hoidettava edes tiedä olevansa saamassa hoitoa. Voi kun näihin suhtauduttaisiin avoimesti ja ihan oikeasti tutkittaisiin. Moni saisi mielenrauhan ja jotkut jopa apua sairauksiinsa. Joillakin on oikein elämäntehtävänä väittää, että mitään ns. yliluonnollista ei ole olemassakaan. Tavallaan se tietysti onkin niin, kaikkihan on nimenomaan luonnollista, mutta näitä kokemuksia ei saisi ivata eikä vähätellä, pitäisi ainakin tunnustaa, että voi olla olemassa vaikka mitä, josta emme vain vielä tiedä. Melkoista ylimielisyyttä väittää, että mitään muuta ei ole kuin tällä hetkellä todistettavissa olevat asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologisen äitini lisäksi minulla oli äitipuoli, joka tuli kuvioihin ollessani teini-ikäinen emmekä tulleet toimeen. Äitipuoli valitti meikkaamisestani, vaatteistani ja koetti laittaa minulle ihan pikkulasten kotiintuloajat, tyyliin viikonloppuisin kello 19. En ollut mikään vaikea teini, noudatin kyllä järkeviä sääntöjä mutta äitipuoleni sai minusta kunnes rebelin esiin ! Olin 25-vuotias kun äitipuoleni sitten yllättäen kuoli suihkuun, isä oli ihmetellut miksi oli niin pitkään pesulla ja murtanut lopulta oven.
Pari viikkoa äitipuolen kuoleman jälkeen olin yksin tämän ja isän yhteisessä asunnossa. Kun maleksin kahvikupin kanssa ympäriinsä, huomasin rippi ja ylioppilas-kuvieni olevan käännetty ympäri, kun kysyin tätä myöhemmin isältä kielsi koskeneensa niihin. Keittiössä ostamani pullapussi hyppäsi keskeltä pöytää lattialle kun kävin tupakalla. Kaikista hirvein juttu ja se, joka ajoi minut tukka putkella ulos asunnosta oli kun suihku meni itsekseen päälle! Soitin isälle että juodaan pullakahvit toiste, tuli migreeni.
Pari vuotta myöhemmin kovassa humalassa isä paljasti asunnossa tapahtuneen "kaikkee hulluu " hautajaisia edeltäneinä päivinä ja parina niiden jälkeenkin. Suihku oli mennyt pariinkin kertaan itsekseen päälle, valokuvia oli tippuillut ja isä oli nähnyt punahiuksisen hahmon keittiön ikkunassa. Oli kuulemma syönyt pahasti jumalaan, mutta ei kummituksiin uskovan miehen maailmankuvaa.
Jumalaan uskovien tulisi kyllä uskoa myös riivaajiin ja henkiin. Ks. Raamattu. Ei "kummituksiin", mutta siihen että henkimaailma on todellinen.
Henkivallat ovat mutta meille kristityille ollaan kerrottu ettei niillä ole lupaa eikä valtaa meihin. Ja että Kuolemassa me joudumme ensin joko Paratiisiin tai Tuonelaan ja vasta sitten nousemme viimeisenä Tuomiopäivänä vastaamaan tekosistamme ja uskostamme tai uskomattomuudestamme.
Tuonela on todellinen paikka kuten Paratiisikin- tuo taivaan esikartano. Jeesus meni kuoltuaan vapaasti molempiin paikkoihin, (tavikset eivät voi siirtyä niitten paikkojen välillä) ja ryövärille jeesus lupasi olevansa paratiisissa kanssaan koska ryöväri kääntyi. Raamattu sanoo, että Jeesus meni alas Tuonelaan ja saarnasi siellä vangittuina oleville hengille. Eli heitäkin on Tuonelassa.
Ei tiedetä miksi Jeesus meni Hengille saarnaamaan mutta ehkä siksi koska Juudas hirtti itsensä kun petti Jeesuksen, ehkä hän neuvotteli vielä sellaisten kanssa esim.
Sen sijaan kuolleilla ei ole lupa tulla elävien puolelle, en tiedä pääsevätkö he esim valeasussa tänne yhä. Kaikki on mahdollista. Jeesukseen uskova ei heidän seuraansa pyri eikä pyytele elämäänsä. Eivätkä ne voi vahingoittaa keritittyjä.
Toisaalta voihan olla että joku kääntynyt Tuonelasta käy tekemässä vaikka hyvääkin ja varoittamassa tms.
Kuollut siis kuolee ruumiillisesti ensin mutta saa erilaisen ruumiin ja menee Paratiisiin tai Tuonelaan, triippuen uskooko ylösnousemukseen.
Tuli mieleen että jos Jeesus neuvottelee Tuonelassa vangittujen Henkienkin kanssa että hän niinkuin toimisi heidän kanssaan varoittelijana tai muuta. Turvaisaa se sitten olisi, monet kertovatkin että hengen näkemisestä koitui suojelusta tai muuta hyvää. Toiset taas kertovat enemmän mustan enkelin vaikutuksesta.
Jos Jeesus meni alas Tuonelaan saarnaamaan vangittuina oleville hengille niin sielläkin on yhä taistelu sieluista joten ylläoleva jako on mahdollinen, Toiset henget tulevat hyvissä aikeissa ja toiset ei hyvissä. Riippuen onko Jeesus vaikuttamassa.
Jeesushan voi pyytää siellä Tuonelassa olevalle vangitulle hengelle vaikka että ok tupeksit mutta vapautan sinut Paratiisiin ja elämään jos käyt sovittamassa hyvällä työllä jollekin elävälle tekosesi vaikka vaan esiintymällä suojelijana vielä kerran tms. Hänhän saarnasi siellä Raamatun mukaan, ja neuvotteleminen on juuri tuollaista ....
Mutta eivätkös siinä ihmiset sitten joutuisi kosketuksiin sen henkimaailman kanssa, johon oikeastaan ei saisi olla "yhteydessä"?
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia kokemuksia. Sääli, että julkisuudessa tällaisia kokemuksia omaavia ihmisiä ivataan ja heille nauretaan. Sitten luullaan, että näitä kokemuksia on vain harvoilla, vaikka itseasiassa niitä tapahtuu hyvinkin paljon. Tarkoitan siis näitä, joita kukaan ei osaa selittää. Minullakin on ystävä, jolla on ns. parantavat kädet ja hän parantaa ihmisiä myös matkojen päähän niin ettei hoidettava edes tiedä olevansa saamassa hoitoa. Voi kun näihin suhtauduttaisiin avoimesti ja ihan oikeasti tutkittaisiin. Moni saisi mielenrauhan ja jotkut jopa apua sairauksiinsa. Joillakin on oikein elämäntehtävänä väittää, että mitään ns. yliluonnollista ei ole olemassakaan. Tavallaan se tietysti onkin niin, kaikkihan on nimenomaan luonnollista, mutta näitä kokemuksia ei saisi ivata eikä vähätellä, pitäisi ainakin tunnustaa, että voi olla olemassa vaikka mitä, josta emme vain vielä tiedä. Melkoista ylimielisyyttä väittää, että mitään muuta ei ole kuin tällä hetkellä todistettavissa olevat asiat.
Niinkuin huomasitte niin Raamattukin puhuu miten Jeesus meni alas Tuonelaan saarnaamaan vangittuina oleville hengille, ettei nämä ihan epätodellisia asioita ole. Jeesus itse kuitenkin oli historiallinen henkilö joka eli todistettavasti ja ristiinnaulittiin ja muutti samointein koko maailman. Temmellyskentäksi samalla. Kyllä täällä meidän sieluistamme kamppaillaan kovasti.
Alue: Aihe vapaa
Tähän viestiin saakka jaksoin uskoa stoorisi, mutta kun vedit tuon itsemurhakortin ja just tuohon päivään, niin enpä viitsi enää uskoa juttujasi.