Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3693)
Vierailija kirjoitti:
Kauhuleffa Emily Rosen riivaajassa demonit alkavat riehua tasan klo 03:00 yöllä, joka on joku pahuuden hetki ja pilkkaa pyhää kolminaisuutta jne. Katsoin tuon leffan joskus teininä ja se oli musta tosi pelottava.
Herään usein öisin tasan klo 03:00. Vaikka enää en tuollaisia pelkää, niin reagoin kyllä aina tuohon kellonaikaan ja hetki saattaa yöllä kuumottaa.
Sinulla on luolanaisen vaistot. Tuota hetkeä kutsutaan sudenhetkeksi. Tuohon kellonaikaan kuolee eniten Vanhuksia ja sairaita ja tapahtuu kätkytkuolemia. Kerrotaan että yöpedot aktivoituvat metsästämään juuri aamuyön varhaisina tunteina, koska saaliseläimet ovat syvimmässä unessa.
Väitetään että klo 3 on aika jolloin verho elävien ja kuolleiden maailman välillä on ohuimmillaan, ihmiset ovat syvimmässä unessa ja portit vainajien maailman ja unimaailman välillä on auki ja ihmiset muistavat selkounet kun rakkaat vainajat käyvät tapaamassa heitä unimaailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tieteellisesti unihalvaus johtuu siitä, kun elimme vauvoina. Pieni vauva on käytännössä kestopsykoosissa, ilman lainausmerkkejä, eli hän ei tiedosta vielä eroa sisäisen- ja ulkoisen maailmansa välillä tai äidin ja itsensä välillä ym. Esim. kuuluu kova pamaus, joka pelästyttää hänet, hän ei tiedä tuleeko pamaus hänestä itsestään vai ulkomaailmasta. Äiti imettää häntä mutta hän ei tiedä, tuleeko maito hänestä itsestään vai hänen ulkopuoleltaa. Hänellä ei myöskään ole sanoja selittää itselleen kokemuksiaan. Ihmiset ajattelevat sanojen avulla. Sanat ovat käsitteitä joista me ikään kuin laadimme mielessämme tarinoita, joilla jäsennämme todellisuuttamme, teemme todellisuuden meille ymmärrettäväksi.
Pieni vaavi, nähdessään verhon heilahtavan synkkänä varjona tuulessa, pelästyy, hänellä ei ole sanoja purkaa itselleen kokemusta, se hautautuu ilman sanoja hänen alitajuntaansa. Varjot ovat vaistomaisesti pelottavia. Matelija-aivomme tajuavat ne potenttiaalisina saalistavien petojen siluetteina. Hänen näkökykynsä ei ole vielä kovin terävä, hän näkee kehtonsa yllä vääristyneitä kasvoja joita hän ei osaa tulkita.
Kun ihminen on syvässä unessa, hän lakkaa liikkumasta, on ikään kuin halvaantunut. Tämä on evoluution suojelukeino "isoille apinoille"meidän esi-isille jotka nukkuivat puissa. Levoton nukkuja oli vaarassa pudota puusta, ellei hän olisi "halvaantunut" paikalleen. Unihalvaus johtuu siitä, että osa aivoista herää, kun taas osa alkeellisimmista matelija-aivoista on vielä syvässä unessa. Hahmot joita näemme: varjoja ja vääristyneitä kasvoja, ahdistava kauhuntunne, on peräisin vauva-ajan traumoista, kun ympäristömme oli käsittämätön ja outo.
Pelottavin mitä minulle tapahtunut,kun kävelin ystäväni kanssa kesäisenä päivänä hautausmaan ohi ja puhuimme. Totesin että onneksi kukaan ei ole pitkiin aikoihin kuollut ja viimeksi olen ollut ukkini hautajaisissa yli 30 vuotta sitten. Katsoin kappelia päin ja sain vahvan tunteen, että kummisetäni kuolee suvustani seuraavana. Kului pari vuotta ja hän sairastui syöpään ja hetkeksi selättikin syövän,kunnes kuoli sen lähettämään etäpesäkkeeseen.
Mummoni oli ammatiltaan ompelija, joten ei ihme, että aloin itsekin ompelemaan mummon avustuksella nukenvaatteita niin pienestä kun neula pysyi kädessä. Kaavojen piirtelyn ja ompelukoneen käytön aloitin jo varhain. Pikkusiskolla ja mulla oli ikäeroa lähes 7 vuotta joten hän oli väkisinkin perheen pieni prinsessa ja lemmikki. Ompelin hänelle varmaan kaikki Walt Disneyn prinsessamekot. Hänellä oli kauniit, paksut kultaiset karamellinväriset hiukset, jotka jouduin joka aamu ennen kouluunmenoa kietomaan kampauksille ennen kuin hän lähti eskariin. Itse olin ns. arkinen arka harmaavarpunen jo lapsena ohuine tiskiveden värisine hiuksineni joihin olisi vaatinut jo ammattikampaajan jos niistä takkuhapsista olisi saanut edes kelvollisen kampauksen. Vieläkin ajattelen että mun pikkusisko oli kaunein ja suloisin pikkutyttö minkä tiesin. Hänellä oli kyky hurmata kaikki pelkällä hymyllään ja hän oli niin tietoinen omasta kauneudestaan.
Sisko sairastui vakavasti n.7-vuotiaana. Tilanne oli kauhea mutta olin itse niin nuori, että olin optimisti ja en halunnut edes ajatella sitä pahinta vaihtoehtoa josta muutenkaan perheessämme ei edes puhuttu. Hän menetti kauniit kultaiset hiuksensa ja hän suri sitä niin valtavasti joten hänelle hankittiin laadukas "yliampuva" peruuki, prinsessahiukset. Hän ei ikinä ollut niin huonossa kunnossa etteikö hän olisi pistänyt sitä päähänsä. Se oli hänelle hieman iso joten ompelin sen sopivaksi. Hänen yhdeksänvuotispäiväkseen lupasin että järjestämme juhlat, joita hän rakasti. Hän pyysi että tekisin hänelle prinsessamekon juhliin. Kerran hän oli ollut kotona mutta joutunut palaamaan kesken kaiken sairaalaan. Seuraavana päivänä kun käytiin hänen luonaan, hän oli ilmeisesti lääkkeissään. Hän puhui minulle kuinka se tekemäni juhlamekko on niin kaunis ja hän on niin onnellinen ja kuinka hän aikoo pukea sen ylleen heti huomenna. Totuus oli että synttäreihin oli vielä 2kk. ja mekko oli alkutekijöissään. Myös hoitajat kysyivät minulta mekosta, koska hän oli puhunut siitä heille koko aamun. Kerroin hoitajille, että mitään mekkoa ei vielä ollut olemassa hän oli vasta nähnyt satiinikankaan, vaaleanpunaisen (hänen lempivärinsä) tyllin, sekä hahmotelman paperilla.
Hän menehtyi varhain seuraavana aamuna. Minä ja mummo ompelimme hänelle arkkuun mekon siitä kankaasta. Olisin halunnut laittaa tylliä, mutta mummo kielsi koska hänen mielestään hautavaatteen piti olla arvokas ja yksinkertainen ilman yliampuvuutta. Näyttötilaisuudessa hänellä oli vaaleanpunaista satiinia "prinsessamekko" ja huolella kammattu peruukinsa ja kummit sanoivat että hän näytti aivan prinsessaruususelta.
En tiedä, onko tapauksessa mitään yliluonnollista muuta kuin että hän sanoi pukevansa juhlamekon päälleen "huomenna" eli päivänä jona hän kuoli. "Huomenna" oli juhlat jolloin hän pukeutuu mekkoonsa.
Asia joka ei ehkä ole yliluonnollinen, mutta jota en minä, enkä kaverini voi selittää.
Tapahtuma oli hyvin yksinkertainen. Olimme kaksikerroksisessa talossa. Kaveri oli yläkerrassa, minä alakerrassa keittiössä. Kaveri huikkaa että on minun vuoroni pelissä. Lähdin portaikkoon jossa huikkasin kaverille että tuun nyt, hain juomaa. Kaveri tulee portaissa vastaan, on ilmeisesti menossa hakemaan juomaa. Juoksen portaat ylös, menen käytävän päätyyn huoneeseen jossa pelaamme kaverin kanssa vuoropeliä, kaverini istuu tuolilla, näkee minut, nousee ylös ja sanoo että hänkin menee hakemaan juomaa.
Olen järkyttynyt ja hämmentynyt, kerron että tulit juuri vastaan portaissa. Kaveri sanoo että kuuli kun tulin yläkertaan ja lähdin takaisin alas. Menemme molemmat peloissamme alas, mutta ei siellä ole ketään, koirakin nukkuu eteisessä rauhallisena.
Kuka tuli vastaan portaissa ja kuka oli yläkerrassa ennen minua? Se vaivaa ikuisesti koska omia havaintojani en voi kieltää. Joku tuli minua vastaan portaissa, mutta koska katsoin jalkoihini ja kannoin juomaa lasissa, niin en katsonut kasvoja, mutta olen aika varma että se oli kaverini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täst on nyt pari viikkoa.
Makoilin sängylläni ja selasin kännykkää.
Joku sai pääni kääntymään ripeästi vasemmalle.
Siinä puolmetriä musta seiso hahmo mikä loisti kultasena.
Naama oli jotain vihreää kasvillisuutta, kasvoja ei siis näkynyt.
Vaikutti että yritti uteliaana katsoa mitä katsoin puhelimesta, pääosa minuunpäin kallistunut.
Säikähti ja katosi samantien kun huomasi että katoin.
En ole nähnyt mitään vastaavaa, tai lukenutkaan tälläsestä.
En pelännyt, rauhallinen ja hyvä olo.
MInun siskoni kävi yöllä klo 2-3 välillä kävelemässä niin et parketti narisi. Heräsimme poikaystäväni kanssa ja hän nousi varovasti ylös ja meni olohuoneeseen (kaksio) ja ei mitään ollut. Luulimme,että pihaovi olisi ollut auki ja joku hiippailisi muttei ollut. Aamulla ei puhuttu asiasta vasta kun tulimme töistä, niin totesimme, että siskoni kävi. Sama toistui kuukauden kuluttua ja heräsimme siihen, hän ei noussut katsomaan. Aamulla hän sanoi minulle,että siskosi kävi taas. Olipa ihana tunne, kaipaan häntä niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummoni oli ammatiltaan ompelija, joten ei ihme, että aloin itsekin ompelemaan mummon avustuksella nukenvaatteita niin pienestä kun neula pysyi kädessä. Kaavojen piirtelyn ja ompelukoneen käytön aloitin jo varhain. Pikkusiskolla ja mulla oli ikäeroa lähes 7 vuotta joten hän oli väkisinkin perheen pieni prinsessa ja lemmikki. Ompelin hänelle varmaan kaikki Walt Disneyn prinsessamekot. Hänellä oli kauniit, paksut kultaiset karamellinväriset hiukset, jotka jouduin joka aamu ennen kouluunmenoa kietomaan kampauksille ennen kuin hän lähti eskariin. Itse olin ns. arkinen arka harmaavarpunen jo lapsena ohuine tiskiveden värisine hiuksineni joihin olisi vaatinut jo ammattikampaajan jos niistä takkuhapsista olisi saanut edes kelvollisen kampauksen. Vieläkin ajattelen että mun pikkusisko oli kaunein ja suloisin pikkutyttö minkä tiesin. Hänellä oli kyky hurmata kaikki pelkällä hymyllään ja hän oli niin tietoinen omasta kauneudestaan.
Sisko sairastui
Huoh. Muutama sana lopussa paljasti, että tämä on tehty AI:lla tai pastattu redditistä. Mitä jos sovitaan, että pidetään nämä tarinat siellä jatkossa?
Olin kotona yksinäni, ja jostain alkoi kuiskia ääni, joka puhui tappamisesta ja kuolemasta. Pelästyin puolikuoliaaksi, mutta kun en usko yliluonnollisiin, aloin tutkia. Kävi ilmi, että olin luullut sulkeneeni läppärini, mutta en sitten kuitenkaan ollut sitä tehnyt. Youtube oli soitellut jotain omiaan, niin hiljaa, etten ollut sitä kuullut, kunnes joku hevilaulaja alkoi karjua KOVAA. Mutta äänet niin hiljaisella, että se sitten kuulosti "kuiskimiselta".Suljin koneen kunnollisesti, ja tuli hiljaisuus.
Onneksi en usko outoihin, en olisi siitä pelästymisestä selvinnyt, ellei luonnollinen selitys olisi käynyt ilmi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhuleffa Emily Rosen riivaajassa demonit alkavat riehua tasan klo 03:00 yöllä, joka on joku pahuuden hetki ja pilkkaa pyhää kolminaisuutta jne. Katsoin tuon leffan joskus teininä ja se oli musta tosi pelottava.
Herään usein öisin tasan klo 03:00. Vaikka enää en tuollaisia pelkää, niin reagoin kyllä aina tuohon kellonaikaan ja hetki saattaa yöllä kuumottaa.
Sinulla on luolanaisen vaistot. Tuota hetkeä kutsutaan sudenhetkeksi. Tuohon kellonaikaan kuolee eniten Vanhuksia ja sairaita ja tapahtuu kätkytkuolemia. Kerrotaan että yöpedot aktivoituvat metsästämään juuri aamuyön varhaisina tunteina, koska saaliseläimet ovat syvimmässä unessa.
Väitetään että klo 3 on aika jolloin verho elävien ja kuolleiden maailman välillä on ohuimmillaan, ihmiset ovat syvimmässä unessa ja portit vainajien maailman ja unimaailman välillä on auki ja ihmiset muistavat&nb
Unirytmiin kuuluu, että silloin herää helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni oli ammatiltaan ompelija, joten ei ihme, että aloin itsekin ompelemaan mummon avustuksella nukenvaatteita niin pienestä kun neula pysyi kädessä. Kaavojen piirtelyn ja ompelukoneen käytön aloitin jo varhain. Pikkusiskolla ja mulla oli ikäeroa lähes 7 vuotta joten hän oli väkisinkin perheen pieni prinsessa ja lemmikki. Ompelin hänelle varmaan kaikki Walt Disneyn prinsessamekot. Hänellä oli kauniit, paksut kultaiset karamellinväriset hiukset, jotka jouduin joka aamu ennen kouluunmenoa kietomaan kampauksille ennen kuin hän lähti eskariin. Itse olin ns. arkinen arka harmaavarpunen jo lapsena ohuine tiskiveden värisine hiuksineni joihin olisi vaatinut jo ammattikampaajan jos niistä takkuhapsista olisi saanut edes kelvollisen kampauksen. Vieläkin ajattelen että mun pikkusisko oli kaunein ja suloisin pikkutyttö minkä tiesin. Hänellä oli kyky hurmata kaikki pelkällä hymyllään ja hän oli niin tietoinen om
No haeppas heti se reddit kohta mistä olen muka pastannut tämän, senkin surkea halveksittava valehtelija!
Olen kyllä kirjoittanut käsityö- ja ompeluaiheeseen blogiini siskostani mutta en muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tieteellisesti unihalvaus johtuu siitä, kun elimme vauvoina. Pieni vauva on käytännössä kestopsykoosissa, ilman lainausmerkkejä, eli hän ei tiedosta vielä eroa sisäisen- ja ulkoisen maailmansa välillä tai äidin ja itsensä välillä ym. Esim. kuuluu kova pamaus, joka pelästyttää hänet, hän ei tiedä tuleeko pamaus hänestä itsestään vai ulkomaailmasta. Äiti imettää häntä mutta hän ei tiedä, tuleeko maito hänestä itsestään vai hänen ulkopuoleltaa. Hänellä ei myöskään ole sanoja selittää itselleen kokemuksiaan. Ihmiset ajattelevat sanojen avulla. Sanat ovat käsitteitä joista me ikään kuin laadimme mielessämme tarinoita, joilla jäsennämme todellisuuttamme, teemme todellisuuden meille ymmärrettäväksi.
Pieni vaavi, nähdessään verhon heilahtavan synkkänä varjona tuulessa, pelästyy, hänellä ei ole sanoja purkaa itselleen kokemusta, se hautautuu ilman sanoja hänen alitajuntaansa. Varjot ovat vaistomaisesti pelottavia.
No johan oli tarina, et luo vauvan elämästä mitään kovin positiivista kuvaa. Olet ymmärtänyt kyllä vähän väärin asioita. Vauvoilla ei esimerkiksi ole mitään psykooseja. Jos et tiedä niin on täysin luonnollista ihmiselle se säikähtäminenkin.
Yksi kroonisen stressin seuraus on että herää klo 3 aamuyöstä eikä enää saa unta mutta sekin on kuulemma peräisin luolamiesajoilta jolloin piti olla valppaana hyeenoita ja sakaaleja varten jotka sieppaili luolamiesvauvoja. Esim. yökyöpelit, joita on n.alle 20% väestöstä valvoi leiriä öisin juuri yöaktiivisten petojen hyökkäyksiltä. Kuulemma vanhoilla naisilla on taipumus alkaa iän myötä heräileen juuri 3 aikaan. Eli "vahtiin" heimoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kolmena peräkkäisenä yönä painajaisia tuntemattomasta lähestyvästä uhkasta. Sitten sain tietää, että vanha tuttava monen vuoden takaa oli menehtynyt pari päivää aiemmin. Painajaiset loppuivat saatuani tuon tiedon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tieteellisesti unihalvaus johtuu siitä, kun elimme vauvoina. Pieni vauva on käytännössä kestopsykoosissa, ilman lainausmerkkejä, eli hän ei tiedosta vielä eroa sisäisen- ja ulkoisen maailmansa välillä tai äidin ja itsensä välillä ym. Esim. kuuluu kova pamaus, joka pelästyttää hänet, hän ei tiedä tuleeko pamaus hänestä itsestään vai ulkomaailmasta. Äiti imettää häntä mutta hän ei tiedä, tuleeko maito hänestä itsestään vai hänen ulkopuoleltaa. Hänellä ei myöskään ole sanoja selittää itselleen kokemuksiaan. Ihmiset ajattelevat sanojen avulla. Sanat ovat käsitteitä joista me ikään kuin laadimme mielessämme tarinoita, joilla jäsennämme todellisuuttamme, teemme todellisuuden meille ymmärrettäväksi.
Pieni vaavi, nähdessään verhon heilahtavan synkkänä varjona tuulessa, pelästyy, hänellä ei ole sanoja purkaa itselleen kokemusta, se hautautuu ilman sanoja hänen al
Youtubessa on prof. Sam Vaknin luentoja tästä. Eli psykoosi on tila jossa ihmisen "sisäinen" ja ulkoinen maailma sekoittuu. Ihminen ei osaa arvioida onko hänen painajaisensa totta. Vauvat prof. Vaknin mukaan elää tässä kaaoksessa synnyttyään. He eivät osaa vielä sanoittaa ja järkeistää kokemuksiaan. Nämä jäävät alitajuntaan traumoina. Se hymyilevä naama kehdon yllä jää traumana "grinning man'ista". Varjo kehdon yllä on "varjomies".
En missään tapauksessa vähättele unihalvauksia kokeneiden henkilöiden pelkoja enkä ala väittelemään etteikö ne voisi olla jotain yliluonnollista alkuperää. Itsekin olen kokenut yhtä sun toista. Kerroin vain teorian joka psykoanalyytikoiden mielestä on varma syy.
Olen lapsesta asti kuullut isoisäni (tunnistan äänen hyvin) aina toisinaan täysin selvästi sanovan jotain minulle aivan kuin olisi vieressäni, vaikka ei ole edes samassa kaupungissa. Tätä siis tapahtui jo silloin kun isoisä oli vielä elossa. Syynä varmaan on satunnaisesti aivoissani tapahtuva kuuloalueen satunnainen aktivoituminen, ts. joku signaali- tms. virhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhuleffa Emily Rosen riivaajassa demonit alkavat riehua tasan klo 03:00 yöllä, joka on joku pahuuden hetki ja pilkkaa pyhää kolminaisuutta jne. Katsoin tuon leffan joskus teininä ja se oli musta tosi pelottava.
Herään usein öisin tasan klo 03:00. Vaikka enää en tuollaisia pelkää, niin reagoin kyllä aina tuohon kellonaikaan ja hetki saattaa yöllä kuumottaa.
Sinulla on luolanaisen vaistot. Tuota hetkeä kutsutaan sudenhetkeksi. Tuohon kellonaikaan kuolee eniten Vanhuksia ja sairaita ja tapahtuu kätkytkuolemia. Kerrotaan että yöpedot aktivoituvat metsästämään juuri aamuyön varhaisina tunteina, koska saaliseläimet ovat syvimmässä unessa.
Väitetään että klo 3 on aika jolloin verho elävien ja kuolleiden maailman välillä on ohuimmillaan, ihmiset ovat syvimmässä unessa ja portit vainajien maailman ja unimaailman välillä on auki ja ihmiset muistavat&nb
Höpö höpö, sudenhetki : )
Kauhuleffa Emily Rosen riivaajassa demonit alkavat riehua tasan klo 03:00 yöllä, joka on joku pahuuden hetki ja pilkkaa pyhää kolminaisuutta jne. Katsoin tuon leffan joskus teininä ja se oli musta tosi pelottava.
Herään usein öisin tasan klo 03:00. Vaikka enää en tuollaisia pelkää, niin reagoin kyllä aina tuohon kellonaikaan ja hetki saattaa yöllä kuumottaa.