Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Ihastuin mystisestä syystä uuteen työkaveriin. Myöhemmin huomasin sukujuttuja penkoessani, että hänen esi-isänsä oli ollut mäkitupalainen saman tilan mailla kuin minun esi-isäni. Tarkemmin pengottuani huomasin, että sukujemme välillä oli ollut jopa avioliitto 1800-luvulla. Genin perusteella meillä on yhden toisen haaran kautta myös yhteinen esi-isä, ollaankohan tyyliin seitsemänsiä serkkuja. En saanut häntä, mutta edelleen hyvin lämpimät tunteet häntä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Jaaha, lainaus ei siis onnistunut. Edellinen kommentti oli siis vastaus henkilölle, joka puhui hautausmaalla olevan tyttärensä kanssa puhelimessa, kuuli taustalta iloista puhetta ja luuli tyttärellään olevan seuraa. Tytär olikin ollut ihan yksin. /3521

Kävin vuonna 2018 Venäjällä ja soitin puhelun äidille. Puhelun taustalla kuului koko ajan venäjän posmotusta. Olisi voinut kuvitella, että äidillä oli venäläisiä vieraana.

Kun sitten puhelun lopuksi sanoin äidille näkemiin, niin kuului vielä venäjäksi "dasvidania = näkemiin".

Uppista!

Näin lapsena/ teininä unta tulevasta miehestäni- olin siinä unessa onnellinen ja pystyin vielä vuosienkin päästä tarkalleen kuvailemaan miltä se unen mies näytti ja kuulosti. Sanotaan, että nimensä oli vaikka "Jeppe". Sittemmin lähes unohdin koko toden tuntuisen unen ja elin normaalin nuoruuden, kasvoin aikuiseksi, opiskelin, menin naimisiin ja saimme lapsia puolisoni kanssa. Elämä kuljetti ja vaihdoin jopa alaa koska entinen ei enää sytyttänyt.

Sittemmin muutin takaisin kotiseudulle perheeni kanssa ja aloitin uudessa työpaikassa. Taju meinasi lähteä kun tapasin työni kautta erään tutun oloisen "Jepen"- meillä on samanlaiset taustat, arvomaailma, ikäkin suht lähellä, harrastukset on melko samoja enkä osaa selittää mikä meitä vetää toisissamme puoleensa. Mitään ei ole tapahtunut koska olen parisuhteessa, mutta jotain tässä on. Jeppe jopa näyttää ja kuulostaa siltä mitä hän oli unessani. Ja miten ihmeessä alavalintammekin on osunut niin lähelle samaa? Ikäänkuin universumi olisi ohjannut meitä systemaattisesti lähemmäs toisiamme.

Voiko oikeasti ihminen tietää tällä tavoin kuka on "se oikea" ja mitä ihmettä tälle asialle pitäisi tehdä?

Iskin vihdoinkin itselleni naisen. Vuosien yritysten jälkeen. Oli yliluonnollinen kokemus se.

Isäni kuoleman jälkeen nukkumaan mennessäni pimeässä huoneessa missä nukuin leijui kirkas valo edestakaisin, jossain tv ohjelmassa näin joskus vastaavan kun joku oli saanut videokameralla kuvattua ja sen joku asiantuntija tulkitsi vainajan hengeksi tai enkeliksi.

Olin pienenä mummon luona yötä ja yhtäkkiä vanhan talon vintiltä alkoi kuulua hirveää meteliä kuin joku olisi raskailla saappailla kävellyt siellä (ketään muita ei ollut talossa) ja heräsin siihen, mummoni oli saanut sydänkohtauksen ja soitin apua.

Luulin syntyneeni hyvinvointivaltioon, mutta se olikin vain alieneiden juoni pääni menoksi.

Huhtikuussa 1997, hiihtäjät oli aamu-tvssä kertomassa retkestään. Olin nähnyt enneunen että hiihtäjät/hiihtäjiä kuolee Grönlantiin. Uni liittyi varmaan siihen että olin kuullut kyseisestä retkestä ja hiljattain tavannut yhden retkeilijän, joka oli käynyt Grönlannissa. Sanoin heti aamu-tv:n ääressä kahvitauolla työkavereille, "Nämä ei selviä reissusta hengissä".

Kolme kaverusta hiihtämässä halki Grönlannin. Vain yksi palasi hengissä. Timo Polari oli selviytyjä

Olen ihmetellyt näitä yliluonnollisia keskustelun asiallisten viestien katoamisia, vihervassariko se modessa häärää?

Vierailija kirjoitti:

Näin lapsena/ teininä unta tulevasta miehestäni- olin siinä unessa onnellinen ja pystyin vielä vuosienkin päästä tarkalleen kuvailemaan miltä se unen mies näytti ja kuulosti. Sanotaan, että nimensä oli vaikka "Jeppe". Sittemmin lähes unohdin koko toden tuntuisen unen ja elin normaalin nuoruuden, kasvoin aikuiseksi, opiskelin, menin naimisiin ja saimme lapsia puolisoni kanssa. Elämä kuljetti ja vaihdoin jopa alaa koska entinen ei enää sytyttänyt.

Sittemmin muutin takaisin kotiseudulle perheeni kanssa ja aloitin uudessa työpaikassa. Taju meinasi lähteä kun tapasin työni kautta erään tutun oloisen "Jepen"- meillä on samanlaiset taustat, arvomaailma, ikäkin suht lähellä, harrastukset on melko samoja enkä osaa selittää mikä meitä vetää toisissamme puoleensa. Mitään ei ole tapahtunut koska olen parisuhteessa, mutta jotain tässä on. Jeppe jopa näyttää ja kuulostaa siltä mitä hän oli unessani. Ja miten ihmeessä alavalintammekin on 

osunut niin lähelle samaa? Ikäänkuin universumi olisi ohjannut meitä systemaattisesti lähemmäs toisiamme.

Voiko oikeasti ihminen tietää tällä tavoin kuka on "se oikea" ja mitä ihmettä tälle asialle pitäisi tehdä?

Voihan se olla vain hyvä kaveri tai läheinen, jopa rakastettu "edellisestä elämästä". Kohtaatte nyt, mutta tarkoitus ei todellakaan tarvitse olla pariutuminen. Ehkä autatte toisianne muutoin.

Mieti tarkoin, hoidatko olemassa olevaa parisuhdettasi ja perhettäsi vai laitatko elämäsi uusiksi vuosien takaisen unen tähden. Uni on ollut ehkä pätkä tulevaisuudestasi. Muitakin unia on voinut olla, mutta eivät ole jääneet mieleesi. Kutsu uusia unia, jos luulet tai uskot, että totuus on siellä.

Vierailija kirjoitti:

Näin lapsena/ teininä unta tulevasta miehestäni- olin siinä unessa onnellinen ja pystyin vielä vuosienkin päästä tarkalleen kuvailemaan miltä se unen mies näytti ja kuulosti. Sanotaan, että nimensä oli vaikka "Jeppe". Sittemmin lähes unohdin koko toden tuntuisen unen ja elin normaalin nuoruuden, kasvoin aikuiseksi, opiskelin, menin naimisiin ja saimme lapsia puolisoni kanssa. Elämä kuljetti ja vaihdoin jopa alaa koska entinen ei enää sytyttänyt.

Sittemmin muutin takaisin kotiseudulle perheeni kanssa ja aloitin uudessa työpaikassa. Taju meinasi lähteä kun tapasin työni kautta erään tutun oloisen "Jepen"- meillä on samanlaiset taustat, arvomaailma, ikäkin suht lähellä, harrastukset on melko samoja enkä osaa selittää mikä meitä vetää toisissamme puoleensa. Mitään ei ole tapahtunut koska olen parisuhteessa, mutta jotain tässä on. Jeppe jopa näyttää ja kuulostaa siltä mitä hän oli unessani. Ja miten ihmeessä alavalintammekin on osun

Jos puhutaan enneunista, minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä - enkä oikein ole voinutkaan tehdä - mitään niiden toteutumiseksi tai välttämiseksi. En lähtisi siis tekemään eroa, vaan jatkaisin elämääni normaalisti

Unet eivät ole aina niin suoraviivaisia, kuin mitä voisi kuvitella. Ehkäpä jeppe on ollut tavallaan henkinen sielunkumppanisi läpi elämäsi ja siksi olette ajautuneet niin samankaltaiselle alalle ja jaatte samaa arvopohjaa. Jos tuo sieluyhteys siunattiin silloin, kun näit unen, eli se ei sijoittunutkaan tulevaisuuteen vaan oli ihan totta jo sellaisenaan. Olemme kuitenkin kaikki samaa "henkistä soppaa", joten tuollainen voi olla ihan hyvin mahdollista ja 100% totta ilman, että toisinnatte sitä materiaalisessa todellisuudessa

Elikkäs jäitä hattuun ja eteenpäin

Oletteko nähneet sellaisia unia, joiden olette epätoivoisesti toivoneet olleen epätotta? Itse näin yhdestä suvusta sellaisia. Suvun vanhempi mies pedaroi omia tyttäriään, löysin heidän tappamansa naisen ruumiin, ja suvun vanhempi nainen varasti vauvani

Vierailija kirjoitti:

Tilasin sukulaiseni kuolintodistuksen Kansallisarkistosta. Heti tilauksen tehtyäni jokin sanoi mulle päänsisäisesti, että mistä on ollut  kyse. Todistus tuli postissa ja näin oli. Tiesin ennen avaamista.

Minullakin tulee usein tällaisia. Ennen jotakin merkittävää tapahtumaa tulee siitä jonkinlainen etiäinen tai vaihtoehtoisesti esim. hoitaa kalenterin tyhjäksi, jotta on tilaa käsitellä asiaa

Ainoa yliluonnollinen hetki elämässäni sattui useita vuosia sitten. Yhtäkkiä kesken työpäivää minut valtasi tunne että nyt ei ole kaikki hyvin tai että jotain on tapahtunut. Alkoi tuntua raskaalta rinnalla, vähän kuin norsu olisi pitänyt jalkaansa siinä päällä, olo oli levoton ja ahdistunut.

Eikä se loppunut vaikka yritin keskittyä työhöni, keskustelin niitä näitä työkaverien sekä asiakkaiden kanssa saadakseni ajatukset muualle. Tunne oli ja pysyi siihen saakka kunnes luin äidiltäni tulleen tekstiviestin, jossa hän kertoi kummisetäni nukkuneen pois. Katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. En tiedä mikä etiäinen se oli, mutta on jäänyt mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitan kommenttini vielä tähän ketjuun, jos olisi oikeampi paikka sille:

Voiko tälle olla joku luonnollinen selitys? Jo aikuinen lapseni meni eilen hautausmaalle yöllä viemään hautakynttilän ja soitti minulle kännykällä (4g tai 5g) kysyäkseen, missä se hauta sijaitsee, että hän epäilee olevansa eksynyt. Selitin missä se on ja kuulin samalla toisen henkilön, eri sukupuolta, normaalin, iloisen kommentoinnin / puheen sieltä. Sanoista en saanut selvää, mutta ääni oli ihan selvä. Oletin ilman muuta, että hän oli mennyt sinne yhden hyvän kaverinsa kanssa ja lähetin sille kaverille terveisiä. Lapseni sanoi kuitenkin olevansa yksin siellä, ettei ole ketään muuta mukana. Sitten vielä häben kännykkänsä jäi hänellä päälle niin, että olin linjalla pitkään jälkikäteen ja hän oli tosiaan yksin, eikä jutellut missään kohtaa kenenkään kanssa. Jäi vähän mietityttämään tämä tapa

Ei mikään olekaan "yliluonnollista", vaan termillä viitataan vaan selittämättömiin ilmiöihin. Aina joku keksii sepityksen ja sitten ollaan niin ateistia, niin tieteellistä, niin maallista. Kaikkia taas ei se selitys kiinnostaa vaan ilmiön kokeminen riittää ja sitten mennään elämässä eteenpäin. Sen vuoksi puhutaan "yliluonnollisesta"

Kyllähän tiedekin jo on todistanut esim. telepatian, mutta ilmiö on silti mielestäni edelleen yliluonnollinen, sillä se ei ole täysin ymmärretty, tahdonalainen ja hallitu. Ja joillakin ihmisillä on neljä tappisolua, siinä missä toisilla kaksi. Onko monivärinäkökin siis ihmeellistä ja yliluonnollista? Onhan se niille, joilla on vain kaksi tappisolua

Pidän tuosta sanasta, se symboloi jotakin jännittävää ja uutta :)

Kun opiskelin, tapoihini kuului paahtaa tenttiin viimeisenä iltana ja viimeisillä voimilla.

Usein kävi niin, että mielessä pyöri jokin asia ja muistiinpanot siitä, että tuossa ne on ja pitäisi vielä vilkaista. Joskus jaksoin vilkaista, joskus en kerennyt. Se keskeinen tenttikysymys tuli kuitenkin juuri siitä asiasta.

Nämä olisi aina pitänyt huomata, koska lukualue oli laaja ja kysymyksiä tavallisesti kaksi tai sitten kolme, joista piti vastata kahteen.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa yliluonnollinen hetki elämässäni sattui useita vuosia sitten. Yhtäkkiä kesken työpäivää minut valtasi tunne että nyt ei ole kaikki hyvin tai että jotain on tapahtunut. Alkoi tuntua raskaalta rinnalla, vähän kuin norsu olisi pitänyt jalkaansa siinä päällä, olo oli levoton ja ahdistunut.

Eikä se loppunut vaikka yritin keskittyä työhöni, keskustelin niitä näitä työkaverien sekä asiakkaiden kanssa saadakseni ajatukset muualle. Tunne oli ja pysyi siihen saakka kunnes luin äidiltäni tulleen tekstiviestin, jossa hän kertoi kummisetäni nukkuneen pois. Katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. En tiedä mikä etiäinen se oli, mutta on jäänyt mieleen.

Minullekin on tullut tällainen kylmäävä, painava tunne, kuin joku olisi kuollut. No, selvisi että se olikin vaan veljeni joka lietsoi vihaa minua kohtaan vaimonsa kanssa selkäni takana. Mutta tunsin sen varsin elävästi ja se tuntui todella pahalta. Hän on tehnyt näin useammin kuin kerran ja tuo tunne on kantautunut satojen kilometrien päähän. En ole nykyään enää tekemisissä heidän kanssaan. Tuo viha sai myös maalliset, erittäin vakavat seuraukset, jonka jälkeen vedin pelin lopullisesti poikki

Vierailija kirjoitti:

Kun opiskelin, tapoihini kuului paahtaa tenttiin viimeisenä iltana ja viimeisillä voimilla.

Usein kävi niin, että mielessä pyöri jokin asia ja muistiinpanot siitä, että tuossa ne on ja pitäisi vielä vilkaista. Joskus jaksoin vilkaista, joskus en kerennyt. Se keskeinen tenttikysymys tuli kuitenkin juuri siitä asiasta.

Nämä olisi aina pitänyt huomata, koska lukualue oli laaja ja kysymyksiä tavallisesti kaksi tai sitten kolme, joista piti vastata kahteen.

 

AINA kun mielessä on joku tällainen "pitäisi sitä, pitäisi tätä" tunne niin se kannattaa tehdä heti. Tämä on juuri se ääni, joka varoittaa sinua autokolarista tai pelastaa nahkasi tiukassa paikassa

Vierailija kirjoitti:

Ainoa yliluonnollinen hetki elämässäni sattui useita vuosia sitten. Yhtäkkiä kesken työpäivää minut valtasi tunne että nyt ei ole kaikki hyvin tai että jotain on tapahtunut. Alkoi tuntua raskaalta rinnalla, vähän kuin norsu olisi pitänyt jalkaansa siinä päällä, olo oli levoton ja ahdistunut.

Eikä se loppunut vaikka yritin keskittyä työhöni, keskustelin niitä näitä työkaverien sekä asiakkaiden kanssa saadakseni ajatukset muualle. Tunne oli ja pysyi siihen saakka kunnes luin äidiltäni tulleen tekstiviestin, jossa hän kertoi kummisetäni nukkuneen pois. Katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. En tiedä mikä etiäinen se oli, mutta on jäänyt mieleen.

Mulla on usein tällaisia tuntemuksia otsikolla "Kohta jotain tapahtuu". Olo on levoton, odottava, raskas, kärsimätön. "Jotain" voi olla myös jotain hyvää, silloin on vähän erilainen kuumotus.