Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhuleffa Emily Rosen riivaajassa demonit alkavat riehua tasan klo 03:00 yöllä, joka on joku pahuuden hetki ja pilkkaa pyhää kolminaisuutta jne. Katsoin tuon leffan joskus teininä ja se oli musta tosi pelottava.

Herään usein öisin tasan klo 03:00. Vaikka enää en tuollaisia pelkää, niin reagoin kyllä aina tuohon kellonaikaan ja hetki saattaa yöllä kuumottaa.

Sinulla on luolanaisen vaistot. Tuota hetkeä kutsutaan sudenhetkeksi. Tuohon kellonaikaan kuolee eniten Vanhuksia ja sairaita ja tapahtuu kätkytkuolemia. Kerrotaan että yöpedot aktivoituvat metsästämään juuri aamuyön varhaisina tunteina, koska saaliseläimet ovat syvimmässä unessa. 

Väitetään että klo 3 on aika jolloin verho elävien ja kuolleiden maailman välillä on ohuimmillaan, ihmiset ovat syvimmässä unessa ja portit vainajien maailman ja unimaailman välillä on auki ja ihmiset muistavat&nb

Ohoh. Olin vain 3-vuotias, kun äitini kertoman mukaan heitin kiven tms. esineen kelloon ja se pysähtyi tasan klo 3, tosin iltapäivällä, ei yöllä. Erään lähisukulaisen syntymäpäivä on 3.3. On myös muita kolmeen liittyviä juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Kauhuleffa Emily Rosen riivaajassa demonit alkavat riehua tasan klo 03:00 yöllä, joka on joku pahuuden hetki ja pilkkaa pyhää kolminaisuutta jne. Katsoin tuon leffan joskus teininä ja se oli musta tosi pelottava.

Herään usein öisin tasan klo 03:00. Vaikka enää en tuollaisia pelkää, niin reagoin kyllä aina tuohon kellonaikaan ja hetki saattaa yöllä kuumottaa.

Heräsin useampana yönä klo 3:14 nähtyäni elokuvan, jossa pahat henget valtaavat talon juuri tuohon aikaan. Elokuva saattoi olla Amityville Horror.

Olen johonkin ketjuun kirjoittanut tästä ennenkin. Luin mielestäni lehdestä erään näyttelijän kuolleen. Ei ollut mikään ykköstähti, mutta melko tunnettu kuitenkin. Sitten muutaman viikon päästä oli lehdessä juttu ko. näyttelijän kuolemasta muutama päivä aikaisemmin. Olin niin varma, että olin lukenut asiasta jo aiemmin, että selasin lehdet löytääkseni jutun. Ei sitä tietenkään löytynyt.

Nainen puhui minulle. 

Ei yliluonnollista, mutta totta. Treenikämpällä olin kitaravahvistimen putket vaihtanut. Uusien putkien tuoksu on mielestäni hyvä ja putket loistavat hieman. Soitin pimeässä, koska näkee sen hehkun paremmin. Yhtä äkkiä alkaa vahvistimesta kuulua venäjää. Tämä on mahdollista, mutta en tiedä miten putkivahvistin voi toimia radiona. Säikähdin. 

Ihmiset näköjään sekottavat unet ja todellisuuden... 

Pelasimme spiritismiä muutaman ystävän kanssa lattialla,ja kun lasi liikahti kirjahyllyssä raamattu kaatui kyljelleen. Pysynyt paikallaan vuosia. Siihen loppui se leikki.

Vierailija kirjoitti:

Ei yliluonnollista, mutta totta. Treenikämpällä olin kitaravahvistimen putket vaihtanut. Uusien putkien tuoksu on mielestäni hyvä ja putket loistavat hieman. Soitin pimeässä, koska näkee sen hehkun paremmin. Yhtä äkkiä alkaa vahvistimesta kuulua venäjää. Tämä on mahdollista, mutta en tiedä miten putkivahvistin voi toimia radiona. Säikähdin. 

Uusienen putkien lämpenemisen yhteydessä tapahtunut Edisonin ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhuleffa Emily Rosen riivaajassa demonit alkavat riehua tasan klo 03:00 yöllä, joka on joku pahuuden hetki ja pilkkaa pyhää kolminaisuutta jne. Katsoin tuon leffan joskus teininä ja se oli musta tosi pelottava.

Herään usein öisin tasan klo 03:00. Vaikka enää en tuollaisia pelkää, niin reagoin kyllä aina tuohon kellonaikaan ja hetki saattaa yöllä kuumottaa.

Sinulla on luolanaisen vaistot. Tuota hetkeä kutsutaan sudenhetkeksi. Tuohon kellonaikaan kuolee eniten Vanhuksia ja sairaita ja tapahtuu kätkytkuolemia. Kerrotaan että yöpedot aktivoituvat metsästämään juuri aamuyön varhaisina tunteina, koska saaliseläimet ovat syvimmässä unessa. 

Väitetään että klo 3 on aika jolloin verho elävien ja kuolleiden maailman välillä on ohuimmillaan, ihmiset ovat syvimmässä unessa ja portit vainajien maailman ja unimaailman välillä on auki ja ihmiset muistavat&nb

Juuri näin, mutta tuo aika ei ole mitenkään "paha" jos sille ei anna sellaista merkitystä. Tulee itsekin toisinaan herättyä tuolloin ja syyt ovat selkeät: olen nähnyt juuri jotakin sellaista unta, joka kannattaa muistaa päiväelämän kannalta, tai mieleen tulee vastaus johonkin sellaiseen asiaan, jota olen pohtinut. Joskus on herännyt myös kysymyksiä tai muistunut mieleen jotakin tärkeää, minkä olen meinannut unohtaa

Jos herää tuolloin, kannattaa vaan kysyä jumalalta, miksi herätit minut, onko sinulla minulle jotakin asiaa? Tuonela, kuolleiden maailma, ym. ovat hirveän negatiivisia kuvauksia henkimaailmasta: siellä ovat myös enkelit, suloisimmat luonnonhenget, esi-äitimme, jumala ja koko universumin kollektiivinen tajunta. Tuo hetki on hyvä aika heille kertoa meille projektimme seuraava askel, vastaus kysymykseemme tai antaa näky jostakin tulevasta tai muualla tapahtuvasta asiasta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tieteellisesti unihalvaus johtuu siitä, kun elimme vauvoina. Pieni vauva on käytännössä kestopsykoosissa, ilman lainausmerkkejä, eli hän ei tiedosta vielä eroa sisäisen- ja ulkoisen maailmansa välillä tai äidin ja itsensä välillä ym. Esim. kuuluu kova pamaus, joka pelästyttää hänet, hän ei tiedä tuleeko pamaus hänestä itsestään vai ulkomaailmasta. Äiti imettää häntä mutta hän ei tiedä, tuleeko maito hänestä itsestään vai hänen ulkopuoleltaa. Hänellä ei myöskään ole sanoja selittää itselleen kokemuksiaan. Ihmiset ajattelevat sanojen avulla. Sanat ovat käsitteitä joista me ikään kuin laadimme mielessämme tarinoita, joilla jäsennämme todellisuuttamme, teemme todellisuuden meille ymmärrettäväksi. 

Pieni vaavi, nähdessään verhon heilahtavan synkkänä varjona tuulessa, pelästyy, hänellä ei ole sanoja purkaa itselleen kokemusta, se hautautuu ilman sanoja hänen al

Aika monien tahojen mukaan tuo on itse kaiken luonnollinen ja oikeallinen tila: eroa ulkoiseen ja sisäiseen tapahtumaan ei ole. Jopa tiede on pikku hiljaa edennyt tähän realisaatioon kvantti- ja säieteorian kautta

Tiede on mielestäni todella erikoinen viitekehys siinä mielessä, että se sisältää niin paljon negaatiota: tuo tapahtuva ilmiö ei ole tosi, tai se on vääränlainen. Siinä missä terve mieli suhtautuu kaikkeen tapahtuvaan hyväksyvällä uteliaisuudella, ihan niinkuin se vauvakin, kyseenalaistamatta onko se totta tai tervettä, tiede ei. Tiede on kuin joku kirves, joka hakkaa elävästä elämästä ison osan olemattomiin

Sanonta kuuluu: mystikko ui ilolla vesissä, missä psykoottinen hukkuu. Mieli ei ole sitä, mitä tiede selittää sen olevan: jotkut pystyvät dilaamaan sen kanssa paremmin kuin toiset. Ne, jotka alkavat pelkäämään itseään tai erehtyvät pelkoajattelijoiden uhreiksi, saavat diagnoosin. Mutta samanaikaisesti suurin osa maailman väestöstä ei vain usko vaan elää yliluonnollisessa todellisuudessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin lapsena/ teininä unta tulevasta miehestäni- olin siinä unessa onnellinen ja pystyin vielä vuosienkin päästä tarkalleen kuvailemaan miltä se unen mies näytti ja kuulosti. Sanotaan, että nimensä oli vaikka "Jeppe". Sittemmin lähes unohdin koko toden tuntuisen unen ja elin normaalin nuoruuden, kasvoin aikuiseksi, opiskelin, menin naimisiin ja saimme lapsia puolisoni kanssa. Elämä kuljetti ja vaihdoin jopa alaa koska entinen ei enää sytyttänyt.

Sittemmin muutin takaisin kotiseudulle perheeni kanssa ja aloitin uudessa työpaikassa. Taju meinasi lähteä kun tapasin työni kautta erään tutun oloisen "Jepen"- meillä on samanlaiset taustat, arvomaailma, ikäkin suht lähellä, harrastukset on melko samoja enkä osaa selittää mikä meitä vetää toisissamme puoleensa. Mitään ei ole tapahtunut koska olen parisuhteessa, mutta jotain tässä on. Jeppe jopa näyttää ja kuulostaa siltä mitä hän oli u

Tuli juuri vastaan somessa kuva, missä oli kaksi avioparin nuoruuden turistikuvaa. Olivat saman nähtävyyden edessä ja mies näkyi naisen taustalla n. 20m päässä poseeraamassa, eli törmänneet ensikerran jo tuolloin :) Kuvat olivat otettu samanaikaisesti, eli miehellä oli ihan sama poseeraus tuossa naisen kuvassa kuin omassaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tieteellisesti unihalvaus johtuu siitä, kun elimme vauvoina. Pieni vauva on käytännössä kestopsykoosissa, ilman lainausmerkkejä, eli hän ei tiedosta vielä eroa sisäisen- ja ulkoisen maailmansa välillä tai äidin ja itsensä välillä ym. Esim. kuuluu kova pamaus, joka pelästyttää hänet, hän ei tiedä tuleeko pamaus hänestä itsestään vai ulkomaailmasta. Äiti imettää häntä mutta hän ei tiedä, tuleeko maito hänestä itsestään vai hänen ulkopuoleltaa. Hänellä ei myöskään ole sanoja selittää itselleen kokemuksiaan. Ihmiset ajattelevat sanojen avulla. Sanat ovat käsitteitä joista me ikään kuin laadimme mielessämme tarinoita, joilla jäsennämme todellisuuttamme, teemme todellisuuden meille ymmärrettäväksi. 

Pieni vaavi, nähdessään verhon heilahtavan synkkänä varjona tuulessa, pelästyy, hänellä ei ole sanoja purkaa itse

 

 "Tiede on kuin joku kirves, joka hakkaa elävästä elämästä ison osan olemattomiin"

Ei kannata sekoittaa kyvyttömiä ns. akateemisia "tieteilijöitä" itse tieteeseen. He eivät ole tiede tai olevaisuuden mitta. Täälläkin suurin osa oppi lukemaan ja kirjoittamaan vasta n. 100v sitten. Mitä ihmeen asiantuntijoita tällaiset ovat?

Mutta mielenkiintoinen ketju. 

"Myöskään tuota avaruuden laajenemista ei voida suoraan mitata mitenkään, vaan se on vain keksitty johtopäätös tuosta punasiirtymäilmiöstä, jota ei ole vielä osattu muuten selittää."

No kyllä on osattu. Se johtuu paino-/vetovoimasta. Jostain syystä laajenemisselitystä halutaan tunkea väkisin. Ehkä se johtuu siitä, että staattinen malli ym. kuulostavat liian uskonnollisilta. Toisaalta alkupisteessä (kuin kosminen munasolu) ja räjähdyksessä voi olla kyse jostain alien-lajin kosmisesta orgasmista ja uuden kaikkeuden (alienin) kasvusta. 

Kertokaapa muuten miksi jotkut pelkäävät kummituksia, kun toiset eivät. Nukuin yön joskus sellaisessa talossa, jossa nukkui toinenkin nainen toisinaan, ja hän oli hyvin stressaantunut taloon liittyvästä kuolemasta. Kutsui sinne kaiken maailman karkoittajia ja kertoi aidosti järkyttyneenä minullekin yksityiskohtia kuolemasta, siirtyi nukkumaan toiseen huoneeseen, jne. Minulla taas oli koko ajan ihan rauhallinen olo, enkä kokenut että kuolemaan olisi liittynyt mitään omituista (vaikkei kyseessä ollutkaan ns. luonnollinen kuolema)

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aika vainoharhainen juttu. Minulla oli työtoveri, jossa aloin nähdä oudon paljon yhtäläisyyksiä omien kokemusteni kanssa. Esim. kun toisen vanhempani kuolinpäivästä oli kulunut päivälleen tasavuosia, niin seuraavana päivänä tämä työkaveri kertoi toisen vanhempansa juuri kuolleen. Luulin hänen pelleilevän, mutta kun hän alkoi saada osanottoja muilta kollegoilta ja haki hautajaispäivää vapaaksi, päättelin, että kai sen on oltava totta. 

Jotenkin koin tuon käsittämättömäksi yhteensattumaksi kaikkien edellisten sattumien lisäksi, ja mietin, olikohan se vasta kuollut vanhempi myös syntynyt samassa kuussa kuin minun edesmennyt vanhempani. Ilmeni, että kyllä oli, mutta syntymäpäivissä oli sentään muuten monen päivän ero.

Tietysti kaikenlaiset yhteensattumat ovat mahdollisia eikä niiden pitäisi antaa häiritä.

Muistot saattavat siirtyä henkilöstä toiseen auran kautta (ei siis puheen tai muun viisiaistillisen tiedon välityksellä) ja sen vuoksi toistua. En hahmota ihan tarkalleen miten tämä toimii, mutta joku tällainen ilmiö on olemassa. Jos jollakulla on vastaavia kokemuksia, tarkentakaa ihmeessä.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin sukupuusta, että esi-isä laittoi seitsemälle ekalle lapselleen K-alkuisen nimen. Viimeiselle valittin eri konsonantti ja lapsi kuoli alle 2-vuotiaana. Muut eivät.



Toisella sukulaisella oli ollut kaksi saman nimistä poikaa (sama nimi kuin isällään), molemmat kuolivat vauvana. Myöhempien poikien kohdalla isän nimeä ei enää käytetty, ja kasvoivat aikuisiksi.

Näitä 1800-luvun juttuja.

Noh Kalevalaisessa perinteessä sanotaan, että "kateet" eli kateelliset, pahat ajatukset, saattavat tappaa pienen vauvan ja niillä on vaikutusta aikuisenkin hyvinvointiin. Nimellä voi helposti ohjailla sitä, millaisia assosiaatioita ja tunteilla ihmisillä lapsesta herää. Vihasivatko K-lapset tuon er konsonanttisen kuoliaaksi? :) 

Olen miettinyt myös tuota, että kannattaako lapsille antaa suvussa kulkevia nimiä. Oliko se Olavi hyvä tyyppi vai kenties joku murhaaja? Kannattaako sellaista henkeä manata lapseen?

Vierailija kirjoitti:

Yksi kroonisen stressin seuraus on että herää klo 3 aamuyöstä eikä enää saa unta mutta sekin on kuulemma peräisin luolamiesajoilta jolloin piti olla valppaana hyeenoita ja sakaaleja varten jotka sieppaili luolamiesvauvoja. Esim. yökyöpelit, joita on n.alle 20% väestöstä valvoi leiriä öisin juuri yöaktiivisten petojen hyökkäyksiltä. Kuulemma vanhoilla naisilla on taipumus alkaa iän myötä heräileen juuri 3 aikaan. Eli "vahtiin" heimoa.

Juu, koska hyeenat ja sakaalit metsästävät vain klo 03:00-03:30.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhuleffa Emily Rosen riivaajassa demonit alkavat riehua tasan klo 03:00 yöllä, joka on joku pahuuden hetki ja pilkkaa pyhää kolminaisuutta jne. Katsoin tuon leffan joskus teininä ja se oli musta tosi pelottava.

Herään usein öisin tasan klo 03:00. Vaikka enää en tuollaisia pelkää, niin reagoin kyllä aina tuohon kellonaikaan ja hetki saattaa yöllä kuumottaa.

Sinulla on luolanaisen vaistot. Tuota hetkeä kutsutaan sudenhetkeksi. Tuohon kellonaikaan kuolee eniten Vanhuksia ja sairaita ja tapahtuu kätkytkuolemia. Kerrotaan että yöpedot aktivoituvat metsästämään juuri aamuyön varhaisina tunteina, koska saaliseläimet ovat syvimmässä unessa. 

Väitetään että klo 3 on aika jolloin verho elävien ja kuolleiden maailman välillä on ohuimmillaan, ihmiset ovat syvimmässä unessa ja portit vainajien maailman ja unimaailman välillä on auki ja ihmiset muistavat&nb

Ihmisen elimistö on heikoimmillaan tuohon aikaan. Äitinikin kuoli juuri 3-4 välillä. Edesmennyt veljeni tuli käymään unessa luonani. Koirat ovat levottomia tuohon aikaan. 

Kari ajoi Kari-nimisellä veneellään päin karia, jossa samaan aikaan oli kalastamassa Kari niminen henkilö, joka loukkaantui lievästi kari veneen osuessa häneen ja Karin lentäessä hänen päälleen karille törmäyksen voimasta. 

Ei mikään yliluonnollinen juttu, mutta melkoinen sattuma. Meitä oli eräässä tilaisuudessa viisi vierasta, joista kolmella oli sama syntymäpäivä. Vuosi oli eri, mutta päivä ja kuukausi olivat samat.