Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata reagoida noiden skeptikoiden viesteihin ollenkaan. He nimenomaan haluavat reaktioita. Jos lähtee väittelemään heidän kanssaan, keskustelu ajautuu sivuraiteille.

Minä olen skeptikko, vaikka siis olen valitettavasti nähnyt liian usein näitä henkiolentoja, olen sellaisen kanssa asunutkin viisi vuotta, hirveää aikaa ja jännä että oli kesällä aktiivisempi. Olen nähnyt niitä myös muualla, säikäyttää joka kerta ja yritän etsiä luonnollista selitystä, mutta en löydä. Jopa koirani näki saman kuin minä, mies ihminen käveli meidän perässä, en edes huomannut mutta koirani kääntyi katsomaan ja minä käännyin myös katsomaan mitä ihmettelee. Monta kertaa koira kääntyi ja minä käännyin, kyllä vilkuilin itsekin tämän tästä. Yhtäkkiä koira pysähtyi kun taas vilkuili taakse ja minä ihmettelin miksi, mies ole kadonnut, eikä siinä ollut oikeastaan mitään pihoja tms mihin olisi voinut mennä, korkeintaan lokakuisena iltana ryteikköön mutta ei sinne polkua mennyt, katosi siis vaan. Koira lähti sitten jatkamaan niin kuin olisi normaalia että ihmiset vain yhtäkkiä katoaa taivaan tuuliin, vähän hirvitti sitten pimeään metsään mennä, mutta ajattelin että en onneksi näe juuri mitään siellä niin ei pidä pelätä

Kuvaa kännyllä videopätkä ilmiöstä!

Tuli mieleen tuosta, että kuvaa videopätkä...jne.

Vuosia sitten kerroin eräästä kokemuksesta, olikohan joku Paranormaali-blogi tms. ja heti oltiin vaatimassa vähintään valokuvaa tapauksesta.

Ei auttanut vaikka kerroin, että tapaus kävi 70-luvun alkupuolella eikä siihen edes joka talossa ollut välttämättä minkäänlaista valokuvauslaitetta. Ja vaikka olisi jonkunlainen pokkarikamera kuutiomaisine kertakäyttösalamalaitteineen  ollutkin, niitä ei annettu penskojen käsiin 24/7.

No, kun olen jo näin pitkälle avautunut, kerrotaan sitten tämä varsinainen yliluonnollinen tapauskin:

 Mieheni, ollessaan penska, leikki veljensä kanssa navetan edessä lumipenkassa.

Hän (siis tämä tuleva mieheni) huomasi navetan ikkunasta kurottavan käden.

"Pirun käsi", kuten hän sanoo vieläkin. Käsi oli kuulema sellainen mustanharmaa, luinen ja sormessa oli ollut iso hohtava kultasormus, vihkisormuksen tapainen. 

Pikkuveli ei sitä nähnyt mutta isoveli oli katsonut sitä kättä usean sekunnin ajan.

Hän oli mennyt kysymään isältään, joka oli navettahommissa, että oliko hän ehkä pelleillyt jotain navetan ikkunalla. Mutta eipä se isä ollut silloin edes koko siinä osassa navettaa silloin,

Tämän kokemuksen mieheni muistaa vieläkin vaikka on niin skeptikko kuin olla ja voi.

Minä olen meistä se hömelö.

Mutta, joo, "pics or it didn´t happened", oli arvelu silloisella palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellekään ei ole käynyt koskaan mitään yliluonnollista, pahoittelut. Yhtään todistetta ei ole koko maailmanhistoriassa.

Älä nyt pilaa kun pompot leikkii satumaailmaa.

"Pompot?" Nytpä tuli uusi sana. Aika kiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin joku 3-4 vuotias, meinasin hukkua järveen. Muistan tuon tapahtuman. Mutta muistan sen niin, että olin sivustakatsojana en se joka hukkui. Ihan niinkuin joku muu olisi hukkunut. 

Tämä asia mietityttänyt usein. 

Minä meinasin hukkua pienenä. Muistan kun ensin säikähdin, mutta pian ihailin pohjan kasveja jotka heiluivat vedessä sekä kaloja. Oli oli hyvä. Sitten näin ylhäältä kun tuttava äperheen isä soutaa vauhdilla kohti laituria mistä olin pudonnut. Minua harmitti, olisin halunnut jäädä siihen hyvään oloon. Sitten olinkin jo laiturilla ja yskin vettä pois niin että sattui.

Tämä on mielenkiintoinen juttu tämä hyvän olon tunne... muistan kun työharkkapaikassa vanhempityöntekijä kertoi vastaavasta kokemuksesta kun hän pienenä meinasi hukkua järveen. Hän koki samanlaisen sanoin kuvailemattoman hyvänolon tunteen. Mielenkiintoinen tuntemus tilanteeseen nähden.

Uimisesta kovasti pitävä äitini sai sairaskohtauksen uidessaan. Onneksi kaveri huomasi hätätilanteen ja pelasti hänet.

 Mutta äiti kertoi miten hyvä olla hänen oli. "Tähän olisi niin mukava  ja helppoa jäädä", hän muistaa ajatelleensa  raukeasti ennenkuin kaveri tuli ja raahasi hänet rantaan ja tähän arkiseen maailmaan.

Kokemus, joka ei unohdu kirjoitti:

Kurikan Pitkämönkylä 1973. Meillä oli maatila ja lauantaina olimme veljeni kanssa saunassa, joka oli erillisessä rakennuksessa.

Lähdin saunasta pois ja pysähdyin keskellä pimeää pihaa, koska "lentokone" tuli etelästä välkkyen eri valoja ja lensi noin 20 metriä pääni yläpuolelta ja jatkoi kohti pohjoista. Ryntäsin sisään ja huusin, että "lentokone" lensi juuri pihamme yli. Höpö höpö vastasi vanhempani, mitään ääntä ei ole kuulunut ja samassa itsekin tajusin, ettei se ollut mikään lentokone tai helikopteri.

Tämä vaivaa mieltä vieläkin, en tajua mitä näin? Olen funtsinut asiaa koko ikäni ja suunnitellut jopa hypnoosiin meneväni, jotta voisin palata kyseiseen iltaan. Olin 10-vuotias, kun koin tämän.

Netflixissä on just ilmestynyt dokkarisarja, jossa ihmiset kertovat ufokokemuksistaan. Kaikille on yhteistä se, että asia on muuttanut heidän elämänsä ja ajatusmaailmansa pysyvästi. He eivät ole myöskään kyenneet unohtamaan kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Ex avokki tuli yliluonnollisesti raskaaksi vaikka emme olleet harrastaneet seksiä noin 4 kuukauteen ja jollakin hyvin mystisellä tavalla väitti lapsen olevan minun..olen toki viriili mies ja naiset voivat tulla kylä raskaaksi jos vahingossa laittavat housuni jalkaansa,mutta ihan noin yliluonnolliseen en sentään uskonut.

Annoitko avokkisi pestä pyykkisi? Ties mitä viriilejä mällejä hän on sieltä housujesi uumenista löytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Kerran käytin sellaista ohjelmaa jonka kautta pystyy keskustelemaan henkien kautta. Kysyin Madeleine Mccannin tapauksesta (siis sen pikkutytön joka kidnapattiin Portugalissa) ja sieltä tuli vastaus "ask her mother".. varmaan ihan sattumaa.

Miksi henki puhui sinulle englantia? Ei kai ihmisen maan päällä käyttämä merkkijärjestelmä (kieli) ole hengille niin ylitsepääsemätön, että ovat sitten päätyneet opettelemaan englantia. Viestien välittymisessä on aina iso väärinymmärrysriski, jos vierailla kielillä kommunikoidaan :D

Ja miks ei sanonut, että ask the man who took her

Onhan toi hyvä vitsi, että joku leikkii henkeä netissä hölmöjen kustannuksella :)

Kävin 18 vuotiaana ennustajalla, joka ennusti minulle seuraavaa. Saan kaksi lasta ja jään leskeksi nuorena, ei ottanut maksua ennustuksesta kun oli itsekin järkyttynyt. Näin kävi 10 vuoden kuluttua. Ennustuksen aikaan en ollut edes tavannut miestäni. Kertoi myös muuta, jotka pitäneet paikkaansa mm. asuinpaikastani.

Joskus teininä tulin ulos huoneeseeni ja lähes heti sähköt menivät jostain syystä poikki koko talosta. Suuntasin olohuoneeseen jossa muu perhe oli ja isäni vitsinä tokaisi että "pistit sitte sähköt poikki" ja naurahdin vähän ja vastasin "joo mä vaan napsautin tälleen sormiani" Napsautin tässä kohtaa sormia ja valot saman tien syttyivät takasin päälle. Kaikki meistä vaan jäätyi sille sijoilleen epäuskoisena kunnes kohautin olkapäitä ja totesin että selvästi samalla keinolla saa ne myös toimimaan, helppo homma kun sen osaa! Tiedän että se oli sattumaa, kyllä se pitkään jaksoi naurattaa.

Äitini oli hoivakodissa 2 v sitten ja oli kuolemaisillaan. Käytiin jättämässä hyvästit. Yöllä klo 2 heräsin todella kovaan puristavaan kipuun ja samalla soi puhelin ja hoitaja soitti että äiti on kuollut. Olin sopinut hoitajan kanssa että soittaa heti kun äiti on kuollut, vaikka yöllä, halusin tietää asian heti enkä vasta tuntien kuluttua aamulla. 

Meillä lapsuudenkodissa sattui kaikkea, mitä ei voinut aina selittää mitenkään. Olen lähes vakuuttunut, että edesmennyt mummoni hääräilee talossa edelleen. Tavaroita katoili ja löytyi ihmeellisistä paikoista. Yläkerrasta kuului askelia ja yskintää monesti, vaikka oli yksin kotona. Mummon vanha vihkisormus katosi kerran yhtäkkiä alakerran kaapista. Äiti etsi joka paikasta, kunnes löysi sormuksen isovanhempien vanhan lipaston laatikosta siivotessaan vinttiä. 

Erityisen kiinnostunut tämä henki oli pikkusiskostani. Ja jollain tapaa koen asian niin, että mummoni yritti luoda yhteyttä siskooni, kun ei tätä koskaan päässyt oikeassa elämässä tapaamaan. Usein ne olivat siskoni tavaroita jotka katoilivat. Kengät löytyivät monesti väärän oven edestä, vaikkei niitä siellä ollut tarvinnut kukaan. Joskus siskoni kertoi jopa nähneensä yläkerrassa sivusilmällä kirkastuvan epätarkan valon, joka katosikin nopeasti.  Kirkas valo oli myös joskus huoneeni oven alta kajastanut pimeänä talviyönä, kun siskoni oli käynyt vessassa ja aamulla ihmetteli mitä tein yöllä neljältä kun oli valot päällä. No nukuin silloin tietenkin, ja kaikki valot pois päältä. Lieneekö sama valo ollut huoneessani tuolloin. 

Niin paljon pieniä asioita tapahtunut. Kerran pelästyin töminää rapuissa niin että piti mennä ulos odottamaan, että joku muu tulee kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata reagoida noiden skeptikoiden viesteihin ollenkaan. He nimenomaan haluavat reaktioita. Jos lähtee väittelemään heidän kanssaan, keskustelu ajautuu sivuraiteille.

Minä olen skeptikko, vaikka siis olen valitettavasti nähnyt liian usein näitä henkiolentoja, olen sellaisen kanssa asunutkin viisi vuotta, hirveää aikaa ja jännä että oli kesällä aktiivisempi. Olen nähnyt niitä myös muualla, säikäyttää joka kerta ja yritän etsiä luonnollista selitystä, mutta en löydä. Jopa koirani näki saman kuin minä, mies ihminen käveli meidän perässä, en edes huomannut mutta koirani kääntyi katsomaan ja minä käännyin myös katsomaan mitä ihmettelee. Monta kertaa koira kääntyi ja minä käännyin, kyllä vilkuilin itsekin tämän tästä. Yhtäkkiä koira pysähtyi kun taas vilkuili taakse ja minä ihmettelin miksi, mies ole kadonnut, eikä siinä ollut oikeastaan mitään pihoja tms mihin olisi voinut mennä, korkeintaan lokakuisena iltana ryteikköön mutta ei sinne polkua mennyt, katosi siis vaan. Koira lähti sitten jatkamaan niin kuin olisi normaalia että ihmiset vain yhtäkkiä katoaa taivaan tuuliin, vähän hirvitti sitten pimeään metsään mennä, mutta ajattelin että en onneksi näe juuri mitään siellä niin ei pidä pelätä

Kuvaa kännyllä videopätkä ilmiöstä!

Tuli mieleen tuosta, että kuvaa videopätkä...jne.

Vuosia sitten kerroin eräästä kokemuksesta, olikohan joku Paranormaali-blogi tms. ja heti oltiin vaatimassa vähintään valokuvaa tapauksesta.

Ei auttanut vaikka kerroin, että tapaus kävi 70-luvun alkupuolella eikä siihen edes joka talossa ollut välttämättä minkäänlaista valokuvauslaitetta. Ja vaikka olisi jonkunlainen pokkarikamera kuutiomaisine kertakäyttösalamalaitteineen  ollutkin, niitä ei annettu penskojen käsiin 24/7.

No, kun olen jo näin pitkälle avautunut, kerrotaan sitten tämä varsinainen yliluonnollinen tapauskin:

 Mieheni, ollessaan penska, leikki veljensä kanssa navetan edessä lumipenkassa.

Hän (siis tämä tuleva mieheni) huomasi navetan ikkunasta kurottavan käden.

"Pirun käsi", kuten hän sanoo vieläkin. Käsi oli kuulema sellainen mustanharmaa, luinen ja sormessa oli ollut iso hohtava kultasormus, vihkisormuksen tapainen. 

Pikkuveli ei sitä nähnyt mutta isoveli oli katsonut sitä kättä usean sekunnin ajan.

Hän oli mennyt kysymään isältään, joka oli navettahommissa, että oliko hän ehkä pelleillyt jotain navetan ikkunalla. Mutta eipä se isä ollut silloin edes koko siinä osassa navettaa silloin,

Tämän kokemuksen mieheni muistaa vieläkin vaikka on niin skeptikko kuin olla ja voi.

Minä olen meistä se hömelö.

Mutta, joo, "pics or it didn´t happened", oli arvelu silloisella palstalla.

Lapset näkee omia juttuja. Tai optinen harha / peilaus jne. Se, että toinen paikalla olevista ei huomannut vastaavaa kertoo myös jotain. Itse tehty tulkinta lajitunnistuksesta, ja näky, joka oli itse määritelty oman kuvaukseensa sopivaksi. 

Revontulet olisi hämmästyttävä ilmiö, varsinkin lapselle, jos ei tietäisi mistä on kysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Tänään kuulin aamulla selvästi että miesääni sanoi 'huomenta". Muutenkin meidän makkarin puolella kuulee paljon puhetta, varsinkin miesten ääniä. Luulin ensin että kuulen naapurin puhetta, katsoin ulos mutta mitään ei näkynyt (meiltä näkee naapuriin helposti).

Teillä on yhteiset postilaatikot, jossa naapurit käy satunnaisina aikoina - juttelevat ohimennessään. Se ääni kuuluu teille sisälle. Aikuisen puheääni kuulu kauas. Sitten kun viiveen jälkeen menet katsomaan pihalle, he ovat ehtineet mennä jo muualle. Naapurien kohtaamisia tiellä lähellä teitä, josta kuuluu äänet sisälle. "Huomenta" viittaa nimenomaan lyhyeen kohtaamiseen, jonka näkemisestä olet myöhästynyt ikkunalle mentäessä. Talot rakennetaan samoin määräyksin, että ei sun talossa ole sen paremmat äänieristeet kuin muissakaan.  Ikkunoiden ja ilmastointikanavienkin kautta äänet kulkee ylihelposti. 

Jos mieli on noin hauras, miten voi selvitä edes elämästä. 

Minulle on sattunut elämäni kaikenlaista pientä "yliluonnollista", ei mitään kummitusjutuja vaan enimmäkseen sellaisia erikoisia epätodennäköisiä sattumia, joista ehkä myöhemmin lisää.

Yksi asia, joka poikkeaa erittäin vahvasti kaikista muista kokemuksistani ja johon ei ole löytynyt minkäänlaista järkevää luonnollista ratkaisua on jäänyt vaivaamaanminua lapsesta asti. En ole lukenut koko tätä ketjua, mutta olisi mielenkiintoista tietää onko kellään vastaavaa kokemusta. Eli olin alakouluikäisenä mummolassani ja siellä oli myös naapurista samanikäinen tyttö. Leikimme jotain yhdessä olohuoneessa, kun tyttö sanoi minulle, että hän näkee seinien läpi. Luulin hänen laskevan leikkiä, mutta hän pyysi minua olemaan huoneessa ja meni itse viereiseen huoneeseen. Huoneiden välillä oli ovi, jossa oli avain paikoillaan lukossa ja talo oli äskettäin peruskorjattu, joten ovi oli umpinainen ja sen kehykset olivat tiivistetty niin, että mistään kohtaa ei voinut nähdä läpi. Lisäksi liikuin huoneessa eri paikkoihin mm. kirjahyllyn taakse kokemuksen aikana. Eli homma meni niin, että minä tein erilaisia tekoja huoneessa, kuten katselin valokuvia, olin juovani kukkamaljakosta, nostin kättäni tai jalkojani, tein erilaisia eleitä ym. Ja tyttö toisessa huoneessa kertoi tarkalleen kokoajan mitä minä tein. Yritin tehdä asioita hiljaa ja piilossakin, mutta hän tiesi joka liikkeeni oikein, aivan kuin olisi valvontakameran välityksellä minua seurannut, elettiin siis 70-80 lukujen vaihdetta kauan ennen pieniä digikameroita tai mitään vastaaviakaan. Hän oikeasti näki minut seinän läpi. Mitään pelaamisia ikkunoista tsi vastaavaa ei voinut olla eikä seinässä ollut reikiä, vaikka kuuloyhteys oli niin kaikkia käsien liikkeitä ja vastaavia ei voinut mitenkään kuulla toiseen huoneeseen. Tytön perhe muutti aika pian tuon jälkeen pois naapurista, enkä enää tavannut häntä uudelleen. Usein mietin aikuisuuteen asti tuolla mummolassani järkevää ratkaisua tapahtuneeseen huonetta tutkien, mutta turhaan, sellaista ei ole olemassa. Terveisiä Sadulle, jos luet tämän.

Katsoin telkkaria ja aloin hapuilemaan kaukosäädintä. Ei ollutkaan siinä mihin sen hetki sitten olin laittanut. Etsin sitä joka lävestä ja kolosta, eikä löytynyt mistään. Jonkin ajan päästä tytär huikkasi keittiönovelta, että miksi kaukosäädin on jääkaapissa. Leukahan siinä nyrjähti hämmästyksestä sijoiltaan ja ihan kananlihalla aloin miettimään kaikenlaisten kummajaisten ja poltergeistien temppuja. Yritin miettiä pääni puhki, että kävinkö jossain vaiheessa jääkaapilla kaukosäädin kädessäni ja epähuomiossa laskin sen hyllylle. Kyllä puistattaa vieläkin kun muistelen sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään kuulin aamulla selvästi että miesääni sanoi 'huomenta". Muutenkin meidän makkarin puolella kuulee paljon puhetta, varsinkin miesten ääniä. Luulin ensin että kuulen naapurin puhetta, katsoin ulos mutta mitään ei näkynyt (meiltä näkee naapuriin helposti).

Teillä on yhteiset postilaatikot, jossa naapurit käy satunnaisina aikoina - juttelevat ohimennessään. Se ääni kuuluu teille sisälle. Aikuisen puheääni kuulu kauas. Sitten kun viiveen jälkeen menet katsomaan pihalle, he ovat ehtineet mennä jo muualle. Naapurien kohtaamisia tiellä lähellä teitä, josta kuuluu äänet sisälle. "Huomenta" viittaa nimenomaan lyhyeen kohtaamiseen, jonka näkemisestä olet myöhästynyt ikkunalle mentäessä. Talot rakennetaan samoin määräyksin, että ei sun talossa ole sen paremmat äänieristeet kuin muissakaan.  Ikkunoiden ja ilmastointikanavienkin kautta äänet kulkee ylihelposti. 

Jos mieli on noin hauras, miten voi selvitä edes elämästä. 

Kuka tässä hauras on, kun luulee tietävänsä toisten postilaatikot ja selittää yli ja ympäri.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on sattunut elämäni kaikenlaista pientä "yliluonnollista", ei mitään kummitusjutuja vaan enimmäkseen sellaisia erikoisia epätodennäköisiä sattumia, joista ehkä myöhemmin lisää.

Yksi asia, joka poikkeaa erittäin vahvasti kaikista muista kokemuksistani ja johon ei ole löytynyt minkäänlaista järkevää luonnollista ratkaisua on jäänyt vaivaamaanminua lapsesta asti. En ole lukenut koko tätä ketjua, mutta olisi mielenkiintoista tietää onko kellään vastaavaa kokemusta. Eli olin alakouluikäisenä mummolassani ja siellä oli myös naapurista samanikäinen tyttö. Leikimme jotain yhdessä olohuoneessa, kun tyttö sanoi minulle, että hän näkee seinien läpi. Luulin hänen laskevan leikkiä, mutta hän pyysi minua olemaan huoneessa ja meni itse viereiseen huoneeseen. Huoneiden välillä oli ovi, jossa oli avain paikoillaan lukossa ja talo oli äskettäin peruskorjattu, joten ovi oli umpinainen ja sen kehykset olivat tiivistetty niin, että mistään kohtaa ei voinut nähdä läpi. Lisäksi liikuin huoneessa eri paikkoihin mm. kirjahyllyn taakse kokemuksen aikana. Eli homma meni niin, että minä tein erilaisia tekoja huoneessa, kuten katselin valokuvia, olin juovani kukkamaljakosta, nostin kättäni tai jalkojani, tein erilaisia eleitä ym. Ja tyttö toisessa huoneessa kertoi tarkalleen kokoajan mitä minä tein. Yritin tehdä asioita hiljaa ja piilossakin, mutta hän tiesi joka liikkeeni oikein, aivan kuin olisi valvontakameran välityksellä minua seurannut, elettiin siis 70-80 lukujen vaihdetta kauan ennen pieniä digikameroita tai mitään vastaaviakaan. Hän oikeasti näki minut seinän läpi. Mitään pelaamisia ikkunoista tsi vastaavaa ei voinut olla eikä seinässä ollut reikiä, vaikka kuuloyhteys oli niin kaikkia käsien liikkeitä ja vastaavia ei voinut mitenkään kuulla toiseen huoneeseen. Tytön perhe muutti aika pian tuon jälkeen pois naapurista, enkä enää tavannut häntä uudelleen. Usein mietin aikuisuuteen asti tuolla mummolassani järkevää ratkaisua tapahtuneeseen huonetta tutkien, mutta turhaan, sellaista ei ole olemassa. Terveisiä Sadulle, jos luet tämän.

Tämä on kyllä ihan mielenkiintoinen, moniin muihin huuhaa-juttuihin verrattuna. Jos joku keksii ratkaisun, niin kertokaa ihmeessä. Etkö kysynyt, miten hän sen teki tai eikö paljastanut myöhemminkään? Voihan sitä joskus olla hiton kova tuuri, että luettelee vain hatusta tekemisiä, eikä olisi itsekkään uskonut, niiden osuvan. Tälläisia sattuu joskus... Ylä-asteella luokan huonoin urheilija heitti tyyliin 11 koria putkeen koripallossa sukkana sisään heittotehtävässä. En voinut uskoa todeksi. Oli hämmästyttävää. Vitosen oppilas muuttuu hetkessä ammattilaiseksi. 

Itse onnistuin pienenä tekemään korttihuijaksia kavereille. Olin kääntynyt selin heistä, mutta pelkkää päätä hieman välillä kääntämällä näinkin, mitä kortteja he valitsi. Selusta pysyi kokoajan heihin päin paikoillaan, eikä ne huomannut yhtään, että pää kääntyy välillä. Sitten poimin aina heidän valitut kortit pakasta. Eivät olisi koskaan saaneet tietää selitystä, paitsi kerroin sitten.  

Olen tuo sama aiemman viestin seinänläpinähty. Isäni oli kuolemaisillaan sairaalassa, kun hän kertoi minulle syödessään elämänsä viimeisenä ruokana lähimetsän mustikoita, että hän syntyy kuolemansa jälkeen uudelleen peuraksi syöden mustikoita metsistä ja käy myös katsomassa perhettämme ja kissojamme silloin tällöin. Hänellä oli vahva kipulääkitys syöpään joten laitoin asian sen piikkiin. Isäni kuoli tuona päivänä parin tunnin päästä. Palattuani puolisoni kanssa suruissamme kotiimme maalle näimme kotitieltä asti kissamme olevan männyssä noin kolmen metrin korkeudessa. Lähemmäksi pihaa tullessamme huomasimme, että puun juurella oli pieni peura, joka katsoi paikoillaan seisten kissaa puussa. Huomatessaan meidät peura juoksi autoamme kohti, pysähtyi hetkeksi tuijottamaan minua suoraan silmiin ja Juoksi sitten metsikköön. Koskaan ennen en ole nähnyt 10 vuotta samassa paikassa asuneena peuraa pihallamme. Lähipelloilla kylläkin. Tuo kissa, jonka peura ajoi puuhun oli rakas ja tärkeä isälleni ja se oli aina isäni paijattavana, kun hän vieraili meillä. Ei kovin todennäköinen tapahtuma enää pelkäksi sattumaksi, mutta näin kävi kuitenkin.

Enneuni, sinänsä triviaalista aiheesta. Näin unta, että isovanhempieni hautakivi oli kaatunut. En yleensä näe tuollaisia unia emmekä olleet käyneet haudalla muutamaan vuoteen. Kun kerroin unen äidilleni, hän otti sen tosissaan ja meni katsomaan kiven kuntoa. Kertoi myöhemmin, että siinä tosiaan oli kunnostettavaa.

Työpaikasta näin nuorena enneunen. Olin käynyt haastattelussa toimistossa ja unen nähtyäni ajattelin, että mistä tuonkin unen keksin, eihän siinä talossa ollut sellaisia huoneita. Mutta kun työ alkoi ja meidät määrättiin petehdytyskoulutukseen, niin se luokkahuone ja viereinen läytävä olivat samanlaiset kuin unessa.

Ei ollut mahdollista arvata kaikkia liikkeitäni, kumpi käsi ylhäällä jne. keksin tarkoituksella epätodennäköisiä liikkeitä ja tekoja. Tyttö muutti perheineen pois enkä tavannut häntä enää koskaan. Ei ollut kavereitani alunperinkään vaan isoäitini puolitutun naapurin tyttö. Tiedän ainakin hänen nimensä toki ja tuolloisen sukunimensä. Ehkä yritän löytää hänet nyt netin kautta kun asia tuli taas mieleen. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen selityksensä tspahtuneesta. Tuolloin 80-luvulla ei ollut niin paljon keinoja löytää häntä eikä ollut tarvettakaan. Pidin asiaa lapsenuskossani kuitenkin jotenkin "normaalina" vaikkakin erittäin outona juttuna. Vasta myöhemmin ymmärsin kunnolla miten erikoinen asia oikeasti oli. Mitään edes lähellekään samanlaista en ole kokenut yli 40 vuoden aikana sen jälkeen.

Tuo oli vastaukseni 3018:aan.