Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Katsoin telkkaria ja aloin hapuilemaan kaukosäädintä. Ei ollutkaan siinä mihin sen hetki sitten olin laittanut. Etsin sitä joka lävestä ja kolosta, eikä löytynyt mistään. Jonkin ajan päästä tytär huikkasi keittiönovelta, että miksi kaukosäädin on jääkaapissa. Leukahan siinä nyrjähti hämmästyksestä sijoiltaan ja ihan kananlihalla aloin miettimään kaikenlaisten kummajaisten ja poltergeistien temppuja. Yritin miettiä pääni puhki, että kävinkö jossain vaiheessa jääkaapilla kaukosäädin kädessäni ja epähuomiossa laskin sen hyllylle. Kyllä puistattaa vieläkin kun muistelen sitä.

Dementian / muistisairauden oire.... Tai sitten inhimillinen erehdys. Oot ollut jossain syvissä ajatuksissaan, niin, että huomiokyky vähän hävinnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mahdollista arvata kaikkia liikkeitäni, kumpi käsi ylhäällä jne. keksin tarkoituksella epätodennäköisiä liikkeitä ja tekoja. Tyttö muutti perheineen pois enkä tavannut häntä enää koskaan. Ei ollut kavereitani alunperinkään vaan isoäitini puolitutun naapurin tyttö. Tiedän ainakin hänen nimensä toki ja tuolloisen sukunimensä. Ehkä yritän löytää hänet nyt netin kautta kun asia tuli taas mieleen. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen selityksensä tspahtuneesta. Tuolloin 80-luvulla ei ollut niin paljon keinoja löytää häntä eikä ollut tarvettakaan. Pidin asiaa lapsenuskossani kuitenkin jotenkin "normaalina" vaikkakin erittäin outona juttuna. Vasta myöhemmin ymmärsin kunnolla miten erikoinen asia oikeasti oli. Mitään edes lähellekään samanlaista en ole kokenut yli 40 vuoden aikana sen jälkeen.

Vielä tuohon lisäyksenä, että istuin usein lapsena ja nuorena tuossa samassa huoneessa, jossa tyttö oli ja yritin ratkoa miten hän näki liikkeeni. En tosiaan ole löytänyt järkevämpää selitystä kuin oikeaa kaukonäkötaitoa tähän päivään asti.

Tuttava kertoi, että hän oli ollut 10 -vuotiaana hukkua kesämökillä ja hänen isänsä oli viime hetkellä vetänyt hänet hiuksista ylös ja laiturille. Tuttavani oli ollut pitkään vihainen isälleen kun tämä oli hänet niin ihanasta paikasta ja tilasta tuonut takaisin. 

Hei Sinä - juuri sinä meedio - saisinko huomisen lottorivin, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Tuttava kertoi, että hän oli ollut 10 -vuotiaana hukkua kesämökillä ja hänen isänsä oli viime hetkellä vetänyt hänet hiuksista ylös ja laiturille. Tuttavani oli ollut pitkään vihainen isälleen kun tämä oli hänet niin ihanasta paikasta ja tilasta tuonut takaisin. 

No voi onpa yliluonnollista... Sitä toimenpidettä kutsutaan myös pelastamiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Enneuni, sinänsä triviaalista aiheesta. Näin unta, että isovanhempieni hautakivi oli kaatunut. En yleensä näe tuollaisia unia emmekä olleet käyneet haudalla muutamaan vuoteen. Kun kerroin unen äidilleni, hän otti sen tosissaan ja meni katsomaan kiven kuntoa. Kertoi myöhemmin, että siinä tosiaan oli kunnostettavaa.

Työpaikasta näin nuorena enneunen. Olin käynyt haastattelussa toimistossa ja unen nähtyäni ajattelin, että mistä tuonkin unen keksin, eihän siinä talossa ollut sellaisia huoneita. Mutta kun työ alkoi ja meidät määrättiin petehdytyskoulutukseen, niin se luokkahuone ja viereinen läytävä olivat samanlaiset kuin unessa.

Merkityksetön ennustus. Eihän se kivi ollut kaatunut kuten väitit, ja kunnostettavaa on jokatapauksessa ajan myötä. Aika kehno ennustus, jos väittää kaatuneen, mutta onkin pysynyt pystyssä :-) Jos näkee unta, että on aurinkoista säätä, mutta seuraavan päivänä sataakin, niin ennustus on yhtä tarkka kuin sinun versio. Jos olisikin osunut, niin aivan harmiton ennustus. 

Luin kelan päätöksen pienentyneistä tuista ja romahdin totaalisti siinä keittiönpöydän äärellä, kunnes jostain vain tipahti tai aivan kun olisi heitetty leivänmurunen siihen pöydälle, otin sen käteen ja ihmettelin aikani ja ihmettelen vieläkin. Oliko se lohdutus joltain ettei leipä lopu , eikä se ole loppunutkaan, hyvin olen pärjännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mahdollista arvata kaikkia liikkeitäni, kumpi käsi ylhäällä jne. keksin tarkoituksella epätodennäköisiä liikkeitä ja tekoja. Tyttö muutti perheineen pois enkä tavannut häntä enää koskaan. Ei ollut kavereitani alunperinkään vaan isoäitini puolitutun naapurin tyttö. Tiedän ainakin hänen nimensä toki ja tuolloisen sukunimensä. Ehkä yritän löytää hänet nyt netin kautta kun asia tuli taas mieleen. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen selityksensä tspahtuneesta. Tuolloin 80-luvulla ei ollut niin paljon keinoja löytää häntä eikä ollut tarvettakaan. Pidin asiaa lapsenuskossani kuitenkin jotenkin "normaalina" vaikkakin erittäin outona juttuna. Vasta myöhemmin ymmärsin kunnolla miten erikoinen asia oikeasti oli. Mitään edes lähellekään samanlaista en ole kokenut yli 40 vuoden aikana sen jälkeen.

Vielä tuohon lisäyksenä, että istuin usein lapsena ja nuorena tuossa samassa huoneessa, jossa tyttö oli ja yritin ratkoa miten hän näki liikkeeni. En tosiaan ole löytänyt järkevämpää selitystä kuin oikeaa kaukonäkötaitoa tähän päivään asti.

Uskon kyllä kertomuksen. Jos voisit kysyä tekijältä, niin olisihan se hyvä.  Lapsillahan voi olla erikoisia kykyjä.

Itselle sattui jotain lieviä yli-onnistumisia.. Opettaja sanoi ylä-asteella "sivu 142"... Otin kirja repusta ja läväytin sivun kerralla auki, ensi yrittämällä, ilman selaamista. Ope sanoi, "ootko joku taikuri" :-)

Oltiin kadulla suuren väkijoukon keskellä (paljo väkeä laumoittain). Sirkusnuoret teki temppuja, tulennielemistä jne. 

- Kun esitys oli ohi, kaveri heitti tippiä. Heitti kolikon kaaressa väkijoukon seasta sirkustaitelijaa kohti, joka oli selin. Hetkeä ennemmin kun kolikko olisi kolahtanut päähän. Kaveri huusi: "ota kiinni". 

- Täysin viime tipassa taiteilija kääntyi ja nappasi kolikon kiinni lennosta, ikään kuin "kiitos". 

- Ei yliluonnollista, mutta reilusti normaali ihmisen yläpuolella olevat aistit ja taidot. 

- Kaveri kävi kysymässä, miten huomasit selin, että kolikko lentää väkimassan seasta kohti? Sanoi, että kuuli äänen "ota kiinni". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mahdollista arvata kaikkia liikkeitäni, kumpi käsi ylhäällä jne. keksin tarkoituksella epätodennäköisiä liikkeitä ja tekoja. Tyttö muutti perheineen pois enkä tavannut häntä enää koskaan. Ei ollut kavereitani alunperinkään vaan isoäitini puolitutun naapurin tyttö. Tiedän ainakin hänen nimensä toki ja tuolloisen sukunimensä. Ehkä yritän löytää hänet nyt netin kautta kun asia tuli taas mieleen. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen selityksensä tspahtuneesta. Tuolloin 80-luvulla ei ollut niin paljon keinoja löytää häntä eikä ollut tarvettakaan. Pidin asiaa lapsenuskossani kuitenkin jotenkin "normaalina" vaikkakin erittäin outona juttuna. Vasta myöhemmin ymmärsin kunnolla miten erikoinen asia oikeasti oli. Mitään edes lähellekään samanlaista en ole kokenut yli 40 vuoden aikana sen jälkeen.

Vielä tuohon lisäyksenä, että istuin usein lapsena ja nuorena tuossa samassa huoneessa, jossa tyttö oli ja yritin ratkoa miten hän näki liikkeeni. En tosiaan ole löytänyt järkevämpää selitystä kuin oikeaa kaukonäkötaitoa tähän päivään asti.

Olisiko hän kuullut herkästi ja päätellyt siitä?

Vierailija kirjoitti:

Enneuni, sinänsä triviaalista aiheesta. Näin unta, että isovanhempieni hautakivi oli kaatunut. En yleensä näe tuollaisia unia emmekä olleet käyneet haudalla muutamaan vuoteen. Kun kerroin unen äidilleni, hän otti sen tosissaan ja meni katsomaan kiven kuntoa. Kertoi myöhemmin, että siinä tosiaan oli kunnostettavaa.

Työpaikasta näin nuorena enneunen. Olin käynyt haastattelussa toimistossa ja unen nähtyäni ajattelin, että mistä tuonkin unen keksin, eihän siinä talossa ollut sellaisia huoneita. Mutta kun työ alkoi ja meidät määrättiin petehdytyskoulutukseen, niin se luokkahuone ja viereinen läytävä olivat samanlaiset kuin unessa.

Minäkin näin nuorena enneunia tulevista työpaikoista. Ainakin kerran, mutta voi olla että useamminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mahdollista arvata kaikkia liikkeitäni, kumpi käsi ylhäällä jne. keksin tarkoituksella epätodennäköisiä liikkeitä ja tekoja. Tyttö muutti perheineen pois enkä tavannut häntä enää koskaan. Ei ollut kavereitani alunperinkään vaan isoäitini puolitutun naapurin tyttö. Tiedän ainakin hänen nimensä toki ja tuolloisen sukunimensä. Ehkä yritän löytää hänet nyt netin kautta kun asia tuli taas mieleen. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen selityksensä tspahtuneesta. Tuolloin 80-luvulla ei ollut niin paljon keinoja löytää häntä eikä ollut tarvettakaan. Pidin asiaa lapsenuskossani kuitenkin jotenkin "normaalina" vaikkakin erittäin outona juttuna. Vasta myöhemmin ymmärsin kunnolla miten erikoinen asia oikeasti oli. Mitään edes lähellekään samanlaista en ole kokenut yli 40 vuoden aikana sen jälkeen.

Vielä tuohon lisäyksenä, että istuin usein lapsena ja nuorena tuossa samassa huoneessa, jossa tyttö oli ja yritin ratkoa miten hän näki liikkeeni. En tosiaan ole löytänyt järkevämpää selitystä kuin oikeaa kaukonäkötaitoa tähän päivään asti.

Olisiko hän kuullut herkästi ja päätellyt siitä?

Periaatteessa totta.. Lasimaljakosta lähtee aika kova ääni, jos laskee pöydälle. Kirjan selaaminen kuuluu selvästi, jos on hiiren hiljaista. Käden nostaminen aiheuttaa hankausäänen. 

Joskus olin 200 neliön kokoisessa rakennuksessa, vain huokaisin kuiskaamalla itsekseni jotain "voi hitto". Kaveri tuli seinän takaa kaukaa kysymään: "mitä nyt".

Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Vaimo ja 4 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enneuni, sinänsä triviaalista aiheesta. Näin unta, että isovanhempieni hautakivi oli kaatunut. En yleensä näe tuollaisia unia emmekä olleet käyneet haudalla muutamaan vuoteen. Kun kerroin unen äidilleni, hän otti sen tosissaan ja meni katsomaan kiven kuntoa. Kertoi myöhemmin, että siinä tosiaan oli kunnostettavaa.

Työpaikasta näin nuorena enneunen. Olin käynyt haastattelussa toimistossa ja unen nähtyäni ajattelin, että mistä tuonkin unen keksin, eihän siinä talossa ollut sellaisia huoneita. Mutta kun työ alkoi ja meidät määrättiin petehdytyskoulutukseen, niin se luokkahuone ja viereinen läytävä olivat samanlaiset kuin unessa.

Merkityksetön ennustus. Eihän se kivi ollut kaatunut kuten väitit, ja kunnostettavaa on jokatapauksessa ajan myötä. Aika kehno ennustus, jos väittää kaatuneen, mutta onkin pysynyt pystyssä :-) Jos näkee unta, että on aurinkoista säätä, mutta seuraavan päivänä sataakin, niin ennustus on yhtä tarkka kuin sinun versio. Jos olisikin osunut, niin aivan harmiton ennustus. 

Näitähän nämä "enneunet" tapaa olla. Aina varsinaisen tapahtuman jälkeen eikä koskaan tarkaa. Voisko tällä palstalla joku enneunien näkijä ennustaa jotain mitä ei ole vielä tapahtunut?

Hauskaa miten tässäkin ketjussa osa näyttää uskovan aivan sumeilematta kaikki jutut mitä täällä kirjoitetaan. Esim. uskovainen ei epäile hetkeäkään kuullessaan jonkun aivan selvästi keksityn rukousvastauskertomuksetn, horoskooppeihin uskova näkee asiat sen kautta yms. Ja täällä menee mikä tahansa huuhaa läpi. 

Entä jos kertoisin, että olen tässä ketjussa keksinyt juttuja ja te otatte ne tosissaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mahdollista arvata kaikkia liikkeitäni, kumpi käsi ylhäällä jne. keksin tarkoituksella epätodennäköisiä liikkeitä ja tekoja. Tyttö muutti perheineen pois enkä tavannut häntä enää koskaan. Ei ollut kavereitani alunperinkään vaan isoäitini puolitutun naapurin tyttö. Tiedän ainakin hänen nimensä toki ja tuolloisen sukunimensä. Ehkä yritän löytää hänet nyt netin kautta kun asia tuli taas mieleen. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen selityksensä tspahtuneesta. Tuolloin 80-luvulla ei ollut niin paljon keinoja löytää häntä eikä ollut tarvettakaan. Pidin asiaa lapsenuskossani kuitenkin jotenkin "normaalina" vaikkakin erittäin outona juttuna. Vasta myöhemmin ymmärsin kunnolla miten erikoinen asia oikeasti oli. Mitään edes lähellekään samanlaista en ole kokenut yli 40 vuoden aikana sen jälkeen.

Vielä tuohon lisäyksenä, että istuin usein lapsena ja nuorena tuossa samassa huoneessa, jossa tyttö oli ja yritin ratkoa miten hän näki liikkeeni. En tosiaan ole löytänyt järkevämpää selitystä kuin oikeaa kaukonäkötaitoa tähän päivään asti.

Uskon kyllä kertomuksen. Jos voisit kysyä tekijältä, niin olisihan se hyvä.  Lapsillahan voi olla erikoisia kykyjä.

Itselle sattui jotain lieviä yli-onnistumisia.. Opettaja sanoi ylä-asteella "sivu 142"... Otin kirja repusta ja läväytin sivun kerralla auki, ensi yrittämällä, ilman selaamista. Ope sanoi, "ootko joku taikuri" :-)

Näitä minullekin sattunut aika-ajoin, kirjojen kanssakin. Yksittäisiä pieniä sattumia, jotka vaikuttavat olevan enemmän, kuin sattumia. Olen ollut kiinnostunut ilmiöstä lukiosta asti, varsinkin kun pärjäsin hyvin matemstiikan todennäköisyyslaskenta kurssilla ja aloin systemaattisesti laskemaan eri sattumien todennäköisyyksiä. Myöhemmin huomasin, että Carl Jung oli kirjoittanut aiheesta kirjan jo sata vuotta sitten. Kutsui ilmiötä synkroonisuudeksi. Ei siitä aiheesta tosin mitään selvyyttä ole tullut tähän päivään mennessä. Yleisimpiä on mulla ollut sellaiset sattumat, että tv:stä tulee samaan aikaan sana mitä minä luen juuri netistä. Paljon oudompiakin sattumia on ollut monia, mutta niitä kaikkia yhdistää se, että ne ovat todennäköisesti mahdollisia vaikka välillä erittäin epätodennäköisiä. Tuota seinännäköjuttua ei voi laskea todennäköisyydellä, koska tyttö tiesi joka ainoan liikkeeni yli vartin aikana. Hän selosti jokaista liikettäni tauotta rauhallisella tasaisella äänensävyllä eli ei yrittänyt arvailla mitään erillisiä ennastaan tunnettuja temppuja. Ei ollut yhtään epäonnistumista vaikka käännyin välillä selin häneen päin. Jälkeenpäin ajatellen asia olisi voinut olla yhtä hyvin niin päin, että hän olisi jotenkin hypnotisoinut minut tekemään asioita, joita Luulin itse valinneeni tekevän, mutta muistan kaikki tekemiseni toisin kuin hypnosinoitu muistaisi. Liian kaukaa haettu toikin tosin, kun esiteinistä kyse.

Sama.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo sama aiemman viestin seinänläpinähty. Isäni oli kuolemaisillaan sairaalassa, kun hän kertoi minulle syödessään elämänsä viimeisenä ruokana lähimetsän mustikoita, että hän syntyy kuolemansa jälkeen uudelleen peuraksi syöden mustikoita metsistä ja käy myös katsomassa perhettämme ja kissojamme silloin tällöin. Hänellä oli vahva kipulääkitys syöpään joten laitoin asian sen piikkiin. Isäni kuoli tuona päivänä parin tunnin päästä. Palattuani puolisoni kanssa suruissamme kotiimme maalle näimme kotitieltä asti kissamme olevan männyssä noin kolmen metrin korkeudessa. Lähemmäksi pihaa tullessamme huomasimme, että puun juurella oli pieni peura, joka katsoi paikoillaan seisten kissaa puussa. Huomatessaan meidät peura juoksi autoamme kohti, pysähtyi hetkeksi tuijottamaan minua suoraan silmiin ja Juoksi sitten metsikköön. Koskaan ennen en ole nähnyt 10 vuotta samassa paikassa asuneena peuraa pihallamme. Lähipelloilla kylläkin. Tuo kissa, jonka peura ajoi puuhun oli rakas ja tärkeä isälleni ja se oli aina isäni paijattavana, kun hän vieraili meillä. Ei kovin todennäköinen tapahtuma enää pelkäksi sattumaksi, mutta näin kävi kuitenkin.

Sangen outoa, jos tuo tapahtunut on tosiaan totta. Maailma on kummallisempi paikka kuin luulemmekaan, uskon...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mahdollista arvata kaikkia liikkeitäni, kumpi käsi ylhäällä jne. keksin tarkoituksella epätodennäköisiä liikkeitä ja tekoja. Tyttö muutti perheineen pois enkä tavannut häntä enää koskaan. Ei ollut kavereitani alunperinkään vaan isoäitini puolitutun naapurin tyttö. Tiedän ainakin hänen nimensä toki ja tuolloisen sukunimensä. Ehkä yritän löytää hänet nyt netin kautta kun asia tuli taas mieleen. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen selityksensä tspahtuneesta. Tuolloin 80-luvulla ei ollut niin paljon keinoja löytää häntä eikä ollut tarvettakaan. Pidin asiaa lapsenuskossani kuitenkin jotenkin "normaalina" vaikkakin erittäin outona juttuna. Vasta myöhemmin ymmärsin kunnolla miten erikoinen asia oikeasti oli. Mitään edes lähellekään samanlaista en ole kokenut yli 40 vuoden aikana sen jälkeen.

Vielä tuohon lisäyksenä, että istuin usein lapsena ja nuorena tuossa samassa huoneessa, jossa tyttö oli ja yritin ratkoa miten hän näki liikkeeni. En tosiaan ole löytänyt järkevämpää selitystä kuin oikeaa kaukonäkötaitoa tähän päivään asti.

Olisiko hän kuullut herkästi ja päätellyt siitä?

Taloon oli juuri tehty peruskorjaus, joten seinät oli lisäeristetty ja ovikin oli uusi tiivistetty ja eristetty malli, jotta makuuhuoneeseen ei enää vetäisi. Siksi toiseksi ei voi tietää äänestä kumpi käsi tai jalka saatika mitkä sormet liikkuu. Lisäksi huone ja esineistö oli vierasta hänelle. Taisi olla ekoja kertoja kylässä. Olen miettinyt asiaa aikoinani pääni puhki ja kysellyt asiasta esim. vanhemmiltani, koulu- ja työkavereiltani että tietävätkö mitään vastaavaa. Ihan kuin eivät olisi pitäneet minua tarpeeksi outona jo ennen sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo sama aiemman viestin seinänläpinähty. Isäni oli kuolemaisillaan sairaalassa, kun hän kertoi minulle syödessään elämänsä viimeisenä ruokana lähimetsän mustikoita, että hän syntyy kuolemansa jälkeen uudelleen peuraksi syöden mustikoita metsistä ja käy myös katsomassa perhettämme ja kissojamme silloin tällöin. Hänellä oli vahva kipulääkitys syöpään joten laitoin asian sen piikkiin. Isäni kuoli tuona päivänä parin tunnin päästä. Palattuani puolisoni kanssa suruissamme kotiimme maalle näimme kotitieltä asti kissamme olevan männyssä noin kolmen metrin korkeudessa. Lähemmäksi pihaa tullessamme huomasimme, että puun juurella oli pieni peura, joka katsoi paikoillaan seisten kissaa puussa. Huomatessaan meidät peura juoksi autoamme kohti, pysähtyi hetkeksi tuijottamaan minua suoraan silmiin ja Juoksi sitten metsikköön. Koskaan ennen en ole nähnyt 10 vuotta samassa paikassa asuneena peuraa pihallamme. Lähipelloilla kylläkin. Tuo kissa, jonka peura ajoi puuhun oli rakas ja tärkeä isälleni ja se oli aina isäni paijattavana, kun hän vieraili meillä. Ei kovin todennäköinen tapahtuma enää pelkäksi sattumaksi, mutta näin kävi kuitenkin.

Sangen outoa, jos tuo tapahtunut on tosiaan totta. Maailma on kummallisempi paikka kuin luulemmekaan, uskon...

Totta on. Tämä menee vielä outojen sattumien piikkiin eli ei välttämättä ollut yliluonnollista. Silti väkisinkin ainakin itse ajattelen, että isänikö siinä kävi hyvästelemässä meidät viimeisen kerran? Myöhemmin luin netistä, että on uskomuksia, joissa ihmisen sielu tai joku vastaava siirtyy tai muuttuu jotenkin eläimeksi ja että hän muistaisi ihmiselämänsä pienen hetken ennen muuttumista kokonaan eläimeksi. Nää on tällaisia uskomuksia, joihin en itse ainakaan ole valmis ehdoitta uskomaan. Kysymys kuuluukin että miten voimme määritellä sen milloin sattumien todennäköisyys on jo mahdotonta ollakseen pelkkiä sattumia. Samoin mikä on riittävä todiste siitä, että yliluonnollisia asioita tapahtuu? Näitä olen pohtinut vuosia ilman selkeää lopputulosta. Yleensä aina jää noissa sattumissa jotain pelkän Uskon varaan. Ketä on nähnyt elokuvan Bruce taivaanlahja muistaa varmaan kohdan, jossa Jim Carreyn näyttelemä Bruce pyytää Jumalalta merkkiä. Vaikka hän saa kuinka paljon selviä merkkejä, niin toteaa vain pokkana lopuksi, että mikä vain merkki kelpaa.

Olisiko peuran pitänyt puhua minulle, että olen isäsi ennen, kuin asia olisi ollut minulle 100% varma? Siltikin olisimme varmaan vaimoni kanssa epäilleet jotain surun tuomaa joukkopsykoosia.

Nyt minulla on ehkä noin 80 %:n varmuus siitä, että isäni tuli vielä minulle peurana tervehtimään, kuten oli luvannut.

Me sanotaan täälläpäin jostain syystä valkohäntäkauriita, jollainen tuokin oli, peuroiksi, jos jotakuta mietitytti.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa miten tässäkin ketjussa osa näyttää uskovan aivan sumeilematta kaikki jutut mitä täällä kirjoitetaan. Esim. uskovainen ei epäile hetkeäkään kuullessaan jonkun aivan selvästi keksityn rukousvastauskertomuksetn, horoskooppeihin uskova näkee asiat sen kautta yms. Ja täällä menee mikä tahansa huuhaa läpi. 

Entä jos kertoisin, että olen tässä ketjussa keksinyt juttuja ja te otatte ne tosissaan?

Olet ainakin osittain oikeassa. Liika uskominen johonkin, josta ei tarpeeksi tiedä onko edes totta on jos ei nyt ihan hauskaa, niin ainakin kehitystä rajoittavaa pahimmillaan haitallista. Pieni skeptisyys kaikkeen ja valmius tarvittaessa myöntämään olleensa väärässä edes itselleen ovat tärkeitä taitoja.

Sitten eriasia on se, että on kiusaajia, jotka eivät tajua olevansa kiusaajia, täälläkin, se ei ole hauskaa.