Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Tapasin unessa kuolleen siskoni. Kuljeskeltiin ympäriinsä ja hän oli niinkuin aina ennenkin, tosin hyväkuntoisena ja nuorempana. Näen unissa paljon kuolleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapasin unessa kuolleen siskoni. Kuljeskeltiin ympäriinsä ja hän oli niinkuin aina ennenkin, tosin hyväkuntoisena ja nuorempana. Näen unissa paljon kuolleita.
Puhuiko hän mitään? Minulla unessa tapaamani edesmenneet ovat levollisia, hyvävointisia ja hymyileviä. Mutta eivät puhu sanakaan, hymyilevät vain vaikka minä kuinka heille yritän puhua.
On käynyt paljon yliluonnollista, kerron etiäisistä
Etiäisiä olen kokenut paljon, mutta ne alkoivat vasta kun muutettiin omakotitaloon. Yleensä käy siis niin, että kuulen kun mies tulee kotiin, mutta oikeasti tuleekin vasta noin 15 min päästä. Näistä sanotaan, että ne johtuvat siitä, että henkilö joka on tulossa, ajattelee ja toivoo jo kovasti olevansa perillä, ja ikäänkuin "hänen henkensä" sitten jo tulee edeltä, hän on jo "hengessään" kotona tai mihin kukakin on menossa. (tuli mieleeni hassu ajatus, että ehkä näitä alkoi siksi tulla vasta tässä talossa, kun mies ei niin kovin viihtynyt kerrostalossa, jossa ennen asuttiin)
Kerran olin kotona pienimmän lapseni, ikää 7v, kanssa ja molemmat kuultiin kun hänen isoveljensä tuli kotiin, vippasi repun ja avaimet pitkin lattiaa niinkuin aina tekee...paitsi että oikeasti tuli vasta jonkun ajan päästä. Siinä oli pienimmälle selittämistä, että mikä se etiäinen oikein on, ei hän onneksi sitä yhtään pelännyt kun selitin, että ennen puhelimia se oli ihan tavallista, kylään tulevan vieraan etiäinen tuli pihaan (esim. kuului kun vieras asettaa sukset seinää vasten) ja siitä talossa tiedettiin alkaa keittää kahvia, oli sitten valmista kun vieras oli oikeasti perillä, kätevää.
Kysyin tältä vanhemmalta pojaltani, toivoiko kenties jo kovasti olevansa kotona kesken matkan, kuulemma ainahan hän toivoo.
Ennalta näkemisen taito.
Sitä en pysty mitenkään muille selittämään ymmärrettävästi.
Tapahtumat ja asiat vain tiedän. Tosin en kaikkea. Mutta sellaiset jotka itselle on tapahtumassa.
Elämä on joskus haastavaa kun joutuu murehtimaan ratkaisuita jotka korjaisi asian tai tapahtuman toiseksi.
Vahinko ei tule kello kaulassa. Intiutioksi toiset sitä sanoo. Ennakko aavistus ja tapahtumat nousee vain esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin unessa kuolleen siskoni. Kuljeskeltiin ympäriinsä ja hän oli niinkuin aina ennenkin, tosin hyväkuntoisena ja nuorempana. Näen unissa paljon kuolleita.
Puhuiko hän mitään? Minulla unessa tapaamani edesmenneet ovat levollisia, hyvävointisia ja hymyileviä. Mutta eivät puhu sanakaan, hymyilevät vain vaikka minä kuinka heille yritän puhua.
En ole se jolta kysyit, mutta nään myös unissa toisinaan kuolleita. Äitiäni nään silloin tällöin ja hän puhuu, mutta ei paljon. Joihinkin kysymyksiin vastaa vähän vältellen tai antaa ymmärtää, että ei voi tai saa vastata. Nuorena kuollutta setääni näin paljon kun hän oli vasta kuollut, hän puhui aika paljon ja antoi ymmärtää, että hän viipyy maan lähistöllä vielä, koska hänellä on jotain selvitettäviä asioita. Sitten myöhemmin unessa hän oli saanut kauniin talon ja oli tosi onnellinen, ilmeisesti sai asiansa selvitettyä ja siirtyi valoon. Ei ole enää käynyt unissakaan.
Tämä saattaa kuulostaa vähän "paksulta", mutta erästä rakasta ja ihanaa edesmennyttä tapaan säännöllisesti unissa JA valveilla (yleensä juuri herättyäni unen ja valveen rajamailla) hänen kanssaan voin helpoiten jutella kaikista "kevyistä aiheista" ja lasketaan leikkiä asioista. Jos taas yritän kysellä jotain kuoleman jälkeisistä oloista tms. "hankalammista" aiheista niin en läheskään aina saa tai kuule vastauksia. Joskus on sanonut "kerron sen myöhemmin". Joskus vastaus on tullut päivällä vaikka jossain lukemassani tekstissä (tai näin tulkitsen) Ilmeisesti ei ole lupaa puhua kaikesta, niin olen ymmärtänyt. Jos jollain on parempaa tietoa niin kerro ihmeessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin unessa kuolleen siskoni. Kuljeskeltiin ympäriinsä ja hän oli niinkuin aina ennenkin, tosin hyväkuntoisena ja nuorempana. Näen unissa paljon kuolleita.
Puhuiko hän mitään? Minulla unessa tapaamani edesmenneet ovat levollisia, hyvävointisia ja hymyileviä. Mutta eivät puhu sanakaan, hymyilevät vain vaikka minä kuinka heille yritän puhua.
En ole se jolta kysyit, mutta nään myös unissa toisinaan kuolleita. Äitiäni nään silloin tällöin ja hän puhuu, mutta ei paljon. Joihinkin kysymyksiin vastaa vähän vältellen tai antaa ymmärtää, että ei voi tai saa vastata. Nuorena kuollutta setääni näin paljon kun hän oli vasta kuollut, hän puhui aika paljon ja antoi ymmärtää, että hän viipyy maan lähistöllä vielä, koska hänellä on jotain selvitettäviä asioita. Sitten myöhemmin unessa hän oli saanut kauniin talon ja oli tosi onnellinen, ilmeisesti sai asiansa selvitettyä ja siirtyi valoon. Ei ole enää käynyt unissakaan.
Tämä saattaa kuulostaa vähän "paksulta", mutta erästä rakasta ja ihanaa edesmennyttä tapaan säännöllisesti unissa JA valveilla (yleensä juuri herättyäni unen ja valveen rajamailla) hänen kanssaan voin helpoiten jutella kaikista "kevyistä aiheista" ja lasketaan leikkiä asioista. Jos taas yritän kysellä jotain kuoleman jälkeisistä oloista tms. "hankalammista" aiheista niin en läheskään aina saa tai kuule vastauksia. Joskus on sanonut "kerron sen myöhemmin". Joskus vastaus on tullut päivällä vaikka jossain lukemassani tekstissä (tai näin tulkitsen) Ilmeisesti ei ole lupaa puhua kaikesta, niin olen ymmärtänyt. Jos jollain on parempaa tietoa niin kerro ihmeessä!
mulle tutut vainajat unessa puhuvat mutta en muista mitä. Entinen kissani kerran sanoi minua äidiksi,ihan pikkutytön äänellä..🤧
Vierailija kirjoitti:
Tapasin unessa kuolleen siskoni. Kuljeskeltiin ympäriinsä ja hän oli niinkuin aina ennenkin, tosin hyväkuntoisena ja nuorempana. Näen unissa paljon kuolleita.
Kyseessähän on silloin vain unen näkeminen? Vaikka en ole asiantuntija, niin jokainen ihminen näkee unta. Kaikki unet ei toki muistu mieleen enään aamulla. Unen näkeminen on jokaisen ihmisen perusjuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylikumma kirjoitti:
On käynyt paljon yliluonnollista, kerron etiäisistä
Etiäisiä olen kokenut paljon, mutta ne alkoivat vasta kun muutettiin omakotitaloon. Yleensä käy siis niin, että kuulen kun mies tulee kotiin, mutta oikeasti tuleekin vasta noin 15 min päästä. Näistä sanotaan, että ne johtuvat siitä, että henkilö joka on tulossa, ajattelee ja toivoo jo kovasti olevansa perillä, ja ikäänkuin "hänen henkensä" sitten jo tulee edeltä, hän on jo "hengessään" kotona tai mihin kukakin on menossa. (tuli mieleeni hassu ajatus, että ehkä näitä alkoi siksi tulla vasta tässä talossa, kun mies ei niin kovin viihtynyt kerrostalossa, jossa ennen asuttiin)
Kerran olin kotona pienimmän lapseni, ikää 7v, kanssa ja molemmat kuultiin kun hänen isoveljensä tuli kotiin, vippasi repun ja avaimet pitkin lattiaa niinkuin aina tekee...paitsi että oikeasti tuli vasta jonkun ajan päästä. Siinä oli pienimmälle selittämistä, että mikä se etiäinen oikein on, ei hän onneksi sitä yhtään pelännyt kun selitin, että ennen puhelimia se oli ihan tavallista, kylään tulevan vieraan etiäinen tuli pihaan (esim. kuului kun vieras asettaa sukset seinää vasten) ja siitä talossa tiedettiin alkaa keittää kahvia, oli sitten valmista kun vieras oli oikeasti perillä, kätevää.
Kysyin tältä vanhemmalta pojaltani, toivoiko kenties jo kovasti olevansa kotona kesken matkan, kuulemma ainahan hän toivoo.
Jos ihminen palaa jokaisen työpäivän jälkeen kotiin suurin piirtein samaan aikaan, niin on se nyt aika helppo aavistaa, hetki sen jälkeen kun virka-aika on ohi :-) Muistan jo pienenä, kuinka opin heräämään kouluun, kun oli kello herättämässä 7:00 joka aamu... Heräsin unesta noin paria sekuntia ennen sitä ja kuulin kun viisari napsahtaa tasalle, olin jo hereillä pari sekuntia ennemmin kuin kello ehti hälyttää. Samoin kertoi silloinen koulukaverikin... Myöhemmin luin lehdestä asiantuntijan artikkelin, jossa kerrottiin kyseessä olevan normaali asia.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen palaa jokaisen työpäivän jälkeen kotiin suurin piirtein samaan aikaan, niin on se nyt aika helppo aavistaa, hetki sen jälkeen kun virka-aika on ohi :-) Muistan jo pienenä, kuinka opin heräämään kouluun, kun oli kello herättämässä 7:00 joka aamu... Heräsin unesta noin paria sekuntia ennen sitä ja kuulin kun viisari napsahtaa tasalle, olin jo hereillä pari sekuntia ennemmin kuin kello ehti hälyttää. Samoin kertoi silloinen koulukaverikin... Myöhemmin luin lehdestä asiantuntijan artikkelin, jossa kerrottiin kyseessä olevan normaali asia.
Ihmisen aivoissa on "kellopiiri", joka on myös melko tarkka. Kaikki ei vaan osaa kysyä siltä tarkkaa aikaa. Mutta sieltä voi "kysyä" ajan muutaman minuutin tarkkuudella, jos osaa.
Kello on joukko tahdissa sykkiviä hermosoluja aivoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli juuri iltakävelyllä, kun marsilaisten alus laskeutui viereen. Pyysivät tutustumiskäynnille asumuksiin, jotka sijaitsevat marsin kuoren alla piilossa. Sanoin, etä mikäpä siinä. Kännykkä vaan piti jättää ensin kotiin. Siellä ei saanyt kuvata. Sitten mentiin.
Matkan kestosta en tiedä, kun siellä aluksessa oli jotain tainnuttavaa ainetta. Perisllä marsialiset olivat oikein ystävällisiä vaikka olivatkin kuin tikku-ukkoja ja kaikki kommunikaatio siellä tapahtui sanattomasti. Ihmistä varten olivat tehneet jonkinsortin kovaäänisen, jota kautta heidä ajatuksena muuttuivat puheesi. Olivat myös rakentaneet jonkin sortin sauna, joten kai tiesivät hakevansa vierailijoita Suomesta.
Pari päiää silleä vietin ja siten palauttivat minut taaisin otiin niin että heräin omassa sängyssä. Oikein mukavia nuo marsilaiset.
PS. Eivät muuten tienneet mitään Muskin Marsiin lähettämästä autosta. Taisi mennä ohi Marsin.
Etiäiset! Niitä tulee ajottain ja itsekkin hämmästyn. Jokin ajatus tulee mieleeni, esim. Muistelin aamulla ettei tietyltä taholta ole tullut viestiä aikoihin. Iltapäivällä sain viestin kys. Paikasta.
Mieleeni saattaa tulla jokin eläin, joka ilmestyy tielle hetken päästä.
Aistin myös hyvin ihmisten energiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen palaa jokaisen työpäivän jälkeen kotiin suurin piirtein samaan aikaan, niin on se nyt aika helppo aavistaa, hetki sen jälkeen kun virka-aika on ohi :-) Muistan jo pienenä, kuinka opin heräämään kouluun, kun oli kello herättämässä 7:00 joka aamu... Heräsin unesta noin paria sekuntia ennen sitä ja kuulin kun viisari napsahtaa tasalle, olin jo hereillä pari sekuntia ennemmin kuin kello ehti hälyttää. Samoin kertoi silloinen koulukaverikin... Myöhemmin luin lehdestä asiantuntijan artikkelin, jossa kerrottiin kyseessä olevan normaali asia.
Ihmisen aivoissa on "kellopiiri", joka on myös melko tarkka. Kaikki ei vaan osaa kysyä siltä tarkkaa aikaa. Mutta sieltä voi "kysyä" ajan muutaman minuutin tarkkuudella, jos osaa.
Kello on joukko tahdissa sykkiviä hermosoluja aivoissa.
Minulla on nuoresta asti ollut taipumus herätä muutama minuutti ennen kuin aamulehden jakaja tulee rappuun. Se ei tapahdu joka aamu täsmälleen samaan aikaan eivätkä muut siihen herää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen palaa jokaisen työpäivän jälkeen kotiin suurin piirtein samaan aikaan, niin on se nyt aika helppo aavistaa, hetki sen jälkeen kun virka-aika on ohi :-) Muistan jo pienenä, kuinka opin heräämään kouluun, kun oli kello herättämässä 7:00 joka aamu... Heräsin unesta noin paria sekuntia ennen sitä ja kuulin kun viisari napsahtaa tasalle, olin jo hereillä pari sekuntia ennemmin kuin kello ehti hälyttää. Samoin kertoi silloinen koulukaverikin... Myöhemmin luin lehdestä asiantuntijan artikkelin, jossa kerrottiin kyseessä olevan normaali asia.
Ihmisen aivoissa on "kellopiiri", joka on myös melko tarkka. Kaikki ei vaan osaa kysyä siltä tarkkaa aikaa. Mutta sieltä voi "kysyä" ajan muutaman minuutin tarkkuudella, jos osaa.
Kello on joukko tahdissa sykkiviä hermosoluja aivoissa.
Minulla on nuoresta asti ollut taipumus herätä muutama minuutti ennen kuin aamulehden jakaja tulee rappuun. Se ei tapahdu joka aamu täsmälleen samaan aikaan eivätkä muut siihen herää.
Tuo alkoi, kun muutin asumaan yksin monta vuotta sitten. Ärsytti, kun sitten oli joskus vaikea nukahtaa, vaikka olisi väsyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etiäiset! Niitä tulee ajottain ja itsekkin hämmästyn. Jokin ajatus tulee mieleeni, esim. Muistelin aamulla ettei tietyltä taholta ole tullut viestiä aikoihin. Iltapäivällä sain viestin kys. Paikasta.
Mieleeni saattaa tulla jokin eläin, joka ilmestyy tielle hetken päästä.
Aistin myös hyvin ihmisten energiat.
Kyseessä voi olla ihan syy-seurausteoriakin. Juuri sen takia olet viestiä odottanutkin - kun sitä ei ole vielä tullut.
Jos lainat on myöhässä, niin varmaan tulee etiäinen, että "kohta tulee karhukirje"... Ja tuleehan se.
Suomen luonnossa on monta eläinlajia, niiden miettimiseltä ei voi välttyä. Miettimäsi eläimen ilmestymiseltä tielle voi olla jopa vaikea välttyä... "oliskin ollut". Loton täysosuman todennäköisyys 1 : 15 000 000... Ajattelemasi eläimen osuminen tielle ehkä "fifty-fifty".
En nyt toki haluaisi vähätellä kykyjäsi tietämättä asioista tarkemmin :-)
Vierailija kirjoitti:
Aistin myös hyvin ihmisten energiat.
Psykologian alkeita nämä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin joku 3-4 vuotias, meinasin hukkua järveen. Muistan tuon tapahtuman. Mutta muistan sen niin, että olin sivustakatsojana en se joka hukkui. Ihan niinkuin joku muu olisi hukkunut.
Tämä asia mietityttänyt usein.
Minä meinasin hukkua pienenä. Muistan kun ensin säikähdin, mutta pian ihailin pohjan kasveja jotka heiluivat vedessä sekä kaloja. Oli oli hyvä. Sitten näin ylhäältä kun tuttava äperheen isä soutaa vauhdilla kohti laituria mistä olin pudonnut. Minua harmitti, olisin halunnut jäädä siihen hyvään oloon. Sitten olinkin jo laiturilla ja yskin vettä pois niin että sattui.
Tämä on mielenkiintoinen juttu tämä hyvän olon tunne... muistan kun työharkkapaikassa vanhempityöntekijä kertoi vastaavasta kokemuksesta kun hän pienenä meinasi hukkua järveen. Hän koki samanlaisen sanoin kuvailemattoman hyvänolon tunteen. Mielenkiintoinen tuntemus tilanteeseen nähden.
Sanotaan, että hukkuminen on mukavin kuolema. Monet kuvaavat juurikin sanomattoman hyvänolon tunteen ollessaan lähes hukkuneita. Luultavasti keho pumppaa kaikki jäljelle jääneet hyvänolonhormonit aivoihin juuri hukkuessa.
Kuolleeksi paleltuminen on kuulemma myös samantapainen. Ihminen tuntee lämpöä ja hyvää oloa, riisuu vaatteet ja paleltuu hetkessä kuoliaaksi.
Kaikki tietävät varmaan, joka talvi jonkun jäävän hankeen makaamaan ja paleltuvan. Kun on kännissä ja siinä lumessa on hyvä pötköttää, lämminkin tulee hetken päästä. Siihen jäävät.
Merivedessä ihminen kuolee tukehtumalla. Kylmään veteen jouduttua tulee se euforinen tila jota myös hypytermiaksi kutsutaan, mikä toki on parempi kuin se hukkuminen eli tukehtuminen, kuolee ennen hukkumista. Tukehtuminen ei ole mitenkään miellyttävä kokemus, siinä ei hyvää oloa tule.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ei nyt eivät ole varsinaisesti yliluonnollisia tapauksia vaan unta, jonka näin kun sairastuin vakavasti masennukseen.
Hieman ennen sairaalaan joutumistani/pääsemistäni näin unet jotka muista iäti:
Olin ajelevani autolla. Oli olevinaan huhtikuun alkua, sellainen heleä ja kirkas kuutamoinen pakkasyö.
Tulin autollani peltoaukealle ja näen miten kuurasta hopeinen susi ratsastaa porolla tien poikki.
Porokin on jotenkin metallin tai hopeisen hohtoinen, jäinen.
Mutta se ei pelkää selässään kyyhöttävää jäistä sutta vaan ne kiitävät yli kovan hankiaisen ja kuu, täysikuu se paistaa kirkkaana ja hopeisena.
Minun piti kirjoittaa toinenkin uni, jonka näin kun masennuts oli pahimmillaan, olin suorastaan hengenvaarassa. ( Mutta palsta meni kiinni)
Tulin muka alakertaan lapsuudenkodissa ja oli varhainen kesäaamu.
Tuvassa oli kuin sumu- tai höyrypilvi, joka läpäisi ikkunan. Unessa ajattelin, että Jumala kävi huoneessa ja minua helpotti hiukan.
(mainittakoon, etten saanut uskonnosta helpotusta masennukseeni eikä myöskään outo kuura-susi ratsastaa jäisestä hopeaisena hohtavalla sudella hankiaista pitkin.
Harmi kun en ole kuvataiteellisesti taitava, voisin muuten maalata kuvan tuosta kuurayöstä.
Muistan että siinä unessa oli muuten hiljaista paitsi, että hanki ja tähtikirkas taivas risahteli.)
Näen myös enneunia ja etiäisiä. Enneunet toisinaan ovat varsin käteviä, saanpahan tietää miten jossain mieltäni askarruttavassa asiassa käy.
Toisinaan katson ihmisille tarokki-korteista. En itse usko niihin, ja muistutan myös muita siitä.
Mutta kutinsa ovat pitäneet, en voi sille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Joskus tunnen voimakasta ahdistusta, joka ei millään tunnu hellittävän. Juuri kun olen luopumassa toivosta, kuulen yllättäen takaani äänen ja ahdistus katoaa rikinkatkun saattelemana. Tätä on tapahtunut useinkin.
Hyi. Sua vainoaa demoni.
Koko ajan sattuu kaikenlaista. Tänään sain ylimääräisen tunnin. Jos katson kelloa ja kellonaika on joku tuplanumero, painan sen mieleeni. Katsoin kelloa 16.16 ja painoin sen mieleeni. Noin tunnin päästä katsoin kelloa uudestaan ja se oli taas 16.16. Olen välillä "mennyt" useita tunteja taaksepäin, monta kertaa saman päivän aikana. Outoa.
Tuttavani asuu vanhassa rintamamiestalossa maalla. Talon ovat omistaneet aikoinaan veljekset toinen juoppo ilmeisesti. Nyt jo kuolleet. Kertoo että talossa tapahtuu outoja asioita. Valot menee päälle itsestään ja tavaroita katoilee. Voi toki olla sattumaakin. Kerran hän oli nähnyt pihalla vanhan miehen ikkunasta. Mennyt katsomaan ei ketään missään. Kyseli sitten naapurilta joka oli iäkäs ja asunut paikalla ikänsä että tiesikö hän kuka mies oli ollut. Kuvaili ulkonäköä myös tälle. Naapuri oli hetken hiljaa ja totesi ettei vaan vanha isäntä eli juoppo veli olisi rajan takaa tullut vierailulle käymään. Ulkonäkö viittasi siihen. Tiedän häntä. Mutta tuttava sanoo ettei pelkää yhtään toivoi näkevänsä ukon uudestaan. Voisi tarjota vaikka paukun..