Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Älkää nyt aikuiset ihmiset uskoko höpöjuttuihin. Ei ihme, että persuja kannatetaa kun jengi on noin debiilejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin keväällä unta, että olin kalastamassa ja sain ison pullean kalan, jonka -- pinta kiilteli kauniissa sateenkaaren väreissä. --- Noin kuukauden kuluttua -- olen saamassa rahaa useita tuhansia euroja ---
Näin joskus unen. Olin tuttavan luona kahvipöydässä. Tuijotin alas, ja pöydällä oli kaksi oikein kaunista kultakalaa. Oli pakko katsoa unitulkinta. Tarkoitti rahaa.. Tehtiin noin 10 tuhannella eurolla kauppoja seuraavan parin päivän aikana.
Joskus sanoin perheen jäsenelle unessa: "mene sairaalaan pään magneettikuvaukseen. Pakko mennä. Mene varmuuden vuoksi"... Väiteltiin vastaan, mutta hän meni. Palasi takaisin ja sanoi, "ei löytynyt mitään". Seuraavana päivänä, heti aamusta toinen perheenjäsen sai pahoja aivoinfarktin oireita, ja sairaalaan. Tehtiin kaikki kuvaukset, mutta "ei löytynyt mitään". Oli vain ohimenevä verenkiertohäiriö.
Joskus näin unessa, että perheenjäsen on työpaikan yläkerrassa ja nojaa ikkunalaudalla taaksepäin, on horjahtamassa ikkunasta pihalle. Ei tippunut alas, ja heräsin. Tajusin selvästi, että sillä on joku hätä töissä. Sai sairaskohtauksen seuraavana päivänä töissä. Selvisi, eli "ei tippunut alas".
Joskus näin unta, jossa katson talon ikkunasta pihalle, kun 2 murtovarasta hiippailee taloa kohti erkanee talon päädylle näkymättömiin. Menen huoneeseen ja soitan 112. Heräsin, eikä tapahtunut mitään.. Vähän myöhemmin hevostallille murtauduttiin samalla tavalla. Jäljet vei talon päädylle, mutta mitään ei varastettu sisältä. Myös unessa ei ehtinyt tapahtua oikeaa ryöstöä.
Ei ehkä ihan harmittomia sattumia nämä. Joku on kyllä antanut viestin tulevasta.
Tämä tapahtui kun olin melkein 15-vuotias.
Äidin veli oli mennyt yhteen erään maatalon emännän kanssa. Emännällä oli yksi n. 17v. poika.
Meidät oli kutsuttu marraskuun alussa viettään Halloweenia tai pyhäinpäivää enon uuteen maataloon.
Puoliserkku pyysi mua mukaansa Halloween bileisiin kaveriensa kanssa läheiselle riihelle.
Riihi oli kuulunut eräälle isolle talolle mutta talosta oli enää vain kivijalka jäljellä. Riihi oli jotain 100 v. vanha ja oli ollut kylän yhteiskäytössä.
Tuossa riihessä oli kuulemma myös säilytetty kylän vainajia eli se oli ruumishuoneena. Eli pulavuosina ja sotavuosina sinne koottiin talvella kylän vainajat ja siellä kuulemma oikeasti kummittelee.
Joku oli luvannut tuoda jopa ouija-laudankin.
Oli ihan hel' tin kylmä ja luntakin oli maassa. Puin "uusioserkun" tarjoaman pilkkihaalarin farkkujen ja nahkatakin päälle ja istui kevarin tarakalle ja lähdettiin säkkipimeää liukasta tietä kohti riiheä.
Riihellä oli muitakin nuoria ehkä n. reilu 10 kpl. Ouija-lautaa ei kukaan muistanut kun pistettiin teknoa soimaan ja moni oli tilaisuutta varten pöllinyt isänsä viinoja ja jopa pontikkaa.
Olin nuorin joukosta. En paljoa muuta muista kun sen yhden rempseän kauniin maalaistytön joka kiinnostui minusta ja minä hänestä. Valehtelin hänelle olevani 16v. Kaipasin kipeästi ensimmäistä omakohtaista "syvempää" kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta. Sainko sen? Noh. sanotaan näin että herrasmies ei ikinä kerro mutta että sitä tyttöä en ikinä tule unohtamaan...
Musiikki soi ja mekkala oli ylimmillään kun äkisti ovi aukeni ja oven suussa oli pieni vanha nainen joka komensi toruvasti meitä lopettamaan mellakan ja poistumaan heti.
Siihen yksi "Late" joukon isoin ja röyhkein tokasi että eikös muorin pitäisi olla tähän aikaan jo kotona nukkumassa.
Mummo katsoi latea ja sanoi hyytävällä äänellä: "Minä nukun täällä". Sitten mummo katosi silmiemme edessä.
Tai johonkin se katosi. Me tuumittiin, että parasta lähteä.
Ok. oltiin kännissä, oli sysipimeä, meillä oli taskulamppuja ja ladattavia akkulamppuja ja kynttilöitä. Kun astui ovensuusta askeleenkin, niin "katoaa" säkkipimeään.
Outoa vaan, että kukaan ei tunnistanut mummoa vaikka oli asunut alueella koko elämänsä. Mummo oli tosi pieni ja vanha, ehkä 150cm. luuta ja nahkaa ja naama oli kuin muumiolla ja pitkä musta huivi harteillaan.
Kun seuraavana aamuna herättiin ja puhuttiin mummista, menin tyhmyyttäni lipsauttamaan enon vaimolle että oltiin riihessä.
Enon vaimo sai raivarin. Hän alkoi paasaamaan että riiheen ei saa mennä. se on niin laho että se olisi voinut sortua päälle milloin tahansa.
Mutta tädin äänessä oli sellainen maaninen hysteerinen sävy ja hän katsoi "oudosti" että mietin oliko siinä muutakin.
Eno ja täti erosi pian tämän jälkeen ja eno palasi kaupunkiin. En sen jälkeen tavannut serkkupuoltani.
Mietin että miten ja mistä se pieni hauras mummi oli sinne tullut?
Lähellä ei ollut asutusta. Pelkkää jäistä peltoa ja metsää ja säkkipimeyttä.
Äiti tuli poismenon jälkeen uniini ja jätti hyvästit. Se ei tapahtunut heti, vaan päivää ennen hautajaisia. Sen jälkeen ei ole tullut.
Äidinvaisto. Eli näen sieluni silmin kuinka laps on yöllä hereillä, vaikka makaa hiljaa. Sen kuulee myös hengityksestä.
Olen kuullut unessani lapseni kutsuvan minua silloin kun hän on niin tehnyt. Olin silloin muualla. En tosin pystynyt vastaamaan, kuulin vain.
Jengi on kaupoissa ennen mua ja tietää mitä olen tullut ostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut yksin melkein koko ikäni. Eipä olis uskonu, mutta näin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata reagoida noiden skeptikoiden viesteihin ollenkaan. He nimenomaan haluavat reaktioita. Jos lähtee väittelemään heidän kanssaan, keskustelu ajautuu sivuraiteille.
Minä olen skeptikko, vaikka siis olen valitettavasti nähnyt liian usein näitä henkiolentoja, olen sellaisen kanssa asunutkin viisi vuotta, hirveää aikaa ja jännä että oli kesällä aktiivisempi. Olen nähnyt niitä myös muualla, säikäyttää joka kerta ja yritän etsiä luonnollista selitystä, mutta en löydä. Jopa koirani näki saman kuin minä, mies ihminen käveli meidän perässä, en edes huomannut mutta koirani kääntyi katsomaan ja minä käännyin myös katsomaan mitä ihmettelee. Monta kertaa koira kääntyi ja minä käännyin, kyllä vilkuilin itsekin tämän tästä. Yhtäkkiä koira pysähtyi kun taas vilkuili taakse ja minä ihmettelin miksi, mies ole kadonnut, eikä siinä ollut oikeastaan mitään pihoja tms mihin olisi voinut mennä, korkeintaan lokakuisena iltana ryteikköön mutta ei sinne polkua mennyt, katosi siis vaan. Koira lähti sitten jatkamaan niin kuin olisi normaalia että ihmiset vain yhtäkkiä katoaa taivaan tuuliin, vähän hirvitti sitten pimeään metsään mennä, mutta ajattelin että en onneksi näe juuri mitään siellä niin ei pidä pelätä
Kuvaa kännyllä videopätkä ilmiöstä!
Kuvasin mielellään mutta vähän myöhäistä siinä vaiheessa kun tajuaa, että olikin taas joku muu kuin normaali ihminen. Eli kun nämä katoaa, tajuan tilanteen vasta sitten, kun nämä eivät ole mitään läpinäkyviä tms vaan ihan tavallisen ihmisen näköisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka kerta kun menen osulaan viittä vaille yhdeksän,niin kassan akka huokaisee ja kysyy väsyneesti,että salkkuko laitetaan? Ajatusten lukija.
Anteeksi, voi olla , että olen kirjoittanut tämän jo aiemmin:
Odottelin miestäni kotiin töistä ja katsoin olohuoneen ikkunasta: Jaaha, sieltähän hän jo tuleekin Bonneville Pontiacillaan ,(Rämä ja kuntoonsa nähden liian kallis. Ennen kuin joku ajattelee, että elvistelen) ihmettelin kun ajovalot eivät olleet päällä.
Menin ulkoportaille odottelemaan ja valmiina sanomaan jotain vitsikästä, niin....
MITÄÄN autoa ei näkynyt talomme ohittavalla tiellä. Ei kuulunut auton hurinaa, ei mitään.
Muistan, kun sanoin ääneen, että mitä pilailua tämä on.
Lisaksi auto oli sen verran harvinainen, etten voinut sekoittaa sitä muuhunkaan autoon.
Mies tuli sitten varttitunnin päästä ja ihmetteli kun sanoin että sinähän tulit jo kerran kotiin.
Lisäksi näin hänestä aina aamuisin unta, kun hän oli jo lähtenyt töihin aamupusun jälkeen.( en ole työelämässä ja minulla on mahdollisuus jäädä nukkumaan pidempään)
Olin kuulevinani että ovi kävi ja mieheni tuli muka takaisin.
Ajattelin, että hän jostain syystä pitääkin vapaapäivän ja tulee vielä hetkeksi nukkumaan.
Kuulin unen läpi miten hän tulee viereeni nukkumaan ja patja painuu hänen allaan.
Minulle tuli aina mukava ja turvallinen olo kun hän "tuli nukkumaan" viereeni.
Toinenkin kokemus aamulla viereen tulijoista:
Olin ystävättäreni kanssa baari-kierroksella mutta lopulta minuun iski väsy.
Ystävättäreni tapasi tuttujaan ja päätti jäädä vielä hetkeksi iltaa istumaan.
Lähdin kämpille ja tein pari voileipää ja luin kirjaa, ennen kuin rupesin nukkumaan patjalle, joka oli parvisängyn alapuolella.
Aamulla kuulin miten ovi rapsahti ja ystävättäreni tuli sisään.
Silmät kiinni kuuntelin, miten hän meni vessaan, veti wc-pöntön. ja käveli keittiöön.
Asunnossa oli vanha korkkimatto, joka piti tietynlaista sihahtelua paljaiden jalkojen alla. Kuulin siis hänen askeleensa.
Keittiössä hän avasi vesihanan ja joi vettä.
Sitten hän tulikin viereeni nukkumaan.
Ajattelin, että hän ei jaksa nyt kiivetä parvelle nukkumaan, joten tein hänelle tilaa patjalla ja nostin hänelle peittoa selkäni taakse. Tunsin miten patja painui hänen allaan ja huokauksen jälkeen hän nukahti, samoin minä.
Puolen päivän aikaan ystäväni tuli kotiin ja pahoitteli, että olikin jäänyt tuttaviensa luokse yöksi.
Luulin, että hän pilaili. Muutama tovi meni, ennen kuin uskoin häntä ja hämmästelimme kokemustani.
Muistan nuo tapahtumat vieläkin täysin selkeästi 20 vuoden takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui kun olin melkein 15-vuotias.
Äidin veli oli mennyt yhteen erään maatalon emännän kanssa. Emännällä oli yksi n. 17v. poika.
Meidät oli kutsuttu marraskuun alussa viettään Halloweenia tai pyhäinpäivää enon uuteen maataloon.
Puoliserkku pyysi mua mukaansa Halloween bileisiin kaveriensa kanssa läheiselle riihelle.
Riihi oli kuulunut eräälle isolle talolle mutta talosta oli enää vain kivijalka jäljellä. Riihi oli jotain 100 v. vanha ja oli ollut kylän yhteiskäytössä.
Tuossa riihessä oli kuulemma myös säilytetty kylän vainajia eli se oli ruumishuoneena. Eli pulavuosina ja sotavuosina sinne koottiin talvella kylän vainajat ja siellä kuulemma oikeasti kummittelee.
Joku oli luvannut tuoda jopa ouija-laudankin.
Oli ihan hel' tin kylmä ja luntakin oli maassa. Puin "uusioserkun" tarjoaman pilkkihaalarin farkkujen ja nahkatakin päälle ja istui kevarin tarakalle ja lähdettiin säkkipimeää liukasta tietä kohti riiheä.
Riihellä oli muitakin nuoria ehkä n. reilu 10 kpl. Ouija-lautaa ei kukaan muistanut kun pistettiin teknoa soimaan ja moni oli tilaisuutta varten pöllinyt isänsä viinoja ja jopa pontikkaa.
Olin nuorin joukosta. En paljoa muuta muista kun sen yhden rempseän kauniin maalaistytön joka kiinnostui minusta ja minä hänestä. Valehtelin hänelle olevani 16v. Kaipasin kipeästi ensimmäistä omakohtaista "syvempää" kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta. Sainko sen? Noh. sanotaan näin että herrasmies ei ikinä kerro mutta että sitä tyttöä en ikinä tule unohtamaan...
Musiikki soi ja mekkala oli ylimmillään kun äkisti ovi aukeni ja oven suussa oli pieni vanha nainen joka komensi toruvasti meitä lopettamaan mellakan ja poistumaan heti.
Siihen yksi "Late" joukon isoin ja röyhkein tokasi että eikös muorin pitäisi olla tähän aikaan jo kotona nukkumassa.
Mummo katsoi latea ja sanoi hyytävällä äänellä: "Minä nukun täällä". Sitten mummo katosi silmiemme edessä.
Tai johonkin se katosi. Me tuumittiin, että parasta lähteä.
Ok. oltiin kännissä, oli sysipimeä, meillä oli taskulamppuja ja ladattavia akkulamppuja ja kynttilöitä. Kun astui ovensuusta askeleenkin, niin "katoaa" säkkipimeään.
Outoa vaan, että kukaan ei tunnistanut mummoa vaikka oli asunut alueella koko elämänsä. Mummo oli tosi pieni ja vanha, ehkä 150cm. luuta ja nahkaa ja naama oli kuin muumiolla ja pitkä musta huivi harteillaan.
Kun seuraavana aamuna herättiin ja puhuttiin mummista, menin tyhmyyttäni lipsauttamaan enon vaimolle että oltiin riihessä.
Enon vaimo sai raivarin. Hän alkoi paasaamaan että riiheen ei saa mennä. se on niin laho että se olisi voinut sortua päälle milloin tahansa.Mutta tädin äänessä oli sellainen maaninen hysteerinen sävy ja hän katsoi "oudosti" että mietin oliko siinä muutakin.
Eno ja täti erosi pian tämän jälkeen ja eno palasi kaupunkiin. En sen jälkeen tavannut serkkupuoltani.
Mietin että miten ja mistä se pieni hauras mummi oli sinne tullut?
Lähellä ei ollut asutusta. Pelkkää jäistä peltoa ja metsää ja säkkipimeyttä.
Vai halloweenia. Kokemuksesi oli peräisin Amerikasta?
Sedälläni ja hänen vaimollaan on vaimon entinen kotimökki kesäasuntona ison järven rannalla.
Järven rannat ovat muuten asumattomat.
Yöpyessään mökillä he kumpikin kuulevat soutuveneen ääntä: Hankainten kitinää ja airojen kolahtelua.
Kun he menevät rantaan katsomaan, ketään ei näy.
Hankainten kitinä ja pienet soutuveneen loiskeet vain kuuluu.
Minä olen ainoa, joka uskoo heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisen koiramme kantaisä kuoli vuonna -87.
Koira oli erityisen älykäs ja surimme sitä pitkään vaikka se perillisiä meillä oli.
Tämä menehtynyt koira tuli nukkumaan yläkerran eteiseen, missä se nukkui yleensäkin.
Kynnet rapsahtelivat puuportaissa ja tullessaan rapputasanteelle, se kiepahti ympyrän, huokaisi ja "rojahti" lattialle.
Meillä on kolme makuuhuonetta yläkerrassa ja me kaikki kuulimme ihan hereillä ollessamme kun koira-vainaja tuli muutaman kerran entiseen kotiinsa nukkumaan.
Muistelen, että tämän tapainen kollektiivinen kokemus on jotenkin selitettävissä, mutta oudolta se silti tuntui, ei pahalta.
Ex-mieheni asui vuokralla eräässä suuressa vanhassa talossa.
Meitä muitakin kaveripiiriin kuuluvia asui hänen alivuokralaisinaan vaihdellen kokoonpanoa.
Talossa harrastettiin bänditoimintaa, taiteita, vanhojen autojen korjausta...jne.
Eli oikein mukava huusholli.
Paitsi, että siellä pelotti ihan per...leesti. Kaikkia.
Porukalla ei pelottanut, mutta yksin kukaan ei uskaltanut olla yötä, eikä oikein päivälläkään.
Puurakenteisessa talossa oli aina erikoisen kylmä, jopa kesän helteillä, eikä ikkunoiden auki pitäminen tuonut yhtään lämmintä kesäilmaa sisään.
Huoneissa oli vanhat pinkopahvit hirsiseinien päällä ja joka ikisessä seinässä kattoon asti oli sellaisia vaaleita roiske-jälkiä. Vähän sellaista, jos avaa lämpimän olut-tai kokistölkin ja se roiskahtaa. Ei siis mitään koristemaalausta tms.
Emme kukaan löytäneet näille pisarajäljille kestävää selitystä.
Ex- mieheni oli ainoa, joka ei lopulta pelännyt taloa: Hän istui viinapullon ja palavan kynttilän kanssa valveilla yhden yön ja käski kaikkia hammajaisia, kummituksia, henkiolentoja tms. tulemaan eteensä tai ilmaisemaan itsensä.
Ketään tai mitään ei tullut ja HÄN asusteli talossa ihan rauhassa syksyn pimeinä öinä yksinäänkin.
Me muut pelkäsimme jopa vessaan menoa yöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama vuosi sitten riitelin äidin kanssa jostain olohuoneessa kun olin käymässä niin sitte yhtäkkiä siinä riidan yhteydessä meikäläisen valokuva joka oli kaapin päällä semmonen mikä nojaa taaksepäin niin kaatu siihen eteenpäin. Riita loppu siihen, en vieläkään tajua miten se oli mahollista.
Huoneissa oli vanhat pinkopahvit hirsiseinien päällä ja joka ikisessä seinässä kattoon asti oli sellaisia vaaleita roiske-jälkiä. Vähän sellaista, jos avaa lämpimän olut-tai kokistölkin ja se roiskahtaa. Ei siis mitään koristemaalausta tms.
Emme kukaan löytäneet näille pisarajäljille kestävää selitystä.
Siis vaalean RUSKEITA pisarajälkiä luonnonvaaleilla pinkopahveilla.
Vierailija kirjoitti:
Huoneissa oli vanhat pinkopahvit hirsiseinien päällä ja joka ikisessä seinässä kattoon asti oli sellaisia vaaleita roiske-jälkiä. Vähän sellaista, jos avaa lämpimän olut-tai kokistölkin ja se roiskahtaa. Ei siis mitään koristemaalausta tms.
Emme kukaan löytäneet näille pisarajäljille kestävää selitystä.
Siis vaalean RUSKEITA pisarajälkiä luonnonvaaleilla pinkopahveilla.
Tämä tarkennukseksi viestiin, jossa kerroin vanhasta kylmästä talosta, jossa asuimme porukalla.
Nämä ei nyt eivät ole varsinaisesti yliluonnollisia tapauksia vaan unta, jonka näin kun sairastuin vakavasti masennukseen.
Hieman ennen sairaalaan joutumistani/pääsemistäni näin unet jotka muista iäti:
Olin ajelevani autolla. Oli olevinaan huhtikuun alkua, sellainen heleä ja kirkas kuutamoinen pakkasyö.
Tulin autollani peltoaukealle ja näen miten kuurasta hopeinen susi ratsastaa porolla tien poikki.
Porokin on jotenkin metallin tai hopeisen hohtoinen, jäinen.
Mutta se ei pelkää selässään kyyhöttävää jäistä sutta vaan ne kiitävät yli kovan hankiaisen ja kuu, täysikuu se paistaa kirkkaana ja hopeisena.
Ei sitten koskaan mitään ikinä. Vaikka niin kauheasti toivoin, että löydän seinästä sellaisen pienen aukon, josta tuikkii valoa, ja jossa Pekka Peukaloinen asuu, jotta minäkin pääsisin sinne ja minullakin olisi hyvä kaveri.
Kun olin kuudennella luokalla äitini vuokrasi yksityishenkilöltä omakotitalon. Kaksi makuuhuonetta,pikkuinen kylppäri,ulkosauna. Kiva talo paitsi että siellä kummitteli. Monesti kuulimme iltaisin/öisin ettå suihku on päällä,äitini nousi ja meni huutelemaan kylpyhuoneen ovelle miksi ihmeessä olen siihen aikaan suihkussa jolloin huusin omasta huoneestani "mähän olen täällä!" Lopulta äiti ei enää mennyt katsomaan ja minulle koetti tarjota selitystä ettå vanha suihku vuotaa.
Kun kummitus sitten lopetti yösuihkut,se siirtyi toisenlaiseen kiusaan ja matki ääniämme. Muistan kun kävelin "äidin" kutsumana keittiöön ja tajusin sitten ettei äiti edes ole kotona! Myös äidin ystävä todisti tätä ääni-ilmiötä,ihmetteli kun minä huutelin huoneestani että "äiti tuletko tänne? "Ja äitini esitti ettei kuule mitään,Lopulta ystävä sanoi että "Nooralla taitaa olla asiaa" johon äiti vastasi "Noora on poikakaverinsa luona ". Epäuskoinen ystävä oli vielä mennyt katsomaan ja tyhjä huone ollut vastassa. Minä taisin kerran myös nähdä tämän kummituksen,osin ainakin. Koviksena menin talon taakse salatupakalle äitini ollessa jossain ja näin sivusilmällä,miten puussa istuu joku ja jalat heiluu. Käänsin päätäni ja katsoin enkä nähnyt mitään,mutta sivusilmällä huomasin että siinä ne jalat taas heiluu. Palasin sisälle enkä kertonut äidilleni mitään.
Talossa myös huurtuivat peilit ja ikkunat jopa kesäisin . Muistan pelänneeni, että niihin huurteisiin pintoihin alkaa ilmestyä viestejä.
Helv""n ahdistava kämppä,onneksi meillä oli edessä vain vuoden asumisen jälkeen pakkomuutto kun omistaja päättikin myydä talon . Sääli ostajaa.
Katosi. Viisari värähti erektiiviseen tunnelmaan ja majoneesi purkautui aavemaisesti.