Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata reagoida noiden skeptikoiden viesteihin ollenkaan. He nimenomaan haluavat reaktioita. Jos lähtee väittelemään heidän kanssaan, keskustelu ajautuu sivuraiteille.

Minä olen skeptikko, vaikka siis olen valitettavasti nähnyt liian usein näitä henkiolentoja, olen sellaisen kanssa asunutkin viisi vuotta, hirveää aikaa ja jännä että oli kesällä aktiivisempi. Olen nähnyt niitä myös muualla, säikäyttää joka kerta ja yritän etsiä luonnollista selitystä, mutta en löydä. Jopa koirani näki saman kuin minä, mies ihminen käveli meidän perässä, en edes huomannut mutta koirani kääntyi katsomaan ja minä käännyin myös katsomaan mitä ihmettelee. Monta kertaa koira kääntyi ja minä käännyin, kyllä vilkuilin itsekin tämän tästä. Yhtäkkiä koira pysähtyi kun taas vilkuili taakse ja minä ihmettelin miksi, mies ole kadonnut, eikä siinä ollut oikeastaan mitään pihoja tms mihin olisi voinut mennä, korkeintaan lokakuisena iltana ryteikköön mutta ei sinne polkua mennyt, katosi siis vaan. Koira lähti sitten jatkamaan niin kuin olisi normaalia että ihmiset vain yhtäkkiä katoaa taivaan tuuliin, vähän hirvitti sitten pimeään metsään mennä, mutta ajattelin että en onneksi näe juuri mitään siellä niin ei pidä pelätä

Olin kotini maalaistalossa yötä yksin, veli ja isä oli jo muuttaneet pois, kun oli sukupolvenvaihdos. Heräsin askeliin ja kuulin kuin isä ja äiti tappelivat keittiössä kova äänisesti. Aukaisin huoneen oveni talon päädyssä ja menin toiseen päätyyn. Ennen kuin avasin keittiön oven tajusin , että äitini oli kuollut kuukausia sitten ja juoksin huoneeseeni. Säikäytti mutta äänet olivat tosia mutta miten. Vieläkin mietityttää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata reagoida noiden skeptikoiden viesteihin ollenkaan. He nimenomaan haluavat reaktioita. Jos lähtee väittelemään heidän kanssaan, keskustelu ajautuu sivuraiteille.

Minä olen skeptikko, vaikka siis olen valitettavasti nähnyt liian usein näitä henkiolentoja, olen sellaisen kanssa asunutkin viisi vuotta, hirveää aikaa ja jännä että oli kesällä aktiivisempi. Olen nähnyt niitä myös muualla, säikäyttää joka kerta ja yritän etsiä luonnollista selitystä, mutta en löydä. Jopa koirani näki saman kuin minä, mies ihminen käveli meidän perässä, en edes huomannut mutta koirani kääntyi katsomaan ja minä käännyin myös katsomaan mitä ihmettelee. Monta kertaa koira kääntyi ja minä käännyin, kyllä vilkuilin itsekin tämän tästä. Yhtäkkiä koira pysähtyi kun taas vilkuili taakse ja minä ihmettelin miksi, mies ole kadonnut, eikä siinä ollut oikeastaan mitään pihoja tms mihin olisi voinut mennä, korkeintaan lokakuisena iltana ryteikköön mutta ei sinne polkua mennyt, katosi siis vaan. Koira lähti sitten jatkamaan niin kuin olisi normaalia että ihmiset vain yhtäkkiä katoaa taivaan tuuliin, vähän hirvitti sitten pimeään metsään mennä, mutta ajattelin että en onneksi näe juuri mitään siellä niin ei pidä pelätä

Kuvaa kännyllä videopätkä ilmiöstä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin joku 3-4 vuotias, meinasin hukkua järveen. Muistan tuon tapahtuman. Mutta muistan sen niin, että olin sivustakatsojana en se joka hukkui. Ihan niinkuin joku muu olisi hukkunut. 

Tämä asia mietityttänyt usein. 

Minä meinasin hukkua pienenä. Muistan kun ensin säikähdin, mutta pian ihailin pohjan kasveja jotka heiluivat vedessä sekä kaloja. Oli oli hyvä. Sitten näin ylhäältä kun tuttava äperheen isä soutaa vauhdilla kohti laituria mistä olin pudonnut. Minua harmitti, olisin halunnut jäädä siihen hyvään oloon. Sitten olinkin jo laiturilla ja yskin vettä pois niin että sattui.

Tämä on mielenkiintoinen juttu tämä hyvän olon tunne... muistan kun työharkkapaikassa vanhempityöntekijä kertoi vastaavasta kokemuksesta kun hän pienenä meinasi hukkua järveen. Hän koki samanlaisen sanoin kuvailemattoman hyvänolon tunteen. Mielenkiintoinen tuntemus tilanteeseen nähden.

Sanotaan, että hukkuminen on mukavin kuolema. Monet kuvaavat juurikin sanomattoman hyvänolon tunteen ollessaan lähes hukkuneita. Luultavasti keho pumppaa kaikki jäljelle jääneet hyvänolonhormonit aivoihin juuri hukkuessa.

Kuolleeksi paleltuminen on kuulemma myös samantapainen. Ihminen tuntee lämpöä ja hyvää oloa, riisuu vaatteet ja paleltuu hetkessä kuoliaaksi.

Kaikki tietävät varmaan, joka talvi jonkun jäävän hankeen makaamaan ja paleltuvan. Kun on kännissä ja siinä lumessa on hyvä pötköttää, lämminkin tulee hetken päästä. Siihen jäävät.

Seurustelin  naisen kanssa jonka koti oli karmiva,vanha maalaistalo. Ensinnäkin pihalla oli betonista tms tehty, aikuisen ihmisen kokoinen viikate-mies patsas ja vannon että kun olin kerran yksin röökillä se käänsi  päätä. Olohuoneessa oli hyllyllä useampi kissan tuhkauurna ja seinällä mustaksi maalatut poron sarvet joista roikkui punaiset valot,tuossa huoneessa jokin näkymätön raapaisi jalkaani verisen naarmun. Makuuhuoneessa oli seinät täynnä kauhuelokuvien julisteita ja sängyn päädyssä iso mustakehyksinen peili,minulla oli tunne että jokin katsoo meitä sieltä kun nukumme. Keittiöstä taas kuului selvää kaappien aukomisen ääntä mutta naisen mukaan se ei ollut "mitään".

Tämä  nainen oli itsekin aika erikoinen, aina mustaa ja viinipunaista päällä, paljon sormuksia, selkään tatuoitu musta korppi. Tuntui että hän oli ihan sinut kammottavan kotinsa kanssa.

Kun näitä tapahtumia kerran on niin paljon ja joka puolella, niin miksi pidätte ilkeytenä, jopa haukkumisena, että pyytää pienen videopätkän jostain noista? Eihän se ole kuin tiedonhalua, ihmisen luonnollinen tunne.

Ja kaikilla vähintään ok- laatuinen kamerakin mukana, niin miksi ei?

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin  naisen kanssa jonka koti oli karmiva,vanha maalaistalo. Ensinnäkin pihalla oli betonista tms tehty, aikuisen ihmisen kokoinen viikate-mies patsas ja vannon että kun olin kerran yksin röökillä se käänsi  päätä. Olohuoneessa oli hyllyllä useampi kissan tuhkauurna ja seinällä mustaksi maalatut poron sarvet joista roikkui punaiset valot,tuossa huoneessa jokin näkymätön raapaisi jalkaani verisen naarmun. Makuuhuoneessa oli seinät täynnä kauhuelokuvien julisteita ja sängyn päädyssä iso mustakehyksinen peili,minulla oli tunne että jokin katsoo meitä sieltä kun nukumme. Keittiöstä taas kuului selvää kaappien aukomisen ääntä mutta naisen mukaan se ei ollut "mitään".

Tämä  nainen oli itsekin aika erikoinen, aina mustaa ja viinipunaista päällä, paljon sormuksia, selkään tatuoitu musta korppi. Tuntui että hän oli ihan sinut kammottavan kotinsa kanssa.

"She came to me one morning, on lonely sunday dawning"

Tuli mieleen Uriah Heepin kipale.

Anna2000 kirjoitti:

Olin kotini maalaistalossa yötä yksin, veli ja isä oli jo muuttaneet pois, kun oli sukupolvenvaihdos. Heräsin askeliin ja kuulin kuin isä ja äiti tappelivat keittiössä kova äänisesti. Aukaisin huoneen oveni talon päädyssä ja menin toiseen päätyyn. Ennen kuin avasin keittiön oven tajusin , että äitini oli kuollut kuukausia sitten ja juoksin huoneeseeni. Säikäytti mutta äänet olivat tosia mutta miten. Vieläkin mietityttää..

Mielikuvituksesi tehnyt tepposiaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran viikonloppuna yksin kotona, kuuntelin musiikkia ja nautiskelin oluita. Aamulla herätessäni huomasin, että jonkinlainen henkiolento oli käynyt yöllä laittamassa kalsareihini ripulinomaista ektoplasmaa, jota haamut tunnetusti erittävät. Sitä oli sängyssä ja lattiallakin. Otin tuosta kuvat, joten todistusaineistoa siis on. Mitään muuta luonnollista selitystä ei ole olemassa tälle asialle. Kuulemma myös isälläni on käynyt täysin samanlaisesti useamman kerran. Olutta juotuaan on nukkunut niin sikeästi, ettei ole herännyt aaveen katalaan tempaukseen.

Mulle käynyt sama. Mun tapauksessa kummitus oli vieläpä tietämättäni tilannut dildolajitelman eräästä aikuisviihdeliikkeestä. Erään kostean illan jälkeen heräsin sellainen pöllönsilmässä. Saa nähdä mitä kauheuksia aave vielä keksiikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran viikonloppuna yksin kotona, kuuntelin musiikkia ja nautiskelin oluita. Aamulla herätessäni huomasin, että jonkinlainen henkiolento oli käynyt yöllä laittamassa kalsareihini ripulinomaista ektoplasmaa, jota haamut tunnetusti erittävät. Sitä oli sängyssä ja lattiallakin. Otin tuosta kuvat, joten todistusaineistoa siis on. Mitään muuta luonnollista selitystä ei ole olemassa tälle asialle. Kuulemma myös isälläni on käynyt täysin samanlaisesti useamman kerran. Olutta juotuaan on nukkunut niin sikeästi, ettei ole herännyt aaveen katalaan tempaukseen.

Mulle käynyt sama. Mun tapauksessa kummitus oli vieläpä tietämättäni tilannut dildolajitelman eräästä aikuisviihdeliikkeestä. Erään kostean illan jälkeen heräsin sellainen pöllönsilmässä. Saa nähdä mitä kauheuksia aave vielä keksiikään.

Apua, hihityttää niin että menee pikkarit kohta vaihtoon!! 🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran viikonloppuna yksin kotona, kuuntelin musiikkia ja nautiskelin oluita. Aamulla herätessäni huomasin, että jonkinlainen henkiolento oli käynyt yöllä laittamassa kalsareihini ripulinomaista ektoplasmaa, jota haamut tunnetusti erittävät. Sitä oli sängyssä ja lattiallakin. Otin tuosta kuvat, joten todistusaineistoa siis on. Mitään muuta luonnollista selitystä ei ole olemassa tälle asialle. Kuulemma myös isälläni on käynyt täysin samanlaisesti useamman kerran. Olutta juotuaan on nukkunut niin sikeästi, ettei ole herännyt aaveen katalaan tempaukseen.

Mulle käynyt sama. Mun tapauksessa kummitus oli vieläpä tietämättäni tilannut dildolajitelman eräästä aikuisviihdeliikkeestä. Erään kostean illan jälkeen heräsin sellainen pöllönsilmässä. Saa nähdä mitä kauheuksia aave vielä keksiikään.

Apua, hihityttää niin että menee pikkarit kohta vaihtoon!! 🤭

Tosi hauskaa, Petri 44 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran viikonloppuna yksin kotona, kuuntelin musiikkia ja nautiskelin oluita. Aamulla herätessäni huomasin, että jonkinlainen henkiolento oli käynyt yöllä laittamassa kalsareihini ripulinomaista ektoplasmaa, jota haamut tunnetusti erittävät. Sitä oli sängyssä ja lattiallakin. Otin tuosta kuvat, joten todistusaineistoa siis on. Mitään muuta luonnollista selitystä ei ole olemassa tälle asialle. Kuulemma myös isälläni on käynyt täysin samanlaisesti useamman kerran. Olutta juotuaan on nukkunut niin sikeästi, ettei ole herännyt aaveen katalaan tempaukseen.

Mulle käynyt sama. Mun tapauksessa kummitus oli vieläpä tietämättäni tilannut dildolajitelman eräästä aikuisviihdeliikkeestä. Erään kostean illan jälkeen heräsin sellainen pöllönsilmässä. Saa nähdä mitä kauheuksia aave vielä keksiikään.

Apua, hihityttää niin että menee pikkarit kohta vaihtoon!! 🤭

Tosi hauskaa, Petri 44 v.

Kuule Petri, tämä on enemmänkin naisten palsta! 🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran viikonloppuna yksin kotona, kuuntelin musiikkia ja nautiskelin oluita. Aamulla herätessäni huomasin, että jonkinlainen henkiolento oli käynyt yöllä laittamassa kalsareihini ripulinomaista ektoplasmaa, jota haamut tunnetusti erittävät. Sitä oli sängyssä ja lattiallakin. Otin tuosta kuvat, joten todistusaineistoa siis on. Mitään muuta luonnollista selitystä ei ole olemassa tälle asialle. Kuulemma myös isälläni on käynyt täysin samanlaisesti useamman kerran. Olutta juotuaan on nukkunut niin sikeästi, ettei ole herännyt aaveen katalaan tempaukseen.

Mulle käynyt sama. Mun tapauksessa kummitus oli vieläpä tietämättäni tilannut dildolajitelman eräästä aikuisviihdeliikkeestä. Erään kostean illan jälkeen heräsin sellainen pöllönsilmässä. Saa nähdä mitä kauheuksia aave vielä keksiikään.

Apua, hihityttää niin että menee pikkarit kohta vaihtoon!! 🤭

Tosi hauskaa, Petri 44 v.

Kuule Petri, tämä on enemmänkin naisten palsta! 🤭

Ja ne dildotkin yleensä naisten juttuja! 🤭

Pieraisin raaasti, mutta hajua ei tullut. Universumissa taisi olla jokin bugi.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni kotona kummittelee nykyteknologiasta kiinnostunut haamu. Automaattinen saippua-annostelija alkaa itsekseen pumpata saippuaa wc:ssä,kännyköihin tulee outoja muistutuksia ja ottavat itsekseen kuvia. Kerrostalo on hyvinkin uusi ja veljeni on ensimmäinen asukas. Talojen paikalla oli viljasiilot.

Veli ei pelkää vaan vitsailee kummituksellaan.

Oulussa? Ihan, kun joku muukin ois kirjottanu tänne tai johonkin toiseen ketjuun viljasiilojen tilanne rakennetuissa uusissa taloissa kummittelevan.

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä tapahtumia kerran on niin paljon ja joka puolella, niin miksi pidätte ilkeytenä, jopa haukkumisena, että pyytää pienen videopätkän jostain noista? Eihän se ole kuin tiedonhalua, ihmisen luonnollinen tunne.

Ja kaikilla vähintään ok- laatuinen kamerakin mukana, niin miksi ei?

Kyllähän noita videoita löytyy netistä vaikka kuinka. Itsellä ainakin tulee säännöllisesti instassa vastaan. Siinä vaan alkaa ihmiset heti epäilemään, että videoita on editoitu. Eli se ei todista sinulle mitään, jos olet päättänyt ettet halua uskoa mitään outoa tapahtuneen. Varmasti on myös paljon muokattuja feikkivideoita, mutta miten erottaa ne aidot joukosta, siinä on se kysymys. Omat yliluonnolliset kokemukset ovat tapahtuneet niin yhtäkkiä ja menneet ohi nopeasti, ettei ole mitenkään ehtinyt kaivaa puhelinta esiin. Kiinnostaisi kyllä tietää, voisiko ne tallentaa jotenkin videolle jos tietäisi että kohta tapahtuu. Mutta jotenkin ajattelen, että jos henkiä onkin, eivät ne näyttäydy silloin kun olet heitä valmiina kuvaamaan. Ehkä heidän on mahdollista näyttäytyä vain silloin kun olet itsekin ns. epänormaalissa tajunnan tilassa, kuten unihalvauksen kourissa eli kun jokin ikkuna on hetken ns. raollaan?

Olen nuoresta saakka nähnyt jonkinlaisia enneunia.

Nuoruudessani näin poikaystävästäni unen, jossa hän hymyili ja häneltä puuttui toinen etuhammas.  Kului joitakin kuukausia ja tämä poikaystävä joutui kolariin jossa hän loukkaantui lievästi ja häneltä katkesi toinen etuhammas.

Vuosia sitten näin unta, että kävelin jossakin ravintolassa jonka lattialla oli sitä ihteään eli paskaa ja yritin väistellä isompia kokkareita.  Ravintoloitsija sanoi minulle unessa että "no problem", me siivoamme nämä pois ja tästä tulee hyvä. Ei mennyt kauan, kun isäni kuoli ja sain mukavan perinnön. Kaikissa unien selityksissä uloste  ennustaa rahan tuloa ja yleensä omaisuuden karttumista. 

Seurasin aikanaan tiiviisti Kaisa Mäkäräisen uraa ampumahiihdossa. Kaisa voitti kolme kertaa maailmancupin kokonaiskilpailun ja se kolmas voitto tuli kauden 2017 - 2018 viimeisessä osakilpailussa.  Anastasia Kuzmina johti muistaakseni 5:llä pisteellä ja oli viemässä voiton. Tässä viimeisessä huippujännittävässä osakilpailussa Kuzmina ei jaksanutkaan pinnistellä loppuun saakka ja Kaisa voitti hänet tarpeeksi suurella erolla.  Kokonaisvoitto oli Kaisan!  Olin nähnyt edellisenä yönä unessa kuinka Suomen lippu liehui seinällä olevassa lipputangossa. Minulle siis näytettiin unessa että Kaisa voittaa.

Näin keväällä unta, että olin kalastamassa ja sain ongella ison pullean kalan, jonka märkä pinta kiilteli kauniissa sateenkaaren väreissä.  Unien selityksissä sen kerrotaan ennustavan yleisesti hyvää onnea ja myös rahallista onnea. Noin kuukauden kuluttua siitä sain tiedon, että olen saamassa rahaa useita tuhansia euroja erään arvopaperin omistamisen kautta.

Tässä muutama esimerkki "yliluonnollisista" enneunistani. 

Joku piti yöllä kättä kädessäni lujaa puristi, mutta hellästi, omainen oli sairaalassa aika kipeänä.

Yksin olin kotona.

Tämän ketjun lukeminen muistutti minulle mieleeni omat kokemukseni lapsuudenkodissani.

Ensimmäiset tapahtumat mitä muistan, tapahtuivat entisessä pienessä makuuhuoneessani. Kaikki tulevat tapahtumat keskittyivät joko sinne, tai kyseisen huoneen vieressä olevaan käytävään. Sänkyni oli vastapäätä ikkunaa, jossa oli paperinen rullaverho. Aloin heräilemään öisin verhoista kuuluvaan kahinaan, joka kuului aina niitä nostaessa tai laskiessa. Siinä sitten katselin keskellä yötä, kun verho nousi ja välillä laski hitaasti itsekseen. Lisäksi huomasin pian, että verhoshow toistui aina samaan aikaan, olisiko ollut klo 2 yöllä. Olin tapahtuma-aikaan 15-vuotias ja yritin selittää sitä itselleni järjellä. Tutkin verhot ja mietin, voisiko alla olevan lämpöpatterin lämpö jotenkin vaikuttaa niihin. Verhojen paikallaan pysyminen varmistettiin karmin reunalla olevan väkäsen avulla, johon verhoja nostava naru solmittiin. Silmien kyseisen narun useaan otteeseen todella tiukalle ja usealle solmulle. Verho jatkui liikkumistaan oman aikansa, mutta loppui yhtäkkiä kuin seinään.

Tästä kului kuukausia, ellei jopa vuosia kun uusi ilmiö sai aikansa. Kolme napakkaa koputusta samaisen huoneen patterista, jotka kuulostivat aivan siltä, kuin joku koputtaisi ikkunaan. Tästä en ajatellut aluksi mitään, ajattelin jonkun naapurin (asuimme rivitalossa) tekevän jotain omassa asunnossaan, joka kantautui sitten meidän patteriimme. Koputus oli kuitenkin todella iso ja selkeä. Aloin ihmetellä asiaa enemmän, kun huomasin kaavan. Koputus kuului aina silloin, kun en ollut huoneessa, ja kun lähdin tarkastamaan asiaa, koputus loppui samantien astuessani huoneeseen. Tein useasti testejä, joissa jäin seisomaan huoneeseen eri ajoiksi testatakseni onko koputus säännöllisen väliajoin toistuvaa. Ei ollut. Ja samalla sekunnilla kun astuin huoneesta ulos, koputus alkoi uudestaan. Aivan kuin joku olisi leikkinyt kanssani. Äitini kuuli lopetukset myös, ja yhdessä ihmettelimme asiaa. Tätä toistui pari kertaa viikossa kuukausien ajan.

Viimeinen isompi yliluonnollisen merkki oli askeleet, joita molemmat äitimme kanssa ihmettelimme. En nukkunut enää kyseisessä huoneessa, vaan tämän kyseisen huoneen käytävän päässä. Äitini huone oli myös lähettyvillä. Heräsimme molemmat useita kertoja öisin, kun kuulimme selkeät askeleet tuolta käytävältä. Tuo käytävä oli natiseva, käytävän alussa natisi hieman, ja edetessä keskellä käytävää oli ilmeisesti heikoin kohta, jolloin natina oli jo todella selkeää. Tuo natina kuului aina, kun joku käytävällä käveli. Kyse ei ollut myöskään pelkästä natinasta, vaan selkeistä askelista. Vuorotellen huusimme toisillemme omista makuuhuoneistamme. Minä äitiä ja hän minua. Tämä siksi, että luulimme monesti, että toinen meistä siellä vain liikkellä, vessaan menossa. Hätkähdytti oli kuitenkin joka kerta yhtä kuumottava, kun äitini vastasi omasta makuuhuoneessaan. Keskustelimme aiheesta monesti ja tulimme tulokseen, että meillä kummittelee, mutta että kunhan kyseinen kummitus ei käy liian röyhkeäksi, antaisimme asian olla. Askeleet jatkuivat aika pitkäänkin, mutta lopulta loppuivat siinä missä muunlainenkin kummittelu. Liekö kyllästyi ja jatkoi seuraavaan paikkaan.

Mielenkiintoisena lisänä, äiti kerran kertoi minulle, että naapurimme oli kysynyt kerran äidiltämme, olemmeko nähneet öisin liikettä asunnostamme. Kyseisen naapurin aviomies oli kuulemma nähnyt useasti öisin heidän asunnossaan tumman hahmon. Tätä en kuitenkaan itse ole koskaan nähnyt, eikä äitinikään. Vaikka tapahtumat tuntuivat aivan selittämättömiltä, ei minulla eikä äidilläni ollut koskaan turvaton olo. Mikä ikinä meillä tuohon aikaan viihtyikään, tuskin halusi meille pahaa. Ehkä vähän kiusata ja säikytellä vain :D

Vierailija kirjoitti:

Lähdin syyspimeällä kaupungin keskustasta ajamaan tuttua reittiä kotiin kohti. Reitti meni aivan selkärangasta, parista risteyksestä kääntyen.

Löysin itseni ajamasta sivukylältä, jonne en mielestäni ollut ajanut. Sivukylälle ei myöskään johtanut mikään kiertotie. Sivukylälle päätyminen olisi voinut tapahtua vain "linnun tietä" tai peltoja pitkin ajamalla. Meno-paluu, josta jäi puuttumaan meno-osuus.   

En tiedä, miten päädyin sivukylälle. Huomasin ajavani sieltä pois päin, vaikka en ollut edes ajanut sisään alueelle.    

Tapahtumalle lienee jokin (luonnollinen) selitys. En vain tiedä, mikä... Osaisko joku esittää ratkaisun?

Katosiko sulta myös aikaa eli tiedätkö paljonko kello oli kun olit ajavinasi kotiin ja paljonko viisarit näytti kun huomaisit ajelevasi sivukylällä?