Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Tää on täysin selitettävissä, mutta silti aika karmivaa. Meillä oli kotona sellaset radiopuhelimet, joilla pikkuveljeni leikki. Noh, olin yksin kotona kun en jaksanut lähteä muun perheen kanssa mökille. Eiköhän sitten juuri yöllä toisesta radiopuhelimesta alkanut kuulua jonkun miehen ääntä ja heräsin siihen.
Oli kyllä aika pelottavaa ja mietin, että kuka puhuu johonokin "leluradiopuhelimeen" keskellä yötä :D
Keittiöhommia tehdessäni huomasin ykskaks hyräileväni" hyvää syntymäpäivää"-sävelmää. Muistin, että minullahan on tänään syntymäpäivä totta tosiaan.
Uskon, että yläkerrasta edesmenneet läheiseni halusivat onnitella minua noin. En nimittäin ymmärrä mistä se sävelmä minun mieleeni tuli muuten juuri syntymäpäivänäni. En ollut kuullut sitä mistään pitkään aikaan. Minun on helppo uskoa tuohon edeltä mainitsemaani teoriaan, koska olen muulloinkin saanut viestejä henkienmaailmasta.
Asun hyvin yksinkertaisessa vaatimattomassa talossa. Ei ole lähinaapureita. Ihmettelen joskus mistä voi tulla niin ihana leivän tuoksu. Joskus on tullut kukkaisten tuoksu. Mä en leivo eikä tuulenkaan mukana luulis tulevan sellasia tuoksuja. Joskus oli sukulaisia kylässä ja talon eräässä kohdassa tuoksu tosi hyvältä. Ihmeteltiin sitä.
Asuimme vuokralla talossa jossa kummitteli.
Toinen henki oli hyvä,harmiton. Toi tuoreen pullan sekå kukkaissaippuan tuoksun mukanaan,hyräili yöllä taaperolle ja ilmeisesti myös leikki tämän kanssa.
Koin ettå vanha nainen,isoäitimainen.
Toinen henki oli pelottava. Me emme häntä nähneet mutta lapsi näki ja itki paniikissa.
Ilma kävi paksuksi ja raskaaksi kun tämä henki ilmestyi. Koputteli ikkunoita ja laittoi kerran hellan levyn päälle mikä oli pelottavaa,talo olisi voinut palaa. Sain vaikutelman vihaisesta miehestä. Tämän miehen hengen takia muutimme pois.
"Kohtaamiset" ovat olleet välillä pitkään poissa, mutta huomaan että joka kerta kun mun mieliala alkaa olla myrskyinen, se herättää hengissä vipinää. Ihan kuin negatiivinen energia houkuttelisi niitä.
Näin joskus valo-olennon yhden ihmisen luona. En sanonut mitään. Viimeksi pari päivää sitten menin käymään taas ja mietin mielessäni ettei ole tätä sen yhden kerran jälkeen näkynyt. Samalla hetkellä lensi tavaroita lattialle, siten että me molemmat paikallaolijat sen näimme.
Olen saanut tiedon tuttujeni kuolemasta ennakkoon. Myös erään kuolinhetkellä hän kävi kertomassa terveisensä.
Huomasin keväällä ajattelevani yhtä asiaa aika vahvasti ja aloin myös samalla järkeillä siihen ratkaisua. Niin sitten kävi, että huomasin kesän mittaan että pahin kauhuskenaarioni toteutui, tosin yllätti laajuudellaan. Onneksi en ollut niin yllättynyt, koska oli vahva intuitio että näin tulee tapahtumaan. Muutenkin vaistoan melko nopeasti ihmisistä heidän todelliset ajatuksensa.
Olen muutamia kertaa ajatellut aika vahvasti joidenkin ihmisten kuolemaa tai yhtäkkiä jotain julkisuuden henkilöä, joka ei ole minulle mikään seurauksen kohde, tai ollut oikeastaan julkisuudessakaan pitkään aikaan ja kohta tämä onkin kuollut tyyliin heti seuraavana päivänä.
Astiat, esineet ja ruoat lentäneet joskus nenän edessä tai suorastaan päälle. Yhden kerran paiskautui kaapista puukko jalkaan, verta tuli paljon, mutta en löytänyt kohtaa mihin se olisi osunut. Jalassa ei ollu kipua, eikä haavaa.
Vaistoan hyvin herkästi, jos joku on raskaana. Aika kieli keskellä suuta on saanut joskus olla, ettei seurassa vaan vahingossa sano mitään hölmöä ennen kuin henkilö itse haluaa kertoa raskaudestaan. Jotenkin vaistoan sen alavatsasta, siinä on omanlainen väreily, elämä.
Olen myös nähnyt enneunia. On aina yhtä hämmentävää kun ensin herää sen unen jälkeen ja tajuaa että tämä oli ehkä enneuni, koska oli niin voimakas, ja sitten vielä päivällä huomaa, että hei, näinhän tässä kävi.
Vaistoan kuoleman. Jos sukulainen on kuollut yöllä, olen herännyt unesta kuolinhetkellä. Näin kävi ensimmäisen kerran kun kummitätini kuoli, olin silloin parikymppinen, heräsin aamuyöstä uneen, jossa minulta irtosi takahammas, katsoin kelloa kun heräsin, lähinnä todetakseni, ettei tarvi vielä herätä. Seuraavan päivänä kuulin, että kummitäti oli täsmälleen samaan aikaan kuollut, yllättäen.
Sen jälkeen sama on toistunut jo muutaman kerran. Pappa kuoli kun olin jo neljänkymmenen, hän oli tosin heikossa kunnossa sairaalassa, että siinä mielessä oli ennakoitavissa. Näin unta, että minulta puuttui kaikki alahampaat, heräsin siihen ja sisimmässäni tiesin, mistä oli kyse. Katsoin kelloa. Kun suruviesti tuli aamupäivällä, se ei yllättänyt. Sama aika jolloin olin herännyt.
Noissa ensimmäisissä unissa oli vain hampaat. Nyt parissa viimeisessä on ollut hampaitten lisäksi myös henkilö itse. Kun tuli mummon aika lähteä, taas tuli hammasuni, jossa oli lisäksi mukana mummo jättämässä viimeistä viestiä. Kun tuli isän aika lähteä, taas hammasuni ja isän lämmin huokaus, ja tämä kuvio ei enää yllättänyt, itkin jo valmiiksi kun suruviesti tuli. En ole tästä paljon kenellekään puhunut, pitäisivät varmaan taikauskoisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyn haistamaan sateen ennenkuin sataa. Yliluonnollisen luonnollista.
Mulla menee niin, että kun näen taivaan täydeltä tummia pilviä, niin paranormaalin yliluonnollisesti aavistan usein että kohta sataa.
Me Lapin ihmiset haistamme lumen ja sienet.
Sade on helppo. Sienetkin joskus. Mutta haistaako kukaan kaloja ennen kalaan menemistä?
Kyllä, edesmennyt isäni ja minäkin tietyissä paikoissa ja tietyllä ilmalla. Hän tiesi, milloin lähteä kalaan. Haistoimme molemmat sateen ja sienet (minä tietty vieläkin, lisäksi lumen ja pakkasen ym. ja kalan!) myös. Ilmanpaineen ym. vaihtelut ennustan jo etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyn haistamaan sateen ennenkuin sataa. Yliluonnollisen luonnollista.
Mulla menee niin, että kun näen taivaan täydeltä tummia pilviä, niin paranormaalin yliluonnollisesti aavistan usein että kohta sataa.
Me Lapin ihmiset haistamme lumen ja sienet.
Sade on helppo. Sienetkin joskus. Mutta haistaako kukaan kaloja ennen kalaan menemistä?
Kyllä, edesmennyt isäni ja minäkin tietyissä paikoissa ja tietyllä ilmalla. Hän tiesi, milloin lähteä kalaan. Haistoimme molemmat sateen ja sienet (minä tietty vieläkin, lisäksi lumen ja pakkasen ym. ja kalan!) myös. Ilmanpaineen ym. vaihtelut ennustan jo etukäteen.
Minä en välttämättä haista sadetta. Pari krt tänä kesänä olen haistanut, mutta yleensä kuulen sateen. Ympäristön äänet kuulostavat erilaisilta ennen sadetta. Etenkin auton äänestä on helppo kuulla jos on sadetta ilmassa.
Aina ei kyllä sada, eli mikään satavarma keino se ei ole. Mutta se aistimus kertoo sateen mahdollisuudesta, että on keli jolloin saattaa sadekuuro iskeä kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin joku 3-4 vuotias, meinasin hukkua järveen. Muistan tuon tapahtuman. Mutta muistan sen niin, että olin sivustakatsojana en se joka hukkui. Ihan niinkuin joku muu olisi hukkunut.
Tämä asia mietityttänyt usein.
Minä meinasin hukkua pienenä. Muistan kun ensin säikähdin, mutta pian ihailin pohjan kasveja jotka heiluivat vedessä sekä kaloja. Oli oli hyvä. Sitten näin ylhäältä kun tuttava äperheen isä soutaa vauhdilla kohti laituria mistä olin pudonnut. Minua harmitti, olisin halunnut jäädä siihen hyvään oloon. Sitten olinkin jo laiturilla ja yskin vettä pois niin että sattui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin meidän sukututkimusta, ja sieltä n. 400 vuoden takaa selvisi itselleni aika jännä perhedraamatilanne. Sanoin siitä itsekseni jotain ääneen, ja valot alkoi välkkyä kotona. Asun uudehkossa kerrostalossa, eikä tällaista yleensä tapahdu, sähköissä ei pitäisi olla häikkää. Siihen sitten nopeasti sanoin, että "joo, en ala penkoa tätä, ei hätää", ja valot eivät sen jälkeen enää kiukutelleet.
En usko kummituksiin, mutta tuo oli kyllä kummallinen sattuma.
Henkimaailma pystyy helpoimmin ilmaisemaan olemassaoloaan vaikuttamalla sähköihin esim. valoja välkyttämällä. Tämän luin jonkun meedion kirjoittamasta kirjasta.
Nämä kommentit on aina jotenkin älyttömiä. Joku meedio on jossain kirjoittanut. No tietenkin on kun sen elanto on kiinni siitä että joku uskoo sen juttuja. Ei tuo ole mikään fakta vaan yksittäisen ihmisen mielipide.
Ymmärrän kyllä että moni haluaa näihin uskoa, onhan se tasainen tylsä arki aika paljon jännenpää kun ympärillä pyörii kummituksia. Tai saahan näistä joku varmaan jotain lohtuakin.
Miten sitten erotellaan henkien aiheuttama sähköjen häiriö ihan oikeasta mekaanisesta häiriöstä? Missä vaiheessa kannattaa kutsua meedio sähkömiehen sijaan paikalle? Entä jos valot välkkyy satunnaisesti vaikka en vaikka katsele vanhoja kuvia tai jotain? Onko silloinkin paikalla joku henki joka yrittää sanoa jotain?
Tarkoitan tällä sitä, että missä tilanteessa normaali arkinen kokemus muuttuukin yliluonnolliseksi? Milloin talon narina ei olekaan vain talon narinaa vaan pahantahtoisen hengen aiheuttamaa? Milloin unihalvaus ei olekaan unihalvaus (joka on ihan oikea olemassa oleva ilmiö) vaan muuttuu kummitteluksi? Ja niin edelleen.
Itse asiassa useampikin henkimaailman kanssa tekemisissä oleva henkilö on maininnut tuon valojen välkyttelyn ym. sähköhäiriöt.
Minusta on älytöntä tulla ketjuun jos ei ole mitään merkittävää sanottavaa aiheeseen. Me jotka tiedämme että henkimaailma on olemassa tuskin muutamme mieltämme koska sinä et sitä tiedä.
Minulla on kotona lamppu, joka välillä alkaa välkkymään ja saa häiriöitä, jolloin saattaa välkkyä ja valo värisee. Tätä tapahtuu aina silloin tällöin, ei siis joka päivä. Välillä nämä välkkymiset pelottaa minua, sillä minulle tulee tunne etten ole yksin kotonani. Ehkä tämä tunne onkin siis totta ja joku "henki" yrittää ottaa yhteyttä minuun. Olen nähnyt enneunia ja aavistan tulevia tapahtumia, mutta yritän kieltää tämän henkisyyden itsessäni, sillä se hieman hirvittää minua samalla. Mitä teen tuon häiritsevän lampun kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin meidän sukututkimusta, ja sieltä n. 400 vuoden takaa selvisi itselleni aika jännä perhedraamatilanne. Sanoin siitä itsekseni jotain ääneen, ja valot alkoi välkkyä kotona. Asun uudehkossa kerrostalossa, eikä tällaista yleensä tapahdu, sähköissä ei pitäisi olla häikkää. Siihen sitten nopeasti sanoin, että "joo, en ala penkoa tätä, ei hätää", ja valot eivät sen jälkeen enää kiukutelleet.
En usko kummituksiin, mutta tuo oli kyllä kummallinen sattuma.
Henkimaailma pystyy helpoimmin ilmaisemaan olemassaoloaan vaikuttamalla sähköihin esim. valoja välkyttämällä. Tämän luin jonkun meedion kirjoittamasta kirjasta.
Nämä kommentit on aina jotenkin älyttömiä. Joku meedio on jossain kirjoittanut. No tietenkin on kun sen elanto on kiinni siitä että joku uskoo sen juttuja. Ei tuo ole mikään fakta vaan yksittäisen ihmisen mielipide.
Ymmärrän kyllä että moni haluaa näihin uskoa, onhan se tasainen tylsä arki aika paljon jännenpää kun ympärillä pyörii kummituksia. Tai saahan näistä joku varmaan jotain lohtuakin.
Miten sitten erotellaan henkien aiheuttama sähköjen häiriö ihan oikeasta mekaanisesta häiriöstä? Missä vaiheessa kannattaa kutsua meedio sähkömiehen sijaan paikalle? Entä jos valot välkkyy satunnaisesti vaikka en vaikka katsele vanhoja kuvia tai jotain? Onko silloinkin paikalla joku henki joka yrittää sanoa jotain?
Tarkoitan tällä sitä, että missä tilanteessa normaali arkinen kokemus muuttuukin yliluonnolliseksi? Milloin talon narina ei olekaan vain talon narinaa vaan pahantahtoisen hengen aiheuttamaa? Milloin unihalvaus ei olekaan unihalvaus (joka on ihan oikea olemassa oleva ilmiö) vaan muuttuu kummitteluksi? Ja niin edelleen.
Itse asiassa useampikin henkimaailman kanssa tekemisissä oleva henkilö on maininnut tuon valojen välkyttelyn ym. sähköhäiriöt.
Minusta on älytöntä tulla ketjuun jos ei ole mitään merkittävää sanottavaa aiheeseen. Me jotka tiedämme että henkimaailma on olemassa tuskin muutamme mieltämme koska sinä et sitä tiedä.
Minulla on kotona lamppu, joka välillä alkaa välkkymään ja saa häiriöitä, jolloin saattaa välkkyä ja valo värisee. Tätä tapahtuu aina silloin tällöin, ei siis joka päivä. Välillä nämä välkkymiset pelottaa minua, sillä minulle tulee tunne etten ole yksin kotonani. Ehkä tämä tunne onkin siis totta ja joku "henki" yrittää ottaa yhteyttä minuun. Olen nähnyt enneunia ja aavistan tulevia tapahtumia, mutta yritän kieltää tämän henkisyyden itsessäni, sillä se hieman hirvittää minua samalla. Mitä teen tuon häiritsevän lampun kanssa?
Sanoudu Jeesuksen nimessä irti kaikesta henkijutuista ja rukoile. Vaihda lamppu.
Vierailija kirjoitti:
Tää on täysin selitettävissä, mutta silti aika karmivaa. Meillä oli kotona sellaset radiopuhelimet, joilla pikkuveljeni leikki. Noh, olin yksin kotona kun en jaksanut lähteä muun perheen kanssa mökille. Eiköhän sitten juuri yöllä toisesta radiopuhelimesta alkanut kuulua jonkun miehen ääntä ja heräsin siihen.
Oli kyllä aika pelottavaa ja mietin, että kuka puhuu johonokin "leluradiopuhelimeen" keskellä yötä :D
Pelko pois. Radiopuhelin otti signaalia toisesta lähettimestä. Itkuhälyttimien kanssa tapahtuu samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kotitalossa narisi keittiön lattia, kun olin siellä yötä isän kuoleman jälkeen. Ihan kuin joku olisi kävellyt keittiössä. Talossa ei ollut muita kuin minä.
Kun minun rakas äiti kuoli menin hänen kotiin ja pakastin "hengitti" aivan kuin ihminen.Kamalaa kuuneltavaa.Enpä paljoa unta saanut silmään.
Tuota en muista että tapahtui hänen elinaikanaan.
Pakastin oli vanhentunut. Meillä oli myös sellainen, ostettiin käytettynä.
Jos kummittelu ei lopu, lue ääneen muutama kerta, " Isä meidän rukous" , ja jos ei hellitä, normaalipuhelin maksu "Rajatiedon auttavaan puhelimeen". Sain itse hyvää apua sieltä. Toivon ettei pilapuheluita sinne, kun voitte joutua itse, kysymään apua joskus.. Hyvää rauhallista jatkoa toivotan kaikille !
Lähdin syyspimeällä kaupungin keskustasta ajamaan tuttua reittiä kotiin kohti. Reitti meni aivan selkärangasta, parista risteyksestä kääntyen.
Löysin itseni ajamasta sivukylältä, jonne en mielestäni ollut ajanut. Sivukylälle ei myöskään johtanut mikään kiertotie. Sivukylälle päätyminen olisi voinut tapahtua vain "linnun tietä" tai peltoja pitkin ajamalla. Meno-paluu, josta jäi puuttumaan meno-osuus.
En tiedä, miten päädyin sivukylälle. Huomasin ajavani sieltä pois päin, vaikka en ollut edes ajanut sisään alueelle.
Tapahtumalle lienee jokin (luonnollinen) selitys. En vain tiedä, mikä... Osaisko joku esittää ratkaisun?
Sain töitä siis vakitusen paikan 😀
Itse asiassa useampikin henkimaailman kanssa tekemisissä oleva henkilö on maininnut tuon valojen välkyttelyn ym. sähköhäiriöt.
Minusta on älytöntä tulla ketjuun jos ei ole mitään merkittävää sanottavaa aiheeseen. Me jotka tiedämme että henkimaailma on olemassa tuskin muutamme mieltämme koska sinä et sitä tiedä.