Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei varmaan ole yliluonnollista, mutta vähän hassu kokemus tänään. Olin pitkällä kävelylenkillä (3 h) ja kävelin uutta reittiä omakotitaloalueella. Oli jo melko hämärää, ja ihailin pihojen koristevalaistuksia, runsaan kevyen lumen kanssa pensaiden ja pienten puiden oksilla. Edessäni oli kohtisuorassa tie ja se varrella keltainen puutalo, jonka ikkunoista näin suoraan olohuoneeseen; en kehtaa paljon tuijotella ihmisten koteihin, mutta en voinut olla tuijottamatta kahta taulua, joissa oli niin tuttu kuva: molemmissa tauluissa (lyijykynätyö?) oli sikiöasennossa oleva lapsi. Sikiö tai vastasyntynyt. Juuri sellainen, kuin olin vasta nähnyt! Missä? Unessani, jossa katselin erilaisia huokoisesta vaaleanbeigen värisestä kivestä seinämään kaiverrettuja, eri-ikäisiä ihmisen alkioita, sikiöitä ja vauvoja. He olivat eri asennoissa, syvennyksessä joka seinämään oli koverrettu. Osalla oli napanuora, jopa osa istukkaa mukana. Alkiot kuulsivat oudosti valoa, he olivat hieman hyytelömäisiä, vaikka kaikki ihmisenalut olivat samasta materiaalista. Veistokset olivat hyvin vanhoja. Vanhimmat lapsista eivät olleet täydellisen realistisia, vaan saman näköisiä, kuin taulujen vauvat. Juuri samalla tavalla "erilaisia". Sitten katsoin vielä kolmatta, suurempaa taulua. Sekin oli mustavalkoinen. Siinä oli kai "nainen", jolla oli mustat leukaan asti ulottuvat sotkuiset hiukset ja hattu päässä. Hänellä oli luurangon kasvot, silmien tilalla ei ollut aukkoja vaan silmät. Sellaista en muista unessani, ja hyvä niin... JOS olisin muistanut, olisin pitänyt jo "yliluonnollisena!"
Siis osa vauvoista unessa oli saman näköisiä kuin Ectolifen mainoksessa kohdassa n. 5min, eli... taiteilijan näkemys, ei aidon näköinen ihminen.
CREEPY MATRIX! Globalists launch womb factory to grow babies without women | Redacted News
HEI! Verratkaa lainauksessa olevan videon näkymää kohdassa n. 5 min, alla olevan videon kohtaan 6 min 20 s 🥸
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei varmaan ole yliluonnollista, mutta vähän hassu kokemus tänään. Olin pitkällä kävelylenkillä (3 h) ja kävelin uutta reittiä omakotitaloalueella. Oli jo melko hämärää, ja ihailin pihojen koristevalaistuksia, runsaan kevyen lumen kanssa pensaiden ja pienten puiden oksilla. Edessäni oli kohtisuorassa tie ja se varrella keltainen puutalo, jonka ikkunoista näin suoraan olohuoneeseen; en kehtaa paljon tuijotella ihmisten koteihin, mutta en voinut olla tuijottamatta kahta taulua, joissa oli niin tuttu kuva: molemmissa tauluissa (lyijykynätyö?) oli sikiöasennossa oleva lapsi. Sikiö tai vastasyntynyt. Juuri sellainen, kuin olin vasta nähnyt! Missä? Unessani, jossa katselin erilaisia huokoisesta vaaleanbeigen värisestä kivestä seinämään kaiverrettuja, eri-ikäisiä ihmisen alkioita, sikiöitä ja vauvoja. He olivat eri asennoissa, syvennyksessä joka seinämään oli koverrettu. Osalla oli napanuora, jopa osa istukkaa mukana. Alkiot kuulsivat oudosti valoa, he olivat hieman hyytelömäisiä, vaikka kaikki ihmisenalut olivat samasta materiaalista. Veistokset olivat hyvin vanhoja. Vanhimmat lapsista eivät olleet täydellisen realistisia, vaan saman näköisiä, kuin taulujen vauvat. Juuri samalla tavalla "erilaisia". Sitten katsoin vielä kolmatta, suurempaa taulua. Sekin oli mustavalkoinen. Siinä oli kai "nainen", jolla oli mustat leukaan asti ulottuvat sotkuiset hiukset ja hattu päässä. Hänellä oli luurangon kasvot, silmien tilalla ei ollut aukkoja vaan silmät. Sellaista en muista unessani, ja hyvä niin... JOS olisin muistanut, olisin pitänyt jo "yliluonnollisena!"
Siis osa vauvoista unessa oli saman näköisiä kuin Ectolifen mainoksessa kohdassa n. 5min, eli... taiteilijan näkemys, ei aidon näköinen ihminen.
CREEPY MATRIX! Globalists launch womb factory to grow babies without women | Redacted News
HEI! Verratkaa lainauksessa olevan videon näkymää kohdassa n. 5 min, alla olevan videon kohtaan 6 min 20 s 🥸
Täsmennys: eka video kohdassa 4:16
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei varmaan ole yliluonnollista, mutta vähän hassu kokemus tänään. Olin pitkällä kävelylenkillä (3 h) ja kävelin uutta reittiä omakotitaloalueella. Oli jo melko hämärää, ja ihailin pihojen koristevalaistuksia, runsaan kevyen lumen kanssa pensaiden ja pienten puiden oksilla. Edessäni oli kohtisuorassa tie ja se varrella keltainen puutalo, jonka ikkunoista näin suoraan olohuoneeseen; en kehtaa paljon tuijotella ihmisten koteihin, mutta en voinut olla tuijottamatta kahta taulua, joissa oli niin tuttu kuva: molemmissa tauluissa (lyijykynätyö?) oli sikiöasennossa oleva lapsi. Sikiö tai vastasyntynyt. Juuri sellainen, kuin olin vasta nähnyt! Missä? Unessani, jossa katselin erilaisia huokoisesta vaaleanbeigen värisestä kivestä seinämään kaiverrettuja, eri-ikäisiä ihmisen alkioita, sikiöitä ja vauvoja. He olivat eri asennoissa, syvennyksessä joka seinämään oli koverrettu. Osalla oli napanuora, jopa osa istukkaa mukana. Alkiot kuulsivat oudosti valoa, he olivat hieman hyytelömäisiä, vaikka kaikki ihmisenalut olivat samasta materiaalista. Veistokset olivat hyvin vanhoja. Vanhimmat lapsista eivät olleet täydellisen realistisia, vaan saman näköisiä, kuin taulujen vauvat. Juuri samalla tavalla "erilaisia". Sitten katsoin vielä kolmatta, suurempaa taulua. Sekin oli mustavalkoinen. Siinä oli kai "nainen", jolla oli mustat leukaan asti ulottuvat sotkuiset hiukset ja hattu päässä. Hänellä oli luurangon kasvot, silmien tilalla ei ollut aukkoja vaan silmät. Sellaista en muista unessani, ja hyvä niin... JOS olisin muistanut, olisin pitänyt jo "yliluonnollisena!"
Siis osa vauvoista unessa oli saman näköisiä kuin Ectolifen mainoksessa kohdassa n. 5min, eli... taiteilijan näkemys, ei aidon näköinen ihminen.
CREEPY MATRIX! Globalists launch womb factory to grow babies without women | Redacted News
HEI! Verratkaa lainauksessa olevan videon näkymää kohdassa n. 5 min, alla olevan videon kohtaan 6 min 20 s 🥸
Täsmennys: eka video kohdassa 4:16
4 min 18 s
Ei minulle vaan äidilleni, pari vuotta sitten.
Äitini oli yksin kotona ja leipoi pipareita, kävi vastaamassa puhelimeen ja takaisin tullessa oli kaulitussa taikinassa iso käden jälki. Isäni oli ja on yhä elossa eikä äidiltä ollut kuollut muitakaan miespuolisia tuttuja. Äitini lähetti kuvan että näetkö sinä saman vai joko hänellä viiraa.
Ensin ajattelin että äiti oli huomaamattaan horjahtanut ja ottanut tukea taikinasta, mutta kädenjälki oli liian iso.
Menin nukkumaan ja pimeässä kun vielä uutisia selailin, alkoi kuulumaan naputtava ääni, ikäänkuin vesipisara tippuisi tippapellille. Paitsi että silloin oli -5 pakkasta (päivisin, iltaisin-öisin varmaan vähän enemmän). Tämä naputtava ääni vain kiihtyi ja kiihtyi... ensin oli nap......nap.......nap......nap. Sitten nap....nap...nap... ja kohta nap...nap..nap..napnapnapnap.
Ja täysi hiljaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt samankaltainen juttu mistä moni on tässä ketjussa kertonut.
Olin 14-15 vuotias ja asuin tietysti vielä vanhempieni luona. Huoneeni oli toisessa päässä asuntoa kuin isän ja äidin makuuhuone, välissä oli pitkä eteiskäytävä jonka varrella oli mm. kylpyhuone.
Heräsin yöllä ja menin keittiöön (olohuoneen läpi) juomaan lasillisen vettä. Huomasin että äiti nukkui olohuoneen sohvalla, ajattelin että isä on varmaan kuorsannut taas ja äiti on siksi toisessa huoneessa nukkumassa, äitini oli tosi herkkäuninen. Muistan vielä unenpöpperössä ajatelleeni että kylläpä äidin pitkät hiukset on sekaisin, siis tällainen ohimenevä ajatus kun katsoin nukkuvaa äitiä.Aamulla mainitsin ohimennen aamiaspöydässä että oliko iskä kuorsannut yöllä kun äiti nukkui olohuoneessa. Äiti vastasi ettei hän nukkunut olkkarissa vaan makuuhuoneessa koko yön, epäili että olisiko jompikumpi veljistäni kävellyt vaikka unissaan siihen sohvalle nukkumaan. Siitä ei kuitenkaan voinut olla kysymys koska sohvalla nukkui äitini, pitkät hiukset sekaisin. Sitten tajusin että en nähnyt äitini kasvoja, hän nukkui sohvalla selkä minuun päin ja näin vain hänen hiuksensa joista päättelin että kyseessä on äiti.
Vieläkään en tiedä kuka siinä sohvalla nukkui sinä yönä, kukaan perheestämme se ei ollut. Ja uskoisin nähneeni harhoja ellen olisi ensin nähnyt tuon hahmon kun kävelin olohuoneen kautta keittiöön mutta myös kun kävelin takaisin samaa reittiä huoneeseeni. Olin siis täysin hereillä viimeistään kun palasin keittiöstä.
Hassua tässä on myös se miten elävästi muistan ihan yksityiskohtaisesti tuon tapahtuneen vaikka siitä on aikaa 25 vuotta.
Äitisi käveli unissaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää joku mulle yks todella outo, ei ehkä yliluonnollinen asia. Miksi kaikki kertoo enneunistaan, aavistuksistaan, yms. vasta sitten kun se ennakoitu tapahtuma on tapahtunut? Miksi ei kerrota näistä etukäteen? Toinen, että miksi henget eivät ilmesty kun paikalla on puoluettomia todistajia? Onko ne ujoja?
Onko noin kuten kerrot?
No mulla paukahtaa ovi kiinni kun joku läheinen lähtee. Soitin tyttärelle ja sanoin nyt lähti taas joku lopullisesti. Parin päivän päästä tyttö soitti ja sanoi et arvaakaan kuinka läheltä. Takkatulessa näin hirvenpään ja varoittelin kotiinlähtijöitä ajamaan hiljaa. No se oli vaan peurakolari, ajoivat aika lujaa nuoret ihmiset. Peura menehtyi. Onhan näitä sen verran että romaanin sais aikaan. Tai sitten mulle vaan sattuu ja tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tossa joulunaikaan luin netistä viimeaikoina julkaistuja Fingerporeja, niin olikos se 20.12. kun oli julkaistu sellainen kirkonpolttosketsi, jossa pappi huutaa kanttorille Kirkko palaa, soita 112! Niin kanttori siinä alkaa plarata virsikirjasta oikeaa virttä esille... Ja kuis ollakaan, Fingerporien jälkeen menin uutissivuille, ja siellä oli etusivun uutisena kirkon tuhopoltto. Hui!
Vierailija kirjoitti:
Katseltiin aikoinaan sikarin muotoista esinettä taivaalla. Silminnäkijöitä oli useita mutta mulle sanottiin,että ei kannata puhua.Ei ollut tältä galaksilta kotoisin. Se meni melko alhaallaja oli äänetön.Olen puhunut siitä monille. Moni sanoo,et olen kuvitellut vaan. En tosiaan kuvitellut. Näin selvästi sen ja voin sanoa,että se oli melko iso kohde.
Kaukaa oli matkannut jos ei edes tästä galaksista ollut peräisin. Miten sen voi tietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran oli kaakaossa outo kuvio.
Seuraava kokemus on ehkä oudoin. Olimme koko perhe koolla, katselimme tv:tä. Yhtäkkiä minulle tuli vahvana tunne, kuin odottaisin vielä yhtä perheenjäsentä saapuvaksi ja tietäisin hänen tulevan kohta. Tunne säilyi pitkään illan aikana, kunnes yhtä äkkiä minut tavoitti rauhoittuminen siitä, että NYT ovat kaikki paikalla. Kukaan ei fyysisesti tullut eikä lähtenyt. Mietin yhä, mistä mahtoi olla kyse? Ei ollut kyse esim. kenenkään raskaaksitulostakaan, tai muusta saapumisen ennakoinnista. Kuka pääsi perille ja minne? Tai kuka oli hetken poissa, vaikka kaikki olivat paikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on aina ennen kun olen tullut raskaaksi, ollut jonkin aikaa vahva tunne siitä, että joku on tulossa elämään minun kauttani ja minun pitää päästää hänet tänne. En osaa selittää tunnetta muuten kuin että se on voimakas ja sitä ei voi vastustaa. Olen ikäänkuin aavistanut, että juuri nyt on oikea aika ja juuri tämä sielu haluaa saapua maailmaan.
Muuten olen ihan normaali ns. tolkun ihminen :D
Näin nuorempana ahdistavaa unta jossa juoksin sokkeloisissa käytävissä sairaalamaisessa ympäristössä,yöpuvussani paljain jaloin pakoon jotain . Näin lasiseinän läpi huoneen jossa makasi alastomia tajuttomia ihmisiä . Niskaani pistettiin takaapäin neula ja tähän heräsin. Avatessani silmät ( Tykkään nukkua verhot auki)näin taivaalla kolme sinistä valoa, jotka pyörivät hurjaa vauhtia muodostelmassa ja ampaisivat sitten taivaalle.
Myöhemmin valitin äidille kipua niskassani,äiti tarkisti tilanteen ja ihmetteli kun näytti kuulemma ampiaisen pistolta mutta oli talvi.
Asia unohtui nopeasti mutta muistui mieleen ,kun näin jonkun ufosieppauksia käsittelevän sarjan tai elokuvan.
Uskon että kävin sinä yönä jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus kotonani kuuluu ikäänkuin askelia. Kun menen katsomaan, ei siellä ketään ole. Ei tietenkään, koska asun yksin. Tarkistan silloin aina onko ovet lukossa. Aina ovat olleet. Ja jos kummituksia olisi olemassa, niin ei kai tähän muita tulisi kummittelemaan kuin talon aikaisempia asukkaita. Tunsin heidät, enkä voisi kuvitellakaan, että kumpikaan haluaisi minulle mitään pahaa.
Katossa roikkuva kynttiläkruunu joskus hiukan keinuu. Olen selittää.nyt sen itselleni, että on niin hatara talo, että tuuli pääsee sitä heiluttelemaan.
Lapsena näin oudon tarkkarajaisen valopyörylän yöllä seinällä vaeltamassa. En ole vieläkään keksinyt, mistä se valo siihen tuli. Kaikkein järkevin selitys voisi olla se, että olisin nähnyt niin todentuntuista unta, etten herättyänikään erottanut, että se olikin vain uni.
Minä vain mietin, miksi ylipäätään kummitus haluaisi pahaa ? Voi ne muutenkin liikkua ilman että mitään pahaa haluavat. Mutta on toki niitäkin jotka tahtovat pahaa, asuin sellaisen kanssa vuosia, se paheni vain kun olin muuttamassa pois ja kyllä pelkäsin että lähtee mukaan, onneksi ei tullut .
Minulle käy toisinaan niin, että ajattelen yhtäkkiä jotain ihmistä (esim. joku hyvän päivän tuttu, samalla alueella asuva tms.). Saatan ajatella että enpä ole pitkään aikaan nähnyt tätä henkilöä, ja sitten hän käveleekin vastaan.
Samaa käy erään toisessa maassa asuvan sukulaisen kanssa. Kun hän tulee mieleeni, olenkin saanut häneltä viestin tai puhelun tai hän laittaa viestiä hetki sen jälkeen.
Teen töitä tietokoneella ja kerran kävi niin että päivä oli jo pitkällä ja katsoin kelloa, kuten teen joka päivä ja kello oli kolme iltapäivällä. Ajattelin että tässähän on vielä tunti aikaa tehdä töitä. Näppäilin pari helppoa juttua tietokoneelta ja vilkaisin ohimennen kelloa ja se olikin jo 4. Aikaa tuntui kuluneen ehkä 5 minuuttia. Olin aivan äimän käkenä ja puulla päähän lyöty että mitä tapahtui. Tästä on aikaa ehkä vuosi, enkä ole koskaan kokenut vastaavaa, enkä ole koskaan katsonut kelloja väärin samalla tavalla, koska tilanteessa ei ollut mitään poikkeavaa.
Nuorena kun olin lähdössä kouluun bussilla, kuten aina aamuisin, seisoin siinä pysäkillä ja odotin että tulee se oma bussi jossa on se tuttu numero. Samat tutut henkilötkin olivat pysäkillä kuten muinakin aamuina. Sitten tuli bussi ja aika oli oikea mutta siinä oli väärä numero jota katsoin tarkkaan koko ajan bussin lähestyessä. Muut menivät siihen bussiin ja ihmettelin että miksi menivät väärään bussiin ja itse jäin seisoskelemaan pysäkille. Kuulin myöhemmin että se oli se oikea bussi ja oikea numero, mutta miten näin siinä eri numeron? Muistan myös että en todellakaan halunnut mennä sinä aamuna kouluun. Olisiko se voinut vaikuttaa suoraan siihen mitä silmilläni näen?
Uudenmaa kirjoitti:
Teen töitä tietokoneella ja kerran kävi niin että päivä oli jo pitkällä ja katsoin kelloa, kuten teen joka päivä ja kello oli kolme iltapäivällä. Ajattelin että tässähän on vielä tunti aikaa tehdä töitä. Näppäilin pari helppoa juttua tietokoneelta ja vilkaisin ohimennen kelloa ja se olikin jo 4. Aikaa tuntui kuluneen ehkä 5 minuuttia. Olin aivan äimän käkenä ja puulla päähän lyöty että mitä tapahtui. Tästä on aikaa ehkä vuosi, enkä ole koskaan kokenut vastaavaa, enkä ole koskaan katsonut kelloja väärin samalla tavalla, koska tilanteessa ei ollut mitään poikkeavaa.
Nuorena kun olin lähdössä kouluun bussilla, kuten aina aamuisin, seisoin siinä pysäkillä ja odotin että tulee se oma bussi jossa on se tuttu numero. Samat tutut henkilötkin olivat pysäkillä kuten muinakin aamuina. Sitten tuli bussi ja aika oli oikea mutta siinä oli väärä numero jota katsoin tarkkaan koko ajan bussin lähestyessä. Muut menivät siihen bussiin ja ihmettelin että miksi menivät väärään bussiin ja itse jäin seisoskelemaan pysäkille. Kuulin myöhemmin että se oli se oikea bussi ja oikea numero, mutta miten näin siinä eri numeron? Muistan myös että en todellakaan halunnut mennä sinä aamuna kouluun. Olisiko se voinut vaikuttaa suoraan siihen mitä silmilläni näen?
Minulle kävi melkein samoin! Olin eräänä iltana käymässä makuuhuoneessa etsiäkseni vaatteet seuraavalle päivälle. Kello oli 19:35. Kun menin suoraan keittiöön, kello olikin jo 20:05. Minulla ei mitenkään ollut voinut mennä vaatteiden hakuun kolmea minuuttia kauempaa, koska käytän 2-3 asukokonaisuutta, joista sen yhden valitsee hetkessä. Toki on teoriassa mahdollista, että vanha kännykkäni oli jumittunut, mutta muistan tarkistaneeni ajan vielä seinäkellostakin.
Joskus lapsena kävi useinkin niin, että nukahdin ja heräsin nukuttuani ainoastaan silmänräpäyksen.
Toissapäivänä lähtiessäni töistä koin myös oudon bussi-ilmiön. Näin aivan selvästi, että sivulla olevassa linjanäytössä oli, heitetään nyt hatusta numero 303 ja edessä 863. Bussilla 303 olisin päässyt kotiin, bussi 863 puolestaan vei aivan toisaalle. Ja ilmeisesti se bussi oli sittenkin ollut se "303". Toki voi teoriassa olla mahdollista, että kuski ei ole vain huomannut laittaa eteen oikeaa numeroa, mutten ole varma, voiko niitä erikseen vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muita outoja kokemuksia:
Vuosia sitten kotiin kävellessäni minulla meni puolen tunnin matkaan kolme tuntia. En tajunnut sitä, ennen kuin kotiin päästyäni kaverini soitti ja kysyi, missä olen ollut (lähdimme kaupungilta koteihimme samaan aikaan). En siis tajunnut ajan kulumista. En voi käsittää, miten olen saanut tärvättyä sellaisen ajan, kun en ole missään pysähtynyt. Ei oikein mene maantiehypnoosinkaan piikkiin.Lukioikäisenä parin vuoden ajan olin poltergeist -tyyppisten ilmiöiden keskushahmo, Käsittääkseni.
Kadonnut aika=ufosieppaus eli abduction.
Paljon on dokumentoituja tapauksia. Mene hypnotisoitavaksi, niin saatat saada selville mitä tapahtui. Voit saada epämiellyttäviä totuuksia tietoosi. He keräävät mm sukusoluja ja käyttävät naisia hybridien elatusalustoina. Jos olet nainen, niin saitko oudon keskenmenon muutaman kk sisällä? Se tarkoittaa että hybridi on siirretty heidän alukseen kasvamaan. Valitettavasti olen tosissani, kaava on sama ja heidän pyrkimyd on siirtää hybridit ihmiskunnan johtajiksi ja orjuuttaa ihmiset. Tämä on se todellinen salaliitto, josta ihmiset on pimennossa: googlaa alliesofhumanityGooglaa sinä Ketipinor 100mg x 3
Aikamoinen salaliitto, jos siitä heti googlessa löytyy tiedot xD On ihmisillä kyllä kummallisia ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Menin nukkumaan ja pimeässä kun vielä uutisia selailin, alkoi kuulumaan naputtava ääni, ikäänkuin vesipisara tippuisi tippapellille. Paitsi että silloin oli -5 pakkasta (päivisin, iltaisin-öisin varmaan vähän enemmän). Tämä naputtava ääni vain kiihtyi ja kiihtyi... ensin oli nap......nap.......nap......nap. Sitten nap....nap...nap... ja kohta nap...nap..nap..napnapnapnap.
Ja täysi hiljaisuus.
Tämä muuten jatkuu vieläkin! Enkä ole löytänyt tälle mitään syytä. Vaatekaappirivistön viimeisin kaappi on ns. henkarikaappi, joka on ulkoseinää vasten ja siltä suunnalta ääni kuuluu. Eilen yömyöhään kun naputtava ääni vain ärsytti (ulkona oli muuten sitten -12 astetta pakkasta), siirsin henkarivaatteet sivuun ja kömmin puoliksi kaappiin ja ääni tuntui kuuluvan hieman paremmin. Liikutin kättäni seinää pitkin, ensin ulkoseinää ja sitten sisäseinää ja tunsin kuinka naputus kuuluu kädelle ja se ei tullutkaan ulkoseinästä vaan sisäseinästä! Eli tämä makuuhuone on kolmen makuuhuonerivistön keskimmäinen ja väliseinä on vasten ns. varastohuonetta (makuuhuone sekin, mutta käytännössä varasto matkalaukuille ja ylimääräisille matoille ym. eikä siellä koskaan oikeastaan edes käydä ja sen ovi on aina lukittuna).
Aamuyöllä heräsin taas naputukseen koska se kuului niin kovalla äänellä. Enkä keksi syytä tälle. Joo, rakenteet elää, mutta tällöin ne saattaa kerran tai kaksi paukahtaa. Vesipisara ei tipu niin kovalla äänellä, varsinkaan pakkasella. Vesiputket muuten menevät lattianrajassa pinnassa ja ovat ehjät. Tikka tai muukaan lintu ei naputa talvikuukautena samaa paikkaa pelkästään öisin.
Alue: Aihe vapaa
Katseltiin aikoinaan sikarin muotoista esinettä taivaalla. Silminnäkijöitä oli useita mutta mulle sanottiin,että ei kannata puhua.Ei ollut tältä galaksilta kotoisin. Se meni melko alhaallaja oli äänetön.Olen puhunut siitä monille. Moni sanoo,et olen kuvitellut vaan. En tosiaan kuvitellut. Näin selvästi sen ja voin sanoa,että se oli melko iso kohde.