Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Tyttö otti selfieitå ja tuli peloissaan sanomaan ettå filtteri lisäsi toisen naaman hänen taakseen vaikka on yksin . Selitin ettå se etsii naamoja ja nappasi jonkun taulun tms mukaan.

No tyttö meni sitten suihkuun ja ajattelin kokeilla hänen kännykällään ettå mistä se oikein löysi naaman,ettå tyttöä pelottaisi vähemmän. Hän oli tuolloin 10vuotias.

Pian taakseni ilmestyikin toisen naama,ei mikään pelottava kun se oli joku koirannaama-filtteri mutta sitä pelästyin kun siinä oli pelkkä vaalealla maalattu seinä eikä mitään taulua, julistetta

ym minkä puhelin olisi voinut tulkita kasvoiksi . Vaikutti siltä että joku seisoi takanani. Pistin vain kännykän nopeasti pois enkä sanonut tytölle mitään.

Onneksi tapaus ei enää toistunut,en tiedä mikä kummitus meillä hengaili hetken matkalla tuonpuoleiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin nukkumaan ja pimeässä kun vielä uutisia selailin, alkoi kuulumaan naputtava ääni, ikäänkuin vesipisara tippuisi tippapellille. Paitsi että silloin oli -5 pakkasta (päivisin, iltaisin-öisin varmaan vähän enemmän). Tämä naputtava ääni vain kiihtyi ja kiihtyi... ensin oli nap......nap.......nap......nap. Sitten nap....nap...nap... ja kohta nap...nap..nap..napnapnapnap.

Ja täysi hiljaisuus.

Tämä muuten jatkuu vieläkin! Enkä ole löytänyt tälle mitään syytä. Vaatekaappirivistön viimeisin kaappi on ns. henkarikaappi, joka on ulkoseinää vasten ja siltä suunnalta ääni kuuluu. Eilen yömyöhään kun naputtava ääni vain ärsytti (ulkona oli muuten sitten -12 astetta pakkasta), siirsin henkarivaatteet sivuun ja kömmin puoliksi kaappiin ja ääni tuntui kuuluvan hieman paremmin. Liikutin kättäni seinää pitkin, ensin ulkoseinää ja sitten sisäseinää ja tunsin kuinka naputus kuuluu kädelle ja se ei tullutkaan ulkoseinästä vaan sisäseinästä! Eli tämä makuuhuone on kolmen makuuhuonerivistön keskimmäinen ja väliseinä on vasten ns. varastohuonetta (makuuhuone sekin, mutta käytännössä varasto matkalaukuille ja ylimääräisille matoille ym. eikä siellä koskaan oikeastaan edes käydä ja sen ovi on aina lukittuna).

Aamuyöllä heräsin taas naputukseen koska se kuului niin kovalla äänellä. Enkä keksi syytä tälle. Joo, rakenteet elää, mutta tällöin ne saattaa kerran tai kaksi paukahtaa. Vesipisara ei tipu niin kovalla äänellä, varsinkaan pakkasella. Vesiputket muuten menevät lattianrajassa pinnassa ja ovat ehjät. Tikka tai muukaan lintu ei naputa talvikuukautena samaa paikkaa pelkästään öisin.

Sähkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin nukkumaan ja pimeässä kun vielä uutisia selailin, alkoi kuulumaan naputtava ääni, ikäänkuin vesipisara tippuisi tippapellille. Paitsi että silloin oli -5 pakkasta (päivisin, iltaisin-öisin varmaan vähän enemmän). Tämä naputtava ääni vain kiihtyi ja kiihtyi... ensin oli nap......nap.......nap......nap. Sitten nap....nap...nap... ja kohta nap...nap..nap..napnapnapnap.

Ja täysi hiljaisuus.

Tämä muuten jatkuu vieläkin! Enkä ole löytänyt tälle mitään syytä. Vaatekaappirivistön viimeisin kaappi on ns. henkarikaappi, joka on ulkoseinää vasten ja siltä suunnalta ääni kuuluu. Eilen yömyöhään kun naputtava ääni vain ärsytti (ulkona oli muuten sitten -12 astetta pakkasta), siirsin henkarivaatteet sivuun ja kömmin puoliksi kaappiin ja ääni tuntui kuuluvan hieman paremmin. Liikutin kättäni seinää pitkin, ensin ulkoseinää ja sitten sisäseinää ja tunsin kuinka naputus kuuluu kädelle ja se ei tullutkaan ulkoseinästä vaan sisäseinästä! Eli tämä makuuhuone on kolmen makuuhuonerivistön keskimmäinen ja väliseinä on vasten ns. varastohuonetta (makuuhuone sekin, mutta käytännössä varasto matkalaukuille ja ylimääräisille matoille ym. eikä siellä koskaan oikeastaan edes käydä ja sen ovi on aina lukittuna).

Aamuyöllä heräsin taas naputukseen koska se kuului niin kovalla äänellä. Enkä keksi syytä tälle. Joo, rakenteet elää, mutta tällöin ne saattaa kerran tai kaksi paukahtaa. Vesipisara ei tipu niin kovalla äänellä, varsinkaan pakkasella. Vesiputket muuten menevät lattianrajassa pinnassa ja ovat ehjät. Tikka tai muukaan lintu ei naputa talvikuukautena samaa paikkaa pelkästään öisin.

Sähkö?

Miten muka?

Mulla on kolmas silmä todella auki, joten vaikka mitä yliluonnollisia asioita. Kohdannut esim. olioita toisista ulottuvuuksista.

Vanha maatila jossa ollut työntekijöitä kautta aikojen ja yöllä liikkuessa ulkona tunne ettei ollut yksin?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolmas silmä todella auki, joten vaikka mitä yliluonnollisia asioita. Kohdannut esim. olioita toisista ulottuvuuksista.

Ufojako kerro lisää. Mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin nukkumaan ja pimeässä kun vielä uutisia selailin, alkoi kuulumaan naputtava ääni, ikäänkuin vesipisara tippuisi tippapellille. Paitsi että silloin oli -5 pakkasta (päivisin, iltaisin-öisin varmaan vähän enemmän). Tämä naputtava ääni vain kiihtyi ja kiihtyi... ensin oli nap......nap.......nap......nap. Sitten nap....nap...nap... ja kohta nap...nap..nap..napnapnapnap.

Ja täysi hiljaisuus.

Tämä muuten jatkuu vieläkin! Enkä ole löytänyt tälle mitään syytä. Vaatekaappirivistön viimeisin kaappi on ns. henkarikaappi, joka on ulkoseinää vasten ja siltä suunnalta ääni kuuluu. Eilen yömyöhään kun naputtava ääni vain ärsytti (ulkona oli muuten sitten -12 astetta pakkasta), siirsin henkarivaatteet sivuun ja kömmin puoliksi kaappiin ja ääni tuntui kuuluvan hieman paremmin. Liikutin kättäni seinää pitkin, ensin ulkoseinää ja sitten sisäseinää ja tunsin kuinka naputus kuuluu kädelle ja se ei tullutkaan ulkoseinästä vaan sisäseinästä! Eli tämä makuuhuone on kolmen makuuhuonerivistön keskimmäinen ja väliseinä on vasten ns. varastohuonetta (makuuhuone sekin, mutta käytännössä varasto matkalaukuille ja ylimääräisille matoille ym. eikä siellä koskaan oikeastaan edes käydä ja sen ovi on aina lukittuna).

Aamuyöllä heräsin taas naputukseen koska se kuului niin kovalla äänellä. Enkä keksi syytä tälle. Joo, rakenteet elää, mutta tällöin ne saattaa kerran tai kaksi paukahtaa. Vesipisara ei tipu niin kovalla äänellä, varsinkaan pakkasella. Vesiputket muuten menevät lattianrajassa pinnassa ja ovat ehjät. Tikka tai muukaan lintu ei naputa talvikuukautena samaa paikkaa pelkästään öisin.

Sähkö?

Patteri

Vierailija kirjoitti:

Käykö kellekään ikinä sillai,että kuin tuulenvire kävisi lähellä kun olet jotain tekemässä,vaikka vahdit kattilaa levyllä...voisiko se olla joku edesmennyt ihminen,joka tuli tervehtimään :) ? sisällä ei siis vedä eikä tuule :) joskus on käynyt ja sille voi siis olla ihan tavallinen selitys,voihan näitä aina keksiä mielikuvituksellakin :)

Tämä on aika lohduttava ajatus. Menetin isäni kauan sitten ja viimeinen vuosi on ollut yhtä vastoinkäymistä, mm. keskenmeno. Olen itkenyt paljon ja miettinyt sitä kuinka väärin on että se ainut ihminen joka osaisi sanoa jotain lohduttavaa, eli isäni, ei ole enää täällä.

Iltaisin kun olen mennyt nukkumaan olen tuntenut välillä pienen tuulenvireen, tilanteessa missä en nuku ikkunan lähellä ja meillä ei ole ilmastointilaitteita. Olen miettinyt että oudosti pihalta tuleva tuuli sinkoilee vaatekaapin/seinän kautta puhaltamaan.

Mutta ehkä se on isäni. 

Muutamia outoja juttuja käynyt, kirjoittelen niistä jonkun.

Oon nähnyt noin vuoden verran JOKA YÖ unta, missä olen laivalla. Aina sellaisella perus risteilyaluksella. En ole edes käynyt risteilyllä kun joskus lapsena viimeksi kerran pari.. mistä tääkin voi johtua?

Sitten töissä sattui muutama outo juttu. Olin silloin töissä lajittelemassa postia. Olin sen ison hallin nurkassa, yksin eikä ketään muuta ollut lähistöllä. Yhtäkkiä joku käveli lujaa mun takaa ohi, tunsin sen aivan samanlaisena tunteena kuin jos joku olisi kävellyt aivan selän takaa ja tönäissyt samalla. Mutta ketään ei näkynyt..

Toisen kerran olin samassa paikassa taas lajittelemassa postia, kun joku yhtäkkiä puhalsi korvaani ja sanoi Hei! Pelästyin kauheasti, mutta ei taaskaan näkynyt ketään.

Kolmannen kerran taas töissä, olin vessassa, jossa 3 vessakoppia. Ne sijaitsee syrjässä, lähistöllä ei oo toisia vessoja tai ovia. Ovat tosi rämiseviä ja kovaäänisiä ovia. Istuin vessassa, kun joku tulee vessaan räminällä, menee koppiin ja pamauttaa oven kiinni. Sitten oli hiljaista. Tulin pois omasta kopista, mutta ketään ei näkynyt. Myös kaikki kopit oli tyhjiä.

Sinänsä huvittava ajatus, että postin lajittelukeskuksessa olisi kummitus? Onko joku jäänyt sinne kuolemansakin jälkeen lajittelemaan? :D

Vanhassa asunnossa kävi myös kaikkea outoa. Se oli vanha kerrostalo, jossa oli asunut mua ennen vanha nainen, joka oli kuollut. Naisen poika omisti nyt asunnon ja vuokrasi sitä, mutta asunto oli yhä täynnä kuolleen naisen tavaroita. Oli myös 2 lukittua huonetta, jossa tavaraa ja ei ollut mun käytössä. Monena yönä heräsin siihen, kun joku tuli kotiin ja tömisteli ympäri asuntoa. Lukituista huoneista kuului kolahduksia ja kopinaa. Joku koputteli mun huoneen vaatekaapissa varsinkin öisin. Yhtenä yönä heräsin kun kuului ääni, kuin joku olisi painanut pianon kaikki koskettimet pohjaan ihan korvan juuressa?? Hyi miten järkytyin silloin., lähdin suosiolla viikonlopun viettoon äidilleni. Muuten asunto oli hiljainen, hyvä äänieristys jne. Naapureista ei kuulunut ääntä.

Kerran myös outo juttu, kun olin kaverilla yötä hänen opiskelupaikkakunnallaan. Oltiin menossa nukkumaan ja juteltiin niitä näitä sängyllä, kun yhtäkkiä huomasin, että seinässä meidän vieressä oli kirjoitettu teksti: NIINPÄ. Pelästyttiin sitä tietysti ja ihmeteltiin, mutta ei keksitty mitään selitystä sille. Kaveri ei meinannut uskoa, että mä en ollut sitä kirjoittanut. Ei ollut koskaan aiemmin ollut se siinä, sillä sen olisi huomannut, kun oli juuri siinä kohdassa seinässä mitä ensimmäisenä kaveri katsoo kun herää.

Enkeli ilmestyi minulle ja kavereilleni keskellä kirkasta päivää kun olimme lapsia ja pelasti meidät varmalta loukkaantumiselta tai kuolemalta. Tälle tapahtumapaikalle on näköjään myöhemmin sitten rakennettu kirkko.

Aikojen saatossa olen selvitellyt että näistä tapahtuman kolmesta lapsesta ainakin yhdestä tuli pappi.

15 vuotta myöhemmin enkeli istui kanssani samassa junanvaunussa kun olin juuri kokenut elämässäni suuren muutoksen ja mietin elämäni suuntaa.

Minulla oli myös nuorempana kyky nähdä asiat tapahtuvan ennalta ja ikään kuin nähdä tulevaisuuteen ja tietää mitä tapahtuu tai ihmiset sanovat yms.  se oli toisinaan aika turhauttavaa kun tiesi kokoajan miten asiat tapahtuvat. Koetin löytää keinoja muuttaa sitä muta jokin suunnitelma vie asioita tietyllä tavalla maailmassa ja on ole löytänyt keinoja tai voimia sn voiman voittamiseksi, siis vaikka tieisn mitä tapahtuu en kuitenkaan voinut sitä muuttaa.

Aika mystistä vai mitä ?

Ei mitään, koska mitään yliluonnollista ei ole olemassa, eli sellaisen kokeminen on mahdotonta. Pahoittelen tätä paljastusta, mutta tämä on jo aiheen 133. sivu. pelkkää lööperiä, oma viestini poislukien.

Äitini oli yh mutta koetti etsiä minulle isäehdokasta,ollessani 6v kuvioihin tuli sanotaan nyt häntä Ristoksi. Risto oli hyvä tyyppi mutta ei mikään puhdas pulmunen ja joutuikin vankilaan kun olin 8v. Äitini lopetti suhteen ja tuskastui ja hermostui kun kyselin missä Risto on, milloin Risto tulee.  Eräänä yönä sitten heräsin ja näin Riston hymyilevänä huoneessani, hän laski ilmaan useita vaaleanpunaisia,tuolloinen lempivärini, ilmapalloja ja me kumpikin nauroimme. Juoksin iloisena herättämään äidin joka hermostui että olin olin nähnyt unta ja talutti minut takaisin sänkyyn. Ristoa ei enää huoneessani ollut, mutta sänkyni päällä toden totta leijui vaaleanpunainen pallo jolloin äiti säikähti ja soitti poliisit. Risto kuitenkin oli vankilassa tuona yönä. Kun vapautui pidimme salaa yhteyttä kuolemaansa asti. Hän on yhä minulle isä.

Teininä ostin torilta tinaa tms olevan pentagramikorun nahkanyörissä, halusin järkyttää aikuisia. Korun otin aina yöksi pois. Yhtenä aamuna herätessäni otsassani oli pentagrammin muotoinen painautuma mutta koru oli ollut koko yön roikkumassa koukussa vaatekaapin ovessa.

Parikymppisenä tein muuttosiivousta  kaverini apuna, kaveri oli lähtenyt hakemaan pitsoja ja minä pesin hellaa kun  vanhan naisen ääni huudahti takaani HUS POIS! Luulin ensin jonkun dementoituneen vanhuksen pääseen jotenkin sisälle asuntoon ja ajavan vierasta pois "kodistaan", mutta takanani ei seissytkään ketään.

Elettiin 1970-lukua maalla. Oli kesä ja olin pyörällä liikkeellä. Tie oli tyypillinen melko kapea soratie missä vastaantulijoita pystyi ohittamaan kolhimatta vain paikoin ja varsinkin ns. rumpupaikat (tien alta virtasi pieni puro) oli tosi kapeita. Ajoin siis pyörällä ja takaa alkoi kuulua lähestyvä auton ääni. Koska se tie oli minulle tuttu, osasin heti laskea että kapeikkopaikka lähestyy ja minun on järkevää ennen sitä hypätä pyörän selästä ja siirtyä penkalle päästämään se takaa tuleva auto ohitseni. Ääni oli niin voimakas että oletin sieltä tulevan kuorma-auton. Siirryttyäni katsomoon se ääni yht´äkkiä hävisi eikä mitään autoa tai muutakaan äänen aiheuttajaa näkynyt. Jatkoin matkaani ja kerroin siitä heti kotona muillekin eikä kukaan keksinyt mitään selitystä tapahtuneelle. Kokemus oli niin voimakas että muistan sen edelleen noin 50 vuoden jälkeen.

Nostan koska aihe kiinnostaa. Omia kokemuksia ei ikävä kyllä ole jakaa.

Menimme kaverini kanssa mökille joka sijaitsi metsän keskellä. Päivät meni uiden, makkaraa syöden ja nauraen. Eräänä yönä just klo 0.00 heräsin janoon. Menin juomaan keittiöön vettä, ja näin kuinka keittiössä olevan vanhan naisen taulu alkoi liikuttamaan kasvojansa ja ilmettänsä. Pelästyin ja menin herättämään ystäväni mutta hän ei uskonut. Yritin kaikella todistaa muttei hän vaan uskonut. Lopulta lähdimme mökiltä enkä ole ikinä saanut hänelle todistettua tätä. Ehkä se oli vaan mielikuvitusta. Ehkä ei. Noh sitä en ikinä saa selville.

Olen hyväunista sorttia, jonka ei tarvitse kuin päänsä kallistaa tyynylle, niin uni tulee. Joskus kuitenkin, olkoon sitten stressin takia tai muun viirotuksen, uni ei tulekaan nanosekunnissa. Silloin voin alkaa kuulla keskusteluja tai muita ihan pöhköjä pätkiä eri ihmisten äänillä. Ne eivät ole tuttuja ääniä oikeasta elämästä tai televisiosta, vaan aivan kuin kuulisin joidenkin ihmisten kodeista kantautuvaa keskustelua. Aiheet ovat mitä kulloinkin "kampiakselin vieressä" tai "ehdota sitä, jos suostuu" tai "differentiaali" Aivan toisiinsa liittymättömiä, merkityksettömiä sanoja tai lauseita. Joskus pölinät menevät osittain päällekkäin, kuin puhujia olisi monta yhtaikaa. Edellisessä kodissamme tätä tapahtui todella usein, nykyisin harvemmin. Kun puheensorina päättyy, yleensä nukahdan ja herätessä ei kuulu enää mitään. Välillä ilmiö on poissa pitkiäkin aikoja tullakseen sitten yllättäen takaisin. Olen joskus yrittänyt alkaa tietoisesti kuulostelemaan, josko sanoja alkaisi kuulua, mutta en ole saanut niitä kuuluviin toivomalla. Ensimmäisillä kerroilla epäilin alkavaa lanttuvikaa, mutta kun ne hiljenevät vaikka vuodeksi ja ilmaantuvat taas, en ihan siihenkään jaksa uskoa, kun pää muuten on oman arvioni mukaan kohtuukunnossa.

Jäin yksin jumiin lumen alle, minut tempaistiin sieltä voimakkaalla otteella jaloista turvaan. Ketään ei missään.

Sukuni kesämökillä on vuosikymmenten saatossa tapahtunut itsemur ha myrkkymarjoja syömällä (en tiedä voiko olla totta,en tunne marjoja niin hyvin mutta sen tiedän että tämä nainen  kuoli) joskus 40/50 luvulla sekä tapaturmainen hukkuminen 70luvulla. Lisäksi 80luvulla satanismista innostunut serkkuni pelasi siellä spritismiä ja hänen piirtämiään symboleita on kuulemma yhä tapetin alla vinttihuoneessa.

Paikka on kaunis,mutta synkkä. Ja  ilmeisesti moni on siellä kokenut kaikenlaista mutta näistä ei puhuta.

Paitsi että lapset puhuvat. Samoin juopuneet aikuiset.

17vuotiaana menimme sinne kahdestaan poikakaverin kanssa. Kerroin hänelle kummittelusta mutta nauroi vain. Ei nauranut  enää siinä vaiheessa kun kuulimme kopinaa vintin portaista,kuin joku kulkisi sorkilla siellä. Ei se ihmiseltä kuulostanut. Mentiin tupakalle ja mietittiin mitä tehdä. Kumpikin oli sitä mieltä ettei yöksi jäädä vaikka se oli ollut tarkoitus. Pelotti liikaa.

Pois lähtiessämme näimme kynttilänvaloa  saunan ikkunassa. Emme menneet katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen hyväunista sorttia, jonka ei tarvitse kuin päänsä kallistaa tyynylle, niin uni tulee. Joskus kuitenkin, olkoon sitten stressin takia tai muun viirotuksen, uni ei tulekaan nanosekunnissa. Silloin voin alkaa kuulla keskusteluja tai muita ihan pöhköjä pätkiä eri ihmisten äänillä. Ne eivät ole tuttuja ääniä oikeasta elämästä tai televisiosta, vaan aivan kuin kuulisin joidenkin ihmisten kodeista kantautuvaa keskustelua. Aiheet ovat mitä kulloinkin "kampiakselin vieressä" tai "ehdota sitä, jos suostuu" tai "differentiaali" Aivan toisiinsa liittymättömiä, merkityksettömiä sanoja tai lauseita. Joskus pölinät menevät osittain päällekkäin, kuin puhujia olisi monta yhtaikaa. Edellisessä kodissamme tätä tapahtui todella usein, nykyisin harvemmin. Kun puheensorina päättyy, yleensä nukahdan ja herätessä ei kuulu enää mitään. Välillä ilmiö on poissa pitkiäkin aikoja tullakseen sitten yllättäen takaisin. Olen joskus yrittänyt alkaa tietoisesti kuulostelemaan, josko sanoja alkaisi kuulua, mutta en ole saanut niitä kuuluviin toivomalla. Ensimmäisillä kerroilla epäilin alkavaa lanttuvikaa, mutta kun ne hiljenevät vaikka vuodeksi ja ilmaantuvat taas, en ihan siihenkään jaksa uskoa, kun pää muuten on oman arvioni mukaan kohtuukunnossa.

En kuule noita ääninä, mutta joskus ajatukset laukkaavat samaan malliin juuri ennen nukahtamista.

Tästä on jo 30v aikaa.

Olimme miehen kanssa käyneet saunassa ja saunan jälkeen paistettiin pihalla avutulella vielä makkarat. Kun hiillos oli hiipunut, sammuttelimme pihavaloja, oli tullut jo ihan pimeää. Oli lämmin syksyinen yö, taivas oli pilvetön ja tähdet näkyivät kirkkaina.

Mies jäi autotallin eteen seisomaan ja tuijotti taivaalle ja huusi että tule kattomaan, mikä toi oikein on.

Katsottiin yhdessä, kun tähtitaivaassa oli ihan musta alue, joka lipui hiljaa eteenpäin. Siis tällä alueella ei näkynyt tähtiä. Alue oli muodoltaan suorakaide, jonka lyhyellä sivulla oli etenemissuuntaan kolmio. Alueen kaikissa kulmissa oli tähden valoon verrattavissa oleva valopiste.

Vaikutti siltä, että suhteellisen matalalla lentää hitaasti joku hyvin suuri "levy". En osaa tätä muutenkaan kuvailla. "Levy" lipui metsänreuna yli ja hävisi näköpiiristä. Meinattiin lähteä seuraamaan tätä ilmiötä, mutta oli ihan pimeää eikä metsässä sitä "pimeää aluetta" erottanut puidenlatvojen yläpuolella.

En tiedä mikä oli.