Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsena yötä kaverilla joka oli tosi kiinnostunut kaikesta yliluonnollisesta ja väitti, että heillä kummittelee ja että aaveet ohjailee häntä.  Talo oli vanha ja  piti ääntä, kaveri takertui joka  kolaukseen kuiskaillen "Kuulitko?" "Näitkö?" ja virnuili inhottavasti, olisi pitänyt lähteä kotiin kun toinen yritti selvästi koko ajan pelotella. En saanut juoda kotonani kahvia (olin noin 10vuotias) eikä kiinnostanutkaan mutta kaveri pakotti  juomaan mukillisen. En sitten saanut unta, kun piti mennä nukkumaan. Kaveri nukahti nopeasti. Kaverin huone oli karmiva, seinillä roikkui kissanaamioita  ja  piirustuksia vampyyreistä. Ja talo äänteli tuulessa todella kovaa!  Olin viimein nukahtamassa kun kaveri hyppäsi  istumaan ja alkoi  puhua kuiskaillen niin hiljaa, etten saanut selvää. Sitten loikkasi sängystään kissamaisesti viereiselle kirjoituspöydälle, kyykisteli siinä  ja  toljotti  toistellen "kuolema, kuolema". Tässä vaiheessa riitti ja häivyin, pyöräilin   kotiin keskellä yötä  enkä halunnut enää olla yhteydessä kys. kaveriin koska oli niin julmasti pelotellut ja kiusannut. Itse kyllä väitti nukkuneensa sikeästi koko yön.

Se saattoi olla pelottelua tai  unissakävelyä, mutta en ole koskaan nähnyt ihmisen hyppäävän kuin kissa! 

Teit ihan oikein. Sun kaverilla ei ollut kaikki ihan kunnossa. 

Joskus kotonani kuuluu ikäänkuin askelia. Kun menen katsomaan, ei siellä ketään ole. Ei tietenkään, koska asun yksin. Tarkistan silloin aina onko ovet lukossa. Aina ovat olleet. Ja jos kummituksia olisi olemassa, niin ei kai tähän muita tulisi kummittelemaan kuin talon aikaisempia asukkaita. Tunsin heidät, enkä voisi kuvitellakaan, että kumpikaan haluaisi minulle mitään pahaa.

Katossa roikkuva kynttiläkruunu joskus hiukan keinuu. Olen selittää.nyt sen itselleni, että on niin hatara talo, että tuuli pääsee sitä heiluttelemaan.

Lapsena näin oudon tarkkarajaisen valopyörylän yöllä seinällä vaeltamassa. En ole vieläkään keksinyt, mistä se valo siihen tuli. Kaikkein järkevin selitys voisi olla se, että olisin nähnyt niin todentuntuista unta, etten herättyänikään erottanut, että se olikin vain uni.

rommirusina kirjoitti:

Tästä on jokunen vuosi ja telkkarista tuli silloin putkeen useita jaksoja jostakin tv-sarjasta jossa tutkittiin kummittelua. Poikani oli tyttökaverillaan toisella puolella suomea ja olen eronnut, olin siis yksin ellei kilpikonnaani lasketa. Asun rivitalon päädyssä  ja  sohvani takana on pikkuikkuna jossa ei ole verhoja, koska harvemmin siitä ohi kulkee ketään. Talon nurkalta alkaa kituasvuinen metsä jonka takana  vilkas ajotie.  Jos  tuosta pikkuikkunastani katsoo sisään näkee mitä telkkaristani tulee ja siksi oletinkin ensin taloyhtiön kakaroiden kurkanneen sisään, tajunneen mitä katson ja päättäneen pelotella minua paremman tekemisen  puutteessa. Ensin, joku loputti pikkuikkunaan. Sitten, joku koputti parvekkeen oveen. Sitten taas pikkuikkunaan. Kurkin ikkunoista näkemättä ketään ja menin sen jälkeen ärtyneenä huutamaan takaovelta että menkää penskat koteihinne!  Tämän jälkeen koputtelu kiihtyi ja levisi.  Pikkuikkuna, parvekkeen ovi, keittiön ikkuna... tuli mieleen että siellä on pakko olla useampi muksu  pelleilemässä, painelin   takapihalle tupakalle ja ihmettelin hiljaisuutta, ei juoksuaskelia eikä naurua, ajattelin että no nyt ne menivät viimein kotiin, ihmeen myöhään saivatkin riekkua ulkona! ja palasin sisään.  Asunnossani on 2 kerrosta ja kapusin yläkertaan makuuhuoneeseen kun näin ikkunan takana ihan karmeat irvistävät kasvot, ne olivat kuin Manaaja-elokuvasta sen  demonin naama! Sain suunilleen paniikkohtauksen  ja meinasin ensin juosta ulos ja ajaa vaikka äitini luo mutta sitten mietin, että se helkkarin naama on ulkona leijailemassa.

Joku on jekuttanut sinua. Kaverini kertoi tehneensä teininä tuollaisia juttuja. Hän oli taitava kiipeilemään, osasi tiirikoida ovet auki ja kävi välillä ihmisten kodeissa sisällä pelottelemassa. Usein oli kuulemma pukeutunut mustiin ettei erotu pimeässä ja välillä saattoi käyttää jotain scream-maskia lisäpelotteluna. Ärsyttävää, mitä kaikkea kakarat keksivät!

Näin unta, että minulla oli treffit "lottotyttö" Jasmin Hamidin kanssa. Aamulla ajattelin, että nyt tulee varmaan lotossa paljon rahaa. No, naapuri voitti samana päivänä päävoiton!

Näin unta että minut vietiin putkaan mutta seuraavana päivänä heräsin sieltä.

Isäni kuoli muutama vuosi sitten. Oli ollut pitkään sairaalassa ja huolissaan kuinka äiti pärjää sitten kun häntä ei ole.

Kerran hän kertoi että oli nähnyt unta että Ismo hakee hänet. Ihmettelin, koska ensinnäkin isä ei ikinä näe mitään unta ja toiseksi, Ismo on ollut kuolleena ainakin 20 vuotta.

Kun isästä aika jätti ja hautajaiset ohi, puhui äiti monesti isän käyneen. Usein unessa äidille ilmaantui, kyseli kuulumiset ja missä päivän lehti, onko se haettu.. Lehden haku oli isän rutiini. Se piti aina hakea.

Välillä äidilläni oli joku tavara hukassa. Unessa isä tuli kertomaan mistä kyseinen esine löytyy. Ja sieltä myös löytyi. Isä oli puol vuotta kuolemansa jälkeen äidin luona öisin. Sen jälkeen "käynnit" harvenivat. Välillä silti kyläilemässä.

Aattelen , että isä tahtoi pitää huolta äidistä ja auttaa pääsemään eteenpäin. Isä ei ikinä uskonut mihinkään yliluonnollisiin juttuihin, Jumalaan kylläkin.

Mulle on käynyt samankaltainen juttu mistä moni on tässä ketjussa kertonut.

Olin 14-15 vuotias ja asuin tietysti vielä vanhempieni luona. Huoneeni oli toisessa päässä asuntoa kuin isän ja äidin makuuhuone, välissä oli pitkä eteiskäytävä jonka varrella oli mm. kylpyhuone.

Heräsin yöllä ja menin keittiöön (olohuoneen läpi) juomaan lasillisen vettä. Huomasin että äiti nukkui olohuoneen sohvalla, ajattelin että isä on varmaan kuorsannut taas ja äiti on siksi toisessa huoneessa nukkumassa, äitini oli tosi herkkäuninen. Muistan vielä unenpöpperössä ajatelleeni että kylläpä äidin pitkät hiukset on sekaisin, siis tällainen ohimenevä ajatus kun katsoin nukkuvaa äitiä.

Aamulla mainitsin ohimennen aamiaspöydässä että oliko iskä kuorsannut yöllä kun äiti nukkui olohuoneessa. Äiti vastasi ettei hän nukkunut olkkarissa vaan makuuhuoneessa koko yön, epäili että olisiko jompikumpi veljistäni kävellyt vaikka unissaan siihen sohvalle nukkumaan. Siitä ei kuitenkaan voinut olla kysymys koska sohvalla nukkui äitini, pitkät hiukset sekaisin. Sitten tajusin että en nähnyt äitini kasvoja, hän nukkui sohvalla selkä minuun päin ja näin vain hänen hiuksensa joista päättelin että kyseessä on äiti.

Vieläkään en tiedä kuka siinä sohvalla nukkui sinä yönä, kukaan perheestämme se ei ollut. Ja uskoisin nähneeni harhoja ellen olisi ensin nähnyt tuon hahmon kun kävelin olohuoneen kautta keittiöön mutta myös kun kävelin takaisin samaa reittiä huoneeseeni. Olin siis täysin hereillä viimeistään kun palasin keittiöstä.

Hassua tässä on myös se miten elävästi muistan ihan yksityiskohtaisesti tuon tapahtuneen vaikka siitä on aikaa 25 vuotta.

Olin lähijunassa ja juna pysähtyi samalla asemalla kaksi kertaa peräkkäin. Olimme pysähtyneet Malminkartanon asemalle ja seuraavana asemana olisi pitänyt olla Myyrmäki. Niin asemalta lähdettyään juna saapuikin muutaman minuutin päästä uudestaan Malminkartanon asemalle. Juna meni koko ajan eteenpäin eli mistään peruuttamisesta ei ollut kysymys.

Vaunussa yksi toinenkin matkustaja ilmeen perusteella selvästi huomasi mitä tapahtui, oli todella hämmentyneen näköinen. Tälle ei ole mitään järkevää selitystä vaan kyseessä oli todellinen virhe matrixissa. Oli täysin selvinpäin ja kyseessä oli työhön liittyvä matkustus. Useimmat ihmiset eivät huomanneet mitään koska olivat naama kiinni kännyköissään, minä ja tuo toinen mies huomasimme kun emme olleet uppoutuneet mobiililaitteisiimme.

Tässä muutama tapaus, mitä itselle käynyt

Olin yksin kotona päiväaikaan, kun yhtäkkiä mikro alkoi itsestään pyörittää digitaalisessa näytössä aikaa. Samanlainen piippausääni kuului kuin itse valitsisi lämmitysaikaa ja numerot menivät edestakaisin näytössä. Kuitenkin se pyöreä "nappi", josta aikaa laitetaan, pysyi paikallaan. Yritin ottaa ilmiöstä videokuvaa, mutta se loppui samantien, kun aloin kuvaamaan. Tämä on tapahtunut kaksi kertaa. Kiinnostaisi kuulla, mikä luonnollinen selitys tähän voisi olla? Olen sittemmin ottanut aina virtajohdon varuiksi pois seinästä, ettei vaan mene itsestään päälle, kun en ole paikalla.

Tämäkin tapahtunut 2 kertaa eli olen katsellut illalla jotakin ohjelmaa läppäriltä ja laittanut ohjelman tauolle ja mennyt nukkumaan. Sitten keskellä yötä n. klo 3 aikaan läppäri on yhtäkkiä itsestään alkanut pyörittää ohjelmaa volat kaakossa, vaikka ohjelma on laitettu pauselle ja kansi kiinni. Ainut selitys, mikä itselleni tulee mieleen, että läppäriin tullut jokin päivitys ja se on käynnistynyt itsestään päivityksen jälkeen, avannut ikkunat, jotka olleet auki ja ohjelma on jatkanut toistoa? Voiko olla jokin läppärin ominaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei varmaan ole yliluonnollista, mutta vähän hassu kokemus tänään. Olin pitkällä kävelylenkillä (3 h) ja kävelin uutta reittiä omakotitaloalueella. Oli jo melko hämärää, ja ihailin pihojen koristevalaistuksia, runsaan kevyen lumen kanssa pensaiden ja pienten puiden oksilla. Edessäni oli kohtisuorassa tie ja se varrella keltainen puutalo, jonka ikkunoista näin suoraan olohuoneeseen; en kehtaa paljon tuijotella ihmisten koteihin, mutta en voinut olla tuijottamatta kahta taulua, joissa oli niin tuttu kuva: molemmissa tauluissa (lyijykynätyö?) oli sikiöasennossa oleva lapsi. Sikiö tai vastasyntynyt. Juuri sellainen, kuin olin vasta nähnyt! Missä? Unessani, jossa katselin erilaisia huokoisesta vaaleanbeigen värisestä kivestä seinämään kaiverrettuja, eri-ikäisiä ihmisen alkioita, sikiöitä ja vauvoja. He olivat eri asennoissa, syvennyksessä joka seinämään oli koverrettu. Osalla oli napanuora, jopa osa istukkaa mukana. Alkiot kuulsivat oudosti valoa, he olivat hieman hyytelömäisiä, vaikka kaikki ihmisenalut olivat samasta materiaalista. Veistokset olivat hyvin vanhoja. Vanhimmat lapsista eivät olleet täydellisen realistisia, vaan saman näköisiä, kuin taulujen vauvat. Juuri samalla tavalla "erilaisia". Sitten katsoin vielä kolmatta, suurempaa taulua. Sekin oli mustavalkoinen. Siinä oli kai "nainen", jolla oli mustat leukaan asti ulottuvat sotkuiset hiukset ja hattu päässä. Hänellä oli luurangon kasvot, silmien tilalla ei ollut aukkoja vaan silmät. Sellaista en muista unessani, ja hyvä niin... JOS olisin muistanut, olisin pitänyt jo "yliluonnollisena!"

Siis osa vauvoista unessa oli saman näköisiä kuin Ectolifen mainoksessa kohdassa n. 5min (mainos alkaa kohdasta 3:30), eli... taiteilijan näkemys, ei aidon näköinen ihminen.

CREEPY MATRIX! Globalists launch womb factory to grow babies without women | Redacted News

Kerran pyysin rukouksessa apua Israelin Jumalalta ja kasvoihini tuli kimaltavia kultahiukkasia.

Btw, ne "kuolleet sukulaiset" mitä aistitte, ei ole ihmisiä, vaan valhehenkiä, jotka valehtelee teille olevansa tuttujanne. Oppikaa Raamatusta ystävät, että ette joudu valhehenkien vietäviksi ja siten harhaan ja pystytte koettelemaan kaikki henget.

Hyvä esimerkki on mm. Wendy Williamsin live esiintyminen Halloweenina. Huomaa kauhu hänen silmissään. Tietäkää siis kenen hengen kanssa olette tekemisissä ihmiset! Ei ole vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuorempana oli kausi, jolloin nimenomaan yhden kaverin kanssa kävi kummia. Ei niinkään kun oltiin yksin liikkeellä, mutta yhdessä ollessa mm. tietsikat hajosi, kun tultiin paikalle. Useaan kertaan kauppojen kassakoneet lakkasi toimimasta, samoin likuportaat monasti pysähtyi kun oltiin astumassa kyytiin. Kaikkein omituisinta oli, kun syrjätiellä katulamput sammuivat samaa tahtia, kun tultiin kohdalle. Taakse katsoessa se edellinen sitten syttyi samaan aikaan kun se meidän kohdalla oleva yksistään sammui. Enempi tuo kyllä nauratti, kuin hirvitti.

Pauli effect 🤣

"The Pauli effect or Pauli's device corollary is the supposed tendency of technical equipment to encounter critical failure in the presence of certain people. The term was coined after mysterious anecdotal stories involving Austrian theoretical physicist Wolfgang Pauli, describing numerous instances in which demonstrations involving equipment suffered technical problems only when he was present."

"For fear of the Pauli effect, experimental physicist Otto Stern banned Pauli from his laboratory located in Hamburg despite their friendship."

"An incident occurred in the physics laboratory at the University of Göttingen. An expensive measuring device, for no apparent reason, suddenly stopped working, although Pauli was in fact absent. James Franck, the director of the institute, reported the incident to his colleague Pauli in Zürich with the humorous remark that at least this time Pauli was innocent. However, it turned out that Pauli had been on a railway journey to Zürich and had switched trains in the Göttingen rail station at about the time of the failure. The incident is reported in George Gamow's book Thirty Years That Shook Physics, where it is also claimed the more talented the theoretical physicist, the stronger the effect."

Wikipedia

Tuo viittaa ufojen/alieneiden kanssa pelaamiseen, kun sähköt menee.

Kaikenlaista, mut esim. menin suihkuun ja laitoin rillit pesukoneen päälle. Tipahtivat vahingossa sen taakse ja päätin kaivaa ne sieltä vasta suihkun jälkeen. No, sitten kun yritin niitä sieltä etsiä, eivät ne siellä olleet, eivät olleet patterin välissä, eivät edes pesukoneen alla, oli pakko tarkistaa, vaikka eivät ne kokonsa puolesta olisi sinne voineet joutuakaan. Niitä ei koskaan enää löytynyt mistään! Olivat vielä ihan uudet.

Toinen, kerran pesin kengät ja jätin ne lattialle kuivumaan. Kohta toinen niistä oli kadonnut, eikä koskaan enää löytynyt mistään. Olin vielä yksin kotona ja ihan hetki vain meni tähän katoamiseen pesun jälkeen, että ei voi selittyä sillä, että joku olisi voinut kiusallaan käydä varastamassa. Jouduin sitten heittämään toisenkin pois, kun ei yhdellä kengällä voi kävellä.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen syntyy, elää ja kuolee. Ei muuta. Näitä juttuja on hauska lukea, mutta pelkkää kuvitelmaa nämä on.

Mistä tiedät? Lähde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässäni oli kausi, jolloin olin todella stressaantunut ja ahdistunut. Tuolloin sattui useampi tapaus, jossa kiukuspäissäni sanoin toivovani jonkin esineen tai laitteen hajoavan, ja parin tunnin sisällä tuo tavara hajosi vaikkei kukaan ollut välissä koskenutkaan siihen. Hermostuin esimerkiksi mieheni liiasta TV:n katsomisesta ja sanoin toivovani telkkarin hajoavan, että mies huomioisi minutkin. Pari tuntia myöhemmin TV pimeni, eikä auttanut kuin ostaa uusi. Ekan kerran jälkeen nauratti, mutta muutaman jälkeen ei enää. Näillä tapahtumilla oli myös aina todistaja, joten kyse ei ollut vain omasta mielikuvituksestani.

Ikävin juttu tapahtui, kun ystäväni oli sairastunut syöpään ja riitaannuin samoihin aikoihin erään ihmisen kanssa. Pelkäsin kovasti ystävän puolesta ja olin vihainen, että hänelle oli käynyt näin, ja kerran mietin tunnekuohun vallassa, ettei ystäväni ansainnut sairastua ja olisipa mieluummin vaikka tämä toinen ihminen saanut syövän. Muutaman viikon päästä tältä henkilöltä löytyi rutiinitarkastuksessa sama syöpä samasta kohdasta kehoa.

Tiedän, etten ole tietenkään voinut ajatuksillani aiheuttaa kenellekään syöpää, mutta varmuuden vuoksi päätin jatkossa ajatella ihmisistä vain positiivisia asioita ja hillitä kiivaan luonteeni. Siihen loppuivat myös tavaroiden oudot hajoamiset.

Eräänlainen paha silmä.

Näitä ei ole ilmeisesti käynyt muille, en ainakaan ketjusta huomannut? Olen ilmeisesti maailman ainoa paha noita-akka :D

Olen nähnyt teräksen harmaan esineen lentävän  joskus  yli 20 vuotta sitten. Jätti punertavan vanan jälkeensä. Ei sopinut mihinkään normaaliin luonnolliseen ilmiöön.Keskustelin asiasta vielä ufoihin perehtyneen henkilön kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olin lähijunassa ja juna pysähtyi samalla asemalla kaksi kertaa peräkkäin. Olimme pysähtyneet Malminkartanon asemalle ja seuraavana asemana olisi pitänyt olla Myyrmäki. Niin asemalta lähdettyään juna saapuikin muutaman minuutin päästä uudestaan Malminkartanon asemalle. Juna meni koko ajan eteenpäin eli mistään peruuttamisesta ei ollut kysymys.

Vaunussa yksi toinenkin matkustaja ilmeen perusteella selvästi huomasi mitä tapahtui, oli todella hämmentyneen näköinen. Tälle ei ole mitään järkevää selitystä vaan kyseessä oli todellinen virhe matrixissa. Oli täysin selvinpäin ja kyseessä oli työhön liittyvä matkustus. Useimmat ihmiset eivät huomanneet mitään koska olivat naama kiinni kännyköissään, minä ja tuo toinen mies huomasimme kun emme olleet uppoutuneet mobiililaitteisiimme.

Nää on näitä Glitchejä, Tai jotain aikajanojen yhteen sulautumisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli lokakuu 2021. Olin kävellen tutkimassa syrjäteitä ja erästä kartasta bongaamaani muinaisjäännökseksi merkittyä paikkaa.

Oltuani siellä aikani lähdin samaa reittiä paluumatkalle, kohti paikkaa johon jätin autoni.

Alue oli metsäteiden sokkelo jossa oli useampi 3 tien risteys ja pari 4 tien risteystä.

Alkoi hämärtää ja hengitys höyrysi ilmassa.

Kännykästä loppui akku vaikka siinä oli ollut 60% aivan hetki aiemmin. Myös älykellosta loppui akku.

Minulla ei ollut niiden lisäksi muuta varusteita kuin vesipullo, koska alunperin aioin käydä vain vähän hölkkäilemässä.

Mutta koska em. paikka oli lähellä, ajattelin että voisin käydä etsimässä sitä.

Taapertaessasi paluumatkalla eteenpäin mieleeni tuli ikäänkuin jonkun sanomana sanat "nyt tulee Erkille vähän kipua" (Erkki ei ole oma nimeni mutta tilalla oli oma nimeni).

Ajattelin tuon omituisen ja tympeän ajatuksen johtuneen väsymyksestä ja haistattelin ajatukselle (ikäänkuin joku olisi sanonut sen).

Hetken kuluttua huomasin että tie ei näytäkään samalta tieltä mitä pitkin tulin.

Jatkoin kävelyä kunnes tajusin että kävelen väärää tietä.

Ajattelin jatkaa vielä eteenpäin, jos pääsisin kuitenkin sitä kautta oikealle tielle.

Tie haarautui kahdeksi ja lähdin oikeanpuoleista pitkin kiiruhtamaan, mutta se teki vain lenkin samalle tielle.

Palasin aiempaan 3 tien risteykseen ja lähdin varmana pitämääni suuntaan.

Puolen tunnin päästä tulevin samaan kohtaan jossa olin ollut aiemmin ja sitten alkoi jo hieman kurkkua kuristaa koska hämärä syveni vauhdilla koska aurinko oli laskenut.

Lähdin risteyksestä hölkkäämään siihen suuntaan joka näytti tutulta ja tulinkin risteykseen jossa olin nyt kolmatta kertaa.

Lähdin tarkoituksella hölkkäämään siihen suuntaan joka oli aiemmin vaikuttanut väärältä ja sitten löysinkin takaisin oikealle tielle.

Autolle palatessani oli tietysti pilkkopimeää.

Mitä yliluonnollista tässä oli? Oikeastaa ei mitään, mutta mikä tiesi että vaikeuksia on tulossa ja ilmoitti sen minulle omituisella tavalla, ennenkuin minä itse tiesin?

Se ei ollut tavallinen aavistus, eikä oma päätelmä, vaan ikäänkuin jonkun sivusta seuranneen toteamus. Johtuiko sen kummallisuus väsymyksestä? Miksi en sitten muulloin tuollaisia ajatuksia huomaa? En ollut erityisen väsynyt.

Lähdin myös kerran itse luontopolulle alkuillasta. Jossain vaiheessa merkattu polku loppui ja etenin mutulla välillä navista tarkastaen, että missä päin olen. Yhtäkkiä iski sellainen inhottava, ahdistava tunne keskellä metsää. Käännyin saman tien kannoillani ja mielestäni seurasin omaa reittiäni, mutten millään löytänyt pienelle puusillalle, johon merkitty reitti oli loppunut. Tuli pimeä ja rupesin jo oikeasti pelkäämään kun tuntui, ettei navigaattoristakaan ollut apua. Tuntui, että kiersin tuntikausia metsää. Lopulta silta "ilmestyi" ja juoksin merkattua polkua autolle ja suorinta tietä kotiin.

Parista ottamastani kuvasta päättelin, etten ollut etsinyt paluureittiä kuin korkeintaan 15-20 minuuttia, alkavassa paniikissa kai sitten ajantaju heitti. Eipä tämäkään oikeasti yliluonnollista ollut, mutta ikävä tunne jäi kun tuli se yhtäkkinen huono fiilis keskellä metsää ilman syytä ja sitten en meinannut edes löytää pois. Toiste en ole mennyt!

Olen kuullut ja lukenut, että vastaavia luontokokemuksia ihmisillä on ollut jo muinaisina aikoina ja muuallakin kuin Suomessa. Antiikin aikaan ajateltiin, että metsässä asui jumala Pan, joka saattoi eksyttää ihmisen tai saattaa hänet pakokauhun valtaan melko tutullakin reitillä. Sinänsä kiinnostavaa mielestäni, että tuo on niin yleismaailmallinen ilmiö.

Kyllä, tuo yleismaailmallisuus on jännä ilmiö tällaisissa.  Samoinhan on laita esim. ufojen kanssa: niitä on nähty joka puolella ja kautta historian, samoin kuin kerrottu kertomuksia siitä miten on jouduttu tällaisten outojen olentojen sieppaamaksi.   Ei ne todellakaan ole mikään Roswellista alkanut juttu, kuten helposti luullaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli lokakuu 2021. Olin kävellen tutkimassa syrjäteitä ja erästä kartasta bongaamaani muinaisjäännökseksi merkittyä paikkaa.

Oltuani siellä aikani lähdin samaa reittiä paluumatkalle, kohti paikkaa johon jätin autoni.

Alue oli metsäteiden sokkelo jossa oli useampi 3 tien risteys ja pari 4 tien risteystä.

Alkoi hämärtää ja hengitys höyrysi ilmassa.

Kännykästä loppui akku vaikka siinä oli ollut 60% aivan hetki aiemmin. Myös älykellosta loppui akku.

Minulla ei ollut niiden lisäksi muuta varusteita kuin vesipullo, koska alunperin aioin käydä vain vähän hölkkäilemässä.

Mutta koska em. paikka oli lähellä, ajattelin että voisin käydä etsimässä sitä.

Taapertaessasi paluumatkalla eteenpäin mieleeni tuli ikäänkuin jonkun sanomana sanat "nyt tulee Erkille vähän kipua" (Erkki ei ole oma nimeni mutta tilalla oli oma nimeni).

Ajattelin tuon omituisen ja tympeän ajatuksen johtuneen väsymyksestä ja haistattelin ajatukselle (ikäänkuin joku olisi sanonut sen).

Hetken kuluttua huomasin että tie ei näytäkään samalta tieltä mitä pitkin tulin.

Jatkoin kävelyä kunnes tajusin että kävelen väärää tietä.

Ajattelin jatkaa vielä eteenpäin, jos pääsisin kuitenkin sitä kautta oikealle tielle.

Tie haarautui kahdeksi ja lähdin oikeanpuoleista pitkin kiiruhtamaan, mutta se teki vain lenkin samalle tielle.

Palasin aiempaan 3 tien risteykseen ja lähdin varmana pitämääni suuntaan.

Puolen tunnin päästä tulevin samaan kohtaan jossa olin ollut aiemmin ja sitten alkoi jo hieman kurkkua kuristaa koska hämärä syveni vauhdilla koska aurinko oli laskenut.

Lähdin risteyksestä hölkkäämään siihen suuntaan joka näytti tutulta ja tulinkin risteykseen jossa olin nyt kolmatta kertaa.

Lähdin tarkoituksella hölkkäämään siihen suuntaan joka oli aiemmin vaikuttanut väärältä ja sitten löysinkin takaisin oikealle tielle.

Autolle palatessani oli tietysti pilkkopimeää.

Mitä yliluonnollista tässä oli? Oikeastaa ei mitään, mutta mikä tiesi että vaikeuksia on tulossa ja ilmoitti sen minulle omituisella tavalla, ennenkuin minä itse tiesin?

Se ei ollut tavallinen aavistus, eikä oma päätelmä, vaan ikäänkuin jonkun sivusta seuranneen toteamus. Johtuiko sen kummallisuus väsymyksestä? Miksi en sitten muulloin tuollaisia ajatuksia huomaa? En ollut erityisen väsynyt.

Lähdin myös kerran itse luontopolulle alkuillasta. Jossain vaiheessa merkattu polku loppui ja etenin mutulla välillä navista tarkastaen, että missä päin olen. Yhtäkkiä iski sellainen inhottava, ahdistava tunne keskellä metsää. Käännyin saman tien kannoillani ja mielestäni seurasin omaa reittiäni, mutten millään löytänyt pienelle puusillalle, johon merkitty reitti oli loppunut. Tuli pimeä ja rupesin jo oikeasti pelkäämään kun tuntui, ettei navigaattoristakaan ollut apua. Tuntui, että kiersin tuntikausia metsää. Lopulta silta "ilmestyi" ja juoksin merkattua polkua autolle ja suorinta tietä kotiin.

Parista ottamastani kuvasta päättelin, etten ollut etsinyt paluureittiä kuin korkeintaan 15-20 minuuttia, alkavassa paniikissa kai sitten ajantaju heitti. Eipä tämäkään oikeasti yliluonnollista ollut, mutta ikävä tunne jäi kun tuli se yhtäkkinen huono fiilis keskellä metsää ilman syytä ja sitten en meinannut edes löytää pois. Toiste en ole mennyt!

Olen kuullut ja lukenut, että vastaavia luontokokemuksia ihmisillä on ollut jo muinaisina aikoina ja muuallakin kuin Suomessa. Antiikin aikaan ajateltiin, että metsässä asui jumala Pan, joka saattoi eksyttää ihmisen tai saattaa hänet pakokauhun valtaan melko tutullakin reitillä. Sinänsä kiinnostavaa mielestäni, että tuo on niin yleismaailmallinen ilmiö.

Kyllä, tuo yleismaailmallisuus on jännä ilmiö tällaisissa.  Samoinhan on laita esim. ufojen kanssa: niitä on nähty joka puolella ja kautta historian, samoin kuin kerrottu kertomuksia siitä miten on jouduttu tällaisten outojen olentojen sieppaamaksi.   Ei ne todellakaan ole mikään Roswellista alkanut juttu, kuten helposti luullaan.

Ne jutut menee ihan niin pitkälle kun ihminen on maalaillut kallioihin. Jotkut jopa uskoo, että Raamattu on osittain kirjoitettu UFO ilmiöstä, siinä on niin paljon viittauksia siihen aiheeseen. Roswell oli vaa käännekohta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli lokakuu 2021. Olin kävellen tutkimassa syrjäteitä ja erästä kartasta bongaamaani muinaisjäännökseksi merkittyä paikkaa.

Oltuani siellä aikani lähdin samaa reittiä paluumatkalle, kohti paikkaa johon jätin autoni.

Alue oli metsäteiden sokkelo jossa oli useampi 3 tien risteys ja pari 4 tien risteystä.

Alkoi hämärtää ja hengitys höyrysi ilmassa.

Kännykästä loppui akku vaikka siinä oli ollut 60% aivan hetki aiemmin. Myös älykellosta loppui akku.

Minulla ei ollut niiden lisäksi muuta varusteita kuin vesipullo, koska alunperin aioin käydä vain vähän hölkkäilemässä.

Mutta koska em. paikka oli lähellä, ajattelin että voisin käydä etsimässä sitä.

Taapertaessasi paluumatkalla eteenpäin mieleeni tuli ikäänkuin jonkun sanomana sanat "nyt tulee Erkille vähän kipua" (Erkki ei ole oma nimeni mutta tilalla oli oma nimeni).

Ajattelin tuon omituisen ja tympeän ajatuksen johtuneen väsymyksestä ja haistattelin ajatukselle (ikäänkuin joku olisi sanonut sen).

Hetken kuluttua huomasin että tie ei näytäkään samalta tieltä mitä pitkin tulin.

Jatkoin kävelyä kunnes tajusin että kävelen väärää tietä.

Ajattelin jatkaa vielä eteenpäin, jos pääsisin kuitenkin sitä kautta oikealle tielle.

Tie haarautui kahdeksi ja lähdin oikeanpuoleista pitkin kiiruhtamaan, mutta se teki vain lenkin samalle tielle.

Palasin aiempaan 3 tien risteykseen ja lähdin varmana pitämääni suuntaan.

Puolen tunnin päästä tulevin samaan kohtaan jossa olin ollut aiemmin ja sitten alkoi jo hieman kurkkua kuristaa koska hämärä syveni vauhdilla koska aurinko oli laskenut.

Lähdin risteyksestä hölkkäämään siihen suuntaan joka näytti tutulta ja tulinkin risteykseen jossa olin nyt kolmatta kertaa.

Lähdin tarkoituksella hölkkäämään siihen suuntaan joka oli aiemmin vaikuttanut väärältä ja sitten löysinkin takaisin oikealle tielle.

Autolle palatessani oli tietysti pilkkopimeää.

Mitä yliluonnollista tässä oli? Oikeastaa ei mitään, mutta mikä tiesi että vaikeuksia on tulossa ja ilmoitti sen minulle omituisella tavalla, ennenkuin minä itse tiesin?

Se ei ollut tavallinen aavistus, eikä oma päätelmä, vaan ikäänkuin jonkun sivusta seuranneen toteamus. Johtuiko sen kummallisuus väsymyksestä? Miksi en sitten muulloin tuollaisia ajatuksia huomaa? En ollut erityisen väsynyt.

Lähdin myös kerran itse luontopolulle alkuillasta. Jossain vaiheessa merkattu polku loppui ja etenin mutulla välillä navista tarkastaen, että missä päin olen. Yhtäkkiä iski sellainen inhottava, ahdistava tunne keskellä metsää. Käännyin saman tien kannoillani ja mielestäni seurasin omaa reittiäni, mutten millään löytänyt pienelle puusillalle, johon merkitty reitti oli loppunut. Tuli pimeä ja rupesin jo oikeasti pelkäämään kun tuntui, ettei navigaattoristakaan ollut apua. Tuntui, että kiersin tuntikausia metsää. Lopulta silta "ilmestyi" ja juoksin merkattua polkua autolle ja suorinta tietä kotiin.

Parista ottamastani kuvasta päättelin, etten ollut etsinyt paluureittiä kuin korkeintaan 15-20 minuuttia, alkavassa paniikissa kai sitten ajantaju heitti. Eipä tämäkään oikeasti yliluonnollista ollut, mutta ikävä tunne jäi kun tuli se yhtäkkinen huono fiilis keskellä metsää ilman syytä ja sitten en meinannut edes löytää pois. Toiste en ole mennyt!

Olen kuullut ja lukenut, että vastaavia luontokokemuksia ihmisillä on ollut jo muinaisina aikoina ja muuallakin kuin Suomessa. Antiikin aikaan ajateltiin, että metsässä asui jumala Pan, joka saattoi eksyttää ihmisen tai saattaa hänet pakokauhun valtaan melko tutullakin reitillä. Sinänsä kiinnostavaa mielestäni, että tuo on niin yleismaailmallinen ilmiö.

Kyllä, tuo yleismaailmallisuus on jännä ilmiö tällaisissa.  Samoinhan on laita esim. ufojen kanssa: niitä on nähty joka puolella ja kautta historian, samoin kuin kerrottu kertomuksia siitä miten on jouduttu tällaisten outojen olentojen sieppaamaksi.   Ei ne todellakaan ole mikään Roswellista alkanut juttu, kuten helposti luullaan.

Ne jutut menee ihan niin pitkälle kun ihminen on maalaillut kallioihin. Jotkut jopa uskoo, että Raamattu on osittain kirjoitettu UFO ilmiöstä, siinä on niin paljon viittauksia siihen aiheeseen. Roswell oli vaa käännekohta. 

Totta. Vanhan testamentin liekehtivät pilvet, jollaisen sisään Mooses nousee noutamaan kymmentä käskyä. Profeetta Hesekielin pitkä yksityiskohtainen kuvaus liekehtivien tulivaunujen laskeutumisesta, niiden sisällä matkustavista olennoista ja omasta matkastaan niiden kyydissä jne.  Kyllä tuossa jotain todella, todella kutkuttavaa on.