Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin teini, asuttiin omakotitalossa. Meillä oli koira. Koiramme paras kamu asui ihan naapurissa.

Nuo kaksi oli kuin "paita ja peppu". Ne oli suunnilleen samaa ikä- ja kokoluokkaa, samanlainen temperamentti ja jopa ulkoisesti samanlaisia keskikokoisia pystykorvia.

Ne temmelsi yhdessä kummassakin pihassa, ja yleensä se meni niin, että naapurin koira "pääsi irti" ja juoksi suorinta tietä meidän olkkarin ikkunan eteen houkuttelemaan leikkitoveriaan ulos. Meidän olkkarin yksi ikkuna oli sellainen hyvin matalalta alkava ja korkea. Meidän koira ryntäsi heti ikkunan eteen hihkumaan kaverilleen ja sitten päästettiin se ulos temmeltään. Ikkunan kumpikin puoli oli aina koirankorkeudelta täynnä kirsun ja tassunjälkiä.

naapurinkoira sairastui äkillisesti ja vakavasti 12- vuotiaana. Meidän koira alkoi äkkiä eräänä aamupäivänä sydäntäsärkevän, kammottavan, "inhimillisellä tavalla" epäinhimillisen ulinan.

Myöhemmin kuultiin naapureilta, että heidän koiralleen annettiin juuri tuohon aikaan eutanasiapiikki. Jotenkin yliluonnollista, että meidän koira vaistosi tapahtuman.

Koira kuitenkin nökötti ikkunan ääressä surkeana muutaman kuukauden kunnes ymmärsi, että leikkikaveri ei enää tule. Sitten se toipui ja ei enää piitannut ikkunasta.

Sitten sekin vanheni ja yhtenä iltapäivänä se sai jonkun kohtauksen eli ikään kuin jalat ei kantaneet kovin hyvin. Varattiin eläinlääkäriltä hätäaika, jonka saatiin vasta aikaisin seuraavana aamuna. Koiramme oli ollut vasta puoli vuotta sitten tarkastuksessa ja eläinlääkäri oli kehunut että harvinaisen hyväkuntoinen ja pirteä "tervaskanto".

Mutta nyt sitten ihan yllättäen, hän alkoi hoiperrella ja lyyhistyi lopulta makaamaan patjalleen, ei jaksanut syödä, eikä juoda tai edes pitää silmiään auki. Laskettiin yöllä hänen vieressään tunteja siihen, että eläinlääkäri tulee.

Äkkiä hän heräsi horteestaan ja raahautui määrätietoisesti olkkarin ikkunan ääreen, katsoi pimeään, heilutti hieman häntäänsä ja inahteli ja vingahteli kuin ilahtuneena. Sitten hän horjahti lattialle, jäi makaan ja kuoli.

Äiti sanoi, että se oli varmaan naapurin koira joka tuli noutamaan ystävänsä autuaammille leikkikentille. Että siellä ne nyt leikkivät yhdessä.

No voi lässynlässyn tätä koiralätinää. Yäk.

Idiootti. Älä lässytä kellekään sitten kun perheenjäsenes kuolee. Ketään ei kiinnosta.

uer

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaisin joskus lukeneeni että jos kuollut ystävä / sukulainen vierailee unissa niin se tarkoittaa sitä että tuo menehtynyt henkilö yrittää ottaa yhteyttä henkimaailmasta.

Vastikään menehtynyt ystäväni vieraili unessani, kiitti ystävyydestäni ja vilkutti minulle. Hän jäi junaan joka jatkoi matkaansa ja minä jäin asemalle katsomaan kun juna poistui näkyvistä. Unen jälkeen oli varsin ahdistunut olo, mutta toisaalta helpottunut enkä tuon unen jälkeen ole enää nähnyt hänestä muita unia.

Olen nähnyt unen i.t.semurhan tehneestä isästäni.

Isä katseli minua liekkimerestä..jonka oletan olleen h.elvetti.

Mitä tämä tarkoittaa????

Unia on kolmesta lähteestä: Jumalasta, demoneilta eli pimeältä puolelta sekä ihmisen omasta alutajunnasta.

Mitään demoneja ei ole olemassa.

Jep. Demonit eivät ole mitään eri ulottuvuuksissa lymyileviä entiteettejä, mutta ihminen itsessään voi olla "demoninen", mikä liittyy vaikkapa psykopatiaan ja yleensäkin mielisairauksiin.

Kaikki "manaaja" - yms. jutut ovat roskaa.

"Käynyt" yleensä käytetään sanaa "tapahtunut". Samoin sotketaan nykyisin "kuka/ketä".

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se oli niinkuin ajattelit, pikkuisesi. Itse olen kokenut ruumiista irtaantumisen ja silloin oli myös läsnä tuollainen pallo.

Nuo valopallot ovat häiriöitä silmän verenkierrossa. Oikeasti tuollaisia ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää joku mulle yks todella outo, ei ehkä yliluonnollinen asia. Miksi kaikki kertoo enneunistaan, aavistuksistaan, yms. vasta sitten kun se ennakoitu tapahtuma on tapahtunut? Miksi ei kerrota näistä etukäteen? Toinen, että miksi henget eivät ilmesty kun paikalla on puoluettomia todistajia? Onko ne ujoja?

Mistä tiedät että enneuni oli enneuni ennen kuin unessa nähty tapahtuma toteutuu? Typerä kysymys.

Minulla on usein ns. yliluonnollisia seisokkeja. Kastikkeetkin ropisevat pisin seiniä aavemaisesti.

Miten voi olla mahdollista, että jos törmää johonkin esineeseen huoneessa, samalla hetkellä hajoaa huoneen toiselta reunalta kanssa jotain millä ei edes ole mitään yhteyttä siihen törmättyyn esineeseen, melkein kuin jossain komediassa jossa koko huone hajoaa romuksi kun kompastuu mattoon :D

Kokemani voisi varmaan selittää stressin aiheuttamina painajaisina, mutta tietyt elementit saavat yhä parin vuoden jälkeenkin niskavillat pystyyn. Lyhyellä ajanjaksolla, noin kahden tai kolmen viikon aikana, näin neljänä yönä aina saman hahmon makuuhuoneessani. Asuin tuolloin yksin koirani kanssa. Havahduin valveunen kaltaiseen tilaan, mutta pystyin kuitenkin liikkumaan. Kyseessä ei ilmeisesti siis ollut unihalvaus. Ensimmäiseksi herätessäni minulla oli aina vahva tunne, että joku, tai jokin, on lähellä. En tiedä millä tavoin hahmoa voisi tarkoin kuvailla, mutta se oli kaikkea muuta kuin miellyttävä. Se oli musta, pitkä, laiha ja olemukseltaan "repaleinen" - on vaikea sanoa olivatko olion päältä roikkuvat pitkät riekaleet olevinaan jotain kangasta vai sen ihoa. Kasvoja, tai edes silmiä sillä ei ollut, vain sileä pinta niiden paikalla. Luisevissa käsissä oli pitkät, epätasaiset kynnet. Ensimmäisenä yönä se oli makuuhuoneen ovella, noin kahden metrin päässä sängystä missä makasin. Muista öistä poiketen sillä oli tuolloin kädessään jokin lyhtyä muistuttava. Toisena yönä se oli lähempänä, noin metrin päässä. Kolmantena se oli huoneen vasemmassa ylänurkassa. Neljäntenä ja viimeisenä yönä se oli aivan sänkyni vieressä vasemmalla puolella. Kolmella edellisellä kerralla se oli äkkiä vain kadonnut, toki ensin säikäytettyään minut olemuksellaan perusteellisesti. Nyt aloin pelätä jo siinä määrin, että ainoa keino mitä hädissäni keksin, oli muodostaa sormillani ikäänkuin ristinkuva ja osoittaa se kohti hahmoa. Silloin se katosi, eikä ole sen jälkeen palannut. En voi henkilökohtaisesti väittää olevani uskovainen, mutta perheeni on aina kyllä ollut hengellistä väkeä. Ehkä tuo keino siksi muistui mieleeni. Ne, joille olen uskaltanut puhua tästä, ovat kaikki sitä mieltä, että mistään hyväntahtoisesta vierailusta tuskin oli kyse. Yleensä painajainen katoaa kun herää, mutta näissä tapauksissa heräsin nähdäkseni painajaisen. Koiran en muista reagoineen mitenkään tapahtumiin. Olen jokatapauksessa kiitollinen, ettei minun ole tarvinnut enää kohdata tuota olentoa.

Vierailija kirjoitti:

Kun mun vanhemmat eros niin se asunto mihin äidin kanssa muutettiin, se oli varsinainen kauhukammio. Äiti näki makkarin ovella hahmon jolle jutteli  pitkään kun luuli minuksi ja sitte se vaan hävis ja äiti tajus etten ole edes kotona. Mä kävin yöllä vessassa ja joku paino ulkopuolelta ovea kiinni kun koetin poistua, huusin että mitä vit""ua  ja äiti heräs mun huutoon jolloin se paino hävis  ja lensin oven mukana turvalleni eteiseen. Äidillä oli lempivyö, semmoinen ruskea jossa oli  iso kotkasolki ja yhtenä aamuna ku äiti puki farkkuja niin se tajus, että koko vyö on kadonnut!

Ja sitten kerran kun meillä oli ollut saunavuoro ja tultiin takas kotiin niin joka huoneessa oli valot päällä ja parvekkeen ovi apposen auki. 

Asunnon avain oli joutunut jonkun asiattoman käsiin.

Ei ole olemassa mitään yliluonnollista. Kaikki tarinat täällä ovat satuilua ja mielisairautta

Vierailija kirjoitti:

Kun mun vanhemmat eros niin se asunto mihin äidin kanssa muutettiin, se oli varsinainen kauhukammio. Äiti näki makkarin ovella hahmon jolle jutteli  pitkään kun luuli minuksi ja sitte se vaan hävis ja äiti tajus etten ole edes kotona. Mä kävin yöllä vessassa ja joku paino ulkopuolelta ovea kiinni kun koetin poistua, huusin että mitä vit""ua  ja äiti heräs mun huutoon jolloin se paino hävis  ja lensin oven mukana turvalleni eteiseen. Äidillä oli lempivyö, semmoinen ruskea jossa oli  iso kotkasolki ja yhtenä aamuna ku äiti puki farkkuja niin se tajus, että koko vyö on kadonnut!

Ja sitten kerran kun meillä oli ollut saunavuoro ja tultiin takas kotiin niin joka huoneessa oli valot päällä ja parvekkeen ovi apposen auki. 

Sun faijas kävi hiippailemassa

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään yliluonnollista. Kaikki tarinat täällä ovat satuilua ja mielisairautta

Tämmösiä kirjoitteleva on yleensä mielisairas.

JEESUS KRISTUS PELASTI!

Vierailija kirjoitti:

JEESUS KRISTUS PELASTI!

REILUKERHO, JEESUS PELASTAA KETKÄ TAHTOO, OO ONNELLINEN ONNEKAS ETTÄ OLET HARVA JA VALITTU KUN PÄÄSET TAIVAASEEN ME MUUT MENNÄÄN SITTEN HELVETTIIN JA PALATAAN IKUISESSA TULESSA KIITOS KUN VIITSIT LEUHKIA!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mun vanhemmat eros niin se asunto mihin äidin kanssa muutettiin, se oli varsinainen kauhukammio. Äiti näki makkarin ovella hahmon jolle jutteli  pitkään kun luuli minuksi ja sitte se vaan hävis ja äiti tajus etten ole edes kotona. Mä kävin yöllä vessassa ja joku paino ulkopuolelta ovea kiinni kun koetin poistua, huusin että mitä vit""ua  ja äiti heräs mun huutoon jolloin se paino hävis  ja lensin oven mukana turvalleni eteiseen. Äidillä oli lempivyö, semmoinen ruskea jossa oli  iso kotkasolki ja yhtenä aamuna ku äiti puki farkkuja niin se tajus, että koko vyö on kadonnut!

Ja sitten kerran kun meillä oli ollut saunavuoro ja tultiin takas kotiin niin joka huoneessa oli valot päällä ja parvekkeen ovi apposen auki. 

Sun faijas kävi hiippailemassa[/quot

'Mielikuva että isä ajaa Turusta Mikkeliin vain varastaakseen äidin vyön :D Kiitos nauruista, pelastit päiväni.

Mutta vakavasti puhuen, ei ollut iskä.

kelalta toimeentulotuen hakeminen,oli yli luonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se oli niinkuin ajattelit, pikkuisesi. Itse olen kokenut ruumiista irtaantumisen ja silloin oli myös läsnä tuollainen pallo.

Nuo valopallot ovat häiriöitä silmän verenkierrossa. Oikeasti tuollaisia ei ole olemassa.

Ei tietenkään ole. Ovat harhoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epistä jotkut saa merkkejä taivaasta ja kuulee Jumalan äänen miksi en minä:( oon puolet elämästäni pyytänyt jeesusta tai Jumalaa elämääni mutta ei mitään oo tapahtunut ja jotkut jotka ei usko saa heti kaikenlaisia merkkejä!

Voit onnitella itseäsi. Mielenterveytesi on kunnossa.

Tottakai se on kunnossa, kun mieltä ei ole olemassa.

Eikä mitään kummituksia : )

Mulla on sellainen pattereilla toimiva tuikkukynttilä ikkunan välissä olevassa kynttilätelineessä. Ajattelin eilen illalla että pitääpä avata se ikkunaruutu että saan sen otettua sieltä ja tsekattua onko vielä patterissa virtaa. En kuitenkaan jaksanut tehdä sitä heti koska se ikkunaruutu on niin suuri ja työläs avata.

No tänään ajattelin sen tehdä ja kun katsoin ikkunaa, ihmettelin että eihän se kynttilä ollutkaan siinä kynttilätelineessä enää. Ajattelin että avasinko muka sittenkin eilen ikkunan? Mutta se kynttilä olikin sen telineen vieressä pudonneena. Se vaan ettei se ole voinut mitenkään pudota siitä, se kuitenkin oli sellaisessa syvennyksessä siellä telineessä, että se pitää nostaa ylös siitä. Voihan ikkunoiden välissä vähän vetää, mutta saa aikamoinen tuuli olla että se nousee sieltä telineestä ylös. Eikä kissatkaan pääse käsiksi sinne kun kerran ikkuna on kiinni. Olen tässä miettinyt jotain järkevää selitystä sille, esimerkiksi jos se patteri olisi poksahtanut, mutta kun sekin on ihan ehjän näköinen.