Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Ei ole olemassa mitään yliluonnollista, kaikki on luonnollista. Ainoastaan ymmärrys puuttuu.

Toistakymmentä vuotta sitten talvella olin nukahtamaisillani illalla sänkyyni. Havahduin siihen, että jossain, joko korvani vieressä tai pääni sisällä, selkeästi kuultava, rauhallinen miesääni sanoi: "Kahdeskymmeneskahdeksas päivä huhtikuuta". En tiennyt, mitä se tarkoittaa, mutta merkitsin päivämäärän kalenteriini. Appeni sairastui myöhemmin keväällä äkillisesti ja hänen hautajaispäivänsä oli 28.4.

Tää viimeisin outo juttu kävi ihan juuri. Olin lapseni kanssa kerrostalomme saunan terassilla istumassa saunan jälkeen. Katselimme pilviä ja siinä samassa lapseni pyysi minua ihan vitsillä rukoilemaan, jotta saisimme jonkun merkin Jumalalta. En ole mikään himouskovainen, mutta minulle on sattunut elämäni aikana useita tälläisiä tilanteita, joissa koen saaneeni merkkejä ylempää. No sanoin lapselleni, että ei se yleensä niin toimi, että kun rukoilee niin saa merkin, mutta laitoin kädet ristiin ja rukoilin niin ei kulu kuin hetki kun terassille viereemme käpöttelee töyhtöhyyppä. Mainittakoon nyt, että tuo terassi on kokonaan kiinteällä ja vahvalla verkkoaidalla suojattu maasta kattoon ja verkossa ei ole mitään reikiä, joten tuolla terassilla ei ole koskaan 5 vuoden aikana näkynyt yhtäkään lintua, koska sinne ei yksinkertaisesti pääse.

No menemme takaisin kotiin ja minua jää häiritsemään tuo asia koska lintu oli selvästi hädissään ja pyrki pois sieltä mutta tuo maasta kattoon ulottuva verkkoaita esti sen aikeet, niin lähden sitten uudestaan lapsen kanssa sinne terassille muovipussin kanssa pelastamaan tuota lintua niin sitä lintua ei näy enää missään. Sitä miten se sinne pääsi, niin huomasimme että yhdessä kohtaa aitaa oli kaiteen kohdalla ehkä hieman isompi kohta, josta lintu olisi pystynyt pääsemään puskemalla läpi pois.

Jokatapauksessa koen, että tuo töyhtöhyyppä joka ilmestyi sinne yhtä nopeasti kuin lähtikin oli merkki Jumalalta. Ihana tapahtuma ja muistutti minua taas siitä, että ehkä on joku korkeampi voima, joka aina sillon tällön näyttäytyy meille.

Isoisäni kuoli lyhyen sairastelun jälkeen kaukana kotoa, missä olinkin hänen tukenaan ja apunaan. Kuolema tuli hiukan yllätyksenä, koska hänen piti olla pääsemässä jo kotiin.

Kuolemaa seuraavana päivänä tein jotain ihan arkipäiväistä kun aivan yhtäkkiä mieleeni nousi kuva hymyilevästä isoisästä ja kuulin mielessäni sanat "vasen puoli". Kuva oli jotenkin erilainen kuin tavallinen mielikuva, se jotenkin nousi mieleeni kuin heijastettuna. En ole ikinä kokenut vastaavaa. Tuli tunne, että hän on saanut rauhan. Jäin ihmettelemään tuota "vasenta puolta", että mikä sen merkitys oikein oli.

Kului vähän aikaa kun mainitsin lähisukulaiselleni tuon "näyn", ehdin vasta sanoa, että papan kuva nousi mieleeni tosi jännästi, kun tämä sukulainen alkoi tohkeissaan selittää myös nähneensä papan tosi onnellisen näköisenä mielessään. Hän naurahti, ja jatkoi sitten: "Jotenkin tuli tunne, että hän oli mun vasemmalla puolella." Henkäisin, että ei ole totta, mullakin tuli ne sanat "vasen puoli". Siinä sitten ihmettelimne yhdessä, mitä se tarkoitti.

Mulla on paljon muitakin outoja kokemuksia.

Määrittele yliluonnollinen.

Ihmisen järki ei kovin pitkälle riitä valitettavasti vaikka moni niin luuleekin. Maailmankaikkeudessa on paljon mitä emme ymmärrä.

Näin valkoisia pisteitä mun kämpässä ja ihan kuin joku kiiltävä mun vaatteiden seassa:/ mut kuittasin tai pikemminkin totesin että varmaan vaan näköharha koska ei ollut laseja päässä ja huono näkö niin sumeana näkönä voi nähdä jotain tuollaista.

Epistä jotkut saa merkkejä taivaasta ja kuulee Jumalan äänen miksi en minä:( oon puolet elämästäni pyytänyt jeesusta tai Jumalaa elämääni mutta ei mitään oo tapahtunut ja jotkut jotka ei usko saa heti kaikenlaisia merkkejä!

Vierailija kirjoitti:

Tää viimeisin outo juttu kävi ihan juuri. Olin lapseni kanssa kerrostalomme saunan terassilla istumassa saunan jälkeen. Katselimme pilviä ja siinä samassa lapseni pyysi minua ihan vitsillä rukoilemaan, jotta saisimme jonkun merkin Jumalalta. En ole mikään himouskovainen, mutta minulle on sattunut elämäni aikana useita tälläisiä tilanteita, joissa koen saaneeni merkkejä ylempää. No sanoin lapselleni, että ei se yleensä niin toimi, että kun rukoilee niin saa merkin, mutta laitoin kädet ristiin ja rukoilin niin ei kulu kuin hetki kun terassille viereemme käpöttelee töyhtöhyyppä. Mainittakoon nyt, että tuo terassi on kokonaan kiinteällä ja vahvalla verkkoaidalla suojattu maasta kattoon ja verkossa ei ole mitään reikiä, joten tuolla terassilla ei ole koskaan 5 vuoden aikana näkynyt yhtäkään lintua, koska sinne ei yksinkertaisesti pääse.

No menemme takaisin kotiin ja minua jää häiritsemään tuo asia koska lintu oli selvästi hädissään ja pyrki pois sieltä mutta tuo maasta kattoon ulottuva verkkoaita esti sen aikeet, niin lähden sitten uudestaan lapsen kanssa sinne terassille muovipussin kanssa pelastamaan tuota lintua niin sitä lintua ei näy enää missään. Sitä miten se sinne pääsi, niin huomasimme että yhdessä kohtaa aitaa oli kaiteen kohdalla ehkä hieman isompi kohta, josta lintu olisi pystynyt pääsemään puskemalla läpi pois.

Jokatapauksessa koen, että tuo töyhtöhyyppä joka ilmestyi sinne yhtä nopeasti kuin lähtikin oli merkki Jumalalta. Ihana tapahtuma ja muistutti minua taas siitä, että ehkä on joku korkeampi voima, joka aina sillon tällön näyttäytyy meille.

Se lintu oli osannut lentää sinne. Ehkä sillä ei ollut hätä, vaan se ajoi teitä pois pesänsä läheisyydestä. Tämä on ko. lajille tyypillistä käytöstä.

Töyhtöhyypän pesä on maassa, ja se puolustaa sitä herkästi.

Kissanhiekkakakku kirjoitti:

Muutettiin kerrostalo-vuokrakämpästä omaan omakotitaloon kun olin viidennellä luokalla. Talossa oli olohuoneessa ovi jonka takana pieni aula ja siellä kolme ovea: Saunatilaan, ulos ja kellariin. Muistan miten kys. tila karmi minua alusta asti enkä tykännyt yhtään, kun äiti vaati että lumessa leikkimisen jälkeen tulisin takaovesta ja veisin haalarin saunaan kuivumaan. Jos menin suihkuun niin juoksin ja pidin kättä sivulla silmän peittona, vaikka en nyt osaa sanoa mitä pelkäsin näkeväni.  Sitten  äiti  satutti selkänsä  ja pyysi hakemaan joulukoristeet kellarista, pakkohan se oli.  Tuota ennen olin käynyt kellarissa vain kerran, asuntoesittelyssä vanhempien ja kiinteistövälittäjän seurassa. Löysin koristelaatikon enkä muista ihan kunnolla mitä sitten kävi mutta olen varma jonkun alkaneen seurata siellä kellarissa. Tuon jälkeen ahdistava tunnelma siirtyi myös muualle taloon ja muuttui ihan fyysisiksi ilmiöiksi, olen työntänyt suurimman osan tapahtumista pois mielestä mutta yksi liittyi isän kuntoiluvälineisiin (soutulaite kuntopyörä, painot) olohuoneessa, ne taisivat alkaa liikkua itsekseen kun katsoin tv:tä.  Minusta tuli tosi ahdistunut, varjoaankin säikkyvä lapsi jonka pelkoja käytiin sitten läpi ensin koulukuraattorin ja myöhemmin nuorisopsykologin kanssa. Kun tulin koulusta kotiin napsautin valot pitkään, olohuoneeeen asti yltävään eteiskäytävään ja kyyhjötin huoneessani kunnes vanhemmat tuli, en käynyt syömässä enkä vessassa koska pelkäsin mitä saatan nähdä tai kuulla. Jos nyt mietitte ettei tuo vessa asia voi olla totta niin minulla oli huoneessa  roskis.. joo. Hätä ei lue lakia.

Oli helpotus muuttaa 15vuotiaana opiskelujen takia pois.  Asuntolassa kuljin ilman ongelmia, ilman pelkoa pimeässä vessaan tai keittiöön juomaan. Mutta sitten kun kävin vanhemmillani taannuin taas siihen että mielummin roskis kuin..

Nykyään vanhemmat asuu kerrostalossa kun eivät iän karttuessa jaksaneet omakotitalon ylläpitoa. En ole koskaan kertonut heille kokemuksistani tai tuntemuksistani vanhaan taloon liittyen enkä ole kysynyt,näkivätkö  ikinä mitään.

Talon historiasta en tiedä muuta kuin että rakennettiin 60luvulla ja laajennettiin 70luvulla.

Hometta? Mummo asuin 70-luvulla rakennetussa talossa. Öisin kuulin radion hiljaista ääntä, puhetta ja musiikkia tosi hiljaa ettei saanut kunnolla selvää. Myöhemmin kävi ilmi ettei mummo koskaan kuunnellut yöllä radiota vaan nukkui. Heräsin myös joskus tuijotukseen ja sain unihalvauksia siellä.

Vuosi sitten alkusyksystä kävin etsimässä syrjäisen paikan jossa on muinaishautoja. Sellaisia rengasmaisia kivikuoppia korkean mäen päällä. En aluksi aikonut etsiä sitä vaan lähdin kävelylle muuten vain sillä seudulla ja siksi en ottanut mukaan mm. lamppua tai tulentekovälineitä. Linnuntietä matkaa oli noin 2 km. Kännykän akku oli lähes täysi ja samoin muistaakseni ranteessa olevan älykellon akku. Reitti oli odotettua pidempi ja sokkeloisempi koska siellä oli tiesokkelo ja monta risteystä jossa yhdistyy 3 tietä. Löysin paikan ja tutkiskelin jonkin aikaa. Lähdin sitten kävelemään poispäin kun ilta alkoi hieman hämärtää. Kännykän akku tyhjeni ja puhelin sammui. Siellä oli alle +10 astetta lämmintä. Myös älykellon akku loppui. Kävelin tietä pitkin ja tulin tunnistamaani risteykseen ja jatkoin olettamaani oikeaan suuntaan. Minulla on yleensä hyvä paikkamuisti. Sitten mieleeni tuli samanlainen ajatus ikäänkuin toisen sanomana, että "nyt tulee *Erkille* vähän kipua" (nimi oli oma nimeni). Ihmettelin tuota ja lähinnä haistattelin ajatukselle. Jonkin ajan päästä huomasin valinneeni väärän tien ja alkoi olla hämärämpi. Palasin takaisin ja valitsin toisen tien jälleen samasta tutusta paikasta. Sekin johti umpikujaan, lähdin hölkkäämään koska oli tulossa pimeä ja puolen tunnin päästä huomasin olevani samassa kolmioristeyksessä jossa olin puoli tuntia aikaisemmin. Sitten päätin lähteä tarkoituksella sivutielle joka mielessäni oli väärä tie ja löysin sieltä takaisin oikealle tielle. Matkaa tuli 11km ja oli pilkkopimeää kun tulin autolle.

Eli hyvin outoa ja kummallista ja ei ollenkaan mukavaa.

Saimaa club holidayn rivareissa kuuluu ja näkyy kummia. Ovet liikkuvat itsekseen siihen tapaan, että ei ole mistään vedosta tms. kysymys, ei aggressiivisesti kuitenkaan vaan määrätietoisesti, ikäänkuin joku liikuttaisi niitä. Portaista kuuluu selvästi kuin joku menisi niitä ylös alas. Lisäksi kuuluu muita epämääräisempiä vaikeasti tunnistettavia ääniä. Ja tämä on jatkuvaa. Olen miettinyt, mistä tämä johtuu ja tutkinut paikan historiaa. Paikalla on ollut sotasairaala ja mielisairaala, mutta ei kuitenkaan ko. rivarissa, joka on rakennettu viime vuosikymmeninä. Rivarin paikalla on ollu lämpökeskus ja jotain varastorakennuksen tyyppisiä ulkotiloja. Lämpökeskukseen on ymmärtääkseni mennyt maanalainen käytävä sairaalarakennuksesta. Mietin, että onko käytävää pitkin kuljetettu vainajia ulkovarastoihin tai rantaan laivalla kuljetettavaksi sodan aikana. Joku asialle vihkiytynyt voisi varata pari yötä rivarista ja ihan vain kuunnella ja aistia rakennuksen elämää ja kertoa oman mielipiteensä. Tätä siis tapahtuu aivan siinä rantaan kulkevan kävelytien vieressä olevassa rivarissa aika siinä keskellä. Tai sitten mietin, että onko rivarissa sattunut jotain. Minä en usko mihinkään varsinaisesti, mutta asia hämmentää, koska en keksi sille selitystä.

En ole varma olenko jo kirjoittanut tämän tarinan tänne vai/tai johonkin toiseen ketjuun, mutta menkööt. 

Asuin muutamia vuosia sitten Lapissa sodan jälkeen rakennetussa puukerrostalossa. Muuten talossa ei tapahtunut mitään outoa ainakaan minun läsnäollessani, mutta jostain syistä ollessani hereillä/sängyssä öisin klo 24.00-01.00 välillä kuului aina säännöllisin väliajoin kolmen sarjoissa jotain outoa koputusta, jota en ikinä saanut paikannettua. Koputuksien jälkeen kuului aina myös lapsen hihitystä, ja kääntyessäni televisioruutua kohti (se oli samassa suunnassa kuin ulko-ovi) ruudun poikki näytti aina menevän jokin musta-asuinen nainen(?) / hahmo. Minään muina kellonaikoina näitä asioita ei tapahtunut. Tuo koputus nyt on voinut tulla jostain ilmastoinnista tai mistä tahansa, mutta tuon lapsen hihitys ja televisioruudun poikki selvästi menevä hahmo oli jotain niin creepyä, että minun oli pakko muuttaa talosta pois heti kun se oli mahdollista. 

Olen jo aika vanha. Koskaan en ole kokenut mitään yliluonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Kuka olmi poisti yliluonnollisen hirvikokemukseni, ja MIKSI???!!! Täällä kaikenmaailman hullut saavat suoltaa keksittyä paskaansa, mutta minun viestini poistetaan?

Viestin 2112 ketjusta löytyy...

Hirvi ryntäsi tielle ja uhrasi itsensä vuokseni. kirjoitti:

Hirvi hyppäsi tielle ja katsoi minua silmiin ja samassa vastaan tuleva auto törmäsi häneen.

Hän näytti suruliselta ja se katse oli sellainen että siinä hetkessä tajusin, hänen suojelleen minua.

Auto ei käyttänyt ajovaloja ja minulla on tapana useinkin jäädä sellaisten autojen alle, jotka eivät pidä valoja päällä.

Minusta tuntui että hän sanoi minulle varo. Varo tuli mieleeni kun katseemme kohtasi.

Vuosia myöhemminkin koko tapaus tuntuu ihan hullulta. Mieheni mielestä se oli minun suojelusenkeli. En kyllä usko enkeleihin. Luultavasti järkytyin niin kovasti että mieleni teki temput.

Mitään yliluonnollistahan tuossa ei käytännössä ollut, paitsi pääni sisällä kuulunut ääni "varo" ja se katse ja törmäys. Eläin parka meni ihan nuusaksi :(

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko yliluonnollista mutta jotenkin vaistosin ukin kuileman. Olin teini enkä ollut vaivautunut käymään mummon ja ukin luona läheskään yhtä usein kuin ennen.

Päivää ennen ukin yllättävää kuolemaa kuitenkin kävin pitkän kaavan mukaan. Syötiin ja saunottiin, vietettiin aikaa yhdessä. Lähtiessäni vielä halasin molempia, ukkia pitkään.

Seuraavana aamuna tuli tieto että ukki oli kuollut. :'(

Ukki parka, sydän ei olisi enää kestänyt saunomista ja pitkän kaavan mukaan vietettyjä iltamia, mutta kun halusi tehdä lapsenlapselle mieliksi...

Oudoin asia mitä mulle on tapahtunut on se, että salama iski mua otsaan. Tämä ei ole yliluonnollista, mutta kohtuullisen harvinasta. Vaikka meinasin lentää selällleni iskun voimasta, ei mitään sen pahempaa päässyt käymään. Muuta kuin tuli tosi energinen olo sen jälkeen. Ja jos kerron ihmisille tämän, niin ne ei oikein usko tätä, ja totta puhuen, alan nykyään itsekin tuntemaan, että ehkä se olikin vain harhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Oudoin asia mitä mulle on tapahtunut on se, että salama iski mua otsaan. Tämä ei ole yliluonnollista, mutta kohtuullisen harvinasta. Vaikka meinasin lentää selällleni iskun voimasta, ei mitään sen pahempaa päässyt käymään. Muuta kuin tuli tosi energinen olo sen jälkeen. Ja jos kerron ihmisille tämän, niin ne ei oikein usko tätä, ja totta puhuen, alan nykyään itsekin tuntemaan, että ehkä se olikin vain harhaa. 

Olet selvästi thorin valitsema

Näen asioiden tapahtuvan ennalta, intuition kautta saattaa mieleen tulla kuva ihmisestä tai tapahtumasta ennen tapahtumaa.

Yöllä nukkuessa unen ja hereillä olon rajamailla näen usein kirkasta valoa. Näkö kenttäni keskellä on pieni pyörivä valopallo joka on sähkönsininen värinen ja sen keskellä kirkasta valoa. Jos kuulen uskonnollista musiikkia saatan vaipua transsiin niin että ikäänkuin näen itseni neljännestä ulottuvuudesta. Näen myös erin värisiä valo palloja kuten mustan "värisiä" tai sinisiä ja kultaisia valopalloja.

Olin Tykkimäen huvipuistossa vekkulatalossa, lapset olivat juosseet kauas edelleni. Äkkiä sain iskun olkapäähän ja käännyin ärtyneenä katsomaan kuka hoputtaa noin kovakouraisesti, takani ei kuitenkaan ollut ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Näen asioiden tapahtuvan ennalta, intuition kautta saattaa mieleen tulla kuva ihmisestä tai tapahtumasta ennen tapahtumaa.

Yöllä nukkuessa unen ja hereillä olon rajamailla näen usein kirkasta valoa. Näkö kenttäni keskellä on pieni pyörivä valopallo joka on sähkönsininen värinen ja sen keskellä kirkasta valoa. Jos kuulen uskonnollista musiikkia saatan vaipua transsiin niin että ikäänkuin näen itseni neljännestä ulottuvuudesta. Näen myös erin värisiä valo palloja kuten mustan "värisiä" tai sinisiä ja kultaisia valopalloja.

Minulla on vähän samaa. Tiedän joskus asioita ennalta, mutta tiedän myös toisinaan mitä muut ajattelevat. En normaalisti kuule mitään ääniä, muuta kuin omat ajatukseni, mutta joskus esim. ohikulkevan ihmisen ajatus tulee väistämättömän selkeänä mieleeni, mistä en pidä ollenkaan. 

Näin myös aiemmin kirkkaita valopisteitä, kultaisia, punaisia, sinisiä tai vihreitä, yhden kerrallaan. Hyvin pieni piste, mutta kirkas. Usein jonkin oivalluksen tai päätöksen hetkellä. Yhteen aikaan aina kun tartuin erääseen joogakirjaan, niitä ilmestyi silloin ja ne oli aina valkoisia. Tietysti muutakin on mutta en tietenkään ala tänne luettemaan. Työskentelen asiantuntijana teollisuudessa.