Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku selittää oman kokemukseni?
Töissä teen töitä ja aina välillä näen jotain liikettä sivusilmällä. Sitten kun katson suuntaan missä näen liikettä niin siellä ei ole mitään mikä voisi aiheuttaa mitään liikettä.
Lasiainen rappeutuu ja irtoilee iän myötä. Sen havaitsee "roskina" näkökentässä. Silmän reunaosissa näöntarkkuus on huonoin, mutta valonerotuskyky paras, joten nuo lasiaisen irronneet kohdatkin näkyvät parhaiten näkökentän sivulla. Koetapa tarkentaa katse niihin niin ei onnistu.
Noista on kokemusta hauskastikin. Kotona olen vuosien varrella aika usein nähnyt syrjäsilmästä kissan, jota ei olekaan. Meillä siis ei ole kissaa, mutta lapsuuskodissani oli yli 30 vuotta sitten.
Näkemäni kissa yleensä tepastelee äänettömästi eteisestä kohti olohuonetta ja häviää, kun kohdistan katseeni siihen.
Viime jouluna taisin ensimmäisen kerran pelästyä, koska kuva oli aiempaa selkeämpi. Tummanharmaa kissa käveli olohuoneessa minua kohti joulukuusen alta, mutta katsoessani tarkemmin siinä ei tietenkään taaskaan ollut mitään olentoa.
Kissa on erivärinen eri tilanteissa.
Ei ehkä tarvitse hankkia oikeaa kissaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikalla on aikanaan kaikki vanhat faksit, puhelimet ja tietokoneet kannettu komeron perälle, varmaan ajatuksella että ne hävitetään sitten isommassa erässä. Siellä ne lojuvat hyllyillä ja lattialla sikin sokin. Päivällä on kova meteli kun kaikki koneet käy, ehkä siksikin on mennyt miltei kaksi vuotta ennen kuin mitään outoa huomasin.
Vaihdoin työaikaa, jään vielä töihin muiden lähtiessä kotiin, ja saan näin ylimääräisen vapaapäivän. Jo ensimmäisenä päivänä kuulin outoa ääntä sen komeron suunnalta. Ajattelin viikkokausia, että on jokin lämmitysjärjestelmän merkkiääni tms. Joitain viikkoja sitten siivooja oli unohtanut tuoda uudet rullat wc-tilaan, joten kipitin komeroon niitä hakemaan. Se ääni minkä kuvittelin vaan jonkin järjestelmän merkkiääneksi olikin puhelin. Ei töpselissä, lojunut siellä varastossa varmaan jo 30 vuotta.
En vastannut, enkä aio vastata. Kuuntelen musiikkia nykyisin kun jään yksin töihin.
Tietääkö/muistaako kukaan, oliko niissä ysärin lankapuhelimissa jotain paristolla tai akulla toimivaa härpäkettä joka virran hiipuessa alkaisi hälyttämään, vähän kuin palohälytin piippailee kun paristot on loppu?
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla on aikanaan kaikki vanhat faksit, puhelimet ja tietokoneet kannettu komeron perälle, varmaan ajatuksella että ne hävitetään sitten isommassa erässä. Siellä ne lojuvat hyllyillä ja lattialla sikin sokin. Päivällä on kova meteli kun kaikki koneet käy, ehkä siksikin on mennyt miltei kaksi vuotta ennen kuin mitään outoa huomasin.
Vaihdoin työaikaa, jään vielä töihin muiden lähtiessä kotiin, ja saan näin ylimääräisen vapaapäivän. Jo ensimmäisenä päivänä kuulin outoa ääntä sen komeron suunnalta. Ajattelin viikkokausia, että on jokin lämmitysjärjestelmän merkkiääni tms. Joitain viikkoja sitten siivooja oli unohtanut tuoda uudet rullat wc-tilaan, joten kipitin komeroon niitä hakemaan. Se ääni minkä kuvittelin vaan jonkin järjestelmän merkkiääneksi olikin puhelin. Ei töpselissä, lojunut siellä varastossa varmaan jo 30 vuotta.
En vastannut, enkä aio vastata. Kuuntelen musiikkia nykyisin kun jään yksin töihin.
Tietääkö/muistaako kukaan, oliko niissä ysärin lankapuhelimissa jotain paristolla tai akulla toimivaa härpäkettä joka virran hiipuessa alkaisi hälyttämään, vähän kuin palohälytin piippailee kun paristot on loppu?
Siis oliko se "ääni" ihan normi puhelimen soittoääni siis joka ilmoittaa kun puhelu tulossa vai joku piippaus? Anyway ei noissa mitään akkuja/paristoja ole kyllä tietääkseni.Ja vaikka oliskin niin mikään akku noin pitkään pysy varauksessa.Itellä tosin känny alkoi soimaan "värinällä" laatikossa jossa ollu varmaan 7 vuotta se kyllä mysteeri miksi alkoi värisemään ihan kuin puhelu muka tulossa..Loppui vasta kun otin akun irti vanhasta nokialaisesta.
Spooky kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla on aikanaan kaikki vanhat faksit, puhelimet ja tietokoneet kannettu komeron perälle, varmaan ajatuksella että ne hävitetään sitten isommassa erässä. Siellä ne lojuvat hyllyillä ja lattialla sikin sokin. Päivällä on kova meteli kun kaikki koneet käy, ehkä siksikin on mennyt miltei kaksi vuotta ennen kuin mitään outoa huomasin.
Vaihdoin työaikaa, jään vielä töihin muiden lähtiessä kotiin, ja saan näin ylimääräisen vapaapäivän. Jo ensimmäisenä päivänä kuulin outoa ääntä sen komeron suunnalta. Ajattelin viikkokausia, että on jokin lämmitysjärjestelmän merkkiääni tms. Joitain viikkoja sitten siivooja oli unohtanut tuoda uudet rullat wc-tilaan, joten kipitin komeroon niitä hakemaan. Se ääni minkä kuvittelin vaan jonkin järjestelmän merkkiääneksi olikin puhelin. Ei töpselissä, lojunut siellä varastossa varmaan jo 30 vuotta.
En vastannut, enkä aio vastata. Kuuntelen musiikkia nykyisin kun jään yksin töihin.
Tietääkö/muistaako kukaan, oliko niissä ysärin lankapuhelimissa jotain paristolla tai akulla toimivaa härpäkettä joka virran hiipuessa alkaisi hälyttämään, vähän kuin palohälytin piippailee kun paristot on loppu?
Siis oliko se "ääni" ihan normi puhelimen soittoääni siis joka ilmoittaa kun puhelu tulossa vai joku piippaus? Anyway ei noissa mitään akkuja/paristoja ole kyllä tietääkseni.Ja vaikka oliskin niin mikään akku noin pitkään pysy varauksessa.Itellä tosin känny alkoi soimaan "värinällä" laatikossa jossa ollu varmaan 7 vuotta se kyllä mysteeri miksi alkoi värisemään ihan kuin puhelu muka tulossa..Loppui vasta kun otin akun irti vanhasta nokialaisesta.
Ihan normaali puhelimen kilinä. Joillakin sitä kuulee kännykän soittoäänenäkin nykyisin, mutta juuri se persoonaton muovinen tilulilu-tilulilu mikä kaikui lankapuhelimista kaikissa toimistoissa aikoinaan.
Se akku/paristo olis kyllä ollu mun ykköstoive.
Noihan älykkäät hissit tekevät: laskeskelevat mistä kerroksesta todennäköisesti tulee seuraava keikka ja ajavat sinne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän nelikerroksisessa kerrostalossa hissi kulkee välillä itsekseen. Asuntoni on hissin vieressä ylimmässä kerroksessa ja kuulen kun hissi liikkuu. Joskus katson ovisilmästä hissin huristellessa ylimpään kerrokseen (olen kerrostalokyttääjä, heh), mutta ketään ei nouse hissistä. Voihan tuo johtua jostakin sähköviastakin tms. tai lapset painelee nappeja, mutta kun tuota tapahtuu melkein päivittäin ja olen asunut tässä asunnossa kolmisen vuotta. Talo on rakennettu 1997, mutta tontti on kuulunut aikoinaan lähistöllä sijaitsevalle mielisairaalalle.
Noihan älykkäät hissit tekevät: laskeskelevat mistä kerroksesta todennäköisesti tulee seuraava keikka ja ajavat sinne
Viime yönä heräsin huutoon,klo oli vähän yli kolme,se oli sisareni ääni,voimakas,ja huusi nimeni,tosiaan heräsin siihen ja sydän löi tuhatta ja sataa,sisareni on jo 82v,yksin asuva mutta tulee kyllä vielä toimeen siellä kotonaan,siinä tilanteessa sitten rukoilin,päivällä hän soitti ja kertoi lyöneensä silmäkulmansa kovin peilikaapin avonaiseen oveen...verta tuli paljon kun ohennuslääkitys,en tiedä tätäkö huuto tarkoitti vai jotain tulevaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin teini ja nukuin ikkuna auki koska oli kesä, en saanut unta kuukautisten ja kuumuuden takia ja makasin vaan hereillä. Ikkuna oli kädenojennuksen päässä sängystä ja kun aloin kuulla selkeitä hiipiviä askeleita ikkunan takaa,kuvittelin ärtyneenä äitipuoleni koettavan käräyttää minut tupakasta (Olin jäänyt kiinni tupakahajusta) ja hyppäsin ikkunaan huutaen että no en oo vi tu tupakkaa mulla! Ulkona ei ollut ketään enkä kuullut askeleiden juoksevan pois. Ne vain loppuivat.
Sänkyni rupesi yöllä siirtymään paikalta ja tärisemään. Joku on vetänyt peiton päältä pois ja vetänyt jalasta. Kävellyt kotona silmät kiinni ja aukassut ne ja huomannut olevat toisessa paikkaa. Vedän sähköä itseeni joskus tosi paljon. Joskus kynteni on kiinni katossa yöllä ja olen ylös alaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hengitän tosi kylmää ilmaa suusta ja kotini kylmenee. Tuntuu että vierelläni on silloin joku muukalainen tuon puoleisesta esim allien.
Luin tätä ketjua kun sähköt katkesivat tältä puolen kaupunkia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enneuni. Näin darraunen jossa sahasin vasenta jalkaani käsisahalla keskeltä reittä poikki. Kysyin isältäni, joka tiesi unista jonkin verran, että mitä meinaa. Totesi vain että mietippä sitä. Kolme viikkoa eteenpäin samainen reisiluu katkesi keskeltä poikki onnettomuudessa. Meni toki muutakin mutta en voi välttyä siltä tuntemukselta että...
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa mitä tänään tapahtui ihan ns arkisessa tilanteessa. Lähdin viemään kukkataimia vanhempieni haudalle. Olin juurruttanut kahta tainta omissa astioissaan, kastellut niitä viikkokaudet, jotta saisivat hyvät juuret ja pysyisivät loppukesän hengissä siellä hautausmaan ankeissa olosuhteissa (hiekka, paahteinen paikka jne).
Pakkasin astiat ja muut tykötarpeet auton perälle ja lähdin reippailla mielin suorittamaan tärkeää tehtävää. Olin jo etukäteen iloinen että homma tulee viimeinkin tehtyä.
Kuinka ollakaan, toinen astiataimista oli päättänyt tehdä tenän. Kahden km päässä olevasta risteyksestä kääntyessäni auton perältä kuului krunks! - katsoin peilistä ja totesin että toisen kukan latvaa ei enää näkynyt. Pysähdyin nostamaan astian pystyyn ja ajoin varovasti loppumatkan.
Hautausmaan pysäkillä aloin ottamaan romppeita takaloosterista, nostin tuota jo kaatunutta tainta. Krunks - astian reuna murtui ja koko systeemi putosi käsistäni maahan, säilyen kuitenkin vielä ehjänä, vaikka multaa roiskuikin pitkin mäkeä.
Vein kaikki muut roinat ensin haudalle ja palasin sitten hakemaan tuota onnetonta tainta, kannoin sitä ensin kaksin käsin, sitten kädet väsyi niin että oli pakko ottaa astian rivasta kiinni ja yrittää kantaa se kunnialla haudalle saakka. Krunks, ripa murtui kiinnityskohdastaan ja astian romistessa maahan se samalla meni rikki, kasvin juurilta lensi kaikki multa pirin pärin ja kaverina ollut köynnös sai niin selkäänsä, että ei se ainakaan kauneudellaan vaikutusta tulisi vainajiin tekemään.
Kolme kertaa, sama astia, krunks krunks krunks. Sain kaiken oleellisen (taimen ja mullanrippeet) vielä kerättyä mukaani ja pääsin upottelemaan taimet haudalle. Toisessa astiassa oleva lilja myhäili tyytyväisenä ja säyseänä, tämä kovan onnen lilja murjotti maailman murjomana.
Mitä tämä taimi minulle halusi viestittää, oliko sille noin perin vastenmielistä muuttaa vainajien seuraan? Vai oliko viestin takana äiti-vainajani, joka yritti toppuutella minua näkemästä turhaa vaivaa näin kuumana päivänä? Kukaan ei tiedä. Mutta hautausmaalla, ja jo sinne mennessäkin, voi tapahtua vaikka mitä jolle ei selitystä löydy.
Onhan se merkillistä, että haurastunut kippo hajoaa uudestaan, kun entistä pienempään pinta-alaan kohdistuu suhteellisesti suurempi kuormitus. Materiaalitekniikan insinöörinä tämä on lähes päivittäinen ihmettelyn aihe.
Olimme Teneriffalla .Parvekkeella istuimme ja värisimme helmikuussa toppatakki päällä. Yhtäkkiä poksahti lasi jossa on majoneesia tuhannen palasiksi. Mistä se johtui?
Lasiin kertyneestä paineesta. Muistan kun koulun ruokalassa päällekkäin pinottuja laseja paukahti tuon tuostakin muruiksi. Ne joutuivat kolhituksi ja paineen alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime viikolla ajattelin yhtenä päivänä entistä ala-asteen rehtoriani. Olin ala-asteella 1980-luvulla. En tuntenut häntä henkilökohtaisesti enkä muista, että olisimme ikinä vaihtaneet sanaakaan. Näin hänet mielessäni ja ajattelin, että niin joo, tuollainen mies oli ala-asteaikana rehtorina. En todellakaan ollut ajatellut häntä tai kuullut hänestä vuosikymmeniin.
Sitten parin päivän päästä tästä näin hänen kuolinilmoituksensa sanomalehdessä. Hän oli kuollut samana päivänä, kun olin ajatellut häntä.
Näin on käynyt muutaman kerran aikaisemminkin.
Kävin yläastetta ja heräsin kouluun itsenäisesti kun vanhemmat olivat jo lähteneet töihin ja vieneet veljen tarhaan. Söin rauhassa aamupalaa kun aloin kuulla kovaa tuhisevaa hengitystä kuin jollakulla olisi nuha, en pelästynyt vaan ajattelin että joku on sittenkin kotona. Mutta sitä pelästyin tajusin äänen tulevan selkäni takana olevasta pimeästä pikkutilasta jossa ovi kylmiöön (kyllä, meillä oli omakotitalossa ihan oikea kylmiö). Lemmikkejä ei ollut paitsi olohuoneessa akvaario. Menin nopeasti pukemaan ja lähdin kouluun. Matkalla muistin sitten pikkuveljen väittäneen kerran että joku " huokuu" (huokailee?) vessassa. Kukaan ei ollut silloin uskonut, äiti kyllä kävi veljen mieliksi tarkistamassa vessan.
Oliko meillä kipeä kotikummitus? :D
Vierailija kirjoitti:
Kävin yläastetta ja heräsin kouluun itsenäisesti kun vanhemmat olivat jo lähteneet töihin ja vieneet veljen tarhaan. Söin rauhassa aamupalaa kun aloin kuulla kovaa tuhisevaa hengitystä kuin jollakulla olisi nuha, en pelästynyt vaan ajattelin että joku on sittenkin kotona. Mutta sitä pelästyin tajusin äänen tulevan selkäni takana olevasta pimeästä pikkutilasta jossa ovi kylmiöön (kyllä, meillä oli omakotitalossa ihan oikea kylmiö). Lemmikkejä ei ollut paitsi olohuoneessa akvaario. Menin nopeasti pukemaan ja lähdin kouluun. Matkalla muistin sitten pikkuveljen väittäneen kerran että joku " huokuu" (huokailee?) vessassa. Kukaan ei ollut silloin uskonut, äiti kyllä kävi veljen mieliksi tarkistamassa vessan.
Oliko meillä kipeä kotikummitus? :D
Ilmanvaihto? Myös jääkaapit voi kuulostaa vaikka miltä. mulla rohisevalta hengitykseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs päivä tulin makkariin
.Näin mustan hahmon polvillaan sänkymme edessä.Hahmo selasi puhelintani joka oli laturissa. Sit se vaan häipyi. Kurkistin sänkymme alle mut ei siel ketään ollut.Jaksaako henkiä kiinnostaa joku älypuhelin?
No varmasti jotain 70-luvulla kuollutta :D "Mikäs se tämä on?"
eh heh...
Vierailija kirjoitti:
Kävin yläastetta ja heräsin kouluun itsenäisesti kun vanhemmat olivat jo lähteneet töihin ja vieneet veljen tarhaan. Söin rauhassa aamupalaa kun aloin kuulla kovaa tuhisevaa hengitystä kuin jollakulla olisi nuha, en pelästynyt vaan ajattelin että joku on sittenkin kotona. Mutta sitä pelästyin tajusin äänen tulevan selkäni takana olevasta pimeästä pikkutilasta jossa ovi kylmiöön (kyllä, meillä oli omakotitalossa ihan oikea kylmiö). Lemmikkejä ei ollut paitsi olohuoneessa akvaario. Menin nopeasti pukemaan ja lähdin kouluun. Matkalla muistin sitten pikkuveljen väittäneen kerran että joku " huokuu" (huokailee?) vessassa. Kukaan ei ollut silloin uskonut, äiti kyllä kävi veljen mieliksi tarkistamassa vessan.
Oliko meillä kipeä kotikummitus? :D
Kylmälaitteet joskus narisee ja puhisee.
Teininä luulin olevani hirmu lihava ja minulla oli menossa lyhyt kuntokuuri johon kuului kellarissa olevan kuntopyörän polkeminen. Lähdin kyllä kellarista vauhdilla kun ikivanha faksi, joka ei ollut edes seinässä, alkoi möykkäämään.
Heräsi kysymys, mistä materiaalista nuo astiat oli tehty? Ainakin savi ja posliini murtuu herkästi. Jos kasvit olivat jo isoja ja painavia, niin en ihmettelisi tapahtumaa. Enemmän minua ihmetyttää kirjoittajan näkemä vaiva, en jaksaisi ryhtyä tuollaiseen projektiin, vaan ostaisin haudanhoidon seurakunnalta.