Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Minulta tuppaa putoamaan unessa hampaat enteeksi aina kun lähipiiristäni joku menehtyy.

up

Tiedän joskus asioita etukäteen. Entisessä kotikaupungissa  tapahtui julma murha ja tekijää ei tiedetty. Mietin tietysti asiaa kovasti ja se oli karmeudessaan jotain sellaista, mikä tuli uniinkin. Heräsin kun näin unta,  että joku kuiskasi korvaani tiettyä miehen etunimeä. 

Ja jossain vaiheessa sitten viikkojen päästä selvisi, että kyseessä oli sen tekijän etunimi

Perheenjäsen näki enneunen jossa näkyi muistaakseni viikatemies ja joku toinen hahmo/enkeli antoi ymmärtää että syytä mennä lääkärin vastaanotolle hetimmiten.

Ruokatorvesta ja mahalaukusta löytyi syöpää, joka onnistuttiin hoidoilla ja leikkauksilla hoitamaan koska havaittiin riittävän ajoissa. Syövän syynä oli todennäköisesti huonosti toimiva sulkijalihas ruokatorven päässä joka aiheutti nuoresta asti närästysvaivoja. 

Ruokatorven syövässä ja mahasyövässä normaalisti ennuste erittäin huono koska huomataan liian myöhään. Vain 8% on elossa viiden vuoden jälkeen diagnoosista keskimäärin.

Kun isäni kuoli niin kirkossa tapahtui siunaistilaisuudessa erikoinen tapahtuma, joka on tosin sattumalla selitettävissä. Tosin varsin erikoinen sattuma...

Kaikki siunaustilaisuuden vieraat olivat saapuneet jo kirkkoon. Oli muutama minuutti tilaisuuden alkuun ja kirkossa oli aivan hiirenhiljaista. Ulkona oli kirkas syyskesäpäivä. Viisivuotias poikani istui sylissäni ja olimme muistaakseni toisessa penkkirivissä siskojeni ja äitini ollessa ensimmäisessä rivissä. Telineessä oli siunaustilaisuuden ohjelma, jonka kannessa oli risti ja isäni nimi. Näiden välissä oli noin tulitikkurasian kokoinen tyhjä tila. Noin minuuttia ennen tilaisuuden alkua poikani alkoi huutamaan :"Katso isi, katso isi!! Sateenkaari!" Tuohon hautajaisohjelmaan heijastui tulitikkurasian kokoinen kirkas ja tarkkarajainen sateenkaari ristin ja isäni nimen väliin. Millilleen oikeaan kohtaan ristin ja isäni nimen väliin. Aurinko sattui paistamaan kirkon värjätyn ikkunalasin läpi heijastaen juuri minun ja poikani ohjelmaan sateenkaaren. Isälläni ei ollut muita poikia. Minulle tämä oli viesti, joka kertoi: Isäni on taivaassa ja kaikki on hyvin.

Yksi outo juttu ihan lähiaikoina oli viime viikolla, kun heräsin ja katsoin rannekelloa että se on 12.59 ja päätin nousta sängystä. Sitten heräsin uudelleen ja katsoin että rannekello olikin 11.30. Nukahdin ja heräsin ja rannekello oli taas 12.59  ja päätin nousta sängystä.

Sellaine dejavu tilanteet, joissa tuntuu kuin olisi jo kokenut/elänyt jonkin tilanteen aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Heräsin eräänä yönä kummalliseen tunteeseen, kuin "rakkauden" tuuli olisi pyyhkäissyt lävitseni. Aamulla sain tiedon, että isäni oli kuollut juuri sinä yönä.

Minulle kävi samankaltainen mutta oli hereillä ja töissä. Tiesin että isäni lähtö on lähellä ja olin illalla menossa katsomaan häntä. Iltapäivällä yhtäkkiä tuli outo humahdus. Lopetin työnteon, koska mulle tuli huono ja epätoivoinen olo. Tästä humahduksesta noin minuutin päästä puhelimeni soi ja sisareni ilmoitti isäni juuri nukkuneen pois sairaalassa. Työpäivä loppuikin sitten siihen.

Lattiaan pinttynyt tahra ei lähtenyt pesuaineilla. Rukoilin asian takia koska pelkäsin että joudun maksamaan. Tahra oli kohdalla johon paistoi suora auringonvalo ja se haaleni selkeästi. 

On tapahtunut kaikenlaista, mutta se jäi mieleeni, kun äitin kertoi, että isäni osti aina käytettyjä autoja ja oli kuullut yhdessä autossa usein, miten nainen kirkuu takaluukussa. Äitini ei kuullut mitään, mutta isäni oli kuulemma usein oikein pysäyttänyt auton ja käynyt kurkkaamassa, ettei siellä tavaraluukussa ole tosiaan ketään. Asia vaivasi niin paljon, että isäni oli myynyt lopulta auton pois sen vuoksi. Oudon asiasta tekee, että äitini ei kuullut mitään, että siellä ei mikään autonosa kirskunut tai vastaavaa. Isäni ei myöskään ollut mikään taikauskoinen tai tällaista.

Halusin aikanaan niin kovasti pois junttilasta eli Oulusta. Inhosin noita anteeksi vaan, tyhmiä, pienisieluisia, ennakkoluuloisia, ja itseään täynnä olevia tyyppejä yli kaiken, jotka pelkäsivät kaikki muita ihmisiä Kempeleen pohjoispuolella. Ihme tapahtui. Minua pyydettiin yllättäin töihin Helsinkiin, tätä ei normaalisti tapahtunut koskaan minun nuoruudessa, nyt olen ollut onnellinen nyt 30 vuota.

Vierailija kirjoitti:

Olimme tulleet isolle tutkimuskeskukselle ja meille kullekin jaettiin lapiot ja meidän tulisi kaivaa jotain. Se oli lääketieteellisen oppikurssia. Kaivelin siinä sitten minäkin aikani ja löysin vainajan arkun syvältä. Kaikki kerääntyivät katselemaan löytöä, arkku nostettiin maanpinnalle multaisena ja kampesimme sen sorkkaraudoilla ja lapioillamme auki.

Kurkistin arkkuun , vainajaa peittivät valkoiset liinat. Raotin liinaa ja kiskaisin sen pois kauhuissani:

arkussa makasinkin  minä itse! Avasin arkussa silmä,  mutta en pystynyt puhumaan  siinä vaikka niin siis itse vierellä vainajalta pyysin, että miksi sinä olet siellä arkussa ja miten ja koska oikein kuolit? Olin kauhusta jäykkänä kaikesta vierellä ja niin olivat muutkin.

Mutta vainaja arkussaan näytti erittäin hauraalta ja avuttomalta ja räpsytti vain silmiään itkien kykenemättä puhumaan ja  muun ruumiin liikkumatta.

Aikamme yritettyä saada hänestä tietoja irti, päätimme kuitenkin  lopulta sulkea  arkun kannen lähtiessämme, mikä oli minulle äärimmäisen vaikeaa katsella, olinhan arkussa niinkuin minä itse. OLisi halunnut vainajan ylös ja eloon ja mukaan. Menimme ruokataolle laitoksen taakse pitkän pöydän ääreen.

Kun palasimme etupihaan ja tulimme taas arkun ja katsoimme sen sisään luo arkku olikin tyhjä, mutta vasemmalla puolella avautui äkkiä valoisa,kaunis kukkaniitty. Niityllä vaelteli onnellisena kukkia poimien arkun tyttö, sinikukkainen kesämekko/ yöpaita päällään.

Olimme kaikki hetken ihan mykkiä ja  onnellisia nähdessämme tuon nuoren vainajan noin elossa ja onnellisena. Seisoimme siinä vaan katsellen tuota näkyä, kaikki opiskelijat yhdessä ja opettajat.

Sitten tapahtui jotain hirveää: ilmasta lensi kuin rautakangen tapainen esine näkökenttäämme ja se kankilävisti tytön viistoittain ylhäältä niin, että kanki lävisti tytön kallon ja osan yläruumista! Katselimme kangen lentoa tyttöön kuin hidastettuna unessa. Tyttö seisoi niityllä rautaesineen lävistämänä verissään ja sanoi : näin minä kuolin!

Juuri sitten Heräsin järkyttyneenä tästä erittäin elävästä unesta. Unessa tyttö olin ollut minä...

Menin toettuani tuosta perusjärkyttävästä vaikutelmastani sitten  nettiin juotuani kahvit. >Facebookiin, jossa eteeni ilmestyi ensimmäisenä  oli sellainen test. missä ennustettiin kuolinvuosi ja sitten sellainen jossa näkyisi miten tulisin kuolemaan. Hu, ajattelin ja harkitsin kovaa kamppaillen menenko tekemään moisen kyseenalaisen tietojakin kalastelevan testin. Uteliaisuus uneni takia voitti ja tein testit.

Kuolinvuoteni:  nose olisi hurjan kaukana vielä testin mukaan, eläisin 87v saakka! Mutta se miten tulisi kuolemaan:  terroriteko, siten, että joku lävistää jollain, esineellä (en muista oliko kuva siinä vai muuten kuvaus siitä)...niin voi helvetti sitä ennustetta, just tuon uneni jälkeen!

Hyh, uistanm tuon unen tuoksuineenkin kuin vain eilisen ja testinkin ahdistukset kuin eilisen päivän yhä....

Miksi oletat, että kyseessä olisi tuleva kuolemasi? Olen monta kertaa nähnyt tällaisia unia ja selkeästi tajunnut jo unen aikana katsovani niitä kuolintapoja jotka sieluni on kohdannut matkansa aikana tähän päivään.

Vierailija kirjoitti:

On tapahtunut kaikenlaista, mutta se jäi mieleeni, kun äitin kertoi, että isäni osti aina käytettyjä autoja ja oli kuullut yhdessä autossa usein, miten nainen kirkuu takaluukussa. Äitini ei kuullut mitään, mutta isäni oli kuulemma usein oikein pysäyttänyt auton ja käynyt kurkkaamassa, ettei siellä tavaraluukussa ole tosiaan ketään. Asia vaivasi niin paljon, että isäni oli myynyt lopulta auton pois sen vuoksi. Oudon asiasta tekee, että äitini ei kuullut mitään, että siellä ei mikään autonosa kirskunut tai vastaavaa. Isäni ei myöskään ollut mikään taikauskoinen tai tällaista.

Ehkä isäsi yritti näin kiertotietä pitkin kertoa rikoksesta jonka oli joskus aiemmin tehnyt. Asia on painanut hänen mieltään ja on yrittänyt ehkä helpottaa oloaan, mutta ei sitten uskaltanut myöntää tekemäänsä rikosta.

Etiäinen. Jo pariin kertaan puoliso on säikähtänyt totaalisesti kun olen tullut kotiin. Sanoi, että kuuli jo kun tulen lenkiltä ja menen suihkuun. Sitten viiden minuutin kuluttua suunnilleen tulen oikeasti kotiin. Näin on siis kahdesti käynyt.

On täällä ollut muutenkin jotain kummittelun tapaista. Tosin on kerrostalo joten ainahan tällaisissa kuuluu eri ääniä jotka voivat saada mielikuvituksen liikkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Etiäinen. Jo pariin kertaan puoliso on säikähtänyt totaalisesti kun olen tullut kotiin. Sanoi, että kuuli jo kun tulen lenkiltä ja menen suihkuun. Sitten viiden minuutin kuluttua suunnilleen tulen oikeasti kotiin. Näin on siis kahdesti käynyt.

On täällä ollut muutenkin jotain kummittelun tapaista. Tosin on kerrostalo joten ainahan tällaisissa kuuluu eri ääniä jotka voivat saada mielikuvituksen liikkeelle.

Jokseenkin outoina voisin pitää myös uniani nykyään. Ovat täynnä vieraita ihmisiä ja yleensä näissä on kaupunkeja ja rakennuksia joissa liikun paikasta toiseen ja seuraan näiden muiden elämää kuin ulkopuolelta. Sitten kun tai jos päätän vaihtuu uni selkouneksi. Tällöin voin vaikuttaa tapahtumiin.

Yleensä vain lennän ja katselen mitä kaikkea mielikuvitus osaa tuottaa. Viime yönä lensin jo jossain avaruudessa tai astraalitasolla ja nautin kaikista väreistä ja valoista. Tuntuu, että nämä unet käyvät koko ajan intensiivisemmiksi, jopa pelottaviksi. Mitään sinänsä yliluonnollista ei kai ole selkounissa vaan niiden näkeminen on jopa melko tavallista, mutta lahjalta se tuntuu.

Olen unessa nähnyt kesäpäivän jossa oli hautajaiset ja rauhallisesti tätä ihmistä hyvästeltiin. Seuraavana päivänä tuli suruviesti.

Vierailija kirjoitti:

Olen unessa nähnyt kesäpäivän jossa oli hautajaiset ja rauhallisesti tätä ihmistä hyvästeltiin. Seuraavana päivänä tuli suruviesti.

Siis sitä yötä vastaavana päivänä.

Ajoin  pilvisenä iltapäivänä hiljaista tienpätkää vanhempieni luonta  kangasniemeltä kotiini mikkeliin,  kun näin tienposkessa kulkevan pää kumarassa laihan, kokonaan tummiin pukeutuneen hahmon jolla oli musta lierihattu päässä ja ja iso musta kankainen pussukka selässä.  Hahmo ei reagoinut minuun mikä oli hyvä, liftasin itsekin nuorempana mutta takapenkillä nukkui vauvani ja hahmossa oli muutenkin jotenkin creepyt vibat. Ajoin ohi ja  hahmo loittoni peilissä.  Sitten kului hetki ja näin miten SAMA lierihattuinen, kenkiään katseleva hahmo käveli VASTAAN.  Kun lähenin, hahmo kohotti päätään ja näin vilaukselta kasvot jotka eivät olleet pelkästään kalpeat, vaan valkeat kun liitu sekä  kammottavan virnistyksen mustilla huulilla. Siinä vaiheessa pistin tallan pohjaan!

Saattoihan se olla joku liftaava gootti, mutta millä ihmeen taikatempulla tyyppi kiersi minua vastaan? Ja ne kasvot.. vaikka olin liikkuvassa autossa niin sain vaikutelman, ettei kyseessä ollut meikki. En tiedä miksi.  Hahmossa oli jotain todella luonnotonta!

Teini-ikäisenä asuin erään mummon naapurissa. Huoneeni ikkuna oli hänen mökkinsä suuntaan. Aamuisin heräilin usein siihen, että kuulin huoneeseeni hänen mökkinsä ulko-oven kolahduksen.

Kun mummo kuoli, mökki purettiin. Siitä huolimatta kuulin muutama yönä edelleen tuon mökin oven kolahduksen.

Sitä se kuulomuisti teettää.

Nosto.