Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Reality shiftausta eli siirtymistä eri todellisuuksien välillä.

Vierailija kirjoitti:

Neea kirjoitti:

Kannattaa valita uskoa Jeesuksen kautta Jumalaannja antaa nämä lahjat Hänen ohjauksessa käytettäväksi niin paras tulos tulee sekä sulle että sun läheisille. Ite en pelais voimien kanssa ilma Jumalaa koska ihmisillä ei ole tarpeeksi viisautta ja ymmärrystä siihen. Raamatusta löytyy kaikki se kuinka ihminen voi nähdä enne unia kun Jumala antaa semmoisen, kuinka ihminen voi parantaa toisen kun Jumalan voima saa ilmestyä ihmisen kautta ja parantaa, kuinka monia erilaisia armolahjoja on ja miten niitä käytetään Jumalan ohjauksessa ja tahtomalla tavalla oikeissa paikoissa ja oikeina aikoina niin että Jumalan nimi tulee kirkastetuksi ja kunnioitetuksi.

Missä minun rakkauden tuuleni oli?

Isä on nyt h.elve tissä

Lestadiolaiset kertoivat sen minulle.

KYSY SILTÄ JUMALALTA EIKÄ LESTADIOLAISILTA

Kiira32 kirjoitti:

Aikoinaan kun olin pieni eräänä päivänä meidän keittiössä tuoksui todella voimakas naisten hajuvesi, kukaan talossa ei käyttänyt hajuvesiä ja tuoksu oli todella voimakkaana juuri yhdessä kohtaa keittiötä ja siinä kohtaa tuntui myös viileältä. Tuoksu leijui siinä hetken kunnes se lopulta katosi. Uskon että se oli henkiolento.

Teininä poikaystäväni lähti perheensä kanssa mumminsa hautajaisiin ja jäin yksin heidän taloonsa. Kun istuin sohvalla niin sekä keittiön että poikaystäväni vanhempien makuuhuoneen ikkunoihin koputettiin kolme kertaa todella kovaa. Pelästyin ja aluksi en uskaltanut edes liikahtaa, kun lopulta menin takaovesta katsomaan pihalle maa oli silloin paksun lumen peitossa eikä pihalla tai ikkunoiden alla ollut minkäänlaisia jalanjälkiä tai merkkejä että kukaan olisi ollut lähelläkään taloa. Mietin silloin käviköhän mummo ilmoittamassa itsestään.

Tämän jälkeen muutama vuosi myöhemmin kun meidän perheen koira kuoli niin heräsin samaan kolmeen kovaan koputukseen yöllä jotka koputettiin makuuhuoneeni ikkunaan. Me asuttiin 6.ssa kerroksessa kerrostalossa.

Minulla on myös numerosarja joka seuraa minua elämässäni kokoajan, sama numerosarja liittyy aina johonki mitä teen, olkoon se uuden asunnon osoite, kellonaika, lääkärihuoneen numero, kuolinpäivät, rekisterikilvet jne.. tiedän että se on joku toisen maailman merkki minulle jonka kautta minulle kommunikoidaan.

Jos sinulla on huono tunne tuollaisesta niin sano Jeesuksen nimessä numerosarjat menkää pois niin ei taida enää tulla.

Jumala on olemassa kaikille, ei vain niille jotka joikaavat Jeesuslauluja ja asettavat muille sääntöjä. Jumalan löytää se joka etsii häntä ja KÄYTÄNNÖSSÄ USKOO JA ELÄÄ SEN MUKAAN, HÄN SAA NÄHDÄ MITEN APU TULEE. Se joka ottaa oikeasti opin mitä Jeesus opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Jumala on olemassa kaikille, ei vain niille jotka joikaavat Jeesuslauluja ja asettavat muille sääntöjä. Jumalan löytää se joka etsii häntä ja KÄYTÄNNÖSSÄ USKOO JA ELÄÄ SEN MUKAAN, HÄN SAA NÄHDÄ MITEN APU TULEE. Se joka ottaa oikeasti opin mitä Jeesus opettaa.

Kaikki uskonnot ovat satua!

Hirvi ryntäsi tielle ja uhrasi itsensä vuokseni. kirjoitti:

Hirvi hyppäsi tielle ja katsoi minua silmiin ja samassa vastaan tuleva auto törmäsi häneen.

Hän näytti suruliselta ja se katse oli sellainen että siinä hetkessä tajusin, hänen suojelleen minua.

Auto ei käyttänyt ajovaloja ja minulla on tapana useinkin jäädä sellaisten autojen alle, jotka eivät pidä valoja päällä.

Minusta tuntui että hän sanoi minulle varo. Varo tuli mieleeni kun katseemme kohtasi.

Vuosia myöhemminkin koko tapaus tuntuu ihan hullulta. Mieheni mielestä se oli minun suojelusenkeli. En kyllä usko enkeleihin. Luultavasti järkytyin niin kovasti että mieleni teki temput.

Mitään yliluonnollistahan tuossa ei käytännössä ollut, paitsi pääni sisällä kuulunut ääni "varo" ja se katse ja törmäys. Eläin parka meni ihan nuusaksi :(

Minua jäi kiinnostamaan kuinka usein sinulla "on tapana jäädä ---autojen alle"?  Eivätkö sairaalassa sinua hoitaneeet ja kipsanneet lääkärit ala jo ihmetellä,kun aina tulet ruhjeinesi ja ehkä sisäelinvammojesi  takia ensiapupolille? 

Vierailija kirjoitti:

Asuin aikoinaan yksityiseltä vuokratussa asunnossa  ok-talossa johon oli tehty huoneistoja. Naapureille oli ok, että poltin ikkunassa. Kerran heräsin johonkin klo 5 aamulla ja päätin mennä keittiön ikkunaan tupakalle nyt, kun kerran olin hereillä. Oli muistaakseni alkusyksy. Olin pää ulkona ikkunasta kun kuulin jotenkin mekaanisen, ilkeän miehen naurun "hah hah". Meni muutama  sekunti ja uudestaan "hah hah". Oudointa oli naurun kylmä mekaanisuus ja se että se tuntui kuuluvan niin läheltä että olisin voinut luulla naurajan seisovan ikkunani alla. Ja siinä ikkunan alla oli vain lyhyt nurmi, ei mitään puskaa tms missä joku olisi jostain syystä voinut kykkiä.  Vasemmalle olivat muutama ulko-ovelle johtava porras ja oikealla taas harva, matala puuaita jonka takana  jonkinsortin autovuokraamo. Olin lisäksi koko talossa yksin, kun toisen huoneiston pariskunta oli lähtenyt reppureissaamaan ja kolmas huoneisto odotti uutta vuokralaista. Hämilläni suljin ikkunan ja menin takaisin sänkyyn.

Mekaanisen naurun kuuleminen on jokin harvinainen, muttei ainutlaatuinen ilmiö.

Tiedän 2 muutakin tapausta.

Tätä kohtaamista en ole osannut itselleni vuosienkaan jälkeen selittää.

Oli kesä ja tulin  perjantaina töistä. MIeleni oli väsynyt ja ärtynyt työviikosta.

Koska katselin kävellessäni maahan en tietenkään huomannut yhtäkkiä edessäni seisovaa vanhaa miestä, joka vain sanoi minulle ettei kannata ottaa joka asiaa itseensä.  Mies puhui pitkään minun asioistani ja kulki vierelläni aina kotipihamme portille asti. Juttelimme vielä siinä hetken. Matka sujui tosi nopeasti, sillä oikein ahmin miehen puheita. Siinä vaiheessa kun en  edes älynnyt miettiä onko tilanteessa jotakin omituista.

Samalla tavalla mies vain hävisi. Hän näytti kädellään, mihin suuntaan lähtisi ja kun tajusin mitä tapahtui katsoin missä mies menee. En nähnyt häntä missään. Ihan niin nopeasti ei olisi hävinnyt näköpiiristä juoksemallakaan. 

Naapuri tuli paikalle ja kysyi kuka se vanha mies oikein oli. Yleensä samainen naapuri ei ollut utelias kenenkään asioista, lähinnä perusjärkevää inssityyppiä,joten sekin hämmensi että mikäs sille naapurille nyt tuli.

Olen kuullut sanottavan, että joskus enkelit ottavat ihmisen hahmon ja puhuvat meille. Voisiko se minun olla tapauksessani totta? Se vanha mies oli todella ystävällinen, herttainen ja  vähän hauskakin. Sellainen, jota suostuin kuuntelemaan.Naapuri  toimi todistajana? Että uskoisin, mitä kuulin.

Tunnistan kyllä hörhöt.

Asuin betonielementtirakenteisessa, kaksikerroksisessa rivitalossa, tapahtui juttu jota ihmettelemme vieläkin.

Luonani oli vierailemassa kaksi kaveriani, olimme olohuoneessa, kun yhtäkkiä ulkoseinästä kuului ääni, kuulosti siltä kuin joku hakkaisi seinää lekalla.

Ääni oli todella kova-seinä ihan tärisi, hakkaamista kesti n. minuutin, menimme ulos katsomaan ja mitään erikoista ei näkynyt.

Mietimme voisiko em. johtua esim betonin lämpölaajenemisesta/supistumisesta, eipä oikeastaan,

Ääni oli todella kova, tosiaankin kuin joku olisi aivan raivona hakannut seinää lekalla.

Äänen lähde ei ikinä selvinnyt.

Meillä kun muutettiin kruunuhakaan pyöräiltiin illalla liisanpuiston läpi kun vilkaisin keinuja toinen niistä oli kovissa vauhdeissa eikä ketään näkynyt lähistöllä käänsin katseen pois noin kolmeksi sekunniksi katsoin uudestaan ja siinä kovissa vauhdeissa olevassa keinussa keinui poika siitä jäänyt nimi kummituspuisto

Huom ei näköharha kaksi ihmistä näki sen

Etiäiset olivat ihan yleisiä ennen . Jonkunlainen viestinnän muoto, joka nyttemmin hävinnyt  tekniikan ja muun hälinän myötä .  Viikko erämaassa ehkäpä saisi alkuperäiset aistit toimimaan . Vaan kukapa uskaltaa .

Teininä olin kaverin kanssa pussikaljoittelemassa vanhalla, jo käytöstä poistetulla hautausmaalla. Istahdimme ison kuusen alle, käänsimme sätkät  ja avasimme tölkit. Äkkiä aloin ihmetellä miten puu heiluu niin kovasti ja samassa kaverini loikkasi kirkuen pystyyn. Minä en nähnyt mitään  mutta kaveri sopersi "tossa puussa roikkui joku"... Siinä sitten juostiin keesit heiluen karkuun niin kalpeina, ettei tarvittu loppuiltana enää yhtään puuteria lisää.

Neea kirjoitti:

Kannattaa valita uskoa Jeesuksen kautta Jumalaannja antaa nämä lahjat Hänen ohjauksessa käytettäväksi niin paras tulos tulee sekä sulle että sun läheisille. Ite en pelais voimien kanssa ilma Jumalaa koska ihmisillä ei ole tarpeeksi viisautta ja ymmärrystä siihen. Raamatusta löytyy kaikki se kuinka ihminen voi nähdä enne unia kun Jumala antaa semmoisen, kuinka ihminen voi parantaa toisen kun Jumalan voima saa ilmestyä ihmisen kautta ja parantaa, kuinka monia erilaisia armolahjoja on ja miten niitä käytetään Jumalan ohjauksessa ja tahtomalla tavalla oikeissa paikoissa ja oikeina aikoina niin että Jumalan nimi tulee kirkastetuksi ja kunnioitetuksi.

Tämä on totta.

Äijä otti imurin käteensä ja imuroi sängyn alustan!

Tapahtui yli 15-vuotta sitten. Sain kesätöitä lasten varhaiskasvatuspuolelta päiväkodista harjoittelijana. Eli tuurasin vakituisia heidän kesäloman aikana. Olin vielä taide-alan opiskelija.

Päiväkoti oli pienessä maaseutu-kunnassa. Siellä oli minun lisäksi vuorossa yleensä vain yksi "täti", joten touhu oli hektistä.

Yksi "päikkisläisistä", oli 4-5-vuotias tyttö. Huomioni kiintyi häneen, koska hän eli yksin omissa satumaailmoissaan, oli mielikuvitusrikas, luova ja herkkä. Hänellä oli ruskeat hiukset ja silmät. Kutsutaan häntä vaikka "Anne". (Nimi on muutettu mutta se siis oli ihan "tavis" suomalainen tyypillinen nimi.)

Hän rakasti piirtämistä ja sepitteli mielellään tarinoita.

Useissa tarinoissa esiintyi hän itse ja "valkopukuinen tyttö". Tytöllä oli "keltaiset hiukset".

Kysyin häneltä, kuka tuo tyttö on. Hän sanoi että se on "Ebba", joka asuu hänen ja äidin kanssa.

Tämä oli mielestäni outoa, koska "Ebba" kuulosti jotenkin vanhahtavalta ja harvinaiselta nimeltä verrattuna Anneen ja mietin, että sisko oli perinyt nimensä jostain.

Kyselin Annelta, että minkä ikäinen Ebba on. Anne kertoi, että Ebba on ainakin kuuden, johon vastasin, että Ebba on pian iso tyttö ja aloittaa

koulunkäynnin.

Anne katsoi minua surullisen vakavasti ja sanoi, että Ebbasta ei ikinä tule isoa tyttöä ja hän ei ikinä mene kouluun.

Järkytyin tästä, koska ajattelin, että Ebba on vakavasti sairas tms. Olin nähnyt Annen äidin vilaukselta muutaman kerran ja tiesin että hän oli väsynyt, stressaantuneenoloinen, ketjussa tupakoiva yksinhuoltaja. Tämä herätti minussa suojelunhalua Annea kohtaan.

Kerran kysyin Annelta Ebban puvusta. Hänellä oli aina valkoinen pitkä mekko, jossa oli tuherrettu jotain "röyhelöitä"? vaikea sanoa.

Anne sanoi, että Ebba käyttää aina valkoista "prinsessamekkoaan". Anne oli tarjonnut Ebballe omia vaatteitaan, mutta Ebba oli mennyt "surulliseksi". Anne olisi halunnut itsekin samallaisen prinsessamekon kuin Ebballa mutta äiti oli suuttunut. Ebba oli kuitenkin luvannut, että Annekin saa pian oman prinsessamekkonsa ja he voivat leikkiä prinsessaa.

Kerran kyläkaupassa törmäsin Anneen ja hänen äitiinsä. Oltiin kaikki samaan aikaan ihailemassa tuoreita munkkeja, jotka oli kuorrutettu pinkillä sokerimassalla. Anne kinusi munkkia äidiltään ja äiti pisti kaksi munkkia pussiin. Anne vaati, että myös Ebballe ostetaan munkki. Äiti sanoi kireästi, että otetaan sitten, mutta Ebba tuskin syö sitä. Sitten hän raahasi Annen kiireesti kassalle.

Eräänä päivänä Anne kertoi, että hän ja äiti aikovat muuttaa koska äiti ei pidä Ebbasta.

Nyt kysyin toiselta hoitajalta Annesta ja hän sanoi, että Ebba oli Annen mielikuvitusystävä, jonka tämä oli luonut, kun he muuttivat kuntaan asumaan vuosi sitten.

Ei tik tokkia mukaan kirjoitti:

Etiäiset olivat ihan yleisiä ennen . Jonkunlainen viestinnän muoto, joka nyttemmin hävinnyt  tekniikan ja muun hälinän myötä .  Viikko erämaassa ehkäpä saisi alkuperäiset aistit toimimaan . Vaan kukapa uskaltaa .

Henkimaailman olennot ovat varmaan siirtyneet myös teams-palavereihin. Eiköhän korona-ajan jälkeen tarvita taas hopealuoteja ja suolaa.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui yli 15-vuotta sitten. Sain kesätöitä lasten varhaiskasvatuspuolelta päiväkodista harjoittelijana. Eli tuurasin vakituisia heidän kesäloman aikana. Olin vielä taide-alan opiskelija.

Päiväkoti oli pienessä maaseutu-kunnassa. Siellä oli minun lisäksi vuorossa yleensä vain yksi "täti", joten touhu oli hektistä.

Yksi "päikkisläisistä", oli 4-5-vuotias tyttö. Huomioni kiintyi häneen, koska hän eli yksin omissa satumaailmoissaan, oli mielikuvitusrikas, luova ja herkkä. Hänellä oli ruskeat hiukset ja silmät. Kutsutaan häntä vaikka "Anne". (Nimi on muutettu mutta se siis oli ihan "tavis" suomalainen tyypillinen nimi.)

Hän rakasti piirtämistä ja sepitteli mielellään tarinoita.

Useissa tarinoissa esiintyi hän itse ja "valkopukuinen tyttö". Tytöllä oli "keltaiset hiukset".

Kysyin häneltä, kuka tuo tyttö on. Hän sanoi että se on "Ebba", joka asuu hänen ja äidin kanssa.

Tämä oli mielestäni outoa, koska "Ebba" kuulosti jotenkin vanhahtavalta ja harvinaiselta nimeltä verrattuna Anneen ja mietin, että sisko oli perinyt nimensä jostain.

Kyselin Annelta, että minkä ikäinen Ebba on. Anne kertoi, että Ebba on ainakin kuuden, johon vastasin, että Ebba on pian iso tyttö ja aloittaa

koulunkäynnin.

Anne katsoi minua surullisen vakavasti ja sanoi, että Ebbasta ei ikinä tule isoa tyttöä ja hän ei ikinä mene kouluun.

Järkytyin tästä, koska ajattelin, että Ebba on vakavasti sairas tms. Olin nähnyt Annen äidin vilaukselta muutaman kerran ja tiesin että hän oli väsynyt, stressaantuneenoloinen, ketjussa tupakoiva yksinhuoltaja. Tämä herätti minussa suojelunhalua Annea kohtaan.

Kerran kysyin Annelta Ebban puvusta. Hänellä oli aina valkoinen pitkä mekko, jossa oli tuherrettu jotain "röyhelöitä"? vaikea sanoa.

Anne sanoi, että Ebba käyttää aina valkoista "prinsessamekkoaan". Anne oli tarjonnut Ebballe omia vaatteitaan, mutta Ebba oli mennyt "surulliseksi". Anne olisi halunnut itsekin samallaisen prinsessamekon kuin Ebballa mutta äiti oli suuttunut. Ebba oli kuitenkin luvannut, että Annekin saa pian oman prinsessamekkonsa ja he voivat leikkiä prinsessaa.

Kerran kyläkaupassa törmäsin Anneen ja hänen äitiinsä. Oltiin kaikki samaan aikaan ihailemassa tuoreita munkkeja, jotka oli kuorrutettu pinkillä sokerimassalla. Anne kinusi munkkia äidiltään ja äiti pisti kaksi munkkia pussiin. Anne vaati, että myös Ebballe ostetaan munkki. Äiti sanoi kireästi, että otetaan sitten, mutta Ebba tuskin syö sitä. Sitten hän raahasi Annen kiireesti kassalle.

Eräänä päivänä Anne kertoi, että hän ja äiti aikovat muuttaa koska äiti ei pidä Ebbasta.

Nyt kysyin toiselta hoitajalta Annesta ja hän sanoi, että Ebba oli Annen mielikuvitusystävä, jonka tämä oli luonut, kun he muuttivat kuntaan asumaan vuosi sitten.

Mitä yliluonnollista lapsen mielikuvituskaverissa on? Minullakin oli monta mielikuvituskaveria lapsena, ja heillä oli aivan yhtä outoja nimiä kuin Ebba.

2006 kesällä oli tullut 2- vuotta täyteen äitini kuolemasta, samana kesänä kahden tuttava perheen lapsi kuoli, no 12- vuotias lapsi hukkui , jota olin myös ensin etsimässä muiden vapaaehtoisten kanssa, kun oli ilmoitettu kadonneeksi , sitten löytyikin hukkuneena järvestä , toisen perheen tyttö oli kyllä aikuinen mutta kaksi ikävää tapahtumaa kuitenkin, sillä minua kolme vuotta vanhempi nainen tapettiin , jonka olin tuntenut lapsesta saakka oli tapetti, sitten Oulun Hei päässä olevassa kerrostalossa, kun kirkossa on lähetystyön hyväksi laitettu pyöreä metallinen kyntelikkö johon, saa laittaa kynttilän palamaan.

Istuin kahta penkkiä taaempana , kun tämä kynttelikkö on , sitten..Kesken papin saarnan putosi minun laittama kynttilä , no siinä tietysti hämmästyin ja hiljaa huivin katsomaan , että se pitää sammuttaa, kun menin sen pudonneen luo , se olikin sammunut kai pudotessaan ja mennyt vielä poikki.

Seuraava ihmeellinen tapaus olin saanut , nuortentyölistämis projektissa töitä Paikkakuntani hatuumaan pihatöidrn tekijänä eli minun töihin kuului haravoida , hoitaa sopimushsutoja , kastella kukat sekä siivota tarvittaessa kiinteistöjä,

Eräänä päivänä kun sade yllätti menin kirkkoa siivoamaan kun mulle oli mainittu, että mene siivoamaan kirkko ei tule ketään sinne , no kun olin siivonnut jonkin aikaa, aukeaakin sivuovi itsekseen, jonka kautta pääsee lehterille, menin katsomaan , että tuliko joku , vaikka kanttori harjoittelemaan sunnuntaita varten ..?

Ei näkynyt ei ketään , kyllä siinä ihmettelin miten voi raskas kirkon ovi aueta itsekseen?

Oih kirjoitusvirhe ei tapetti kun tapettu!