Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Vierailija kirjoitti:
Lapsena asuin äitini kanssa kahden. Eräänä yönä heräsin ja katsoin huoneeni ovea kohti (nukuin aina ovi auki) ja näin äitini kävelevän käytävällä. Ajattelin hänen menevän vessaan ja käänsin kylkeä. En kuitenkaan kuullut vessan oven ääntä, joten käännyin uudestaan katsomaan ja pelästyin kun äitini seisoi huoneen ovella tuijottaen seinää. Minut valtasi pelko ja esitin nukkuvaa. Äiti seisoi muutaman minuutin siinä, kunnes käänsi katseensa minuun. Koin tämän todella ahdistavaksi ja lopulta kuiskasin "äiti?". Hahmo vain seisoi ja tuijotti hetken aikaa, kunnes lähti laahustaen pois. Menin ovelle kurkkaamaan käytävään enkä nähnyt enää mitään.
Olisiko äiti kävellyt unissaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja isälläni oli sopimus, että mikäli toinen meistä kuolee, niin näyttää onko henkimaailmaa olemassa jos vain pystyy. Isäni kuoltua suru oli musertava, mutten muistanut enää tätä sopimusta. Menin sinä iltana aikaisin nukkumaan, tapahtui siis pian isäni kuoleman, kun askeleet alkoivat nousta portaita asunnolleni joka sijaitsi vuokraemännän omakotitalon yläkerrassa. No ihmettelin mielessäni ja vähän harmistuinkin kuka siihen aikaan tulee kylään ilman ovikellon soittoa, no askeleet kulkivat vuoteen luo, en nähnyt ketään, en myöskään pelännyt. Sama tapahtui vielä seuraavana iltana, ei taaskaan pelkoa vaan ihmetys suuri. Sen kerran jälkeen ei enää tapahtunut mitään yliluonnollista. Tiedän nyt että elämä ei sammu heti kuolemaan. Myös äitini ilmoitti kuolemansa jälkeen eri tavoilla että ei ole jättänyt meitä. Vanhempi lapsistani myös väitti nähneensä hänet yöllä meidän makuuhuoneen ovella katsellen meitä. Tästä on jo aikaa ja ilmiöt loppuneet.
Minä näin unen jossa isä katseli minua liekkimerestä.
Heräsin hiestä märkänä.
Mitä uni tarkoitti?
Kiltit kummitukset ovat olleet näkijälle kilttejä jo eläessään.
ja haluavat vierailullaan kertoa että kaikki on ok..
joko ymmärrät?
Kerran pellolla kävellessä saappaat jäi sinne pellolle. Toisen kerran jää petti alta, mutta en uponnut yhtään. Näitä voi olla vaikea uskoa, jos ei ole perehtynyt henkimaailman juttuihin.
Mun äiti kertoi minulle aikoinaan, kun oli puu vessassa, niin yksi mies tuli ikkunaan ja katsoi naapurin taloon, niin seuraavana päivänä mies hirttäytyi tuosta talosta. Minulle myös kävi näitä ns. "yliluonnollista" aikoinaan. Vaikka ap aloitti, että mikä, että järjellä selitettävissä ja totuutta. Niin mikä on se oikea totuus? Tai mikä on tämän järjestelmän oikea totuus? Minulle myös kävi lapsena, kun avasin telkkarin ja oli siis mustavalkoinen minun aikanani. Niin sieltä tuli esille punainen piru, jolla oli keltaiset silmät ja työnsi kätensä siitä tv:stä ulos, ja sanoi minulle, että tule minun luokseni! Aloin kiljua suureen ääneen, mutta onneksi äitini oli viereisessä huoneessa ja kysyi, että miksi kiljun. Hän tarkisti ohjelma lehtisen, ettei tähän aikaan tule mitään ohjelmaa. Olin todella hämilläni, enkä sen tapauksen jälkeen ole nähnyt mitään kummallista tai yliluonnollista. Mutta vain yksi tapaus, kun olimme siskoni kanssa samaan aikaan työpaikassa, niin hän katsoi minua syvälle silmiin ja alkoi kiljua, eli hän näki sen saman pirun, minkä olin nähnyt lapsena. En tiedä mistä tämä johtuu? Ja miksi vain nämä kaksi kertaa? Jos teillä on jotain samankaltaista, niin haluaisin kommenttia. Ja minä en todellakaan ole siis hullu. Uskon henkimaailmaan ja aina olen uskonut, että jotain muutakin kuin tämä meidän kokemamme ns. "todellisuus. "
tässä näkee miten aivot hakevat tuoreimmasta tapahtumasta
selityksiä vaikeaan olotilaan vaikka järki sanoisi muuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen aika harvinainen taito ja parempikin ominaisuus. Saan etsittyä pajun haaraoksalla vesisuonen maasta,olen monesti kokeilut sitä kavereiden nähden ja ovat ihmetellet sitä.epäilevät että huijaan jotenkin,mutta kun olin 19 vuotias. Etsin sen avulla tulevan kaivon paikan ja kaivinkone kaivoi siihen kaivon ja vettä tuli niin valtavasti,että kuski oli ihmeisään siitä. Tämä on minusta yliluonnollista ja se toimii edelleen.
Tämä taitaa olla yleisempikin ns. vanhan kansan taito. Jo edesmenneen äitini käsissä pajunvitsa näytti vesisuonen paikan. 2000-luvun alussa, olin itse jo aikuinen, äiti katsoi pajulla vesisuonia yhdessä pihassa. Taas kerran yritin itse samaa, mutta ei tapahtunut mitään. Sitten äiti tuli selkäni taakse ja laittoi omat kätensä minun käsieni päälle, eli siis paju oli minun kourien sisällä, äidin kädet minun kämmenselkien päällä, hän ei kuitenkaan koskenut pajuun. Kummasti alkoi paju kääntyä maahan päin tietyssä kohdassa pihaa. Jännä tunne, uskottava oli.
Useampi vuosi sitten laittaessani pientä tyttöäni nukkumaan vanhempieni luona koin jotain järisyttävää. Makasimme sängyssä ja suljin silmäni. Yleensä näen suljettuani silmät ensin pelkkää tummaa sitten rentouduttuani kellertäviä liitäviä valorinkuloita.
Mutta tällä kertaa heti suljettuani silmäni kaukaisuuteen (siis todella kauas "horisonttiin") ilmestyi punainen ja sininen valopiste jotks välkkyivät vuorotellen kuin poliisin pysäytysvalo. Avasin silmät ja mietin mitä kummaa, onko mulla joku näköhäiriö. Suljin silmät uudelleen ja valot kaukaisuudessa pimeän keskellä vilkkuivat edelleen. Tätä kesti hetken, sitten ne sammuivat. Pimeyttä kesti muutaman sekunnin kunnes pimeyden keskeltä alkoi ikäänkuin liukua esiin valo. Ensin se näytti puolikuulta mutta se kasvoi pyöreäksi liu'uttuaan pimeän seinän takaa kokonaan. Avasin silmät ja mietin että mitä hitsiä mun päässä tapahtuu! Odottelin vielä hetken tytön nukahtamista.
Tytön nukahdettua, menin vanhempieni olohuoneeseen. Heitä ei näkynyt. Samassa hetkessä he kuitenkin tulivat ulkoa sisälle järkyttyneen näköisinä puhelin äitini kädessä. Mummoni oli saanut sydämen kammiovärinäkohtauksen ja käynyt kuoleman rajamailla. Hänet oli ambulanssissa saatu elvytettyä ja hoitajat soittivat heti kun tilanne oli tasainen. Kohtaus oli siis aivan tuore ja koko tilanne tapahtunut tuona aikana kun olin tyttöni nukuttamassa. Upeaa oli jotenkin että näkyni loppui tuohon rauhalliseen valopalloon, joka oli selvästi se hetki, kun sydän alkoi taas lyödä.
Mummoni on nähnyt paljon enneunia, on hyvin herkkävaistoinen ja meillä on aina ollut tosi vahva yhteys. Tämä kokemus vahvisti sen yhteyden entisestään. Hän on myös sanonut että "Taidat olla samanlainen kuin mummu, vaistoat asioita. Se ei ihan aina ole mukavaa" Näinhän se on.
Ps. Mummo on edelleen elossa, 89v, sairastaa alzheimeria emmekä enää juttele näistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta new ageen, noituudesta ym. liittyvästä haluaisin varoittaa pysymään visusti erossa, niistä ovista ei mitään hyvää tule, ne ovat "vanhan konnan" koukkuja vain. Tulee sitten perintönä näitä ilmiöitä, jotka vaivaavat jopa lapsia. Raamatun Jeesus on vastaus ja turva kaikkeen tässä ja tulevassa elämässä.
Tuokin on taikauskoa. Päätä sekoittavasta hömpästä tulee toki pysyä erossa.
Kerran kun tulin töistä kotiin niin yllätin mieheni tiskaamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen oli miehen kanssa pientä erimielisyyttä ja en halunnut lähteä lenkille hänen kanssaan. Mies lähti sitten itsekseen.
Tuo sanaharkka harmitti, niinpä ”rukoilin”, että alkaisi satamaan ja mies saisi vesisateen päällensä lenkillä.
Sää oli aurinkoinen, eikä sadetta tms. ollut luvassa.
Kului noin 15 min. ja taivaalta alkoi sataa vettä ja räntää!!
Lenkiltä tultuaan mies tuumasi, että olipa erikoinen sää, kun yhtäkkiä kesken auringonpaisteen tuli sadekuuro.
No, en ollut yllättynyt😉
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen aika harvinainen taito ja parempikin ominaisuus. Saan etsittyä pajun haaraoksalla vesisuonen maasta,olen monesti kokeilut sitä kavereiden nähden ja ovat ihmetellet sitä.epäilevät että huijaan jotenkin,mutta kun olin 19 vuotias. Etsin sen avulla tulevan kaivon paikan ja kaivinkone kaivoi siihen kaivon ja vettä tuli niin valtavasti,että kuski oli ihmeisään siitä. Tämä on minusta yliluonnollista ja se toimii edelleen.
Isoisälläni oli samainen kaivonkatsomis-taito. Hän kävi etsimässä naapureillekin pyynnöstä kaivoja. Isällä on kuulemma myös. Kiinnostaisi testata, onkohan minullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olimme ystävän luona ja hänellä oli pari kaveria myös kylässä ja olimme aloittamassa viettämään iloista iltaa kunnes ilman mitään jyrähdyksiä,naapurin pesukone,maanjäristys etc mahdollisuutta kaksi kirjaa tuli alas jonkun heittämänä hyllystä alas,toinen oli tuntematon sotilas toista en muista mutta kaverini näki saman kun muut juttelivat ,nauroin aivan hulluna että ei ole mahdollista tosin sen jälkeen kaikenlaista muuta älytöntä myös nähnyt&kuullut mutta tämä mieleenpainuvin,kaveri totesi että isä ei tykkää humaltuneista.
Tästä tulee mieleen juttu, jonka edesmenneen laulaja Kirkan vaimo kertoi. Hän oli suruissaan miehensä kuoleman jälkeen ja yhtäkkiä kirjahyllystä putosi alas itsestään kirja, jonka välistä tipahti kirjanmerkkinä ollut Kirkan nuoruuskuva. Hänelle tuli heti tunne, että Kirka viestitteli tuon nauravan kuvan kautta, että hänellä on kaikki hyvin, älä sure!
Kuulin useita vuosia sitten, heti aamulla herätessäni, sisäisen äänen sanovan, että isäni kuolee. Isäni sairastui pian sen jälkeen ja kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heräsin eräänä yönä kummalliseen tunteeseen, kuin "rakkauden" tuuli olisi pyyhkäissyt lävitseni. Aamulla sain tiedon, että isäni oli kuollut juuri sinä yönä.
Minulle alkoi eräs syksy nousta mieleen kuva lehden kuolinilmoituksesta kesken tavallisten arkihommien. Se vähän kylmäsi aina ja pudistin tuon ajatuksen pois nopeasti ja mietin muita asioita. Vähitellen tuo näky tarkentui ja sain nimenkin selville: appiukkoni ilmoitus. En raaskinut sanoa asiasta miehelleni kuitenkaan mitään.
Jotenkin alkoi tuntua vahvasti, että hänen lähtönsä on kai käsillä sitten. Appi oli ihan hyväkuntoisen oloinen kuitenkin. Meni puolisen vuotta tätä ilmoittelua ja apella todettiin aggressiivinen syöpä, johon hän kuoli nopeasti. Tuntui, että jotkin asiat elämässä on ennalta määrätty.
Vierailija kirjoitti:
rarehanu kirjoitti:
Itselle ei ole käynyt, mutta serkulleni on.
Hän näki yöllä unessa lottonumerot, tuolloin oli 6 numeroa se päävoitto ja laittoi seuraavana lauantaina tietysti loton, mutta ei muistanut unesta kuin 5 numeroa.
Ja kyllä viisi oikein oli lotossa seuraavana lauantaina, mutta olihan se silloikin 5 oikein ihan naurettavan vähän päävoittoon verrattuna.
Tarkkaan en summaa muista, mutta muutama kymppitonni se oli.
Olipa typerä serkku. Silloin olisi tietysti pitänyt ostaa kaikki mahdolliset rivit, jossa se 1 numero muuttuu. Eli 37 riviä. Ei olisi ollut kummoinen sijoitus.
Taidat olla itse typerysren ylijumala, jos kuvittelet että unet aina toteutuu.
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli miehen kanssa pientä erimielisyyttä ja en halunnut lähteä lenkille hänen kanssaan. Mies lähti sitten itsekseen.
Tuo sanaharkka harmitti, niinpä ”rukoilin”, että alkaisi satamaan ja mies saisi vesisateen päällensä lenkillä.
Sää oli aurinkoinen, eikä sadetta tms. ollut luvassa.
Kului noin 15 min. ja taivaalta alkoi sataa vettä ja räntää!!
Lenkiltä tultuaan mies tuumasi, että olipa erikoinen sää, kun yhtäkkiä kesken auringonpaisteen tuli sadekuuro.
No, en ollut yllättynyt😉
Tämä lähes sama sattunut mullekin, mutta alkoi satamaan lunta.
Vierailija kirjoitti:
Puupäitten oma fiilistely ketju.
Ja se on sun elämästä pois miten?
Asuin vuosia sitten eräällä paikkakunnalla, jolta liikuin aina lähijunalla työpaikalle ja takaisin. Tuolla paikkakunnalla, ihmisten seassa, tuli vastaan henkilö. Kelmeän kelta-harmaa iho, iho jotenkin vahamainen, ilmeettömät kasvot, jotenkin poissaoleva ja toisia näkemätön katse. Suu aina vähän auki. Pitkä musta takki. Täysin selkeä, kiinteä hahmo.
Näin hänet ehkä 5-10 kertaa. Yksi paikka josta hänet muistan on alikulku junaradan alla. Vieläkin mietin häntä joskus, ajattelin hänet nähdessään että siinä kulkee kuollut.
Hävettää ihan hirveästi, koska todennäköisesti hän oli kuitenkin vain sairas vanhus joka onneksi kykeni vielä ulkona kulkemaan. Ja sitten tulee joku idari (eli minä) ja pelästyy kummitukseksi. Siksi en ole koskaan kertonut asiasta kellekään.
Entisiin elämiin uskottiin, kun ei tiedetty evoluutiosta... jos ja kun ihminen on pikku hiljaa kehittynyt luontokappale eikä luotu, kuten on ajateltu, olisi vaikea määrittää miten sielu ja henkimaailma olisi muodostuneet.
Olisi todennäköisempää, että ihmiset kommunikoivat kuten ennen puhekykyä ja kirjoitustaitoa, pienissä hajaantuvissa laumoissa jotka pitivät yhtä ja siirsivät tietoa.