Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten herättiin n. kahden aikaan yöllä siihen kun olohuoneessa vanha käkikello tippui seinältä. Ei kiinnitetty asiaan sen enempää huomiota, kunnes aamulla mieheni isä soitti ja kertoi, että mieheni pappa oli kuollut yöllä kahden aikoihin.

Samantapainen kokemus: olin n. 12v. ns. mummin tyttö. Meillä oli hyvät välit ja viihdyin maalla mummilassa. Sitten mummi sairastui, joutui sairaalaan. Kun sairaalasta ilmoitettiin, että hänellä ei enää ole paljoa elinaikaa, menimme perheeni kanssa mummilaan ja kävimme myös sairaalassa hyvästelemässä hänet.

Seuraavana yönä näin unen, jossa 2 mustaa koppakuoriaista käveli toistena ohi ristiin. Aamulla heräsin siihen kun mummilan puhelin soi. Vanhemmat saivat tiedon sairaalasta: mummi oli kuollut yöllä klo 2.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat erosivat kun olin 14 ja jäin äidille kirjoille, muutettiin kaksin  80-luvulla valmistuneeseen kaupungin rivariin. Siellä asunnossa oli jotenkin kumma tunnelma ja aina kun tulin  koulusta kotiin äidin ollessa vielä töissä, kuulin asunnosta  kaikenmaailman kahahduksia, kolahduksia sun muita  ääniä.  Pistin yleensä telkan päälle   ja joka huoneeseen valot  päälle (muutettiin lokakuussa ja ulkona oli pimeää).

Kerran sitten juoksin kotiin tultua suoraan vessaan, kengätkin vielä jalassa ja siinä pytyllä ähistessä aloin kuulla miten jokin raapi kovaa pytyn viereistä seinää, ääni liikkui eteenpäin vessanoven yli ja kohti äitini  makuuhuonetta. En en osaa kunnolla kuvailla sitä ääntä, mutta niinkuin joku mielipuoli olisi jollain miekalla vetänyt seinää pitkin samalla kun käveli vessan ohi äidin huonetta kohti! Olin kauhuissani. 

En osaa sanoa miten pitkään siellä vessassa olin kunnes otin hiuslakan aseeksi, ajattelin että onpahan se tyhjää parempi aseistus  jos joku hyökkää päälle ja  avasin oven varovasti. Seinässä tai ovessa ei ollut mitään jälkiä siitä kovasta raapimisesta! Menin vaan äkkiä olkkariin ja Mtv:tä musiikkivideot pauhaamaan kunnes äiti tuli kotiin.

Tuossa asunnossa on tapahtunut joskus veitsellä tehty m urha ja päästään pimeä tekijä kummittelee siellä edelleen. Kulki seinää terällä raapien makuuhuoneeseen, jossa ko. teko aikoinaan tapahtui. Tekee sitä vielä muutaman sataa vuotta eteenpäin, koska ei pääse kieroutuneen luonteensa ja tekemänsä teon takia rauhaan. Tykkää pelotella, koska saa psykopaattina siitä iloa vieläkin.

Minulla on sellainen aika harvinainen taito ja parempikin ominaisuus. Saan etsittyä pajun haaraoksalla vesisuonen maasta,olen monesti kokeilut sitä kavereiden nähden ja ovat ihmetellet sitä.epäilevät että huijaan jotenkin,mutta kun olin 19 vuotias. Etsin sen avulla tulevan kaivon paikan ja kaivinkone kaivoi siihen kaivon ja vettä tuli niin valtavasti,että kuski oli ihmeisään siitä. Tämä on minusta yliluonnollista ja se toimii edelleen.

On yksi ja ainoa sellainen kokemus ja koska olen ns. erityisherkkä, niin kävin sen vuoksi myös terapiassa ja sain pari lääkettäkin. Nyt siitä on jo kohta 7 vuotta aikaa ja se oli ainutkertainen kokemus. Onneksi.

Katsoin aika yliväsyneenä TV:tä ja yritin vain pitää silmiä auki jakson loppuun asti. Sitten kun jakso päättyi käännyin selälleni, venyttelin ja suljin silmäni. Tunsin huimausta, mitä silloin tällöin yliväsyneenä tapahtuu, ja sitten siinä horrostelun aikana tunsin voimakkaan heitehuimauksen ja tunteen kuin olisin kiihdyttänyt kohti olohuoneen pääsyseinää. Mielenkiintoista tässä kokemuksessa oli se, että näin kuinka lähestyin seinän ja katon rajaa, aivan kuin olisin juossut sitä kohti. Tapettikuviot suurenivat näkökentässäni, kuin zoomattuna. Ja vieläkin mielenkiintoisemmaksi kokemus muuttui, kun siinä matkalla seinän "läpi" näin kuvioiden lisäksi tapetin reunassa numeroita, kirjaimia ja viivoja. Kun olin mennyt "läpi", kaikki pimeni, mutta silti koin sen pimeyden, niin kuin olisi valot sammutettu, ja sitten säpsähdin hereille ja jäin ihmettelemään asiaa. Ja sitten kokemus vasta muuttuikin "yliluonnolliseksi", kun kävin kurkkimassa sinne tapetin yläreunaan. Kyllä siinä naama valahti kalpeaksi ja alkoi polvet täristä, kun näin numeroilla ja kirjaimilla oleva koodin, tyyliin "RTO83-PTR-B1..." jotain tuohon suuntaan...  juuri sen tapaisena kuin sen "läpi mennessäni" näinkin. Se on sen verran pientä tekstiä, että sitä ei näe ennen kuin kiipeää jakkaralle ja katsoo lähemmin. Sitä olen yrittänyt vuosia järkeillä, että olisin sen joskus nähnyt ja se on jäänyt alitajuntaani. En kuitenkaan koskaan keksinyt tai muistanut sellaista, että olisin siellä kiipeillyt. Minä en ole asentanut ko. tapettia, eikä siellä ole paikkaa valaisintakaan ripustaa. Pitkään jaksoin etsiä ja mietiskellä jotain, joka olisi vapauttanut minut pelko ja paniikkikohtauksista. Pahimmillaan sydän on hakannut niin kovaa, että oireet oli kuin infarktissa... puristavaa kirvelyä ja poltetta. Vaikka olen realisti ja ateisti, niin se jätti kyllä vuosiksi inhottavan kalvavan tunteen, että onkohan sittenkin jotain paljon suurempaa ja pelottavampaa maallisen tietämyksemme takana. Enpä ole katsellut edes mitään "piruleffoja" sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku teistä ennustajista

ennustaa MINUN kuolinhetkeni ja /tai tapani.

Olette ennustaneet luokkatovereittenne ja naapureittenne kuolinhetket,

Miksi ette ennustaisi vauva palstalaisen kuolemaa.

Se ennustetaan,mitä annetaan,sitä ei voi valita.

astraaliviuhahdus kirjoitti:

On yksi ja ainoa sellainen kokemus ja koska olen ns. erityisherkkä, niin kävin sen vuoksi myös terapiassa ja sain pari lääkettäkin. Nyt siitä on jo kohta 7 vuotta aikaa ja se oli ainutkertainen kokemus. Onneksi.

Katsoin aika yliväsyneenä TV:tä ja yritin vain pitää silmiä auki jakson loppuun asti. Sitten kun jakso päättyi käännyin selälleni, venyttelin ja suljin silmäni. Tunsin huimausta, mitä silloin tällöin yliväsyneenä tapahtuu, ja sitten siinä horrostelun aikana tunsin voimakkaan heitehuimauksen ja tunteen kuin olisin kiihdyttänyt kohti olohuoneen pääsyseinää. Mielenkiintoista tässä kokemuksessa oli se, että näin kuinka lähestyin seinän ja katon rajaa, aivan kuin olisin juossut sitä kohti. Tapettikuviot suurenivat näkökentässäni, kuin zoomattuna. Ja vieläkin mielenkiintoisemmaksi kokemus muuttui, kun siinä matkalla seinän "läpi" näin kuvioiden lisäksi tapetin reunassa numeroita, kirjaimia ja viivoja. Kun olin mennyt "läpi", kaikki pimeni, mutta silti koin sen pimeyden, niin kuin olisi valot sammutettu, ja sitten säpsähdin hereille ja jäin ihmettelemään asiaa. Ja sitten kokemus vasta muuttuikin "yliluonnolliseksi", kun kävin kurkkimassa sinne tapetin yläreunaan. Kyllä siinä naama valahti kalpeaksi ja alkoi polvet täristä, kun näin numeroilla ja kirjaimilla oleva koodin, tyyliin "RTO83-PTR-B1..." jotain tuohon suuntaan...  juuri sen tapaisena kuin sen "läpi mennessäni" näinkin. Se on sen verran pientä tekstiä, että sitä ei näe ennen kuin kiipeää jakkaralle ja katsoo lähemmin. Sitä olen yrittänyt vuosia järkeillä, että olisin sen joskus nähnyt ja se on jäänyt alitajuntaani. En kuitenkaan koskaan keksinyt tai muistanut sellaista, että olisin siellä kiipeillyt. Minä en ole asentanut ko. tapettia, eikä siellä ole paikkaa valaisintakaan ripustaa. Pitkään jaksoin etsiä ja mietiskellä jotain, joka olisi vapauttanut minut pelko ja paniikkikohtauksista. Pahimmillaan sydän on hakannut niin kovaa, että oireet oli kuin infarktissa... puristavaa kirvelyä ja poltetta. Vaikka olen realisti ja ateisti, niin se jätti kyllä vuosiksi inhottavan kalvavan tunteen, että onkohan sittenkin jotain paljon suurempaa ja pelottavampaa maallisen tietämyksemme takana. Enpä ole katsellut edes mitään "piruleffoja" sen jälkeen.

Tuosta muistui mieleen kokemus nuoruudesta, kun olin yötä kaverini luona. Olin heräämässä unesta, jossa leijuin kaverini huoneessa ja katsoin huoneen toisella puolella olevasta kelloradiosta ohi kulkiessani kellon pieniä punaisia numeroita. Kun sitten heräsin kunnolla ja nousin mennäksen vessaan, vilkaisin kelloradion kelloa oikeasti. Se näytti minuutin enemmän kuin unessani.

Voi tietysti olla, että olin kävellyt nukkuessani kellon ohi, vaikka unissakävely ei ollut minulla tapana.

Kokemus ei ollut pelottava kuitenkaan.

Siitä on noin 6-7 vuotta ja kevät pääsiäinen lähellä tai mennyt kun katsoin illalla tv:stä jotain tosiasioihin perustuvaa elokuvaa. En muista elokuvan nimeä.  Aikuinen mies kaappasi siinä nuoria poikia maatilalleen, missä piti pakkotyössä ja pahoinpiteli heitä. Jossain vaiheessa tuota synkkää elokuvaa meidän asunnon alakerran suihku/wc:n ovi alkoi ilkeästi naristen mennä hitaasti itsekseen kiinni. Muu perhe oli yläkerrassa, kun katselin yksin alakerrassa elökuvaa. Tuli kammottava olo, aivan kuin paha henki olisi ovea narisuttanut. Myöhemmin yritin monta kertaa työntää hitaasti  samaa ovea kiinni.   Se tietysti onnistuii mutta narisemaan en sitä saanut koskaan.  Onneksi emme asu enää samassa talossa  mutta illalla välillä tulee mieleen se tapaus outona juttuna.

Tämä ei ole omakohtainen kokemus, mutta lähisukulaiseni oli nuorena ajanut yöllä autoa ja lähes nukahtanut rattiin, kun joku tarttui häntä takapenkiltä olkapäähän ja miesääni huusi: ""Maija", varo!" Kun hän avasi silmänsä, hän ehti juuri jarruttaa, ja väistää kuorma-autoa. Ainiin - hän oli autossa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelin aikoinaan vaatekaupassa. Sulkemisajan jälkeen näin hämmästyksekseni naisen menevän yhteen koppiin ja ihmettelin, miten yksi asiakas oli saattanut jäädä minulta huomaamatta?  Näin naisen vain vilaukselta mutta farkkupaita/takki ja pitkät vaaleat hiukset, ihan tavallisen näköinen. En edes ajatellut mitään kummitusta kunnes havaitsin kaikki sovituskopit tyhjiksi!

Kyseessä oli vanha liikerakennus, vaatekaupan tilalla oli joskus ollut levykauppa.

Siellä oli joku ikuisen shoppailijan henki viettämässä haudantakaista laatuaikaa :-D

Joku sodanaikainen haamu on innoissaan nykyajan muodista XD

Odotin tuolloin esikoista ja valvoin, kun vauvalla oli iltariehunta mahassa. Mieheni nukkui makuuhuoneessa, kulin hänen kuorsauksensa oven läpikin eikä meillä ollut lemmikkejä. Katsoin Saw-elokuvaa kun samalla näin sivusilmällä liikettä ja katsoessani sinne suuntaan, keittiön ovi painui äänettömästi kiinni! Mies kuorsasi yhä.  Virkkuukoukku  (älkää naurako :D ) aseena menin katsomaan eikä siellä mitään ollut, ainakaan mitään näkyvää...

Loppui kauhuleffojen katselu tuohon!

Olen ison perheen kuopus ja isin tyttö.

Rakkaan isini kuoleman jälkeen makuuhuoneeni katossa liikkui monessa unessa smurffin muotoinen harmaa hahmo, joka potkutteli katossa nurkasta nurkkaan, ympäri uudestaan ja uudestaan, ja välillä kun yöllä heräsin, se tuntui silti jatkuvan.

En pelännyt, ajattelin ja ajattelen edelleen, että isi se siinä kävi tervehtimässä ja toivottamassa hyvää jatkoa...

Mun sukulainen oli joskus 3-4-vuotiaana selittänyt aivan yhtäkkiä äidilleen olleensa ennen ranskalainen ja hukkuneensa pesuvatiin. "Ja sä äiti itkit niin paljon", oli lapsi vielä lisännyt. Hän on nykyään lähes 30-vuotias, eikä itse muista puhuneensa tai ajatelleensa tuollaista, mutta äitinsä muistaa. Hieman kuulemma kylmäsi lapsen puheet.

Olen myöhemmin kuullut ja lukenut paljon lasten muistoista entiseen elämäänsä liittyen.

Joskus tiedän vain, että joku asia tapahtuu. Se on vaan semmonen tunne, että näin tämä asia tulee menemään. Ne ovat semmoisia pieniä arkipäivän juttuja, eikä sitä siinä kohtaa hirveästi mieti, mutta tunne on vahva. Harmi vaan, että lottonumeroista tämmöstä tunnetta ei tule.

Kun odotin esikoistani, näin unta, että mulle tuotiin vauva, joka oli kääritty sanomalehtiin. Avasin käärön ja sen sisältä löytyi tyttö, joten olin sen jälkeen varma, että odotin tyttövauvaa. Esikoinen oli kuin olikin tyttö, en siis tiennyt sukupuolta etukäteen. 

Pari kuukautta äidin kuoleman jälkeen näin unen, että istuin keväällä kukkivan omenapuun alla. Äiti tuli mun viereeni istumaan ja jutteli niitä näitä, mutta sanoi, että hänen täytyy nyt lähteä. Tuli tunne, että äiti tuli sanomaan vielä heipat. Oli varmaan omaa mielikuvitusta, mutta uni jätti hyvän ja lämpimän olon.

Istuin pöntöllä ja väänsin tortut mutta kun katsoin pöntöön se oli tyhjä!

Omat kokemukseni liittyvät telepatiaan. Se on niin yleistä, etten pidä sitä yliluonnollisena.

Tässä yksi esimerkki monista:

Kirjoittelemme viestejä lapsuusystäväni kanssa. Ihan arkipäivän sattumuksia ja sen sellaista.

Eräänä aamuna kirjoitin hänelle edellisyön unestani, jossa hän kärsi sääreensä ilmestyneestä ihottumasta. Sanoin jopa, että kyseessä lienee laskimoekseema.

Hän kirjoitti: 'Ei ole todellista! Illalla ihmettelin sääreeni ilmestynyttä ihottumaa ja pohdin, voisiko se johtua laskimoitteni vajaatoiminnasta.'

Tästä aiheesta emme olleet keskustelleet milloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena asuin äitini kanssa kahden. Eräänä yönä heräsin ja katsoin huoneeni ovea kohti (nukuin aina ovi auki) ja näin äitini kävelevän käytävällä. Ajattelin hänen menevän vessaan ja käänsin kylkeä. En kuitenkaan kuullut vessan oven ääntä, joten käännyin uudestaan katsomaan ja pelästyin kun äitini seisoi huoneen ovella tuijottaen seinää. Minut valtasi pelko ja esitin nukkuvaa. Äiti seisoi muutaman minuutin siinä, kunnes käänsi katseensa minuun. Koin tämän todella ahdistavaksi ja lopulta kuiskasin "äiti?". Hahmo vain seisoi ja tuijotti hetken aikaa, kunnes lähti laahustaen pois. Menin ovelle kurkkaamaan käytävään enkä nähnyt enää mitään.

Itse kuulemma kävelin unissani.Veljeni Tane jo kuollut oli viikonloput kotini usein.Vuosiluku oli 1973. Joka lauantai aamu,ennen kukon laulun aikaa.Keitin kahvia keitto komerossani.Hän nukkui soffalla olo huonen ja keittokomero/ välikkö oli tarjoilu aukko iso olohuoneeseen,heräten touhuihini.Silloin ei ollut kahvin keitin.Keitin kattilassa vettä.Suodatimeen paperi, .kahvin mittasin siihen ja se pannun päällä.Odotin veden iehuminen ja  jopa kaadoin veden sudatimeen.Häivyin siitä takaisin nukkumaan. Joten lopulta hän oivalsi tuo rituaalini, silmät auki touhuaminen.Oli unissa kävelyä ja kaiken tein unissa.Menne vuoteeseni takaisin nukumaan.

Oltiin kaverin mökillä talvella n. 30 vuotta sitten. Yöpaikkani oli saunan eteisessä, joka puolestaan oli keittiön vieressä. Eteisessä oli myös mökin takaovi.

Heräsin yöllä siihen, että n. 70-vuotias mies käveli keittiön suunnasta tämän eteisen läpi ja takaovesta ulos.

Mies oli pukeutunut mustiin ja hänellä oli huopahattu päässä. En kyennyt liikkumaan ja pelkäsin, mutta nukahdin onneksi pian uudestaan.

Aamulla kysyin molemmilta kavereiltani, olivatko he käyneet yöllä ulkona, mutta kumpikaan ei tunnustanut. Jos kyseessä oli uni - kuten on pakko olla - , niin se oli erittäin todentuntuinen, koska se tapahtui juuri siinä paikassa, missä olin ja kaikki tapahtumat olivat normaaleja askelten äänineen ja oven kolahduksineen.

Mökin ovet olivat yön ajan lukittuina, joten ulkopuolisten ei ollut mahdollista päästä sinne jotain rikkomatta.

Myöhemmin olen tullut siihen johtopäätökseen, että kyseessä oli unihalvaus.

Olimme ystävän luona ja hänellä oli pari kaveria myös kylässä ja olimme aloittamassa viettämään iloista iltaa kunnes ilman mitään jyrähdyksiä,naapurin pesukone,maanjäristys etc mahdollisuutta kaksi kirjaa tuli alas jonkun heittämänä hyllystä alas,toinen oli tuntematon sotilas toista en muista mutta kaverini näki saman kun muut juttelivat ,nauroin aivan hulluna että ei ole mahdollista tosin sen jälkeen kaikenlaista muuta älytöntä myös nähnyt&kuullut mutta tämä mieleenpainuvin,kaveri totesi että isä ei tykkää humaltuneista.

Ei niin mitään, koskaan vaikka toivoisin, että kävisi, koska se olisi niin mielenkiintoista. En kai sitten ole tarpeeksi sensitiivinen tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

astraaliviuhahdus kirjoitti:

On yksi ja ainoa sellainen kokemus ja koska olen ns. erityisherkkä, niin kävin sen vuoksi myös terapiassa ja sain pari lääkettäkin. Nyt siitä on jo kohta 7 vuotta aikaa ja se oli ainutkertainen kokemus. Onneksi.

Katsoin aika yliväsyneenä TV:tä ja yritin vain pitää silmiä auki jakson loppuun asti. Sitten kun jakso päättyi käännyin selälleni, venyttelin ja suljin silmäni. Tunsin huimausta, mitä silloin tällöin yliväsyneenä tapahtuu, ja sitten siinä horrostelun aikana tunsin voimakkaan heitehuimauksen ja tunteen kuin olisin kiihdyttänyt kohti olohuoneen pääsyseinää. Mielenkiintoista tässä kokemuksessa oli se, että näin kuinka lähestyin seinän ja katon rajaa, aivan kuin olisin juossut sitä kohti. Tapettikuviot suurenivat näkökentässäni, kuin zoomattuna. Ja vieläkin mielenkiintoisemmaksi kokemus muuttui, kun siinä matkalla seinän "läpi" näin kuvioiden lisäksi tapetin reunassa numeroita, kirjaimia ja viivoja. Kun olin mennyt "läpi", kaikki pimeni, mutta silti koin sen pimeyden, niin kuin olisi valot sammutettu, ja sitten säpsähdin hereille ja jäin ihmettelemään asiaa. Ja sitten kokemus vasta muuttuikin "yliluonnolliseksi", kun kävin kurkkimassa sinne tapetin yläreunaan. Kyllä siinä naama valahti kalpeaksi ja alkoi polvet täristä, kun näin numeroilla ja kirjaimilla oleva koodin, tyyliin "RTO83-PTR-B1..." jotain tuohon suuntaan...  juuri sen tapaisena kuin sen "läpi mennessäni" näinkin. Se on sen verran pientä tekstiä, että sitä ei näe ennen kuin kiipeää jakkaralle ja katsoo lähemmin. Sitä olen yrittänyt vuosia järkeillä, että olisin sen joskus nähnyt ja se on jäänyt alitajuntaani. En kuitenkaan koskaan keksinyt tai muistanut sellaista, että olisin siellä kiipeillyt. Minä en ole asentanut ko. tapettia, eikä siellä ole paikkaa valaisintakaan ripustaa. Pitkään jaksoin etsiä ja mietiskellä jotain, joka olisi vapauttanut minut pelko ja paniikkikohtauksista. Pahimmillaan sydän on hakannut niin kovaa, että oireet oli kuin infarktissa... puristavaa kirvelyä ja poltetta. Vaikka olen realisti ja ateisti, niin se jätti kyllä vuosiksi inhottavan kalvavan tunteen, että onkohan sittenkin jotain paljon suurempaa ja pelottavampaa maallisen tietämyksemme takana. Enpä ole katsellut edes mitään "piruleffoja" sen jälkeen.

Tuosta muistui mieleen kokemus nuoruudesta, kun olin yötä kaverini luona. Olin heräämässä unesta, jossa leijuin kaverini huoneessa ja katsoin huoneen toisella puolella olevasta kelloradiosta ohi kulkiessani kellon pieniä punaisia numeroita. Kun sitten heräsin kunnolla ja nousin mennäksen vessaan, vilkaisin kelloradion kelloa oikeasti. Se näytti minuutin enemmän kuin unessani.

Voi tietysti olla, että olin kävellyt nukkuessani kellon ohi, vaikka unissakävely ei ollut minulla tapana.

Kokemus ei ollut pelottava kuitenkaan.

Jonkinlainen dissosiaatio. Aivoperäinen, ei tekemistä minkään henkiruumiin kanssa.

On arveltu, että ihmisen aivoissa on kvanttirakenne. Se mahdollistaisi kehon ulkoisen toiminnan joksikin aikaa. Siihen tarvitaan tietysti elävät aivot, kuolleet eivät kurkistele.( Näennäisesti kuolleenkin henkilön aivoissa on vielä toimivia soluja, kuolema on pitkä prosessi).