Mitä menneisyyden hius/meikki/vaate tyyliäsi muistelet nyt häpeän ja huvittuneisuuden sekaisesti ? Itse mekkoa jonka alla poolo!

Heroin Chic-lookki ysärillä, ou jee. Minä olin vielä lihava, joten vaikutelma oli varmaan koominen kun kalpea riutunut naama ja virtahevon kroppa .D

Haaremihousujani. Isä kutsui niitä omenankerääjän housuiksi.

Mutta ne oli muotia silloin ja mulla oli vyötärö=)

Rastat koska fre-fre freestyler! lLiukasta kangasta olleet narutopit  ja pitkät farkkuhameet. Heartagram tatska vatsaan koska Ville Valo. 

Minulla on peräti kahdessa 80-luvun luokkakuvassa vinoruudullinen flanellipaita, jossa on olkapäissä ja miehustassa samasta flanellista tehty röyhelö. Toisessa kuvassa on vielä hainhammaskaulakorukin. Eikä ollut oikea hammas.

Opettelin meikkaamaan joskus 80-luvulla. Looks-nimisessä nuortenlehdessä neuvottiin tekemään poskipunalla pinkit raidat poskilta ohimoille, mikä olikin ihan tyylikästä. Kerrottiin myös, että leukalinjan sai naisellisemmaksi, kun leukaperiin sipaisi poskipunaa. Muutaman viikon kuluttua joku rohkeni kertoa minulle, että heleän pinkit poskipäät olivat aika erikoiset ja että aurinkopuuterirasian mattapuolelta löytyisi se oikea sävy.

Onneksi en ollut ainut. Yksi koulukaverini oli lukenut jostain, että poskipunalla voi muotoilla nenäänsä. Hänelläkin oli vain pinkkiä poskipunaa. :)

Teininä pahensin akneani puristelemalla finnejä ja sitten yritin epätoivoisesti peittää ihon epätasaisuutta liian tummalla puuterilla. Se oli todella ihana "meikkityyli" se! Tämä siis ysärillä.

80-luvun kampaukset tyyliin Neumann, mustat nahkahousut, verkkopaita, jonka alla valkoinen T-paita. Päällystakkina miesten poplari, kengät mallia Peter Pan...Hirveät kajal-rajaukset...Onneksi noilta vuosilta on harvinaisen vähän valokuvia.

Vierailija kirjoitti:

Teininä pahensin akneani puristelemalla finnejä ja sitten yritin epätoivoisesti peittää ihon epätasaisuutta liian tummalla puuterilla. Se oli todella ihana "meikkityyli" se! Tämä siis ysärillä.

En ymmärrä sitä, miksi minua hävetti ihan hirveästi meikkiostoksilla. Ensimmäisen kerran, kun katselin puutereita, myyjä säikäytti minut kysymällä jotakin, ja hätäpäissäni sieppasin ja maksoin ensimmäisen käteeni osuneen puuterirasian. Se oli monta astetta liian tummaa, mutta minäpä säästäväisenä tyttönä käytin sen. Edes kesällä en ruskettunut riittävästi siihen puuteriin.

Ihan liian tumma meikkivoide ja äidiltä pihistetty sininen ripsari ysärillä! Ripsiä ei taivuttanut kukaan eikä kulmia meikattu. Kyllä on kauniita naamoja luokkakuvissa :D Otsahiuksiin piti tehdä etuheitto ja loppuhiukset laitettiin  isolla pehmeällä kangasdonitsilla ponnarille. Niitä donitseja tehtiin kässätunneilla.  Pukeutuminen oli sukupuoletonta, niin tytöillä kuin pojillakin oli flanellipaitoja ja vaikka niitä en häpeä, niin tussilla  täyteen kirjoitetut revityt farkut olisin voinut jättää väliin. Samoin kuin neonvärisen "Hello Boys"-napapaidankin !

Huulikoru sillä Apulannan laulajalla, johon olin mielettömän rakastunut oli myös. Huuli turposi laiton jälkeen kamalasti ja myöhemmin koru hankasi ikenet niin että hampaat olivat vaarassa :(

Sitten piti saada hammaskoru, kun kavereillakin oli ja vaikka hammaslääkäri sanoi sen lähtevän viidessä vuodessa niin tuossa se on vieläkin !  Ja  18-vuotislahjaksi äitini maksoi minulle pitkän anelun jälkeen kauniin ruuusutribaali-hässäkän alaselkään, joo juuri se tramp tamp mutta hei, oli vuosi 1999 ja olin 18!

Minäkin muistan pitkät farkkuhameet, minusta ne olivat kuitenkin muodissa vasta 2001, 2002? Minulla oli tummansininen, Seppälästä ostettu . Niin kireä ettei pyörällä voinut ajaa :D

Sinkkuelämää-sarjan inspiroimana halusin kultaisen nimikorun, ikävä kyllä Päivi ei ole yhtä hohdokas nimi kuin  Carrie.  Useamman vuoden tuota korua kuitenkin käytin.

80-luvulla ja ihan 90-alussa (1991) minulla oli hiihtarit eli hiihtohousut, 80-luvulla jopa vaaleanpunaiset ja vakosametista 😀. Pahin neuleeni oli pinkki-kelta-mintunvihreäraidallinen. En ymmärrä nuorempaa itseäni.

Nuorempana nypin jostain käsittämättömästä syystä kulmakarvojani vuosia sellaisiksi tasaisiksi, ihan suoriksi ohuiksi viivoiksi. Minulla oli siis ennen tätä käsittelyä luonnostaan tosi paksut ns. karvamatokulmakarvat, joita kaverini haukkui, joten halusin kai sitten lyödä hänelle jauhot suihin. Pääsin muutenkin pinsetteihin käsiksi ensimmäistä kertaa vasta 16-vuotiaana, joten innostus kai sitten vain pitkän odottelun jälkeen lähti vähän lapasesta :D

Ei olisi kyllä kannattanut, sillä kulmani eivät enää kasva juuri nimeksikään. Toinen on vieläpä jämähtänyt sellaiseen suoraan malliin kun taas toinen kulma kaartaa oikein komeasti :D

Vierailija kirjoitti:

Opettelin meikkaamaan joskus 80-luvulla. Looks-nimisessä nuortenlehdessä neuvottiin tekemään poskipunalla pinkit raidat poskilta ohimoille, mikä olikin ihan tyylikästä. Kerrottiin myös, että leukalinjan sai naisellisemmaksi, kun leukaperiin sipaisi poskipunaa. Muutaman viikon kuluttua joku rohkeni kertoa minulle, että heleän pinkit poskipäät olivat aika erikoiset ja että aurinkopuuterirasian mattapuolelta löytyisi se oikea sävy.

Onneksi en ollut ainut. Yksi koulukaverini oli lukenut jostain, että poskipunalla voi muotoilla nenäänsä. Hänelläkin oli vain pinkkiä poskipunaa. :)

Tulin lisäämään tähän yhden jutun ja huomasin editoineeni tekstiäni. Minulle siis huomautettiin heleän pinkeistä leukaperistä eikä poskipäistä.

Tuo koulukaverini ei ollut ainoa punanenä. Muutama vuosi sitten televisiossa pyöri brittiläinen muuttumisleikkiohjelma, jossa keski-ikäiselle muuttujalle annettiin tehtäväksi meikata itsensä tavalliseen tapaan. Hieman päällekäyvä stylisti ällistyi siitä, että muuttuja pyyhkäisi poskipunaa myös nenänpäähänsä, ja sai naurukohtauksen, kun tämä selitti hämmentyneenä, että näin oli 80-luvulla tapana tehdä. Oli Looks-lehti luettu sielläkin tarkasti.

Mulla oli permis etutukassa ja muuten suorat pitkät hiukset...

Vuosi 1999 ja goottivaatteet. Piukka nahkahame, koko 34, itse olin kokoa 38 :)

Röyhelöä ja paljasta pintaa siellä täällä.

Valkoinen naama ja silmät mustat, kulmat ajettiin pois ja piirrettiin kaaret tilalle. Voi jestas. :D

Vuosi 1995, ikää 12 vuotta ja pottatukka. Ei varsinaisesti kaunistanut laihaa ja silmälasipäistä nörttiminääni :-). Yritin pelastaa tilanteen ostamalla Seppälästä muistaakseni 10mk:lla kirkkaanpunaisen hiusvärin. Ei auttanut.

Teinigootti, jolla meikkaamiseen intoa muttei taitoa. Tulos: mustaa huulipunaa hampaissa, mustaa kajalia silmän alla eikä lähelläkään ripsirajaa, vaaleaa puuteria niin että näytin turvalleni jauhosäkkiin kepsahtaneelta, hiukset värjäsin totta kai korpinmustaksi ja kun en jaksanut pientä juurikasvua hoitaa, näytin  kaljuuntuvalta oman maantienvärin puskiessa esiin.  Vaatteista mieleen jääneet  lyhyt musta trikoohame, jota olin jatkanut  kömpelösti punaisella pitsillä ,  äidin vanhat mustat nilkkurit jotka olivat 2 numeroa liian isot ja musta lyhyt  virkattu neule jonka alla pidin vain rintsikoita ja äidin kanssa riideltiin asiasta usein. Ja kaulassa oli niittipanta rottaniiteillä ja pentagrammi. Sitten vain sätkiä kääntämään ja kiljua tissuttelemaan lähimetsään ! 

Olkatoppaukset, yläasteikäisellä. Ja muutenkin äidin kaapista lainatut vaatteet.

Häpeän japsiernuvaihettani :( Olin ihan naurettavan näköinen!

80-luvun alussa tytttöjen hiusmuoti oli runsas ja paksu otsatukka, joka kiharrettiin kasvoilta "poispäin" , tottahan meikäläinenkin omaksui tämän parasta bestiä olevan trendin XD