Perheelliset seittäkää miksei sen vauvan ja lapsen kanssa voi irroittautua ja aikaa ei jää muuhun elämään?

Vierailija kirjoitti:

Olen valitettavasti todella miellyttämisenhaluinen, mistä nyt koitan pyrkiä eroon.

Kun odotin lastani, muutamat ystäväni murehtivat että näkeeköhän minua enää ja toivottavasti pidän yhteyttä kuitenkin. Kun lapsi sitten syntyi, en halunnut olla sellainen äiti, joka unohtaa "ystävänsä" ja kuplautuu. Mutta sitten heräsin siihen, että kyllä mä saan nyt keskittyä siihen lapseen ja perhe-elämään 100%, nyt on ystävien aika joustaa. Eli ei enää niin, että multa odotetaan että pidän yhteyttä enemmän heihin, kuin he minuun, he saavat nyt vuorostaan tulla minun luokseni enkä ole enää mikään baarikaveri.

Nyt sitä omaa aikaa on vähemmän ja haluan käyttää sen hyvin. Mun kanssa ihmiset tottui siihen, että annan vaan muille enkä vaadi itse yhtään mitään. En enää ole se, kenet voi hälyttää seuraksi kun on itsellä tylsää. Tätä ei kyllä moni kaverini ole tajunnut, on suututtu ja väitetty että katosin vaan mammamaahan, m

Niin, vastavuoroisuus toimii niin, että se lapsia saanut myös kiinnostuu lapsettomista kavereistaan, vaikkei näiden elämäntilanne ole itselle ajankohtainen. Mitenkään just sun tapausta kritisoimatta, mutta usein tuntuu olevan sellainen oletus, että juuri sen lapsettoman pitäisi kiinnostua lapsiperhemaailmasta, kun taas lapsellisen on ihan ok olla sitä mieltä, että lapsettoman elämäntilanne on täysin epäkiinnostava. Ja ei, kaikkien lapsettomien elämäntilanne ei ole biletystä 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en käsitä milä näitä nykymammoja vaivaa- lapsen hoitaminen ja kasvatus onkin yhtäkkiä ydinfysiikkaan verrattava suoritus!

Mulla on neljä jo aikuista lasta,erittäin hyvissä väleissä kanssani ja ihan ovat täyspäisiä, koulutettuja veronmaksajia kaikki vaikka ovatkin olleet suihkun oven takana kiljumassa, jääneet joskus isänsä kanssa huutaen kun olen lähtenyt harrastamaan ja herraisä ihan on naapurin täti hoitanutkin pienenä kun oli vain pakko töissäkin käydä.

Mitä hittoa tässä 20 vuoden aikana on tapahtunut?

Se, että nykyisin ei huudateta lapsia ja ehdoin tahdoin järjestetä hylkäämiskokemuksia. Nämä vaikuttaa kuitenkin kielteisesti lapsen tunne-elämän kehitykseen ja kiintymys suhteisiin. Veronmaksukyky ei ole vielä osoitus täydipäisyydestä tunne-elämän suhteen.

Kuulostaa vinksahtaneelta määritellä täyspäisyys verojen maksamisella.

Kuulostaa emotionaalisesti etäiseltä vanhemmalta.

Minä ainakin haluan käyttää ne pienet vapaa-ajan rippeet siihen, että saan olla ihan rauhassa ja hiljaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en käsitä milä näitä nykymammoja vaivaa- lapsen hoitaminen ja kasvatus onkin yhtäkkiä ydinfysiikkaan verrattava suoritus!

Mulla on neljä jo aikuista lasta,erittäin hyvissä väleissä kanssani ja ihan ovat täyspäisiä, koulutettuja veronmaksajia kaikki vaikka ovatkin olleet suihkun oven takana kiljumassa, jääneet joskus isänsä kanssa huutaen kun olen lähtenyt harrastamaan ja herraisä ihan on naapurin täti hoitanutkin pienenä kun oli vain pakko töissäkin käydä.

Mitä hittoa tässä 20 vuoden aikana on tapahtunut?

 

Yksi sana: varhaiskasvatus.

Lastenhoito ei ole enää lastenhoitoa. On vasu-keskustelut ja kaikenlaiset muut.

Nyt sormivärimaalauksen ohjaaminenkin vaatii korkeakoulututkinnon.

 

Yksi sana: laatu.

On minutkin dumpattu k

Joo, nykyään vanhemmat parempia ja siksi lapsia otetaan enemmän huostaan ja sossut on kovilla kun lapsien ja perheiden määrät vaan kasvaa... 

En nyt enää muista kirjoittiko aloittaja vastasyntyneistä, mutta onhan se vähän omituista jos on ns. normaali nainen ja mies jolla yksi tai vaikka useampi lapsi ja nainen ei mihinkään kotoaan pääse, eikä kiinnosta koskaan nähdä ystäviään kunnes lapset on tyyliin 7v tai sitten vaihtaa ystävänsä. Aika kärjistetysti mutta kovasti tässä keskustelussa riitti syitä miksi nyt ei vaan voi sitä ja tätä, yhtään mitään muuta kuin olla kotona lapsen kanssa. Miehistä ei ole mihinkään ja ei ketään muutakaan joka voisi lasta joskus vahtia, lasta ei voi ottaa ulos / lenkille mukaan jossa voisi nähdä ystävää jne. Lasta ei voi ottaa vaunuissa tai rattaissakaan tms minnekään. Erikoista tuo nykyinen lapsiperhe-elämä, joka tuottaa entistä enemmän ongelmaisia lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Isäkin voi hoitaa lapsiaan. Eri asia on, haluaako. Lisäksi ystävän tapaaminen pitää sopia isänkin aikatauluihin eikä vain äidin. Kun mun lapsi oli 3 kk, ystäväni täytti 30 v. Mies ei ollut yhtään halukas jäämään vauvan kanssa moneksi tunniksi yksin. Tiesin tämän, joten olin jo valmiiksi kysynyt yhdeltä kaveriltani, jota mieheni inhosi yli kaiken, voisiko hän tulla tarvittaessa. Kaverilleni sopi. Sen jälkeen kysyin mieheltä, onko hän mieluummin vauvan kanssa vai vauvan ja tän kaverini kanssa. Mies pärjäsi oikein hyvin kahdestaan vauvan kanssa 😂

Mun mielestä ei ole mitenkään normaalia että lapsen isälle on lapsen hoito noin vaikeaa.

Minun tuntemat nuoret isät ovat kyllä kaikki aktiivisia eikä ole mitään ongelmaa hoitaa lasta.

Missä noi kaikki lapsiaan vihaavat isät on kun minä en tunne yhtään?