Lue keskustelun säännöt.
Perheelliset seittäkää miksei sen vauvan ja lapsen kanssa voi irroittautua ja aikaa ei jää muuhun elämään?
Miksi ei olisi aikaa edes sitä muutamaan tuntia? Vastasyntyneen ymmärrän, ettei niin pientä vauvaa voi jättää yksin jos vielä imettää, mutta voihan sen vauvan ottaa mukaan. Taaperon voi antaa hoitoon sen tunnin parin ajaksi. Tuntuu että perheelliset vaan keksivät tekosyitä ettei ole aikaa muuhun. Onhan sillä vauvalla isä! Miksi isät eivät voi hoitaa vauvaa ja lasta?? En ymmärrä miksei äidillä ole aikaa laittaa itseään tai edes käydä yksin suihkussa ym. Ei se lapsi ole teissä napanuoralla kiinni 24/7. En ole lapsivihaaja ja kummilapsia löytyy useampi kappale mutta en ymmärrä perheellisten ajankäyttöä. Selittäkää mihin tekosyiden keksimiseen aikanne menee!
Kommentit (658)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en käsitä milä näitä nykymammoja vaivaa- lapsen hoitaminen ja kasvatus onkin yhtäkkiä ydinfysiikkaan verrattava suoritus!
Mulla on neljä jo aikuista lasta,erittäin hyvissä väleissä kanssani ja ihan ovat täyspäisiä, koulutettuja veronmaksajia kaikki vaikka ovatkin olleet suihkun oven takana kiljumassa, jääneet joskus isänsä kanssa huutaen kun olen lähtenyt harrastamaan ja herraisä ihan on naapurin täti hoitanutkin pienenä kun oli vain pakko töissäkin käydä.
Mitä hittoa tässä 20 vuoden aikana on tapahtunut?
Se, että nykyisin ei huudateta lapsia ja ehdoin tahdoin järjestetä hylkäämiskokemuksia. Nämä vaikuttaa kuitenkin kielteisesti lapsen tunne-elämän kehitykseen ja kiintymys suhteisiin. Veronmaksukyky ei ole vielä osoitus täydipäisyydestä tunne-elämän suhteen.
Kuulostaa vinksahtaneelta määritellä täyspäisyys verojen maksamisella.
Kuulostaa emotionaalisesti etäiseltä vanhemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin haluan käyttää ne pienet vapaa-ajan rippeet siihen, että saan olla ihan rauhassa ja hiljaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en käsitä milä näitä nykymammoja vaivaa- lapsen hoitaminen ja kasvatus onkin yhtäkkiä ydinfysiikkaan verrattava suoritus!
Mulla on neljä jo aikuista lasta,erittäin hyvissä väleissä kanssani ja ihan ovat täyspäisiä, koulutettuja veronmaksajia kaikki vaikka ovatkin olleet suihkun oven takana kiljumassa, jääneet joskus isänsä kanssa huutaen kun olen lähtenyt harrastamaan ja herraisä ihan on naapurin täti hoitanutkin pienenä kun oli vain pakko töissäkin käydä.
Mitä hittoa tässä 20 vuoden aikana on tapahtunut?
Yksi sana: varhaiskasvatus.
Lastenhoito ei ole enää lastenhoitoa. On vasu-keskustelut ja kaikenlaiset muut.
Nyt sormivärimaalauksen ohjaaminenkin vaatii korkeakoulututkinnon.
Yksi sana: laatu.
On minutkin dumpattu k
Joo, nykyään vanhemmat parempia ja siksi lapsia otetaan enemmän huostaan ja sossut on kovilla kun lapsien ja perheiden määrät vaan kasvaa...
En nyt enää muista kirjoittiko aloittaja vastasyntyneistä, mutta onhan se vähän omituista jos on ns. normaali nainen ja mies jolla yksi tai vaikka useampi lapsi ja nainen ei mihinkään kotoaan pääse, eikä kiinnosta koskaan nähdä ystäviään kunnes lapset on tyyliin 7v tai sitten vaihtaa ystävänsä. Aika kärjistetysti mutta kovasti tässä keskustelussa riitti syitä miksi nyt ei vaan voi sitä ja tätä, yhtään mitään muuta kuin olla kotona lapsen kanssa. Miehistä ei ole mihinkään ja ei ketään muutakaan joka voisi lasta joskus vahtia, lasta ei voi ottaa ulos / lenkille mukaan jossa voisi nähdä ystävää jne. Lasta ei voi ottaa vaunuissa tai rattaissakaan tms minnekään. Erikoista tuo nykyinen lapsiperhe-elämä, joka tuottaa entistä enemmän ongelmaisia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Isäkin voi hoitaa lapsiaan. Eri asia on, haluaako. Lisäksi ystävän tapaaminen pitää sopia isänkin aikatauluihin eikä vain äidin. Kun mun lapsi oli 3 kk, ystäväni täytti 30 v. Mies ei ollut yhtään halukas jäämään vauvan kanssa moneksi tunniksi yksin. Tiesin tämän, joten olin jo valmiiksi kysynyt yhdeltä kaveriltani, jota mieheni inhosi yli kaiken, voisiko hän tulla tarvittaessa. Kaverilleni sopi. Sen jälkeen kysyin mieheltä, onko hän mieluummin vauvan kanssa vai vauvan ja tän kaverini kanssa. Mies pärjäsi oikein hyvin kahdestaan vauvan kanssa 😂
Mun mielestä ei ole mitenkään normaalia että lapsen isälle on lapsen hoito noin vaikeaa.
Minun tuntemat nuoret isät ovat kyllä kaikki aktiivisia eikä ole mitään ongelmaa hoitaa lasta.
Missä noi kaikki lapsiaan vihaavat isät on kun minä en tunne yhtään?
Omat kokemukset sekä kavereiden että omasta äitiydestä on, että alle 2v lapsen kanssa oleminen on niin intensiivistä ja kuormittavaa, että palautumiseen tarvitsee ennen kaikkea omaa aikaa itsekseen tai omissa harrastuksissa.
Lapsen kasvaessa aikaa on enemmän, mutta ei siltikään niin paljoa, että jaksaisi harvoina vapaahetkinä viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole enää paljoa yhteistä. Tähän kategoriaan itsellä putosi sekä lapsettomia että perheellisiä ihmisiä, joiden kanssa ei homma enää vain natsannut.
Sinänsä siis koen, että omasta verkostosta on karsiutunut pois ihmisiä, joiden eteen en ole enää valmis näkemään vaivaa tai uhraamaan vähää vapaa-aikaani. Toisaalta sinne on kyllä myös jäänyt paljon ystäviä, joiden kanssa välit ovat vain syventyneet äitiyden myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotoilu ja arki pienten lasten kanssa on kivaa ja irrottautuminen työlästikin. Siksi tapaaminen / meno pitää olla tosi houkutteleva, että viitsii lähteä.
Kyllä ne lapset kasvaa ja sitten taas on aikaa omille menoille. Aikansa kutakin.
Itse sain lapset yli kolmekymppisenä. Siihen saakka biletin ja matkustelin. Kun lapset oli pieniä ei kiinnostanut edes biletys. Parit isommat juhlat vuodessa riitti, yhtään en kaivannut enempää.
Mäkään en ole koskaan ymmärtänyt tätä. Mulle perheenlisäys just toi vapautta ja iloa. Lapsen kanssa voi ihan hyvin nähdä ihmisiä ja kutsua ihmisiä kotiin. En ymmärrä miksi muut ovat aina niin hysteerisia mitä tulee lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Terveisin läheisriippuvainen ja rajaton tuleva mummi ja anoppi, johon itse tekemänsä parempi seura katkoo välit.
Sitten itketään yksinäisyyttä ja kurjuutta.
Ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Ei välttämättä ole kuukausiin nukkunut hyvin. Se arki siellä kotona voi hyvinkin vaatia kaksi aikuista, ainakin, jos lapsia on jo enemmän. Ja sitten jos molemmat käy töissä, niin siinähän sitä on päivät täysiä. Sitä ehtii vain hyvin rajallisen määrän asioita: menetkö kuntosalille vai hammaslääkärille vai kaverin kanssa kahville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en ole koskaan ymmärtänyt tätä. Mulle perheenlisäys just toi vapautta ja iloa. Lapsen kanssa voi ihan hyvin nähdä ihmisiä ja kutsua ihmisiä kotiin. En ymmärrä miksi muut ovat aina niin hysteerisia mitä tulee lapsiin.
Ja siis kyllä, tämä onnistuu! Mutta sitten kun on kavereita, jotka haluaa jonnekin baariin tai keikoille, niin se jää kyllä väliin.
Tule kylään, käyn suihkussa samalla.
Sitten juodaan kahvit ihan "oikean" elämäni ympärillä. Kuulut siihen jos viitsit kylään tulla.
Aikansa kutakin kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?
Kuinka moni antaa pikkulapsensa hoitoon ystävälleen, jolla ei ole kokemusta pikkulapsista? Varmaan aika harva.
Helppojen lasten kanssa voi, itkuisten ja äitiä ikävöivien kanssa on vaikeampaa.
Oletko muuten koskaan nähnyt kunnollista lapsen uhmakohtausta? Olen viime päivinä nähnyt pari, ulkona kulkiessani. Ei käynyt kateeksi niiden lasten kanssa kulkevaa aikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?
Hyvät ystävät ei jää mihinkään. Jos sinä olet jäänyt, noh...
Ei se ole tekosyy, vaan biologiaa. Minä julistin ennen lasten syntymää, että omista harrastuksistani en luovu ja käyn niissä entiseen tapaan melkein joka ilta. Kuinkas sitten kävikään, että ekan lapsen synnyttyä harrastukset tuntuivatkin ihan toisarvoisilta vauvaan verrattuna. Ja hyvä niin, koska lapsella on vain yksi äiti, jota kukaan muu ei voi korvata. Lasten kasvaessa olen toki palannut harrastuksiin, mutta osa niistä on yhteisiä lasten ja osa taas kavereiden kanssa.
En oikein edes ymmärrä, miksi hankkia lapsia, jos niiden kanssa ei halua viettää aikaa. Omat lapset ovat jo teinejä ja todella mainioita tyyppejä, joiden kanssa tekee mielellään monenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?
Itse en ainakaan ole heittänyt mitään hukkaan. Olen tehnyt ystävien kanssa eri aikaan lapsen. Ystävät ymmärsivät ja odottivat, kun minun lapsi oli pieni. Saman soin heille, kun saivat lapset myöhemmin. Sen takia ne ovatkin OIKEITA YSTÄVIÄ, kun ymmärtävät eri elämäntilanteita. Itsekästä odottaa huomiota vain itselle. Hyvä ystäväni ei ole koskaan hoitanut lastani, mutta minä hoidan välillä hänen. Minulla on tukiverkko, hänellä ei. Itse ainakin olen ystävilleni läsnä riippumatta siitä millaiset voimavarat heillä on ollut olla läsnä minulle.
Parempi jättää lapset tekemättä, jos kaiken tässä maailmassa pitää pyöriä omien tarpeiden ja halujen ympärillä.
Oma äitini on juuri tuollainen joka on aina takertunut lapsiinsa ja jolla ei ole koskaan ollut ns. omaa elämää.
Nykyään olen joutunut asettamaan hänelle tiukat rajat kun yrittää edelleen elää meidän lasten kautta.
Hanki mielummin paristolelu jos olet noin lyhytjännitteinen. Mikähän puuha kanssasi on tärkeämpää kuin aika oman lapsen kanssa? Hän kasvattaa uusia veronmaksajia, entä mikä sinun panoksesi ihmiskunnalle? Muskelit?
Miksi pitäisi irrottautua omasta elämästään ja mennä elämään muutamaksi tunniksi jotain toista elämää?
Niin, vastavuoroisuus toimii niin, että se lapsia saanut myös kiinnostuu lapsettomista kavereistaan, vaikkei näiden elämäntilanne ole itselle ajankohtainen. Mitenkään just sun tapausta kritisoimatta, mutta usein tuntuu olevan sellainen oletus, että juuri sen lapsettoman pitäisi kiinnostua lapsiperhemaailmasta, kun taas lapsellisen on ihan ok olla sitä mieltä, että lapsettoman elämäntilanne on täysin epäkiinnostava. Ja ei, kaikkien lapsettomien elämäntilanne ei ole biletystä 24/7.