Perheelliset seittäkää miksei sen vauvan ja lapsen kanssa voi irroittautua ja aikaa ei jää muuhun elämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.

Eikö sinussa ole naista sanomaan tätä kavereillesi? Vaan täytyy vedota viattomaan lapseen, hänen tarpeisiinsa ja näin vyöryttää vastuuta hänen niskoilleen. 

Vetoan kyllä mihin tahansa kun en jaksa jonkun kanssa. Eivät lapset ole rasittavia, mutta aikuislapset ovat.

Eli siis olet selkärangaton ja valehtelet. Onko siis aikuislapsi, kun kyselee kaveria jonnekin? Vai mitkä ovat aikuislapsen kriteerit? Ja tarkoitatko, että kun tekee lapsen, niin se on automaattisesti parempaa seuraa kuin yksikään kaveri, joten kaverit voi unohtaa?

Tuota... asetat siis itsesi ja kaverisi lapsen johonkin paremmuusjärjestykseen. Moista ajattelutapaa luonnehtisin "aikuislapselliseksi". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.

Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?

Kyllä. Lapset menee ystävyytesi edelle. Niin se vaan on.

Tällaiset naiset ovat säälittäviä. Luulevat, että lapset tarjoavat heille elämässä kaiken. Ei se niin mene. Lapsiin tai mieheen takertuminen ei tule koskaan toimimaan.

Voi herran jestas. Vanhemman kuuluu asettaa se lapsi ja siitä hoitaminen etusijalle. Se on sitä vanhemmuutta, eikä mitään takertumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.

Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?

Kyllä. Lapset menee ystävyytesi edelle. Niin se vaan on.

Tällaiset naiset ovat säälittäviä. Luulevat, että lapset tarjoavat heille elämässä kaiken. Ei se niin mene. Lapsiin tai mieheen takertuminen ei tule koskaan toimimaan.

No mitä se sinut baarin lauantai-iltana raahava kaverisi tarjoaa elämääsi? Mitä maailmaamullistavaa nämä kaverit kertovat sen kahvikupin ääressä? Miksi se Rooman reissu, on niin paljon enemmän sen kaverin, kuin sen oman miehen kanssa? Kavereita tulee ja menee, mutta hyvä perhe pysyy koko elämän, jos siihen on osannut panostaa oikealla tavalla.

Koska silloin kun sitä aikaa on siltä lapsenhoitamiselta, niin se aika tulee käytettyä kodinhuoltoon, kaupassakäymiseen ja nukkumiseen, ja joskus on myös kiva vain hetki nettailla tai lukea rauhassa kirjaa.

Saattaa siis vaikutaa ettei lapsellinen kerkeä mihinkään siksi että sillä on jatkuvasti lapsi pyörimässä jaloissa, mutta tosiasiassa lapsen varsinainen hoito on vain osa vanhemmuutta. Ne asiat, joita et voi tehdä lapsen kanssa, tehdään silloin kun lapsi on muualla. Ei se tarkoita sitä että voi lähteä piknikille kaverin kanssa heti kun on tunti vapaata, vaan silloin laitetaan esim. kämppä kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.

Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?

Kyllä. Lapset menee ystävyytesi edelle. Niin se vaan on.

Tällaiset naiset ovat säälittäviä. Luulevat, että lapset tarjoavat heille elämässä kaiken. Ei se niin mene. Lapsiin tai mieheen takertuminen ei tule koskaan toimimaan.

No mitä se sinut baarin lauantai-iltana raahava kaverisi tarjoaa elämääsi? Mitä maailmaamullistavaa nämä kaverit kertovat sen kahvikupin ääressä? Miksi se Rooman reissu, on niin paljon enemmän sen kaverin, kuin sen oman miehen kanssa? Kavereita tulee ja menee, mutta hyvä perhe pysyy koko elämän, jos siihen on osannut panostaa oikealla tavalla.

Voi kuule, ei se aina ole itsestä kiinni. Luuletko, ettei kukaan avioeron kokenut ole panostanut perheeseensä? Lapsetkin pysyvät aina automaattisesti äidin rinnalla, lojaaleina ja pyyteettömästi rakastavina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.

Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?

Kyllä. Lapset menee ystävyytesi edelle. Niin se vaan on.

Tällaiset naiset ovat säälittäviä. Luulevat, että lapset tarjoavat heille elämässä kaiken. Ei se niin mene. Lapsiin tai mieheen takertuminen ei tule koskaan toimimaan.

Voi herran jestas. Vanhemman kuuluu asettaa se lapsi ja siitä hoitaminen etusijalle. Se on sitä vanhemmuutta, eikä mitään takertumista.

Minusta se kuulostaa juuri takertumiselta. Elämässä on muutakin (toivottavasti) kuin sinun lapsesi. Se, että hoidat ja rakastat lastasi, ei tarkoita, että sinun pitäisi unohtaa kaikki muu. Jollet sitten halua tehdä niin. Mutta kovin tervettä se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä voi tehdä miten tahtoo. Jos haluaa omistautua vauvalle ja pesiä ja nauttii siitä, se on varmasti aivan ihanaa. En itse ole sellainen, mutta ymmärrän hyvin ihmisiä jotka eivät kaipaa muuta kuin perhe-elämää.

Mutta jos tykkää tehdä myös niitä vanhoja juttuja niin voi niitä(KIN) tehdä mahdollisuuksien rajoissa. Itse en imettänyt, joten pystyin varsin helposti käymään omissa menoissa, jopa baarissa tai pienellä reissulla vauva-aikanakin. Mies hoiti vauvaa töitä lukuunottamatta ainakin 50%.  En tiedä kumpi sitten oli "ensisijainen" vanhempi, ehkä sitten minä kun mies kuitenkin kävi töissä. Jos imettää, se rajoittaa jonkin verran mutta JOS haluaa, niin pumppaus yms. on keksitty.

Pointtini on siis, että kukin tyylillään.

Sitä en sen sijaan tajua, että on sulkeutunut neljän seinän sisälle vauvan tai taaperon kanssa mutta haluaisi tehdä myös muutakin ja sitten valittaa asiasta. Keinoja monipuoliseen elämään on olemassa. Erikseen sitten ne tilanteet joissa mies ei oikeasti osallistu/ei ole kuvioissa/ei ole mitään tukiverkostoja/lapsi on erityistarpeinen tai sairas, jne. Ne ovat muutenkin ikäviä tilanteita eivätkä vain siksi että äiti ehkä haluaisi käydä joskus jossain =(

 

Oletko koskaan pumpannut maitoa? Oletko ollut tuntikausia liikenteessä rinnat täynnä maitoa? Oletko pumpannut pois maidot joissa on alkoholia, jos olet ollut juomassa alkoholia ja sitten taas odotellut, että maitoa on tarpeeksi vauvalle imettäväksi? Kaikki on tietenkin mahdollista, mutta millä hinnalla?

Kyllähän se tässäkin ketjussa on ne kaverit jotka valittavat, ei se vauvan äiti. Moni äiti ei vaan jaksa, kun lähteminen on suurta säätämistä ja organisoimista. Ehkä useamman lapsen suhteen. Miksei ihmiset soita toisilleen, jos haluavat puhua? Siellä puistossa se äiti oikein näppärästi voisi puhua puhelimessa tuntikausia. Mutta se ei kelpaa, vaan se äiti on saatava sinne baariin ja känniin ja lauantai-iltana, kun se äidin oma puolisokin on juuri silloin kotona.

Mitä ihmeellistä siinä pumppaamisessa on? Ja miksi pitää aina juoda alkoholia kun menee johonkin? Ja jos on pakko alkoholia juoda ja pumpata sitten huonot maidot pois, niin tittididii! kaupassa myydään sellaista vauvalla tarkoitettua purkkimaitoa jota voi antaa tuttipullosta tai nokkamukista vauvalle ihan juotavaksi kuten sitä tissimaitoakin. 

Kyllä mun kavereille on aina kelvannut puhelimessa puhuminen. Mun kaverit ei ole mitään alkoholisteja jotka olettaisi toistenkin olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.

Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?

Kyllä. Lapset menee ystävyytesi edelle. Niin se vaan on.

Tällaiset naiset ovat säälittäviä. Luulevat, että lapset tarjoavat heille elämässä kaiken. Ei se niin mene. Lapsiin tai mieheen takertuminen ei tule koskaan toimimaan.

Voi herran jestas. Vanhemman kuuluu asettaa se lapsi ja siitä hoitaminen etusijalle. Se on sitä vanhemmuutta, eikä mitään takertumista.

Minusta se kuulostaa juuri takertumiselta. Elämässä on muutakin (toivottavasti) kuin sinun lapsesi. Se, että hoidat ja rakastat lastasi, ei tarkoita, että sinun pitäisi unohtaa kaikki muu. Jollet sitten halua tehdä niin. Mutta kovin tervettä se ei ole.

Lapsen kuuluu olla etusijalla. Se on vanhemmuutta. Tää on aika käsittämätöntä että tällaista joutuu edes selittämään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole ketään joka ottaisi lapset hoitoon. Isovanhemmat ovat työelämässä ja ottavat kyllä koko perheen mielellään kylään. Mutta turha jättää pelkästään lapsia. Tietystihän se on niitten oikeus olla ottamatta, mutta kun asutaan syrjäkylillä ja sitten joskus oltaisiin valmiit viemään se 300km autolla lapset vaan hoitoon on tekosyy että”ei kannata ajaa niin pitkää matkaa, liian rasittava matka teille ajaa”. Koko perhe kyllä voidaan edelleen vierailla. Ja sitten ihmetellään miksi käydään niin harvoin. Anoppi ei ole kertaakaan käynyt meillä kylässä kun ei itse halua ajaa matkaa tänne, mutta ei olla sitä koskaan niin päin kysyttykään. Ja apua ollaan tasaisesti kysytty kerran puolessa vuodessa, mutta sekin on liikaa ja apua ei heru.

Ei kai tarkoituskaan ole että te molemmat lähtisitte kavereidenne kanssa aina yhtä aikaa johonkin? Ja jos lähdette kahdestaan romanttiselle illalliselle tai elokuviin, niin silloin voi ihan maksullisen lapsenvahdin hommata, siihen on varaa jos on varaa ravintolaillalliseenkin. Ja se on ihan turha marina että ei voi vieraalle jättää lapsia, kyllä niihin vieraisiinkin voi tutustua vähän ensin, suurin osa ihmisistä kun on ihan normaaleja eikä mitään hulluja joille ei uskaltaisi lapsia jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.

Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?

Kyllä. Lapset menee ystävyytesi edelle. Niin se vaan on.

Tällaiset naiset ovat säälittäviä. Luulevat, että lapset tarjoavat heille elämässä kaiken. Ei se niin mene. Lapsiin tai mieheen takertuminen ei tule koskaan toimimaan.

Voi herran jestas. Vanhemman kuuluu asettaa se lapsi ja siitä hoitaminen etusijalle. Se on sitä vanhemmuutta, eikä mitään takertumista.

Minusta se kuulostaa juuri takertumiselta. Elämässä on muutakin (toivottavasti) kuin sinun lapsesi. Se, että hoidat ja rakastat lastasi, ei tarkoita, että sinun pitäisi unohtaa kaikki muu. Jollet sitten halua tehdä niin. Mutta kovin tervettä se ei ole.

Lapsen kuuluu olla etusijalla. Se on vanhemmuutta. Tää on aika käsittämätöntä että tällaista joutuu edes selittämään.

Miksi? Luuletko, että lapsi traumatisoituu, jos äidillä on elämässään muitakin mielenkiinnon kohteita? Jotain omaa, joka ei liity lapseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.

Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?

Kyllä. Lapset menee ystävyytesi edelle. Niin se vaan on.

Tällaiset naiset ovat säälittäviä. Luulevat, että lapset tarjoavat heille elämässä kaiken. Ei se niin mene. Lapsiin tai mieheen takertuminen ei tule koskaan toimimaan.

Voi herran jestas. Vanhemman kuuluu asettaa se lapsi ja siitä hoitaminen etusijalle. Se on sitä vanhemmuutta, eikä mitään takertumista.

Minusta se kuulostaa juuri takertumiselta. Elämässä on muutakin (toivottavasti) kuin sinun lapsesi. Se, että hoidat ja rakastat lastasi, ei tarkoita, että sinun pitäisi unohtaa kaikki muu. Jollet sitten halua tehdä niin. Mutta kovin tervettä se ei ole.

Lapsen kuuluu olla etusijalla. Se on vanhemmuutta. Tää on aika käsittämätöntä että tällaista joutuu edes selittämään.

Siis miten lapsen kuuluu olla etusijalla? Ei se lapsi mikään kuningas ja pomo ole.. Tottakai lapsen etua ajatellaan, mutta myös perheen ja itsen ja puolison etua, ei voi perheessä olla niin että yhden jäsenen ympärillä toiset leikkii piirileikkiä, meillä jokaisella on oma elämämme, kaverit ja harrastukset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis mihin sen lapsen voi vaan laittaa pariksi tunniksi hoitoon?

Suihkussa käymisen hankaluus ainakin itselläni on ollut sitä, että jos sinne suihkuun menee niin vauva ja taaperokin on otettava sinne mukaan, siinä ei paljoa pysty vaikka tukkaa pesemään kun pitää varoa ettei saippuaa mene lapsen päälle ja silmiin tai ettei pikkutaapero liukastu.

Suihkuun pääsee siis helpoiten silloin kun mieskin on kotona tai lapset jo nukkumassa.

Laittautumista turhempaa ajankäyttöä en oikeen osaa keksiä päiviin jolloin ei ole menossa mihinkään. Ja usein en halua edes lähteä mihinkään sen kummemmin, vietän mielelläni aikaa mieheni ja lasteni kanssa.

Mitä ihmeen tekosyitä. Mikä siinä on, että ei voi istuttaa sitä taaperoa syöttötuoliin ja kantaa tuoleineen päivineen vaikka sinne kylpyhuoneeseen. Kaikkiin "ongelmiin" löytyy ratkaisu jos vaan haluaa.

Puinen syöttötuoli kierreportaita pitkin suihkuun? Jep. Näppärää.

Hahah. Ihan itse aiheutettu ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.

Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?

Kyllä. Lapset menee ystävyytesi edelle. Niin se vaan on.

Tällaiset naiset ovat säälittäviä. Luulevat, että lapset tarjoavat heille elämässä kaiken. Ei se niin mene. Lapsiin tai mieheen takertuminen ei tule koskaan toimimaan.

Voi herran jestas. Vanhemman kuuluu asettaa se lapsi ja siitä hoitaminen etusijalle. Se on sitä vanhemmuutta, eikä mitään takertumista.

Minusta se kuulostaa juuri takertumiselta. Elämässä on muutakin (toivottavasti) kuin sinun lapsesi. Se, että hoidat ja rakastat lastasi, ei tarkoita, että sinun pitäisi unohtaa kaikki muu. Jollet sitten halua tehdä niin. Mutta kovin tervettä se ei ole.

Lapsen kuuluu olla etusijalla. Se on vanhemmuutta. Tää on aika käsittämätöntä että tällaista joutuu edes selittämään.

Miksi? Luuletko, että lapsi traumatisoituu, jos äidillä on elämässään muitakin mielenkiinnon kohteita? Jotain omaa, joka ei liity lapseen?

Ja mistä ihmeestä sinä päättelet ettei ole? Suurin osa suomalaisista äideistä käy esimerkiksi työssä. Se että joutuu karsimaan turhia asioita ja ihmisiä tms elämästään ei tarkoita, etteikö olisi jotain omaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis mihin sen lapsen voi vaan laittaa pariksi tunniksi hoitoon?

Suihkussa käymisen hankaluus ainakin itselläni on ollut sitä, että jos sinne suihkuun menee niin vauva ja taaperokin on otettava sinne mukaan, siinä ei paljoa pysty vaikka tukkaa pesemään kun pitää varoa ettei saippuaa mene lapsen päälle ja silmiin tai ettei pikkutaapero liukastu.

Suihkuun pääsee siis helpoiten silloin kun mieskin on kotona tai lapset jo nukkumassa.

Laittautumista turhempaa ajankäyttöä en oikeen osaa keksiä päiviin jolloin ei ole menossa mihinkään. Ja usein en halua edes lähteä mihinkään sen kummemmin, vietän mielelläni aikaa mieheni ja lasteni kanssa.

Mitä ihmeen tekosyitä. Mikä siinä on, että ei voi istuttaa sitä taaperoa syöttötuoliin ja kantaa tuoleineen päivineen vaikka sinne kylpyhuoneeseen. Kaikkiin "ongelmiin" löytyy ratkaisu jos vaan haluaa.

Puinen syöttötuoli kierreportaita pitkin suihkuun? Jep. Näppärää.

Hahah. Ihan itse aiheutettu ongelma.

Ai että pitää muuttaa ja odtaa uusi syöttötuoli jotta sinä olisit tyytyväinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.

Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?

Kyllä. Lapset menee ystävyytesi edelle. Niin se vaan on.

Tällaiset naiset ovat säälittäviä. Luulevat, että lapset tarjoavat heille elämässä kaiken. Ei se niin mene. Lapsiin tai mieheen takertuminen ei tule koskaan toimimaan.

Voi herran jestas. Vanhemman kuuluu asettaa se lapsi ja siitä hoitaminen etusijalle. Se on sitä vanhemmuutta, eikä mitään takertumista.

Minusta se kuulostaa juuri takertumiselta. Elämässä on muutakin (toivottavasti) kuin sinun lapsesi. Se, että hoidat ja rakastat lastasi, ei tarkoita, että sinun pitäisi unohtaa kaikki muu. Jollet sitten halua tehdä niin. Mutta kovin tervettä se ei ole.

Lapsen kuuluu olla etusijalla. Se on vanhemmuutta. Tää on aika käsittämätöntä että tällaista joutuu edes selittämään.

Siis miten lapsen kuuluu olla etusijalla? Ei se lapsi mikään kuningas ja pomo ole.. Tottakai lapsen etua ajatellaan, mutta myös perheen ja itsen ja puolison etua, ei voi perheessä olla niin että yhden jäsenen ympärillä toiset leikkii piirileikkiä, meillä jokaisella on oma elämämme, kaverit ja harrastukset. 

Juuri näin. Näiden äityleiden elämä tuntuu pyörivän lapsensa ympärillä. Muulla ei tunnu olevan ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.

Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?

Kyllä. Lapset menee ystävyytesi edelle. Niin se vaan on.

Tällaiset naiset ovat säälittäviä. Luulevat, että lapset tarjoavat heille elämässä kaiken. Ei se niin mene. Lapsiin tai mieheen takertuminen ei tule koskaan toimimaan.

Voi herran jestas. Vanhemman kuuluu asettaa se lapsi ja siitä hoitaminen etusijalle. Se on sitä vanhemmuutta, eikä mitään takertumista.

Minusta se kuulostaa juuri takertumiselta. Elämässä on muutakin (toivottavasti) kuin sinun lapsesi. Se, että hoidat ja rakastat lastasi, ei tarkoita, että sinun pitäisi unohtaa kaikki muu. Jollet sitten halua tehdä niin. Mutta kovin tervettä se ei ole.

Tuollainen mesoaminen ei kyllä oikein terveeltä myöskään kuulosta.

Jokainen tietää, mikä itselle on elämässä tärkeää.

Voi olla, että omastasi poikkeavan, elämäntavan tuomitseminen "ei terveeksi" on se syy, jonka vuoksi vetäytyvät seurastasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.

Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?

Kyllä. Lapset menee ystävyytesi edelle. Niin se vaan on.

Tällaiset naiset ovat säälittäviä. Luulevat, että lapset tarjoavat heille elämässä kaiken. Ei se niin mene. Lapsiin tai mieheen takertuminen ei tule koskaan toimimaan.

No mitä se sinut baarin lauantai-iltana raahava kaverisi tarjoaa elämääsi? Mitä maailmaamullistavaa nämä kaverit kertovat sen kahvikupin ääressä? Miksi se Rooman reissu, on niin paljon enemmän sen kaverin, kuin sen oman miehen kanssa? Kavereita tulee ja menee, mutta hyvä perhe pysyy koko elämän, jos siihen on osannut panostaa oikealla tavalla.

Voi kuule, ei se aina ole itsestä kiinni. Luuletko, ettei kukaan avioeron kokenut ole panostanut perheeseensä? Lapsetkin pysyvät aina automaattisesti äidin rinnalla, lojaaleina ja pyyteettömästi rakastavina?

Varmasti on panostanut, mutta kuinka moni oikeasti onnistuu viettämään edes ns. kultahääpäivää ystäviensä kanssa? Kaikki jotka ovat panostaneet perheeseen eivät tietenkään selviä ”loppuun asti” kunnialla, mutta kaikki he, jotka ovat selvinneet, ovat ihan takuu varmasti tehneet sen. He ovat laittaneet perheen ennen kavereitaan. Luuletko, että ne joiden lapset pysyvät läheisissä väleissä äitinsä kanssa ovat niitä, joiden äiti pisti ystäviensä tarpeet ennen lapsiaan?

No tässähän on tietenkin kyse prioriteeteista. Lapsi vie paljon aikaa. Lapsen ja perheen kanssa myös haluaa viettää paljon aikaa. Minulla on laaja ystäväpiiri ja tärkeä harrastus, sitä aikaa irtoaa lopulta tosiaan se tunti sinne ja tunti tänne.

Itse käytän pari iltaa viikossa harrastukseeni. Jos sen lisäksi tapaison kerran viikossa Liisaa ja kerran viikossa Eevaa, niin montako vapaata iltaa miehelleni jäisi? Ja montako yhteistä iltaa perheelle?

Eli kyllä sitä omaa aikaa löytyy, tarvittaessa vaikka koko päiväksi. Mutta usein käytän sen harrastukseeni, kavereita näen myös. Mutta yhtä yksittäistä kaveria lopulta ehkä kerran kolmessa kuussa, sillä haluan nähdä niitä muitakin.

Minulla on lapsia, mutta yllättäin ne onkin ne lapsettomat kaverit joilla on niiiiin kiire ja väsy, että koskaan ei pysty tapaamaan. Jos yrittää sopia vaikka parin tunnin kahvittelua tai lenkkiä, niin tarvitaan vähintään kuukauden varoaika, eikä sittenkään välttämättä ehdi. Itse olisin valmis lähtemään vaikka heti, kun on niillä lapsilla tosiaan se isäkin.. niin ja käyn minäkin töissä.

Minulla on oma firma ja kaksi mieluisaa harrastusta. Sen lisäksi harrastan sijoittamista. Nää on mun ns omat jutut, jotka jaan samanmielisten ystävien kanssa.