Lue keskustelun säännöt.
Perheelliset seittäkää miksei sen vauvan ja lapsen kanssa voi irroittautua ja aikaa ei jää muuhun elämään?
Miksi ei olisi aikaa edes sitä muutamaan tuntia? Vastasyntyneen ymmärrän, ettei niin pientä vauvaa voi jättää yksin jos vielä imettää, mutta voihan sen vauvan ottaa mukaan. Taaperon voi antaa hoitoon sen tunnin parin ajaksi. Tuntuu että perheelliset vaan keksivät tekosyitä ettei ole aikaa muuhun. Onhan sillä vauvalla isä! Miksi isät eivät voi hoitaa vauvaa ja lasta?? En ymmärrä miksei äidillä ole aikaa laittaa itseään tai edes käydä yksin suihkussa ym. Ei se lapsi ole teissä napanuoralla kiinni 24/7. En ole lapsivihaaja ja kummilapsia löytyy useampi kappale mutta en ymmärrä perheellisten ajankäyttöä. Selittäkää mihin tekosyiden keksimiseen aikanne menee!
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Eikö sinussa ole naista sanomaan tätä kavereillesi? Vaan täytyy vedota viattomaan lapseen, hänen tarpeisiinsa ja näin vyöryttää vastuuta hänen niskoilleen.
Vetoan kyllä mihin tahansa kun en jaksa jonkun kanssa. Eivät lapset ole rasittavia, mutta aikuislapset ovat.
Eli siis olet selkärangaton ja valehtelet. Onko siis aikuislapsi, kun kyselee kaveria jonnekin? Vai mitkä ovat aikuislapsen kriteerit? Ja tarkoitatko, että kun tekee lapsen, niin se on automaattisesti parempaa seuraa kuin yksikään kaveri, joten kaverit voi unohtaa?
No esim tähän ketjuun kirjoittaneet lapsettomat on juurikin niitä aikuislapsia. En itse pitäisi heitä ystäväpiirissäni, vaikka olisin itse lapseton. Kannattaa myös miettiä, että jos jollakulla ei ole sinulle aikaa, hän ei vaan halua tavata sinua. Vink, vink. Sen sijaan että kaivat hänestä syytä, voisit löytää sen syyn peilistä.
Millä perusteella tähän ketjuun kirjoittaneet, sinulle tuntemattomat lapsettomat ovat aikuislapsia? Koska heillä ei syystä tai toisesta ole itsellään lapsia? Miksi et pitäisi heitä ystäväpiirissäsi, vaikka olisit itse lapseton? Et sano yhtäkään konkreettista syytä tai esimerkkiä, vaan puhut ympäripyöreitä.
Käytöksensä perusteella. Keskenkasvuista, tyhmää ja itsekeskeistä. Kiukuttelua.
Keskusteluhan lähti siitä, että aloittaja pyysi selittämään, miksi aikaa muulle elämälle ei jää. Vastasit ensitöiksesi tylysti toiselle, että koska sinun seuraasi ei kaivata ja nyt on parempaa seuraa. Miten siis päädyit välittömästi siihen, että tämä kyselijä on jotenkin paska ihminen?
Enpä ollut minä.
Sitten ei varmaan kannata vastata hänen puolestaan minulle, kun kysyn häneltä. Tai kannattaisi merkitä, että on eri.
Tää on keskustelupalsta jonne saa kirjoittaa. En mitenkään kirjoittanut ”hänen puolestaan”. Olet sinä aikamoinen mielensäpahoittaja.
Mulla on vanhoja ystäviä jotka katosi lapsikuplaan 15 vuodeksi. Ei se haittaa jos on oikea ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole ketään joka ottaisi lapset hoitoon. Isovanhemmat ovat työelämässä ja ottavat kyllä koko perheen mielellään kylään. Mutta turha jättää pelkästään lapsia. Tietystihän se on niitten oikeus olla ottamatta, mutta kun asutaan syrjäkylillä ja sitten joskus oltaisiin valmiit viemään se 300km autolla lapset vaan hoitoon on tekosyy että”ei kannata ajaa niin pitkää matkaa, liian rasittava matka teille ajaa”. Koko perhe kyllä voidaan edelleen vierailla. Ja sitten ihmetellään miksi käydään niin harvoin. Anoppi ei ole kertaakaan käynyt meillä kylässä kun ei itse halua ajaa matkaa tänne, mutta ei olla sitä koskaan niin päin kysyttykään. Ja apua ollaan tasaisesti kysytty kerran puolessa vuodessa, mutta sekin on liikaa ja apua ei heru.
Lapsi on hyvä syy jäädä kotiin, mutta mites sitten jos on lapseton sinkku? Mua ei henk. koht. kiinnosta bilettäminen. Harrastuksia kyllä on töiden lisäksi, mutta sillon kun on vapaapäivä eikä ole mitään muuta ohjelmaa, tykkään viettää rauhallista koti-iltaa. Mutta se ei ystäville ja perheelle kelpaa selityksesi. Mua on mm. sukulainen suoraan päin näköä haukkunut luuseriksi, kun kerroin etten tykkää juhlimisesta.
Mulla on kaksi lasta isolla ikäerolla. Muutama hyvä ystävä lapsuudesta saakka. Ystävät ymmärtäneet sanomattakin että lapset AINA kaikesta tärkeimpiä.
Toinen ystäväni tuli itse äidiksi vasta muutama vuosi sitten. Silti ei ollut mitään ongelmaa siihen asti että minulla oli lapsi.
Lapsi joka oli aina mukana kun nähtiin. Kylässä, kahvilla, rannalla, shoppailemassa, huvipuistossa. Lapsen ehdoilla mentiin aina kun tavattiin, silti saatiin jutella ja nautittiin toistemme seurasta (kyllä, hänkin koska ei ollut mustasukkainen lapsestani vaan onnellinen ja ymmärsi elämän tuoman muutoksen).
Nyt meillä molemmilla kaksi lasta ja kumpikaan ei loukkaannu jos toinen ei vastaa puheluun koska luultavasti: vaihtaa vaippaa/imettää/nukuttaa/leikkii/laittaa ruokaa.
Muita ystäviä tulee tavattua myös mutta harvemmin, nekin yleensä kahvilassa/puistossa lapset mukana.
Ap:n kirjoituksesta paistaa läpi mustasukkaisuus/katkeruus ja jollain tapaa ikävä ihminen.
Mulla on lapseton nuorempi sisko. Joka ei ymmärrä perheellisiä ollenkaan. Ollut meillä yökylässä ja aamulla lukkiutuu vessaan suoristamaan hiuksiaan (kyllä juuri siihen missä vaihtaisin vaippaa) jättää meikit hoitopöydälle ja nauraa kun en laittaudu. Nauroi myös mun kropalle kuukausi raskauden jälkeen. Ihmettelee omissa ystävissään kun ei kukaan lähde baariin kuten ennen, kuvittelee että johtuu siitä että kaikilla mustasukkainen mies.
Ei vaan tajua. Olen sietänyt vain koska sukua, ystävältä en tätä sietäisi.
Jep ne, jotka kyselevät tälläisiä, ovat niitä kehä kolmosen sisäpuolella asuvia, peppuseksiä harrastavia, sukupuolettomuutta julistavia, sateenkaariväkeä tai heidän kanssaan oleilevia, perinteisiä perhearvoja lyttääviä, pakkoruotsittajia pokkuroivia, itseään fiksuina pitäviä rajat auki viherpiipertäjiä, joilla ei ole mitään hajua elämän tarkoituksesta. Tyyliin ”kävin steriloimassa itseni”, että maailma pelastuisi🙄. Katsoitteko sen dokumentin, missä oli juuri tällainen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole lapsia, mutta ystävillä on, tosin joa teinejä ja jotkut aikuisia.
Osa ystävistä ei voi irtautua sekunniksikaan lapsesta, eikä pysty puhumaan muusta kuin lapsesta. Osa lähtee mielellään kahville tai pitkälle kävelylle ja esittää itse toiveen, että ei puhuta vauvatouhusta ja ovat kiinnostuneet myös mun kuulumisista. Sanomattakin selvää, että jälkimmäisten kanssa tykkään olla tekemisissä. Esim. pari vauvaan takertunutta ystävää ei ollut tippaakaan kiinnostunut kun sairastin rintasyöpää ja äiti kuoli samoihin aikoihin. Ainoa keskustelunaihe oli vauva. Jollain tavalla tuo vähän loukkasi, en sitä kuitenkaan ole tuonut missään esiin (paitsi täällä nyt).
Se on niin henkilöstä kiinni koko juttu, erilaiset persoonat toimivat eritavalla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia, mutta ystävillä on, tosin joa teinejä ja jotkut aikuisia.
Osa ystävistä ei voi irtautua sekunniksikaan lapsesta, eikä pysty puhumaan muusta kuin lapsesta. Osa lähtee mielellään kahville tai pitkälle kävelylle ja esittää itse toiveen, että ei puhuta vauvatouhusta ja ovat kiinnostuneet myös mun kuulumisista. Sanomattakin selvää, että jälkimmäisten kanssa tykkään olla tekemisissä. Esim. pari vauvaan takertunutta ystävää ei ollut tippaakaan kiinnostunut kun sairastin rintasyöpää ja äiti kuoli samoihin aikoihin. Ainoa keskustelunaihe oli vauva. Jollain tavalla tuo vähän loukkasi, en sitä kuitenkaan ole tuonut missään esiin (paitsi täällä nyt).
Se on niin henkilöstä kiinni koko juttu, erilaiset persoonat toimivat eritavalla.
Niin. Voi olla myös niin, että olet sairauksinesi niin kuormittava ja jauhat itse aivan jatkuvasti yhtä ja samaa, ja tuo vauvasta puhuminen on puolustusreaktio. Minulla on muutama tuttava, jotka jauhavat sairauksistaan 24/7 ilman mitään rajaa. Osan olen ihan tylysti jopa blokannut, koska en vaan jaksa sitä vuodatusta. Suomessa on erilaisia auttavia puhelimia ja potilasjärjestöjä, joissa voit vuodattaa. Säästä ne ystäväsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on hyvä syy jäädä kotiin, mutta mites sitten jos on lapseton sinkku? Mua ei henk. koht. kiinnosta bilettäminen. Harrastuksia kyllä on töiden lisäksi, mutta sillon kun on vapaapäivä eikä ole mitään muuta ohjelmaa, tykkään viettää rauhallista koti-iltaa. Mutta se ei ystäville ja perheelle kelpaa selityksesi. Mua on mm. sukulainen suoraan päin näköä haukkunut luuseriksi, kun kerroin etten tykkää juhlimisesta.
Sama juttu! Kun sain esikoiseni, olin onnellinen kun kerrankin oli "hyvä syy" jäädä kotiin. Olen introvertti, vaikka ulospäin se ei näykään. Sosiaalinen työ väsyttää ja sen jälkeen on kiva olla omissa oloissaan. Nyt kun on lapsia ja he ovat päiväkodissa 40h viikossa, ei huvita kovin usein heitä jättää Ilta- tai viikonloppuhoitoon. Nään ystäviäni pari kertaa kuussa ja lisäksi yhtä ystävää liikuntaharrastuksessa. Muuten priorisoin perheen, kodinhoidon ja joskus valitettavasti työn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Eikö sinussa ole naista sanomaan tätä kavereillesi? Vaan täytyy vedota viattomaan lapseen, hänen tarpeisiinsa ja näin vyöryttää vastuuta hänen niskoilleen.
Vetoan kyllä mihin tahansa kun en jaksa jonkun kanssa. Eivät lapset ole rasittavia, mutta aikuislapset ovat.
Eli siis olet selkärangaton ja valehtelet. Onko siis aikuislapsi, kun kyselee kaveria jonnekin? Vai mitkä ovat aikuislapsen kriteerit? Ja tarkoitatko, että kun tekee lapsen, niin se on automaattisesti parempaa seuraa kuin yksikään kaveri, joten kaverit voi unohtaa?
No esim tähän ketjuun kirjoittaneet lapsettomat on juurikin niitä aikuislapsia. En itse pitäisi heitä ystäväpiirissäni, vaikka olisin itse lapseton. Kannattaa myös miettiä, että jos jollakulla ei ole sinulle aikaa, hän ei vaan halua tavata sinua. Vink, vink. Sen sijaan että kaivat hänestä syytä, voisit löytää sen syyn peilistä.
Millä perusteella tähän ketjuun kirjoittaneet, sinulle tuntemattomat lapsettomat ovat aikuislapsia? Koska heillä ei syystä tai toisesta ole itsellään lapsia? Miksi et pitäisi heitä ystäväpiirissäsi, vaikka olisit itse lapseton? Et sano yhtäkään konkreettista syytä tai esimerkkiä, vaan puhut ympäripyöreitä.
Käytöksensä perusteella. Keskenkasvuista, tyhmää ja itsekeskeistä. Kiukuttelua.
Keskusteluhan lähti siitä, että aloittaja pyysi selittämään, miksi aikaa muulle elämälle ei jää. Vastasit ensitöiksesi tylysti toiselle, että koska sinun seuraasi ei kaivata ja nyt on parempaa seuraa. Miten siis päädyit välittömästi siihen, että tämä kyselijä on jotenkin paska ihminen?
Enpä ollut minä.
Sitten ei varmaan kannata vastata hänen puolestaan minulle, kun kysyn häneltä. Tai kannattaisi merkitä, että on eri.
Tää on keskustelupalsta jonne saa kirjoittaa. En mitenkään kirjoittanut ”hänen puolestaan”. Olet sinä aikamoinen mielensäpahoittaja.
Mulla on vanhoja ystäviä jotka katosi lapsikuplaan 15 vuodeksi. Ei se haittaa jos on oikea ystävä.
Et koskaan oo huomannut, että tälläkin keskustelupalstalla lainataan henkilöä ja sitten odotetaan, että se lainattu vastaa takaisin? Eikä esim. siskonkumminkaima, ellei sitten joku toinenkin halua osallistua keskusteluun ja tuoda esille sitä, että vastaaja vaihtui.
Mielensäpahoittamiskorttia tässä varmaan on ihan turhaa heilutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Eikö sinussa ole naista sanomaan tätä kavereillesi? Vaan täytyy vedota viattomaan lapseen, hänen tarpeisiinsa ja näin vyöryttää vastuuta hänen niskoilleen.
Vetoan kyllä mihin tahansa kun en jaksa jonkun kanssa. Eivät lapset ole rasittavia, mutta aikuislapset ovat.
Eli siis olet selkärangaton ja valehtelet. Onko siis aikuislapsi, kun kyselee kaveria jonnekin? Vai mitkä ovat aikuislapsen kriteerit? Ja tarkoitatko, että kun tekee lapsen, niin se on automaattisesti parempaa seuraa kuin yksikään kaveri, joten kaverit voi unohtaa?
No esim tähän ketjuun kirjoittaneet lapsettomat on juurikin niitä aikuislapsia. En itse pitäisi heitä ystäväpiirissäni, vaikka olisin itse lapseton. Kannattaa myös miettiä, että jos jollakulla ei ole sinulle aikaa, hän ei vaan halua tavata sinua. Vink, vink. Sen sijaan että kaivat hänestä syytä, voisit löytää sen syyn peilistä.
Millä perusteella tähän ketjuun kirjoittaneet, sinulle tuntemattomat lapsettomat ovat aikuislapsia? Koska heillä ei syystä tai toisesta ole itsellään lapsia? Miksi et pitäisi heitä ystäväpiirissäsi, vaikka olisit itse lapseton? Et sano yhtäkään konkreettista syytä tai esimerkkiä, vaan puhut ympäripyöreitä.
Käytöksensä perusteella. Keskenkasvuista, tyhmää ja itsekeskeistä. Kiukuttelua.
Keskusteluhan lähti siitä, että aloittaja pyysi selittämään, miksi aikaa muulle elämälle ei jää. Vastasit ensitöiksesi tylysti toiselle, että koska sinun seuraasi ei kaivata ja nyt on parempaa seuraa. Miten siis päädyit välittömästi siihen, että tämä kyselijä on jotenkin paska ihminen?
Enpä ollut minä.
Sitten ei varmaan kannata vastata hänen puolestaan minulle, kun kysyn häneltä. Tai kannattaisi merkitä, että on eri.
Tää on keskustelupalsta jonne saa kirjoittaa. En mitenkään kirjoittanut ”hänen puolestaan”. Olet sinä aikamoinen mielensäpahoittaja.
Mulla on vanhoja ystäviä jotka katosi lapsikuplaan 15 vuodeksi. Ei se haittaa jos on oikea ystävä.
Et koskaan oo huomannut, että tälläkin keskustelupalstalla lainataan henkilöä ja sitten odotetaan, että se lainattu vastaa takaisin? Eikä esim. siskonkumminkaima, ellei sitten joku toinenkin halua osallistua keskusteluun ja tuoda esille sitä, että vastaaja vaihtui.
Mielensäpahoittamiskorttia tässä varmaan on ihan turhaa heilutella.
En. Tänne saa ihan vapaasti kirjoittaa.
Sinä olet tosi lapsellinen mielensäpahoittaja. Itse erehdyit kirjoittajasta ja nyt kitiset, että täällä pitää olla sun keksimät säännöt.
Vierailija kirjoitti:
Kai sitä voi tehdä miten tahtoo. Jos haluaa omistautua vauvalle ja pesiä ja nauttii siitä, se on varmasti aivan ihanaa. En itse ole sellainen, mutta ymmärrän hyvin ihmisiä jotka eivät kaipaa muuta kuin perhe-elämää.
Mutta jos tykkää tehdä myös niitä vanhoja juttuja niin voi niitä(KIN) tehdä mahdollisuuksien rajoissa. Itse en imettänyt, joten pystyin varsin helposti käymään omissa menoissa, jopa baarissa tai pienellä reissulla vauva-aikanakin. Mies hoiti vauvaa töitä lukuunottamatta ainakin 50%. En tiedä kumpi sitten oli "ensisijainen" vanhempi, ehkä sitten minä kun mies kuitenkin kävi töissä. Jos imettää, se rajoittaa jonkin verran mutta JOS haluaa, niin pumppaus yms. on keksitty.
Pointtini on siis, että kukin tyylillään.
Sitä en sen sijaan tajua, että on sulkeutunut neljän seinän sisälle vauvan tai taaperon kanssa mutta haluaisi tehdä myös muutakin ja sitten valittaa asiasta. Keinoja monipuoliseen elämään on olemassa. Erikseen sitten ne tilanteet joissa mies ei oikeasti osallistu/ei ole kuvioissa/ei ole mitään tukiverkostoja/lapsi on erityistarpeinen tai sairas, jne. Ne ovat muutenkin ikäviä tilanteita eivätkä vain siksi että äiti ehkä haluaisi käydä joskus jossain =(
Oletko koskaan pumpannut maitoa? Oletko ollut tuntikausia liikenteessä rinnat täynnä maitoa? Oletko pumpannut pois maidot joissa on alkoholia, jos olet ollut juomassa alkoholia ja sitten taas odotellut, että maitoa on tarpeeksi vauvalle imettäväksi? Kaikki on tietenkin mahdollista, mutta millä hinnalla?
Kyllähän se tässäkin ketjussa on ne kaverit jotka valittavat, ei se vauvan äiti. Moni äiti ei vaan jaksa, kun lähteminen on suurta säätämistä ja organisoimista. Ehkä useamman lapsen suhteen. Miksei ihmiset soita toisilleen, jos haluavat puhua? Siellä puistossa se äiti oikein näppärästi voisi puhua puhelimessa tuntikausia. Mutta se ei kelpaa, vaan se äiti on saatava sinne baariin ja känniin ja lauantai-iltana, kun se äidin oma puolisokin on juuri silloin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia, mutta ystävillä on, tosin joa teinejä ja jotkut aikuisia.
Osa ystävistä ei voi irtautua sekunniksikaan lapsesta, eikä pysty puhumaan muusta kuin lapsesta. Osa lähtee mielellään kahville tai pitkälle kävelylle ja esittää itse toiveen, että ei puhuta vauvatouhusta ja ovat kiinnostuneet myös mun kuulumisista. Sanomattakin selvää, että jälkimmäisten kanssa tykkään olla tekemisissä. Esim. pari vauvaan takertunutta ystävää ei ollut tippaakaan kiinnostunut kun sairastin rintasyöpää ja äiti kuoli samoihin aikoihin. Ainoa keskustelunaihe oli vauva. Jollain tavalla tuo vähän loukkasi, en sitä kuitenkaan ole tuonut missään esiin (paitsi täällä nyt).
Se on niin henkilöstä kiinni koko juttu, erilaiset persoonat toimivat eritavalla.
Millaista kiinnostumista rintasyöpäsi suhteen olisit halunnut? Monen on todella vaikeaa puhua toisten sairauksista, koska mitä heille pitäisi sanoa? Aina sanot kuitenkin väärin. Milloin säälit liikaa, milloin utelet, milloin ehdottelet typeriä, milloin pitäisi ymmärtää olla puhumatta sairaudesta jne. Itse he eivät ota asiaa puheeksi, joten et tiedä pitäisikö sinun ottaa puheeksi ja jos otat niin tietenkin väärällä tavalla. Jos et, niin olet välinpitämätön.
Mitä jos olisit ihan suoraan sanonut, että haluat puhua sinun asioistasi, et hänen?
Helvetti vai paratiisi kirjoitti:
Tän ketjun selittäjät saa lapsiperhearjen kuulostamaan toisaalta ihan helvetiltä, toisaalta mukavalta elämältä joka yksinkertaisesti menee paremmuudessa entisen elämän ohi eikä mitään haikailtavaa ole.
Mietin lapsen hankkimista, ja olisi kyllä erityisen kiva tietää missä määrin tämä helvetti/mukava pesintä on itse rakennettavissa, vai ollaanko siinä vaan korkeampien voimien armoilla sen jälkeen kun paksuksi tulee, eikä voi tietää että mitä siitä seuraa.
Jos nyt ollaan huolissaan suomalaisen lisääntymisestä, niin tästä tarvitaan oikeasti lisää tutkimustietoa - mitkä asiat vaikuttavat perhe-elämän onnistumiseen. Vanhemmilta polvilta ei saada neuvoja tähän, kuten he ja heitä edeltävät polvet ovat saaneet, koska maailma on muuttunut niin paljon.
Onneks on vauva-palsta, täällä voi tehdä jonkinlaisia johtopäätelmiä. Mutta esim. tällaiset provoaloitukset houkuttelee vastaamaan ne joilla on toisaalta rankimmat ja toisaalta helpoimmat kokemukset, se on ehkä hyvä pitää mielessä.
N27
Riippuu millainen sinä olet. Jos kaikki se mitä teet on tehtävä ilman lapsia, niin silloin lapset ovat väärä valinta. Lapset sitoo ja maksaa. Mutta tuovat myös perheen sinulle. Oletko yksineläjiä vai perheihminen?
Minulla on lapsia ja mies, eli perhe. Ja se velvoittaa minua. Mutta olen silti onnellisempi kuin yksin, ilman mitään velvotteita muita kohtaan, koska toisaalta myös muilla perheeni jäsenillä on velvotteita minua kohtaan. Perhe-elämä onnistuu kuin ymmärtää antaa perheelleen sen ansaitseman arvon ja ajan. Jos taas haluaa elää itsekkäästi perhe tulee tuhoutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne vauvat ja lapset ovat ihmisiä, jotka kuuluvat vanhempiensa ja muiden lähimpiensä elämään. Tosin hyvin pienikokoisia ihmisiä, mutta sitä tärkeämpiä ja kiinnostavampia. Ja kasvavat ja kehittyvät vauhdilla. - Lasten kanssa ei todellakaan voi jämähtää paikoilleen. Tämä jämähtämisriski on pieni uhka aikuisten kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis mihin sen lapsen voi vaan laittaa pariksi tunniksi hoitoon?
Suihkussa käymisen hankaluus ainakin itselläni on ollut sitä, että jos sinne suihkuun menee niin vauva ja taaperokin on otettava sinne mukaan, siinä ei paljoa pysty vaikka tukkaa pesemään kun pitää varoa ettei saippuaa mene lapsen päälle ja silmiin tai ettei pikkutaapero liukastu.
Suihkuun pääsee siis helpoiten silloin kun mieskin on kotona tai lapset jo nukkumassa.Laittautumista turhempaa ajankäyttöä en oikeen osaa keksiä päiviin jolloin ei ole menossa mihinkään. Ja usein en halua edes lähteä mihinkään sen kummemmin, vietän mielelläni aikaa mieheni ja lasteni kanssa.
Mitä ihmeen tekosyitä. Mikä siinä on, että ei voi istuttaa sitä taaperoa syöttötuoliin ja kantaa tuoleineen päivineen vaikka sinne kylpyhuoneeseen. Kaikkiin "ongelmiin" löytyy ratkaisu jos vaan haluaa.
Ja kaikki ratkaisut eivät vaan ole sen arvoisia, että ne kannattaa toteuttaa.
Mulla on kaksi alle 3-vuotiasta lasta. Tapaan ystäviäni aina ilman heitä (olemme 30+ ja kaikilla lapsia, kaikki kanssani samaa mieltä) koska en jaksa tätä lapsiperhearkea ihan 24/7 vaan ne ystävät ovat yksi hengähdystauko. Harrastus kaksi kertaa viikossa on toinen. Enkä todella häpeä sanoa tätä ääneen. En ole lapsilleni uhrautuva äiti vaan ihan normaali äiti. Mulla on edelleen tarpeet, toiveet, unelmat ja oma osuus itsenäistä elämää kodin ulkopuolella. Tottakai joskus (aina) huomaan kun olen vaikka ystävien kanssa, että mulla on sosetta ja räkää paidassa ja hampaat harjaamatta. Mutta kyllä mä olen täysimetyksellä olleen vauvan jättänyt tunniksi isänsä syliin kotiin ja lähtenyt lenkille. Täysin ilman kriisejä ja ongelmaa. Purkakoot tuon tunnin ajan nukkuneet vauvat hylkäämistraumojaan sitten terapiassa aikuisina.
Suihkussa käynti mua ihmetyttää tässä ketjussa. Mies tekee paljon iltavuoroa joten mä olen aina käynyt lasten kanssa suihkussa. Ensin ne on olleet sitterissä mukana, sitten istuneet kylvyssä ja nyt leikkivät ämpäreillä sillä aikaa että pesen hiukseni -shampoolla-. Eikä ole mennyt kertaakaan kenenkään silmiin saippuaa tai kukaan liukastunut. Kai se on se kasvatustyö se avainsana turvallisen suihkun osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Eikö sinussa ole naista sanomaan tätä kavereillesi? Vaan täytyy vedota viattomaan lapseen, hänen tarpeisiinsa ja näin vyöryttää vastuuta hänen niskoilleen.
Vetoan kyllä mihin tahansa kun en jaksa jonkun kanssa. Eivät lapset ole rasittavia, mutta aikuislapset ovat.
Eli siis olet selkärangaton ja valehtelet. Onko siis aikuislapsi, kun kyselee kaveria jonnekin? Vai mitkä ovat aikuislapsen kriteerit? Ja tarkoitatko, että kun tekee lapsen, niin se on automaattisesti parempaa seuraa kuin yksikään kaveri, joten kaverit voi unohtaa?
Suurimmalla osalla kavereista ( ihmisistä) ei ole mitään nyt niin ihmeellistä keskusteltavaa tai kerrottavaa, että sen kuulemiseksi kannattaa nähdä jotenkin hirveästi vaivaa.
Kaverit, eivät halua tulla unohdetuksi, koska muutenhan heidän on ihan pakko mennä yksinään paikkoihin, kuten diskoon tai kahville. Kun äidit puhuvat vääristä asioista tai eivät tule heidän valitsemiin paikkoihin, niin eipä ole näillä kavereilla vaikeuksia heittää äitiystäväänsä ulos elämästä.
Mikset mene yksin? Mihin sinä sitä äitikaveriasi tarvitset, kun hänen juttunsakaan eivät kiinnosta?
Aikuislapsi on ihminen, joka ei osaa mennä yksin ja suuttuu, jos joku ei suostu seuraksi sinne ja syyllistää kaverinsa siitä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi alle 3-vuotiasta lasta. Tapaan ystäviäni aina ilman heitä (olemme 30+ ja kaikilla lapsia, kaikki kanssani samaa mieltä) koska en jaksa tätä lapsiperhearkea ihan 24/7 vaan ne ystävät ovat yksi hengähdystauko. Harrastus kaksi kertaa viikossa on toinen. Enkä todella häpeä sanoa tätä ääneen. En ole lapsilleni uhrautuva äiti vaan ihan normaali äiti. Mulla on edelleen tarpeet, toiveet, unelmat ja oma osuus itsenäistä elämää kodin ulkopuolella. Tottakai joskus (aina) huomaan kun olen vaikka ystävien kanssa, että mulla on sosetta ja räkää paidassa ja hampaat harjaamatta. Mutta kyllä mä olen täysimetyksellä olleen vauvan jättänyt tunniksi isänsä syliin kotiin ja lähtenyt lenkille. Täysin ilman kriisejä ja ongelmaa. Purkakoot tuon tunnin ajan nukkuneet vauvat hylkäämistraumojaan sitten terapiassa aikuisina.
Suihkussa käynti mua ihmetyttää tässä ketjussa. Mies tekee paljon iltavuoroa joten mä olen aina käynyt lasten kanssa suihkussa. Ensin ne on olleet sitterissä mukana, sitten istuneet kylvyssä ja nyt leikkivät ämpäreillä sillä aikaa että pesen hiukseni -shampoolla-. Eikä ole mennyt kertaakaan kenenkään silmiin saippuaa tai kukaan liukastunut. Kai se on se kasvatustyö se avainsana turvallisen suihkun osalta.
Et kaikessa viisaudessasi ole hoksannut, että lapsia on erilaisia.
Minä olen ollut jopa tietokonetomografiassa lasteni kanssa. He kun on rauhallisia.
Veljeni poikaa taas ei pienenä voinut jättää sekunniksikaan. Edes siksi aikaa ummistaasilmiä, että pesee samppoot pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?
Kyllä. Lapset menee ystävyytesi edelle. Niin se vaan on.
Tällaiset naiset ovat säälittäviä. Luulevat, että lapset tarjoavat heille elämässä kaiken. Ei se niin mene. Lapsiin tai mieheen takertuminen ei tule koskaan toimimaan.
Sitten ei varmaan kannata vastata hänen puolestaan minulle, kun kysyn häneltä. Tai kannattaisi merkitä, että on eri.