Lue keskustelun säännöt.
Luovutin nuorena munasolun ja nyt mietityttää.. Kysyisitkö sinä onko luovutetusta solusta syntynyt lapsi?
Parikymppisenä nuorena innostuimme ystäväni kanssa maailmaa syleilevästä ajatuksesta luovuttaa munasolu lapsettomuusklinikalle. Silloin en oikeastaan ajatellut asiaa sen enempää, mutta nyt... Minulla on kaksi omaa lasta ja ajatus hiipii joskus mieleen.. onko maailmassa, jossain tuolla, minun lapseni? Tiedän, että lapsi ei ole "minun", mutta yhtä paljon kuitenkin biologisesti minun kuin nämä kaksi muutakin.
Haluaisitteko te tietää, onko luovutetusta solusta lähtenyt onnistunut raskaus käyntiin? Ja lopulta, onko syntynyt uusi elämä? Minulla on todella ristiriitaiset tunteet aiheeseen liittyen. Oikeus olisi selvittää asia, mutta onko se järkevää?
Ystäväni, jonka kanssa tähän aikanaan lähdin, jäi lapsettomaksi tahtomattaan. Tämä oli ja on edelleen valtavan surullista hänelle. He todella toivoivat lasta miehensä kanssa, se ei kuitenkaan onnistunut. Ystäväni soitti jossain vaiheessa lapsettomuusklinikalle ja sai tietää, että hänen luovuttamistaan soluista syntyi kaksoset.
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Oli trolli tai ei, niin näitä lapsia kyllä viimeistään aikuisena kiinnostaa oma alkuperä. On heidän kannaltaan julmaa, jos heidän sosiaaliset ja juridiset vanhempansa eivät tue heitä tässä. Kukaan täyspäinen vanhempi ei yritä sitä estää. Jos kiinnostaa löytää oma mahdollinen soluluovutuslapsi, kannattaa tehdä DNA-testi kuten Family Tree DNA:n family finder ja jäädä odottamaan. Jos lapsi haluaa löytää sinut, hän tajuaa kyllä itse tehdä näitä testejä myös.
Kiva että puhut muiden puolesta asiasta jota et ole kokenut. Itselläni on lahjasolulapsi joka jo aikuinen, hänelle kerroimme asiasta kun hän oli 8-vuotias. Asia ei ole kiinnostanut häntä ollenkaan. Itse joskus olen ottanut esille sitä mutta lapselle ollut merkityksetöntä. Perehdyin myös alan kirjallisuuteen ja katsoin aiheesta dokumentin jossa haastateltiin lahjasolulapsia. Yllätyin siitä miten vähän merkitystä asialla kenellekään oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli trolli tai ei, niin näitä lapsia kyllä viimeistään aikuisena kiinnostaa oma alkuperä. On heidän kannaltaan julmaa, jos heidän sosiaaliset ja juridiset vanhempansa eivät tue heitä tässä. Kukaan täyspäinen vanhempi ei yritä sitä estää. Jos kiinnostaa löytää oma mahdollinen soluluovutuslapsi, kannattaa tehdä DNA-testi kuten Family Tree DNA:n family finder ja jäädä odottamaan. Jos lapsi haluaa löytää sinut, hän tajuaa kyllä itse tehdä näitä testejä myös.
Kiva että puhut muiden puolesta asiasta jota et ole kokenut. Itselläni on lahjasolulapsi joka jo aikuinen, hänelle kerroimme asiasta kun hän oli 8-vuotias. Asia ei ole kiinnostanut häntä ollenkaan. Itse joskus olen ottanut esille sitä mutta lapselle ollut merkityksetöntä. Perehdyin myös alan kirjallisuuteen ja katsoin aiheesta dokumentin jossa haastateltiin lahjasolulapsia. Yllätyin siitä miten vähän merkitystä asialla kenellekään oli.
Ehkä tuo nousee kunnolla esiin vasta siinä vaiheessa, kun kasvattajat ovat kuolleet. Niinhän saattaa käydä adoptoiduillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli trolli tai ei, niin näitä lapsia kyllä viimeistään aikuisena kiinnostaa oma alkuperä. On heidän kannaltaan julmaa, jos heidän sosiaaliset ja juridiset vanhempansa eivät tue heitä tässä. Kukaan täyspäinen vanhempi ei yritä sitä estää. Jos kiinnostaa löytää oma mahdollinen soluluovutuslapsi, kannattaa tehdä DNA-testi kuten Family Tree DNA:n family finder ja jäädä odottamaan. Jos lapsi haluaa löytää sinut, hän tajuaa kyllä itse tehdä näitä testejä myös.
Kiva että puhut muiden puolesta asiasta jota et ole kokenut. Itselläni on lahjasolulapsi joka jo aikuinen, hänelle kerroimme asiasta kun hän oli 8-vuotias. Asia ei ole kiinnostanut häntä ollenkaan. Itse joskus olen ottanut esille sitä mutta lapselle ollut merkityksetöntä. Perehdyin myös alan kirjallisuuteen ja katsoin aiheesta dokumentin jossa haastateltiin lahjasolulapsia. Yllätyin siitä miten vähän merkitystä asialla kenellekään oli.
Ehkä tuo nousee kunnolla esiin vasta siinä vaiheessa, kun kasvattajat ovat kuolleet. Niinhän saattaa käydä adoptoiduillakin.
Kasvattajat! Tarkoitat varmaan lapsen olis vanhempia?
Lahjasolulasta ja adoptiolasta ei oikein voi verrata. Et taida asiasta oikein mitään tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli trolli tai ei, niin näitä lapsia kyllä viimeistään aikuisena kiinnostaa oma alkuperä. On heidän kannaltaan julmaa, jos heidän sosiaaliset ja juridiset vanhempansa eivät tue heitä tässä. Kukaan täyspäinen vanhempi ei yritä sitä estää. Jos kiinnostaa löytää oma mahdollinen soluluovutuslapsi, kannattaa tehdä DNA-testi kuten Family Tree DNA:n family finder ja jäädä odottamaan. Jos lapsi haluaa löytää sinut, hän tajuaa kyllä itse tehdä näitä testejä myös.
Kiva että puhut muiden puolesta asiasta jota et ole kokenut. Itselläni on lahjasolulapsi joka jo aikuinen, hänelle kerroimme asiasta kun hän oli 8-vuotias. Asia ei ole kiinnostanut häntä ollenkaan. Itse joskus olen ottanut esille sitä mutta lapselle ollut merkityksetöntä. Perehdyin myös alan kirjallisuuteen ja katsoin aiheesta dokumentin jossa haastateltiin lahjasolulapsia. Yllätyin siitä miten vähän merkitystä asialla kenellekään oli.
Ehkä tuo nousee kunnolla esiin vasta siinä vaiheessa, kun kasvattajat ovat kuolleet. Niinhän saattaa käydä adoptoiduillakin.
Kasvattajat! Tarkoitat varmaan lapsen olis vanhempia?
Lahjasolulasta ja adoptiolasta ei oikein voi verrata. Et taida asiasta oikein mitään tietää.
Vanhemmista voi puhua siinä vaiheessa, jos kasvatus on onnistunut. Moni kasvattaa lapsensa niin heikosti, ettei heistä voida puhua vanhempina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli trolli tai ei, niin näitä lapsia kyllä viimeistään aikuisena kiinnostaa oma alkuperä. On heidän kannaltaan julmaa, jos heidän sosiaaliset ja juridiset vanhempansa eivät tue heitä tässä. Kukaan täyspäinen vanhempi ei yritä sitä estää. Jos kiinnostaa löytää oma mahdollinen soluluovutuslapsi, kannattaa tehdä DNA-testi kuten Family Tree DNA:n family finder ja jäädä odottamaan. Jos lapsi haluaa löytää sinut, hän tajuaa kyllä itse tehdä näitä testejä myös.
Kiva että puhut muiden puolesta asiasta jota et ole kokenut. Itselläni on lahjasolulapsi joka jo aikuinen, hänelle kerroimme asiasta kun hän oli 8-vuotias. Asia ei ole kiinnostanut häntä ollenkaan. Itse joskus olen ottanut esille sitä mutta lapselle ollut merkityksetöntä. Perehdyin myös alan kirjallisuuteen ja katsoin aiheesta dokumentin jossa haastateltiin lahjasolulapsia. Yllätyin siitä miten vähän merkitystä asialla kenellekään oli.
Ehkä tuo nousee kunnolla esiin vasta siinä vaiheessa, kun kasvattajat ovat kuolleet. Niinhän saattaa käydä adoptoiduillakin.
Kasvattajat! Tarkoitat varmaan lapsen olis vanhempia?
Lahjasolulasta ja adoptiolasta ei oikein voi verrata. Et taida asiasta oikein mitään tietää.
Jos hän tarkoitti sitä vain erotuksena biologisista vanhemmista. Eikö adoptionkin kohdalla yleensä ajatella, että nimenomaan kasvattavat vanhemmat ovat ne "oikeat" vanhemmat? Kasvattajavanhempi pitäisi siis olla positiivinen nimitys (pelkkä kasvattaja ei kyllä ole sopiva tokikaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin luovutin. Solujani sai kaksi pariskuntaa, joista toinen sai solujeni avulla tyttövauvan. Sen verran sain tietää. Ihan mukava tunne tietää, mun mielestä. Harmi tietysti että toinen pari jäi ilman.
Annoitko luvan lapsen täysi-ikäiseksi tultuaan saada sinun tiedot?
En tiedä mitä laki koskee aikaisemmin tehtyjä luovutuksia, mutta nykyään mahdollisesti syntyvällä lapsella on lain mukaan oikeus selvittää tuo asia. Sinäänsä taas hoopo laki, koska ymmärtääkseni varsinkin spermasta on pulaa juuri tämän lain ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi munasolujen luovutus. (Anteeksi vähän ohi aiheen) Meillä on kolme lasta, terveitä, kauniita ja fiksuja. Itse olen alle 30 eli munasolut ovat todennäköisesti vielä riittävän "tuoreita". Mietin vain, että voiko luovutus vaikuttaa omaan hedelmällisyyteen tai voiko siitä seurata jotain komplikaatioita? Haluamme vielä ainakin neljännen lapsen enkä uskalla sen vuoksi ottaa edes kierukkaa (koska minimaalinen riski vaihdevuosien alkamiseen). Voisin siis luovuttaa munasoluja jos se on sata varmasti ongelmaton toimenpide, mutta mahtaako olla?
Lisäksi kiinnostaisi millaisia ehtoja siihen on? Riittääkö, että on terve ja pärjäävä? Käsittääkseni hedelmöityshoidoissa pyritään käyttämään tulevien vanhempien näköisten (väristen ja kokoisten) luovuttajien soluja.
+ Minulla alkoi menkat 15-vuotiaana. Voidaanko sitä pitää "sairautena"/rajoitteena luovuttamiselle?
Ja aloituksen kysymykseen, itse varmaan ottaisin selvää onko maailmalla omia geenejäni kantava lapsi vai ei. Sittenpä ainakin tietää voisiko Prismassa vastaantuleva tuttu naama olla "se lapsi" vai oletko tulossa hulluksi.
Ainakin viime vuosina luovutetuista soluista alkunsa saaneella lapsella on oikeus selvittää geneettinen äitinsä, joten jos ei ole ottanut yhteyttä niin en edes moikkaisi sitä Prismassa tunnistamaani naamaa. Mutta olisi kiva tietää.
Tää oli ihana :D Tuttu naama lähiprismassa.
Munasoluja ei luovuteta naapurin tädille. Ne menevät meiltä esimerkiksi toisiin Pohjoismaihin / muualle Eurooppaan. Se mahdollisuus, että törmäisit sattumalta lapseesi on häviävän pieni.
Muihin kysymyksiisi vastaa lapsettomuusklinikka.
Munasolu ei kestä niin hyvin pakastamista kuin sperma, joten en usko tuohon, että menisivät Suomen ulkopuolelle. Lisäksi kysyntää on tarjontaa enemmän, joten eiköhän Suomen tarpeet mene edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu kertoi luovuttaneensa opiskeluaikoina munasoluja. Kuulemma näitä Suomessa kerättyjä munasoluja käytettiin Norjassa. Eli syntyneiden lasten kanssa ei suurella todennäköisyydellä tule olemaan samaa äidinkieltä, jos heidät joskus haluaisi tavata.
Eiköhän suomalaisen ole mahdollista kommunikoida norjalaisten (ja muunkin maalaisten) nuorten kanssa varsin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu kertoi luovuttaneensa opiskeluaikoina munasoluja. Kuulemma näitä Suomessa kerättyjä munasoluja käytettiin Norjassa. Eli syntyneiden lasten kanssa ei suurella todennäköisyydellä tule olemaan samaa äidinkieltä, jos heidät joskus haluaisi tavata.
Eiköhän suomalaisen ole mahdollista kommunikoida norjalaisten (ja muunkin maalaisten) nuorten kanssa varsin hyvin.
Joka tapauksessa itse koin häiritseväksi sen ajatuksen, ettei biologisen jälkeläisen kanssa olisi edes yhteistä äidinkieltä jolla keskusteleminen on luontevampaa kuin vieraalla kielellä. Tuo vakuutti minut siitä, että en halua luovuttaa munasolujani, vaan kasvattaa kaikki jälkeläiseni itse, jotta pystyn vaikuttamaan siihen millaista heidän elämänsä on. Eivät kasvattajavanhemmat välttämättä ole ihmisinä mitään kovin kummoisia, jos käy huono tuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sä anna sun biologista lasta kenellekään... vaan sun munasolun! Se ei ole lapsi! Musta tämä pitäis ymmärtää ja sisäistää ennen kuin lähtee luovuttamaan itsestään mitään. Muussa tapauksessa kannattaa ne kallisarvoiset ja ”omat lapset” pitää itsellään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu kertoi luovuttaneensa opiskeluaikoina munasoluja. Kuulemma näitä Suomessa kerättyjä munasoluja käytettiin Norjassa. Eli syntyneiden lasten kanssa ei suurella todennäköisyydellä tule olemaan samaa äidinkieltä, jos heidät joskus haluaisi tavata.
Eiköhän suomalaisen ole mahdollista kommunikoida norjalaisten (ja muunkin maalaisten) nuorten kanssa varsin hyvin.
Joka tapauksessa itse koin häiritseväksi sen ajatuksen, ettei biologisen jälkeläisen kanssa olisi edes yhteistä äidinkieltä jolla keskusteleminen on luontevampaa kuin vieraalla kielellä. Tuo vakuutti minut siitä, että en halua luovuttaa munasolujani, vaan kasvattaa kaikki jälkeläiseni itse, jotta pystyn vaikuttamaan siihen millaista heidän elämänsä on. Eivät kasvattajavanhemmat välttämättä ole ihmisinä mitään kovin kummoisia, jos käy huono tuuri.
Ennen tuota keskustelua olin munasolujen luovuttamista harkinnut, mutta tuo avasi minun silmäni sille, että kyseessä on todella merkittävä päätös, jota ei pitäisi tehdä kevyin perustein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sä anna sun biologista lasta kenellekään... vaan sun munasolun! Se ei ole lapsi! Musta tämä pitäis ymmärtää ja sisäistää ennen kuin lähtee luovuttamaan itsestään mitään. Muussa tapauksessa kannattaa ne kallisarvoiset ja ”omat lapset” pitää itsellään!
Kyse on tämän henkilön biologisesta lapsesta, jos sillä on puolet kyseisen ihmisen geeniperimästä.
Minulle on epäselvää, enkä pikaisella googletuksella löytänyt tietoa tarpeeksi aiheesta; Onko keinohedelmöitys toisen munasolulla niin, että alkuperäinen perimä munasolusta poistetaan ja uuden äidin perimä siirretään haploidisena luovutettuun munasoluun ja sitten hedelmöitetään isän siittiöllä, vai säilytetäänkö luovuttajan perimä munasolussa ja hedelmöitetään isän siittiöllä? Toki ilmeisesti korvaaminen muilla, kuin sukusolujen kromosomeilla tuottaisi lyhytikäisiä jälkeläisiä telomeerien lyhyyden vuoksi, joten ainakaan siinä tapauksessa en usko perimää korvattavan, jos saaja ei kykene tuottamaan omia munasoluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munasolujen luovuttamiseen löytyisi varmasti enemmän intoa, jos siitä maksettaisiin oikeasti kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on epäselvää, enkä pikaisella googletuksella löytänyt tietoa tarpeeksi aiheesta; Onko keinohedelmöitys toisen munasolulla niin, että alkuperäinen perimä munasolusta poistetaan ja uuden äidin perimä siirretään haploidisena luovutettuun munasoluun ja sitten hedelmöitetään isän siittiöllä, vai säilytetäänkö luovuttajan perimä munasolussa ja hedelmöitetään isän siittiöllä? Toki ilmeisesti korvaaminen muilla, kuin sukusolujen kromosomeilla tuottaisi lyhytikäisiä jälkeläisiä telomeerien lyhyyden vuoksi, joten ainakaan siinä tapauksessa en usko perimää korvattavan, jos saaja ei kykene tuottamaan omia munasoluja.
Tyypillisesti kyse tilanteesta, jossa pariskunnan naisen munasoluissa on jotain vikaa. Toinen nainen (luovuttaja) luovuttaa munasoluja. Nämä hedelmöitetään pariskunnan miehen siittiöillä. Tuloksena syntynyt alkio siirretään pariskunnan naisen kohtuun. Eli geneettisesti luovuttajan ja pariskunnan miehen jälkeläinen, jonka tuleva (kasvattaja) äiti kuitenkin kantaa ja synnyttää.
Tuo perimän siirtäminen on käsittääkseni vielä aika kokeiluasteella, eikä ainakaan tavallisten ihmisten saavutettavissa.
Mun mielestä sukusolun luovuttajasta pitäisi puhua geneettisenä vanhempana. On ihan eri asia, onko luovuttanut solun, joka muuten olisi todennäköisesti mennyt hukkaan, vai synnyttänyt lapsen ja luovuttanut sen adoptioon.
Kylla ne ovat aika pitkalle niiden vastaanottaajien muksuja.... Vaikka genomi on osaksi sinulta, niin kuitenkin se kaikki opittu on heilta... ja se on hyvin paljon. Jokainen liike ja heilahdus. Siita alkaen.
Ja kvaikka se genomi on osaksi sinulta, on se osaksi heilta....... ja myos sita, mita teilla on yhteista. Ja sitakin on kasitamattoman paljon.
Ja lopulta sinulla ja heilla on kuitenkin yhteisia vanhempia. JNE jne. jne. jne.
aah
Tänään liv klo 20 kadonneen jäljillä uusi kausi alkaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi munasolujen luovutus. (Anteeksi vähän ohi aiheen) Meillä on kolme lasta, terveitä, kauniita ja fiksuja. Itse olen alle 30 eli munasolut ovat todennäköisesti vielä riittävän "tuoreita". Mietin vain, että voiko luovutus vaikuttaa omaan hedelmällisyyteen tai voiko siitä seurata jotain komplikaatioita? Haluamme vielä ainakin neljännen lapsen enkä uskalla sen vuoksi ottaa edes kierukkaa (koska minimaalinen riski vaihdevuosien alkamiseen). Voisin siis luovuttaa munasoluja jos se on sata varmasti ongelmaton toimenpide, mutta mahtaako olla?
Lisäksi kiinnostaisi millaisia ehtoja siihen on? Riittääkö, että on terve ja pärjäävä? Käsittääkseni hedelmöityshoidoissa pyritään käyttämään tulevien vanhempien näköisten (väristen ja kokoisten) luovuttajien soluja.
+ Minulla alkoi menkat 15-vuotiaana. Voidaanko sitä pitää "sairautena"/rajoitteena luovuttamiselle?
Ja aloituksen kysymykseen, itse varmaan ottaisin selvää onko maailmalla omia geenejäni kantava lapsi vai ei. Sittenpä ainakin tietää voisiko Prismassa vastaantuleva tuttu naama olla "se lapsi" vai oletko tulossa hulluksi.
Ainakin viime vuosina luovutetuista soluista alkunsa saaneella lapsella on oikeus selvittää geneettinen äitinsä, joten jos ei ole ottanut yhteyttä niin en edes moikkaisi sitä Prismassa tunnistamaani naamaa. Mutta olisi kiva tietää.
Tää oli ihana :D Tuttu naama lähiprismassa.
Munasoluja ei luovuteta naapurin tädille. Ne menevät meiltä esimerkiksi toisiin Pohjoismaihin / muualle Eurooppaan. Se mahdollisuus, että törmäisit sattumalta lapseesi on häviävän pieni.
Muihin kysymyksiisi vastaa lapsettomuusklinikka.
Höpsis. Kyllä minun luovuttamani solujen molemmat saajapariskunnat olivat ihan suomalaisia :)
Norjalaisella tuttavallani on suomalaisesta lahjoitusmunasolusta alkunsa saanut lapsi. Olen iloinen hänen ja hänen miehensä puolesta.
Tai sitten voisi yrittää puhua vaikka englantia, jos molemmat sitä osaavat. Tuon kuuleminen sai minut kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, että minusta ei luovuttajaa tule.