Luovutin nuorena munasolun ja nyt mietityttää.. Kysyisitkö sinä onko luovutetusta solusta syntynyt lapsi?
Parikymppisenä nuorena innostuimme ystäväni kanssa maailmaa syleilevästä ajatuksesta luovuttaa munasolu lapsettomuusklinikalle. Silloin en oikeastaan ajatellut asiaa sen enempää, mutta nyt... Minulla on kaksi omaa lasta ja ajatus hiipii joskus mieleen.. onko maailmassa, jossain tuolla, minun lapseni? Tiedän, että lapsi ei ole "minun", mutta yhtä paljon kuitenkin biologisesti minun kuin nämä kaksi muutakin.
Haluaisitteko te tietää, onko luovutetusta solusta lähtenyt onnistunut raskaus käyntiin? Ja lopulta, onko syntynyt uusi elämä? Minulla on todella ristiriitaiset tunteet aiheeseen liittyen. Oikeus olisi selvittää asia, mutta onko se järkevää?
Ystäväni, jonka kanssa tähän aikanaan lähdin, jäi lapsettomaksi tahtomattaan. Tämä oli ja on edelleen valtavan surullista hänelle. He todella toivoivat lasta miehensä kanssa, se ei kuitenkaan onnistunut. Ystäväni soitti jossain vaiheessa lapsettomuusklinikalle ja sai tietää, että hänen luovuttamistaan soluista syntyi kaksoset.
Kommentit (288)
En ole kysynyt, enkä kysy.
Olen luovuttanut munasolujani sen jälkeen, kun luovuttaja on ollut mahdollista saada selville.
En ole koskaan ajatellut niitä luovutettuja munasoluja enää ominani, enkä todellakaan voisi ajatella niistä mahdollisesti syntyneitä lapsia ominani.
Mun sydän just särkyi tohon viimeiseen lauseeseen. Että luovuttaja on itse jäänyt lapsettomaksi. Paljon voimia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin luovutin. Solujani sai kaksi pariskuntaa, joista toinen sai solujeni avulla tyttövauvan. Sen verran sain tietää. Ihan mukava tunne tietää, mun mielestä. Harmi tietysti että toinen pari jäi ilman.
Annoitko luvan lapsen täysi-ikäiseksi tultuaan saada sinun tiedot?
Kyllä, mutta ei ole kuulunut yhteydenottoa.
olisit aatellu kaksi kertaa kun niin jälkeen päin kiinnostaa
Kyllä kysyisin. Jos minun munasoluistani on syntynyt lapsi, en ole enää vela (vapaaehtoisesti lapseton). Voin ylpeänä kutsua itseäni äidiksi, koska minulla on biologinen lapsi.
Paras tapa lyödä jauhot suuhun kyselijöille ("Miksi olet vela? Vihaatko lapsia?") on se, että ladotaan faktat tiskiin. Kysely loppuu nopeasti. Varsinkin miehet nolostuvat (menevät täysin lukkoon) kun tajuavat, että nainen on luovuttanut munasolujaan.
Vierailija kirjoitti:
Just ton takia en voisi koskaan luovuttaa munasolua. En saisi ajatusta pois päästäni, haluaisin varmasti jossain vaiheessa tutustua lapseeni.
Niin, haluaisit tutustua ihmiseeen, jolla on sinun perimäsi, mutta hän ei ole sinun lapsesi.
Sama munasolu kasvaa aivan erilaiseksi eri biologisten äitien kohduissa.
Itse velana halusin lahjoittaa elämän lahjan jollekin toiselle ja luovutin sukusolujani yksityisellä klinikalla.
Vapaaehtoinen lapsettomuus on kauhean itsekäs valinta. Munasolujen luovutus on siinä tapauksessa sovitteleva ja kannatettava ratkaisu.
Munasolusta ihmiseen on hitonmoinen matka ja sillä on tosiaan väliä, mitä siinä matkalla tapahtuu.
Vahingossa siittiön hukkaaminen on täysin eri asia kuin sukusolun luovuttaminen tai lahjoittaminen. Lahjoittaessa tai luovuttaessa sukusolu on vapaaehtoisesti ja tietoisesti sekä tarkoituksella annettu itseltä pois, muille ja muuhun käyttöön. Se ei enää ole oma sen jälkeen.