Lue keskustelun säännöt.
Luovutin nuorena munasolun ja nyt mietityttää.. Kysyisitkö sinä onko luovutetusta solusta syntynyt lapsi?
Parikymppisenä nuorena innostuimme ystäväni kanssa maailmaa syleilevästä ajatuksesta luovuttaa munasolu lapsettomuusklinikalle. Silloin en oikeastaan ajatellut asiaa sen enempää, mutta nyt... Minulla on kaksi omaa lasta ja ajatus hiipii joskus mieleen.. onko maailmassa, jossain tuolla, minun lapseni? Tiedän, että lapsi ei ole "minun", mutta yhtä paljon kuitenkin biologisesti minun kuin nämä kaksi muutakin.
Haluaisitteko te tietää, onko luovutetusta solusta lähtenyt onnistunut raskaus käyntiin? Ja lopulta, onko syntynyt uusi elämä? Minulla on todella ristiriitaiset tunteet aiheeseen liittyen. Oikeus olisi selvittää asia, mutta onko se järkevää?
Ystäväni, jonka kanssa tähän aikanaan lähdin, jäi lapsettomaksi tahtomattaan. Tämä oli ja on edelleen valtavan surullista hänelle. He todella toivoivat lasta miehensä kanssa, se ei kuitenkaan onnistunut. Ystäväni soitti jossain vaiheessa lapsettomuusklinikalle ja sai tietää, että hänen luovuttamistaan soluista syntyi kaksoset.
Kommentit (303)
En ole kysynyt, enkä kysy.
Olen luovuttanut munasolujani sen jälkeen, kun luovuttaja on ollut mahdollista saada selville.
En ole koskaan ajatellut niitä luovutettuja munasoluja enää ominani, enkä todellakaan voisi ajatella niistä mahdollisesti syntyneitä lapsia ominani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun sydän just särkyi tohon viimeiseen lauseeseen. Että luovuttaja on itse jäänyt lapsettomaksi. Paljon voimia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin luovutin. Solujani sai kaksi pariskuntaa, joista toinen sai solujeni avulla tyttövauvan. Sen verran sain tietää. Ihan mukava tunne tietää, mun mielestä. Harmi tietysti että toinen pari jäi ilman.
Annoitko luvan lapsen täysi-ikäiseksi tultuaan saada sinun tiedot?
Kyllä, mutta ei ole kuulunut yhteydenottoa.
olisit aatellu kaksi kertaa kun niin jälkeen päin kiinnostaa
Kyllä kysyisin. Jos minun munasoluistani on syntynyt lapsi, en ole enää vela (vapaaehtoisesti lapseton). Voin ylpeänä kutsua itseäni äidiksi, koska minulla on biologinen lapsi.
Paras tapa lyödä jauhot suuhun kyselijöille ("Miksi olet vela? Vihaatko lapsia?") on se, että ladotaan faktat tiskiin. Kysely loppuu nopeasti. Varsinkin miehet nolostuvat (menevät täysin lukkoon) kun tajuavat, että nainen on luovuttanut munasolujaan.
Vierailija kirjoitti:
Just ton takia en voisi koskaan luovuttaa munasolua. En saisi ajatusta pois päästäni, haluaisin varmasti jossain vaiheessa tutustua lapseeni.
Niin, haluaisit tutustua ihmiseeen, jolla on sinun perimäsi, mutta hän ei ole sinun lapsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama munasolu kasvaa aivan erilaiseksi eri biologisten äitien kohduissa.
Itse velana halusin lahjoittaa elämän lahjan jollekin toiselle ja luovutin sukusolujani yksityisellä klinikalla.
Vapaaehtoinen lapsettomuus on kauhean itsekäs valinta. Munasolujen luovutus on siinä tapauksessa sovitteleva ja kannatettava ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoinen lapsettomuus on kauhean itsekäs valinta. Munasolujen luovutus on siinä tapauksessa sovitteleva ja kannatettava ratkaisu.
Vanhemmuus se itsekäs valinta onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkelin_äiti kirjoitti:
Mun sydän just särkyi tohon viimeiseen lauseeseen. Että luovuttaja on itse jäänyt lapsettomaksi. Paljon voimia
Miksi ihmeessä? Eihän se kuitenkaan siitä johdu, että hän on joskus itse toiminut luovuttajana. Päinvastoin luulisi hänen entistä vahvemmin ymmärtävän, miten merkittävä asia se jollekin toiselle on ollut, mikäli on hänen luovuttamansa munasolun avulla lapsen onnistunut saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse luovutin muutama vuosi sitten lain muuttumisen jälkeen, enkä kysynyt syntyikö lapsia minun munasoluista. Näkeehän sen sitten 14 vuoden päästä jos heitä kiinnostaa tulla moikkaamaan :) Ei ahdista, kiva jos autoin jotakuta suurimmassa toiveessaan!
En tosin itse halua lapsia, lieneekö siinä sitten jotain osuutta erilaiseen suhtautumiseen.
Olen ajatellut täsmälleen samalla tavalla. Luovutin aikana, jolloin sen tekeminen anonyymisti ei ollut enää mahdollista. En ole kysynyt, onko lapsia syntynyt. Mikäli joku joskus ottaa yhteyttä, olen avoin keskustelemaan. Luovutin munasoluja, koska ystäväpariskuntani kärsi lapsettomuudesta ja heidän matkaansa seuranneena halusin tarjota mahdollisuuden vanhemmuuteen sellaisille, joille se ei omalla / omilla sukusoluilla ole mahdollista. Kuten sinäkin, olen iloinen, jos joku sai haaveensa toteen munasolujeni avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa itsekkäältä ajatella luovutetun sukusolun avulla syntynyttä lasta omanaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa itsekkäältä ajatella luovutetun sukusolun avulla syntynyttä lasta omanaan.
No se lapsihan saa puolet geeneistään luovuttajalta, vaikkei hänellä mitään juridisia oikeuksia tai velvollisuuksia lasta kohtaan olekaan. Ei se ole itsekästä vaan biologinen fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, kun on luovuttanut munasoluja ei voi sanoa että lapsi on biologisesti luovuttajan vaan geneettisesti.
Biologisesti lapsi on synnyttäjän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin heti tuoreeltaan eikä ainakaan ensimmäisestä "istutuksesta" lähtenyt raskaus etenemään. Luovutitko siihen aikaan kun sen vielä anonyyminä sai tehdä? Onko tosiaan oikeus vuosienkin jälkeen kysyä syntyikö luovutetuista sukusoluista lasta?
Luovutin silloin, kun laki oli juuri muuttumassa, eli edelleen oli mahdollista luovuttaa anonyymisti. Tein silloin päätöksen, etten halua antaa tietojani. Tässä takana oli ajatus siitä, että en tee tätä itseni takia ja sen vuoksi, että toivoisin joskus jonkun kaipaavan minua. Nyt ajatusmaailma on tuosta nuoruuden idealismista muuttunut aika tavallakin.
Kyllä, edelleen on oikeus saada tietää, että lähtikö raskaus luovutetuista soluista ja myös se, että syntyikö lapsi/lapsia. Mitään muuta ei kerrota.
Sitä en tiedä, että olisiko minun mahdollista muuttaa sitä anonyymi-statusta.
Anonyymi-statuksella ei nykyään ole hirveesti merkitystä, kun kaupalliset DNA-testit ovat kaikkien saatavilla.
Et ole biologisesti äiti tai luovuttaja vaan geneettisesti
Olen luovuttanut ja tiedän, että yksi lapsi on syntynyt kohta 18 vuotta sitten. Ei ahdista, enkä mieti millainen elämä hänellä on ollut, toki toivon että hyvä, mitä toivon myös kaikille muille maailman lapsille. Omia lapsia on neljä, luovutettu on vähän vanhempi kuin oma nuorin lapseni.
Jos hän joskus haluaa ottaa yhteyttä, sekin on ok ja oikeastaan ihan hauskakin ajatus. Kaikki lahjasoluvanhemmat ei toki kerro edes lapselle taustastaan, joten sekin ihan mahdollista.
Se on luovutusta lainausmerkeissä mutta tarkoittaa juuri sitä. Luovut munasoluistasi ja kaikesta siitä oikeudesta mitä siitä seuraa, sitä luovuttaminen oikeasti tarkoittaa.
Nuoruuden sinä oli oikeassa ja fiksumpi kuin sinä, anna olla ja jatka elämääsi.
Kuka hullu luovuttaa munasoluja, en todellakaan voiymmärtää.T. 3 lapsen äiti
Munasolusta ihmiseen on hitonmoinen matka ja sillä on tosiaan väliä, mitä siinä matkalla tapahtuu.
Vahingossa siittiön hukkaaminen on täysin eri asia kuin sukusolun luovuttaminen tai lahjoittaminen. Lahjoittaessa tai luovuttaessa sukusolu on vapaaehtoisesti ja tietoisesti sekä tarkoituksella annettu itseltä pois, muille ja muuhun käyttöön. Se ei enää ole oma sen jälkeen.