Lue keskustelun säännöt.
Luovutin nuorena munasolun ja nyt mietityttää.. Kysyisitkö sinä onko luovutetusta solusta syntynyt lapsi?
Parikymppisenä nuorena innostuimme ystäväni kanssa maailmaa syleilevästä ajatuksesta luovuttaa munasolu lapsettomuusklinikalle. Silloin en oikeastaan ajatellut asiaa sen enempää, mutta nyt... Minulla on kaksi omaa lasta ja ajatus hiipii joskus mieleen.. onko maailmassa, jossain tuolla, minun lapseni? Tiedän, että lapsi ei ole "minun", mutta yhtä paljon kuitenkin biologisesti minun kuin nämä kaksi muutakin.
Haluaisitteko te tietää, onko luovutetusta solusta lähtenyt onnistunut raskaus käyntiin? Ja lopulta, onko syntynyt uusi elämä? Minulla on todella ristiriitaiset tunteet aiheeseen liittyen. Oikeus olisi selvittää asia, mutta onko se järkevää?
Ystäväni, jonka kanssa tähän aikanaan lähdin, jäi lapsettomaksi tahtomattaan. Tämä oli ja on edelleen valtavan surullista hänelle. He todella toivoivat lasta miehensä kanssa, se ei kuitenkaan onnistunut. Ystäväni soitti jossain vaiheessa lapsettomuusklinikalle ja sai tietää, että hänen luovuttamistaan soluista syntyi kaksoset.
Kommentit (288)
En luovuttaisi, jos tiedonsaanti olisi mahdollista. Lapsi ei ole sinun. Ei kannata sekaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän luovutetusta munasolusta syntyneelle lapsellemme on ikävuosien tasoisesti kerrottu hänen alkuperästään jo 4-vuotiaasta lähtien. Tuolloin häntä alkoi kiinnostaa, mistä vauvat tulevat ja siinä yhteydessä oli luontevaa kertoa, että tarvitaan pieni "osanen" äidiltä sekä isältä, joista kasvaa vauva äidin vatsassa ja että joillakin äideillä tai isillä tämä "osanen" on rikki ja silloin joku kiltti setä tai täti voi lahjoittaa "osasen".
En missään tapauksessa haluaisi omalta lapseltani salata mitään näin merkittävää asiaa. Lapsi on vielä sen ikäinen, että ei kokonaisuudessaan ymmärrä asiaa, esim. sitä että ei ole voinut "periä" minulta mitään ulkonäköön liittyvää seikkaa tai lahjakkuutta, mutta pikkuhiljaa olen valmis hänelle avartamaan asiaa.
Ymmärrän myös täysin, jos lapsi myöhemmin haluaa selvittää luovuttajan nimen ja jopa ottaa yhteyttä ja tavata hänet (tietenkin jos tämä luovuttajalle sopii). Tukisin lastani tässä asiassa täysillä. Mielelläni myös itse välittäisin tai kertoisin kiitokseni luovuttajalle. Ilman häntä en olisi koskaan kokenut raskautta, tuntenut pienten jalkojen potkuja, imettänyt pientä tuhisevaa nyyttiä, tuntenut maailman suurinta huolta, maailman suurinta rakkautta, pienen lapsen käsiä kaulallani ja kuiskausta: Äiti, minä rakastan sinua.
KIITOS kaikille luovuttajille ja sille aivan erityiselle, joka antoi meille suuren lahjan.
Ei pitäisi luovuttaa ikinä. Ei siemennestettä eikä munasoluja.
On eläimellistä toimintaa
Aina pitää lapsen tietää alkuperänsä. Aina!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just ton takia en voisi koskaan luovuttaa munasolua. En saisi ajatusta pois päästäni, haluaisin varmasti jossain vaiheessa tutustua lapseeni.
Eipä sinua edes huolittaisi luovuttajalle, jos pitäisit lasta omanasi. Siellä haastatellaan ihan perusteellisesti, eikä asennevammaisia oteta.
Ensimmäinen edellytys on juuri se, että ymmärtää luovuttamillaan soluilla syntyvien lasten olevan solujen vastaanottajapariskunnan lapsia.Ei tietenkään huolittaisi, ja hyvä niin. Onneksi haastattelevat tarkkaan, mutta kuten tästäkin aloituksesta näkyy, ihmiset saattavat muuttaa mielensä.
En ymmärrä miten mielestäsi kyse voi olla asennevammasta. Se, että lyön nimen paperiin jossa annan biologisen lapseni muiden huoltoon, ei poista sitä faktaa että on kyse minun lapsestani. Kumma miten perusbiologiakin voi olla joiltain noin hukassa.
Ja siis kaikki kunnia heille jotka luovuttavat, se on hieno teko.
/9
Vaikka kyseessä onkin sinun sukusolusi, se ei mielestäni tee syntyneestä lapsesta sinun lastasi. Sinä et häntä ole hoitanut, kasvattanut, etkä kantanut. Merkittävästi enemmän hän on hänet synnyttäneen naisen ja hänen miehensä lapsi.
Näin myös ajattelen, jos kyseessä olisi oma munasoluni. Lapsi ei olisi minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just ton takia en voisi koskaan luovuttaa munasolua. En saisi ajatusta pois päästäni, haluaisin varmasti jossain vaiheessa tutustua lapseeni.
Eipä sinua edes huolittaisi luovuttajalle, jos pitäisit lasta omanasi. Siellä haastatellaan ihan perusteellisesti, eikä asennevammaisia oteta.
Ensimmäinen edellytys on juuri se, että ymmärtää luovuttamillaan soluilla syntyvien lasten olevan solujen vastaanottajapariskunnan lapsia.Ei tietenkään huolittaisi, ja hyvä niin. Onneksi haastattelevat tarkkaan, mutta kuten tästäkin aloituksesta näkyy, ihmiset saattavat muuttaa mielensä.
En ymmärrä miten mielestäsi kyse voi olla asennevammasta. Se, että lyön nimen paperiin jossa annan biologisen lapseni muiden huoltoon, ei poista sitä faktaa että on kyse minun lapsestani. Kumma miten perusbiologiakin voi olla joiltain noin hukassa.
Ja siis kaikki kunnia heille jotka luovuttavat, se on hieno teko.
/9
Vaikka kyseessä onkin sinun sukusolusi, se ei mielestäni tee syntyneestä lapsesta sinun lastasi. Sinä et häntä ole hoitanut, kasvattanut, etkä kantanut. Merkittävästi enemmän hän on hänet synnyttäneen naisen ja hänen miehensä lapsi.
Näin myös ajattelen, jos kyseessä olisi oma munasoluni. Lapsi ei olisi minun.
Munasolu ei ole lapsi.
Jos munasolun luovuttaja ei ole paikalla kun hänen munasolunsa hedelmöitetään, hänellä ei ole soluun sen koommin asiaa eikä oikeutta.
Jos munasolun luovuttaja olisi moraalisesti äiti, hän olisi myös mur haa ja joka ikinen kuukausi kun hänen munasolunsa valuisi kuukautisveren mukana hukkaan.
Yrittäkää nyt käsittää tämä.
Solu kuin solu, elin kuin elin. Jos luovutat munuaisen sitä tarvitsevalle sinusta ei tule siirrännäisen saajan sukulaista eikä muutenkaan tuttua!!! Miksi tulisi!?!!?
Jos ei ymmärrän näin alkeellista asiaa ei kannata soluistaan eikä elimistään luopua! Ei missään tilanteessa.
Ihan höpö juttuja että luovutti munasoluja ja jäi lapsettomaksi. Munasouluja ei voi luovuttaa jos ei ole lapsia hankkinut. Olisi kiva saada faktaa voiko luovuttajat ja saajat olla samasta kaupungista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan höpö juttuja että luovutti munasoluja ja jäi lapsettomaksi. Munasouluja ei voi luovuttaa jos ei ole lapsia hankkinut. Olisi kiva saada faktaa voiko luovuttajat ja saajat olla samasta kaupungista.
Kyllä voi lapseton luovuttaa. Etenin luovutusprosessissa aika pitkälle. Lopulta en tehnyt sitä omasta tahdostani, mutta synnyttämättömyys ei ollut minkäänlainen este.
Moraalisesti ja konkreettisestihan lapsen synnyttänyt ja lapsesta huolehtinut nainen on äiti, mutta biologinen äiti on aina luovuttaja.
Tämä on tärkeä pointti monestakin syystä, yhtenä tärkeimpänä esim.perinnölliset sairaudet joita kartoitetaan terveydenhuollossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just ton takia en voisi koskaan luovuttaa munasolua. En saisi ajatusta pois päästäni, haluaisin varmasti jossain vaiheessa tutustua lapseeni.
Eipä sinua edes huolittaisi luovuttajalle, jos pitäisit lasta omanasi. Siellä haastatellaan ihan perusteellisesti, eikä asennevammaisia oteta.
Ensimmäinen edellytys on juuri se, että ymmärtää luovuttamillaan soluilla syntyvien lasten olevan solujen vastaanottajapariskunnan lapsia.Ei tietenkään huolittaisi, ja hyvä niin. Onneksi haastattelevat tarkkaan, mutta kuten tästäkin aloituksesta näkyy, ihmiset saattavat muuttaa mielensä.
En ymmärrä miten mielestäsi kyse voi olla asennevammasta. Se, että lyön nimen paperiin jossa annan biologisen lapseni muiden huoltoon, ei poista sitä faktaa että on kyse minun lapsestani. Kumma miten perusbiologiakin voi olla joiltain noin hukassa.
Ja siis kaikki kunnia heille jotka luovuttavat, se on hieno teko.
/9
Vaikka kyseessä onkin sinun sukusolusi, se ei mielestäni tee syntyneestä lapsesta sinun lastasi. Sinä et häntä ole hoitanut, kasvattanut, etkä kantanut. Merkittävästi enemmän hän on hänet synnyttäneen naisen ja hänen miehensä lapsi.
Näin myös ajattelen, jos kyseessä olisi oma munasoluni. Lapsi ei olisi minun.
Munasolu ei ole lapsi.
Jos munasolun luovuttaja ei ole paikalla kun hänen munasolunsa hedelmöitetään, hänellä ei ole soluun sen koommin asiaa eikä oikeutta.
Jos munasolun luovuttaja olisi moraalisesti äiti, hän olisi myös mur haa ja joka ikinen kuukausi kun hänen munasolunsa valuisi kuukautisveren mukana hukkaan.Yrittäkää nyt käsittää tämä.
Solu kuin solu, elin kuin elin. Jos luovutat munuaisen sitä tarvitsevalle sinusta ei tule siirrännäisen saajan sukulaista eikä muutenkaan tuttua!!! Miksi tulisi!?!!?
Jos ei ymmärrän näin alkeellista asiaa ei kannata soluistaan eikä elimistään luopua! Ei missään tilanteessa.
Ystävä hyvä, munuainen ja sukusolu ovat kaksi ihan eri asiaa.
Mielenkiintoista. Olen itse kärsinyt lapsettomuudesta parikymppisenä ja tehtiin kaksi ivf-hoitoa. Sain lapsia hoidoilla.
Mutta siinä sivussa ajattelin kun olin nuori ja niitä muniksia tuli melko paljon, että entä jos luovuttaisin myös niitä. Kun munasolujen keräys ja pistelyt oli jo tuttuja. Eikä munasoluissani sinällään löydetty vikaa. En kuitenkaan koskaan tätä lähtenyt selvittämään, olisinko voinut olla myös luovuttaja. Ja hulluahan se olisi ollut kun itse olin hoidoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös laki ole nykyään sellainen, että luovutetusta sukusolusta alkunsa saaneella on täysi-ikäisenä oikeus ottaa selvää, kuka on luovuttaja, ja halutessaan ottaa myös luovuttajaan yhteys. Se voisi joillekin olla melkoinen jymäys, jos ovella seisoisi eräänä päivän nuori ihminen, joka kertoisi, että sinä olet hänen isänsä / äitinsä geneettisesti. Jossain vaiheessa tämä tieto saattaisi osoittautua kullanarvoiseksi, jos kyseessä olisi esim. joku ennalta arvaamaton sairaus.
Eikun mukaan kadonneen jäljillä-ohjelmaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän aloittaja on luovuttanut munasolun. Vaikka onkin luovuttanut useita. Usean munasolun kokonaisuuteen sisältyy yksi munasolu.
Näin voisi sanoa esimerkiksi tilanteessa, jossa lahjoitat kasan nalleja lastensairaalaan. Kun näet jonkun lapsen nalle sylissään, voisit todeta, että lahjoitit lapselle sen nallen.
Toisekseen, mahdolliseen hedelmöittymiseen tarvitaan vain se yksi munasolu, ei useita munasoluja.
Ihme saivartelua sanamuodoista.
Ehdottomasti tahtoisin tietää. Miettisin muutenkin asiaa joka tapauksessa niin paljon, että helpompi asian loppuun käsittelyn kannalta olisi saada vastaus, jottei tarvitsisi arpoa loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän aloittaja on luovuttanut munasolun. Vaikka onkin luovuttanut useita. Usean munasolun kokonaisuuteen sisältyy yksi munasolu.
Näin voisi sanoa esimerkiksi tilanteessa, jossa lahjoitat kasan nalleja lastensairaalaan. Kun näet jonkun lapsen nalle sylissään, voisit todeta, että lahjoitit lapselle sen nallen.
Toisekseen, mahdolliseen hedelmöittymiseen tarvitaan vain se yksi munasolu, ei useita munasoluja.
Ihme saivartelua sanamuodoista.
Kukaan munasoluja luovuttanut ei sano, että luovutti munasolun. Silloin luovutetaan nimenomaan munasoluja joita hormonilääkityksen avulla kypsyy samaan aikaan paljon. Siittiöiden luovuttajakaan ei sano luovuttaneensa siittiön vaan siittiöitä.
Jos munasolujen luovuttajalta saataisiin vain yksi munasolu, se olisi yhtä tyhjän kanssa. Munasoluja tarvitaan useita hoitoja varten.
En omia munasolujani luovuttaisi kuin kovan pakon tai hädän edessä, mutta ymmärrän kyllä niitä,
jotka luovuttavat ideologisista syistä.
Itse varmaan haluaisin tietää, että onko munasolusta syntynyt lapsi.
Elän yksin enkä tapaile ketään, joten lastensaantiasia ei ole minulle ajankohtainen.
Joskus on käynyt mielessä, että olisiko ollut hyvä jäädytyttää omia munasoluja varastoon myöhempää tarvetta varten. Kaiken varalta.
Että jos joskus myöhemmin tapaan kumppanin, jonka kanssa haluamme lapsia,
enkä sitten enää saakkaan, niin olisi omia tuoreita munasoluja jemmassa :)
Ohikiitävää ajatusta pidemmälle en ole asiassa edennyt.
Luultavasti tämä olisi sen verran kallistakin, että en raskisi.
Luovutin munasoluja Helsingissä suomalaiselle pariskunnalle. Siitä sai alkunsa lapsi. Tulin itse suunnittelematta noin viisi vuotta sen jälkeen raskaaksi, kun ehkäisy petti.
Operaatio ei sinänsä mitenkään vaikuta hedelmällisyyteen, mutta aina on pieni riski, että jokin menee pieleen ja tulee jälkiseurauksia. En pelännyt niitä koska todennäköisyys oli hyvin pieni enkä muutenkaan ajatellut saavani itse lapsia. Sain kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi munasolujen luovutus. (Anteeksi vähän ohi aiheen) Meillä on kolme lasta, terveitä, kauniita ja fiksuja. Itse olen alle 30 eli munasolut ovat todennäköisesti vielä riittävän "tuoreita". Mietin vain, että voiko luovutus vaikuttaa omaan hedelmällisyyteen tai voiko siitä seurata jotain komplikaatioita? Haluamme vielä ainakin neljännen lapsen enkä uskalla sen vuoksi ottaa edes kierukkaa (koska minimaalinen riski vaihdevuosien alkamiseen). Voisin siis luovuttaa munasoluja jos se on sata varmasti ongelmaton toimenpide, mutta mahtaako olla?
Lisäksi kiinnostaisi millaisia ehtoja siihen on? Riittääkö, että on terve ja pärjäävä? Käsittääkseni hedelmöityshoidoissa pyritään käyttämään tulevien vanhempien näköisten (väristen ja kokoisten) luovuttajien soluja.
+ Minulla alkoi menkat 15-vuotiaana. Voidaanko sitä pitää "sairautena"/rajoitteena luovuttamiselle?
Ja aloituksen kysymykseen, itse varmaan ottaisin selvää onko maailmalla omia geenejäni kantava lapsi vai ei. Sittenpä ainakin tietää voisiko Prismassa vastaantuleva tuttu naama olla "se lapsi" vai oletko tulossa hulluksi.
Ainakin viime vuosina luovutetuista soluista alkunsa saaneella lapsella on oikeus selvittää geneettinen äitinsä, joten jos ei ole ottanut yhteyttä niin en edes moikkaisi sitä Prismassa tunnistamaani naamaa. Mutta olisi kiva tietää.
Tää oli ihana :D Tuttu naama lähiprismassa.
Munasoluja ei luovuteta naapurin tädille. Ne menevät meiltä esimerkiksi toisiin Pohjoismaihin / muualle Eurooppaan. Se mahdollisuus, että törmäisit sattumalta lapseesi on häviävän pieni.
Muihin kysymyksiisi vastaa lapsettomuusklinikka.
Tämäkin on ihana vastaus :D 10 vuotta sitten yksityisellä klinikalla luovutetut munasolut jäi tämän klinikan asiakkaille käytettäväksi. Klinikalla on kaksi toimipistettä joista molemmat ihan Suomessa
Itse transmiehene olen harkinnut munasolujen luovutusta, koska silloin niistä olisi jotain hyötyäkin, kun itselle ei biologiset lapset ole elämän suurin tavoite. Jos päädyn luovuttamaan, kyllä minä tahtoisin tietää, minulla on siihen oikeus ja lapsella on oikeus tietää alkuperänsä.