Lue keskustelun säännöt.
Luovutin nuorena munasolun ja nyt mietityttää.. Kysyisitkö sinä onko luovutetusta solusta syntynyt lapsi?
Parikymppisenä nuorena innostuimme ystäväni kanssa maailmaa syleilevästä ajatuksesta luovuttaa munasolu lapsettomuusklinikalle. Silloin en oikeastaan ajatellut asiaa sen enempää, mutta nyt... Minulla on kaksi omaa lasta ja ajatus hiipii joskus mieleen.. onko maailmassa, jossain tuolla, minun lapseni? Tiedän, että lapsi ei ole "minun", mutta yhtä paljon kuitenkin biologisesti minun kuin nämä kaksi muutakin.
Haluaisitteko te tietää, onko luovutetusta solusta lähtenyt onnistunut raskaus käyntiin? Ja lopulta, onko syntynyt uusi elämä? Minulla on todella ristiriitaiset tunteet aiheeseen liittyen. Oikeus olisi selvittää asia, mutta onko se järkevää?
Ystäväni, jonka kanssa tähän aikanaan lähdin, jäi lapsettomaksi tahtomattaan. Tämä oli ja on edelleen valtavan surullista hänelle. He todella toivoivat lasta miehensä kanssa, se ei kuitenkaan onnistunut. Ystäväni soitti jossain vaiheessa lapsettomuusklinikalle ja sai tietää, että hänen luovuttamistaan soluista syntyi kaksoset.
Kommentit (288)
Mutta miten se 18-vuotias osaa lähteä etsimään juuriaan jos ei edes tiedä että häneen on käytetty luovutettua sukusolua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä olisi 100 % varma tapa saada tieto 18 vuotta täyttäneelle? Jos siis vanhemmat eivät ole kertoneet.
ei kyllä kuulu sulle enää pätkääkään.
Oikeastaan luovuttajalla pitäisi saada olla oikeus tietää mitä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadonneen jäljillä ohjelma todistaa että veri on vettä sakeampaa. Jokaisella on oikeus tietää biologiset juurensa.
Sellaista oikeutta ei ole luvattu missään. Etpä itsekään voi olla varma biologisista juuristasi.
Kuule kyllä olen 100 % varma ketkä ovat vanhempani. Jos lapsesta yhtään välitetään niin sukusoluja ei luovuteta anonyymisti. Ja onneksi nykyään niin ei voikkaan tehdä.
Tuskin tiedät sataprosenttisella varmuudella varsinkaan isääsi. Ja biologiset juuret ovat paljon muutakin kuin vanhempasi. Tuskin tiedät, mitä isomummosi touhusi ja kenen kanssa. Vahinkovauvan isän nimi kirkonkirjoissa ei ole läheskään aina totuus.
En ole tuo kirjoittaja, mutta minä tiedän ilman testiäkin. Olen perinyt muutaman harvinaisen asian isältäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen harkinnut vakavasti luovuttamista. Itse en halua lapsia, mutta tiedän miten vaikea paikka se voi olla, jos haluaa, muttei kykene saamaan.
Itse ajattelen tällä hetkellä niin, että jos minun munasolustani alkunsa saanut lapsi ottaisi yhteyttä, se olisi varmaan ihan mukavaa ja voisi ehkä antaa hänelle jotain. Jos ei, ajattelisin varmaan, että hän kokee niin kuuluvansa omaan sukuunsa, ettei kaipaakaan mitään muuta ja sekin olisi ihan ok. Ei hän kuitenkaan olisi mitenkään "minun lapseni".
Kyllä lapsella kuitenkin pitäisi olla oikeus tietää. Lisäksi olisi kyllä todella typerää nykyaikana olla kertomatta lapselle tämän alkuperää. Eihän sitä tavitse kuin tehdä joku alle satasen nettitesti niin jo on vanhemmilla selittelemistä, voi pahimillaan mennä välit kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Just ton takia en voisi koskaan luovuttaa munasolua. En saisi ajatusta pois päästäni, haluaisin varmasti jossain vaiheessa tutustua lapseeni.
Ei se olisi "sinun lapsesi". Sinä et sitä olisi sisälläsi kantanut, et synnyttänyt etkä kasvattanut. Olisit vain luovuttanut munasolun käyttöön jollekin toiselle, oikeutta sinulla ei ole siitä syntynyttä lasta puhutella omanasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakeja voidaan muuttaa. Yksi keskustelemisen arvoinen asia on luovuttajan oikeus tutustua lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki genetiikka tulee siinä luovutetussa munasolussa. Nykyaikana on kyllä riskialtista salata lapselta että äiti / isä ei ole biologinen vanhempi. Lapsi kun voi milloin tahansa tutkia sukuaan netistä löytyvillä dna-testeillä.
Edellyttäen, että nämä vanhemmat ovat lähetelleet dna-näytteitään maailmalle kaikenmaailman sivustoille.
Olen luovuttanut munasoluja (niitä luovutetaan aina kerralla enemmän kuin 1, siksi otetaan hormonihoitoja jotta munasoluja kypsyy enemmän) kahdesti, mutta tästä on niin kauan (yli 20 vuotta) aikaa, että siihen aikaan ei mahdollisesti syntynyt lapsi saa tietää kuka luovuttaja on ollut.
Minun mielestäni luovuttamistani soluista syntyneet lapset eivät ole minun lapsiani; minä annoin vain solun. Jos jostain syystä oveni takana olisi joku päivä ihminen, joka arvelisi minun olevan se luovuttaja, niin en tuntisi mitään häntä kohtaan. En tosin keksi mitenkään, että mistäpä tämä ihminen minut löytäisi, en todellakaan ole kylväni dna-näytteitäni mihinkään enkä ole tehnyt sukupuutani millekään sivustolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli trolli tai ei, niin näitä lapsia kyllä viimeistään aikuisena kiinnostaa oma alkuperä. On heidän kannaltaan julmaa, jos heidän sosiaaliset ja juridiset vanhempansa eivät tue heitä tässä. Kukaan täyspäinen vanhempi ei yritä sitä estää. Jos kiinnostaa löytää oma mahdollinen soluluovutuslapsi, kannattaa tehdä DNA-testi kuten Family Tree DNA:n family finder ja jäädä odottamaan. Jos lapsi haluaa löytää sinut, hän tajuaa kyllä itse tehdä näitä testejä myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki genetiikka tulee siinä luovutetussa munasolussa. Nykyaikana on kyllä riskialtista salata lapselta että äiti / isä ei ole biologinen vanhempi. Lapsi kun voi milloin tahansa tutkia sukuaan netistä löytyvillä dna-testeillä.
Edellyttäen, että nämä vanhemmat ovat lähetelleet dna-näytteitään maailmalle kaikenmaailman sivustoille.
Olen luovuttanut munasoluja (niitä luovutetaan aina kerralla enemmän kuin 1, siksi otetaan hormonihoitoja jotta munasoluja kypsyy enemmän) kahdesti, mutta tästä on niin kauan (yli 20 vuotta) aikaa, että siihen aikaan ei mahdollisesti syntynyt lapsi saa tietää kuka luovuttaja on ollut.
Minun mielestäni luovuttamistani soluista syntyneet lapset eivät ole minun lapsiani; minä annoin vain solun. Jos jostain syystä oveni takana olisi joku päivä ihminen, joka arvelisi minun olevan se luovuttaja, niin en tuntisi mitään häntä kohtaan. En tosin keksi mitenkään, että mistäpä tämä ihminen minut löytäisi, en todellakaan ole kylväni dna-näytteitäni mihinkään enkä ole tehnyt sukupuutani millekään sivustolle.
Ei sinun tarvitsekaan. Riittää, että joku lähisukulaisesi tekee. Sitä et voi estää. Käytännössä nykyään ei ole enää olemassa anonyymia luovutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nykylaki olisi mulle (olen jo yli-ikäinen, siksi olisi) mahdoton, koska siinä on pakko antaa tietonsa julki myös lapselle. Minä en koe, että soluistani luotu lapsi on mitenkään minun. En haluaisi mitään suhdetta, tapaamista, tietoa saati että tämä solulapsi tulisi kärkkymään perintöä.
Perintöön luovuttajalta hänellä ei ole mitään oikeutta missään tapauksessa 😀
Joskus kuitenkin voi käydä niin, että etenkin jos luovuttaja on jäänyt itse lapsettomaksi, hän haluaa jättää perintöä tälle biologiselle jälkeläiselleen.
Tuttu kertoi luovuttaneensa opiskeluaikoina munasoluja. Kuulemma näitä Suomessa kerättyjä munasoluja käytettiin Norjassa. Eli syntyneiden lasten kanssa ei suurella todennäköisyydellä tule olemaan samaa äidinkieltä, jos heidät joskus haluaisi tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta kertovatko kaikki vanhemmat lapsilleen että eivät ole biologisesti heidän etenkin jos on kyse lahjamunasolusta niin että lapsen äiti on kuitrnkin kantanut ja synnyttänyt lapsen ja isän siittiötä käytetty hedelmöitykseen?
Kynnys kertoa voi olla suuri etenkin jos sille ei mitään lääketieteellistä tarvetta tai asia on ollut vanhemmille kipeä ja ovat jopa painaneet lahjasolun mielessään unohduksiin.
Itse mietin pitääkö lapsillieni kertoa että ovat ivf-lapsia? Solut ovat meidän omia ja mitään vikaa ei löytynyt, lapsiakin kolme.
Vierailija kirjoitti:
No mutta kertovatko kaikki vanhemmat lapsilleen että eivät ole biologisesti heidän etenkin jos on kyse lahjamunasolusta niin että lapsen äiti on kuitrnkin kantanut ja synnyttänyt lapsen ja isän siittiötä käytetty hedelmöitykseen?
Kynnys kertoa voi olla suuri etenkin jos sille ei mitään lääketieteellistä tarvetta tai asia on ollut vanhemmille kipeä ja ovat jopa painaneet lahjasolun mielessään unohduksiin.
Itse mietin pitääkö lapsillieni kertoa että ovat ivf-lapsia? Solut ovat meidän omia ja mitään vikaa ei löytynyt, lapsiakin kolme.
Jos solut ovat kerran pariskunnan omia, niin itse luultavasti mainitsisin asiasta vasta siinä vaiheessa, kun lapset kykenevät jollain tasolla ymmärtämään sen miten lapset yleensä saavat alkunsa. Sinällään lasten olisi ehkä joskus lähellä aikuisikää hyvä kuulla siitä, että suvussa on ollut ongelmia raskauksien alkamisen kanssa, niin tietäisivät ottaa sen huomioon esimerkiksi pohtiessaan milloin raskautta aletaan yrittää kumppanin kanssa.
Ei kai nyt sillä perusteella kannata kertoa lapselle että on ivf-lapsi että alkaisi äkkiä suunnitella ajoissa omaa lisääntymistään?? Etenkin jos vanhemmat terveitä ja vikaa ei löytynyt ts. ei ole mitään mitä voisi tehdä tai välttää? Aika stressaava ja suorituskeskeinen neuvo.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt sillä perusteella kannata kertoa lapselle että on ivf-lapsi että alkaisi äkkiä suunnitella ajoissa omaa lisääntymistään?? Etenkin jos vanhemmat terveitä ja vikaa ei löytynyt ts. ei ole mitään mitä voisi tehdä tai välttää? Aika stressaava ja suorituskeskeinen neuvo.
Eli halusit kuulla jotain muuta? Mitä ja miksi?
Ihmisellä voisi ennemmin olla oikeus tietoon että elämänsä alkusysäys on tullut labrassa eikä munatorvessa ja että hän oli se kuka oli elinkelpoisin mikroskoopissa ja päätyi siirrettäväksi. Tai että on ollut sisarensa kanssa samassa pakkasessa. Ja että
ovat olleet alkoina hetken aikaa kaikki kolme samanikäisiä mutta nyt kaikki eri ikäisiä. Paljon mielenkiintoisempia tietoja omasta alkuperästä kun pelko lapsettomuudesta ja hoputus että ala nyt äkkiä huolehtimaan omista lapsistasi ja lisäänny.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu kertoi luovuttaneensa opiskeluaikoina munasoluja. Kuulemma näitä Suomessa kerättyjä munasoluja käytettiin Norjassa. Eli syntyneiden lasten kanssa ei suurella todennäköisyydellä tule olemaan samaa äidinkieltä, jos heidät joskus haluaisi tavata.
Ehkä typerin peruste asiaan liittyen. Mutta kaikkea sitä pitää näköjään yrittää jotta saisi normaalin kiinnostuksen näyttämään pahalta. Jos tilanne olisi oikeasti noin niin sitten käytetään vaikka tulkkia.
No niinpä, onneksi. Tämä keskustelu ehkä lähti tuosta kommentista "kellään ei ole oikeutta tietää biologista syntyperäänsä, et sinäkään varmasti tiedä lällällää"