Lue keskustelun säännöt.
Luovutin nuorena munasolun ja nyt mietityttää.. Kysyisitkö sinä onko luovutetusta solusta syntynyt lapsi?
Parikymppisenä nuorena innostuimme ystäväni kanssa maailmaa syleilevästä ajatuksesta luovuttaa munasolu lapsettomuusklinikalle. Silloin en oikeastaan ajatellut asiaa sen enempää, mutta nyt... Minulla on kaksi omaa lasta ja ajatus hiipii joskus mieleen.. onko maailmassa, jossain tuolla, minun lapseni? Tiedän, että lapsi ei ole "minun", mutta yhtä paljon kuitenkin biologisesti minun kuin nämä kaksi muutakin.
Haluaisitteko te tietää, onko luovutetusta solusta lähtenyt onnistunut raskaus käyntiin? Ja lopulta, onko syntynyt uusi elämä? Minulla on todella ristiriitaiset tunteet aiheeseen liittyen. Oikeus olisi selvittää asia, mutta onko se järkevää?
Ystäväni, jonka kanssa tähän aikanaan lähdin, jäi lapsettomaksi tahtomattaan. Tämä oli ja on edelleen valtavan surullista hänelle. He todella toivoivat lasta miehensä kanssa, se ei kuitenkaan onnistunut. Ystäväni soitti jossain vaiheessa lapsettomuusklinikalle ja sai tietää, että hänen luovuttamistaan soluista syntyi kaksoset.
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi munasolujen luovutus. (Anteeksi vähän ohi aiheen) Meillä on kolme lasta, terveitä, kauniita ja fiksuja. Itse olen alle 30 eli munasolut ovat todennäköisesti vielä riittävän "tuoreita". Mietin vain, että voiko luovutus vaikuttaa omaan hedelmällisyyteen tai voiko siitä seurata jotain komplikaatioita? Haluamme vielä ainakin neljännen lapsen enkä uskalla sen vuoksi ottaa edes kierukkaa (koska minimaalinen riski vaihdevuosien alkamiseen). Voisin siis luovuttaa munasoluja jos se on sata varmasti ongelmaton toimenpide, mutta mahtaako olla?
Lisäksi kiinnostaisi millaisia ehtoja siihen on? Riittääkö, että on terve ja pärjäävä? Käsittääkseni hedelmöityshoidoissa pyritään käyttämään tulevien vanhempien näköisten (väristen ja kokoisten) luovuttajien soluja.
+ Minulla alkoi menkat 15-vuotiaana. Voidaanko sitä pitää "sairautena"/rajoitteena luovuttamiselle?
Ja aloituksen kysymykseen, itse varmaan ottaisin selvää onko maailmalla omia geenejäni kantava lapsi vai ei. Sittenpä ainakin tietää voisiko Prismassa vastaantuleva tuttu naama olla "se lapsi" vai oletko tulossa hulluksi.
Ainakin viime vuosina luovutetuista soluista alkunsa saaneella lapsella on oikeus selvittää geneettinen äitinsä, joten jos ei ole ottanut yhteyttä niin en edes moikkaisi sitä Prismassa tunnistamaani naamaa. Mutta olisi kiva tietää.
Tää oli ihana :D Tuttu naama lähiprismassa.
Munasoluja ei luovuteta naapurin tädille. Ne menevät meiltä esimerkiksi toisiin Pohjoismaihin / muualle Eurooppaan. Se mahdollisuus, että törmäisit sattumalta lapseesi on häviävän pieni.
Muihin kysymyksiisi vastaa lapsettomuusklinikka.
Minun luovuttamani munasolut menivät ihan Suomessa asuville suomalaisille pariskunnille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan ne mahdolliset omat lapsetkin saattavat haluta yhteyden puolisisarukseensa. Yhteys saattaa selvitä vaikka noiden dna-rekisterien kautta.
Ei kyse ole pelkästään luovuttajan omasta asiasta. Ulottuu muihinkin läheisiin.
Saahan he yhteyksiä selvittäää aivan vapaasti.
Omat 31-vuotiaat kaksoseni, jotka tehtiin lahjasiittiöillä, eivät ole osoittaneet asiaan minkäänlaista mielenkiintoa, vaikka ovat tienneet "aina" kuinka ovat alkunsa saaneet. Myöskään se lapsi, joka sai alkunsa lahjoittamillani munasoluilla, ei ole ottanut yhteyttä, vaikka on ollut jo pitkään täysi-ikäinen ja hänellä olisi vapaus selvittää minun yhteystietoni.
Ei kaikilla ole sellaista tarvetta, varsinkaan nuorina aikuisina. Ehkä sellainen tarve syntyy myöhemmin, kaikille ei silloinkaan. Onneksi nykyään on paljon helpompaa selvitellä halutessaan alkuperäänsä kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan ne mahdolliset omat lapsetkin saattavat haluta yhteyden puolisisarukseensa. Yhteys saattaa selvitä vaikka noiden dna-rekisterien kautta.
Ei kyse ole pelkästään luovuttajan omasta asiasta. Ulottuu muihinkin läheisiin.
Saahan he yhteyksiä selvittäää aivan vapaasti.
Omat 31-vuotiaat kaksoseni, jotka tehtiin lahjasiittiöillä, eivät ole osoittaneet asiaan minkäänlaista mielenkiintoa, vaikka ovat tienneet "aina" kuinka ovat alkunsa saaneet. Myöskään se lapsi, joka sai alkunsa lahjoittamillani munasoluilla, ei ole ottanut yhteyttä, vaikka on ollut jo pitkään täysi-ikäinen ja hänellä olisi vapaus selvittää minun yhteystietoni.
Ei kaikilla ole sellaista tarvetta, varsinkaan nuorina aikuisina. Ehkä sellainen tarve syntyy myöhemmin, kaikille ei silloinkaan. Onneksi nykyään on paljon helpompaa selvitellä halutessaan alkuperäänsä kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi munasolujen luovutus. (Anteeksi vähän ohi aiheen) Meillä on kolme lasta, terveitä, kauniita ja fiksuja. Itse olen alle 30 eli munasolut ovat todennäköisesti vielä riittävän "tuoreita". Mietin vain, että voiko luovutus vaikuttaa omaan hedelmällisyyteen tai voiko siitä seurata jotain komplikaatioita? Haluamme vielä ainakin neljännen lapsen enkä uskalla sen vuoksi ottaa edes kierukkaa (koska minimaalinen riski vaihdevuosien alkamiseen). Voisin siis luovuttaa munasoluja jos se on sata varmasti ongelmaton toimenpide, mutta mahtaako olla?
Lisäksi kiinnostaisi millaisia ehtoja siihen on? Riittääkö, että on terve ja pärjäävä? Käsittääkseni hedelmöityshoidoissa pyritään käyttämään tulevien vanhempien näköisten (väristen ja kokoisten) luovuttajien soluja.
+ Minulla alkoi menkat 15-vuotiaana. Voidaanko sitä pitää "sairautena"/rajoitteena luovuttamiselle?
Ja aloituksen kysymykseen, itse varmaan ottaisin selvää onko maailmalla omia geenejäni kantava lapsi vai ei. Sittenpä ainakin tietää voisiko Prismassa vastaantuleva tuttu naama olla "se lapsi" vai oletko tulossa hulluksi.
Ainakin viime vuosina luovutetuista soluista alkunsa saaneella lapsella on oikeus selvittää geneettinen äitinsä, joten jos ei ole ottanut yhteyttä niin en edes moikkaisi sitä Prismassa tunnistamaani naamaa. Mutta olisi kiva tietää.
Tää oli ihana :D Tuttu naama lähiprismassa.
Munasoluja ei luovuteta naapurin tädille. Ne menevät meiltä esimerkiksi toisiin Pohjoismaihin / muualle Eurooppaan. Se mahdollisuus, että törmäisit sattumalta lapseesi on häviävän pieni.
Muihin kysymyksiisi vastaa lapsettomuusklinikka.
Niin en ihan tosissani uskoisi lapseen törmäävänikään, julkaisen ehkä vähän turhan avoimesti hulluimmatkin ajatukseni. :D mutta itseäni tosiaan kiinnostaisi onko luovuttamistani soluista syntynyt lapsi koska sehän se luovuttamisen tarkoitus on.
Tietenkin joku voi taas ajatella, että kun tarpeeksi moni luovuttaa niin lopulta se auttaa monia. Eihän kukaan kysele luovuttamansa verenkään perään, että onko sillä joku pidetty hengissä saati kuka.
Mutta uusi elämä on sen verran kiinnostava asia, että mielelläni ottaisin selvää onko lasta syntynyt vai ei.
Mutta tämän ketjun innoittamana otan nyt ainakin paremmin selvää tästä luovuttamisesta. Itsekin pelkäsin tahatonta lapsettomuutta (tosiaan tuo kuukautisten alkaminen 15-vuotiaana ja muu epäsäännöllisyys ennen esikoista), joten mielelläni auttaisin paria, jolla raskautuminen ei muuten onnistu. :)
En ymmärtänyt tuota "menkat alkoivat 15-vuotiaana, onko se este" Eikö se ole ihan normaali ikä alkaa menkat?
Vierailija kirjoitti:
Mietin vain, että voiko luovutus vaikuttaa omaan hedelmällisyyteen tai voiko siitä seurata jotain komplikaatioita?
Mulle sanottiin, että jos vaikuttaa omaan hedelmällisyyteen niin todennäköisemmin sitä parantavasti. Luovutin 13 vuotta sitten ja munasoluistani on ollut apua osalle perheistä, viimeisimmistä en tiedä. Luovutin munasoluja, koska oli niin tuskaa seurata ystäväpariskuntien lapsettomuushoitoja. Ajattelin, että jos voin antaa jollekulle toivoa saada lapsi. Oma lapsilukuni oli silloin jo täynnä, 2 lasta. Sittemmin sain yllätyksekseni vielä kansi lasta, 41- ja 46-vuotiaana. Tämä oli suuri yllätys, koska omalla äidillä vaihdevuodet alkoivat jo nelikymppisenä ja usein tyttäret seuraavat äitejään vaihdevuosissaan. Täytin juuri 47 ja ihastelen täällä elämän ihmettä, kun kainalossa nukkuu 8kk ikäinen poika. Toivottavasti tätä iloa pääsivät ne perheet myös kokemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kolmesti doneerannut munasoluja. Mun mielestä klinikat eivät saa kertoa, että onko niistä syntynyt lapsi, mutta sen saa kertoa, että onko raskaus alkanut. Mutta vaikka raskaus olisikin alkanut,niin ei se sitä tarkoita, että siitä olisi oikeasti syntynyt lapsi.
Jos laki olisi tasa-arvoinen, niin nämä munasoluja luovuttaneet määrättäisiin maksamaan elatusmaksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovutit yhden munasolun? Eikö niitä ihan vakiona oteta talteen enemmänkin? Operaatio on kuitenkin sen verran iso, ettei sitä yhden ainoan sukusolun takia kai käynnistetä?
Kiinnostaisi minuakin.
Minua aina mietityttää, et mitä jos oma perheessä asuva lapseni vaikka rakastuisi veli- tai siskopuoleensa, siis siitä luovutetusta munasolusta alkunsa saaneeseen ihmiseen... Siksikin ehkä haluaisin tietää, että voisi välttää tällaiset geneettisesti epäedulliset yhteensopivat parit. Kuinka paljon tällaisia pareja saattaa ollakaan? Jos joku alitajuinen tuttuus vielä kiehtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luovutit yhden munasolun? Eikö niitä ihan vakiona oteta talteen enemmänkin? Operaatio on kuitenkin sen verran iso, ettei sitä yhden ainoan sukusolun takia kai käynnistetä?
Tavoite on tietenkin saada useita, mutta kai sen nyt käsität, ettei se aina onnistu? Niitä voi kerätä vain sen verran kuin niitä saadaan kypsymään. Yksikin on parempi kuin ei yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi minuakin.
Minua aina mietityttää, et mitä jos oma perheessä asuva lapseni vaikka rakastuisi veli- tai siskopuoleensa, siis siitä luovutetusta munasolusta alkunsa saaneeseen ihmiseen... Siksikin ehkä haluaisin tietää, että voisi välttää tällaiset geneettisesti epäedulliset yhteensopivat parit. Kuinka paljon tällaisia pareja saattaa ollakaan? Jos joku alitajuinen tuttuus vielä kiehtoo.
Se riski on ollut aina, katsos kun se isä ei ole aina se jota isäksi luullaan.
Nykyisin riski lienee pienempi, koska ennen naitiin enimmäkseen omalla kylällä tai ainakin lähistöllä, nykyään ihmiset liikkuvat ja muuttavat enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi minuakin.
Minua aina mietityttää, et mitä jos oma perheessä asuva lapseni vaikka rakastuisi veli- tai siskopuoleensa, siis siitä luovutetusta munasolusta alkunsa saaneeseen ihmiseen... Siksikin ehkä haluaisin tietää, että voisi välttää tällaiset geneettisesti epäedulliset yhteensopivat parit. Kuinka paljon tällaisia pareja saattaa ollakaan? Jos joku alitajuinen tuttuus vielä kiehtoo.
Se riski on ollut aina, katsos kun se isä ei ole aina se jota isäksi luullaan.
Nykyisin riski lienee pienempi, koska ennen naitiin enimmäkseen omalla kylällä tai ainakin lähistöllä, nykyään ihmiset liikkuvat ja muuttavat enemmän.
Kyllä, se riski on ollut aina. Ja onneksi nykyisin liikutaan paljon enemmän.
Eihän se silti poista faktaa, että riskejä on edelleen. Väärinkö pohtia?
Minäkin olen lahjoittanut monelle tytölle spermaa. Olsi kiva kuulla mitä tytöt tekivät saamallaan lastilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrätte kai, että ne ei ole teidän lapsianne, vaikka hedelmöityksestä olisikin käytetty teidän sukusolujanne?
Ennen luovutusta pitäisi panostaa juuri sen selvittämiseen, millainen asenne luovuttajalla on luovutusta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just ton takia en voisi koskaan luovuttaa munasolua. En saisi ajatusta pois päästäni, haluaisin varmasti jossain vaiheessa tutustua lapseeni.
Ei se olisi "sinun lapsesi". Sinä et sitä olisi sisälläsi kantanut, et synnyttänyt etkä kasvattanut. Olisit vain luovuttanut munasolun käyttöön jollekin toiselle, oikeutta sinulla ei ole siitä syntynyttä lasta puhutella omanasi.
Ihan sama kuin miehillä, eivät hekään kanna lasta missään, antavat vaan sukusolun ja äiti päättää kaikesta lopusta. Tosin ero on se että mies on elatusvelvollinen ja vanhempi kuitenkin, munasolun luovuttajan ei tarvitse maksaa elatusmaksuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovutit yhden munasolun? Eikö niitä ihan vakiona oteta talteen enemmänkin? Operaatio on kuitenkin sen verran iso, ettei sitä yhden ainoan sukusolun takia kai käynnistetä?
Tavoite on tietenkin saada useita, mutta kai sen nyt käsität, ettei se aina onnistu? Niitä voi kerätä vain sen verran kuin niitä saadaan kypsymään. Yksikin on parempi kuin ei yhtään.
Tämä on pötyä. Yhtä munasoluja ei luovuttajilta kerätä ikinä. Keinohedelmöityksessä onnistumisprosentti on niin matala, että jotta luovuttajan soluja kannattaa käyttää, niitä pitää olla enemmän. Eri asia jos hedelmöityshoitoja tehdään omin soluin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi minuakin.
Minua aina mietityttää, et mitä jos oma perheessä asuva lapseni vaikka rakastuisi veli- tai siskopuoleensa, siis siitä luovutetusta munasolusta alkunsa saaneeseen ihmiseen... Siksikin ehkä haluaisin tietää, että voisi välttää tällaiset geneettisesti epäedulliset yhteensopivat parit. Kuinka paljon tällaisia pareja saattaa ollakaan? Jos joku alitajuinen tuttuus vielä kiehtoo.
Se riski on ollut aina, katsos kun se isä ei ole aina se jota isäksi luullaan.
Nykyisin riski lienee pienempi, koska ennen naitiin enimmäkseen omalla kylällä tai ainakin lähistöllä, nykyään ihmiset liikkuvat ja muuttavat enemmän.Kyllä, se riski on ollut aina. Ja onneksi nykyisin liikutaan paljon enemmän.
Eihän se silti poista faktaa, että riskejä on edelleen. Väärinkö pohtia?
Varmaankin siksi laki velvoittaa antamaan hoidoista syntyneelle lapselle tiedon luovuttajan henkilöllisyydestä 18-vuotiaana. Oliko muuta pohdittavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just ton takia en voisi koskaan luovuttaa munasolua. En saisi ajatusta pois päästäni, haluaisin varmasti jossain vaiheessa tutustua lapseeni.
Eipä sinua edes huolittaisi luovuttajalle, jos pitäisit lasta omanasi. Siellä haastatellaan ihan perusteellisesti, eikä asennevammaisia oteta.
Ensimmäinen edellytys on juuri se, että ymmärtää luovuttamillaan soluilla syntyvien lasten olevan solujen vastaanottajapariskunnan lapsia.Ei tietenkään huolittaisi, ja hyvä niin. Onneksi haastattelevat tarkkaan, mutta kuten tästäkin aloituksesta näkyy, ihmiset saattavat muuttaa mielensä.
En ymmärrä miten mielestäsi kyse voi olla asennevammasta. Se, että lyön nimen paperiin jossa annan biologisen lapseni muiden huoltoon, ei poista sitä faktaa että on kyse minun lapsestani. Kumma miten perusbiologiakin voi olla joiltain noin hukassa.
Ja siis kaikki kunnia heille jotka luovuttavat, se on hieno teko.
/9
Vaikka kyseessä onkin sinun sukusolusi, se ei mielestäni tee syntyneestä lapsesta sinun lastasi. Sinä et häntä ole hoitanut, kasvattanut, etkä kantanut. Merkittävästi enemmän hän on hänet synnyttäneen naisen ja hänen miehensä lapsi.
Näin myös ajattelen, jos kyseessä olisi oma munasoluni. Lapsi ei olisi minun.
Munasolu ei ole lapsi.
Jos munasolun luovuttaja ei ole paikalla kun hänen munasolunsa hedelmöitetään, hänellä ei ole soluun sen koommin asiaa eikä oikeutta.
Jos munasolun luovuttaja olisi moraalisesti äiti, hän olisi myös mur haa ja joka ikinen kuukausi kun hänen munasolunsa valuisi kuukautisveren mukana hukkaan.Yrittäkää nyt käsittää tämä.
Solu kuin solu, elin kuin elin. Jos luovutat munuaisen sitä tarvitsevalle sinusta ei tule siirrännäisen saajan sukulaista eikä muutenkaan tuttua!!! Miksi tulisi!?!!?
Jos ei ymmärrän näin alkeellista asiaa ei kannata soluistaan eikä elimistään luopua! Ei missään tilanteessa.
Ei se ihan näin yksinkertaista ole. Munasolu ei ole vain munasolu vaan siitä tulee ihminen. Sinäkin olet ollut joskus vain alkio jossa on munasolun ja siittiön solut, mutta nyt olet ihminen. Sinun logiikalla miehet jotka siittävät vahingossa lapsen eivätkä osallistu lapsen hoitoon, eivät ole isiä? Heiltä ei mielestäsi pitäisi vaatia elatusmaksuja koska eiväthän he ole vanhempia, hehän vaan pikaisesti luovuttivat yhdynnässä solun, eivät sen enempää?
En itse kysyisi. Jos hän kysyy,asia ok. On myös ajateltava lapsen äitiä.
Aikanaan ne mahdolliset omat lapsetkin saattavat haluta yhteyden puolisisarukseensa. Yhteys saattaa selvitä vaikka noiden dna-rekisterien kautta.
Ei kyse ole pelkästään luovuttajan omasta asiasta. Ulottuu muihinkin läheisiin.