Selasin naisten profiileja. "Ihannemies: hoikka, normaali, urheilullinen" ja "koulutus: AMK, maisteri tai tohtori"

Vierailija kirjoitti:

epätoivoinen6791 kirjoitti:

No mitä sitten? Mitäs kummallista tuossa on?

Olen itse nelikymppinen nainen ja sinkku. Mahdun heittämällä myös noihin kriteereihin (hoikka, normaali, urheilullinen ja koulutus: AMK, maisteri tai tohtori), niin kai sitä on oikeus hakea suunnilleen omantasoista ja samanhenkistä seuraa, eikö?

Lika barn läker bäst

Saa hakea, mutta todennäköisyys löytää on olemattoman pieni. Etenkin, jos on noin iäkäs ja sinkku.

Kysyn edelleen, että mitä sitten? Mainittakoon vielä, että minusta ovat kiinnostuneet lähinnä itseäni nuoremmat miehet. Exänikin oli minua nuorempi. Minua ylipäätään luullaan nuoremmaksi, mitä oikeasti olen.

No en minä ainakaan haluaisi jotain jannua, jolta on jäänyt peruskoulukin kesken. Suuremmalla todennäköisyydellä amk- tai maisterimiehellä on talous kunnossa ja keskivertoa parempi älykkyys ja laajempi katsanto maailmaan. Itsekin olen hyväpalkkainen maisteri.

Vierailija kirjoitti:

epätoivoinen6791 kirjoitti:

No mitä sitten? Mitäs kummallista tuossa on?

Olen itse nelikymppinen nainen ja sinkku. Mahdun heittämällä myös noihin kriteereihin (hoikka, normaali, urheilullinen ja koulutus: AMK, maisteri tai tohtori), niin kai sitä on oikeus hakea suunnilleen omantasoista ja samanhenkistä seuraa, eikö?

Lika barn läker bäst

Saa hakea, mutta todennäköisyys löytää on olemattoman pieni. Etenkin, jos on noin iäkäs ja sinkku.

Höpsis. Itsekin olin sinkkuna ollessani nelikymppinen, hoikka (treenattu), nätti, koulutukseltani maisteri ja koulutustani vastaavassa (hyväpalkkaisessa) työssä. Vastaavanlaisia miehiä löytyi sinkuista paljon. Jos niitä ei jonkun toisen polulle tule, sanoisin että katse peiliin. 

Itse en ehtinyt sinkkuilla aikuisiällä montaakaan kuukautta. Sopiva kumppani löytyi muutaman vuoden itseäni nuoremmasta miehestä. Sattuu osumaan aloituksessa mainittuihin kriteereihin hänkin. 

epätoivoinen6791 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

epätoivoinen6791 kirjoitti:

No mitä sitten? Mitäs kummallista tuossa on?

Olen itse nelikymppinen nainen ja sinkku. Mahdun heittämällä myös noihin kriteereihin (hoikka, normaali, urheilullinen ja koulutus: AMK, maisteri tai tohtori), niin kai sitä on oikeus hakea suunnilleen omantasoista ja samanhenkistä seuraa, eikö?

Lika barn läker bäst

Saa hakea, mutta todennäköisyys löytää on olemattoman pieni. Etenkin, jos on noin iäkäs ja sinkku.

Kysyn edelleen, että mitä sitten? Mainittakoon vielä, että minusta ovat kiinnostuneet lähinnä itseäni nuoremmat miehet. Exänikin oli minua nuorempi. Minua ylipäätään luullaan nuoremmaksi, mitä oikeasti olen.

Pitäähän sitä harjoitella vanhalla ja kokeneella, jotta voi sitten oman ikäisensä kanssa pärjätä sängyssä? Normaalia hyötykäyttöä. Todella hyvä, että luullaan nuoremmaksi kuin onkaan. Sehän tässä maailmassa onkin niin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

epätoivoinen6791 kirjoitti:

No mitä sitten? Mitäs kummallista tuossa on?

Olen itse nelikymppinen nainen ja sinkku. Mahdun heittämällä myös noihin kriteereihin (hoikka, normaali, urheilullinen ja koulutus: AMK, maisteri tai tohtori), niin kai sitä on oikeus hakea suunnilleen omantasoista ja samanhenkistä seuraa, eikö?

Lika barn läker bäst

Saa hakea, mutta todennäköisyys löytää on olemattoman pieni. Etenkin, jos on noin iäkäs ja sinkku.

Höpsis. Itsekin olin sinkkuna ollessani nelikymppinen, hoikka (treenattu), nätti, koulutukseltani maisteri ja koulutustani vastaavassa (hyväpalkkaisessa) työssä. Vastaavanlaisia miehiä löytyi sinkuista paljon. Jos niitä ei jonkun toisen polulle tule, sanoisin että katse peiliin. 

Itse en ehtinyt sinkkuilla aikuisiällä montaakaan kuukautta. Sopiva kumppani löytyi muutaman vuoden itseäni nuoremmasta miehestä. Sattuu osumaan aloituksessa mainittuihin kriteereihin hänkin. 

Ongelma taitaa olla siinä, että jos kriteerit ovat ulkonäkö- ja materiakeskeiset, on suhde hyvin hataralla pohjalla. Rumasta kun voi tulla kaunis ja kauniista ruma. Rikkaasta köyhä ja köyhästä rikas. Toisaalta, mikäli haet koko ajan tulee exää, niin silloin pitääkin olla fitti. Samalla tapaa kuin prostituoidun tai tv-kasvon. Elämä on todellakin valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

epätoivoinen6791 kirjoitti:

No mitä sitten? Mitäs kummallista tuossa on?

Olen itse nelikymppinen nainen ja sinkku. Mahdun heittämällä myös noihin kriteereihin (hoikka, normaali, urheilullinen ja koulutus: AMK, maisteri tai tohtori), niin kai sitä on oikeus hakea suunnilleen omantasoista ja samanhenkistä seuraa, eikö?

Lika barn läker bäst

Saa hakea, mutta todennäköisyys löytää on olemattoman pieni. Etenkin, jos on noin iäkäs ja sinkku.

Höpsis. Itsekin olin sinkkuna ollessani nelikymppinen, hoikka (treenattu), nätti, koulutukseltani maisteri ja koulutustani vastaavassa (hyväpalkkaisessa) työssä. Vastaavanlaisia miehiä löytyi sinkuista paljon. Jos niitä ei jonkun toisen polulle tule, sanoisin että katse peiliin. 

Itse en ehtinyt sinkkuilla aikuisiällä montaakaan kuukautta. Sopiva kumppani löytyi muutaman vuoden itseäni nuoremmasta miehestä. Sattuu osumaan aloituksessa mainittuihin kriteereihin hänkin. 

Ongelma taitaa olla siinä, että jos kriteerit ovat ulkonäkö- ja materiakeskeiset, on suhde hyvin hataralla pohjalla. Rumasta kun voi tulla kaunis ja kauniista ruma. Rikkaasta köyhä ja köyhästä rikas. Toisaalta, mikäli haet koko ajan tulee exää, niin silloin pitääkin olla fitti. Samalla tapaa kuin prostituoidun tai tv-kasvon. Elämä on todellakin valintoja.

Höpsis taas. Nuo koulutus- ja ulkonäkökriteerit on vain lähtökohta. :) Niistä lähdetään katsomaan, että voisiko siihen ihmiseen oikeasti ihastua ja rakastua. Mutta että viitsii edes treffeille lähteä, siihen on hyvä olla jotain alkukriteereitä ja niihin nuo aloituksessakin mainitut on oikein hyvät. 

Vierailija kirjoitti:

epätoivoinen6791 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

epätoivoinen6791 kirjoitti:

No mitä sitten? Mitäs kummallista tuossa on?

Olen itse nelikymppinen nainen ja sinkku. Mahdun heittämällä myös noihin kriteereihin (hoikka, normaali, urheilullinen ja koulutus: AMK, maisteri tai tohtori), niin kai sitä on oikeus hakea suunnilleen omantasoista ja samanhenkistä seuraa, eikö?

Lika barn läker bäst

Saa hakea, mutta todennäköisyys löytää on olemattoman pieni. Etenkin, jos on noin iäkäs ja sinkku.

Kysyn edelleen, että mitä sitten? Mainittakoon vielä, että minusta ovat kiinnostuneet lähinnä itseäni nuoremmat miehet. Exänikin oli minua nuorempi. Minua ylipäätään luullaan nuoremmaksi, mitä oikeasti olen.

Pitäähän sitä harjoitella vanhalla ja kokeneella, jotta voi sitten oman ikäisensä kanssa pärjätä sängyssä? Normaalia hyötykäyttöä. Todella hyvä, että luullaan nuoremmaksi kuin onkaan. Sehän tässä maailmassa onkin niin tärkeää.

Kuka niin on sanonut? Hyötykäyttö mielestäni toimii molemmin päin tuossa tilanteessa. Itse en irtosuhteita harrasta, vaan mun mielipide on, että seksi kuuluu parisuhteeseen.  Ehkä kaikilla sitten ei ole niin. Monta nuorta miestä on kyllä kaverina, sekä harrastus- että työporukoiden kautta (olen liikunta-alalla töissä ja harrastan myös liikuntaa ja kilpaurheilua). Monet heistä olen tuntenut jo vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iha näin uteliaana heteromiehenä kysyn, että mitä siihen ihanne kumppanin ominaisuuksiin sitten on lupa ja oikeus laittaa, ettei antaisi ymmärtää, että on päästään vialla. - Minusta se, että nainen kertoo hakevansa kumppanikseen edellä kuvattua (Ihannemies: hoikka, normaali, urheilullinen" ja "koulutus: AMK, maisteri tai tohtori") - niin on vielä aika tavanomaisia odotuksia, tai ei ainakaan minusta mitenkään yliampuvia.  Vai mikä niistä?  - Nuoremmista ikäpolvista taitanee olla enemmän kuin puolella olla joko toistaiseksi kesken korkeakoulu /- yliopisto-opinnot ja varmasti valtaosa vamistuu. Myös aika moni oli ainakin omana aikanani kropaltaan vähintäänkin "normaalin" rajoissa. 

T. 1.  Sinkkumies 

Et varmaankaan ole opiskellut 70-luvun jälkeen. Jos olisit tietäsit, miten armottomasti korkeakoulut ja yliopistot  suosii valinnoissa naisia. Ei oo enää tavallisten miesten paikkoja ne.

Että mitenkä? - Haluatko kertoa lisää tuosta suosinnasta? Asia ei toki ole itselleni akuutti mutta olisihan se mukava tietää, ihan vaikka vain yleissivistyksen vuoksi.

Vertailun vuoksi voin kertoa, että jos muistan oikein, niin jossain vaiheessa kasvatustieteelisen (, joka ei ole oma opiskelualani) valinnoissa olla erillinen mieskiintiö. - Ja tosinaan sen palauttamista on vaadittu takaisin. 

Mutta. Osaatko kertoa onko millekään yliopisto/ -korkeakoulu "alalle" koskaan ollut erilistä ja nimenomaista naiskiintiötä? (Ruostinkielisiä suositaan ja on suosittu, mutta silloin ei ole, eikä ole ollut merkitystä hakijan sukupuolella) 

Kerro (tai kertokaa) nyt edes joku tapa, miten tai kuinka naisia suositaan, -tai on jo ilm. suosittu -vuosia korkeakoulu/  yliopisto -opiskelupaikkjen jaossa / valinnoissa?  

En usko, että kumppanin haussa saa ta on saanut vuosikymmeniin ertityisiä (lisä)pisteitä, jos kertoo ettei päässyt opiskelemaan kun haku suosi niin ja tai näin paljon nais- tai mies -hakijoita, joten tämän vuoksi en voinut päästä haluamaani opiskelupaikkaan. 

Loppu viimein ainakin itselleni kumppanin muodollinen koulutus on vain viitearvo siitä, että meillä saattaisi, ehkä, painosanalla ehkä olla jotain yhteistä.  

Onko sulla kokonaan jäänyt huomaamatta, että nykyään yhä useampi opettajista on nainen, jotka suosivat tyttöjä  poikien kustannuksella. Tyttöjä suositaan myös niin, että opetus on hyvin teoreettista eikä käytännöllistä eikä kunnon toimintaa vaativaa, jolloin pojat pärjäsi fyysisesti vahvempina paremmin. Niin tietäsitpä kuinka moni yliopistoissa oleva naine on oikeasti saanut paikkansa reittäpitkin eli harrastamalla seksiä proffien kanssa.

No, yliopistossa harvemmin opiskellaan fyysistä voimaa vaativia asioita joten teorian osaaminen on vähän niinkuin itsestäänselvä vaatimus. Vai mitenkäs sinusta vaikka matematiikkaa tai historiaa voisi opiskella vähemmällä teorialla ja enemmällä fyysistä voimaa vaativalla toiminnalla? Ja luuletkos, että aikaisemmin kun yliopisto on ollut lähes tai yksinomaan miesten paikka, on siellä opetettu fyysistä toimintaa eikä teoriaa? Sinulla ei taida oikein olla käsitystä siitä, mikä on yliopisto ja millaisia asioita siellä on tarkoitus oppia?

Ja naisproffien kanssako ne tytöt ovat seksiä harrastaneet, siellä kun mielestäsi jo opettajinakin on lähinnä naisia? Muutenkin kannattaisi tässäkin asiassa hankkia ne tietonsa jostain muualta kuin miesten seksifantasioita palvelemaan tarkoitetusta materiaalista. Muuten se käsitys reaalimaailmasta saattaa vääristyä melkoisesti.....

Lisäisin tähän vielä, että on hämmästyttävää, kuinka totaalisesti miesten takki tässäkin asiassa on kääntynyt. Aikaisemminhan naisia ei haluttu yliopistoihin, ja sitä perusteltiin esimerkiksi sillä, että naisten äly ei riittäisi vaativiin teoreettisiin opintoihin. Sellaisten asioiden pohtimista pidettiin miehille, ei naisille ominaisena. Nyt naiset ovat yliopistoissa, mutta heidät haluttaisiin sieltä häätää, ja perusteluna käytetään sitä, että naiset teoreettisesti kyvykkäämpinä jyräävät miehet. Hupsista keikkaa vaan, täysin päinvastainen väite mitä tulee miesten ja naisten kykyihin. Mutta pääasiahan tässäkin on naisten lyttääminen, joten mitäs tuosta ristiriidasta.

Tässä koulutuskeskustelussahan näkyy sekin ikiaikainen ilmiö, että aina kun jostain asiasta tulee naisten aluetta, sen arvostus laskee. Miehet ovat aiemmin arvostaneet koulutusta ja sivistystä. He ovat arvostaneet älykkyyttä. Nyt kun naiset ovat päässeet osoittamaan näillä alueilla pärjäävänsä ja ovat alkaneet pärjätä niillä miehiä paremmin, ovat miehet joukolla alkaneet pilkata koulutusta ja ihan kaikenlaista itsensä sivistämistä (kuten lukemista) turhuutena. Ja niitä asioita joita on perinteisesti pidetty naisten juttuina ei ole ikinä arvostettukaan. Ihan duunariammateissakin tämä näkyy siinä, että perinteiset naisten alat eivät ole yhtä arvostettuja kuin perinteiset miesten alat.

Ja sanon tämän itse tavallisena duunarina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

epätoivoinen6791 kirjoitti:

No mitä sitten? Mitäs kummallista tuossa on?

Olen itse nelikymppinen nainen ja sinkku. Mahdun heittämällä myös noihin kriteereihin (hoikka, normaali, urheilullinen ja koulutus: AMK, maisteri tai tohtori), niin kai sitä on oikeus hakea suunnilleen omantasoista ja samanhenkistä seuraa, eikö?

Lika barn läker bäst

Saa hakea, mutta todennäköisyys löytää on olemattoman pieni. Etenkin, jos on noin iäkäs ja sinkku.

Höpsis. Itsekin olin sinkkuna ollessani nelikymppinen, hoikka (treenattu), nätti, koulutukseltani maisteri ja koulutustani vastaavassa (hyväpalkkaisessa) työssä. Vastaavanlaisia miehiä löytyi sinkuista paljon. Jos niitä ei jonkun toisen polulle tule, sanoisin että katse peiliin. 

Itse en ehtinyt sinkkuilla aikuisiällä montaakaan kuukautta. Sopiva kumppani löytyi muutaman vuoden itseäni nuoremmasta miehestä. Sattuu osumaan aloituksessa mainittuihin kriteereihin hänkin. 

Ongelma taitaa olla siinä, että jos kriteerit ovat ulkonäkö- ja materiakeskeiset, on suhde hyvin hataralla pohjalla. Rumasta kun voi tulla kaunis ja kauniista ruma. Rikkaasta köyhä ja köyhästä rikas. Toisaalta, mikäli haet koko ajan tulee exää, niin silloin pitääkin olla fitti. Samalla tapaa kuin prostituoidun tai tv-kasvon. Elämä on todellakin valintoja.

Höpsis taas. Nuo koulutus- ja ulkonäkökriteerit on vain lähtökohta. :) Niistä lähdetään katsomaan, että voisiko siihen ihmiseen oikeasti ihastua ja rakastua. Mutta että viitsii edes treffeille lähteä, siihen on hyvä olla jotain alkukriteereitä ja niihin nuo aloituksessakin mainitut on oikein hyvät. 

Onhan se hyvä lähtökohta, mutta mihin silloin kohdistaa ensimmäisen karsimisen? Ulkonäköön ja koulutukseen, joissa toisessa myös varallisuusnäkökulma. Mikäli nämä ovat ne päätekijät, niin silloin todennäköisyys löytää pysyvää rakkautta on hyvin heikko.

Esimerkiksi hyvä itsetunto ilmenee ihmisissä usein siten, että he ovat tyytyväisiä itseensä sellaisena kuin on ja niihin saavutuksiin mitä ovat elämässään saavuttaneet. Ulkonäkökeskeinen ihminen on lähes poikkeuksetta jollain tapaa päästään vialla, koska hän hakee muiden hyväksyntää omalla olemuksellaan.

Koulutus ja diplomit ovat taas osa meritokratiaa, eli ihminen pyrkii niiden avulla saavuttamaan paremman aseman työn jonoissa ja yhteiskunnassa.

Varallisuus sen sijaan voi olla ansaittua ja perittyä, mutta ketään se ei ole vielä onnelliseksi tehnyt. Elämää raha helpottaa, mutta terve ihminen voi olla onnellinen myös köyhänä.

Mikäli parisuhteen ydinkysymys on kumppanin arvostus ja huomioonottaminen, ne eivät muodostu edellisten kautta. Ne ovat ao. henkilön kasvatuksessa eli sosialisaatiossa saavutettuja arvoja, joita et saa esille ulkonäkö- saati varallisuuskysymyksillä. Ei siis ihme, miksi sinkkujen ja mielialakääkkeitä popsivien onnettomien määrä kasvaa jatkuvasti.

Miksei saisi toivoa normaalia miestä? Vai viittaako "normaali" painoon ja vartalotyyppiin? Nähdäkseni tuossakaan toiveessa ei ole mitään väärää.

Mitäs toiveita naisilla on lupa esittää? "Ihannemieheni on työtön, ylipainoinen, paskalle ja hielle haiseva spurgu, joka ei ole käynyt edes peruskoulua loppuun." Olisiko tuo hyvä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

epätoivoinen6791 kirjoitti:

No mitä sitten? Mitäs kummallista tuossa on?

Olen itse nelikymppinen nainen ja sinkku. Mahdun heittämällä myös noihin kriteereihin (hoikka, normaali, urheilullinen ja koulutus: AMK, maisteri tai tohtori), niin kai sitä on oikeus hakea suunnilleen omantasoista ja samanhenkistä seuraa, eikö?

Lika barn läker bäst

Saa hakea, mutta todennäköisyys löytää on olemattoman pieni. Etenkin, jos on noin iäkäs ja sinkku.

Höpsis. Itsekin olin sinkkuna ollessani nelikymppinen, hoikka (treenattu), nätti, koulutukseltani maisteri ja koulutustani vastaavassa (hyväpalkkaisessa) työssä. Vastaavanlaisia miehiä löytyi sinkuista paljon. Jos niitä ei jonkun toisen polulle tule, sanoisin että katse peiliin. 

Itse en ehtinyt sinkkuilla aikuisiällä montaakaan kuukautta. Sopiva kumppani löytyi muutaman vuoden itseäni nuoremmasta miehestä. Sattuu osumaan aloituksessa mainittuihin kriteereihin hänkin. 

Ongelma taitaa olla siinä, että jos kriteerit ovat ulkonäkö- ja materiakeskeiset, on suhde hyvin hataralla pohjalla. Rumasta kun voi tulla kaunis ja kauniista ruma. Rikkaasta köyhä ja köyhästä rikas. Toisaalta, mikäli haet koko ajan tulee exää, niin silloin pitääkin olla fitti. Samalla tapaa kuin prostituoidun tai tv-kasvon. Elämä on todellakin valintoja.

Höpsis taas. Nuo koulutus- ja ulkonäkökriteerit on vain lähtökohta. :) Niistä lähdetään katsomaan, että voisiko siihen ihmiseen oikeasti ihastua ja rakastua. Mutta että viitsii edes treffeille lähteä, siihen on hyvä olla jotain alkukriteereitä ja niihin nuo aloituksessakin mainitut on oikein hyvät. 

Onhan se hyvä lähtökohta, mutta mihin silloin kohdistaa ensimmäisen karsimisen? Ulkonäköön ja koulutukseen, joissa toisessa myös varallisuusnäkökulma. Mikäli nämä ovat ne päätekijät, niin silloin todennäköisyys löytää pysyvää rakkautta on hyvin heikko.

Esimerkiksi hyvä itsetunto ilmenee ihmisissä usein siten, että he ovat tyytyväisiä itseensä sellaisena kuin on ja niihin saavutuksiin mitä ovat elämässään saavuttaneet. Ulkonäkökeskeinen ihminen on lähes poikkeuksetta jollain tapaa päästään vialla, koska hän hakee muiden hyväksyntää omalla olemuksellaan.

Koulutus ja diplomit ovat taas osa meritokratiaa, eli ihminen pyrkii niiden avulla saavuttamaan paremman aseman työn jonoissa ja yhteiskunnassa.

Varallisuus sen sijaan voi olla ansaittua ja perittyä, mutta ketään se ei ole vielä onnelliseksi tehnyt. Elämää raha helpottaa, mutta terve ihminen voi olla onnellinen myös köyhänä.

Mikäli parisuhteen ydinkysymys on kumppanin arvostus ja huomioonottaminen, ne eivät muodostu edellisten kautta. Ne ovat ao. henkilön kasvatuksessa eli sosialisaatiossa saavutettuja arvoja, joita et saa esille ulkonäkö- saati varallisuuskysymyksillä. Ei siis ihme, miksi sinkkujen ja mielialakääkkeitä popsivien onnettomien määrä kasvaa jatkuvasti.

Mä en jaksa kommentoida tätä mitenkään muuten, kuin että kaunis ja hyvinkoulutettukin voi olla arvomaailmaltaan muu kuin ulkonäkö- ja varallisuuskeskeinen. Edelleen, alkukriteerit eivät ole sama kuin pääkohdat. Niistä lähdetään liikkeelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

epätoivoinen6791 kirjoitti:

No mitä sitten? Mitäs kummallista tuossa on?

Olen itse nelikymppinen nainen ja sinkku. Mahdun heittämällä myös noihin kriteereihin (hoikka, normaali, urheilullinen ja koulutus: AMK, maisteri tai tohtori), niin kai sitä on oikeus hakea suunnilleen omantasoista ja samanhenkistä seuraa, eikö?

Lika barn läker bäst

Saa hakea, mutta todennäköisyys löytää on olemattoman pieni. Etenkin, jos on noin iäkäs ja sinkku.

Höpsis. Itsekin olin sinkkuna ollessani nelikymppinen, hoikka (treenattu), nätti, koulutukseltani maisteri ja koulutustani vastaavassa (hyväpalkkaisessa) työssä. Vastaavanlaisia miehiä löytyi sinkuista paljon. Jos niitä ei jonkun toisen polulle tule, sanoisin että katse peiliin. 

Itse en ehtinyt sinkkuilla aikuisiällä montaakaan kuukautta. Sopiva kumppani löytyi muutaman vuoden itseäni nuoremmasta miehestä. Sattuu osumaan aloituksessa mainittuihin kriteereihin hänkin. 

Ongelma taitaa olla siinä, että jos kriteerit ovat ulkonäkö- ja materiakeskeiset, on suhde hyvin hataralla pohjalla. Rumasta kun voi tulla kaunis ja kauniista ruma. Rikkaasta köyhä ja köyhästä rikas. Toisaalta, mikäli haet koko ajan tulee exää, niin silloin pitääkin olla fitti. Samalla tapaa kuin prostituoidun tai tv-kasvon. Elämä on todellakin valintoja.

Höpsis taas. Nuo koulutus- ja ulkonäkökriteerit on vain lähtökohta. :) Niistä lähdetään katsomaan, että voisiko siihen ihmiseen oikeasti ihastua ja rakastua. Mutta että viitsii edes treffeille lähteä, siihen on hyvä olla jotain alkukriteereitä ja niihin nuo aloituksessakin mainitut on oikein hyvät. 

Mutta kovin ovat pinnalliset alkukriteerit...

Omassa profiilissasi lukee varmaankin ihannenaisen kohdalla lihava, ruma, ja matalastikoulutettu, sekä palkattu epänormaali hakusessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

epätoivoinen6791 kirjoitti:

No mitä sitten? Mitäs kummallista tuossa on?

Olen itse nelikymppinen nainen ja sinkku. Mahdun heittämällä myös noihin kriteereihin (hoikka, normaali, urheilullinen ja koulutus: AMK, maisteri tai tohtori), niin kai sitä on oikeus hakea suunnilleen omantasoista ja samanhenkistä seuraa, eikö?

Lika barn läker bäst

Saa hakea, mutta todennäköisyys löytää on olemattoman pieni. Etenkin, jos on noin iäkäs ja sinkku.

Höpsis. Itsekin olin sinkkuna ollessani nelikymppinen, hoikka (treenattu), nätti, koulutukseltani maisteri ja koulutustani vastaavassa (hyväpalkkaisessa) työssä. Vastaavanlaisia miehiä löytyi sinkuista paljon. Jos niitä ei jonkun toisen polulle tule, sanoisin että katse peiliin. 

Itse en ehtinyt sinkkuilla aikuisiällä montaakaan kuukautta. Sopiva kumppani löytyi muutaman vuoden itseäni nuoremmasta miehestä. Sattuu osumaan aloituksessa mainittuihin kriteereihin hänkin. 

Ongelma taitaa olla siinä, että jos kriteerit ovat ulkonäkö- ja materiakeskeiset, on suhde hyvin hataralla pohjalla. Rumasta kun voi tulla kaunis ja kauniista ruma. Rikkaasta köyhä ja köyhästä rikas. Toisaalta, mikäli haet koko ajan tulee exää, niin silloin pitääkin olla fitti. Samalla tapaa kuin prostituoidun tai tv-kasvon. Elämä on todellakin valintoja.

Höpsis taas. Nuo koulutus- ja ulkonäkökriteerit on vain lähtökohta. :) Niistä lähdetään katsomaan, että voisiko siihen ihmiseen oikeasti ihastua ja rakastua. Mutta että viitsii edes treffeille lähteä, siihen on hyvä olla jotain alkukriteereitä ja niihin nuo aloituksessakin mainitut on oikein hyvät. 

Onhan se hyvä lähtökohta, mutta mihin silloin kohdistaa ensimmäisen karsimisen? Ulkonäköön ja koulutukseen, joissa toisessa myös varallisuusnäkökulma. Mikäli nämä ovat ne päätekijät, niin silloin todennäköisyys löytää pysyvää rakkautta on hyvin heikko.

Esimerkiksi hyvä itsetunto ilmenee ihmisissä usein siten, että he ovat tyytyväisiä itseensä sellaisena kuin on ja niihin saavutuksiin mitä ovat elämässään saavuttaneet. Ulkonäkökeskeinen ihminen on lähes poikkeuksetta jollain tapaa päästään vialla, koska hän hakee muiden hyväksyntää omalla olemuksellaan.

Koulutus ja diplomit ovat taas osa meritokratiaa, eli ihminen pyrkii niiden avulla saavuttamaan paremman aseman työn jonoissa ja yhteiskunnassa.

Varallisuus sen sijaan voi olla ansaittua ja perittyä, mutta ketään se ei ole vielä onnelliseksi tehnyt. Elämää raha helpottaa, mutta terve ihminen voi olla onnellinen myös köyhänä.

Mikäli parisuhteen ydinkysymys on kumppanin arvostus ja huomioonottaminen, ne eivät muodostu edellisten kautta. Ne ovat ao. henkilön kasvatuksessa eli sosialisaatiossa saavutettuja arvoja, joita et saa esille ulkonäkö- saati varallisuuskysymyksillä. Ei siis ihme, miksi sinkkujen ja mielialakääkkeitä popsivien onnettomien määrä kasvaa jatkuvasti.

Mä en jaksa kommentoida tätä mitenkään muuten, kuin että kaunis ja hyvinkoulutettukin voi olla arvomaailmaltaan muu kuin ulkonäkö- ja varallisuuskeskeinen. Edelleen, alkukriteerit eivät ole sama kuin pääkohdat. Niistä lähdetään liikkeelle. 

Juuri näin. Olen luonnonkaunis, hoikka, akateeminen nainen, joka on eronnut pitkästä avioliitosta, josta on myös kaksi lasta. Olen perhekeskeinen koti-ihminen eikä ulkoisilla tekijöillä ole minulle merkitystä. En puunaa, enkä treenaa tai ole pyrkinyt mihinkään erityisen määrätietoisesti. Toteasin lähinnä, että näin on elämäni mennyt. Silti monet suhteet loppuvat jo alkuunsa, kun tapailukumppani toteaa, että haen kuitenkin jotain toimitusjohtaja-triathlonistia tms. Eli nuo treffikumppanit lopettavat tapailun ennen kuin mikään ehtii alkaakaan, koska kuvittelevat minun arvostavan pinnallisia asioita. Omasta mielestäni olen pohjimmiltani vain rakkautta ja hellyyttä kaipaava tavallinen nainen, jolla ei ole erityisiä toiveita kumppanin ulkoisille ominaisuuksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

epätoivoinen6791 kirjoitti:

No mitä sitten? Mitäs kummallista tuossa on?

Olen itse nelikymppinen nainen ja sinkku. Mahdun heittämällä myös noihin kriteereihin (hoikka, normaali, urheilullinen ja koulutus: AMK, maisteri tai tohtori), niin kai sitä on oikeus hakea suunnilleen omantasoista ja samanhenkistä seuraa, eikö?

Lika barn läker bäst

Saa hakea, mutta todennäköisyys löytää on olemattoman pieni. Etenkin, jos on noin iäkäs ja sinkku.

Höpsis. Itsekin olin sinkkuna ollessani nelikymppinen, hoikka (treenattu), nätti, koulutukseltani maisteri ja koulutustani vastaavassa (hyväpalkkaisessa) työssä. Vastaavanlaisia miehiä löytyi sinkuista paljon. Jos niitä ei jonkun toisen polulle tule, sanoisin että katse peiliin. 

Itse en ehtinyt sinkkuilla aikuisiällä montaakaan kuukautta. Sopiva kumppani löytyi muutaman vuoden itseäni nuoremmasta miehestä. Sattuu osumaan aloituksessa mainittuihin kriteereihin hänkin. 

Ongelma taitaa olla siinä, että jos kriteerit ovat ulkonäkö- ja materiakeskeiset, on suhde hyvin hataralla pohjalla. Rumasta kun voi tulla kaunis ja kauniista ruma. Rikkaasta köyhä ja köyhästä rikas. Toisaalta, mikäli haet koko ajan tulee exää, niin silloin pitääkin olla fitti. Samalla tapaa kuin prostituoidun tai tv-kasvon. Elämä on todellakin valintoja.

Höpsis taas. Nuo koulutus- ja ulkonäkökriteerit on vain lähtökohta. :) Niistä lähdetään katsomaan, että voisiko siihen ihmiseen oikeasti ihastua ja rakastua. Mutta että viitsii edes treffeille lähteä, siihen on hyvä olla jotain alkukriteereitä ja niihin nuo aloituksessakin mainitut on oikein hyvät. 

Onhan se hyvä lähtökohta, mutta mihin silloin kohdistaa ensimmäisen karsimisen? Ulkonäköön ja koulutukseen, joissa toisessa myös varallisuusnäkökulma. Mikäli nämä ovat ne päätekijät, niin silloin todennäköisyys löytää pysyvää rakkautta on hyvin heikko.

Esimerkiksi hyvä itsetunto ilmenee ihmisissä usein siten, että he ovat tyytyväisiä itseensä sellaisena kuin on ja niihin saavutuksiin mitä ovat elämässään saavuttaneet. Ulkonäkökeskeinen ihminen on lähes poikkeuksetta jollain tapaa päästään vialla, koska hän hakee muiden hyväksyntää omalla olemuksellaan.

Koulutus ja diplomit ovat taas osa meritokratiaa, eli ihminen pyrkii niiden avulla saavuttamaan paremman aseman työn jonoissa ja yhteiskunnassa.

Varallisuus sen sijaan voi olla ansaittua ja perittyä, mutta ketään se ei ole vielä onnelliseksi tehnyt. Elämää raha helpottaa, mutta terve ihminen voi olla onnellinen myös köyhänä.

Mikäli parisuhteen ydinkysymys on kumppanin arvostus ja huomioonottaminen, ne eivät muodostu edellisten kautta. Ne ovat ao. henkilön kasvatuksessa eli sosialisaatiossa saavutettuja arvoja, joita et saa esille ulkonäkö- saati varallisuuskysymyksillä. Ei siis ihme, miksi sinkkujen ja mielialakääkkeitä popsivien onnettomien määrä kasvaa jatkuvasti.

Mä en jaksa kommentoida tätä mitenkään muuten, kuin että kaunis ja hyvinkoulutettukin voi olla arvomaailmaltaan muu kuin ulkonäkö- ja varallisuuskeskeinen. Edelleen, alkukriteerit eivät ole sama kuin pääkohdat. Niistä lähdetään liikkeelle. 

Voi olla.

Selvennökseksi: jos sinulla on joukkio X, joka tarkoittaa kaikkia saatavilla olevia miehiä, karsit niistä em. pinnallisilla kriteereillä noin 80% pois, jäljelle jää noin 20% karsintakriteerisi täyttäviä miehiä. Tässä 20% otannassa sinulla on paljon vähemmän todennäköisyyksiä löytää se todellinen rakkaus alkukarsinnastasi johtuen. Tämä on asian ydin ja näkyy hyvin mm. siinä miksi pääkaupunkiseudun naisten on niin kovin vaikeaa löytää itselleen kumppania.

Vierailija kirjoitti:

epätoivoinen6791 kirjoitti:

No mitä sitten? Mitäs kummallista tuossa on?

Olen itse nelikymppinen nainen ja sinkku. Mahdun heittämällä myös noihin kriteereihin (hoikka, normaali, urheilullinen ja koulutus: AMK, maisteri tai tohtori), niin kai sitä on oikeus hakea suunnilleen omantasoista ja samanhenkistä seuraa, eikö?

Lika barn läker bäst

Saa hakea, mutta todennäköisyys löytää on olemattoman pieni. Etenkin, jos on noin iäkäs ja sinkku.

Siis nelikymppisen naisen mahdollisuudet löytää edes normaali mies ovat olemattomat? Ja samaan aikaan kaiken ikäiset miehet etsivät kaksikymppisiä naisia ja itkevät kun eivät kelpaa?

AMK kertoo vain, että ihminen on tyhmä ja rahkeet ei riittäneet yo:hon. Ennemmin amistason käynyt, joka ei larppaa akateemista kun nämä ammattisurkeen käyneet. Huutista yliopistorejecteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

epätoivoinen6791 kirjoitti:

No mitä sitten? Mitäs kummallista tuossa on?

Olen itse nelikymppinen nainen ja sinkku. Mahdun heittämällä myös noihin kriteereihin (hoikka, normaali, urheilullinen ja koulutus: AMK, maisteri tai tohtori), niin kai sitä on oikeus hakea suunnilleen omantasoista ja samanhenkistä seuraa, eikö?

Lika barn läker bäst

Saa hakea, mutta todennäköisyys löytää on olemattoman pieni. Etenkin, jos on noin iäkäs ja sinkku.

Höpsis. Itsekin olin sinkkuna ollessani nelikymppinen, hoikka (treenattu), nätti, koulutukseltani maisteri ja koulutustani vastaavassa (hyväpalkkaisessa) työssä. Vastaavanlaisia miehiä löytyi sinkuista paljon. Jos niitä ei jonkun toisen polulle tule, sanoisin että katse peiliin. 

Itse en ehtinyt sinkkuilla aikuisiällä montaakaan kuukautta. Sopiva kumppani löytyi muutaman vuoden itseäni nuoremmasta miehestä. Sattuu osumaan aloituksessa mainittuihin kriteereihin hänkin. 

Ongelma taitaa olla siinä, että jos kriteerit ovat ulkonäkö- ja materiakeskeiset, on suhde hyvin hataralla pohjalla. Rumasta kun voi tulla kaunis ja kauniista ruma. Rikkaasta köyhä ja köyhästä rikas. Toisaalta, mikäli haet koko ajan tulee exää, niin silloin pitääkin olla fitti. Samalla tapaa kuin prostituoidun tai tv-kasvon. Elämä on todellakin valintoja.

Höpsis taas. Nuo koulutus- ja ulkonäkökriteerit on vain lähtökohta. :) Niistä lähdetään katsomaan, että voisiko siihen ihmiseen oikeasti ihastua ja rakastua. Mutta että viitsii edes treffeille lähteä, siihen on hyvä olla jotain alkukriteereitä ja niihin nuo aloituksessakin mainitut on oikein hyvät. 

Onhan se hyvä lähtökohta, mutta mihin silloin kohdistaa ensimmäisen karsimisen? Ulkonäköön ja koulutukseen, joissa toisessa myös varallisuusnäkökulma. Mikäli nämä ovat ne päätekijät, niin silloin todennäköisyys löytää pysyvää rakkautta on hyvin heikko.

Esimerkiksi hyvä itsetunto ilmenee ihmisissä usein siten, että he ovat tyytyväisiä itseensä sellaisena kuin on ja niihin saavutuksiin mitä ovat elämässään saavuttaneet. Ulkonäkökeskeinen ihminen on lähes poikkeuksetta jollain tapaa päästään vialla, koska hän hakee muiden hyväksyntää omalla olemuksellaan.

Koulutus ja diplomit ovat taas osa meritokratiaa, eli ihminen pyrkii niiden avulla saavuttamaan paremman aseman työn jonoissa ja yhteiskunnassa.

Varallisuus sen sijaan voi olla ansaittua ja perittyä, mutta ketään se ei ole vielä onnelliseksi tehnyt. Elämää raha helpottaa, mutta terve ihminen voi olla onnellinen myös köyhänä.

Mikäli parisuhteen ydinkysymys on kumppanin arvostus ja huomioonottaminen, ne eivät muodostu edellisten kautta. Ne ovat ao. henkilön kasvatuksessa eli sosialisaatiossa saavutettuja arvoja, joita et saa esille ulkonäkö- saati varallisuuskysymyksillä. Ei siis ihme, miksi sinkkujen ja mielialakääkkeitä popsivien onnettomien määrä kasvaa jatkuvasti.

Mä en jaksa kommentoida tätä mitenkään muuten, kuin että kaunis ja hyvinkoulutettukin voi olla arvomaailmaltaan muu kuin ulkonäkö- ja varallisuuskeskeinen. Edelleen, alkukriteerit eivät ole sama kuin pääkohdat. Niistä lähdetään liikkeelle. 

Voi olla.

Selvennökseksi: jos sinulla on joukkio X, joka tarkoittaa kaikkia saatavilla olevia miehiä, karsit niistä em. pinnallisilla kriteereillä noin 80% pois, jäljelle jää noin 20% karsintakriteerisi täyttäviä miehiä. Tässä 20% otannassa sinulla on paljon vähemmän todennäköisyyksiä löytää se todellinen rakkaus alkukarsinnastasi johtuen. Tämä on asian ydin ja näkyy hyvin mm. siinä miksi pääkaupunkiseudun naisten on niin kovin vaikeaa löytää itselleen kumppania.

Ok. Kiva että kannat huolta kaikista pk-seudun naisista. Itsehän kannan huolta vain itsestäni ja minä löysin rakkauden jopa omista alkukriteereistäni käsin. Ja jos en olisi löytänyt, olisin aivan hyvin voinut olla yksinkin. Kuten oletettavasti nuo mainitsemasi naisetkin.

Minua on ihmetyttänyt tämä "normaali mies" mitä täällä viljellään jatkuvasti näissä ketjuissa. Tuntuu että hyvin harva mies Suomessa täyttää kaikki nämä normaalin miehen kriteerit. Toisaalta pienikin virhe miehessä (esimerkiksi se pituus) karsii hänet tästä kiillotetusta ja idolisoidusta normaalin miehen mallista joksikin alemman kastin eliöksi jolla ei ole ihmisarvoa. Eli tulee naisten niin rakastama lasikatto näiden kastien väliin, kun suurin osa naisista pitää itseään normaalina ja tahtovat siksi "normaalin miehen". Miesten pitäisikin ehkä ottaa mallia ja todeta että vain kaikki heidän toiveensa täyttävä nainen on normaali ja muut riman alle jääneet ovat halveksittavaa jätettä jonka pitäisi pysyä poissa silmistä. Tämän toimiakseen miesten pitäisi vaan yhdessä nostaa rimaa suurinpiirtein yhtä korkealle kuin naisetkin ovat nostaneet, mutta valitettavasti en usko näin koskaan tapahtuvan. Baareissakin näkee kuinka illan edetessä joillakinmiehillä rima laskee kännin kasvaessa kunnes törmäävät siihen himokkaaseen möhköfanttiin jota ei haittaa miehen humalatila kun vaan saa huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

epätoivoinen6791 kirjoitti:

No mitä sitten? Mitäs kummallista tuossa on?

Olen itse nelikymppinen nainen ja sinkku. Mahdun heittämällä myös noihin kriteereihin (hoikka, normaali, urheilullinen ja koulutus: AMK, maisteri tai tohtori), niin kai sitä on oikeus hakea suunnilleen omantasoista ja samanhenkistä seuraa, eikö?

Lika barn läker bäst

Saa hakea, mutta todennäköisyys löytää on olemattoman pieni. Etenkin, jos on noin iäkäs ja sinkku.

Höpsis. Itsekin olin sinkkuna ollessani nelikymppinen, hoikka (treenattu), nätti, koulutukseltani maisteri ja koulutustani vastaavassa (hyväpalkkaisessa) työssä. Vastaavanlaisia miehiä löytyi sinkuista paljon. Jos niitä ei jonkun toisen polulle tule, sanoisin että katse peiliin. 

Itse en ehtinyt sinkkuilla aikuisiällä montaakaan kuukautta. Sopiva kumppani löytyi muutaman vuoden itseäni nuoremmasta miehestä. Sattuu osumaan aloituksessa mainittuihin kriteereihin hänkin. 

Ongelma taitaa olla siinä, että jos kriteerit ovat ulkonäkö- ja materiakeskeiset, on suhde hyvin hataralla pohjalla. Rumasta kun voi tulla kaunis ja kauniista ruma. Rikkaasta köyhä ja köyhästä rikas. Toisaalta, mikäli haet koko ajan tulee exää, niin silloin pitääkin olla fitti. Samalla tapaa kuin prostituoidun tai tv-kasvon. Elämä on todellakin valintoja.

Höpsis taas. Nuo koulutus- ja ulkonäkökriteerit on vain lähtökohta. :) Niistä lähdetään katsomaan, että voisiko siihen ihmiseen oikeasti ihastua ja rakastua. Mutta että viitsii edes treffeille lähteä, siihen on hyvä olla jotain alkukriteereitä ja niihin nuo aloituksessakin mainitut on oikein hyvät. 

Onhan se hyvä lähtökohta, mutta mihin silloin kohdistaa ensimmäisen karsimisen? Ulkonäköön ja koulutukseen, joissa toisessa myös varallisuusnäkökulma. Mikäli nämä ovat ne päätekijät, niin silloin todennäköisyys löytää pysyvää rakkautta on hyvin heikko.

Esimerkiksi hyvä itsetunto ilmenee ihmisissä usein siten, että he ovat tyytyväisiä itseensä sellaisena kuin on ja niihin saavutuksiin mitä ovat elämässään saavuttaneet. Ulkonäkökeskeinen ihminen on lähes poikkeuksetta jollain tapaa päästään vialla, koska hän hakee muiden hyväksyntää omalla olemuksellaan.

Koulutus ja diplomit ovat taas osa meritokratiaa, eli ihminen pyrkii niiden avulla saavuttamaan paremman aseman työn jonoissa ja yhteiskunnassa.

Varallisuus sen sijaan voi olla ansaittua ja perittyä, mutta ketään se ei ole vielä onnelliseksi tehnyt. Elämää raha helpottaa, mutta terve ihminen voi olla onnellinen myös köyhänä.

Mikäli parisuhteen ydinkysymys on kumppanin arvostus ja huomioonottaminen, ne eivät muodostu edellisten kautta. Ne ovat ao. henkilön kasvatuksessa eli sosialisaatiossa saavutettuja arvoja, joita et saa esille ulkonäkö- saati varallisuuskysymyksillä. Ei siis ihme, miksi sinkkujen ja mielialakääkkeitä popsivien onnettomien määrä kasvaa jatkuvasti.

Mä en jaksa kommentoida tätä mitenkään muuten, kuin että kaunis ja hyvinkoulutettukin voi olla arvomaailmaltaan muu kuin ulkonäkö- ja varallisuuskeskeinen. Edelleen, alkukriteerit eivät ole sama kuin pääkohdat. Niistä lähdetään liikkeelle. 

Voi olla.

Selvennökseksi: jos sinulla on joukkio X, joka tarkoittaa kaikkia saatavilla olevia miehiä, karsit niistä em. pinnallisilla kriteereillä noin 80% pois, jäljelle jää noin 20% karsintakriteerisi täyttäviä miehiä. Tässä 20% otannassa sinulla on paljon vähemmän todennäköisyyksiä löytää se todellinen rakkaus alkukarsinnastasi johtuen. Tämä on asian ydin ja näkyy hyvin mm. siinä miksi pääkaupunkiseudun naisten on niin kovin vaikeaa löytää itselleen kumppania.

Juuri näin. Laittaisin tälle ainakin kymmenen yläpeukkua, jos olisi mahdollista.