Selasin naisten profiileja. "Ihannemies: hoikka, normaali, urheilullinen" ja "koulutus: AMK, maisteri tai tohtori"

Vierailija kirjoitti:

Siis en itse ymmärrä mikä kriteeri toisen koulutus on, jos muuten synkkaa hyvin? Onko sillä koulutuksella todella niin paljon merkitystä? Ajatelkaapa jos kaikki opiskelisivat itsensä tohtoreiksi tai maistereiksi, kuka sitten hoitaisi nämä perus duunari hommat? Ei olisi ensihoitajia, rakennusmiehiä, huoltomiehiä jne.. Minusta koulutuksella tai sillä mitä kukin tekee työkseen ei ole mitään väliä, koska kaikkia ammatteja tarvitaan. Kuhan itse viihtyy työssään ja tekee työtä elättääkseen itsensä, se on pääasia.

Tässä on se juttu, että eri asiat ajattelevat sen puolison kanssa tehtävän eri asioita. Jos haluaa, että puolison kanssa sekstataan, hoidetaan lapsia ja maksellaan laskuja, niin silloinhan ei koulutuksella ole väliä. Jos sitten haluaa puolison kanssa harrastaa, matkustella kulttuurimatkoilla, puhua politiikasta, käydä tiedepoliittisen keskustelun viinilasin reunalla tai vaikkapa miettiä mikä olisi paras sijoituskohde rahoille, niin sitten varmaan kannattaa ottaa koulutettu mies eikä huoltomies. Voisin kuvitella, että huoltomies tuskin innostuisi vaikkapa keskustelusta eurooppalaisen ja arabialaisen kaupunkirakentamisen eroista matkaten molemmissa. Sitähän se ei poista, että vaikka pariskunta puhuisikin tiedepolitiikasta, se silti yleensä sekstaa myös.

Ongelma tässä maailmassa on yleisemmin se, että elät eri sfääreissä.

Suussa ei ole mitään vikaaa,mutta muut ei ymmärrrä.

Kaikille naisille ei riitä lentäjälääkärilakimiesDIkauppatieteidenmaisteri, täytyy vaan madaltaa tasoa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikille naisille ei riitä lentäjälääkärilakimiesDIkauppatieteidenmaisteri, täytyy vaan madaltaa tasoa. 

Hauskaa. Lentäjää ei läheltä löydy mutta siitä eteenpäin listasit mun exän, nykyisen miehen, isäni ja veljeni ammatit/koulutukset.

Niin mutta aina niitä joillekin riittää. Ihan samalla tavalla kuin niitä kaksikymppisiä fitnesstypyjä. Aina sellaisenkin joku saa. Loput sitten joko laskee rimaa tai on yksin. Miehet (olen oppinut) yleensä valitsevat ensimmäisen, naiset toisen vaihtoehdon.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille naisille ei riitä lentäjälääkärilakimiesDIkauppatieteidenmaisteri, täytyy vaan madaltaa tasoa. 

Voi olla ihan yksinkin jos mieleistä ei löydy. Parempi ei mitään kuin huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis en itse ymmärrä mikä kriteeri toisen koulutus on, jos muuten synkkaa hyvin? Onko sillä koulutuksella todella niin paljon merkitystä? Ajatelkaapa jos kaikki opiskelisivat itsensä tohtoreiksi tai maistereiksi, kuka sitten hoitaisi nämä perus duunari hommat? Ei olisi ensihoitajia, rakennusmiehiä, huoltomiehiä jne.. Minusta koulutuksella tai sillä mitä kukin tekee työkseen ei ole mitään väliä, koska kaikkia ammatteja tarvitaan. Kuhan itse viihtyy työssään ja tekee työtä elättääkseen itsensä, se on pääasia.

Tässä on se juttu, että eri asiat ajattelevat sen puolison kanssa tehtävän eri asioita. Jos haluaa, että puolison kanssa sekstataan, hoidetaan lapsia ja maksellaan laskuja, niin silloinhan ei koulutuksella ole väliä. Jos sitten haluaa puolison kanssa harrastaa, matkustella kulttuurimatkoilla, puhua politiikasta, käydä tiedepoliittisen keskustelun viinilasin reunalla tai vaikkapa miettiä mikä olisi paras sijoituskohde rahoille, niin sitten varmaan kannattaa ottaa koulutettu mies eikä huoltomies. Voisin kuvitella, että huoltomies tuskin innostuisi vaikkapa keskustelusta eurooppalaisen ja arabialaisen kaupunkirakentamisen eroista matkaten molemmissa. Sitähän se ei poista, että vaikka pariskunta puhuisikin tiedepolitiikasta, se silti yleensä sekstaa myös.

Kun taas luin tuonkin postauksen niin ihmettelen "taas" että miksi usein pidetään meitä muodollisesti koulutetumpia ennakkoluulottomampina ja syvällisempinä. -

Mutta toivottavasti löydät sen unelmien kumppanisi, mutta huomautan kuitenkin, että aivan kaikki meistä akateemisista ei innostu (alati) pohtimaan asioita eritysen syvällisesti viini lasin kanssa ja niettien sopivaa sijoitskohdetta tai jauhamaa polittikasta saati kaupunkirakentamisen eroista eri kulttuureissa.

 Kärjistetysti toki ehkä enemmän kuin muodollsiesti vähemmän koulutettujen kohdalla. Mutta viimeksi tänään minua sieppasi kun eräskin niin mahdottoman akateemine ja kultturelli henkilö katsoi oikeudekseen vähätellä erästä ystävääni, joka on tällä hetkellä tuntityöläisenä kaupana kassalla (muodollien koulutus tradenomi ammattikorkeakoulusta ja FM yliopistosta).

Ei ole pitkä aika siitä kun emme tienneet toien ystäväni kanssa itkeä vai nauraa kun saimme osaksemme ylenkatsontaa ja meitä pidettiin täysin ymmärtämättöminä maailman menosta; niin ei me titenkään voida mitään tietääkään silloin kun olemme siivojan roolissa, koska kovin vähän tähän asemaan on kummallakaan meistä apua ollut muodollsiesta koulutuksestamme. 

Mutta jotain sitä on elääkseen tehtävä. Ja tiedän, että emme ole ainoita "ylikoulutettuja" duunari hommissa; niissä mitä vielä satunnaisesti on mahdollista hyvällä tuurilla saatavissa, siis sellaisia jotka eivät erityistä osaamista.

 Ja joihin mahd. työnantaja on valmis palkkaamaan silläkin riskillä, että varmasti meistä erinomasien moni vaihtaa "heti"oman alaansa vastaavampaan paikkaan / toimeen jos tai toivottavsti kun sellainen vielä joskus osuu ja tulee mahdolliseksi.

 Arvaa vain onko motivaatio kohdillaan. Ja arvaa lsiää kasvaako motiivatio sillä, että joku kertoo kuulleensa edellä kertomani ennenkin.

 Päättynyt Pm. Sipilän johtama  hallitus sai parannettua  Suomen taloudellista tilaa, mutta kaikki me emme vielä ole päässeet nauttimaan tuosta riemusta.     

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

epätoivoinen6791 kirjoitti:

No mitä sitten? Mitäs kummallista tuossa on?

Olen itse nelikymppinen nainen ja sinkku. Mahdun heittämällä myös noihin kriteereihin (hoikka, normaali, urheilullinen ja koulutus: AMK, maisteri tai tohtori), niin kai sitä on oikeus hakea suunnilleen omantasoista ja samanhenkistä seuraa, eikö?

Lika barn läker bäst

Saa hakea, mutta todennäköisyys löytää on olemattoman pieni. Etenkin, jos on noin iäkäs ja sinkku.

Höpsis. Itsekin olin sinkkuna ollessani nelikymppinen, hoikka (treenattu), nätti, koulutukseltani maisteri ja koulutustani vastaavassa (hyväpalkkaisessa) työssä. Vastaavanlaisia miehiä löytyi sinkuista paljon. Jos niitä ei jonkun toisen polulle tule, sanoisin että katse peiliin. 

Itse en ehtinyt sinkkuilla aikuisiällä montaakaan kuukautta. Sopiva kumppani löytyi muutaman vuoden itseäni nuoremmasta miehestä. Sattuu osumaan aloituksessa mainittuihin kriteereihin hänkin. 

Ongelma taitaa olla siinä, että jos kriteerit ovat ulkonäkö- ja materiakeskeiset, on suhde hyvin hataralla pohjalla. Rumasta kun voi tulla kaunis ja kauniista ruma. Rikkaasta köyhä ja köyhästä rikas. Toisaalta, mikäli haet koko ajan tulee exää, niin silloin pitääkin olla fitti. Samalla tapaa kuin prostituoidun tai tv-kasvon. Elämä on todellakin valintoja.

Höpsis taas. Nuo koulutus- ja ulkonäkökriteerit on vain lähtökohta. :) Niistä lähdetään katsomaan, että voisiko siihen ihmiseen oikeasti ihastua ja rakastua. Mutta että viitsii edes treffeille lähteä, siihen on hyvä olla jotain alkukriteereitä ja niihin nuo aloituksessakin mainitut on oikein hyvät. 

Onhan se hyvä lähtökohta, mutta mihin silloin kohdistaa ensimmäisen karsimisen? Ulkonäköön ja koulutukseen, joissa toisessa myös varallisuusnäkökulma. Mikäli nämä ovat ne päätekijät, niin silloin todennäköisyys löytää pysyvää rakkautta on hyvin heikko.

Esimerkiksi hyvä itsetunto ilmenee ihmisissä usein siten, että he ovat tyytyväisiä itseensä sellaisena kuin on ja niihin saavutuksiin mitä ovat elämässään saavuttaneet. Ulkonäkökeskeinen ihminen on lähes poikkeuksetta jollain tapaa päästään vialla, koska hän hakee muiden hyväksyntää omalla olemuksellaan.

Koulutus ja diplomit ovat taas osa meritokratiaa, eli ihminen pyrkii niiden avulla saavuttamaan paremman aseman työn jonoissa ja yhteiskunnassa.

Varallisuus sen sijaan voi olla ansaittua ja perittyä, mutta ketään se ei ole vielä onnelliseksi tehnyt. Elämää raha helpottaa, mutta terve ihminen voi olla onnellinen myös köyhänä.

Mikäli parisuhteen ydinkysymys on kumppanin arvostus ja huomioonottaminen, ne eivät muodostu edellisten kautta. Ne ovat ao. henkilön kasvatuksessa eli sosialisaatiossa saavutettuja arvoja, joita et saa esille ulkonäkö- saati varallisuuskysymyksillä. Ei siis ihme, miksi sinkkujen ja mielialakääkkeitä popsivien onnettomien määrä kasvaa jatkuvasti.

Mä en jaksa kommentoida tätä mitenkään muuten, kuin että kaunis ja hyvinkoulutettukin voi olla arvomaailmaltaan muu kuin ulkonäkö- ja varallisuuskeskeinen. Edelleen, alkukriteerit eivät ole sama kuin pääkohdat. Niistä lähdetään liikkeelle. 

Voi olla.

Selvennökseksi: jos sinulla on joukkio X, joka tarkoittaa kaikkia saatavilla olevia miehiä, karsit niistä em. pinnallisilla kriteereillä noin 80% pois, jäljelle jää noin 20% karsintakriteerisi täyttäviä miehiä. Tässä 20% otannassa sinulla on paljon vähemmän todennäköisyyksiä löytää se todellinen rakkaus alkukarsinnastasi johtuen. Tämä on asian ydin ja näkyy hyvin mm. siinä miksi pääkaupunkiseudun naisten on niin kovin vaikeaa löytää itselleen kumppania.

Otetaan kuvitteellinen tilanne:

- haen suunnilleen ikäistäni miestä

- miehellä ei saa enää olla kotona asuvia lapsia

- hän ei halua enää lapsia

Aika olennaisia asioita, eikö totta? Vaikka niissä ulkopuolelle jäävissä 80 %:ssa olisi millaisia kultakimpaleita, niin mitä väliä sillä olisi, koska en voisi haluta paljon itseäni vanhempaa tai nuorempaa enkä aloittaisi uudestaan lapsiperhe-elämää.

Entä ulkonäkö? Parisuhteessa on yleensä tapana harrastaa seksiä, joten toinen osapuoli pitää kokea haluttavaksi. Minulla on omat mieltymykseni, esimerkiksi pituus ei ole olennainen, mutta en todellakaan näe kaikkia miehiä haluttavina. Vaikka niissä 80 %:ssa olisi millaisia kultakimpaleita, niin seksitön suhde voisi olla vain kaverisuhde, eikö totta?

Sitten ne arvot, elämäntapa ja tulevaisuuden suunnitelmat. Jos minä haluan asua pääkaupunkiseudulla, matkustella, käydä keikoilla, museoissa, teatterissa, konserteissa jne ja jos haaveissani on parisuhde, jossa asutaan yhdessä ja vietetään aikaa yhdessä, niin vaikka niissä ulkopuolelle jäävissä 80 %:ssa olisi millaisia kultakimpaleita tahansa, siitä ei ole paljon iloa mikäli ne kultakimpaleet asuvat Hyrynsalmella tai heidän elämäntapansa on täysin erilainen.

Ymmärrätkö, mitä ajan takaa? Todellisuudessa sadasta "markkinoilla" tai jossain sovelluksessa olevasta ihmisestä edes 20 % ei tosiaankaan ole potentiaalisia elämänkumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se on ihanne. Oletko selaillut miesten ihannenaisen kriteereitä koskaan?

"Kiva ja iloinen" ?

Miehille kelpaa esimerkiksi

- merkittävästi itseään vanhempi nainen

- yksinhuoltaja

- nainen joka haluaa lapsia/ei halua lapsia (eli suunnitelmat on täysin vastakkaiset kuin miehellä)

- ylipainoinen

- feministi

- vegaani

- koiria omistava ja niiden kanssa tokoa tms harrastava

- kaupungissa/maalla asuva tai sinne muuttoa haluava (eli suunnitelmat on täysin vastakkaiset kuin miehellä)

- runsaasti yhden yön juttuja ja lyhyitä suhteita taustalla

jne.

Onko näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

epätoivoinen6791 kirjoitti:

No mitä sitten? Mitäs kummallista tuossa on?

Olen itse nelikymppinen nainen ja sinkku. Mahdun heittämällä myös noihin kriteereihin (hoikka, normaali, urheilullinen ja koulutus: AMK, maisteri tai tohtori), niin kai sitä on oikeus hakea suunnilleen omantasoista ja samanhenkistä seuraa, eikö?

Lika barn läker bäst

Saa hakea, mutta todennäköisyys löytää on olemattoman pieni. Etenkin, jos on noin iäkäs ja sinkku.

Höpsis. Itsekin olin sinkkuna ollessani nelikymppinen, hoikka (treenattu), nätti, koulutukseltani maisteri ja koulutustani vastaavassa (hyväpalkkaisessa) työssä. Vastaavanlaisia miehiä löytyi sinkuista paljon. Jos niitä ei jonkun toisen polulle tule, sanoisin että katse peiliin. 

Itse en ehtinyt sinkkuilla aikuisiällä montaakaan kuukautta. Sopiva kumppani löytyi muutaman vuoden itseäni nuoremmasta miehestä. Sattuu osumaan aloituksessa mainittuihin kriteereihin hänkin. 

Ongelma taitaa olla siinä, että jos kriteerit ovat ulkonäkö- ja materiakeskeiset, on suhde hyvin hataralla pohjalla. Rumasta kun voi tulla kaunis ja kauniista ruma. Rikkaasta köyhä ja köyhästä rikas. Toisaalta, mikäli haet koko ajan tulee exää, niin silloin pitääkin olla fitti. Samalla tapaa kuin prostituoidun tai tv-kasvon. Elämä on todellakin valintoja.

Höpsis taas. Nuo koulutus- ja ulkonäkökriteerit on vain lähtökohta. :) Niistä lähdetään katsomaan, että voisiko siihen ihmiseen oikeasti ihastua ja rakastua. Mutta että viitsii edes treffeille lähteä, siihen on hyvä olla jotain alkukriteereitä ja niihin nuo aloituksessakin mainitut on oikein hyvät. 

Onhan se hyvä lähtökohta, mutta mihin silloin kohdistaa ensimmäisen karsimisen? Ulkonäköön ja koulutukseen, joissa toisessa myös varallisuusnäkökulma. Mikäli nämä ovat ne päätekijät, niin silloin todennäköisyys löytää pysyvää rakkautta on hyvin heikko.

Esimerkiksi hyvä itsetunto ilmenee ihmisissä usein siten, että he ovat tyytyväisiä itseensä sellaisena kuin on ja niihin saavutuksiin mitä ovat elämässään saavuttaneet. Ulkonäkökeskeinen ihminen on lähes poikkeuksetta jollain tapaa päästään vialla, koska hän hakee muiden hyväksyntää omalla olemuksellaan.

Koulutus ja diplomit ovat taas osa meritokratiaa, eli ihminen pyrkii niiden avulla saavuttamaan paremman aseman työn jonoissa ja yhteiskunnassa.

Varallisuus sen sijaan voi olla ansaittua ja perittyä, mutta ketään se ei ole vielä onnelliseksi tehnyt. Elämää raha helpottaa, mutta terve ihminen voi olla onnellinen myös köyhänä.

Mikäli parisuhteen ydinkysymys on kumppanin arvostus ja huomioonottaminen, ne eivät muodostu edellisten kautta. Ne ovat ao. henkilön kasvatuksessa eli sosialisaatiossa saavutettuja arvoja, joita et saa esille ulkonäkö- saati varallisuuskysymyksillä. Ei siis ihme, miksi sinkkujen ja mielialakääkkeitä popsivien onnettomien määrä kasvaa jatkuvasti.

Mä en jaksa kommentoida tätä mitenkään muuten, kuin että kaunis ja hyvinkoulutettukin voi olla arvomaailmaltaan muu kuin ulkonäkö- ja varallisuuskeskeinen. Edelleen, alkukriteerit eivät ole sama kuin pääkohdat. Niistä lähdetään liikkeelle. 

Voi olla.

Selvennökseksi: jos sinulla on joukkio X, joka tarkoittaa kaikkia saatavilla olevia miehiä, karsit niistä em. pinnallisilla kriteereillä noin 80% pois, jäljelle jää noin 20% karsintakriteerisi täyttäviä miehiä. Tässä 20% otannassa sinulla on paljon vähemmän todennäköisyyksiä löytää se todellinen rakkaus alkukarsinnastasi johtuen. Tämä on asian ydin ja näkyy hyvin mm. siinä miksi pääkaupunkiseudun naisten on niin kovin vaikeaa löytää itselleen kumppania.

Otetaan kuvitteellinen tilanne:

- haen suunnilleen ikäistäni miestä

- miehellä ei saa enää olla kotona asuvia lapsia

- hän ei halua enää lapsia

Aika olennaisia asioita, eikö totta? Vaikka niissä ulkopuolelle jäävissä 80 %:ssa olisi millaisia kultakimpaleita, niin mitä väliä sillä olisi, koska en voisi haluta paljon itseäni vanhempaa tai nuorempaa enkä aloittaisi uudestaan lapsiperhe-elämää.

Entä ulkonäkö? Parisuhteessa on yleensä tapana harrastaa seksiä, joten toinen osapuoli pitää kokea haluttavaksi. Minulla on omat mieltymykseni, esimerkiksi pituus ei ole olennainen, mutta en todellakaan näe kaikkia miehiä haluttavina. Vaikka niissä 80 %:ssa olisi millaisia kultakimpaleita, niin seksitön suhde voisi olla vain kaverisuhde, eikö totta?

Sitten ne arvot, elämäntapa ja tulevaisuuden suunnitelmat. Jos minä haluan asua pääkaupunkiseudulla, matkustella, käydä keikoilla, museoissa, teatterissa, konserteissa jne ja jos haaveissani on parisuhde, jossa asutaan yhdessä ja vietetään aikaa yhdessä, niin vaikka niissä ulkopuolelle jäävissä 80 %:ssa olisi millaisia kultakimpaleita tahansa, siitä ei ole paljon iloa mikäli ne kultakimpaleet asuvat Hyrynsalmella tai heidän elämäntapansa on täysin erilainen.

Ymmärrätkö, mitä ajan takaa? Todellisuudessa sadasta "markkinoilla" tai jossain sovelluksessa olevasta ihmisestä edes 20 % ei tosiaankaan ole potentiaalisia elämänkumppaneita.

Noilla kriteereillä ei ole edes 1%. Otan osaa vaikeaa tulee olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis en itse ymmärrä mikä kriteeri toisen koulutus on, jos muuten synkkaa hyvin? Onko sillä koulutuksella todella niin paljon merkitystä? Ajatelkaapa jos kaikki opiskelisivat itsensä tohtoreiksi tai maistereiksi, kuka sitten hoitaisi nämä perus duunari hommat? Ei olisi ensihoitajia, rakennusmiehiä, huoltomiehiä jne.. Minusta koulutuksella tai sillä mitä kukin tekee työkseen ei ole mitään väliä, koska kaikkia ammatteja tarvitaan. Kuhan itse viihtyy työssään ja tekee työtä elättääkseen itsensä, se on pääasia.

En jaksa palata takaisin päin etsiäkseni kommenttini enkä jaksa kirjoittaa sitä kokonaan uusiksi, joten kysyn vain: millä todennäköisyydellä löydän ammattikoulun tai pelkän peruskoulun käyneistä miehistä sellaisen elämänkumppanin, joka harrastaa kulttuuria, tykkää matkustella ja pärjää maailmalla sujuvasti ainakin yhdellä kielellä, lukee paljon ja haluaa keskustella lukemastaan (sekä tieto- että kaunokirjallisuus), on kiinnostunut tieteestä ja yhteiskunnasta, tekee työtä jonka kokee palkitsevaksi ja on kiinnostunut myös minun työstäni (vietämme töissä lähes puolet hereilläoloajastamme - ei ihan pikku juttu!), pystyy ottamaan saldovapaita ja käyttämään liukumaa ja tekemään etätöitä sekä päättämään itse omista loma-ajoistaan, jotta voidaan yhdessä matkustella ja harrastaa, jne? Ihan varmasti sellaisiakin miehiä on, mutta mikä on todennäköisyys, että kohtaisin sellaisen ja hän rakastuisi juuri minuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

epätoivoinen6791 kirjoitti:

No mitä sitten? Mitäs kummallista tuossa on?

Olen itse nelikymppinen nainen ja sinkku. Mahdun heittämällä myös noihin kriteereihin (hoikka, normaali, urheilullinen ja koulutus: AMK, maisteri tai tohtori), niin kai sitä on oikeus hakea suunnilleen omantasoista ja samanhenkistä seuraa, eikö?

Lika barn läker bäst

Saa hakea, mutta todennäköisyys löytää on olemattoman pieni. Etenkin, jos on noin iäkäs ja sinkku.

Höpsis. Itsekin olin sinkkuna ollessani nelikymppinen, hoikka (treenattu), nätti, koulutukseltani maisteri ja koulutustani vastaavassa (hyväpalkkaisessa) työssä. Vastaavanlaisia miehiä löytyi sinkuista paljon. Jos niitä ei jonkun toisen polulle tule, sanoisin että katse peiliin. 

Itse en ehtinyt sinkkuilla aikuisiällä montaakaan kuukautta. Sopiva kumppani löytyi muutaman vuoden itseäni nuoremmasta miehestä. Sattuu osumaan aloituksessa mainittuihin kriteereihin hänkin. 

Ongelma taitaa olla siinä, että jos kriteerit ovat ulkonäkö- ja materiakeskeiset, on suhde hyvin hataralla pohjalla. Rumasta kun voi tulla kaunis ja kauniista ruma. Rikkaasta köyhä ja köyhästä rikas. Toisaalta, mikäli haet koko ajan tulee exää, niin silloin pitääkin olla fitti. Samalla tapaa kuin prostituoidun tai tv-kasvon. Elämä on todellakin valintoja.

Höpsis taas. Nuo koulutus- ja ulkonäkökriteerit on vain lähtökohta. :) Niistä lähdetään katsomaan, että voisiko siihen ihmiseen oikeasti ihastua ja rakastua. Mutta että viitsii edes treffeille lähteä, siihen on hyvä olla jotain alkukriteereitä ja niihin nuo aloituksessakin mainitut on oikein hyvät. 

Onhan se hyvä lähtökohta, mutta mihin silloin kohdistaa ensimmäisen karsimisen? Ulkonäköön ja koulutukseen, joissa toisessa myös varallisuusnäkökulma. Mikäli nämä ovat ne päätekijät, niin silloin todennäköisyys löytää pysyvää rakkautta on hyvin heikko.

Esimerkiksi hyvä itsetunto ilmenee ihmisissä usein siten, että he ovat tyytyväisiä itseensä sellaisena kuin on ja niihin saavutuksiin mitä ovat elämässään saavuttaneet. Ulkonäkökeskeinen ihminen on lähes poikkeuksetta jollain tapaa päästään vialla, koska hän hakee muiden hyväksyntää omalla olemuksellaan.

Koulutus ja diplomit ovat taas osa meritokratiaa, eli ihminen pyrkii niiden avulla saavuttamaan paremman aseman työn jonoissa ja yhteiskunnassa.

Varallisuus sen sijaan voi olla ansaittua ja perittyä, mutta ketään se ei ole vielä onnelliseksi tehnyt. Elämää raha helpottaa, mutta terve ihminen voi olla onnellinen myös köyhänä.

Mikäli parisuhteen ydinkysymys on kumppanin arvostus ja huomioonottaminen, ne eivät muodostu edellisten kautta. Ne ovat ao. henkilön kasvatuksessa eli sosialisaatiossa saavutettuja arvoja, joita et saa esille ulkonäkö- saati varallisuuskysymyksillä. Ei siis ihme, miksi sinkkujen ja mielialakääkkeitä popsivien onnettomien määrä kasvaa jatkuvasti.

Mä en jaksa kommentoida tätä mitenkään muuten, kuin että kaunis ja hyvinkoulutettukin voi olla arvomaailmaltaan muu kuin ulkonäkö- ja varallisuuskeskeinen. Edelleen, alkukriteerit eivät ole sama kuin pääkohdat. Niistä lähdetään liikkeelle. 

Voi olla.

Selvennökseksi: jos sinulla on joukkio X, joka tarkoittaa kaikkia saatavilla olevia miehiä, karsit niistä em. pinnallisilla kriteereillä noin 80% pois, jäljelle jää noin 20% karsintakriteerisi täyttäviä miehiä. Tässä 20% otannassa sinulla on paljon vähemmän todennäköisyyksiä löytää se todellinen rakkaus alkukarsinnastasi johtuen. Tämä on asian ydin ja näkyy hyvin mm. siinä miksi pääkaupunkiseudun naisten on niin kovin vaikeaa löytää itselleen kumppania.

Otetaan kuvitteellinen tilanne:

- haen suunnilleen ikäistäni miestä

- miehellä ei saa enää olla kotona asuvia lapsia

- hän ei halua enää lapsia

Aika olennaisia asioita, eikö totta? Vaikka niissä ulkopuolelle jäävissä 80 %:ssa olisi millaisia kultakimpaleita, niin mitä väliä sillä olisi, koska en voisi haluta paljon itseäni vanhempaa tai nuorempaa enkä aloittaisi uudestaan lapsiperhe-elämää.

Entä ulkonäkö? Parisuhteessa on yleensä tapana harrastaa seksiä, joten toinen osapuoli pitää kokea haluttavaksi. Minulla on omat mieltymykseni, esimerkiksi pituus ei ole olennainen, mutta en todellakaan näe kaikkia miehiä haluttavina. Vaikka niissä 80 %:ssa olisi millaisia kultakimpaleita, niin seksitön suhde voisi olla vain kaverisuhde, eikö totta?

Sitten ne arvot, elämäntapa ja tulevaisuuden suunnitelmat. Jos minä haluan asua pääkaupunkiseudulla, matkustella, käydä keikoilla, museoissa, teatterissa, konserteissa jne ja jos haaveissani on parisuhde, jossa asutaan yhdessä ja vietetään aikaa yhdessä, niin vaikka niissä ulkopuolelle jäävissä 80 %:ssa olisi millaisia kultakimpaleita tahansa, siitä ei ole paljon iloa mikäli ne kultakimpaleet asuvat Hyrynsalmella tai heidän elämäntapansa on täysin erilainen.

Ymmärrätkö, mitä ajan takaa? Todellisuudessa sadasta "markkinoilla" tai jossain sovelluksessa olevasta ihmisestä edes 20 % ei tosiaankaan ole potentiaalisia elämänkumppaneita.

Noilla kriteereillä ei ole edes 1%. Otan osaa vaikeaa tulee olemaan.

Kuten sanoin, tilanne oli kuvitteellinen. Olen parisuhteessa miehen kanssa, jolla ei ole kotona asuvia lapsia, joka ei halua lapsia, joka on erittäin haluttava ja jonka kanssa on yhteiset mielenkiinnon kohteet ja tulevaisuuden suunnitelmat. Mistä noista sinun mielestäsi ihmisen pitäisi tinkiä?

Kuten sanoit kuvitteellinen tilanne. Valtaosa ei alunjälkeen todellakaan halua lähteä teattereihin tai museoihin. Ei vähempi voisi kiinnostaa. Miesten taso ja erikoisesti tuossa iässä on surkea. Työttömyyttä. Pössyttelyä, alkoholismia, mielenterveyongelmia,ulkonäkö ongelmia ja miehillä yleensä jo lapsia ja vielä sitten sinunkin pitäisi olla heidän mieleen.. useimmat hakee nuorempia naisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iha näin uteliaana heteromiehenä kysyn, että mitä siihen ihanne kumppanin ominaisuuksiin sitten on lupa ja oikeus laittaa, ettei antaisi ymmärtää, että on päästään vialla. - Minusta se, että nainen kertoo hakevansa kumppanikseen edellä kuvattua (Ihannemies: hoikka, normaali, urheilullinen" ja "koulutus: AMK, maisteri tai tohtori") - niin on vielä aika tavanomaisia odotuksia, tai ei ainakaan minusta mitenkään yliampuvia.  Vai mikä niistä?  - Nuoremmista ikäpolvista taitanee olla enemmän kuin puolella olla joko toistaiseksi kesken korkeakoulu /- yliopisto-opinnot ja varmasti valtaosa vamistuu. Myös aika moni oli ainakin omana aikanani kropaltaan vähintäänkin "normaalin" rajoissa. 

T. 1.  Sinkkumies 

Et varmaankaan ole opiskellut 70-luvun jälkeen. Jos olisit tietäsit, miten armottomasti korkeakoulut ja yliopistot  suosii valinnoissa naisia. Ei oo enää tavallisten miesten paikkoja ne.

Että mitenkä? - Haluatko kertoa lisää tuosta suosinnasta? Asia ei toki ole itselleni akuutti mutta olisihan se mukava tietää, ihan vaikka vain yleissivistyksen vuoksi.

Vertailun vuoksi voin kertoa, että jos muistan oikein, niin jossain vaiheessa kasvatustieteelisen (, joka ei ole oma opiskelualani) valinnoissa olla erillinen mieskiintiö. - Ja tosinaan sen palauttamista on vaadittu takaisin. 

Mutta. Osaatko kertoa onko millekään yliopisto/ -korkeakoulu "alalle" koskaan ollut erilistä ja nimenomaista naiskiintiötä? (Ruostinkielisiä suositaan ja on suosittu, mutta silloin ei ole, eikä ole ollut merkitystä hakijan sukupuolella) 

Kerro (tai kertokaa) nyt edes joku tapa, miten tai kuinka naisia suositaan, -tai on jo ilm. suosittu -vuosia korkeakoulu/  yliopisto -opiskelupaikkjen jaossa / valinnoissa?  

En usko, että kumppanin haussa saa ta on saanut vuosikymmeniin ertityisiä (lisä)pisteitä, jos kertoo ettei päässyt opiskelemaan kun haku suosi niin ja tai näin paljon nais- tai mies -hakijoita, joten tämän vuoksi en voinut päästä haluamaani opiskelupaikkaan. 

Loppu viimein ainakin itselleni kumppanin muodollinen koulutus on vain viitearvo siitä, että meillä saattaisi, ehkä, painosanalla ehkä olla jotain yhteistä.  

Onko sulla kokonaan jäänyt huomaamatta, että nykyään yhä useampi opettajista on nainen, jotka suosivat tyttöjä  poikien kustannuksella. Tyttöjä suositaan myös niin, että opetus on hyvin teoreettista eikä käytännöllistä eikä kunnon toimintaa vaativaa, jolloin pojat pärjäsi fyysisesti vahvempina paremmin. Niin tietäsitpä kuinka moni yliopistoissa oleva naine on oikeasti saanut paikkansa reittäpitkin eli harrastamalla seksiä proffien kanssa.

Wtf. Tarkoitatko sinä, että yliopistossa opiskelevat naiset ovat skipanneet pääsykokeet ja päässeet sisään seksin avulla? Joku roti nyt jo oikeesti. Ei kukaan huoli noin tyhmää miestä, oli koulutus mikä hyvänsä.

Miten oot näin pihalla? Kyllä meillä ainakin oli pääsykoepäivänä mahdollisuus skipata se itse koe ja käydä sen sijaan nu55imassa jotain tiedekuntamme proffaa. Siis naisilla, tietty. Ei miehillä. Oli kyllä aika pitkät jonot, mutta onneksi mun pääaineeni ei ole se kaikista suosituin. Oon kuullut, että siksi oikiksen ja lääkiksen pääsykokeet on nykyään hajautettu useammalle päivälle.

Lisäksi koko tutkinto on mahdollisuus myös hoitaa nu55imalla. 1 op vastaa 10 yhdyntää, tai mahdollisesti viittä, jos suostuu myös 4n44liin. Tästä syystä kyseinen seksinharrastamismuoto on nykyään niin suosittua, sillä muuten on vaikea valmistua ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

AMK kertoo vain, että ihminen on tyhmä ja rahkeet ei riittäneet yo:hon. Ennemmin amistason käynyt, joka ei larppaa akateemista kun nämä ammattisurkeen käyneet. Huutista yliopistorejecteille.

Taitaa akateemista mäkkärin työntekijää v**uttaa, kun me "yliopistorejectit" tehdään arvostetumpaa työtä ja tienataan enemmän. Huutista itsellesi. :'D

Minua eivät lihakset kiinnosta, ns. iskävartalo on minusta kiva. Sen sijaan toivoisin, että mies ajattelee ja että hänellä olisi edes jotain omia kiinnostuksen kohteita. Lukeminen tai jopa leffaharrastus olisi plussaa. Kaikki miehet deittipalstoilla kuitenkin mainostavat täydellistä vartaloaan, kookasta "kaluaan" ja harrastavat vähintään kymmentä eri liikuntalajia. Iskävartaloiset sohvaperunat ovat kai sitten kaikki varattuja.