En kestä, jos mies katsoo muita naisia
Tarvitsin apua ongelmaani, enkä oikein tiedä, mistä hakea apua. Haluaisin teiltä kuulla ajatuksia ja kokemuksia, joilla ns. kääntää pääni aivan typerille ajatuksille.
Eli homman nimi on se, että en kestä, jos mies edes vilkaisee naista, joka on mielestäni kaunis. Tunnen mustasukkaisuutta ja tekisi mieli kysellä 24/7, mitä ajattelet tuosta, tästä ja hänestä… Päähäni on syöpynyt ajatus, että mieheni ajattelee näistä, että haluaisi heidän kanssaan seksiä, vaihtaisi minut tuohon, tähän ja tähän, tai pääajatuksena on, että joku on paremman näköinen kuin minä.
Mieheni on kyllä joskus sanonut, että minua kauniimpaa ei ole, mutta hänen sanansa ovat täysin turhaa, koska ongelma on minun korvieni välissä. Minua ei esimerkiksi haittaa, jos hän sanoo jostain autosta, että "onpa kiva". Jos hän sanoisi jostain naisesta saman, sisälläni varmaan kiehuisi.
Haluaisin eroon tästä. Todella. Se häiritsee elämääni liki päivittäisesti.
Kävin joskus epävarmuuttani terapiassakin, mutta sieltä sain ohjeeksi ns. seistä omilla jaloillani. Niin seisonkin, joten siitä ei ole kyse. En myöskään epäile omaa viehätysvoimaani tai muuta, joten en usko, että itsetunnossani olisi niin suurta säröä, josta nämä ajatukset tulevat. Ehkä entisten suhteiden pettämiskokemuksista, jolloin olen ajatellut, että joku muu on ollut niin paljon parempi kuin minä, että minua on kannattanut pettää. Sainhan kerran exältäni viestinkin "haluan ****a enemmän kuin sua, sori".
Mieheni ei kuitenkaan ole sama, kuin exäni tai edelliset suhteeni.
Auttavaisia ajatuksia?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muuta sanoa kuin että ei taida ap:lla olla oikein omaa elämää. Ihan ensiksi hanki omia kiinnostuksen kohteita, omia harrastuksia ja omia ystäviä. Tee asioita muiden kanssa, älä roiku tässä ”miehessä” (oletteko muuten naimisissa?) vaan elä laajemmin. Tuntuu kuin elämässäsi ei nyt olisi mitään muuta kuin tämä mies. Eihän siinä ole mitään järkeä! Sillä tavalla et ainakaan ”seiso omilla jaloillasi” vaikka niin väitätkin.
Missä on sinun omanarvontuntosi? Eikö sinulla ole arvoa muuten kuin tämän miehen seurustelukumppanina/aviopuolisona?
Tuollainen sairaalloinen mustasukkaisuus on pitemmän päälle kumppanille todella raskasta, ja itsehän kärsit asiasta jo nyt. Millaisia ohjeita antaisit itse siskolle tai ystävälle, jonka puoliso on niin mustasukkainen että toisten katseetkin saavat hänet ahdistumaan?
Käyn töissä, olen hyvä työssäni ja minulle povataan etenemistä korkeampaan asemaan tällä hetkellä. Minulla on hyviä omia ystäviä. Edellisestä suhteesta minulla on lapsi, joka hieman "rajoittaa" vapaa-aikaani nähdä ystäviäni, mutta näen heitä aina, kun mahdollista. Käytännössä elämäni kyllä pyörii mieheni, lapseni ja työni ympärillä, koska aikaa ei yksinkertaisesti jää paljon muulle. Se taitaa kuitenkin olla normaalia lapsiarjessa?
Tuohon viimeiseen en osaa vastata. Jos osaisin, en olisi näissä ajatuksissa nyt.
Olisipa se rankkaa ja kuluttavaa jos epäilisi puolisoaan joka käänteessä- kun käy kaupassa, harrastuksissa, roskia viemässä , töissä jne . Mahdollisuuksia löytyy ja mielikuvituksella ei ole rajoja jos puolisoaan haluaa pettää. Kukaan ei pysty vahtimaan toista niin tarkkaan. Täytyy kunnioittaa itseään ja toista ja luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette höperöitä. Tietenkin koko ajan ihmiset näkevät toista sukupuolta olevia työpaikalla, juhlissa, arjessa. Kauniimpiakin kuin oma puoliso varmasti. Mutta että kuolaten katsoo.?! Ahdistavaa on turha mustasukkaisuus , itsetunnon puutetta.
Tätä hain takaa, eli kyseessä ei ole, että mies kirjaimellisesti kuolaisi muiden perään tai hakeutuisi naisten seuraan, vaan on aivan normaalia nähdä ympärillään kauniita ihmisiä, vaikka heistä kiinnostuisikaan. Siksi otin esimerkkiini tuon auton, eli yhtälailla nähdään niitä hyvännäköisiä autojakin ilman, että sellaisen itselleen haluaisi.
Tähän haluan päästä ja tämä on tavoitteeni, koska tuollainen normaalikin ajattelu saa mustasukkaiseksi, epävarmaksi ja riittämättömäksi.Minä olen ihan vilpittömästi sitä mieltä, että kaunein nainen maailmassa, seksikkäin, ja muutenkin ihanin on oma vaimoni. Saattaa olla että sinunkin miehesi ajattelee näin. Otappa se huomioon. Eihän aina voi mitenkään löytyä joku joka on kauniimpi? Jossain vaiheessahan sitä on sen kauneimman naisen kanssa yhdessä väkisinkin. Jos on aina mahdollisuus vaihtaa kauniimpaan, niin jossain vaiheessa rinnalla on se kaunein. Voisiko mitenkään siis olla, että päätös siitä kuka on kaunein, on kiinni ihan muista asioista kuin siitä onko jollain isompi povi, vai pitempi jalka? Että se kauneus todellakin olisi siellä katsojan silmässä, ja ja kukin meistä saa itse päättää kuka on kaunein? Minä en ainakaan ole missään vaiheessa allekirjoittanut sopimusta siitä että puolestani asian päättäisi joku muu...
Osaisinpa luottaa siihen, että mieheni ajattelee samalla tavalla. Miten löytää se luottamus?
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet sopivin miehellesi. Vaikka olisi maailman kaunein, ei ole sopivin. Vaikka ihailisikin muiden kauneutta tai viisautta, ei se muuta sitä että omaa rakkaintaan ei vaihtaisi . Luota siihen.
Meitä on myös pilvin pimein, joiden mielestä se oma kumppani ON kaunein. Riippumatta siitä minkänäköisiä ihmisiä on maailma täynnänsä. Mun mielestä oma mies on komein, eikä koskaan ole missään kävellyt komeampaa vastaan. Ei siis ole koskaan tarvinnut minun mieheni epäillä että joku muu on mielestäni komeampi, koska ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa se rankkaa ja kuluttavaa jos epäilisi puolisoaan joka käänteessä- kun käy kaupassa, harrastuksissa, roskia viemässä , töissä jne . Mahdollisuuksia löytyy ja mielikuvituksella ei ole rajoja jos puolisoaan haluaa pettää. Kukaan ei pysty vahtimaan toista niin tarkkaan. Täytyy kunnioittaa itseään ja toista ja luottaa.
Luottamus ansaitaan. Ihminen on harvonaisen epäluotettava elukka.
Mielestäni tämä koko aloitus on aika lapsellinen. Minkä ikäisiä olette? Teet tikusta asiaa itsellesi miettimällä muiden ihmisten ulkonäköä. Eikä tosiaankaan kuulosta siltä, että itsetuntosi olisi hyvä ja että omilla jaloilla seisominen onnistuisi, päin vastoin. Jos suurin murheesi on miehen menettäminen, niin ei kyllä kovin häävisti mene.
Lopeta takertuminen ja kasvata omanarvontunto. Lakkaa vertaamasta itseäsi muihin. Lakkaa pitämästä uhkana kauniita ihmisiä. Jos miehesi haluaisi olla heidän kanssaan, hän olisi, etkä sinä voisi sille asialle mitään vaikka olisit miss universum.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette höperöitä. Tietenkin koko ajan ihmiset näkevät toista sukupuolta olevia työpaikalla, juhlissa, arjessa. Kauniimpiakin kuin oma puoliso varmasti. Mutta että kuolaten katsoo.?! Ahdistavaa on turha mustasukkaisuus , itsetunnon puutetta.
Tätä hain takaa, eli kyseessä ei ole, että mies kirjaimellisesti kuolaisi muiden perään tai hakeutuisi naisten seuraan, vaan on aivan normaalia nähdä ympärillään kauniita ihmisiä, vaikka heistä kiinnostuisikaan. Siksi otin esimerkkiini tuon auton, eli yhtälailla nähdään niitä hyvännäköisiä autojakin ilman, että sellaisen itselleen haluaisi.
Tähän haluan päästä ja tämä on tavoitteeni, koska tuollainen normaalikin ajattelu saa mustasukkaiseksi, epävarmaksi ja riittämättömäksi.Minä olen ihan vilpittömästi sitä mieltä, että kaunein nainen maailmassa, seksikkäin, ja muutenkin ihanin on oma vaimoni. Saattaa olla että sinunkin miehesi ajattelee näin. Otappa se huomioon. Eihän aina voi mitenkään löytyä joku joka on kauniimpi? Jossain vaiheessahan sitä on sen kauneimman naisen kanssa yhdessä väkisinkin. Jos on aina mahdollisuus vaihtaa kauniimpaan, niin jossain vaiheessa rinnalla on se kaunein. Voisiko mitenkään siis olla, että päätös siitä kuka on kaunein, on kiinni ihan muista asioista kuin siitä onko jollain isompi povi, vai pitempi jalka? Että se kauneus todellakin olisi siellä katsojan silmässä, ja ja kukin meistä saa itse päättää kuka on kaunein? Minä en ainakaan ole missään vaiheessa allekirjoittanut sopimusta siitä että puolestani asian päättäisi joku muu...
Osaisinpa luottaa siihen, että mieheni ajattelee samalla tavalla. Miten löytää se luottamus?
Kasvamalla. Ei se heti tule, täytyy ensin pitää itseään parhaana mahdollisena saaliina. Eihän sinunkaan ongelmasi ole se ettet kestä sitä että mies saattaa katsoa toista naista, vaan se että sinua on loukattu ja pahoinpidelty edellisessä suhteessasi. Kun pääset jaloillesi tuosta traumasta, veikkaan että tämä asia ratkeaa samalla.
Moesti on niin että ihminen huomaa jonkun ongelman elämässään, ja haluaa ratkaista sen. Työkaluja ei tunnu löytyvän, ja sitten huomataan että häiritsevä asia onkin vain oire jostain muusta. Eli pitää hoitaa se joku muu esnin, että oireet häviävät.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tämä koko aloitus on aika lapsellinen. Minkä ikäisiä olette? Teet tikusta asiaa itsellesi miettimällä muiden ihmisten ulkonäköä. Eikä tosiaankaan kuulosta siltä, että itsetuntosi olisi hyvä ja että omilla jaloilla seisominen onnistuisi, päin vastoin. Jos suurin murheesi on miehen menettäminen, niin ei kyllä kovin häävisti mene.
Lopeta takertuminen ja kasvata omanarvontunto. Lakkaa vertaamasta itseäsi muihin. Lakkaa pitämästä uhkana kauniita ihmisiä. Jos miehesi haluaisi olla heidän kanssaan, hän olisi, etkä sinä voisi sille asialle mitään vaikka olisit miss universum.
Väärin. Todella moni mies tyytyy kumppaniinsa, ja tyydyttää tähän tarpeitaan (tyhjentää kassit) samalla todellakin kuolaten ja fantaioiden muista. Ei mies ”olisi heidän kanssaan”, koska hänen tasonsa ei siihen riitä, vaan hän _haluaisi_ olla heidän kanssaan. Ja tuohonko kehoitat ap:ta tyytymään?
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette kärsi tästä ongelmasta, vaan tyyliin pystytte kehumaan toisia naisia/miehiä puolisonne kanssa kilpaa, miten ajattelette asian? Tuntuu, että en ole jostain ajatuksesta päässyt kiinni vielä, vaikka lähellä olenkin.
Ehkä siksi, etten ajattele erityisesti juuri kauniin naisen olevan uhka, yhtälailla ukko voi rumemmankin akan matkaan lähteä, jos on lähteäkseen. Joten mulle ihan sama, katelkoon jos siltä tuntuu tai olkoon kattelematta. En jaksa päätäni vaivata asioilla, joille en voi mitään, enkä edes ehdi, on niin paljon muutakin tekemistä ja mietittävää, ihan tässä hetkessä tapahtuvia todellisia asioita eikä mitään mielikuvitusjuttuja.
Aloituksesta päätellen en olisi ikinä uskonut, että kyseessä on aikuinen, työssäkäyvä ihminen, jolla on lapsi!
Todellakin suosittelen työstämään noita asioita terapiassa eteenpäin. Jo lapsenkin vuoksi. Että joku mies (joka ei edes ole lapsesi isä) saa sinut miettimään ”elämän romahtamista” vieläpä pelkän luulottelun ja mielikuvituksen perusteella, on äidin sanomaksi aika rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tämä koko aloitus on aika lapsellinen. Minkä ikäisiä olette? Teet tikusta asiaa itsellesi miettimällä muiden ihmisten ulkonäköä. Eikä tosiaankaan kuulosta siltä, että itsetuntosi olisi hyvä ja että omilla jaloilla seisominen onnistuisi, päin vastoin. Jos suurin murheesi on miehen menettäminen, niin ei kyllä kovin häävisti mene.
Lopeta takertuminen ja kasvata omanarvontunto. Lakkaa vertaamasta itseäsi muihin. Lakkaa pitämästä uhkana kauniita ihmisiä. Jos miehesi haluaisi olla heidän kanssaan, hän olisi, etkä sinä voisi sille asialle mitään vaikka olisit miss universum.
Väärin. Todella moni mies tyytyy kumppaniinsa, ja tyydyttää tähän tarpeitaan (tyhjentää kassit) samalla todellakin kuolaten ja fantaioiden muista. Ei mies ”olisi heidän kanssaan”, koska hänen tasonsa ei siihen riitä, vaan hän _haluaisi_ olla heidän kanssaan. Ja tuohonko kehoitat ap:ta tyytymään?
Vielä suurempi osa miehiä rakastuu päätä pahkaa siihen omaan kumppaniin, ja tekee tämän eteen kaikkensa, eikä hänelle tule edes mieleen että pitäisi olla jotain muuta, kun on jo se maailman ihanin kumppani siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette kärsi tästä ongelmasta, vaan tyyliin pystytte kehumaan toisia naisia/miehiä puolisonne kanssa kilpaa, miten ajattelette asian? Tuntuu, että en ole jostain ajatuksesta päässyt kiinni vielä, vaikka lähellä olenkin.
Ehkä siksi, etten ajattele erityisesti juuri kauniin naisen olevan uhka, yhtälailla ukko voi rumemmankin akan matkaan lähteä, jos on lähteäkseen. Joten mulle ihan sama, katelkoon jos siltä tuntuu tai olkoon kattelematta. En jaksa päätäni vaivata asioilla, joille en voi mitään, enkä edes ehdi, on niin paljon muutakin tekemistä ja mietittävää, ihan tässä hetkessä tapahtuvia todellisia asioita eikä mitään mielikuvitusjuttuja.
Samaa mieltä olen tämän kirjoittajan kanssa! Ja mitä ihmeen teinejä te olette, jos pitää jatkuvasti vieraita akkoja tai ukkoja ja niiden ulkonäköä ruotia? Miksi meidän pitäisi ketään muita täällä kehua tai muuten taivastella? Ei teillä ole paljon sisältöä elämässä jos pitää sellaiseen aikansa käyttää. Lähtekää yhdessä luontoon ja jutelkaa kevään merkeistä ympärillänne! Tai hankkikaa lemmikki niin ei ole ikinä tylsää. Menkää teatteriin ja lukekaa samaa kirjaa yhtä aikaa. Lukekaa aamun Hesari yhdessä ja kommentoikaa toistenne valitsemia uutisia. Mistä ihmeestä olette saaneet päähänne, että elämä on pelkkää potentiaalisen ihastuksen kyttäämistä?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette kärsi tästä ongelmasta, vaan tyyliin pystytte kehumaan toisia naisia/miehiä puolisonne kanssa kilpaa, miten ajattelette asian? Tuntuu, että en ole jostain ajatuksesta päässyt kiinni vielä, vaikka lähellä olenkin.
Ehkä siksi, etten ajattele erityisesti juuri kauniin naisen olevan uhka, yhtälailla ukko voi rumemmankin akan matkaan lähteä, jos on lähteäkseen. Joten mulle ihan sama, katelkoon jos siltä tuntuu tai olkoon kattelematta. En jaksa päätäni vaivata asioilla, joille en voi mitään, enkä edes ehdi, on niin paljon muutakin tekemistä ja mietittävää, ihan tässä hetkessä tapahtuvia todellisia asioita eikä mitään mielikuvitusjuttuja.
Samaa mieltä olen tämän kirjoittajan kanssa! Ja mitä ihmeen teinejä te olette, jos pitää jatkuvasti vieraita akkoja tai ukkoja ja niiden ulkonäköä ruotia? Miksi meidän pitäisi ketään muita täällä kehua tai muuten taivastella? Ei teillä ole paljon sisältöä elämässä jos pitää sellaiseen aikansa käyttää. Lähtekää yhdessä luontoon ja jutelkaa kevään merkeistä ympärillänne! Tai hankkikaa lemmikki niin ei ole ikinä tylsää. Menkää teatteriin ja lukekaa samaa kirjaa yhtä aikaa. Lukekaa aamun Hesari yhdessä ja kommentoikaa toistenne valitsemia uutisia. Mistä ihmeestä olette saaneet päähänne, että elämä on pelkkää potentiaalisen ihastuksen kyttäämistä?!?
Tää johtuu nykyajasta ja somesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette kärsi tästä ongelmasta, vaan tyyliin pystytte kehumaan toisia naisia/miehiä puolisonne kanssa kilpaa, miten ajattelette asian? Tuntuu, että en ole jostain ajatuksesta päässyt kiinni vielä, vaikka lähellä olenkin.
Ehkä siksi, etten ajattele erityisesti juuri kauniin naisen olevan uhka, yhtälailla ukko voi rumemmankin akan matkaan lähteä, jos on lähteäkseen. Joten mulle ihan sama, katelkoon jos siltä tuntuu tai olkoon kattelematta. En jaksa päätäni vaivata asioilla, joille en voi mitään, enkä edes ehdi, on niin paljon muutakin tekemistä ja mietittävää, ihan tässä hetkessä tapahtuvia todellisia asioita eikä mitään mielikuvitusjuttuja.
Samaa mieltä olen tämän kirjoittajan kanssa! Ja mitä ihmeen teinejä te olette, jos pitää jatkuvasti vieraita akkoja tai ukkoja ja niiden ulkonäköä ruotia? Miksi meidän pitäisi ketään muita täällä kehua tai muuten taivastella? Ei teillä ole paljon sisältöä elämässä jos pitää sellaiseen aikansa käyttää. Lähtekää yhdessä luontoon ja jutelkaa kevään merkeistä ympärillänne! Tai hankkikaa lemmikki niin ei ole ikinä tylsää. Menkää teatteriin ja lukekaa samaa kirjaa yhtä aikaa. Lukekaa aamun Hesari yhdessä ja kommentoikaa toistenne valitsemia uutisia. Mistä ihmeestä olette saaneet päähänne, että elämä on pelkkää potentiaalisen ihastuksen kyttäämistä?!?
Tää johtuu nykyajasta ja somesta.
Mitäs jos sitten keskittyisitte elämään ihan IRL vaihteeksi? Ei taida ainakaan onnellisemmaksi tulla tuollaisella elämäntavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki elämä ja/tai vähemmän juntti mies.
Etenkin tuo vähemmän juntti mies. Kukaan käyttäytyvä kumppani ei katsele toisen nähden muita. Rakastavalla ihmisellä ei edes ole tarvetta katsella muita sillä silmällä. Aivan sairasta juttua.
Eli sun mielestä kaikki latinot on juntteja, sillä JOKAINEN latinomies katsoo kaunista naista, osa jopa iskee silmää.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitäisi mennä psykologille juttelemaan.
Mäkin olen mustasukkainen/ epävarma ulkonäöstäni, vaikka tiedän että syy on mun pääni sisälläni, ja vitsailen miehelleni "kohta joku kaunis nainen iskee sut" ja mieheni on sanonut "semmosta ei tapahdu ikinä, kun oon sun miehesi" ja olemme keskustelleet mustasukkaisuudesta ja yleensä se on minä, joka mustasukkaiseksi tulen vaikkei ole syytä olla. Pääni sisäinen epävarmuus sen tekee, eikä mieheni.
Mustasukkainen ihminen on sairas, ei syy ole uhrissa.
Luonnetta ei voi muuttaa. En haluais olla noin mustasukkaisen naisen kans. En kestäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki elämä ja/tai vähemmän juntti mies.
Etenkin tuo vähemmän juntti mies. Kukaan käyttäytyvä kumppani ei katsele toisen nähden muita. Rakastavalla ihmisellä ei edes ole tarvetta katsella muita sillä silmällä. Aivan sairasta juttua.
Jos mieheni olisi muita naisia kuolaava juntti, en edes haluaisi nähdä tätä vaivaa omien ajatuksieni kanssa.
Jos naiseni oli sairaanloisen mustasukkainen kyttääjä joka vahtii jokaista silmieni liikettä, en edes haluaisi nähdä vaivaa hänen ajatuksiensa suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Luonnetta ei voi muuttaa. En haluais olla noin mustasukkaisen naisen kans. En kestäisi.
Eli et rakasta. Vieras tuhero vie - ja pitää saada viedä. Aina.
En, mutta epäilen vahvasti olleeni suhteessa viisi vuotta narsistin kanssa. Hän oli se, joka musersi viimeisetkin rippeeni. Yhtenä päivänä olin maailman kaunein, toisena päivänä olin lihava. Hän yritti iskeä siskoani, äitiäni ja yhtä tuttavaamme. Kertoili, kuinka naiset yrittivät iskeä häntä ja pyysivät kahville. Valehteli ja oli todella mustasukkainen aivan kaikesta. Suhteessa oli myös fyysistä pahoinpitelyä kahden vuoden ajan. Mies on niin karismaattinen, että hänen parhaat ystävänsä tai perheensä ei usko pahoinpitelyä vieläkään ja se jopa suututtaa välillä.