Lue keskustelun säännöt.
En kestä, jos mies katsoo muita naisia
04.04.2019 |
Tarvitsin apua ongelmaani, enkä oikein tiedä, mistä hakea apua. Haluaisin teiltä kuulla ajatuksia ja kokemuksia, joilla ns. kääntää pääni aivan typerille ajatuksille.
Eli homman nimi on se, että en kestä, jos mies edes vilkaisee naista, joka on mielestäni kaunis. Tunnen mustasukkaisuutta ja tekisi mieli kysellä 24/7, mitä ajattelet tuosta, tästä ja hänestä… Päähäni on syöpynyt ajatus, että mieheni ajattelee näistä, että haluaisi heidän kanssaan seksiä, vaihtaisi minut tuohon, tähän ja tähän, tai pääajatuksena on, että joku on paremman näköinen kuin minä.
Mieheni on kyllä joskus sanonut, että minua kauniimpaa ei ole, mutta hänen sanansa ovat täysin turhaa, koska ongelma on minun korvieni välissä. Minua ei esimerkiksi haittaa, jos hän sanoo jostain autosta, että "onpa kiva". Jos hän sanoisi jostain naisesta saman, sisälläni varmaan kiehuisi.
Haluaisin eroon tästä. Todella. Se häiritsee elämääni liki päivittäisesti.
Kävin joskus epävarmuuttani terapiassakin, mutta sieltä sain ohjeeksi ns. seistä omilla jaloillani. Niin seisonkin, joten siitä ei ole kyse. En myöskään epäile omaa viehätysvoimaani tai muuta, joten en usko, että itsetunnossani olisi niin suurta säröä, josta nämä ajatukset tulevat. Ehkä entisten suhteiden pettämiskokemuksista, jolloin olen ajatellut, että joku muu on ollut niin paljon parempi kuin minä, että minua on kannattanut pettää. Sainhan kerran exältäni viestinkin "haluan ****a enemmän kuin sua, sori".
Mieheni ei kuitenkaan ole sama, kuin exäni tai edelliset suhteeni.
Auttavaisia ajatuksia?
Kommentit (64)
Olet pesunkestävä narsisti ja siihen ei auta mikään!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silmät kiinni miehen pitää sitten kadulla kävellä , vai? Ei voi välttyä näkemästä toisia ihmisiä, ja on rasittavaa jos kumppani hermoilee turhasta. Luottamuksen puutetta. En jaksaisi elää niin mustasukkaisen ihmisen kanssa.
Luitko juttua ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Silmät kiinni miehen pitää sitten kadulla kävellä , vai? Ei voi välttyä näkemästä toisia ihmisiä, ja on rasittavaa jos kumppani hermoilee turhasta. Luottamuksen puutetta. En jaksaisi elää niin mustasukkaisen ihmisen kanssa.
Jatkuva tarve on siis muita katsella?
Kaikilla ei ole - usko pois. Silloin, jos on törmännyt tällaiseen ikuiseen mieslapseen, auttaa se miehen vaihto. Ei terapia.
Vierailija kirjoitti:
Olet pesunkestävä narsisti ja siihen ei auta mikään!!
Kuka? Terapiassa laukkaava ap vai jota pelimies höykyyttää?
Te, jotka ette kärsi tästä ongelmasta, vaan tyyliin pystytte kehumaan toisia naisia/miehiä puolisonne kanssa kilpaa, miten ajattelette asian? Tuntuu, että en ole jostain ajatuksesta päässyt kiinni vielä, vaikka lähellä olenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te olette höperöitä. Tietenkin koko ajan ihmiset näkevät toista sukupuolta olevia työpaikalla, juhlissa, arjessa. Kauniimpiakin kuin oma puoliso varmasti. Mutta että kuolaten katsoo.?! Ahdistavaa on turha mustasukkaisuus , itsetunnon puutetta.
Tästä ei hyvä seuraa,päästä mies menemään äläkä nyt missään tapauksessa mene lisääntymään.Itselläni on kokemus juuri ap:n kaltaisesta naisesta.Sellainen ihminen ei parane terapialla eikä millään muullakaan.Vaatimukset minnekkään katsomisesta eivät lopu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te olette höperöitä. Tietenkin koko ajan ihmiset näkevät toista sukupuolta olevia työpaikalla, juhlissa, arjessa. Kauniimpiakin kuin oma puoliso varmasti. Mutta että kuolaten katsoo.?! Ahdistavaa on turha mustasukkaisuus , itsetunnon puutetta.
Ei kyse ole näkemisestä, vaan katselemisesta. Outo ajatus - paitsi tietysti avoimissa ja polyamorisissa suhteissa - että muiden haluaminen on aivan normaalia - kunhan sitä ei toteuta. Haluaminen on haluamista, tällöin ei missään tapauksessa ole sitoutunut tai ainakaan kokonaisvaltaisesti rakasta kumppaniaan. Toteutus on sopimuksella kielletty, mikä on järjetöntä, jos _oikeasti_ halu paneskella muita kuitenkin taustalla on. En haluaisi missään tapauksessa tuollaista kumppania - naista enkä miestä.
Käsissäsi on klassinen ongelma, siis huono itsetunto. Toteat monessa viestissäsi itsetuntosi olevan kohtalainen jne, mutta kertomasi esimerkkien mukaan, se ei ole mahdollista. Kerroit sinuun iskostetun ulkonäön ja pinnallisuuden merkitystä, ja että pyristelet siitä eroon? Mitä teet siis käytännössä?
Ratkaisu ongelmaasi hoitaa sekä tuon mustasukkaisuuden, että pinnallisuuden, ja se tulee tässä:
Ala vahvistamaan taitojasi, osaamistasi. Ihan arkisista puuhista johonkin vähän erikoisempaan ja enemmän harjoitusta vaativaan taitoon.
Tällä hetkellä maailmankatsomuksesi on suppeahko, ja määrittelet itsesi (ja vähän muidenkin) arvon pinnallisten määreiden mukaan, ja tämä on ymmärrettävää taustasi huomioiden.
Maailmankatsomuksesi ja identiteettisi pitää uudelleen määrittää taitojen, kykyjen, unelmien, ja toiveiden kautta. Näihin pääsee käsiksi konkreettisesti tutkimalla ensin maailmaa. Mikä siellä kiinnostaa, mikä tuottaa mielihyvää, mistä unelmoit, mitä arvostat. Sen jälkeen alat tekemään näitä asioita ja pyrkimään niitä kohden.
Käytönnössä se tarkoittaa, että alat esim. kokkailemaan enemmän, tekemään käsitöitä, istuttamaan kasveja, soittamaan vaikka viulua, säveltämään, laulamaan, opetteleen uutta kieltä... Siis mitä tahansa konkreettista tekemistä, missä voi kehittyä ja minkä voi oppia ihan itsenäisestikkin. Kun alat tekemään asioita/uusia asioita enemmän, omakuvasi alkaa uudistua sen perusteella mitä osaat, mitä haluat harjoitella lisää, mihin tähtään jne. Pinnalliset ajatukset ulkonäöstä tai muiden ulkonäöstä jäävät kauaksi taakse, kun saat uusia uottuvuuksia tarkastella maailmaa.
Aloita jo tänää, ja kokkaa miehellesi bravuuriruokasi, tai opettele kokonaan uusi resepti, ja saa onnistumisen ja tekemisen ilo heti käyntiin! Tsemppiä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette höperöitä. Tietenkin koko ajan ihmiset näkevät toista sukupuolta olevia työpaikalla, juhlissa, arjessa. Kauniimpiakin kuin oma puoliso varmasti. Mutta että kuolaten katsoo.?! Ahdistavaa on turha mustasukkaisuus , itsetunnon puutetta.
Ei kyse ole näkemisestä, vaan katselemisesta. Outo ajatus - paitsi tietysti avoimissa ja polyamorisissa suhteissa - että muiden haluaminen on aivan normaalia - kunhan sitä ei toteuta. Haluaminen on haluamista, tällöin ei missään tapauksessa ole sitoutunut tai ainakaan kokonaisvaltaisesti rakasta kumppaniaan. Toteutus on sopimuksella kielletty, mikä on järjetöntä, jos _oikeasti_ halu paneskella muita kuitenkin taustalla on. En haluaisi missään tapauksessa tuollaista kumppania - naista enkä miestä.
Täysin samaa mieltä. Kumppanin valinta on ollut väärä jos tällaisiin ongelmiin ajaudutaan.
Vierailija kirjoitti:
Te olette höperöitä. Tietenkin koko ajan ihmiset näkevät toista sukupuolta olevia työpaikalla, juhlissa, arjessa. Kauniimpiakin kuin oma puoliso varmasti. Mutta että kuolaten katsoo.?! Ahdistavaa on turha mustasukkaisuus , itsetunnon puutetta.
Tätä hain takaa, eli kyseessä ei ole, että mies kirjaimellisesti kuolaisi muiden perään tai hakeutuisi naisten seuraan, vaan on aivan normaalia nähdä ympärillään kauniita ihmisiä, vaikka heistä kiinnostuisikaan. Siksi otin esimerkkiini tuon auton, eli yhtälailla nähdään niitä hyvännäköisiä autojakin ilman, että sellaisen itselleen haluaisi.
Tähän haluan päästä ja tämä on tavoitteeni, koska tuollainen normaalikin ajattelu saa mustasukkaiseksi, epävarmaksi ja riittämättömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tuohon ratkaisu, mutta en suosittele sitä kenellekään. Hommaa itsesi, tai joudu vahingossa sellaisiin ongelmiin, että ei jää aikaa enää millekään muulle. Kun sieltä vuosien prässistä sitten puristuu timanttina ulos(mikäli on vielä hengissä) niin huomaa yhtäkkiä ettei voisi vähempää kiinnostaa nykylänsimaiset "ongelmat" kunhan on lämmin majapaikka, ravintoa, ja riittävästi unta.
Helpommalla jos haluat selvitä, niin siihen ei taida auttaa kuin kasvaminen, ja vanhoista muistoista tätä kautta etääntyminen.
Vierailija kirjoitti:
Käsissäsi on klassinen ongelma, siis huono itsetunto. Toteat monessa viestissäsi itsetuntosi olevan kohtalainen jne, mutta kertomasi esimerkkien mukaan, se ei ole mahdollista. Kerroit sinuun iskostetun ulkonäön ja pinnallisuuden merkitystä, ja että pyristelet siitä eroon? Mitä teet siis käytännössä?
Ratkaisu ongelmaasi hoitaa sekä tuon mustasukkaisuuden, että pinnallisuuden, ja se tulee tässä:
Ala vahvistamaan taitojasi, osaamistasi. Ihan arkisista puuhista johonkin vähän erikoisempaan ja enemmän harjoitusta vaativaan taitoon.
Tällä hetkellä maailmankatsomuksesi on suppeahko, ja määrittelet itsesi (ja vähän muidenkin) arvon pinnallisten määreiden mukaan, ja tämä on ymmärrettävää taustasi huomioiden.
Maailmankatsomuksesi ja identiteettisi pitää uudelleen määrittää taitojen, kykyjen, unelmien, ja toiveiden kautta. Näihin pääsee käsiksi konkreettisesti tutkimalla ensin maailmaa. Mikä siellä kiinnostaa, mikä tuottaa mielihyvää, mistä unelmoit, mitä arvostat. Sen jälkeen alat tekemään näitä asioita ja pyrkimään niitä kohden.
Käytönnössä se tarkoittaa, että alat esim. kokkailemaan enemmän, tekemään käsitöitä, istuttamaan kasveja, soittamaan vaikka viulua, säveltämään, laulamaan, opetteleen uutta kieltä... Siis mitä tahansa konkreettista tekemistä, missä voi kehittyä ja minkä voi oppia ihan itsenäisestikkin. Kun alat tekemään asioita/uusia asioita enemmän, omakuvasi alkaa uudistua sen perusteella mitä osaat, mitä haluat harjoitella lisää, mihin tähtään jne. Pinnalliset ajatukset ulkonäöstä tai muiden ulkonäöstä jäävät kauaksi taakse, kun saat uusia uottuvuuksia tarkastella maailmaa.
Aloita jo tänää, ja kokkaa miehellesi bravuuriruokasi, tai opettele kokonaan uusi resepti, ja saa onnistumisen ja tekemisen ilo heti käyntiin! Tsemppiä! :)
Aloitin täysin uuden harrastuksen ja rakastan sitä. Siinä kehittyminen on lisännyt huomattavasti varmuuttani. Virhe on kuitenkin siinä, että mieheni on tätä harrastanut käytännössä vuosia ja tarvitsen melko paljon vielä hänen apuaan. Ymmärsin nyt, että tarvitsen harrastuksen tai jutun, jossa kehittyä täysin itsenäisesti siitäkin huolimatta, että tässä kyseisessä harrastuksessa olen saanut valtavasti onnistumisen tunteita ilman miehen apuakin.
Kiitos todella paljon vastauksestasi! Uskon, että pääsen tällä eteenpäin.
Kohtalaisella itsetunnolla tarkoitin, että kaikissa muissa elämän osa-alueissa olen vahva, itsenäinen ja varma, paitsi läheisimmässäni suhteessani, eli nyt mieheni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette höperöitä. Tietenkin koko ajan ihmiset näkevät toista sukupuolta olevia työpaikalla, juhlissa, arjessa. Kauniimpiakin kuin oma puoliso varmasti. Mutta että kuolaten katsoo.?! Ahdistavaa on turha mustasukkaisuus , itsetunnon puutetta.
Ei kyse ole näkemisestä, vaan katselemisesta. Outo ajatus - paitsi tietysti avoimissa ja polyamorisissa suhteissa - että muiden haluaminen on aivan normaalia - kunhan sitä ei toteuta. Haluaminen on haluamista, tällöin ei missään tapauksessa ole sitoutunut tai ainakaan kokonaisvaltaisesti rakasta kumppaniaan. Toteutus on sopimuksella kielletty, mikä on järjetöntä, jos _oikeasti_ halu paneskella muita kuitenkin taustalla on. En haluaisi missään tapauksessa tuollaista kumppania - naista enkä miestä.
Täysin samaa mieltä. Kumppanin valinta on ollut väärä jos tällaisiin ongelmiin ajaudutaan.
Olen siis näissä ajatuksissa ollut edellisissä suhteissa ilman, että kumppani olisi tehnyt mitään väärää. Tämäkin suhde päinvastoin on sellainen, että mieheni on kertonut minulle, että ei halua muita tai muut eivät kiinnosta, mutta en osaa luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette höperöitä. Tietenkin koko ajan ihmiset näkevät toista sukupuolta olevia työpaikalla, juhlissa, arjessa. Kauniimpiakin kuin oma puoliso varmasti. Mutta että kuolaten katsoo.?! Ahdistavaa on turha mustasukkaisuus , itsetunnon puutetta.
Tätä hain takaa, eli kyseessä ei ole, että mies kirjaimellisesti kuolaisi muiden perään tai hakeutuisi naisten seuraan, vaan on aivan normaalia nähdä ympärillään kauniita ihmisiä, vaikka heistä kiinnostuisikaan. Siksi otin esimerkkiini tuon auton, eli yhtälailla nähdään niitä hyvännäköisiä autojakin ilman, että sellaisen itselleen haluaisi.
Tähän haluan päästä ja tämä on tavoitteeni, koska tuollainen normaalikin ajattelu saa mustasukkaiseksi, epävarmaksi ja riittämättömäksi.
Minä olen ihan vilpittömästi sitä mieltä, että kaunein nainen maailmassa, seksikkäin, ja muutenkin ihanin on oma vaimoni. Saattaa olla että sinunkin miehesi ajattelee näin. Otappa se huomioon. Eihän aina voi mitenkään löytyä joku joka on kauniimpi? Jossain vaiheessahan sitä on sen kauneimman naisen kanssa yhdessä väkisinkin. Jos on aina mahdollisuus vaihtaa kauniimpaan, niin jossain vaiheessa rinnalla on se kaunein. Voisiko mitenkään siis olla, että päätös siitä kuka on kaunein, on kiinni ihan muista asioista kuin siitä onko jollain isompi povi, vai pitempi jalka? Että se kauneus todellakin olisi siellä katsojan silmässä, ja ja kukin meistä saa itse päättää kuka on kaunein? Minä en ainakaan ole missään vaiheessa allekirjoittanut sopimusta siitä että puolestani asian päättäisi joku muu...
Sinä olet sopivin miehellesi. Vaikka olisi maailman kaunein, ei ole sopivin. Vaikka ihailisikin muiden kauneutta tai viisautta, ei se muuta sitä että omaa rakkaintaan ei vaihtaisi . Luota siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette höperöitä. Tietenkin koko ajan ihmiset näkevät toista sukupuolta olevia työpaikalla, juhlissa, arjessa. Kauniimpiakin kuin oma puoliso varmasti. Mutta että kuolaten katsoo.?! Ahdistavaa on turha mustasukkaisuus , itsetunnon puutetta.
Ei kyse ole näkemisestä, vaan katselemisesta. Outo ajatus - paitsi tietysti avoimissa ja polyamorisissa suhteissa - että muiden haluaminen on aivan normaalia - kunhan sitä ei toteuta. Haluaminen on haluamista, tällöin ei missään tapauksessa ole sitoutunut tai ainakaan kokonaisvaltaisesti rakasta kumppaniaan. Toteutus on sopimuksella kielletty, mikä on järjetöntä, jos _oikeasti_ halu paneskella muita kuitenkin taustalla on. En haluaisi missään tapauksessa tuollaista kumppania - naista enkä miestä.
Täysin samaa mieltä. Kumppanin valinta on ollut väärä jos tällaisiin ongelmiin ajaudutaan.
Olen siis näissä ajatuksissa ollut edellisissä suhteissa ilman, että kumppani olisi tehnyt mitään väärää. Tämäkin suhde päinvastoin on sellainen, että mieheni on kertonut minulle, että ei halua muita tai muut eivät kiinnosta, mutta en osaa luottaa.
Joo, tuo on terapian paikka, mutta jos kumppani todellakin omaa tällaisen tarpeen sitputuneessa parisuhteessa - ja katsoo sen oikeudekseen - kannattaa vain vaihtaa maisemaa. Meitä on moneksi.
Ei voi muuta sanoa kuin että ei taida ap:lla olla oikein omaa elämää. Ihan ensiksi hanki omia kiinnostuksen kohteita, omia harrastuksia ja omia ystäviä. Tee asioita muiden kanssa, älä roiku tässä ”miehessä” (oletteko muuten naimisissa?) vaan elä laajemmin. Tuntuu kuin elämässäsi ei nyt olisi mitään muuta kuin tämä mies. Eihän siinä ole mitään järkeä! Sillä tavalla et ainakaan ”seiso omilla jaloillasi” vaikka niin väitätkin.
Missä on sinun omanarvontuntosi? Eikö sinulla ole arvoa muuten kuin tämän miehen seurustelukumppanina/aviopuolisona?
Tuollainen sairaalloinen mustasukkaisuus on pitemmän päälle kumppanille todella raskasta, ja itsehän kärsit asiasta jo nyt. Millaisia ohjeita antaisit itse siskolle tai ystävälle, jonka puoliso on niin mustasukkainen että toisten katseetkin saavat hänet ahdistumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsissäsi on klassinen ongelma, siis huono itsetunto. Toteat monessa viestissäsi itsetuntosi olevan kohtalainen jne, mutta kertomasi esimerkkien mukaan, se ei ole mahdollista. Kerroit sinuun iskostetun ulkonäön ja pinnallisuuden merkitystä, ja että pyristelet siitä eroon? Mitä teet siis käytännössä?
Ratkaisu ongelmaasi hoitaa sekä tuon mustasukkaisuuden, että pinnallisuuden, ja se tulee tässä:
Ala vahvistamaan taitojasi, osaamistasi. Ihan arkisista puuhista johonkin vähän erikoisempaan ja enemmän harjoitusta vaativaan taitoon.
Tällä hetkellä maailmankatsomuksesi on suppeahko, ja määrittelet itsesi (ja vähän muidenkin) arvon pinnallisten määreiden mukaan, ja tämä on ymmärrettävää taustasi huomioiden.
Maailmankatsomuksesi ja identiteettisi pitää uudelleen määrittää taitojen, kykyjen, unelmien, ja toiveiden kautta. Näihin pääsee käsiksi konkreettisesti tutkimalla ensin maailmaa. Mikä siellä kiinnostaa, mikä tuottaa mielihyvää, mistä unelmoit, mitä arvostat. Sen jälkeen alat tekemään näitä asioita ja pyrkimään niitä kohden.
Käytönnössä se tarkoittaa, että alat esim. kokkailemaan enemmän, tekemään käsitöitä, istuttamaan kasveja, soittamaan vaikka viulua, säveltämään, laulamaan, opetteleen uutta kieltä... Siis mitä tahansa konkreettista tekemistä, missä voi kehittyä ja minkä voi oppia ihan itsenäisestikkin. Kun alat tekemään asioita/uusia asioita enemmän, omakuvasi alkaa uudistua sen perusteella mitä osaat, mitä haluat harjoitella lisää, mihin tähtään jne. Pinnalliset ajatukset ulkonäöstä tai muiden ulkonäöstä jäävät kauaksi taakse, kun saat uusia uottuvuuksia tarkastella maailmaa.
Aloita jo tänää, ja kokkaa miehellesi bravuuriruokasi, tai opettele kokonaan uusi resepti, ja saa onnistumisen ja tekemisen ilo heti käyntiin! Tsemppiä! :)
Aloitin täysin uuden harrastuksen ja rakastan sitä. Siinä kehittyminen on lisännyt huomattavasti varmuuttani. Virhe on kuitenkin siinä, että mieheni on tätä harrastanut käytännössä vuosia ja tarvitsen melko paljon vielä hänen apuaan. Ymmärsin nyt, että tarvitsen harrastuksen tai jutun, jossa kehittyä täysin itsenäisesti siitäkin huolimatta, että tässä kyseisessä harrastuksessa olen saanut valtavasti onnistumisen tunteita ilman miehen apuakin.
Kiitos todella paljon vastauksestasi! Uskon, että pääsen tällä eteenpäin.Kohtalaisella itsetunnolla tarkoitin, että kaikissa muissa elämän osa-alueissa olen vahva, itsenäinen ja varma, paitsi läheisimmässäni suhteessani, eli nyt mieheni kanssa.
Hienoa! Kun löydät oman lajisi, ja pääset myöhemmin tutustuttamaan mahdollisesti miehisikin siihen, niin varmuus lisääntyy entisestään! :) Äläkä väheksy arjen pieniä hyvinhoudettuja toimintoja, ne kaikki kerryttävät samaa hyvää. Tämä on toiminut itselläni, joten toimii varmasti myös sinulla! :)
Jos mieheni olisi muita naisia kuolaava juntti, en edes haluaisi nähdä tätä vaivaa omien ajatuksieni kanssa.