Miten muut 6-7-vuotiaat pojat leikkivät?
Meillä tämä vanhin (juuri täyttänyt 7v.) on jo toista vuotta leikkinyt vain (omasta mielestäni) perin outoja taisteluleikkejä ja ainoat äänet, jotka leikeistä kuuluvat ovat lelujen putoamiset ja törmäilyt ja pojan suusta kuuluvat "Tä-dä-dä-dän" tms. hokemat. Leluina ovat autot, legot ym. Piirtämisen kohteinakin on vain hurjia olioita taistelemassa. Tästä piirtämishommasta eskarin opettaja sanoi, että se on ihan normaalia tuon ikäisillä pojilla. Aika huojentavaaa, mutta kun olemme muuten aika rauhallinen perhe ja olemme yrittäneet kasvattaa lämminsydämisiä lapsia, niin tuntuu, että pieleen on mennyt... Muutenkin kiinnostaisi tietää, leikkivätkö tytöt enemmän sellaisia leikkejä, että puhuvat vuoropuheluita leluilla. Meillä ainakin on niin.
Kommentit (2)
Minä olen 9 vuotiaan pojan äiti. Hän on ainokaisemme. Samoihin aikoihin kuin sinä kerrot, n 7 vuotiaana varmaan ,leikkien 'tyyli' aika lailla muuttui. Hänkin leikkii mielikuvitus sotaleikkejä. Tai ei aina, kyllä muitakin touhuja hänellä on, mutta on usein tuollaisiakin. Joskus seurasin sellaista, että hän istui risti-istunnassa lattialla ja kuljetti autoja/legopalikoita tms naaamansa ohi ja hänen suunsa puhisi ja pärisi. Kysyin, mikä leikki se on ja hän kohautti hartioitaan ja kertoi, että tähtien sota, eli ne legopalikat olikin yhtäkkiä muuttuneet avaruusaluksiksi ja laivueiksi... ;) Se oli oikeastaan aika hauskaa :)
Hän saattaa joskus piirtäessään tehdä kovin synkkiä piirustuksiakin, pyssyjäkin niissä joskus on. Ja muistan samalla lailla kuin sinä huolestuneeni, että missä meni kasvatus vikaan. Silloin vähän vanhempi työkaverini kertoi mulle - kolmen lähes aikuisen pojan äiti - ettei mitään hätää, sellaisia heidänkin pojat on pikkupoikana leikkineet. Se vaan jotenkin kuulunee siihen kehitykseen, ilmeisesti.
Ja nyt ajan mittaan en enää kiinnitäkään siihen huomiota; hän saa leikkiä sellaisia leikkejä kuin hän haluaa. Olen nimittäin huomannut, ettei hänessä ollutkaan "mitään vikaa". Hän on edelleen se rauhallinen poika, joka tykkää halia ja pussailla, hänellä on kavereita, pelaa futista ja koulussa sujuu hyvin. Ja sitä paitsi, sellaiset touhut on koulun edetessä aika lailla vähentyneetkin, nyt on niin paljon puuhaa kavereiden kanssa. Mutta edelleen joskus hänen ollessaan yksin, voi lastenhuoneen ovi sulkeutua ja oven takaa alkaa kuulua taistelun melskettä ;)
taisteluleikkejä meilläkin jonkin verran, toki muutakin (onneksi). Leikit ovat ylipäätään äänekkäitä ja vaativat paljon tilaa = omaan huoneeseen ei ainakaan mahdu vaan tarvi vähintään 2-3 huonetta... Jäi hymyilyttämään tuo lauseesi lämminsydämisten lasten kasvattamisesta - et voi kasvatuksella vaikuttaa siihen, että hän on poika ja on poikamaiset jutut. Mulle on myös ollut raskasta se, että samanikäinen poika on äänekäs ja vilkas, kun muu perhe on rauhallinen, mutta yritän suhtautua siihen niin, että hän on oma persoonansa ja ennen kaikkea hänellä on lupa olla omanlaisensa. Onhan se toisaalta ihan hauskaakin, että saman perheen lapset voivat olla niin erilaisia keskenään, oikeastaan ihan toistensa vastakohtia. Mutta älä nyt morkkaa itseäsi pieleen menneestä kasvatuksesta! :x